Anopin saarimökki - painajaiseni
Kaipaisin asiallisia neuvoja. Kymmenen vuotta olen yrittänyt sopeutua tilanteeseen, joustanut omalta osaltani. Minusta ei vain ole siihen. Siis viettämään viikonloppuja ja koko kesää anopin mökillä.
Mieheni on syntymästään saakka ollut kaikki kesät mökillä, samoin hänen sisaruksensa ja heidän puolisonsa sekä lapset.
Anoppini on mukava ihminen. Hän tarvitsee paljon apua, sydänsairas kun on, puutarhanhoidossa ja vanhan mökin kunnossa pidossa. Elämä saaressa sujuu oikeastaan anopin ja puolisoni ehdoilla. Mieheni käytös muuttuu totaalisesti, olen kuin ilmaa mökkireissujen aikana. Mielelläni minä viettäisin aikaa hänen kanssaan vaan eipä siihen ole mahdollisuutta. Olen yksin tai lasten kanssa, lapsetkin mielellään leikkivät keskenään. En siis ole löytänyt paikkaa saariyhteisössä.
Olen yrittänyt ehdottaa, josko kesällä voisi tehdä muutakin kuin olla anopin mökillä. Meillä kun ei edes ole omaa mökkiä, yhdessä huoneessa majoitumme. Mieheni suostui viime kesänä viikoksi ulkomaanmatkalle, silti valitti, että siellä on liian kuuma. Hänellä on 2,5 kuukautta kesälomaa ja vain yksi tietty viikko sopi hänelle olla pois mökiltä.
En tiedä, koen syyllisyyttä, että valitan turhasta, kun on niin ihana paikka saaressa. Yksi suuri kompastuskivi on se, etten pääse saareen tai sieltä pois itsenäisesti. Anoppi antaa vain poikiensa ajaa venettä.
Jaahas, joku varmaan nauraa tälle mun avautumiselleni. Tämä ei ole provo vaan yhden tuskastuneen vaimon pohdintaa siitä, eikö puoliso näe muuta elämää kuin tuon mökin. Yhtälö olisi helppo ratkaista, jos ei olisi lapsia. Lapset viihtyvät saaressa ja äitinä en pysty kovin montaa päivää erossa olemaan.
Hyviä ideoita kellään?
Kommentit (56)
En ymmärrä näitä vaimoja, jotka puree hammasta ja kärsii turhaan.
Miehelläni on mökki, oikeastaan huvila. Siellä on tilaa olla. Mutta minä en käy siellä koskaan, en edes kerran kesässä. Inhoan siellä olemista, inhoan luonnon hiljalleen valtaamaa pihaa, inhoan hiekkaa, inhoan rantaa ja viereistä kuusimetsää. Siksi en mene sinne. Mies käy mökillä yksin tai lasten kanssa. Kaikki ovat tyytyväisiä: minä saan omaa aikaa tai aikaa vain esim. yhden lapsen kanssa tai vastaavasti mies saa olla mökillä yksikseen tai yhden lapsen tai koko lauman kanssa. Sitä parisuhdeaikaa meillä on ihan muualla!
Mies saa maalata tai ryypätä tai grillata tai mitä hän nyt mökillä tekeekin. Ja minä saan tehdä kotona, mitä tahdon. Kukaan ei loukkaannu, kukaan ei valita, kukaan ei muutu toiseksi, kun mennään mökille (tai mistä minä tiedän, millainen mies siellä on).
Miksi näin? Koska me olemme pystyneet puhumaan toisillemme ja kuuntelemaan toisen perusteluja ja ymmärtämään niitä! Koska me sallimme toisillemme erilaisuutta: ei ole pakko rakastaa mökkeilyä !
Mä komppaan ekaa vastaajaa joka ehdotti että mies lähtee mökkeilemään lasten kanssa ja sinä et.
Meteliähän siitä saattaa tulla, mitä siitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
No kai se anoppi kuolee pian tai joutuu laitoshoitoon. Tsemppiä!
Juu onnee, sit alkaa perintöriidat.
