Lue keskustelun säännöt.
Miksi me ikimiehettömät naiset olemme monien silmissä niin epäilyttäviä?
08.05.2016 |
"Se ikä" alkaa lähestyä ja ihmettelen ihmisten suhtautumista miehettömyyteeni. Minusta yritetään repiä jotain epäilyttävää ja salaista irti joidenkin toimesta, jotkut eivät vain usko että voin oikeasti omasta tahdostaan elää ilman kumppania. Minusta on mm. yritetty leimata raiskauksen uhria, lesboa, frigidiä, aseksuaalia ja lapsetonta jotta saataisiin joku syy siihen miksi elän ilman kumppania.
Asia ei toki kuulu muille, eikä minunkaan pitäisi välittää huhuista tai ihmisten reaktioista. Jotkut yksilöt eivät vain yksinkertaisesti perinteisyyden ihannoinneiltaan usko valintani olevan vilpitön, ja nuo huhut kyllä loukkaavat sillä yksikään ei ole totta.
Mitä epäilyttävää meissä vanhoissa piioissa, "itsenäisissä naisissa" ja erakkoeläjissä oikein on? Kaikista hirveintä on selän takana tapahtuvat sokkotreffijärjestelyt ilman suostumustani, tai huudahdukset kuten "kyllä se sieltä vielä löytyy", jopa läheiset ystäväni yrittävät sulloa minua vaimon ja tyttöystävän rooliin.
Valitsemalleni yksinelolle on toki syynsä, mutta koen että niiden selittäminen auki utelijoille loukkaisi taas niitä ihmisiä jotka ovat parisuhteissa. En tahdo aiheuttaa eripuraa kertomalla miten mielestäni parisuhde on oikeastaan järjetön valinta monien kohdalla.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan haluaisin kuulla, että miksi et halua tavoitella perisuhderakkautta?
9
En pidä sitä otollisena tilana jota haluaisin tavoitella. En pidä miehiä parisuhdemateriaalina enkä pidä itseänikään. Olisi rasittavaa menettää täydellinen itseänäisyys, tahdon mennä ja tulla miten huvittaa. Minulla ei ole tähän mennessä ollut mitään yhteistä miesten kanssa, tuskin tulee olemaan tulevaisuudessakaan. Vaikka löytäisinkin henkisen yhteyden, en jaksaisi viedä sitä parisuhdetasolle.
Valtaosa parisuhteista hajoaa, enkä tahdo rakentaa mitään niin epävarmaa.Parisuhde olisi pois ajastani jonka käytän mieluusti esimerkiksi opiskeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen samanlainen, jota kohdellaan kuin hullua. Minua ei kohdella aikuisena, koska en ole koskaan esitellyt yhtään miestä enkä aio hankkia lapsia. Minulle ihan oikeasti lässytetään, että "kyllä joskus joku sinutkin huolii" ja kerrotaan säälivästi kuinka lapset on elämän tarkoitus.
Hyi saatana, pistää vihaksi joka kerta, mutta en tykkää konflikteista joten tuijotan vain monttu auki että sanoiko tuo ihan oikeasti noin?!
Eivät ihmiset yksinkertaisesti usko että tämä on vapaaehtoista :D.
Johtuu varmaan siitä, että usein naisten ikisinkkuuteen on jokin oikea syy, kuten vaikka hylätyksi tulemisen pelko.
Tätä mäkin epäilen, oikeaa rakkautta ei osata tai uskalleta tavoitella ja sitten ollaan olevinaan ihan normaaleja. Kelle nyt ei rakkaus toiseen ihmiseen kelpaisi, siis parisuhteesta saatava? Eihän se mitään yhdessäasumista tarkoita pakostikaan.
9Parisuhde ei ole sama asia kuin rakkaus toiseen ihmiseen. Huonoon suhteeseen on turhaa lähteä.
