Lue keskustelun säännöt.
VÄITÖSKIRJA ahdistaa, ei tunnu omalta, ei motivoi. Vertaistukea?
Ääh
09.05.2016 |
Hei. Onkohan täällä muita väitöskirjan tekijöitä? Kaipaisin vertaistukea ja mahdollisuutta purkaa tämä mun muodoton ahdistus ulos.
Teen väitöskirjaa humanistisella alalla (ei kuitenkaan tyypillinen "höttöhumanistinen" ala, ihan hyvin työllistävä ja arvostettukin). Aloitin suoraan maisteriksi valmistumisen jälkeen, kun ei ollut oikein muutakaan tiedossa ja tarjottu mahdollisuus tuntui imartlevalta, houkuttelevalta ja haastavalta. Gradunkin tekeminen oli ollut mukavaa. Tunsin, että minussa on jonkinlainen "tutkijapuoli".
Nyt olen tehnyt kohta kolme vuotta väitöskirjaa. Olen saanut tasaisesti rahoitusta, edennyt ajallaan ja menestynyt vähintäänkin kohtuullisesti. Innovatiivista väikkärin aihetta ja tutkimusideoita kehutaan. Pikku hiljaa vihjaillaan jo post doc -jutuistakin.
Ongelmana on vain se, että tuntuu, että koko väitöskirja on ihan paskan hailee. En ole alun alkaenkaan ollut mitenkään superinnostunut omasta alastani, se on siis ihan jees, mutta ei mitenkään hulluna sytyttävä (paitsi paikoin esim. opettaessa). Aiheeni on ihan kiinnostava, mutta siinäpä se. En tunne paloa paneutua JUURI TÄHÄN, enemmän tuntuu siltä, että teen jollekin toiselle tilaustyötä. Itse tutkimustyö kiinnostaa vaihdellen, välillä sujuu, välillä tuntuu että päiviä menee hukkaan vaan netissä surffaillessa. En ole edes kolmeakymmentä ja tuntuu että olen vanha ja ihan tarpeeton. Jos sisäisessä motivaatiossa on vaikeuksia, ulkoisessa niitä vasta onkin. Minua ei kiinnosta olla tohtori eikä pönötellä titteleilläni. Olen ajatellut järjestäväni pienimmän mahdollisimman karonkan ja luikkivani takavasemmalle.
En siis oikein tiedä, mitä ihmettä pitäisi tehdä. Rahoitusta on loppuvuodeksi. Tuntuu että tässä kohtaa olisi järjetöntä lopettaa. Ja mitä sitten tekisin? En halua virua työttömänä ja polttaa siltojakaan. Ahdistaa myös, kun opintojen ohella tehtyjä osa-aikatöitä ja satunnaisia pikku keikkoja jatko-opintojen aikana en ole saanut käytännön työkokemusta. Olen raivoissani itselleni, kun tuntuu että olen ihan sivullinen omissa valinnoissani. Olen puhunut omalle ohjaajalleni pariin otteeseen enemmän ja vähemmän suoraan, hän on kyllä ihan empaattinen ihminen, mutta toisaalta tuntuu selkeästi tavoittelevan omaa etuansa (että saa minut tohtoriksi). Mitään työterveyttä minulla ei apurahatutkijana ole, enkä jotenkaan jaksa uskoa, että kunnalliselta saisin apua. Vai saisinko?
Apua!
Kommentit (131)
dibbawaaran ishanda kirjoitti:
Ketju näköjään kuollut. Niin on minun väikkäriprojektinikin. Ei motivaatiota, en ole verkostoitunut, en ole lukeneistoa, omaan erilaisen näkemyksen ja diskurssin kuin laitos jossa olen opiskellut. Ansiotyö on vienyt aikaa ja voimia. Mukavuudenhalu om johtanut laiskotteluun. Elämän kolhut ovat vieneet innostuksen, masennus oikeasti alentaa älykkyyttä, samoin yksinäisyys. Hävettää etten saanut hommaa tehtyä, monien tahojen takia, mm. tutkimuskohteeni tähden. Niin ja maailma on julma ja akateeminen maailma totaalisen julma. Ja narsistinen.