Eikös tuo nyt ole påivän selvä asia. Hankitte oman veneen, jolla sinä voit kulkea itsenäisesti. Viet huoneeseenne mukanasi sellaista tavaraa, joka saa olosi tuntumaan mukavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
quote]Voi vittu, mistä te oikein löydätte näitä miehiä? Ei kuulosta nimittäin ihan normaalilta, että aikuinen äijä tahtoo vietää koko kesälomansa äitinsä helmoissa... :D Etköhän sinäkin tämän seikan ole huomannut jo teidän seurusteluaikoina, joten... MIKSI et jo silloin pötkinyt pakoon? Ja vielä mukulatkin piti tuollaiselle mammanpojalle vääntää? :D Mahtavaa! Multa ei ainakaan heru sääliä tippaakaan, itse olet elämäsi valinnut![/
Ihan hyvä että ravistelet, elämä ei vain ole näin mustavalkoista. Anopilla oli mies, ei siis mieheni isä, joka oli anopin apuna mökillä. Silloin tilanne oli aivan toisenlainen.
Nyt anopistani on tullut vanha, miestä ei enää ole, kovasti anoppi turvautuu poikiensa apuun.
Arvatkaapa ne kesät, jolloin lapset olivat pieniä, oltiinko silloin anopin mökillä? Ehei, kierrettiin maat ja mannut. Ihmiset ja tilanteet muuttuvat. Ja ehkä rivien välistä on kuitenkin luettavissa, että välitän läheisistäni, jopa anopistani. Jonkinlaista rajanvetoa tässä kyllä ryhdyn tekemään. Itse olen elämäni valinnut, on tilanteita, joita ei voi etukäteen tietää.No jos anopistasi välität, niin kissa pöydälle ja asia puheeksi. Kerrot, että haluat perheesi viettävän aikaa kesällä myös pelkästään perheenä. Kerrot, etä nämä pakko saareilut repivät perhettä ja pelkäät seurauksia. Ikävää, että puolisosi on niin tyhmä, kuin kerrot, aikuisen miehen tulee asettaa oma perheensä etusijalle. Jos anoppi ei selviä mökinpidosta niin mökki myyntiin, tai sinulle veneenajolupa.
Ei sinua anoppis ainakaan kunnioita, kun ei edes venettä anna käyttöösi.
Joku kysyi toisessa ketjussa että lähteekö naisella minuus äitiyden myötä, nyt pahoin pelkään, että todistat, että lähtee.
No ei tuosta minun mielestä anopin kanssa tarvitse keskustella. Eiköhän tämä ole ihan AP:n ja hänen miehensä välinen asia?
Minä viihdyn kesällä kaupungissa niin hyvin, että olisi painajaista olla viikkotolkulla jossain mökillä. En halua edes matkustaa kesällä minnekään ulkomaille kun en raaski olla pois ihanasta kotikaupungista. Talvella kyllä tykkään matkustaa.
Toissakesänä oltiin juhannuksena tuttujen mökillä ja oli tylsin juhannus ikinä!
Mies ei salli
Muuta kuin viikon pois mökiltä kesällä kun mies ripustautuu äitiinsä. Tai äiti poikaansa.
Sinä et salli lasten ja miehen mökkeillä kesällä keskenään ilman sinua kun ripustautua lapsiin.
No kumpi on ongelma vai molemmat?
En ikinä viettäisi koko kesää joka kesä mökillä. Entäs jos sullakin olisi joku juttu mitä aina kesäsin haluaisit tehdä. Monia tälläisiä perheitä tunnen jotka viettävät aina kaikki lomat toisen puolison perheen kesken, itse tulisin hulluksi. Ei mulla oo niin pitkiä lomia että suostuisin jokaisen viettämään jossain mökissä.
Mitä sinä haluaisit tehdä? Etkö keksi mitään mukavaa tekemistä mökille? Lukemista, piirtämistä/maalaamista, kalastusta, soutelua, uimista, käsitöitä, puutöitä, halonhakkuuta, puidenpinoamista, puutarhahommia, auringonottoa, sudokuja, korttipelejä, musiikkia, palapelejä, kirjoittamista, marjastusta, sienestystä, kivien pyörittämistä?
