Anopin saarimökki - painajaiseni
Kaipaisin asiallisia neuvoja. Kymmenen vuotta olen yrittänyt sopeutua tilanteeseen, joustanut omalta osaltani. Minusta ei vain ole siihen. Siis viettämään viikonloppuja ja koko kesää anopin mökillä.
Mieheni on syntymästään saakka ollut kaikki kesät mökillä, samoin hänen sisaruksensa ja heidän puolisonsa sekä lapset.
Anoppini on mukava ihminen. Hän tarvitsee paljon apua, sydänsairas kun on, puutarhanhoidossa ja vanhan mökin kunnossa pidossa. Elämä saaressa sujuu oikeastaan anopin ja puolisoni ehdoilla. Mieheni käytös muuttuu totaalisesti, olen kuin ilmaa mökkireissujen aikana. Mielelläni minä viettäisin aikaa hänen kanssaan vaan eipä siihen ole mahdollisuutta. Olen yksin tai lasten kanssa, lapsetkin mielellään leikkivät keskenään. En siis ole löytänyt paikkaa saariyhteisössä.
Olen yrittänyt ehdottaa, josko kesällä voisi tehdä muutakin kuin olla anopin mökillä. Meillä kun ei edes ole omaa mökkiä, yhdessä huoneessa majoitumme. Mieheni suostui viime kesänä viikoksi ulkomaanmatkalle, silti valitti, että siellä on liian kuuma. Hänellä on 2,5 kuukautta kesälomaa ja vain yksi tietty viikko sopi hänelle olla pois mökiltä.
En tiedä, koen syyllisyyttä, että valitan turhasta, kun on niin ihana paikka saaressa. Yksi suuri kompastuskivi on se, etten pääse saareen tai sieltä pois itsenäisesti. Anoppi antaa vain poikiensa ajaa venettä.
Jaahas, joku varmaan nauraa tälle mun avautumiselleni. Tämä ei ole provo vaan yhden tuskastuneen vaimon pohdintaa siitä, eikö puoliso näe muuta elämää kuin tuon mökin. Yhtälö olisi helppo ratkaista, jos ei olisi lapsia. Lapset viihtyvät saaressa ja äitinä en pysty kovin montaa päivää erossa olemaan.
Hyviä ideoita kellään?
Kommentit (56)
No on se kumma jos oma isä ei kykene lapsiansa hoitamaan kunnollisesti! Eihän se sitten auta kun olla lasten kanssa kaupungissa ja mennä vaikka viikoksi tai pariksi sinne saareen. Ja kyllä se mieskin pitää saada ymmärtämään että jos on perhe niin perheen kanssa pitää olla kesälläkin eikä vain muhia saaressa omissa kuutioissa.
Kamala parisuhde ja perhe-elämä jos perheen isä saa yksin päättää kuinka koko kesä vietetään vuodesta toiseen!!!
Asiallinen neuvoni on, että sinä jäät kotiin tms ja annat hyvillä mielin miehesi lähteä mökille vanhempiensa kanssa. Tosin ihmettelen sitä, että aikuinen mies haluaa olla mökillä yhdessä äitinsä kanssa. Eikös aikuisilla ihmisillä voi olla jo omakin mökki jos niin mökkeilystä pitää?
Minusta on asiatonta, että joku tyrannisoi koko perheen kesää vaatimalla puolisoa mökkeilemään. ja vielä sukunsa kanssa.
Olisipa mahtavaa kun munkin mies olisi lasten kanssa mökillä kesällä! Mä jäisin kotiin ja tekisin kaikkea kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten miehen koko suku mahtuu yhteen huoneeseen koko kesäksi?
Pahoittelen epätarkkaa ilmaisua, siis minulla ja miehelläni on yksi huone mökistä, jota koko suku käyttää ruoanlaittoon ja oleiluun. Lapsille on huoneet kerrossängyillä. Muut aikuiset on sitten ripoteltu kuka mihinkin, saunatuvalle, aittaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Laita mies ja lapset saareen. Onko sinullakin 2,5 kuukautta lomaa?