Siis onko joillekin tosiaan parisuhde vaan joku parisuhde, eikä rakkaussuhde? :O Siis tavoitteluvaiheessa. Ainahan ei voi tietää mihin suhde kääntyy, mutta voihan siitä silloin erota, jos ei enää miellytä. Meillä ainakin mies vaan parantaa kuin sika juoksuaan kun aika etenee. Tiedän, ettei näin käy aina, mutta voihan sitä ennenkin olla hienoja hetkiä, vaikka eroon päädyttäisiinkin.
9
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan haluaisin kuulla, että miksi et halua tavoitella perisuhderakkautta?
9En pidä sitä otollisena tilana jota haluaisin tavoitella. En pidä miehiä parisuhdemateriaalina enkä pidä itseänikään. Olisi rasittavaa menettää täydellinen itseänäisyys, tahdon mennä ja tulla miten huvittaa. Minulla ei ole tähän mennessä ollut mitään yhteistä miesten kanssa, tuskin tulee olemaan tulevaisuudessakaan. Vaikka löytäisinkin henkisen yhteyden, en jaksaisi viedä sitä parisuhdetasolle.
Valtaosa parisuhteista hajoaa, enkä tahdo rakentaa mitään niin epävarmaa.Parisuhde olisi pois ajastani jonka käytän mieluusti esimerkiksi opiskeluun.
Kuulostaa minusta surulliselta. Mutta ei ilmeisesti ole syynä huonot kokemukset miehistä? Vai on? Siis ihan vauvana, taaperona, lapsena?
9
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen samanlainen, jota kohdellaan kuin hullua. Minua ei kohdella aikuisena, koska en ole koskaan esitellyt yhtään miestä enkä aio hankkia lapsia. Minulle ihan oikeasti lässytetään, että "kyllä joskus joku sinutkin huolii" ja kerrotaan säälivästi kuinka lapset on elämän tarkoitus.
Hyi saatana, pistää vihaksi joka kerta, mutta en tykkää konflikteista joten tuijotan vain monttu auki että sanoiko tuo ihan oikeasti noin?!
Eivät ihmiset yksinkertaisesti usko että tämä on vapaaehtoista :D.
Johtuu varmaan siitä, että usein naisten ikisinkkuuteen on jokin oikea syy, kuten vaikka hylätyksi tulemisen pelko.
Eli naisena minun tulisi haluta prinsessasatu ja rakkautta, mutta mies ei ole samalla tavalla epäilyttävä valitessaan ikisinkkuuden? Mitä jos syy sinkkuuteen olisikin hylätyksi tulemisen pelko, eikö olisi oikeastaan loogista suojella itseään pettymyksiltä?
Miten niin mies ei olisi epäilyttävä ikisinkkuna? Homoksi tai luuseriksihan noita on tavattu leimata. On loogista suojella itseään pettymyksiltä, mutta onko se enää silloin vapaaehtoista sinkkuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen samanlainen, jota kohdellaan kuin hullua. Minua ei kohdella aikuisena, koska en ole koskaan esitellyt yhtään miestä enkä aio hankkia lapsia. Minulle ihan oikeasti lässytetään, että "kyllä joskus joku sinutkin huolii" ja kerrotaan säälivästi kuinka lapset on elämän tarkoitus.
Hyi saatana, pistää vihaksi joka kerta, mutta en tykkää konflikteista joten tuijotan vain monttu auki että sanoiko tuo ihan oikeasti noin?!
Eivät ihmiset yksinkertaisesti usko että tämä on vapaaehtoista :D.
Johtuu varmaan siitä, että usein naisten ikisinkkuuteen on jokin oikea syy, kuten vaikka hylätyksi tulemisen pelko.
Tätä mäkin epäilen, oikeaa rakkautta ei osata tai uskalleta tavoitella ja sitten ollaan olevinaan ihan normaaleja. Kelle nyt ei rakkaus toiseen ihmiseen kelpaisi, siis parisuhteesta saatava? Eihän se mitään yhdessäasumista tarkoita pakostikaan.
9
Oletko sinä se sama tyyppi, joka aloitti ketjun siitä, että vapaaehtoisesti lapsettomien syy olla lapsettomia on se, etteivät he uskalla hankkia lapsia? Ja mitä on tuo "oikea rakkaus"? Ei kai vain jotakin juuri sinun määrittelemääsi? Mikä muu mielestäsi on sellaista, jota ihan jok'ikinen ihminen haluaa?