Olitko ap? Täällä yksi, joka pähkäilee väikkäriprojektin mielekkyyttä. Harmittaa, että lähdin sitä alunperinkään tekemään. Nyt olen puoliksi valmis ja motivaatio nolla. Aikaakaan ei olisi ja omalla laitoksella on niin negatiivinen meininki, että jatkuvasti mietin, miksi kiusata tällä itseäni. Tietysti ymmärrän, että olisi parempi mieli, jos saisin sen jotenkin puserrettua loppuun, mutta miten paljon pahaa mieltä tässä välissä kannattaa sietää, on se toinen kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi kuulla, että väittelitkö AP tohtoriksi? Nimin. prosessin-projektin alussa.
Itse aloitin tehdä väikkäriä tekniseltä alalta paljon paljon vanhempana kuin Ap. Ongelma on lähinnä se, että testimme ei tuota haluttuja tuloksia. Ei kirjoittaminen.
Opiskelen tekniikan tohtoriksi ja työttömyys valmistumisen jälkeen kuulostaa jopa hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen tekniikan tohtoriksi ja työttömyys valmistumisen jälkeen kuulostaa jopa hyvältä.
Juurikin näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen tekniikan tohtoriksi ja työttömyys valmistumisen jälkeen kuulostaa jopa hyvältä.
Sitten olen vapaa. On vaan hyvä, jos en saa töitä. En stressaa. On positiivista, jos olen yli koulutettu. Täydellistä. Voin hakea töitä ja täyttyy Haku velvoitteen, mutta en saa niitä.
Harmi vaan, kun olen pätevä, pelkään saavani hommia. 😡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kuulla, että väittelitkö AP tohtoriksi? Nimin. prosessin-projektin alussa.
En väitellyt. Se unelma kuoli.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
dibbawaaran ishanda kirjoitti:
Ketju näköjään kuollut. Niin on minun väikkäriprojektinikin. Ei motivaatiota, en ole verkostoitunut, en ole lukeneistoa, omaan erilaisen näkemyksen ja diskurssin kuin laitos jossa olen opiskellut. Ansiotyö on vienyt aikaa ja voimia. Mukavuudenhalu om johtanut laiskotteluun. Elämän kolhut ovat vieneet innostuksen, masennus oikeasti alentaa älykkyyttä, samoin yksinäisyys. Hävettää etten saanut hommaa tehtyä, monien tahojen takia, mm. tutkimuskohteeni tähden. Niin ja maailma on julma ja akateeminen maailma totaalisen julma. Ja narsistinen.
Olitko ap? Täällä yksi, joka pähkäilee väikkäriprojektin mielekkyyttä. Harmittaa, että lähdin sitä alunperinkään tekemään. Nyt olen puoliksi valmis ja motivaatio nolla. Aikaakaan ei olisi ja omalla laitoksella on niin negatiivinen meininki, että jatkuvasti mietin, miksi kiusata tällä itseäni. Tietysti ymmärrän, että oli
Kannattaa jättää kesken
Ei pahalla
Itse olen tohtori ja runkkaan kolme kertaa päivässä,
jopa karonkan aikana vedin varvit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tohtori ja runkkaan kolme kertaa päivässä,
jopa karonkan aikana vedin varvit.
Sun juhla
Sä päätät
dibbawaaran ishanda kirjoitti:
Ketju näköjään kuollut. Niin on minun väikkäriprojektinikin. Ei motivaatiota, en ole verkostoitunut, en ole lukeneistoa, omaan erilaisen näkemyksen ja diskurssin kuin laitos jossa olen opiskellut. Ansiotyö on vienyt aikaa ja voimia. Mukavuudenhalu om johtanut laiskotteluun. Elämän kolhut ovat vieneet innostuksen, masennus oikeasti alentaa älykkyyttä, samoin yksinäisyys. Hävettää etten saanut hommaa tehtyä, monien tahojen takia, mm. tutkimuskohteeni tähden. Niin ja maailma on julma ja akateeminen maailma totaalisen julma. Ja narsistinen.