Vierailija kirjoitti:
Ei oo rakennusoikeutta.
Ei oo niitä kysytty 200 vuotta sittenkään, jos naapuri valittaa voi punainen kukko tulla kylään, tällein landella puhuttiin ihan meidän lastenkin kuullen ja vasta nyt ymmärrän mistä puhuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Joo, ei oo provo tää. Omat vanhemmat elossa😄 Olen ollut kesällä aika paljon yksin kotona, koululaisia en halua laittaa valitsemaan minun ja isänsä välillä. Tähän asti on riittänyt selitykseksi, että kotona on niin paljon hommia.
Puhuminen miehen kanssa asisasta ei onnistu, hän joko suuttuu tai mököttää.
Miehesi kannattaa suuttua ja mököttää, koska se tehoaa sinuun. Älä anna miehelle sitä valtaa. Kysy lapsilta, mitä he tahtoisivat tehdä ja jos he ovat mieluiten mökillä, ei sinun silti tarvitse olla siellä koko aikaa. Voitte myös olla ja mennä lasten kanssa vaikka pari viikkoa, pari viikkoa olla mökillä kaikki ja pari viikkoa voit tehdä omia juttujasi. Miehelläsihän on erittäin pitkä kesäloma, kyllä siitä riittää.
Mutta avainasia on, ettet enää anna miehesi kävellä ylitsesi. Sitä ei voi muuttaa kukaan muu kuin sinä itse.
Vinkkaisin vielä, että kun puhut hänelle asiasta, älä syyttele häntä nykytilanteesta, vaikka kuinka veetuttaisi ja vaikka hän yrittäisi alkaa rakentamaan riitaa. Toteat vain asian eli että olet nyt suunnitellut toisin ja perustelet päätöksesi. Miehet ovat vähän kuin koiria, eli tapaeläimiä, mutta mukautuvat lopulta nopeasti uuteen tilanteeseen kun on pakko. :D
Ei varmaan oo lomaa lompakkoloisella, silloinhan pitäisi tehdä töitäkin. Koulussa tää mies oli muuten muitenkin tyttöjen mielestä ihana ope mitä nyt yli puolet vanhenou.
Just. Pyysin asiallisia kommentteja. Vaan ainapa tälle av-palstalle mahtuu näitä, jotka eivät kykene asialliseen kommunikointiin. Jos nyt asian kannalta oleellista on, tienaan paremmin kuin mieheni. Töitä teen minäkin, myös mökillä anopin apuna niin paljon kuin selkänahka myöten antaa.
Ja mökillä on paljon mukavaa puuhasteltavaa, voin tehdä käsitöitä, marjastaa kun sen aika on...pointti ei ole tässä. Olenhan jo 10 vuotta yrittänyt sopeutua.
Kiitos kaikille asiallisesti kommentoineille. Ehkä oman elämänne murheet tuntuvat pieniltä näin naurettavan ongelman edessä. Kun kirjoittaa kasvottomana, on helppo tulkita toisin kuin kirjoittaja on tarkoittanut. Kynnysmatoksi en suostu. Tuo puutiassaarikommentoija parhaiten ymmärsi tuntojani. Kiitos siitä. ap
Kamalaa. Minä vetäisin pullollisen viiniä päivässä tuollaisessa paikassa pelkkään ahdistukseen. Ennemmin eroaisin kuin suostuisin tuollaiseen kesänviettoon.
Puutiaissaarivaimolle neuvoksi, että otattehan kaikki punkkirokotukset ennen kesää? Mies täytyisi vielä saada ymmärtämään, että lapsille pitää tehdä punkkitarkastukset joka ainoa ilta. Seuraukset voivat olla kamalat, jos iskee tauti.
En suostuisi tuollaiseen edes yhtä päivää..
Joo...en pystyis.Muuten ok,mutta tuo,että naiset ei voi ajaa venettä.Juu,ei näin,ei,ei,ei.