Lue keskustelun säännöt.
Miksi me ikimiehettömät naiset olemme monien silmissä niin epäilyttäviä?
08.05.2016 |
"Se ikä" alkaa lähestyä ja ihmettelen ihmisten suhtautumista miehettömyyteeni. Minusta yritetään repiä jotain epäilyttävää ja salaista irti joidenkin toimesta, jotkut eivät vain usko että voin oikeasti omasta tahdostaan elää ilman kumppania. Minusta on mm. yritetty leimata raiskauksen uhria, lesboa, frigidiä, aseksuaalia ja lapsetonta jotta saataisiin joku syy siihen miksi elän ilman kumppania.
Asia ei toki kuulu muille, eikä minunkaan pitäisi välittää huhuista tai ihmisten reaktioista. Jotkut yksilöt eivät vain yksinkertaisesti perinteisyyden ihannoinneiltaan usko valintani olevan vilpitön, ja nuo huhut kyllä loukkaavat sillä yksikään ei ole totta.
Mitä epäilyttävää meissä vanhoissa piioissa, "itsenäisissä naisissa" ja erakkoeläjissä oikein on? Kaikista hirveintä on selän takana tapahtuvat sokkotreffijärjestelyt ilman suostumustani, tai huudahdukset kuten "kyllä se sieltä vielä löytyy", jopa läheiset ystäväni yrittävät sulloa minua vaimon ja tyttöystävän rooliin.
Valitsemalleni yksinelolle on toki syynsä, mutta koen että niiden selittäminen auki utelijoille loukkaisi taas niitä ihmisiä jotka ovat parisuhteissa. En tahdo aiheuttaa eripuraa kertomalla miten mielestäni parisuhde on oikeastaan järjetön valinta monien kohdalla.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin psykologin luona. Yhtenä aiheena oli se, että viimeinen vuosi oli ollut rankka, koska olin menettänyt toisenkin vanhempani. Psykologi takertui sinkkuuteeni, kehotti etsimään miehen netistä ja kasvamaan lapsen roolista ulos, koska olen jo 40. Käsittääkseni kuitenkin perheellinen nelikymppinen saa surra vanhempiensa menetystä.
Todella tökerö kommentti. Valitettavasti olen itse huomannut sen, että ammattiauttajat takertuvat hyvin hanakasti esim. sinkkuuteen tai lapsettomuuteen ja vääntävät siitä syyn autettavan kaikkiin ongelmiin. Lopetin itse psykologikäynnit osaksi sen takia, kun en enää jaksanut sitä painostusta parisuhteen aloittamiseen ja perheen perustamiseen. Tunsin, että minua ei ollenkaan haluttu kuunnella vaan tärkeintä oli saada minut sullottua johonkin tiettyyn muottiin.
Totta. Itse elin lähes 15 v väkivaltaisessa suhteessa, jonka loputtua ex jäi vielä kiusaamaan ja häiriköimään rajusti. Ammattiauttajan mielipide oli, että minulla olisi helpompaa jos minulla olisi uusi parisuhde. Joo, ihan varmaan olinkin vielä keskellä tota uhkaa erittäin hyvää materiaalia parisuhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen alle 30-vuotias aina sinkkuna ollut nainen ja tähän mennessä olen saanut kuulla:
- olevani sitten kiinnostunut vain varatuista miehistä
- kaapissa oleva lesbo
- nymfomaani, koska "en halua sitoutua"
- "omituinen", koska olen nainen ja sinkku
- painostusta miehen hankkimiseen
- jatkuvaa utelua ja yksityisyyteni loukkaamista kyselemisellä myös muiden kuullen, esim. juhlissa
Todellisuudessa olen hetero, en pidä juurikaan seksistä ja olen tapaillut vuosien aikana miehiä, mutta jutut eivät ole koskaan edenneet suhteeseen aina jommasta kummasta riippuen.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, lapsettomat ja miehettömät nähdään riskeinä naisille, joilla parisuhde ja voivat hurmata miehen.
Ja jos parisuhteessa oleva mies alkaa vinkumaan sinkulle sinkun omaa valintaa, on mies kateellinen.Sinkku pääsee helpolla, ei ihme että suurin osa käärmeissään saattaa sanoa sinkuille vähän mitä sattuu, oman ymmärtämättömyyden tai tahalteen kiusana negatiivista.
