Lue keskustelun säännöt.
Kerro salaisuus, jota et ole kenellekään kertonut!
07.05.2016 |
Itse teinivuosina varastin isältä 500markkaaa, eikä hän huomannut mitään.
Kommentit (66)
Olen salaa rakastunut työkaverin vaimon tyttäreen. (On aikuinen nainen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sairastunut anoreksiaan uudelleen.
Parhaan ystäväni isä käytti minua seksuaalisesti hyväkseen kun olin lapsi.
Mieheni jätti perheemme jälleen lähteäkseen yhdelle monista viihdereissuistaan jossa päihteet ovat pääosassa. Tämä kuvio toistuu ja toistuu. Hajottaa minua ja lapsia. Toivon salaa hänen vetävän pitkän piikin...
Teiniä paiskasin kaverini kissan sängylle kovakouraisesti. En edes tiedä miksi. Vieläkin häpeilen suunnattomasti vihanpurkaustani. En sen jälkeen ole kohdellut eläimiä kaltoin ja olen todella eläinrakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sairaalloisen huolestunut KAIKESTA ja tarkistan monia asioita pakkomielteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Seksiä viimeksi vuonna 1997
Onko itsetyydytys seksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 13-vuotiaasta lähtien haaveillut anoreksiasta. Haluaisin sen, mutta ei ilmeisesti ole tapahtunut mitään tarpeeksi traumaattista. Sen sijaan bulimiaa sairastin jossain välissä, mutta se vain nolotti.
T. Ylipainonen N23
Kerran teininä työnsin olutpullon kaulaosan anukseeni masturboinnin aikana ja kun otin sen pois, sinne oli jumittunut kakkakikkare. Heitin pullon metsään, koska kauppaan vietäviin/roskiin en paljastumisen pelossa uskaltanut laittaa. Pullo räsähti rikki läheisiin kiviin.. Hävettää roskaaminen ja pitkään murehdin,että joku eläin saattoi itsensä teloa niihin sirpaleisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä alkoi ysiluokalla jonain päivänä (taisi olla tiistai) koulu vasta kello 10. Vanhemmat eivät tienneet sitä, joten minä lähdin kouluun kuin se olisi alkanut jo kello 8. Tuon pari tuntia vietin kaupungilla ja ostelin esim. karkkia, limsaa jne. Näin jälkeenpäin en tajua, että miksi tein niin, kun olisin saanut varmasti saanut jäädä koulun jälkeen ennen kotiin menoa kaupungille, jos olisin tahtonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 13-vuotiaasta lähtien haaveillut anoreksiasta. Haluaisin sen, mutta ei ilmeisesti ole tapahtunut mitään tarpeeksi traumaattista. Sen sijaan bulimiaa sairastin jossain välissä, mutta se vain nolotti.
T. Ylipainonen N23
Anteeksi nyt mutta vittu miten typerä kommentti. "Haluaisin sen, mutta ei ilmeisesti ole tapahtunut mitään tarpeeksi traumaattista"? Ikäänkun anoreksia olisi joku palkinto mikä kerätään traumaattisen kokemuksen jäljiltä. Anoreksia on sairaus jonka kehittyminen ei vaadi mitään yksittäistä traumaattista kokemusta. Idiootti.
Sinun kommenttisi on typerä, kun et tajua, että ihminen, joka haluaa anoreksian ei ole mieleltään terve. Sellaista ihmistä ei tulisi haukkua vaan yrittää ymmärtää. Monet bulimiaa sairastavat ajattelevat anoreksian parempana vaihtoehtona ja sitä se periaatteessa onkin: kärsii samoin kuin bulimiassa, mutta sentään saavuttaa jotakin; laihuuden. Bulimiassa ei saavuta mitään vaan paino junnaa paikoillaan. Anoreksiaa romantisoidaan valtavan paljon somessa (tumblrin thinspo-kuvat esmes). Varhaisella iällä tuolle materiaalille altistuminen on hyvin vahingollista ja ajaa mm. epäloogisiin ajatusmalleihin puhumattakaan itsetunto-ongelmista. Minulla on omaa kokemusta pro-anailusta, joka lopulta kääntyi anoreksiaan. Anoreksian haitallisuuden tajuaa vasta siinä vaiheessa kun alkaa olemaan liian myöhäistä muuttaa ajatusmaailmaa. Sitä ennen siitä maalaa ihanteellisen kuvan mielessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 13-vuotiaasta lähtien haaveillut anoreksiasta. Haluaisin sen, mutta ei ilmeisesti ole tapahtunut mitään tarpeeksi traumaattista. Sen sijaan bulimiaa sairastin jossain välissä, mutta se vain nolotti.
