Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
VÄITÖSKIRJA ahdistaa, ei tunnu omalta, ei motivoi. Vertaistukea?
Ääh
09.05.2016 |
Hei. Onkohan täällä muita väitöskirjan tekijöitä? Kaipaisin vertaistukea ja mahdollisuutta purkaa tämä mun muodoton ahdistus ulos.
Teen väitöskirjaa humanistisella alalla (ei kuitenkaan tyypillinen "höttöhumanistinen" ala, ihan hyvin työllistävä ja arvostettukin). Aloitin suoraan maisteriksi valmistumisen jälkeen, kun ei ollut oikein muutakaan tiedossa ja tarjottu mahdollisuus tuntui imartlevalta, houkuttelevalta ja haastavalta. Gradunkin tekeminen oli ollut mukavaa. Tunsin, että minussa on jonkinlainen "tutkijapuoli".
Nyt olen tehnyt kohta kolme vuotta väitöskirjaa. Olen saanut tasaisesti rahoitusta, edennyt ajallaan ja menestynyt vähintäänkin kohtuullisesti. Innovatiivista väikkärin aihetta ja tutkimusideoita kehutaan. Pikku hiljaa vihjaillaan jo post doc -jutuistakin.
Ongelmana on vain se, että tuntuu, että koko väitöskirja on ihan paskan hailee. En ole alun alkaenkaan ollut mitenkään superinnostunut omasta alastani, se on siis ihan jees, mutta ei mitenkään hulluna sytyttävä (paitsi paikoin esim. opettaessa). Aiheeni on ihan kiinnostava, mutta siinäpä se. En tunne paloa paneutua JUURI TÄHÄN, enemmän tuntuu siltä, että teen jollekin toiselle tilaustyötä. Itse tutkimustyö kiinnostaa vaihdellen, välillä sujuu, välillä tuntuu että päiviä menee hukkaan vaan netissä surffaillessa. En ole edes kolmeakymmentä ja tuntuu että olen vanha ja ihan tarpeeton. Jos sisäisessä motivaatiossa on vaikeuksia, ulkoisessa niitä vasta onkin. Minua ei kiinnosta olla tohtori eikä pönötellä titteleilläni. Olen ajatellut järjestäväni pienimmän mahdollisimman karonkan ja luikkivani takavasemmalle.
En siis oikein tiedä, mitä ihmettä pitäisi tehdä. Rahoitusta on loppuvuodeksi. Tuntuu että tässä kohtaa olisi järjetöntä lopettaa. Ja mitä sitten tekisin? En halua virua työttömänä ja polttaa siltojakaan. Ahdistaa myös, kun opintojen ohella tehtyjä osa-aikatöitä ja satunnaisia pikku keikkoja jatko-opintojen aikana en ole saanut käytännön työkokemusta. Olen raivoissani itselleni, kun tuntuu että olen ihan sivullinen omissa valinnoissani. Olen puhunut omalle ohjaajalleni pariin otteeseen enemmän ja vähemmän suoraan, hän on kyllä ihan empaattinen ihminen, mutta toisaalta tuntuu selkeästi tavoittelevan omaa etuansa (että saa minut tohtoriksi). Mitään työterveyttä minulla ei apurahatutkijana ole, enkä jotenkaan jaksa uskoa, että kunnalliselta saisin apua. Vai saisinko?
Apua!
Kommentit (131)
Ooh, tämä keskustelu auttoi niiiiiin paljon! Tuli just oikeeseen paikkaan tämä vertaistuki ja vuodatus. Kiitti ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on kyllä todella huono lähtökohta tehdä väikkäriä. Sitä ei missään nimessä pitäisi KOSKAAN aloittaa siksi, ettei ole saanut mitään töitä.
Tuo on juuri se, miksi akatemiinen maailma on nyt ongelmissa. Proffat jotka tuottavat väikkäreitä liukuhihna tehtaassa meiningillä, jotta saisivat ministeriön tuotantopisteet ja opiskelijoita jotka eivät sovellu akatemiaan tai ole siitä motivoituneita vaan jäävät roikkumaan vain koska eivät saa mitään töitä. Aivan karmeaa systeemin hyväksikäyttöä joka on jo johtanut suuriin ongelmiin.
Luulin, että tämä olisi jo loppunut. Itse halveksin tuollaisia väikkärin tekijöitä ja suhtaudun todella negatiivisesti ja kriittisesti kaikkiin, jotka ovat jatkaneet suoraan maisterista väikkäriin, koska siellä on niin usein taustalla juuri tuo "en saanut mitään töitä niin tämä oli ainoa vaihtoehto". Arvokkaan systeemin halveeraamista. Juuri tuollaisista tilanteista tulee niitä otsikoissa kauhisteltuja ikuisuustyöttömiä tohtoreita. Miksi ihmeessä kukaan palkkaisi sinut tohtorina jos ei ole palkannut edes maisterina? Työllisyyskelpoisuutesi vain romahtaa vuosi vuodelta.
Sinun kannattaisi ehdottomasti keskittyä nyt etsimään mitä tahansa työtä ja unohtaa nuo väikkärihaihattelut.
Eipä ihme että akatemian arvostus on romahtanut kun väikkäreitä tekevät ihmiset joilla ei ole siihen kykyä ja vain koska olisivat muuten työttömiä. Se työttömyys kun sitten iskee tohtorina. Ja silloin on jo hukattu vuosikausia rahoja turhaan tutkintoon väärän ihmisen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitöskirja tuo sinulle tutkinnon jonka jälkeen voit taas uudestaan miettiä mitä haluat. Turha liian syvällisesti pohtia koetko asian täysin omaksesi. Puske tutkinto. Ei se auta pönötuksessä, mutta työllistymisessä kyllä jos teet tuon nopeasti. Osoittaa, että kykenet hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia suht itsenäisesti. Ei väikkärivaiheessa enempää tarvitse miettiä. Tutkinnon jälkeen mieti tarkasti haluatko jatkaa tutkimuksessa vai suuntautua muualle. Mahdollisuuksia on paljon kun olet vielä nuori tohtori, eikä tuo lisätutkinto missään nimessä rasite ole, moniin vaativiin hallintotehtäviin otetaan mieluummin analyyttisyyteen kykenevä tohtori kuin pikkujuttuja tohottava maisteri.
Valitettavasti useinkin tohtoria pidetään ylikoulutettuna moniin duuneihin.