Pärjää aikuinen mies lastensa kanssa mökillä, kun tuntuvat leikkivän yhdessä. Sano, että vaikkapa pari viikkoa lomastasi vietät saaressa, loput vaikkapa kotona tai lasten kanssa ehkäpä omien vanhempiesi luona.
Tosin hehän ovat jo kuolleet, kuuluu tämän provon tyyliin. 😊
Ymmärrän ap:ta hyvin. Sinulla on kesäisin tunne, että ette ole perhe ollenkaan, kun anoppi on koko ajan yhtenä pyöränä :). Kesä on kuitenkin sellaista aikaa, että on mukava tehdä omana perheenä omia juttuja.
Olisiko kohtuullinen kompromissi 2 viikkoa tuolla ja sit muu loma muualla?
Ymmärrän kokemuksesta, että.siellä saa vasta aloitettua hommat tuossa ajassa ja ei millään malta koko ajan olla palaamatta.
(Se puutiaispaikassa kesäilevä)
Koko kesä muiden nurkissa yhdessä huoneessa ilman kontaktia omaan mieheen ja saaressa! Wau, oon sanaton.
Jos alistut siihen niin oma vikasi. Ihminen itse opettaa muille miten häntä kohdellaan. Jos et halua mennä sinne niin et mene. Mikä siinä on vaikeeta? Mua ei kukaan saa ikinä tekemään mitään mitä en halua enkä pakota miestänikään.
Hyvä, että.sait sentään lämpimän huoneen. Kurjaa niillä kylmässä aitassa.
Tehkää teille sinne oma tönö, jos luvat sallii.
Tai edes oma erillinen siipi (joka sallitaan helpommin)
Miettikääs, että.tommosta se oli ennnen vanhaan mennä miniäksi taloon. Kolmekytki kilsaa oli niin pitkä matka lapsuudenkotiin, ettei siellä käyty enää kuin ehkä kuolinvuoteella. Oli niin huonot liikenneyhteydet. (Isomummillani näin 1800-luvulla)
quote]Voi vittu, mistä te oikein löydätte näitä miehiä? Ei kuulosta nimittäin ihan normaalilta, että aikuinen äijä tahtoo vietää koko kesälomansa äitinsä helmoissa... :D Etköhän sinäkin tämän seikan ole huomannut jo teidän seurusteluaikoina, joten... MIKSI et jo silloin pötkinyt pakoon? Ja vielä mukulatkin piti tuollaiselle mammanpojalle vääntää? :D Mahtavaa! Multa ei ainakaan heru sääliä tippaakaan, itse olet elämäsi valinnut![/
Ihan hyvä että ravistelet, elämä ei vain ole näin mustavalkoista. Anopilla oli mies, ei siis mieheni isä, joka oli anopin apuna mökillä. Silloin tilanne oli aivan toisenlainen.
Nyt anopistani on tullut vanha, miestä ei enää ole, kovasti anoppi turvautuu poikiensa apuun.
Arvatkaapa ne kesät, jolloin lapset olivat pieniä, oltiinko silloin anopin mökillä? Ehei, kierrettiin maat ja mannut. Ihmiset ja tilanteet muuttuvat. Ja ehkä rivien välistä on kuitenkin luettavissa, että välitän läheisistäni, jopa anopistani. Jonkinlaista rajanvetoa tässä kyllä ryhdyn tekemään. Itse olen elämäni valinnut, on tilanteita, joita ei voi etukäteen tietää.
No meillä on vähän sama juttu, tosin onneksi mies nyt ei ihan koko kesää halua mökillä nyhjätä. Itse inhoan koko paikkaa. Olemme tehneet sellaisen kompromissin, että minä vietän siellä viikon joka kesä. Inhon sitäkin, mutta se on miehelle ja lapsille tärkeää. Muuten mies ja lapset saavat mennä mökille miten haluavat, minä jään kotiin.