Numero 14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen samanlainen, jota kohdellaan kuin hullua. Minua ei kohdella aikuisena, koska en ole koskaan esitellyt yhtään miestä enkä aio hankkia lapsia. Minulle ihan oikeasti lässytetään, että "kyllä joskus joku sinutkin huolii" ja kerrotaan säälivästi kuinka lapset on elämän tarkoitus.
Hyi saatana, pistää vihaksi joka kerta, mutta en tykkää konflikteista joten tuijotan vain monttu auki että sanoiko tuo ihan oikeasti noin?!
Eivät ihmiset yksinkertaisesti usko että tämä on vapaaehtoista :D.
Johtuu varmaan siitä, että usein naisten ikisinkkuuteen on jokin oikea syy, kuten vaikka hylätyksi tulemisen pelko.
Eli naisena minun tulisi haluta prinsessasatu ja rakkautta, mutta mies ei ole samalla tavalla epäilyttävä valitessaan ikisinkkuuden? Mitä jos syy sinkkuuteen olisikin hylätyksi tulemisen pelko, eikö olisi oikeastaan loogista suojella itseään pettymyksiltä?
Miten niin mies ei olisi epäilyttävä ikisinkkuna? Homoksi tai luuseriksihan noita on tavattu leimata. On loogista suojella itseään pettymyksiltä, mutta onko se enää silloin vapaaehtoista sinkkuutta?
Voihan se ollakin? Syyllistyt nyt siihen, että luulet kaikkien tahtovan samanlaista onnea ja samanlaisen elämäntyylin. Olen todella introvertti enkä yksinkertaisesti kaipaa läheistä suhdetta, en nauti siitä. Se on taakka. Ymmärrätkö? Rakastan esimerkiksi ystäviäni, mutta kaipaan taukoa heistäkin säännöllisin väliajoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen samanlainen, jota kohdellaan kuin hullua. Minua ei kohdella aikuisena, koska en ole koskaan esitellyt yhtään miestä enkä aio hankkia lapsia. Minulle ihan oikeasti lässytetään, että "kyllä joskus joku sinutkin huolii" ja kerrotaan säälivästi kuinka lapset on elämän tarkoitus.
Hyi saatana, pistää vihaksi joka kerta, mutta en tykkää konflikteista joten tuijotan vain monttu auki että sanoiko tuo ihan oikeasti noin?!
Eivät ihmiset yksinkertaisesti usko että tämä on vapaaehtoista :D.
Johtuu varmaan siitä, että usein naisten ikisinkkuuteen on jokin oikea syy, kuten vaikka hylätyksi tulemisen pelko.
Tätä mäkin epäilen, oikeaa rakkautta ei osata tai uskalleta tavoitella ja sitten ollaan olevinaan ihan normaaleja. Kelle nyt ei rakkaus toiseen ihmiseen kelpaisi, siis parisuhteesta saatava? Eihän se mitään yhdessäasumista tarkoita pakostikaan.
9Oletko sinä se sama tyyppi, joka aloitti ketjun siitä, että vapaaehtoisesti lapsettomien syy olla lapsettomia on se, etteivät he uskalla hankkia lapsia? Ja mitä on tuo "oikea rakkaus"? Ei kai vain jotakin juuri sinun määrittelemääsi? Mikä muu mielestäsi on sellaista, jota ihan jok'ikinen ihminen haluaa?
Numero 14
En ole, oikea rakkaus on tukea, hyväksyntää, puolellasi olemista, iloa, surua, kaikkea. Ruoka on toinen sellainen asia, jos ihminen vain on terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska parisuhderakkauden tavoittelu on vaan niin ihanaa, että en tajua, miksi se ei sinua kiinnosta. En siis sanoisi sinulle mitään irl, mutta olettaisin sinun ei-kelpaavan kellekään ja olisin siksi hienotunteisesti hiljaa.