Hmm... Toisaalta pikkufirmatkin saattavat ylpeillä jos heillä on töissä tohtori - vaikka tutkinto olisi ihan eri alalta kuin mietä ihminen tekee. Kyllä eniten on kiinni omasta persoonasta. Kunnianhimoiset ihmiset jotka tekevät tutkintoja suht nopeasti, kykenevät itsenäiseen työskentelyyn kelpaavat kyllä hyviin moniin paikkoihin. Joku parikymmentä vuotta sitten saatettiin ajatella, ettei kannata palkata liian koulutettua ihmistä - eikä koskaan pomoa koulutetumpaa. Tuo on kyllä muuttunut. Tsekkaapa tohtoreiden vs maistereiden työttömyystilastot, kumpia on prosentuaalisesti enemmän? Tietenkin on ihmisiä, jotka eivät paikkaansa löydä ja jotka ovat väikkäriäkin päätyneet "vahingossa" tekemään, mutta heillä työllistyminen olisi ihan yhtä vaikeaa alemmilla korkeakoulututkinnoillakin. Ilman muuta on hankalaa työllistyä yliopiston ulkopuolelle jos väikkäriä hioo jonkun 10 vuotta suppeasta aihepiirista ilman minkäänlaista työkokemusta yliopiston ulkopuolelta, muta nopeasti tehty tohtorintutkinto yhdessä aktiivisuuden kanssa on varmasti bonus.
Sä et kyllä elä samassa universumissa nykyisten tohtoreiden kanssa. Ne jotka vain ajautuvat tekemään väikkärin tekevät sen yleensä nopeasti, mutta omaa alaansa eteenpäin vieviä hyviä tutkijoita heistä ei sitten tule. Enemmän olen myös kuullut, että työnantajat eivät halua palkata itseään koulutetumpia, kuin että firmat ja virastot olisivat innoissaan saadessaan tohtorin töihin.
Ap:lle sanoisin, että olet matkalla burnoutiin. Tutkimusmaailma on raskas, ns. leipätutkijoille ei ole enää duunia, vaan pitää käyttää paljon omaa aikaa eli pitää olla kunnianhimoa ja kiinnostusta. Jos sinulla ei näitä ole, voit olla ihan taki tyhjänä siinä vaiheessa, kun pitäisi saada se ensimmäinen kilpailtu työpaikka väitöksen jälkeen.
Kommenttisi on aika latistava. Ja haluaisin kuitekin ajatella, että tohtoreiden työllistymisprosentit puhuvat eri totuutta kuin peloteltu tohtorien massatyöttömyys, jossa kukaan ei halua palkata tutkijaa eikä asiantuntijaa... missä ne kaikki työllistyneet tohtorit sitten ovat töissä? Onko minun kohtalonani siis olla joka tapauksessa työtön tohtori, jolla on burnout ja joka ei sovi minnekään?
- AP
Ne tohtorit jotka työllistyvät omaavat jo väitellessään oman alan työkokemusta.
Sinun tapauksessasi olet todennäköisesti suuntaamassa kohti pitkäaikaistyöttömyyttä. Ajattele nyt järjelläsi: jos kukaan ei halunnut palkata sinua maisterina, niin tohtorina mahdollisuutesi työllistyä ovat romahtaneet. Varsinkin työkokemuksen puute yhdistettynä tohtorintutkintoon on aivan katastrofaalista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitöskirja tuo sinulle tutkinnon jonka jälkeen voit taas uudestaan miettiä mitä haluat. Turha liian syvällisesti pohtia koetko asian täysin omaksesi. Puske tutkinto. Ei se auta pönötuksessä, mutta työllistymisessä kyllä jos teet tuon nopeasti. Osoittaa, että kykenet hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia suht itsenäisesti. Ei väikkärivaiheessa enempää tarvitse miettiä. Tutkinnon jälkeen mieti tarkasti haluatko jatkaa tutkimuksessa vai suuntautua muualle. Mahdollisuuksia on paljon kun olet vielä nuori tohtori, eikä tuo lisätutkinto missään nimessä rasite ole, moniin vaativiin hallintotehtäviin otetaan mieluummin analyyttisyyteen kykenevä tohtori kuin pikkujuttuja tohottava maisteri.
Valitettavasti useinkin tohtoria pidetään ylikoulutettuna moniin duuneihin.
Hmm... Toisaalta pikkufirmatkin saattavat ylpeillä jos heillä on töissä tohtori - vaikka tutkinto olisi ihan eri alalta kuin mietä ihminen tekee. Kyllä eniten on kiinni omasta persoonasta. Kunnianhimoiset ihmiset jotka tekevät tutkintoja suht nopeasti, kykenevät itsenäiseen työskentelyyn kelpaavat kyllä hyviin moniin paikkoihin. Joku parikymmentä vuotta sitten saatettiin ajatella, ettei kannata palkata liian koulutettua ihmistä - eikä koskaan pomoa koulutetumpaa. Tuo on kyllä muuttunut. Tsekkaapa tohtoreiden vs maistereiden työttömyystilastot, kumpia on prosentuaalisesti enemmän? Tietenkin on ihmisiä, jotka eivät paikkaansa löydä ja jotka ovat väikkäriäkin päätyneet "vahingossa" tekemään, mutta heillä työllistyminen olisi ihan yhtä vaikeaa alemmilla korkeakoulututkinnoillakin. Ilman muuta on hankalaa työllistyä yliopiston ulkopuolelle jos väikkäriä hioo jonkun 10 vuotta suppeasta aihepiirista ilman minkäänlaista työkokemusta yliopiston ulkopuolelta, muta nopeasti tehty tohtorintutkinto yhdessä aktiivisuuden kanssa on varmasti bonus.
Sä et kyllä elä samassa universumissa nykyisten tohtoreiden kanssa. Ne jotka vain ajautuvat tekemään väikkärin tekevät sen yleensä nopeasti, mutta omaa alaansa eteenpäin vieviä hyviä tutkijoita heistä ei sitten tule. Enemmän olen myös kuullut, että työnantajat eivät halua palkata itseään koulutetumpia, kuin että firmat ja virastot olisivat innoissaan saadessaan tohtorin töihin.
Ap:lle sanoisin, että olet matkalla burnoutiin. Tutkimusmaailma on raskas, ns. leipätutkijoille ei ole enää duunia, vaan pitää käyttää paljon omaa aikaa eli pitää olla kunnianhimoa ja kiinnostusta. Jos sinulla ei näitä ole, voit olla ihan taki tyhjänä siinä vaiheessa, kun pitäisi saada se ensimmäinen kilpailtu työpaikka väitöksen jälkeen.
Nuo vahingossa väikkäriin ajautuneet työttömyydestä johtuen ovat juuri niitä, jotka jäävät pitkäaikaistyöttömiksi ja/tai epätoivoisesti roikkuvat jossain lyhyissä epävirallisissa pätkissä yliopistolla jonkun säälistä, koska eivät kykene kilpailemaan niistä todella harvoista työpaikoista akatemiassa eivätkä kelpaa ulkoisille työmarkkinoille. On äärettömän huono syy tehdä väikkärI työttömyyden takia. Se on vain työttömyyden lykkäämistä ja pahentamista, joka näkyy selkeästi mm. biologian alalla. Eli tervemenoa pitkäaikaistyöttömäksi.