Perheelliset äidit ja isät (toivon mukaan) oppivat lapsista, oman itsensä etusijalle jättämisen taakse, kun jälkipolven tarpeet tulevat edelle. Siinä samalla parisuhde sutjiutuu uuteen vaaloon uusien tulokkaiden myötä. Vanhemmat taasen kypsyvät vähän enempi ja oppivat (toivon mukaan) ottamaan rennommin, et mitä eteen tulee niin lävitte mennään.
Sinkut taasen tuohon perheellisten elämään verrattuna on kapeampi katseisempia, kun ei ikinä opi kunnolla laittamaan muita itsensä edelle.
Voi toki niitäkin sinkkuja olla, mutta loppujen lopuksi sinkku ajattelee vain itsensä kautta, kun ei tarvitse muita ajatella.
Näin ei ole. Sinkku voi olla se yhteistyökykyisin ja kompromissihaluisin. Kyse ei ole vain suhdemuodosta vain kaikenlaisista elämänkokemuksista ja lähtökohdista. Parisuhteelliset voivat ottaa huomioon omat tarpeensa varsin itsekkäästi ja sulkeutua yksikköönsä itseriittoisesti. Kun sinkku on itseriittoinen, tuntuu se joskus ärsyttävän ympäristöä, etenkin parisuhteellisia.
15-40-vuotiaana koko ajan parisuhteessa olleena, voin todeta että ei maksa vaivaa. Olisinpa aiemmin jo tajunnut miten hyvä ja helppo on olla yksin, olla aivan miten haluaa. Mitään yhdenillan suhteita en harrasta, seksiä en enää kaipaa tippaakaan. Lapsia minulla on, mutta ovat jo isoja ihmisiä. Nautin yksinolosta suunnattomasti. Huvittavaa on, että kuulin huhun jossa minua epäiltiin lesboksi, kun olen kohta 4 vuotta ollut ilman miestä tai miessuhteita 😊. N. 44
Vierailija kirjoitti:
Mä olen rapiat kolmekymppinen nainen, ei miestä, ei treffailua, ei tinderpelailua, ei ihastuksia, ei yhtään mitään sillä rintamalla. Multa on mm. kaverin sinänsä ihan järkevän oloinen mies kysynyt ettenkö tykkää seksistä ja yksi kaveri vihjaillut että olen lesbo. Huvittavaa.
Ihan riemusta kiljuen ottaisin miehen, jos tyrkyllä siis olisi kiva mies, jonka kanssa tulen hyvin toimeen ja jonka kanssa olisi yhteiset arvot ja ajatukset siitä miten tätä elämää vietetään. Sellaista ei vaan ole kohdalle sattunut. Olen ollut kahdessa parisuhteessa ja niiden pohjalta todennut vanhan kliseen, yksin on parempi kuin huonossa suhteessa, pitävän paikkansa. Parisuhde itsessään ei ole minkään arvoinen eikä millään tavalla tavoiteltava asia. Mä viihdyn niin hyvin yksin, että jonkun ihansamakuka-miehen kanssa eläminen olisi ajatuksena ääreimmäisen vastenmielinen. Joku tyyppi sorkkimassa elämääni ja asuntoani, ja kaiken huipuksi minua! Ei kiitos.
En tiedä tulenko koskaan löytämään miestä. Myönnän avoimesti, että vaatimustasoni on korkea. Se johtuu nimenomaan siitä, että miehenkaipuuni ei ole niin suurta, että minkä tahansa paskahousun pyöriminen nurkissa olisi minusta kivaa. En ole poikkeuksellisen kaunis enkä omaa timmiä kroppaa, en ole äärettömän mielenkiintoinen persoona jne. Mutta jos en löydä sellaista miestä, jonka kanssa natsaa hyvin yksiin ja jonka kanssa on helppo olla, niin olen mieluummin ilman. Alle kolmekymppisenä tuhlasin ihan turhaan parhaat vuoteni tappelemalla jostain roskapussin viemisestä, imuroinnista, siitä mikä leffa katsotaan, siitä onko luokkakaveri jota tervehdin kuitenkin joku salasuhteeni tai ainakin vanha panoni jne. Enää en tuollaiseen suostuisi.