Luuletko tosiaan että nainen ei kelpaisi kellekään miehelle? Olet hakoteillä. Pelkkä miehen hankkiminen on useille naisille todella helppoa.
Miten miehen hankkiminen tapahtuu helposti?
Stayupit jalkaan, samoin minihame. Ylle pushupit ja paitapuserosta pari ylintä nappia auki. Menet Savukoskella paikalliseen baariin ja sanot: haluan miehen. Onnistumisprosentti on 105.
Oikeastaan Savukoskella riittää että menet baariin. Pukeutumisella ei ole niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska parisuhderakkauden tavoittelu on vaan niin ihanaa, että en tajua, miksi se ei sinua kiinnosta. En siis sanoisi sinulle mitään irl, mutta olettaisin sinun ei-kelpaavan kellekään ja olisin siksi hienotunteisesti hiljaa.
Luuletko tosiaan että nainen ei kelpaisi kellekään miehelle? Olet hakoteillä. Pelkkä miehen hankkiminen on useille naisille todella helppoa.
Miten miehen hankkiminen tapahtuu helposti?
Stayupit jalkaan, samoin minihame. Ylle pushupit ja paitapuserosta pari ylintä nappia auki. Menet Savukoskella paikalliseen baariin ja sanot: haluan miehen. Onnistumisprosentti on 105.
Oikeastaan Savukoskella riittää että menet baariin. Pukeutumisella ei ole niin väliä.
Mutta jos ei halua ruveta miesten miellyttäjäksi niin se on kyllä vaikeampaa.
9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta ei ole koskaan kysytty tai udeltu mitään. Liikut epäilyttävissä piireissä, jos sinun tekemisesi kiinnostavat niin paljon ulkopuolisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen samanlainen, jota kohdellaan kuin hullua. Minua ei kohdella aikuisena, koska en ole koskaan esitellyt yhtään miestä enkä aio hankkia lapsia. Minulle ihan oikeasti lässytetään, että "kyllä joskus joku sinutkin huolii" ja kerrotaan säälivästi kuinka lapset on elämän tarkoitus.
Hyi saatana, pistää vihaksi joka kerta, mutta en tykkää konflikteista joten tuijotan vain monttu auki että sanoiko tuo ihan oikeasti noin?!
Eivät ihmiset yksinkertaisesti usko että tämä on vapaaehtoista :D.
Johtuu varmaan siitä, että usein naisten ikisinkkuuteen on jokin oikea syy, kuten vaikka hylätyksi tulemisen pelko.
Tätä mäkin epäilen, oikeaa rakkautta ei osata tai uskalleta tavoitella ja sitten ollaan olevinaan ihan normaaleja. Kelle nyt ei rakkaus toiseen ihmiseen kelpaisi, siis parisuhteesta saatava? Eihän se mitään yhdessäasumista tarkoita pakostikaan.
9Oletko sinä se sama tyyppi, joka aloitti ketjun siitä, että vapaaehtoisesti lapsettomien syy olla lapsettomia on se, etteivät he uskalla hankkia lapsia? Ja mitä on tuo "oikea rakkaus"? Ei kai vain jotakin juuri sinun määrittelemääsi? Mikä muu mielestäsi on sellaista, jota ihan jok'ikinen ihminen haluaa?
Numero 14
En ole, oikea rakkaus on tukea, hyväksyntää, puolellasi olemista, iloa, surua, kaikkea. Ruoka on toinen sellainen asia, jos ihminen vain on terve.
Väität siis, että joka ikinen ihminen haluaa parisuhteen, ja jos on terve, ruokaa? Miten perustelet väitteesi nimenomaan tuon parisuhteen kohdalta?
14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska parisuhderakkauden tavoittelu on vaan niin ihanaa, että en tajua, miksi se ei sinua kiinnosta. En siis sanoisi sinulle mitään irl, mutta olettaisin sinun ei-kelpaavan kellekään ja olisin siksi hienotunteisesti hiljaa.
