Lue keskustelun säännöt.
Äitienpäivä on vuoden paskin päivä.
08.05.2016 |
Äiti aloitti tapansa mukaan jo aamulla huutamisen siitä, kuinka Facebookissa kaverit on saanut täytekakkua sänkyyn (äiti on langanlaiha ja vihaa kakkua ja leivonnaisia), eikä hän mitään. Joka vuosi pitää pilata itkemällä sitä kuinka mitään ei ole saanut, vaikka joka ikinen vuosi me lapset (minä 17, pikkusisko 13), ollaan tehty kortit, haettu valkovuokkoja ja annettu useasti joku kirjakin. Isäkin toi aina kukkia ja jonkun lahjan, mutta nekin oli aina vääriä ja huonoja, jostain piti aina mäkättää.
Mun vanhemmat eros viime syksynä joten tänä vuonna isää ei ole meidän kanssa äitienpäivää viettämässä, eli tää vuos on vielä pahempi kuin edelliset. Mulle on jo huudettu siitä miten paska tytär olen kun en ole mitään järjestänyt (molemmat teki itse kortit ja käytiin hakemassa valkovuokkoja).
Pari vuotta sitten isä oli varannut hienoon ravintolaan pöydän ja siitäkin piti vaan valittaa, miten ravintola oli väärä ja ruuassa kesti liian pitkään ja ties mitä. Miksei koskaan jumalauta voi olla vaan kiitollinen ja valittamatta? Miks aina pitää keksiä joku asia joka on muka huonosti?
Oon vaan niin väsynyt yrittämään mitään noin kiittämättömän ja itsekkään ihmisen vuoks, kun koskaan ei tule kiitosta ja aina oon huonompi kuin siskoni.
Palstan äidit, olkaa jooko erilaisia kuin mun äiti ja kiittäkää ihmisiä, jotka yrittää teidän vuoks. Ja älkää uskoko sokeasti että kaikkien päivä on ollut niin ruusuinen kuin fbssä annetaan ymmärtää. Mun äiti nimittäin uskoo niin.
Sen takia äitienpäivä on vuoden paskin päivä, kun joka vuosi saan kuulla miten hyödytön tytär oon ja miten kaikilla muilla on muka kaikkea enemmän. Kiitos että sain avautua.
N17
Kommentit (16)
Paska äiti sulla, no onneksi sen tiedätkin. Koeta tukea pikkusiskoasi parhaasi mukaan ja korosta hänelle, että äidissänne on joku todella pahasti vialla eikä se missään nimessä ole teidän lasten syytä. Vaikka ei ole sun tehtävä olla äitinä siskollesi, niin ole silti. Tsemppiä sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista. Onneks ens äitienpäivä on varmaan viimeinen jonka joudun kotona viettämään, kesällä 2017 ois tarkoitus muuttaa pois kotoa.
T. Ap
Äitisi vaikuttaa idiootilta.
Älä ota itseesi moisen juntin perseilyitä.
T. 14-vuotiaan äiti
Tämän palstan tämänaamuisia kommentteja lukiessa ei voi olla pohtimatta, että äitisi kaltaisia äitejä taitaa valitettavsti olla aivan liikaa. Joka toinen ketju on valitusta lahjoista ja/tai miehen ja/tai lapsen käytöksestä.
En usko, että nämä nyt edustavat äitien enemmistöä, mutta ehkä näiden äitien pitäisi perua äitienpäivä niin olisi kaikilla parempi mieli.
Anoppini on muuten samanlainen, mut lapsiaan ei sentään hauku. Mut muuten kaikki on aina väärin ja pielessä ja huonosti tehty. Hirveet kulissit pitää pitää yllä. Appiukko kuunteli yli 30 vuotta ennenkuin ymmärsi lähteä.