Nyt voisit vielä parantaa tilannetta jättämällä väikkäri ja keskittymällä työnhakuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse yliopistolla töissä ja sain juuri vakituisen työpaikan täällä 10 vuoden määräaikaisuuksien jälkeen. Ennen yliopistoa olin jonkun vuoden oman alan muissa töissä ja sittemmin täällä yliopistolla. Ymmärrän hyvin AP:n suorituspaineita ja pelkoja, sillä yliopistolla voi aina löytää jonkun itseään paremman ja vertailu on itsestänikin tosi ahdistavaa. Olen myös aiemmissa viesteissä jonkun halveksima leipätutkija, sillä tulin yliopistolle alunperin siksi, että se oli ainoa työpaikka, joka oli tarjolla mieheni opiskelupaikkakunnalla. Olen myös koko yliopistouran aikana tehnyt työt työajalla ja keskittynyt muulloin muuhun. En siis tutki yötä päivää suuren intohimon takia, vaikka koen useimiten tekeväni mielekästä ja yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. Minua on yliopiston paineissa helpottanut se, että olen tietoisesti muistuttanut itseäni muiden vaihtoehtojen olemassaolosta. Jos täällä ei ole töitä, voisin mennä takaisin aineenopettajaksi. Niitä töitä olen tehnyt ja tohtorin tutkinnosta tuskin olisi hirveästi haittaa, vaan jossain se saatettaisiin katsoa eduksikin.Tämä asenne on auttanut minua määrittelemään työtäni itselleni mielekkäämmäksi, koska en ole antanut yliopistouran määrittää itseäni ihmisenä. Olen esimerkiksi tehnyt paljon opetushommia, vaikka niistä ei pot doceille suositella (koska sitten ei ehdi julkaista niin paljon). Työnkuva on tämän kautta muodostunut itselle mielekkääksi. En ole suostunut julkaisukoneeksi tai toisten määriteltäväksi.
Auttaisiko sinua ap, jos mietit, mitä itse haluaisit tehdä ja uskoisit, että sinulla on oikeus tehdä niin. Näitä pitkäaikaistyöttömyydestä huutelevia ei kannata kuunnella tai antaa pelon määrittää omia elämänvalintojaan. Voisiko työstäsi yliopistolla tehdä mielekkäämpää? Mitä itse haluaisit tehdä? mikä sinua kiinnostaa? Epäilykset omasta itsestä ja työn mielekkyydestä kuuluvat väitöskirjan tekemiseen ja yliopiston kulttuuri usein ruokii epäpätevyyden tuntemuksia. Kuten moni on sanonut. Varmaan järkevintä on tehdä homma loppuun, mutta voihan tässä vuoden kuluessa jo katsella ja hakea muita työpaikkojakin. Jos sellaisen saa, niin sittenhän edessä on uusi valinta.
Jos sä jätät sen väikkärin kesken niin se on sun elämäs tyhmin päätös.
Turha kuvitella, että sä pystyt sitä jatkamaan sitten kun sulla on perhe ja mukuloita, nuorena se on tehtävä. Joskus 3-4 -kymppisenä kun sä haet sitä eläkevirkaa niin kiroat katkerasti kun sulla ei ole sitä väikkäriä jonka kanssa menisit kaikkien muiden hakijoiden ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitöskirja tuo sinulle tutkinnon jonka jälkeen voit taas uudestaan miettiä mitä haluat. Turha liian syvällisesti pohtia koetko asian täysin omaksesi. Puske tutkinto. Ei se auta pönötuksessä, mutta työllistymisessä kyllä jos teet tuon nopeasti. Osoittaa, että kykenet hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia suht itsenäisesti. Ei väikkärivaiheessa enempää tarvitse miettiä. Tutkinnon jälkeen mieti tarkasti haluatko jatkaa tutkimuksessa vai suuntautua muualle. Mahdollisuuksia on paljon kun olet vielä nuori tohtori, eikä tuo lisätutkinto missään nimessä rasite ole, moniin vaativiin hallintotehtäviin otetaan mieluummin analyyttisyyteen kykenevä tohtori kuin pikkujuttuja tohottava maisteri.
Valitettavasti useinkin tohtoria pidetään ylikoulutettuna moniin duuneihin.
Hmm... Toisaalta pikkufirmatkin saattavat ylpeillä jos heillä on töissä tohtori - vaikka tutkinto olisi ihan eri alalta kuin mietä ihminen tekee. Kyllä eniten on kiinni omasta persoonasta. Kunnianhimoiset ihmiset jotka tekevät tutkintoja suht nopeasti, kykenevät itsenäiseen työskentelyyn kelpaavat kyllä hyviin moniin paikkoihin. Joku parikymmentä vuotta sitten saatettiin ajatella, ettei kannata palkata liian koulutettua ihmistä - eikä koskaan pomoa koulutetumpaa. Tuo on kyllä muuttunut. Tsekkaapa tohtoreiden vs maistereiden työttömyystilastot, kumpia on prosentuaalisesti enemmän? Tietenkin on ihmisiä, jotka eivät paikkaansa löydä ja jotka ovat väikkäriäkin päätyneet "vahingossa" tekemään, mutta heillä työllistyminen olisi ihan yhtä vaikeaa alemmilla korkeakoulututkinnoillakin. Ilman muuta on hankalaa työllistyä yliopiston ulkopuolelle jos väikkäriä hioo jonkun 10 vuotta suppeasta aihepiirista ilman minkäänlaista työkokemusta yliopiston ulkopuolelta, muta nopeasti tehty tohtorintutkinto yhdessä aktiivisuuden kanssa on varmasti bonus.
Sä et kyllä elä samassa universumissa nykyisten tohtoreiden kanssa. Ne jotka vain ajautuvat tekemään väikkärin tekevät sen yleensä nopeasti, mutta omaa alaansa eteenpäin vieviä hyviä tutkijoita heistä ei sitten tule. Enemmän olen myös kuullut, että työnantajat eivät halua palkata itseään koulutetumpia, kuin että firmat ja virastot olisivat innoissaan saadessaan tohtorin töihin.
Ap:lle sanoisin, että olet matkalla burnoutiin. Tutkimusmaailma on raskas, ns. leipätutkijoille ei ole enää duunia, vaan pitää käyttää paljon omaa aikaa eli pitää olla kunnianhimoa ja kiinnostusta. Jos sinulla ei näitä ole, voit olla ihan taki tyhjänä siinä vaiheessa, kun pitäisi saada se ensimmäinen kilpailtu työpaikka väitöksen jälkeen.