Luuletko tosiaan että nainen ei kelpaisi kellekään miehelle? Olet hakoteillä. Pelkkä miehen hankkiminen on useille naisille todella helppoa.
Miten miehen hankkiminen tapahtuu helposti?
Stayupit jalkaan, samoin minihame. Ylle pushupit ja paitapuserosta pari ylintä nappia auki. Menet Savukoskella paikalliseen baariin ja sanot: haluan miehen. Onnistumisprosentti on 105.
Oikeastaan Savukoskella riittää että menet baariin. Pukeutumisella ei ole niin väliä.Mutta jos ei halua ruveta miesten miellyttäjäksi niin se on kyllä vaikeampaa.
9
Ärrimurrin parasta pysyä vanhanapiikana
tuntuu että se normi on että pitää haluta naimisiin ja lapsia ja omistusasunto. Tiedän pari naista jotka avoimesti sanonut ettei koskaan halua lapsia ja asiaa aina ihmetellään ja heitä pidetään outoina, itsekkäinä ja jotenkin kovina. ihan kuin ei saisi ääneen sitä sanoa.
tehkää elämässä mitä itse haluatte. ei se että on sinkku ole sama kuin että olisi onneton ja yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen samanlainen, jota kohdellaan kuin hullua. Minua ei kohdella aikuisena, koska en ole koskaan esitellyt yhtään miestä enkä aio hankkia lapsia. Minulle ihan oikeasti lässytetään, että "kyllä joskus joku sinutkin huolii" ja kerrotaan säälivästi kuinka lapset on elämän tarkoitus.
Hyi saatana, pistää vihaksi joka kerta, mutta en tykkää konflikteista joten tuijotan vain monttu auki että sanoiko tuo ihan oikeasti noin?!
Eivät ihmiset yksinkertaisesti usko että tämä on vapaaehtoista :D.
Johtuu varmaan siitä, että usein naisten ikisinkkuuteen on jokin oikea syy, kuten vaikka hylätyksi tulemisen pelko.
Eli naisena minun tulisi haluta prinsessasatu ja rakkautta, mutta mies ei ole samalla tavalla epäilyttävä valitessaan ikisinkkuuden? Mitä jos syy sinkkuuteen olisikin hylätyksi tulemisen pelko, eikö olisi oikeastaan loogista suojella itseään pettymyksiltä?
Miten niin mies ei olisi epäilyttävä ikisinkkuna? Homoksi tai luuseriksihan noita on tavattu leimata. On loogista suojella itseään pettymyksiltä, mutta onko se enää silloin vapaaehtoista sinkkuutta?
Voihan se ollakin? Syyllistyt nyt siihen, että luulet kaikkien tahtovan samanlaista onnea ja samanlaisen elämäntyylin. Olen todella introvertti enkä yksinkertaisesti kaipaa läheistä suhdetta, en nauti siitä. Se on taakka. Ymmärrätkö? Rakastan esimerkiksi ystäviäni, mutta kaipaan taukoa heistäkin säännöllisin väliajoin.
Miten niin syyllistyn? En kirjoittanut ihmisten haluavan samaa, mitä oikein sekoilet? Mutta kuten sinäkin esimerkillisesti toit ilmi, naisen yksinäisyyteen on aina syy, sinun tapauksessasi introverttiytesi, joka ei ole "normaalia". Ymmärrätkö? Se on massasta poikkeava ominaisuus, joka selittää massasta poikkeavan käytösmallisi.
Ei sitä pidä parisuhteessa asua yhdessä, tehdä lapsia eikä olla tilivelvollinen omista menoista. Itse ollut 4 vuotta parisuhteessa. Nähdään pari kertaa kuussa kun molemmilla on vapaata ja halutaan nähdä. Ei ole stressiä ei arjen parisuhdehuolia.
Minä en ihmettele vapaaehtoisesti sinkkuja lainkaan, ikimiehetön kyllä kuulostaa jollain tavalla erikoiselta jos siis ei ole frigidi, aseksuaali tms. Tai miehettömyyden näen siis seksittömyytenä ja se minua ihmetyttää.