Jonkunmiehen (tarkoituksellinen kirjoitusvirhe) ottaminen toki tarkoittaisi sitä, että moniin paikkoihin olisi helpompi mennä (ravintola, matkat paikkoihin joissa naisen ei ole turvallista liikkua yksin), ei tarvitsisi olla niin paljon yksin, ja saisi yhteiskunnan silmissä sen normaalin leiman, ja eläminen tulisi huomattavasti halvemmaksi kun joku jakaisi kuluja. Nämä plussat eivät kuitenkaan minun arvomaailmassani ole niin suuria, että olisi niinden vuoksi valmis päästämään elämääni ja lähelleni vastenmielisen/yhdentekevän ihmisen. Lapsiakaan en halua ja siitä seksistäkin on vähän sellainen kokemus, että alkuun kivaa, mutta sitten miehet tuppaavat kovasti laiskistumaan eivätkä ole enää kiinnostuneita seksistä muuta kuin tyhjennystoimenpiteenä (vrt. paskalla käyminen).
Että joo, katellaan. Aika ihana pitäisi miehen olla, että ylipäätään treffeille suostuisin. Tosin eipä ole enää 10 vuoteen pyydettykään, joten en tässä nyt mitenkään ole nykypäivän nuorten Werthereiden sydämiä murskaamassa.
Oikein hyvä kirjoitus, mutta mikä on Werthere?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä se on? :D Joku julkkisko joka kaikkien ''pitäisi'' tietää?
Googlasin ja sain tulokseksi vain oopperan. Siis: mikä on werthere?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun Sinun elämä on helpompaa kuin perheellisen.
Eli kaikki jotka valittavat vanhoistpiioista ovat vaan kateellisia, se on oikeasti noin.Jos listaa paperille yksineläjän ja perheellisen ihmisen hyvät sekä huonot puolet niin veikkaan ,että jokainen perheellinen on sen jälkeen hiljaa.
Toinen vaihtoehto on muuten vaan tyhmät ihmiset,jotka lajiettelevat ihmisiä eri lokeroihin. Lisäksi he pystyvät katsomaan vain ja ainoastaan omasta näkökulmasta kaikki asiat.
Niin no mä en koskaan valita vanhoistapiioista, minua ei siis mitenkään kiusaa se jos joku ei saa/löydä/kelpuuta tai edes kaipaa kumppania. Eli en kyllä ainakaan taatusti ole kateellinen, enkä ajattele, että kenenkään pitäisi olla minun elämästäni, vaikka oma elämäni onkin rikkaampaa kumppanin kanssa kuin ilman.
9No miksi ihmeessä sitten tulit tähän ketjuun ylipäätään?
Hän tuli tähän ketjuun hieromaan sinkkujen naamalle, kuinka on niin ihanaa ola suhteessa (vaikka se olisi sitä pakkopullaa tyyliin rivari+kultainen noutaja+2-3 lasta ja epähaluttava mies-paketti) ja jokainen jonka maailmankuva poikkeaa siitä omasta ahtaasta perspektiivistä, on friikki, outo, kummajainen, viallinen, huono jne. You get the point. Koska elämäntarkoitus on omistaa koko eksistenssi jollekin toiselle ihmiselle, eihän se käy päinsä että aikuinen ja normaalilla järjellä siunattu ihminen asuu yksin ja on mahdollisimman itsenäinen, vaan pitää haluta olla suhteessa niin kuin "normaalit" ihmiset ja lasten pitää kuulua tähän kuvioon myös.
Ei kun tulin hieromaan sitä naamalle, että minäpäs olen löytänyt jonkun vaikka nimenomaan en ole mikään miesten miellyttäjä ja muuta kamalaa mihin parisuhteessa pitäisi alistua, mitä puhutte.
9
Veikkaan että olet niitä kanoja joilla ei ole mitään omaa koskaan ollutkaan.
Perhe-elämä voi olla helvettiä sellaiselle ihmiselle joka aika-ajoin viihtyisi myös ihan omassa seurassaan. Mulla on jo kaksi lasta ja kaksi vakavaa suhdettakin, mutta jos olisin ollut fiksu, eläisin kuten ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä vastausta et haluaisi lukea.
Mutta lapsettomista naisista tulee iän myötä usein aika itsekeskeisiä ja ymmärtämättömiä muuta ihmisiä kohtaan. Se kai johtuu siitä, ettei heidän tarvitse kotona päivittäin joustaa ja huomioida muita ihmisiä.
Hyvät puolet: perheettömät yksineläjät voivat olla tosi hyviä työntekijöitä, koska heillä on muita enemmän aikaa ja voimia paneutua työhönsä.
Huonot puolet: edellä mainitusta huolimatta joistakin yksin asuvista naisista tulee rasittavia besserwissereitä, jotka kertovat muille, miten näiden tulisi elää ja kasvattaa lapsensa.