Kommenttisi on aika latistava. Ja haluaisin kuitekin ajatella, että tohtoreiden työllistymisprosentit puhuvat eri totuutta kuin peloteltu tohtorien massatyöttömyys, jossa kukaan ei halua palkata tutkijaa eikä asiantuntijaa... missä ne kaikki työllistyneet tohtorit sitten ovat töissä? Onko minun kohtalonani siis olla joka tapauksessa työtön tohtori, jolla on burnout ja joka ei sovi minnekään?
- AP
Ne tohtorit jotka työllistyvät omaavat jo väitellessään oman alan työkokemusta.
Sinun tapauksessasi olet todennäköisesti suuntaamassa kohti pitkäaikaistyöttömyyttä. Ajattele nyt järjelläsi: jos kukaan ei halunnut palkata sinua maisterina, niin tohtorina mahdollisuutesi työllistyä ovat romahtaneet. Varsinkin työkokemuksen puute yhdistettynä tohtorintutkintoon on aivan katastrofaalista.
Vaikutatpa sinä kovasti kiukkuiselta ja kaikkitietävältä. Täällä yksi joka tekee väikkäriä suoraan maisterin tutkinnon jälkeen sellaisella asetelmalla, että en ehtinyt töitä hakeakaan, kun väikkärimahdollisuus jo tarjoutui. Se tapahtui siis ennen valmistumista. Vinksahtanut näkökulma sulla toi, että kaikki suoraan väikkäriin jatkaneet olisivat jotakin luusereita joille ei ollut mittään töitä. Sä et taida tuntea tätä maailmaa henkilökohtaisesti? Sitä paitsi se, että onnistuu saamaan kilpailtua rahoitusta työlleen kertoo jo jotakin siitä, että ei se ihan päin persettä mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitöskirja tuo sinulle tutkinnon jonka jälkeen voit taas uudestaan miettiä mitä haluat. Turha liian syvällisesti pohtia koetko asian täysin omaksesi. Puske tutkinto. Ei se auta pönötuksessä, mutta työllistymisessä kyllä jos teet tuon nopeasti. Osoittaa, että kykenet hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia suht itsenäisesti. Ei väikkärivaiheessa enempää tarvitse miettiä. Tutkinnon jälkeen mieti tarkasti haluatko jatkaa tutkimuksessa vai suuntautua muualle. Mahdollisuuksia on paljon kun olet vielä nuori tohtori, eikä tuo lisätutkinto missään nimessä rasite ole, moniin vaativiin hallintotehtäviin otetaan mieluummin analyyttisyyteen kykenevä tohtori kuin pikkujuttuja tohottava maisteri.
Valitettavasti useinkin tohtoria pidetään ylikoulutettuna moniin duuneihin.
Hmm... Toisaalta pikkufirmatkin saattavat ylpeillä jos heillä on töissä tohtori - vaikka tutkinto olisi ihan eri alalta kuin mietä ihminen tekee. Kyllä eniten on kiinni omasta persoonasta. Kunnianhimoiset ihmiset jotka tekevät tutkintoja suht nopeasti, kykenevät itsenäiseen työskentelyyn kelpaavat kyllä hyviin moniin paikkoihin. Joku parikymmentä vuotta sitten saatettiin ajatella, ettei kannata palkata liian koulutettua ihmistä - eikä koskaan pomoa koulutetumpaa. Tuo on kyllä muuttunut. Tsekkaapa tohtoreiden vs maistereiden työttömyystilastot, kumpia on prosentuaalisesti enemmän? Tietenkin on ihmisiä, jotka eivät paikkaansa löydä ja jotka ovat väikkäriäkin päätyneet "vahingossa" tekemään, mutta heillä työllistyminen olisi ihan yhtä vaikeaa alemmilla korkeakoulututkinnoillakin. Ilman muuta on hankalaa työllistyä yliopiston ulkopuolelle jos väikkäriä hioo jonkun 10 vuotta suppeasta aihepiirista ilman minkäänlaista työkokemusta yliopiston ulkopuolelta, muta nopeasti tehty tohtorintutkinto yhdessä aktiivisuuden kanssa on varmasti bonus.
Sä et kyllä elä samassa universumissa nykyisten tohtoreiden kanssa. Ne jotka vain ajautuvat tekemään väikkärin tekevät sen yleensä nopeasti, mutta omaa alaansa eteenpäin vieviä hyviä tutkijoita heistä ei sitten tule. Enemmän olen myös kuullut, että työnantajat eivät halua palkata itseään koulutetumpia, kuin että firmat ja virastot olisivat innoissaan saadessaan tohtorin töihin.
Ap:lle sanoisin, että olet matkalla burnoutiin. Tutkimusmaailma on raskas, ns. leipätutkijoille ei ole enää duunia, vaan pitää käyttää paljon omaa aikaa eli pitää olla kunnianhimoa ja kiinnostusta. Jos sinulla ei näitä ole, voit olla ihan taki tyhjänä siinä vaiheessa, kun pitäisi saada se ensimmäinen kilpailtu työpaikka väitöksen jälkeen.
Kommenttisi on aika latistava. Ja haluaisin kuitekin ajatella, että tohtoreiden työllistymisprosentit puhuvat eri totuutta kuin peloteltu tohtorien massatyöttömyys, jossa kukaan ei halua palkata tutkijaa eikä asiantuntijaa... missä ne kaikki työllistyneet tohtorit sitten ovat töissä? Onko minun kohtalonani siis olla joka tapauksessa työtön tohtori, jolla on burnout ja joka ei sovi minnekään?
- AP
Ne tohtorit jotka työllistyvät omaavat jo väitellessään oman alan työkokemusta.
Sinun tapauksessasi olet todennäköisesti suuntaamassa kohti pitkäaikaistyöttömyyttä. Ajattele nyt järjelläsi: jos kukaan ei halunnut palkata sinua maisterina, niin tohtorina mahdollisuutesi työllistyä ovat romahtaneet. Varsinkin työkokemuksen puute yhdistettynä tohtorintutkintoon on aivan katastrofaalista.
Vaikutatpa sinä kovasti kiukkuiselta ja kaikkitietävältä. Täällä yksi joka tekee väikkäriä suoraan maisterin tutkinnon jälkeen sellaisella asetelmalla, että en ehtinyt töitä hakeakaan, kun väikkärimahdollisuus jo tarjoutui. Se tapahtui siis ennen valmistumista. Vinksahtanut näkökulma sulla toi, että kaikki suoraan väikkäriin jatkaneet olisivat jotakin luusereita joille ei ollut mittään töitä. Sä et taida tuntea tätä maailmaa henkilökohtaisesti? Sitä paitsi se, että onnistuu saamaan kilpailtua rahoitusta työlleen kertoo jo jotakin siitä, että ei se ihan päin persettä mene.