Koita sinä olla katkeroitumatta. Äitiäsi on mahdotonta miellyttää ja siksi siitä on turhaa kantaa syyllisyyttä. Sinä ja siskosi pääsette hänen luotaan vielä pois, mutta hän on itse jumissa itsensä kanssa loppuelämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän palstan tämänaamuisia kommentteja lukiessa ei voi olla pohtimatta, että äitisi kaltaisia äitejä taitaa valitettavsti olla aivan liikaa. Joka toinen ketju on valitusta lahjoista ja/tai miehen ja/tai lapsen käytöksestä.
En usko, että nämä nyt edustavat äitien enemmistöä, mutta ehkä näiden äitien pitäisi perua äitienpäivä niin olisi kaikilla parempi mieli.
Ei täällä ole ollut ainuttakaan tällaista tapausta. Kaikki ovat liittyneet siihen että äitiä ei muisteta ollenkaan. On vähän eri juttu ja surullista minusta.
Vierailija kirjoitti:
Tämän palstan tämänaamuisia kommentteja lukiessa ei voi olla pohtimatta, että äitisi kaltaisia äitejä taitaa valitettavsti olla aivan liikaa. Joka toinen ketju on valitusta lahjoista ja/tai miehen ja/tai lapsen käytöksestä.
En usko, että nämä nyt edustavat äitien enemmistöä, mutta ehkä näiden äitien pitäisi perua äitienpäivä niin olisi kaikilla parempi mieli.
Kiittämättömyys on vaan ihan käsittämätöntä... Me oikeasti yritetään mut ikinä ei sit oo tarpeeks. Toivottavasti kukaan ei joudu kärsimään samanlaisesta tyranniäidistä, tää käytös kun ei rajoitu äitienpäivään.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuollainen äiti myös! Ihan oikeasti olin ahdistunut monta viikkoa ennen äitienpäivää. Muistan kun kerran ostin mielestäni tosi hyvän ja tarpeellisen tavaralahjan, sain itkut ja haukut koska ei edes kukkia ollut, ja olin ostanut lisää krääsää nurkkiin. Seuraavana vuonna muistin tämän ja tilasin kukkakaupasta etukäteen todella näyttävän kimpun, maksoin siitä 50€, mikä oli aivan mieletön summa minulta (olin 14v). Ja aivan hirveät itkuraivarit tuli siitä kun oli "vaan kukkia!", eikä mitään lahjaa.
Ja se raivoaminen kesti pitkään ja mykkäkoulua ja marttyyrinä mököttämistä monta päivää. Ja hän sanoi todella hirveitä asioita minulle vaikka olin lapsi. Tuon kukkaepisodin jälkeen vähän irroitin, musta tuntuu että se oli ensimmäinen kerta kun tajusin että vika ei ole minussa. Muistan vieläkin sen hirveän tunteen kun itkin lohduttomasti taas äidin pettymystä ja olin käyttänyt kaikki rahani niihin kukkiin. Ja oikein soittanut kukkakauppaan ja tilannut ne, ja hakenut.
Huh huh, alkoipa itkettämään vaikka olen nyt yli kolmekymppinen! Traumat jäi, ei voi muuta sanoa.
Vapauta itsesi syyllisyydestä ap! Haistata vaikka paskat päin naamaa!
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuollainen äiti myös! Ihan oikeasti olin ahdistunut monta viikkoa ennen äitienpäivää. Muistan kun kerran ostin mielestäni tosi hyvän ja tarpeellisen tavaralahjan, sain itkut ja haukut koska ei edes kukkia ollut, ja olin ostanut lisää krääsää nurkkiin. Seuraavana vuonna muistin tämän ja tilasin kukkakaupasta etukäteen todella näyttävän kimpun, maksoin siitä 50€, mikä oli aivan mieletön summa minulta (olin 14v). Ja aivan hirveät itkuraivarit tuli siitä kun oli "vaan kukkia!", eikä mitään lahjaa.