T. Ylipainonen N23
Anteeksi nyt mutta vittu miten typerä kommentti. "Haluaisin sen, mutta ei ilmeisesti ole tapahtunut mitään tarpeeksi traumaattista"? Ikäänkun anoreksia olisi joku palkinto mikä kerätään traumaattisen kokemuksen jäljiltä. Anoreksia on sairaus jonka kehittyminen ei vaadi mitään yksittäistä traumaattista kokemusta. Idiootti.
Sinun kommenttisi on typerä, kun et tajua, että ihminen, joka haluaa anoreksian ei ole mieleltään terve. Sellaista ihmistä ei tulisi haukkua vaan yrittää ymmärtää. Monet bulimiaa sairastavat ajattelevat anoreksian parempana vaihtoehtona ja sitä se periaatteessa onkin: kärsii samoin kuin bulimiassa, mutta sentään saavuttaa jotakin; laihuuden. Bulimiassa ei saavuta mitään vaan paino junnaa paikoillaan. Anoreksiaa romantisoidaan valtavan paljon somessa (tumblrin thinspo-kuvat esmes). Varhaisella iällä tuolle materiaalille altistuminen on hyvin vahingollista ja ajaa mm. epäloogisiin ajatusmalleihin puhumattakaan itsetunto-ongelmista. Minulla on omaa kokemusta pro-anailusta, joka lopulta kääntyi anoreksiaan. Anoreksian haitallisuuden tajuaa vasta siinä vaiheessa kun alkaa olemaan liian myöhäistä muuttaa ajatusmaailmaa. Sitä ennen siitä maalaa ihanteellisen kuvan mielessään.
Anteeksi, muutoin suurin piirtein samaa mieltä, mutta bulimiassa paino ei todellakaan junnaa paikoillaan vaan putoaa nopeaan.
T. Ex-bulimikko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 13-vuotiaasta lähtien haaveillut anoreksiasta. Haluaisin sen, mutta ei ilmeisesti ole tapahtunut mitään tarpeeksi traumaattista. Sen sijaan bulimiaa sairastin jossain välissä, mutta se vain nolotti.
T. Ylipainonen N23
Anteeksi nyt mutta vittu miten typerä kommentti. "Haluaisin sen, mutta ei ilmeisesti ole tapahtunut mitään tarpeeksi traumaattista"? Ikäänkun anoreksia olisi joku palkinto mikä kerätään traumaattisen kokemuksen jäljiltä. Anoreksia on sairaus jonka kehittyminen ei vaadi mitään yksittäistä traumaattista kokemusta. Idiootti.
Sinun kommenttisi on typerä, kun et tajua, että ihminen, joka haluaa anoreksian ei ole mieleltään terve. Sellaista ihmistä ei tulisi haukkua vaan yrittää ymmärtää. Monet bulimiaa sairastavat ajattelevat anoreksian parempana vaihtoehtona ja sitä se periaatteessa onkin: kärsii samoin kuin bulimiassa, mutta sentään saavuttaa jotakin; laihuuden. Bulimiassa ei saavuta mitään vaan paino junnaa paikoillaan. Anoreksiaa romantisoidaan valtavan paljon somessa (tumblrin thinspo-kuvat esmes). Varhaisella iällä tuolle materiaalille altistuminen on hyvin vahingollista ja ajaa mm. epäloogisiin ajatusmalleihin puhumattakaan itsetunto-ongelmista. Minulla on omaa kokemusta pro-anailusta, joka lopulta kääntyi anoreksiaan. Anoreksian haitallisuuden tajuaa vasta siinä vaiheessa kun alkaa olemaan liian myöhäistä muuttaa ajatusmaailmaa. Sitä ennen siitä maalaa ihanteellisen kuvan mielessään.