Kerroin vain neutraaleja faktoja reaalimaailmasta. Ymmärrän kyllä, että niiltä haluaa sulkea silmänsä jos on tuossa tilanteessa.
Ja kyllä, tunnen hyvin yliopistomaailmaa sekä muuta maailmaa, minkä perusteella osaankin sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitöskirja tuo sinulle tutkinnon jonka jälkeen voit taas uudestaan miettiä mitä haluat. Turha liian syvällisesti pohtia koetko asian täysin omaksesi. Puske tutkinto. Ei se auta pönötuksessä, mutta työllistymisessä kyllä jos teet tuon nopeasti. Osoittaa, että kykenet hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia suht itsenäisesti. Ei väikkärivaiheessa enempää tarvitse miettiä. Tutkinnon jälkeen mieti tarkasti haluatko jatkaa tutkimuksessa vai suuntautua muualle. Mahdollisuuksia on paljon kun olet vielä nuori tohtori, eikä tuo lisätutkinto missään nimessä rasite ole, moniin vaativiin hallintotehtäviin otetaan mieluummin analyyttisyyteen kykenevä tohtori kuin pikkujuttuja tohottava maisteri.
Valitettavasti useinkin tohtoria pidetään ylikoulutettuna moniin duuneihin.
Hmm... Toisaalta pikkufirmatkin saattavat ylpeillä jos heillä on töissä tohtori - vaikka tutkinto olisi ihan eri alalta kuin mietä ihminen tekee. Kyllä eniten on kiinni omasta persoonasta. Kunnianhimoiset ihmiset jotka tekevät tutkintoja suht nopeasti, kykenevät itsenäiseen työskentelyyn kelpaavat kyllä hyviin moniin paikkoihin. Joku parikymmentä vuotta sitten saatettiin ajatella, ettei kannata palkata liian koulutettua ihmistä - eikä koskaan pomoa koulutetumpaa. Tuo on kyllä muuttunut. Tsekkaapa tohtoreiden vs maistereiden työttömyystilastot, kumpia on prosentuaalisesti enemmän? Tietenkin on ihmisiä, jotka eivät paikkaansa löydä ja jotka ovat väikkäriäkin päätyneet "vahingossa" tekemään, mutta heillä työllistyminen olisi ihan yhtä vaikeaa alemmilla korkeakoulututkinnoillakin. Ilman muuta on hankalaa työllistyä yliopiston ulkopuolelle jos väikkäriä hioo jonkun 10 vuotta suppeasta aihepiirista ilman minkäänlaista työkokemusta yliopiston ulkopuolelta, muta nopeasti tehty tohtorintutkinto yhdessä aktiivisuuden kanssa on varmasti bonus.
Sä et kyllä elä samassa universumissa nykyisten tohtoreiden kanssa. Ne jotka vain ajautuvat tekemään väikkärin tekevät sen yleensä nopeasti, mutta omaa alaansa eteenpäin vieviä hyviä tutkijoita heistä ei sitten tule. Enemmän olen myös kuullut, että työnantajat eivät halua palkata itseään koulutetumpia, kuin että firmat ja virastot olisivat innoissaan saadessaan tohtorin töihin.
Ap:lle sanoisin, että olet matkalla burnoutiin. Tutkimusmaailma on raskas, ns. leipätutkijoille ei ole enää duunia, vaan pitää käyttää paljon omaa aikaa eli pitää olla kunnianhimoa ja kiinnostusta. Jos sinulla ei näitä ole, voit olla ihan taki tyhjänä siinä vaiheessa, kun pitäisi saada se ensimmäinen kilpailtu työpaikka väitöksen jälkeen.
Kommenttisi on aika latistava. Ja haluaisin kuitekin ajatella, että tohtoreiden työllistymisprosentit puhuvat eri totuutta kuin peloteltu tohtorien massatyöttömyys, jossa kukaan ei halua palkata tutkijaa eikä asiantuntijaa... missä ne kaikki työllistyneet tohtorit sitten ovat töissä? Onko minun kohtalonani siis olla joka tapauksessa työtön tohtori, jolla on burnout ja joka ei sovi minnekään?
- AP
Ne tohtorit jotka työllistyvät omaavat jo väitellessään oman alan työkokemusta.
Sinun tapauksessasi olet todennäköisesti suuntaamassa kohti pitkäaikaistyöttömyyttä. Ajattele nyt järjelläsi: jos kukaan ei halunnut palkata sinua maisterina, niin tohtorina mahdollisuutesi työllistyä ovat romahtaneet. Varsinkin työkokemuksen puute yhdistettynä tohtorintutkintoon on aivan katastrofaalista.
Vaikutatpa sinä kovasti kiukkuiselta ja kaikkitietävältä. Täällä yksi joka tekee väikkäriä suoraan maisterin tutkinnon jälkeen sellaisella asetelmalla, että en ehtinyt töitä hakeakaan, kun väikkärimahdollisuus jo tarjoutui. Se tapahtui siis ennen valmistumista. Vinksahtanut näkökulma sulla toi, että kaikki suoraan väikkäriin jatkaneet olisivat jotakin luusereita joille ei ollut mittään töitä. Sä et taida tuntea tätä maailmaa henkilökohtaisesti? Sitä paitsi se, että onnistuu saamaan kilpailtua rahoitusta työlleen kertoo jo jotakin siitä, että ei se ihan päin persettä mene.
Kerroin vain neutraaleja faktoja reaalimaailmasta. Ymmärrän kyllä, että niiltä haluaa sulkea silmänsä jos on tuossa tilanteessa.
Ja kyllä, tunnen hyvin yliopistomaailmaa sekä muuta maailmaa, minkä perusteella osaankin sanoa.
Rahoituskriteerit väikkärille ovat myös hyvin erilaiset kuin kriteerit palkattaessa yliopiston ulkopuolelle. Eli rahoituksen saaminen ei anna mitään viitettä työmarkkinoista. Se taas, että työmarkkinoille ei ole päässyt aikaisemminkaan, kuten ap ei ole päässyt, on hyvin vahva signaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitöskirja tuo sinulle tutkinnon jonka jälkeen voit taas uudestaan miettiä mitä haluat. Turha liian syvällisesti pohtia koetko asian täysin omaksesi. Puske tutkinto. Ei se auta pönötuksessä, mutta työllistymisessä kyllä jos teet tuon nopeasti. Osoittaa, että kykenet hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia suht itsenäisesti. Ei väikkärivaiheessa enempää tarvitse miettiä. Tutkinnon jälkeen mieti tarkasti haluatko jatkaa tutkimuksessa vai suuntautua muualle. Mahdollisuuksia on paljon kun olet vielä nuori tohtori, eikä tuo lisätutkinto missään nimessä rasite ole, moniin vaativiin hallintotehtäviin otetaan mieluummin analyyttisyyteen kykenevä tohtori kuin pikkujuttuja tohottava maisteri.