Tietysti on järkeviä ja miellyttäviäkin yksin eläviä ihmisiä.
Mun tuntemat ikisinkut (miehet ja naiset) ovat hyvin kaavoihinsa kangistuneita. Samat asiat ja rutiinit tekevät heidät onnellisiksi. Sellaiseen elämään ei oikein muita mahdu. En yhtään ihmettele, että ovat sinkkuja. Ei heidän mun puolesta tarvitse kumppania haluta tai etsiä. Rivien välistä kyllä aistin, että haluaisivat rakkautta. Päälle päin vakuuttavat, että eivät huoli ketään tai edes halua. Hyvin ristiriitaisia nämä jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin biseksuaalina iski silmään kommenteissa vilisevä piilolesbouden ehdottelu. Eli siis jos on toisista naisista kiinnostunut niin on samantekevää omaako parisuhdetta vai ei. Toisinsanoen on selkeää että näiden heterosuhteisiin työntämisen pääpointti ei suinkaan ole se että nainen jakaisi rakkautensa jonkun kanssa ja saisi sitä vastavuoroisesti vaan yksinkertaisesti muottiin tunkeminen. Se että tekee ja näyttää normiin kuuluvalta.
Ajatellaan toisin päin: kun itse olin vastentahtoisesti sinkku noin vuoden ( 27v - 28v välillä ), niin pidin hiukkasen outoina tapaamiani ikäisiäni miehiä, joilla ei vielä ollut kokemusta vähän pidemmästä parisuhteesta - enkä halunnut, ei kiinnostanut ryhtyä heille sitä itsekään olemaan. En myöskään olisi ikinä halunnut esim. olla miehen ensimmäinen seksikumppani.
Itselläni on nykyään puoliso, joka erosi lyhyestä aviosuhteesta ( ei lapsia, ei ollut yhteistä omaisuutta ) vuokseni. Mies on ikäiseni, sopiva minulle ja olemme sopivat toisillemme - exän kanssa oli ollut pitkään, mutta tottumuksesta, erosivat suht sovussa ilman suurta draamaa ja exäkin löysi nopeasti uuden jne.
Monet n. 37v - 47v nais - ja myös miesystävistäni ovat täysin tahtomattaan ilman parisuhdetta, mutta kukaan heistä ei halua aikuista naista/miestä, jolla ei ole takana merkittävää parisuhdetta. Miksei? No siksei, koska heillä herää välitön ja vahva epäilys siitä, että ihmisen luonteessa tai lipidossa/panemistyylissä täytyy olla jotakin pahasti vialla, jos kukaan nainen /mies ei ole häntä jo napannut.
Hassua sinänsä, koska nämä sinkkuystäväni ovat itse olleet sinkkuina lähes koko elämänsä ja silsti ajatelevat "niistä toisista" ikisinkuista, että niissä on oltava vikaa, ei heissä itsessään.
Mutta vihdoin ap:n aiheeseen: kyllä se vaan on outoa, jos ihminen ei halua parisuhdetta. Olet friikki ja 99% ihmisistä ajattelee, että sulla tosiaan on tunnepuolella jotain pahasti vialla; että esim. varhaiset kiintymyssuhteet ovat vaurioittaneet sinut tms. En sano, että näin olisi, mutta näinpä ihmiset nyt vaan ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikisinkkunaisilla on monilla joku harrastus keppihevosenaan. Kalju kissa tai jättiläiskoira (joka on kaikkea muuta kuin omistajansa hallinnassa), Jeesus, väikkäri tai ura tai jotain muuta vastaavaa. Ja ne ajattelevat sen keppihevosensa kautta löytävänsä miehen, esim. kaljun kissan omistaja haaveilee eläinlääkäristä.
Kaikki ne naiset, jotka hehkuttavat itsenänäisyyttään ilman miestä selittävät yksinäisyyttään näin muille. Vaitän, että suurin osa teistä ottaisi perheen ja parisuhteen heti sinkkuuden sijasta, jos vain onnistuis sellaisen saamaan. Tuntemani "vanhatpiiat" ovat toedellakin niin "itsenäisiä" eli itsekeskeisiä, ettei kai hehin kukaan mies koske enää pitkällä tikullakaan.
Täältä poistettiin taas aihetta sivuava keskustelu. Miesten naisettomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Täältä poistettiin taas aihetta sivuava keskustelu. Miesten naisettomuutta.
tämä taitaa olla virallinen miesvihafoorumi, joten mitä odotit?
