Lue keskustelun säännöt.
Millä nimellä kutsutte vanhempianne?
08.05.2016 |
Itse kutsun äiti ja isä, etunimellä harvemmin. Omille lapsilleni he tietty ovat mummu ja vaari.
Veljeni kutsuu heitä mummuksi ja vaariksi vaikka lapsia ei olisi edes lähelläkään. On jopa tallettanut puhelimeen numerot nimellä mummu ja vaari. Hänen lapset ovat jo yli kymmen vuotiaita samoin kuin omani.
Jotenkin kuulostaa todella tyhmältä tuo veljeni tapa, eihän omat vanhemmat ole isovanhempia OMILLE lapsilleen.
Tänäänkin veljeni toivotti hyvää äitienpäivää mummulle eli siis meidän äidille, eikä tehnyt tuota mitenkään omien lastensa nimissä.
Omat isovanhempamme ovat jo kuolleet. Jotenka meillä sisaruksilla ei siis enää ole mummua/mummia ja vaareja...
Kommentit (34)
Miehelle sanon: anoppisi, lapsille mummi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edesmennyt isä ja edesmennyt äiti.
Onko siis veljeni tapa jotenkin outo vai onno muitakin jotka kutsuu omia vanhempiaan mummuksi/mummiksi/ mammaksi ja vaariksi/papaksi tms vaikka lapsia ei olisi lähimaillakaan?
Olen käynyt kaupassa veljeni ja äitimme kanssa, ilman lapsia siis, ja sielläkin veljeni kutsuu äitiä mummuksi, kuten sanoo minulle että käys kysymässä mummulta tarviiko hän maitoa tms? Jokusen kerran olen vastannut että en käy kun mummu on jo haudattu mutta äidiltä voin kyllä käydä kysymässä....
Mie ja veljensä puhuvat mummusta ja vaarista, ja niin minäkin nykyään appivanhemmista. Omia vanhempiani puhuttelin etunimillä ihan lapsesta saakka
Puhun kuten veljesi... Ei outoa minusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos puhun sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat tunteneet vanhempani, silloin käytän etunimiä. Jos puhun vieraille ihmisille, puhun isästä ja äidistä.
Myös oma lapseni kutsuu meitä vanhempia etunimellä kun puhuttelee meitä.
Sanon äiti ja iskä. Tosin äitini varmaan toivoisi, et etunimellä puhuttelisin, sillä allekirjoitta viestinsä etunimellä. Lapsille ovat mummu ja ukki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljesi on outo, kutsuuko hän myös vaimoaan/lastensä äitiä äidiksi vaikka lapsia ei olisi paikalla?
En ikimaailmassa voisi kutsua miestäni isäksi ja kilahtaisin varmaan jos mieheni rupeaisi kutsumaan minua äidiksi vaikkapa kun ollaan kaksisteen reissussa... Tai vaikka ihan vaan kaupassa ilman lapsia...
En ole mieheni äiti eikä mieheni ole minun isä, ja samalla kaavalla omat vanhempani eivät ole mummi ja pappa MINULLE vaan vain lapsilleni...
Etunimillä. Isi-sana kuuluu aviovuoteeseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iskä ja äiti, lapsille pappa ja mummo. Joskus teini-iässä sanoin ukko ja mutsi.
Kutsun heitä isäksi ja äidiksi. Lapselle puhuessani heistä ovat mummo ja paappa. Puhelimessani heidän numeronsa on omilla nimillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti ja isä. En koskaan kutsu heitä etunimellä.
Äiti ja iskä. Mies kutsuu omiaan etunimillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On teillä ongelmat 😈
Ei tuo ole ongelma vaan kysymys sekä halu tietää miten muissa perheissä tehdään
Ohis
Äiti ja isi. Muille kuin heille tai sisaruksilleni puhuttaessa isi on isä. Äiti puhuu omasta äidistään mummona.
Mutsi ja faija, kun puhun heille suoraan tai puhun heistä vieraille. Tutussa seurassa käytän heidän lempinimiään tyyliin "Pirre käski syömään" tai "Peksi just soitti".
Äiti ja isä tai mutsi ja faija, vähän milloin mitenkin.
Lapselle puhun yleensä mummosta ja vaarista, mutta ehkä enemmän silloin kuin asia koskee lasta (esim. mummo soitti ja olisi halunnut jutella kanssasi), jos taas puhun jostain joka liittyy enemmän minun ja vanhempieni suhteeseen niin puhun äidistä ja isästä (esim. äiti teki aina tätä ruokaa kun olin pieni). Enkä muuten koskaan ennen ole ajatellut tätä näin tarkkaan, mutta nyt tajusin miten se menee :D
Etunimellä kunpaakin lapsesta asti. Tosin etunimi muunnettuna lempinimeksi esim. miika->miki
Isävainaa ja äitivainaa. Sisarusten kanssa puhumme heistä etunimillä.