Valitettavasti useinkin tohtoria pidetään ylikoulutettuna moniin duuneihin.
Hmm... Toisaalta pikkufirmatkin saattavat ylpeillä jos heillä on töissä tohtori - vaikka tutkinto olisi ihan eri alalta kuin mietä ihminen tekee. Kyllä eniten on kiinni omasta persoonasta. Kunnianhimoiset ihmiset jotka tekevät tutkintoja suht nopeasti, kykenevät itsenäiseen työskentelyyn kelpaavat kyllä hyviin moniin paikkoihin. Joku parikymmentä vuotta sitten saatettiin ajatella, ettei kannata palkata liian koulutettua ihmistä - eikä koskaan pomoa koulutetumpaa. Tuo on kyllä muuttunut. Tsekkaapa tohtoreiden vs maistereiden työttömyystilastot, kumpia on prosentuaalisesti enemmän? Tietenkin on ihmisiä, jotka eivät paikkaansa löydä ja jotka ovat väikkäriäkin päätyneet "vahingossa" tekemään, mutta heillä työllistyminen olisi ihan yhtä vaikeaa alemmilla korkeakoulututkinnoillakin. Ilman muuta on hankalaa työllistyä yliopiston ulkopuolelle jos väikkäriä hioo jonkun 10 vuotta suppeasta aihepiirista ilman minkäänlaista työkokemusta yliopiston ulkopuolelta, muta nopeasti tehty tohtorintutkinto yhdessä aktiivisuuden kanssa on varmasti bonus.
Sä et kyllä elä samassa universumissa nykyisten tohtoreiden kanssa. Ne jotka vain ajautuvat tekemään väikkärin tekevät sen yleensä nopeasti, mutta omaa alaansa eteenpäin vieviä hyviä tutkijoita heistä ei sitten tule. Enemmän olen myös kuullut, että työnantajat eivät halua palkata itseään koulutetumpia, kuin että firmat ja virastot olisivat innoissaan saadessaan tohtorin töihin.
Ap:lle sanoisin, että olet matkalla burnoutiin. Tutkimusmaailma on raskas, ns. leipätutkijoille ei ole enää duunia, vaan pitää käyttää paljon omaa aikaa eli pitää olla kunnianhimoa ja kiinnostusta. Jos sinulla ei näitä ole, voit olla ihan taki tyhjänä siinä vaiheessa, kun pitäisi saada se ensimmäinen kilpailtu työpaikka väitöksen jälkeen.
Kommenttisi on aika latistava. Ja haluaisin kuitekin ajatella, että tohtoreiden työllistymisprosentit puhuvat eri totuutta kuin peloteltu tohtorien massatyöttömyys, jossa kukaan ei halua palkata tutkijaa eikä asiantuntijaa... missä ne kaikki työllistyneet tohtorit sitten ovat töissä? Onko minun kohtalonani siis olla joka tapauksessa työtön tohtori, jolla on burnout ja joka ei sovi minnekään?
- AP
Ne tohtorit jotka työllistyvät omaavat jo väitellessään oman alan työkokemusta.
Sinun tapauksessasi olet todennäköisesti suuntaamassa kohti pitkäaikaistyöttömyyttä. Ajattele nyt järjelläsi: jos kukaan ei halunnut palkata sinua maisterina, niin tohtorina mahdollisuutesi työllistyä ovat romahtaneet. Varsinkin työkokemuksen puute yhdistettynä tohtorintutkintoon on aivan katastrofaalista.
Vaikutatpa sinä kovasti kiukkuiselta ja kaikkitietävältä. Täällä yksi joka tekee väikkäriä suoraan maisterin tutkinnon jälkeen sellaisella asetelmalla, että en ehtinyt töitä hakeakaan, kun väikkärimahdollisuus jo tarjoutui. Se tapahtui siis ennen valmistumista. Vinksahtanut näkökulma sulla toi, että kaikki suoraan väikkäriin jatkaneet olisivat jotakin luusereita joille ei ollut mittään töitä. Sä et taida tuntea tätä maailmaa henkilökohtaisesti? Sitä paitsi se, että onnistuu saamaan kilpailtua rahoitusta työlleen kertoo jo jotakin siitä, että ei se ihan päin persettä mene.
Kerroin vain neutraaleja faktoja reaalimaailmasta. Ymmärrän kyllä, että niiltä haluaa sulkea silmänsä jos on tuossa tilanteessa.
Ja kyllä, tunnen hyvin yliopistomaailmaa sekä muuta maailmaa, minkä perusteella osaankin sanoa.
Oot ilmeisesti ihan kiitettävän katkera, kun piti oikein monta viestiä peräkkäin syytää samalla myrkkyasenteella. Just kunnon Suomi nousuun-porukkaa oikein, halveksit ihmisiä ja manaat nuoren ihmisen valmiiksi epäonnistuneeksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jokin radikaali ero systeemeissä kun USA:ssa nämä PhD:t valmistuvat usein jo alta kolmenkympin, siinä 27-vuotiaina? Siis onko suomalainen väitöskirja olennaisesti vaativampi opinnäytetyö? Täällähän työhön käytetään useita vuosia yleensä?
Vierailija kirjoitti:
Onko jokin radikaali ero systeemeissä kun USA:ssa nämä PhD:t valmistuvat usein jo alta kolmenkympin, siinä 27-vuotiaina? Siis onko suomalainen väitöskirja olennaisesti vaativampi opinnäytetyö? Täällähän työhön käytetään useita vuosia yleensä?
Alle kolmekymppiseksi tuo APkin itsensä mainitsee. Neljään vuoteen tehdään väikkärit yleensä Suomessa, jos siis kokoaikasesti tehdään. Aikataulu on samantyyppinen jenkeissä mun käsittääkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitöskirja tuo sinulle tutkinnon jonka jälkeen voit taas uudestaan miettiä mitä haluat. Turha liian syvällisesti pohtia koetko asian täysin omaksesi. Puske tutkinto. Ei se auta pönötuksessä, mutta työllistymisessä kyllä jos teet tuon nopeasti. Osoittaa, että kykenet hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia suht itsenäisesti. Ei väikkärivaiheessa enempää tarvitse miettiä. Tutkinnon jälkeen mieti tarkasti haluatko jatkaa tutkimuksessa vai suuntautua muualle. Mahdollisuuksia on paljon kun olet vielä nuori tohtori, eikä tuo lisätutkinto missään nimessä rasite ole, moniin vaativiin hallintotehtäviin otetaan mieluummin analyyttisyyteen kykenevä tohtori kuin pikkujuttuja tohottava maisteri.