Ja se raivoaminen kesti pitkään ja mykkäkoulua ja marttyyrinä mököttämistä monta päivää. Ja hän sanoi todella hirveitä asioita minulle vaikka olin lapsi. Tuon kukkaepisodin jälkeen vähän irroitin, musta tuntuu että se oli ensimmäinen kerta kun tajusin että vika ei ole minussa. Muistan vieläkin sen hirveän tunteen kun itkin lohduttomasti taas äidin pettymystä ja olin käyttänyt kaikki rahani niihin kukkiin. Ja oikein soittanut kukkakauppaan ja tilannut ne, ja hakenut.
Huh huh, alkoipa itkettämään vaikka olen nyt yli kolmekymppinen! Traumat jäi, ei voi muuta sanoa.
Vapauta itsesi syyllisyydestä ap! Haistata vaikka paskat päin naamaa!
Tää oli ihana viesti. Mäkin oon about saman ikäisenä yrittänyt ostaa tosi kalliita lahjoja mut koskaan ei mikään kelvannut, sama synttäreinä. Äitienpäivä on kuitenkin se pahin, kun äiti syyllistää täysin estoitta meitä lapsia. Vielä en oo kuullut mitään ratkaisua häneltä että mikä ois sitten se hyvä lahja. Ei selkeästi sitten mikään...
T. Aö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sari? No olipa tai ei niin vittumaiselta takakireältä ämmältä kuulostaa. Älkää muistako tuota mitenkään kun muutatte kotoaan, ehkä viimeistään siinä vaiheessa menee itseensä.
Äitienpäivä on turhin juhlapäivä isänpäivän rinnalla koko vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sari? No olipa tai ei niin vittumaiselta takakireältä ämmältä kuulostaa. Älkää muistako tuota mitenkään kun muutatte kotoaan, ehkä viimeistään siinä vaiheessa menee itseensä.
Sari? Äitini nimi? Ei ole.
Sinä sen sanoit... En kelannut kyllä hankkia enää yhtään mitään sitten omilleni muutettua ja ajattelin nauttia täysillä keväisestä sunnuntaista ilman äidin mäkätystä ja marttyyriksi heittäytymistä.
T. Ap
Voi, kuulostaa niin tutulta...Meillä myös äiti sai aina äitienpäivänä kauheita marttyyri-itkupotkuraivareita. Kortteihin kirjoitetut runot olivat naurettavaa "lässytystä" ja jos laitoimme kahvit pöytään, niin äiti saattoi haukkua, että "mitä te tuollaista teatteria nyt yritätte esittää..?!".
Aikuisena hän on kieltänyt minua edes soittamasta äitienpäivänä. Jos olen kuitenkin yrittänyt soittaa, niin hän ei vastaa puhelimeen. Ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitienpäivä on turhin juhlapäivä isänpäivän rinnalla koko vuoden aikana.
Noin ajattelin itsekin, kun kärsin aikoinaan lapsettomuudesta. Nykyisin minulla on kuitenkin maailman suloisin lapsi, joka oli askarrellut liikuttavan ihanan sydänrasian päiväkodissa. Lapsi oli niin innoissaan, ettei tästä päiväivästä voi olla iloitsematta :)
Vierailija kirjoitti:
Voi, kuulostaa niin tutulta...Meillä myös äiti sai aina äitienpäivänä kauheita marttyyri-itkupotkuraivareita. Kortteihin kirjoitetut runot olivat naurettavaa "lässytystä" ja jos laitoimme kahvit pöytään, niin äiti saattoi haukkua, että "mitä te tuollaista teatteria nyt yritätte esittää..?!".
Aikuisena hän on kieltänyt minua edes soittamasta äitienpäivänä. Jos olen kuitenkin yrittänyt soittaa, niin hän ei vastaa puhelimeen. Ahdistavaa.
Hyi kamala. Meillä tulee noita marttyyrikohtauksia päivittäin. Tosi rasittavaa yrittää elää sellaisen ihmisen kanssa.
T. Ap
Voi ei, kuulostaa tosi tutulta. Onneks se helpottaa kun pääset muuttamaan pois, älä huoli. Mulla oli sama tilanne ja nykyään soitan korkeintaan äidille, ei muuta ansaitse.