Anteeksi, muutoin suurin piirtein samaa mieltä, mutta bulimiassa paino ei todellakaan junnaa paikoillaan vaan putoaa nopeaan.
T. Ex-bulimikko
Osalla voi laskea, mutta bulimian oireena ei pidetä huomattavaa painonlaskua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 13-vuotiaasta lähtien haaveillut anoreksiasta. Haluaisin sen, mutta ei ilmeisesti ole tapahtunut mitään tarpeeksi traumaattista. Sen sijaan bulimiaa sairastin jossain välissä, mutta se vain nolotti.
T. Ylipainonen N23
Anteeksi nyt mutta vittu miten typerä kommentti. "Haluaisin sen, mutta ei ilmeisesti ole tapahtunut mitään tarpeeksi traumaattista"? Ikäänkun anoreksia olisi joku palkinto mikä kerätään traumaattisen kokemuksen jäljiltä. Anoreksia on sairaus jonka kehittyminen ei vaadi mitään yksittäistä traumaattista kokemusta. Idiootti.
Sinun kommenttisi on typerä, kun et tajua, että ihminen, joka haluaa anoreksian ei ole mieleltään terve. Sellaista ihmistä ei tulisi haukkua vaan yrittää ymmärtää. Monet bulimiaa sairastavat ajattelevat anoreksian parempana vaihtoehtona ja sitä se periaatteessa onkin: kärsii samoin kuin bulimiassa, mutta sentään saavuttaa jotakin; laihuuden. Bulimiassa ei saavuta mitään vaan paino junnaa paikoillaan. Anoreksiaa romantisoidaan valtavan paljon somessa (tumblrin thinspo-kuvat esmes). Varhaisella iällä tuolle materiaalille altistuminen on hyvin vahingollista ja ajaa mm. epäloogisiin ajatusmalleihin puhumattakaan itsetunto-ongelmista. Minulla on omaa kokemusta pro-anailusta, joka lopulta kääntyi anoreksiaan. Anoreksian haitallisuuden tajuaa vasta siinä vaiheessa kun alkaa olemaan liian myöhäistä muuttaa ajatusmaailmaa. Sitä ennen siitä maalaa ihanteellisen kuvan mielessään.
Anteeksi, muutoin suurin piirtein samaa mieltä, mutta bulimiassa paino ei todellakaan junnaa paikoillaan vaan putoaa nopeaan.
T. Ex-bulimikko
Tyypillisesti bulimiaan ei kuulu kova painonlasku. Oliko sulla anorexia binge purge subtype?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 13-vuotiaasta lähtien haaveillut anoreksiasta. Haluaisin sen, mutta ei ilmeisesti ole tapahtunut mitään tarpeeksi traumaattista. Sen sijaan bulimiaa sairastin jossain välissä, mutta se vain nolotti.
T. Ylipainonen N23
Anteeksi nyt mutta vittu miten typerä kommentti. "Haluaisin sen, mutta ei ilmeisesti ole tapahtunut mitään tarpeeksi traumaattista"? Ikäänkun anoreksia olisi joku palkinto mikä kerätään traumaattisen kokemuksen jäljiltä. Anoreksia on sairaus jonka kehittyminen ei vaadi mitään yksittäistä traumaattista kokemusta. Idiootti.
Sinun kommenttisi on typerä, kun et tajua, että ihminen, joka haluaa anoreksian ei ole mieleltään terve. Sellaista ihmistä ei tulisi haukkua vaan yrittää ymmärtää. Monet bulimiaa sairastavat ajattelevat anoreksian parempana vaihtoehtona ja sitä se periaatteessa onkin: kärsii samoin kuin bulimiassa, mutta sentään saavuttaa jotakin; laihuuden. Bulimiassa ei saavuta mitään vaan paino junnaa paikoillaan. Anoreksiaa romantisoidaan valtavan paljon somessa (tumblrin thinspo-kuvat esmes). Varhaisella iällä tuolle materiaalille altistuminen on hyvin vahingollista ja ajaa mm. epäloogisiin ajatusmalleihin puhumattakaan itsetunto-ongelmista. Minulla on omaa kokemusta pro-anailusta, joka lopulta kääntyi anoreksiaan. Anoreksian haitallisuuden tajuaa vasta siinä vaiheessa kun alkaa olemaan liian myöhäistä muuttaa ajatusmaailmaa. Sitä ennen siitä maalaa ihanteellisen kuvan mielessään.
