Miksi me ikimiehettömät naiset olemme monien silmissä niin epäilyttäviä?

SSSokerikko kirjoitti:

Ajatellaan toisin päin: kun itse olin vastentahtoisesti sinkku noin vuoden ( 27v - 28v välillä  ), niin pidin hiukkasen outoina tapaamiani ikäisiäni miehiä, joilla ei vielä ollut kokemusta vähän pidemmästä parisuhteesta - enkä halunnut, ei kiinnostanut  ryhtyä heille sitä itsekään olemaan. En myöskään olisi ikinä halunnut esim. olla miehen ensimmäinen seksikumppani.

Itselläni on nykyään puoliso, joka erosi lyhyestä aviosuhteesta ( ei lapsia, ei ollut yhteistä omaisuutta ) vuokseni. Mies on ikäiseni, sopiva minulle ja olemme sopivat toisillemme - exän kanssa oli ollut pitkään, mutta tottumuksesta, erosivat suht sovussa ilman suurta draamaa ja exäkin löysi nopeasti uuden jne. 

Monet n. 37v - 47v nais - ja myös miesystävistäni ovat täysin tahtomattaan ilman parisuhdetta, mutta kukaan heistä ei halua aikuista naista/miestä, jolla ei ole takana merkittävää parisuhdetta. Miksei? No siksei, koska heillä herää välitön ja vahva epäilys siitä, että ihmisen luonteessa tai lipidossa/panemistyylissä  täytyy olla jotakin pahasti vialla, jos kukaan nainen /mies ei ole häntä jo napannut. 

Hassua sinänsä, koska nämä sinkkuystäväni ovat itse olleet sinkkuina lähes koko elämänsä ja silsti ajatelevat "niistä toisista" ikisinkuista, että niissä on oltava vikaa, ei heissä itsessään. 

Mutta vihdoin ap:n aiheeseen: kyllä se vaan on outoa, jos ihminen ei halua parisuhdetta. Olet friikki ja 99% ihmisistä ajattelee, että sulla tosiaan on tunnepuolella jotain pahasti vialla; että esim. varhaiset kiintymyssuhteet ovat vaurioittaneet sinut tms. En sano, että näin olisi, mutta näinpä ihmiset nyt vaan ajattelevat. 

Juuri tuosta syystä olen nainen, joka ei ole enää yrittänyt päästä suhteeseen. Sinkkuuteni ihmettely miesten suunnalta alkoi kun olin jo 20-vuotias, joten nyt 25-vuotiaana sinkkunaisena olen tuomittu vanhapiikuuteen.

Miksi minut joku mies enää haluaisi kun en aiemminkaan kelvannut? Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Ikisinkkunaisilla on monilla joku harrastus keppihevosenaan. Kalju kissa tai jättiläiskoira (joka on kaikkea muuta kuin omistajansa hallinnassa), Jeesus, väikkäri tai ura tai jotain muuta vastaavaa. Ja ne ajattelevat sen keppihevosensa kautta löytävänsä miehen, esim. kaljun kissan omistaja haaveilee eläinlääkäristä. 

Nainenhan ei voi siis oikeasti olla mistään kiinnostunut, aina kaikessa taustalla on vain tavoite löytää mies. Väitöskirjaa tekevänä voin myös sanoa, että aika pitkä ja kivinen tie sen tekemisestä tulee, jos ainoana kannustimena on miehen löytäminen...

Mä olen kolmissakymmenissä oleva nainen, jolla ei ole koskaan ollut vakavaa parisuhdetta. Olen kyllä seurustellut ja tapaillut kevyesti ja vakavasti liutaa miehiä, ollut rakastunut ja ihastunut, mutta kenenkään kanssa ei ole tullut sellaista tunnetta, että tässä olisi ihminen, jonka kanssa haluaisin olla yhdessä pidemmälläkin tähtäimellä. En vain näe, että parisuhde toisi kauheasti mitään lisäarvoa elämääni - mulla on paljon läheisiä ystävyyssuhteita, ihmisiä joiden puoleen kääntyä, tuli mitä vaan vastaan. Seksiä voisi toki olla enemmän, mutta siihenhän parisuhde ei tunnetustikaan ole mikään tae. Aikuisiällä mun elämässä on kuitenkin lähestulkoon koko ajan ollut hyviä friends with benefits -järjestelyitä, joten kohtuullisen tyytyväinen olen myös seksielämääni. Lapsia en halua, mutta en silti ole mikään stereotypia kärttyisästä lapsivihamielisestä vanhastapiiasta, vaan pidän valtavasti ystävieni lapsista ja vietän mielelläni näiden kanssa aikaa.

Melko itsekäs ja joustamaton tietyissä asioissa myönnän olevani - ja kuten näistä kommenteista näkyy niin se on naisessa erityisen tuomittavaa. Jos mies (vaikka olisi perheellinenkin) pistää ykköseksi uran, harrastukset, ystävät ja hauskanpidon, niin kukaan ei ihmettele sitä. Jos nainen tekee niin niin hirveä paheksunta. Tämä kaksinaismoralismi näkyy myös parisuhteissa ja vanhemmuudessa, jossa naisosapuolen rooliksi tuntuu usein jäävän se joustaminen ja kompromissien teko, samalla kun mies voi satsata rauhassa paukkuja esim. omaan työuraan siviilisäätyyn katsomatta. Ja musta tää nyt ei vaan kuulosta kauhean hyvältä diililtä. Varmaan jos olisin mies niin yrittäisin aktiivisesti hakeutua parisuhteeseen, kun ne siitä saadut edut on niin paljon selkeämpiä kuin naiselle.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska parisuhderakkauden tavoittelu on vaan niin ihanaa, että en tajua, miksi se ei sinua kiinnosta. En siis sanoisi sinulle mitään irl, mutta olettaisin sinun ei-kelpaavan kellekään ja olisin siksi hienotunteisesti hiljaa.

Luuletko tosiaan että nainen ei kelpaisi kellekään miehelle? Olet hakoteillä. Pelkkä miehen hankkiminen on useille naisille todella helppoa.

Miten miehen hankkiminen tapahtuu helposti?

Tätä minäkin ihmettelen. Muutenkin omituinen ajatus hankkia mies, koiran/kissan/lemmikin hankkimisen ymmärrän mutta ihmisen, miehen?!