Valitettavasti useinkin tohtoria pidetään ylikoulutettuna moniin duuneihin.
Hmm... Toisaalta pikkufirmatkin saattavat ylpeillä jos heillä on töissä tohtori - vaikka tutkinto olisi ihan eri alalta kuin mietä ihminen tekee. Kyllä eniten on kiinni omasta persoonasta. Kunnianhimoiset ihmiset jotka tekevät tutkintoja suht nopeasti, kykenevät itsenäiseen työskentelyyn kelpaavat kyllä hyviin moniin paikkoihin. Joku parikymmentä vuotta sitten saatettiin ajatella, ettei kannata palkata liian koulutettua ihmistä - eikä koskaan pomoa koulutetumpaa. Tuo on kyllä muuttunut. Tsekkaapa tohtoreiden vs maistereiden työttömyystilastot, kumpia on prosentuaalisesti enemmän? Tietenkin on ihmisiä, jotka eivät paikkaansa löydä ja jotka ovat väikkäriäkin päätyneet "vahingossa" tekemään, mutta heillä työllistyminen olisi ihan yhtä vaikeaa alemmilla korkeakoulututkinnoillakin. Ilman muuta on hankalaa työllistyä yliopiston ulkopuolelle jos väikkäriä hioo jonkun 10 vuotta suppeasta aihepiirista ilman minkäänlaista työkokemusta yliopiston ulkopuolelta, muta nopeasti tehty tohtorintutkinto yhdessä aktiivisuuden kanssa on varmasti bonus.
Sä et kyllä elä samassa universumissa nykyisten tohtoreiden kanssa. Ne jotka vain ajautuvat tekemään väikkärin tekevät sen yleensä nopeasti, mutta omaa alaansa eteenpäin vieviä hyviä tutkijoita heistä ei sitten tule. Enemmän olen myös kuullut, että työnantajat eivät halua palkata itseään koulutetumpia, kuin että firmat ja virastot olisivat innoissaan saadessaan tohtorin töihin.
Ap:lle sanoisin, että olet matkalla burnoutiin. Tutkimusmaailma on raskas, ns. leipätutkijoille ei ole enää duunia, vaan pitää käyttää paljon omaa aikaa eli pitää olla kunnianhimoa ja kiinnostusta. Jos sinulla ei näitä ole, voit olla ihan taki tyhjänä siinä vaiheessa, kun pitäisi saada se ensimmäinen kilpailtu työpaikka väitöksen jälkeen.
Kommenttisi on aika latistava. Ja haluaisin kuitekin ajatella, että tohtoreiden työllistymisprosentit puhuvat eri totuutta kuin peloteltu tohtorien massatyöttömyys, jossa kukaan ei halua palkata tutkijaa eikä asiantuntijaa... missä ne kaikki työllistyneet tohtorit sitten ovat töissä? Onko minun kohtalonani siis olla joka tapauksessa työtön tohtori, jolla on burnout ja joka ei sovi minnekään?
- AP
Ne tohtorit jotka työllistyvät omaavat jo väitellessään oman alan työkokemusta.
Sinun tapauksessasi olet todennäköisesti suuntaamassa kohti pitkäaikaistyöttömyyttä. Ajattele nyt järjelläsi: jos kukaan ei halunnut palkata sinua maisterina, niin tohtorina mahdollisuutesi työllistyä ovat romahtaneet. Varsinkin työkokemuksen puute yhdistettynä tohtorintutkintoon on aivan katastrofaalista.
Vaikutatpa sinä kovasti kiukkuiselta ja kaikkitietävältä. Täällä yksi joka tekee väikkäriä suoraan maisterin tutkinnon jälkeen sellaisella asetelmalla, että en ehtinyt töitä hakeakaan, kun väikkärimahdollisuus jo tarjoutui. Se tapahtui siis ennen valmistumista. Vinksahtanut näkökulma sulla toi, että kaikki suoraan väikkäriin jatkaneet olisivat jotakin luusereita joille ei ollut mittään töitä. Sä et taida tuntea tätä maailmaa henkilökohtaisesti? Sitä paitsi se, että onnistuu saamaan kilpailtua rahoitusta työlleen kertoo jo jotakin siitä, että ei se ihan päin persettä mene.
Kerroin vain neutraaleja faktoja reaalimaailmasta. Ymmärrän kyllä, että niiltä haluaa sulkea silmänsä jos on tuossa tilanteessa.
Ja kyllä, tunnen hyvin yliopistomaailmaa sekä muuta maailmaa, minkä perusteella osaankin sanoa.
Oot ilmeisesti ihan kiitettävän katkera, kun piti oikein monta viestiä peräkkäin syytää samalla myrkkyasenteella. Just kunnon Suomi nousuun-porukkaa oikein, halveksit ihmisiä ja manaat nuoren ihmisen valmiiksi epäonnistuneeksi...
Akateeminen systeemi on kieroutunut pahasti viimeisen parikymmenen vuoden aikana jonkatietävät kaikki jotka sitä tuntevat. Nyt sitä yritetään tervehdyttää vähentämällä jatko -opiskelijoiden paikkoja jotta valtavasta ylituotannosta päästäisiin pois ja näitä ap:n tilanteen kaltaisia tilanteita ei tulisi. Siksi on karmeaa kuulla että jossain yliopistossa vielä toimitaan noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitöskirja tuo sinulle tutkinnon jonka jälkeen voit taas uudestaan miettiä mitä haluat. Turha liian syvällisesti pohtia koetko asian täysin omaksesi. Puske tutkinto. Ei se auta pönötuksessä, mutta työllistymisessä kyllä jos teet tuon nopeasti. Osoittaa, että kykenet hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia suht itsenäisesti. Ei väikkärivaiheessa enempää tarvitse miettiä. Tutkinnon jälkeen mieti tarkasti haluatko jatkaa tutkimuksessa vai suuntautua muualle. Mahdollisuuksia on paljon kun olet vielä nuori tohtori, eikä tuo lisätutkinto missään nimessä rasite ole, moniin vaativiin hallintotehtäviin otetaan mieluummin analyyttisyyteen kykenevä tohtori kuin pikkujuttuja tohottava maisteri.
Valitettavasti useinkin tohtoria pidetään ylikoulutettuna moniin duuneihin.