Olen itse parisuhteessa, mutta nautin sinkkuelämästäni täysillä. Minulla on aikaa vievä harrastus ja paljon ihania ystäviä ja perhettä. Saisin aikani kulumaan oikein mahtavasti jo tuohon harrastukseeni panostamalla. Se mahdollistaisi matkustelua, uusia ystäviä ja ihmiskontakteja myös. Sinkkuna sain myös seksiä melko säännöllisesti, minulle läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita.
Nyt parisuhteessa joudun tietysti priorisoimaan asioita eri tavalla kuin sinkkuna. Onneksi on ihana mies ja toimiva ja helppo suhde, kumpikaan ei kahlitse toista ja voimme harrastaa, matkustaa ja nähdä ystäviä yhdessä ja erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen samanlainen, jota kohdellaan kuin hullua. Minua ei kohdella aikuisena, koska en ole koskaan esitellyt yhtään miestä enkä aio hankkia lapsia. Minulle ihan oikeasti lässytetään, että "kyllä joskus joku sinutkin huolii" ja kerrotaan säälivästi kuinka lapset on elämän tarkoitus.
Hyi saatana, pistää vihaksi joka kerta, mutta en tykkää konflikteista joten tuijotan vain monttu auki että sanoiko tuo ihan oikeasti noin?!
Eivät ihmiset yksinkertaisesti usko että tämä on vapaaehtoista :D.
Johtuu varmaan siitä, että usein naisten ikisinkkuuteen on jokin oikea syy, kuten vaikka hylätyksi tulemisen pelko.
Tätä mäkin epäilen, oikeaa rakkautta ei osata tai uskalleta tavoitella ja sitten ollaan olevinaan ihan normaaleja. Kelle nyt ei rakkaus toiseen ihmiseen kelpaisi, siis parisuhteesta saatava? Eihän se mitään yhdessäasumista tarkoita pakostikaan.
9Oletko sinä se sama tyyppi, joka aloitti ketjun siitä, että vapaaehtoisesti lapsettomien syy olla lapsettomia on se, etteivät he uskalla hankkia lapsia? Ja mitä on tuo "oikea rakkaus"? Ei kai vain jotakin juuri sinun määrittelemääsi? Mikä muu mielestäsi on sellaista, jota ihan jok'ikinen ihminen haluaa?
Numero 14
En ole, oikea rakkaus on tukea, hyväksyntää, puolellasi olemista, iloa, surua, kaikkea. Ruoka on toinen sellainen asia, jos ihminen vain on terve.
Väität siis, että joka ikinen ihminen haluaa parisuhteen, ja jos on terve, ruokaa? Miten perustelet väitteesi nimenomaan tuon parisuhteen kohdalta?
14
No en mä niin väitä, mutta ihmettelen, että miksi ei halua noita rakkauteen liittyviä asioita ja mieluiten lähempää kuin joku kaveri (ei ole edes samaa rakkautta kuin kumppaniin) tai siskon lapsi joita moni aina tarjoilee vaihtoehdoiksi.
9
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska parisuhderakkauden tavoittelu on vaan niin ihanaa, että en tajua, miksi se ei sinua kiinnosta. En siis sanoisi sinulle mitään irl, mutta olettaisin sinun ei-kelpaavan kellekään ja olisin siksi hienotunteisesti hiljaa.
Luuletko tosiaan että nainen ei kelpaisi kellekään miehelle? Olet hakoteillä. Pelkkä miehen hankkiminen on useille naisille todella helppoa.
Miten miehen hankkiminen tapahtuu helposti?
Stayupit jalkaan, samoin minihame. Ylle pushupit ja paitapuserosta pari ylintä nappia auki. Menet Savukoskella paikalliseen baariin ja sanot: haluan miehen. Onnistumisprosentti on 105.
Oikeastaan Savukoskella riittää että menet baariin. Pukeutumisella ei ole niin väliä.Mutta jos ei halua ruveta miesten miellyttäjäksi niin se on kyllä vaikeampaa.
9Ärrimurrin parasta pysyä vanhanapiikana
En tee valintaa mieheni puolesta.