Narsismi on suurin tekijä miksi kukaan haluaa olla tohtori.
Mä olen tohtori ja narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
dibbawaaran ishanda kirjoitti:
Ketju näköjään kuollut. Niin on minun väikkäriprojektinikin. Ei motivaatiota, en ole verkostoitunut, en ole lukeneistoa, omaan erilaisen näkemyksen ja diskurssin kuin laitos jossa olen opiskellut. Ansiotyö on vienyt aikaa ja voimia. Mukavuudenhalu om johtanut laiskotteluun. Elämän kolhut ovat vieneet innostuksen, masennus oikeasti alentaa älykkyyttä, samoin yksinäisyys. Hävettää etten saanut hommaa tehtyä, monien tahojen takia, mm. tutkimuskohteeni tähden. Niin ja maailma on julma ja akateeminen maailma totaalisen julma. Ja narsistinen.
Narsismi on suurin tekijä miksi kukaan haluaa olla tohtori.
Mä olen tohtori ja narsisti.
Juuri näin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
dibbawaaran ishanda kirjoitti:
Ketju näköjään kuollut. Niin on minun väikkäriprojektinikin. Ei motivaatiota, en ole verkostoitunut, en ole lukeneistoa, omaan erilaisen näkemyksen ja diskurssin kuin laitos jossa olen opiskellut. Ansiotyö on vienyt aikaa ja voimia. Mukavuudenhalu om johtanut laiskotteluun. Elämän kolhut ovat vieneet innostuksen, masennus oikeasti alentaa älykkyyttä, samoin yksinäisyys. Hävettää etten saanut hommaa tehtyä, monien tahojen takia, mm. tutkimuskohteeni tähden. Niin ja maailma on julma ja akateeminen maailma totaalisen julma. Ja narsistinen.
Olitko ap? Täällä yksi, joka pähkäilee väikkäriprojektin mielekkyyttä. Harmittaa, että lähdin sitä alunperinkään tekemään. Nyt olen puoliksi valmis ja motivaatio nolla. Aikaakaan ei olisi ja omalla laitoksella on niin negatiivinen meininki, että jatkuvasti mietin,
Jätät kesken
Problem solved
Ottakaa viinaa ja vähän tuhertaa jotain paskaa, siinä se on.
Vierailija kirjoitti:
DI on miesten aatelia
Voisinkin sanoa noin, mutta viime aikoina on tullut vastaan niin monta putkiaivo-DI:tä... Aiemmat tuttavuuteni toki eri maata.
Hei,
Olen Ap:n ohjaaja. Pyydän, että lopetatte hänen kiusaamisensa. Hän ei saanut väitöskirjaansa tehtyä, koska hänen kykynsä eivät riittäneet. Väitöskirja ei ole kaikille. Olkoon se meille kaikille opetukseksi. Ap on nykyään työtön. Minulla on jo uusia ohjattava, joilla ei ole samanlaista henkistä taakkaa kuin Ap:lla oli. Hän oli raskas ohjattava ja sanotaan se nyt tässä - laiska.
Ketju näköjään kuollut. Niin on minun väikkäriprojektinikin. Ei motivaatiota, en ole verkostoitunut, en ole lukeneistoa, omaan erilaisen näkemyksen ja diskurssin kuin laitos jossa olen opiskellut. Ansiotyö on vienyt aikaa ja voimia. Mukavuudenhalu om johtanut laiskotteluun. Elämän kolhut ovat vieneet innostuksen, masennus oikeasti alentaa älykkyyttä, samoin yksinäisyys. Hävettää etten saanut hommaa tehtyä, monien tahojen takia, mm. tutkimuskohteeni tähden. Niin ja maailma on julma ja akateeminen maailma totaalisen julma. Ja narsistinen.