Vierailija kirjoitti:
quote]Voi vittu, mistä te oikein löydätte näitä miehiä? Ei kuulosta nimittäin ihan normaalilta, että aikuinen äijä tahtoo vietää koko kesälomansa äitinsä helmoissa... :D Etköhän sinäkin tämän seikan ole huomannut jo teidän seurusteluaikoina, joten... MIKSI et jo silloin pötkinyt pakoon? Ja vielä mukulatkin piti tuollaiselle mammanpojalle vääntää? :D Mahtavaa! Multa ei ainakaan heru sääliä tippaakaan, itse olet elämäsi valinnut![/
Ihan hyvä että ravistelet, elämä ei vain ole näin mustavalkoista. Anopilla oli mies, ei siis mieheni isä, joka oli anopin apuna mökillä. Silloin tilanne oli aivan toisenlainen.
Nyt anopistani on tullut vanha, miestä ei enää ole, kovasti anoppi turvautuu poikiensa apuun.
Arvatkaapa ne kesät, jolloin lapset olivat pieniä, oltiinko silloin anopin mökillä? Ehei, kierrettiin maat ja mannut. Ihmiset ja tilanteet muuttuvat. Ja ehkä rivien välistä on kuitenkin luettavissa, että välitän läheisistäni, jopa anopistani. Jonkinlaista rajanvetoa tässä kyllä ryhdyn tekemään. Itse olen elämäni valinnut, on tilanteita, joita ei voi etukäteen tietää.
No jos anopistasi välität, niin kissa pöydälle ja asia puheeksi. Kerrot, että haluat perheesi viettävän aikaa kesällä myös pelkästään perheenä. Kerrot, etä nämä pakko saareilut repivät perhettä ja pelkäät seurauksia. Ikävää, että puolisosi on niin tyhmä, kuin kerrot, aikuisen miehen tulee asettaa oma perheensä etusijalle. Jos anoppi ei selviä mökinpidosta niin mökki myyntiin, tai sinulle veneenajolupa.
Ei sinua anoppis ainakaan kunnioita, kun ei edes venettä anna käyttöösi.
Joku kysyi toisessa ketjussa että lähteekö naisella minuus äitiyden myötä, nyt pahoin pelkään, että todistat, että lähtee.
Sun miehes pelkää äitinsä kuolemaa niin paljon että sitoo itsensä ton mökkeilyn kautta ikuiseen lapsuuteen. En oikeen tiedä mikä muu siihen auttais kuin anopin kuolema tai miehen havahtuminen siihen että pelätessään äitinsä poismenoa jättää elämättä omaa elämäänsä oman puolisonsa ja lastensa kanssa.
Kuulostaapa kurjalta ap!
Mun mielestä sun kannattaa vaan suoraan keskustella miehesi kanssa asiasta,vaikka kuinka loukkaantuisi.Kerro hänelle että et aio olla koko kesää mökillä ja kuinka pahalta susta tuntuu kun olet pelkkää ilmaa miehelle.
Puhukaa,puhukaa!Ei ihme että suomalaisilla on mielenterveysongelmia vaikka kuinka,kun ihmiset vaan patoaa kaikki tunteensa sisälleen.
Ap olet aikuinen ihminen ja sun on opittava sanomaan EI!Kaikkea ei tarvitse kestää eikä sinnitellä.
Ah, luojan kiitos appivanhemmilla ei ole enää saarimökkiä! Siellä viettettiin joka hiton viikonloppu kesäisin, vieläpä yhdessä huoneessa koko sakki :D kiviä, kiviä, puita, kiviä...I feel you!
No kai se anoppi kuolee pian tai joutuu laitoshoitoon. Tsemppiä!
Jösses mikä painajainen. Mua ei tollaseen sais kirveelläkään. No oonkin yh... Eli jotain kompromissiratkaisua suosittelisin.