9
Vierailija kirjoitti:
Minä en ihmettele vapaaehtoisesti sinkkuja lainkaan, ikimiehetön kyllä kuulostaa jollain tavalla erikoiselta jos siis ei ole frigidi, aseksuaali tms. Tai miehettömyyden näen siis seksittömyytenä ja se minua ihmetyttää.
Olen itse parisuhteessa, mutta nautin sinkkuelämästäni täysillä. Minulla on aikaa vievä harrastus ja paljon ihania ystäviä ja perhettä. Saisin aikani kulumaan oikein mahtavasti jo tuohon harrastukseeni panostamalla. Se mahdollistaisi matkustelua, uusia ystäviä ja ihmiskontakteja myös. Sinkkuna sain myös seksiä melko säännöllisesti, minulle läheisyys ja seksi ovat tärkeitä asioita.
Nyt parisuhteessa joudun tietysti priorisoimaan asioita eri tavalla kuin sinkkuna. Onneksi on ihana mies ja toimiva ja helppo suhde, kumpikaan ei kahlitse toista ja voimme harrastaa, matkustaa ja nähdä ystäviä yhdessä ja erikseen.
Sinkkunaisena seksiä löytyy oikein hyvin, olet siis väärässä. Kaikki eivät seksisihteita kavahda.
Lisäksi viestissäsi tuli ilmi yksi syy miksen jaksa tapailla miehiä. Kukaan ei suostu ymmärtämään miten tärkeää seksi ja seksuaalisuus minulle on. Miehet ovat tottuneet miesten miellyttävä -pornonaisiin ja valtaosa kuvittelee naiselle riittävän sen että mies kiihottuu naisesta ja hänen vartalostaan.
Seksikäsitykset ja se miten huonosti sovin niihin on yksi syy miksi tahdon jatkaa yksin.
Nainen on perinteisesti määritelty miehen ja äitiyden kautta ja, kuten tunnettua, asenteet muuttuvat hitaasti. Vielä tämän päivän Suomessakin elää yllättävän paljon ihmisiä, jotka oikeasti uskovat, että naisen tekevät onnelliseksi ainoastaan mies ja lapset. Työ, lemmikit, harrastukset ja ystävät ovat heidän mielestään ainoastaan korvikkeita, joita nainen haalii täyttämään tyhjää ja onnetonta elämäänsä. Sinkkunaiselta odotetaan usein myös seikkaperäistä ja avointa tilitystä treffailuistaan ja miehenkaipuustaan. Jos tällaisia puheita ei sinkun suusta kuule, leimataan hänet usein juuri esim. lesboksi, traumatisoituneeksi tai frigidiksi riippumatta siitä, mikä asiantila todellisuudessa on.
Toinen syy on todennäköisesti se, että moni (hetero)parisuhteessa oleva nainen on hyvin epävarma itsestään ja kokee siksi sinkkunaiset uhkana. Jokuhan niistä voi vaikka viedä hänen miehensä. Sinkkunaista pidetään siis automaattisesti löyhämoraalisena ja olevan miehenkipeydessään valmis lähestulkoon mihin tahansa.
Omalla kohdallani ystävien tarkempi valikoiminen sekä yhteydenpidon vähentäminen tiettyihin sukulaisiin on helpottanut oloa huomattavasti. Välttelen nykyään kovin uteliaita ja tuttavallisia, paljon lapsistaan ja puolisoistaan puhuvia ihmisiä, koska kokemukseni mukaan he ovat kaikista ymmärtämättömimpiä ja lisäksi sinnikkäitä naittajia. Ystäväni, joista osa on sinkkuja ja osa ei, ovatkin nykyään heitä, jotka eivät ole erityisen ihmissuhdeorientoituneita ja joilla on elämässään jokin aikaa vievä intohimo, esimerkiksi teatteriharrastus.
Tsemppiä sinulle ap ja muillekin ikimiehettömille! Ei anneta jurakautisten ennakkoluulojen lannistaa meitä. Koirat haukkuu mutta karavaani kulkee :)