Hmm... Toisaalta pikkufirmatkin saattavat ylpeillä jos heillä on töissä tohtori - vaikka tutkinto olisi ihan eri alalta kuin mietä ihminen tekee. Kyllä eniten on kiinni omasta persoonasta. Kunnianhimoiset ihmiset jotka tekevät tutkintoja suht nopeasti, kykenevät itsenäiseen työskentelyyn kelpaavat kyllä hyviin moniin paikkoihin. Joku parikymmentä vuotta sitten saatettiin ajatella, ettei kannata palkata liian koulutettua ihmistä - eikä koskaan pomoa koulutetumpaa. Tuo on kyllä muuttunut. Tsekkaapa tohtoreiden vs maistereiden työttömyystilastot, kumpia on prosentuaalisesti enemmän? Tietenkin on ihmisiä, jotka eivät paikkaansa löydä ja jotka ovat väikkäriäkin päätyneet "vahingossa" tekemään, mutta heillä työllistyminen olisi ihan yhtä vaikeaa alemmilla korkeakoulututkinnoillakin. Ilman muuta on hankalaa työllistyä yliopiston ulkopuolelle jos väikkäriä hioo jonkun 10 vuotta suppeasta aihepiirista ilman minkäänlaista työkokemusta yliopiston ulkopuolelta, muta nopeasti tehty tohtorintutkinto yhdessä aktiivisuuden kanssa on varmasti bonus.
Sä et kyllä elä samassa universumissa nykyisten tohtoreiden kanssa. Ne jotka vain ajautuvat tekemään väikkärin tekevät sen yleensä nopeasti, mutta omaa alaansa eteenpäin vieviä hyviä tutkijoita heistä ei sitten tule. Enemmän olen myös kuullut, että työnantajat eivät halua palkata itseään koulutetumpia, kuin että firmat ja virastot olisivat innoissaan saadessaan tohtorin töihin.
Ap:lle sanoisin, että olet matkalla burnoutiin. Tutkimusmaailma on raskas, ns. leipätutkijoille ei ole enää duunia, vaan pitää käyttää paljon omaa aikaa eli pitää olla kunnianhimoa ja kiinnostusta. Jos sinulla ei näitä ole, voit olla ihan taki tyhjänä siinä vaiheessa, kun pitäisi saada se ensimmäinen kilpailtu työpaikka väitöksen jälkeen.
Kommenttisi on aika latistava. Ja haluaisin kuitekin ajatella, että tohtoreiden työllistymisprosentit puhuvat eri totuutta kuin peloteltu tohtorien massatyöttömyys, jossa kukaan ei halua palkata tutkijaa eikä asiantuntijaa... missä ne kaikki työllistyneet tohtorit sitten ovat töissä? Onko minun kohtalonani siis olla joka tapauksessa työtön tohtori, jolla on burnout ja joka ei sovi minnekään?
- AP
Ne tohtorit jotka työllistyvät omaavat jo väitellessään oman alan työkokemusta.
Sinun tapauksessasi olet todennäköisesti suuntaamassa kohti pitkäaikaistyöttömyyttä. Ajattele nyt järjelläsi: jos kukaan ei halunnut palkata sinua maisterina, niin tohtorina mahdollisuutesi työllistyä ovat romahtaneet. Varsinkin työkokemuksen puute yhdistettynä tohtorintutkintoon on aivan katastrofaalista.
Vaikutatpa sinä kovasti kiukkuiselta ja kaikkitietävältä. Täällä yksi joka tekee väikkäriä suoraan maisterin tutkinnon jälkeen sellaisella asetelmalla, että en ehtinyt töitä hakeakaan, kun väikkärimahdollisuus jo tarjoutui. Se tapahtui siis ennen valmistumista. Vinksahtanut näkökulma sulla toi, että kaikki suoraan väikkäriin jatkaneet olisivat jotakin luusereita joille ei ollut mittään töitä. Sä et taida tuntea tätä maailmaa henkilökohtaisesti? Sitä paitsi se, että onnistuu saamaan kilpailtua rahoitusta työlleen kertoo jo jotakin siitä, että ei se ihan päin persettä mene.
Kerroin vain neutraaleja faktoja reaalimaailmasta. Ymmärrän kyllä, että niiltä haluaa sulkea silmänsä jos on tuossa tilanteessa.
Ja kyllä, tunnen hyvin yliopistomaailmaa sekä muuta maailmaa, minkä perusteella osaankin sanoa.
Oot ilmeisesti ihan kiitettävän katkera, kun piti oikein monta viestiä peräkkäin syytää samalla myrkkyasenteella. Just kunnon Suomi nousuun-porukkaa oikein, halveksit ihmisiä ja manaat nuoren ihmisen valmiiksi epäonnistuneeksi...
Akateeminen systeemi on kieroutunut pahasti viimeisen parikymmenen vuoden aikana jonkatietävät kaikki jotka sitä tuntevat. Nyt sitä yritetään tervehdyttää vähentämällä jatko -opiskelijoiden paikkoja jotta valtavasta ylituotannosta päästäisiin pois ja näitä ap:n tilanteen kaltaisia tilanteita ei tulisi. Siksi on karmeaa kuulla että jossain yliopistossa vielä toimitaan noin.
Siis kyllä kyllä oon samaa mieltä siitä että akateemisille rakenteille ja tohtoriputki- ja julkaisupainetilanteelle pitää todellakin tehdä jotain. Mutta se on sitten eri asia että kannattaako sanoa aplle, että ap on mokannut lopullisesti, ei saa ikinä töitä ja tulee viettämään elämänsä työttömänä. Rakenteet ja yksilö on eri juttu ju nou. Oon myös haistavinani että luet tossa aapeen tarinassa jotain omaa tarinaasi tai katkeroitumistasi.
Vuosi mennyt. Mitäköhän AP:n väitöskirjaprojektille kuuluu nyt?
Ai, tämä olikin vanha ketju, mutta olisi tosiaan kiva kuulla, saiko ap väikkärinsä päätökseen?
Uppista. Mitä AP:n väikkäriprojektille kuuluu?
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut vastaväittäjänä. Siinä virallisessa kutsussa, jonka kustos tai tiedekunta lähettää, ei itse asiassa sanottu yhtään mitään mistään illallisista eikä edes kahvista. Siinä oli linkki nettisivulle, josta löytyi "väitöstilaisuudessa noudatettavat muodot" mutta se ohje alkoi siitä kun kävellään hatut kourassa väitössaliin ja päättyi siihen kun sieltä kävelläään ulos. Myphemmin, kauan sen jälkeen kun olin hommaan suostunut, kysyi väittelijä sähköpostitse, että "onko hänen syytä ryhtyä illallisvalmisteluhin", niin kuin tapana on kysyä.
Mikään virallinen kutsu ei edes voi kertoa karonkasta, koska sitähän ei jörjestetä, jos vastaväittäjä ei suositakaan väitöskirjan hyväksymistä. Ja noin teoriassahan ei voi ennen vöitöstilaisuuden loppua tietää, aikooko hän sitä suosittaa.