Vierailija kirjoitti:
Tätä vastausta et haluaisi lukea.
Mutta lapsettomista naisista tulee iän myötä usein aika itsekeskeisiä ja ymmärtämättömiä muuta ihmisiä kohtaan. Se kai johtuu siitä, ettei heidän tarvitse kotona päivittäin joustaa ja huomioida muita ihmisiä.
Hyvät puolet: perheettömät yksineläjät voivat olla tosi hyviä työntekijöitä, koska heillä on muita enemmän aikaa ja voimia paneutua työhönsä.
Huonot puolet: edellä mainitusta huolimatta joistakin yksin asuvista naisista tulee rasittavia besserwissereitä, jotka kertovat muille, miten näiden tulisi elää ja kasvattaa lapsensa.
Tietysti on järkeviä ja miellyttäviäkin yksin eläviä ihmisiä.
Minä taas olen kokenut, että nimenomaan perheellisistä naisista tuppaa vanhemmiten tulemaan kaikkitietäviä oman navan tuijottajia. Epäitsekkyyttä riittää tasan tarkkaan sille omalle perheelle mutta muu maailma pärjätköön omillaan. Oma tapa elää on se ainoa oikea tapa ja erilaisuuden sietokyky on pyöreä nolla. Osa tällaisista naisista pyrkii myös elämään muiden kautta, mikä selittänee sen, miksi jotkut vakiintuneet aikuiset naiset ovat niin innokkaita naittamaan ja työntämään treffeille nuorempia sinkkunaisia.
Aivan varmasti joustamattomia ja kapeakatseisia besserwissereitä löytyy myös ikisinkkujen joukosta ja on vallan mahdollista, että joku on saattanut jäädä ilman puolisoa hankalan luonteen takia. Sinkkuus ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että naisessa olisi jotain "vialla" tai että hän olisi syystä tai toisesta kykenemätön muodostamaan suhteita. Osa ihmisistä viihtyy aivan aidosti itsekseen ja moni suorastaan tarvitsee omaa tilaa voidakseen hyvin. Naiset vain on sosiaalistettu ajattelemaan, että heidän kuuluu olla sosiaalisia ja ihmiskeskeisiä, ja että heidän tulee asettaa aina muiden tarpeet ja toiveet omiensa edelle. Ehkä siksi yksin viihtyvä nainen herättää monissa kummeksuntaa, sääliä ja toisinaan suoranaista aggressiivisuutta: kaapin paikka tuollaiselle heitukalle kuuluu näyttää!
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ne naiset, jotka hehkuttavat itsenänäisyyttään ilman miestä selittävät yksinäisyyttään näin muille. Vaitän, että suurin osa teistä ottaisi perheen ja parisuhteen heti sinkkuuden sijasta, jos vain onnistuis sellaisen saamaan. Tuntemani "vanhatpiiat" ovat toedellakin niin "itsenäisiä" eli itsekeskeisiä, ettei kai hehin kukaan mies koske enää pitkällä tikullakaan.
Jos näin on, kuulun sinkkunaisten vähemmistöön. Olen jo vuosikausia kieltäytynyt treffikutsuista.
Hmm, lapsettomat ja miehettömät nähdään riskeinä naisille, joilla parisuhde ja voivat hurmata miehen.
Ja jos parisuhteessa oleva mies alkaa vinkumaan sinkulle sinkun omaa valintaa, on mies kateellinen.
Sinkku pääsee helpolla, ei ihme että suurin osa käärmeissään saattaa sanoa sinkuille vähän mitä sattuu, oman ymmärtämättömyyden tai tahalteen kiusana negatiivista.
Perheelliset äidit ja isät (toivon mukaan) oppivat lapsista, oman itsensä etusijalle jättämisen taakse, kun jälkipolven tarpeet tulevat edelle. Siinä samalla parisuhde sutjiutuu uuteen vaaloon uusien tulokkaiden myötä. Vanhemmat taasen kypsyvät vähän enempi ja oppivat (toivon mukaan) ottamaan rennommin, et mitä eteen tulee niin lävitte mennään.
Sinkut taasen tuohon perheellisten elämään verrattuna on kapeampi katseisempia, kun ei ikinä opi kunnolla laittamaan muita itsensä edelle.
Voi toki niitäkin sinkkuja olla, mutta loppujen lopuksi sinkku ajattelee vain itsensä kautta, kun ei tarvitse muita ajatella.