Tarkoitin kritisoida lähinnä tuota perustelua, että näköjään ei ole mitään tarpeeksi traumaattista käynyt anoreksian saamiseksi. Mitä ihmettä moinen on tarkoittavinaan? Ymmärrän kyllä sen, jos joku haluaa anoreksian tai ihannoi anoreksiaa, itsellenikään ei pro-ana -scene ole ihan vieras. En vaan käsitä miten tuo traumaattinen tapahtuma-osio liittyy anoreksian saavuttamiseen.
-Edellinen kommentoija
Olen ihastunut ja suorastaan rakastunut erääseen eurooppalaiseen kuuluisuuteen. Tunnen sekstistä vetovoimaa häneen. Aijon kertoa asian hänelle. Uskon että vielä löydämme toisemme jollain tasolla. Pahinta tässä salaisuudessa on sen naurettavuus. Kukaan täyspäinen henkilö ei ihastu tavalliseen naiseen kun itse on kuuluisa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 13-vuotiaasta lähtien haaveillut anoreksiasta. Haluaisin sen, mutta ei ilmeisesti ole tapahtunut mitään tarpeeksi traumaattista. Sen sijaan bulimiaa sairastin jossain välissä, mutta se vain nolotti.
T. Ylipainonen N23
Anteeksi nyt mutta vittu miten typerä kommentti. "Haluaisin sen, mutta ei ilmeisesti ole tapahtunut mitään tarpeeksi traumaattista"? Ikäänkun anoreksia olisi joku palkinto mikä kerätään traumaattisen kokemuksen jäljiltä. Anoreksia on sairaus jonka kehittyminen ei vaadi mitään yksittäistä traumaattista kokemusta. Idiootti.
Sinun kommenttisi on typerä, kun et tajua, että ihminen, joka haluaa anoreksian ei ole mieleltään terve. Sellaista ihmistä ei tulisi haukkua vaan yrittää ymmärtää. Monet bulimiaa sairastavat ajattelevat anoreksian parempana vaihtoehtona ja sitä se periaatteessa onkin: kärsii samoin kuin bulimiassa, mutta sentään saavuttaa jotakin; laihuuden. Bulimiassa ei saavuta mitään vaan paino junnaa paikoillaan. Anoreksiaa romantisoidaan valtavan paljon somessa (tumblrin thinspo-kuvat esmes). Varhaisella iällä tuolle materiaalille altistuminen on hyvin vahingollista ja ajaa mm. epäloogisiin ajatusmalleihin puhumattakaan itsetunto-ongelmista. Minulla on omaa kokemusta pro-anailusta, joka lopulta kääntyi anoreksiaan. Anoreksian haitallisuuden tajuaa vasta siinä vaiheessa kun alkaa olemaan liian myöhäistä muuttaa ajatusmaailmaa. Sitä ennen siitä maalaa ihanteellisen kuvan mielessään.
Tarkoitin kritisoida lähinnä tuota perustelua, että näköjään ei ole mitään tarpeeksi traumaattista käynyt anoreksian saamiseksi. Mitä ihmettä moinen on tarkoittavinaan? Ymmärrän kyllä sen, jos joku haluaa anoreksian tai ihannoi anoreksiaa, itsellenikään ei pro-ana -scene ole ihan vieras. En vaan käsitä miten tuo traumaattinen tapahtuma-osio liittyy anoreksian saavuttamiseen.
-Edellinen kommentoija
No se nimenomaan on sitä epäloogista ajattelua, jota ulkopuolisten on vaikea ymmärtää. Yhtenä anoreksiaan johtavana tekijänä pidetään traumaattisia kokemuksia ja tämä kommentoja on fiksoitunut niihin. Esimerkiksi lapsena koettu hyväksikäyttö voi johtaa oman vartalon muutosten vierastamiseen murrosiässä. Ei halua esiintyä seksuaalisena olentona ja toimii sen mukaan rajoittaen kaloreita ja liikkuen paljon. Se on kimmoke sairaalloiselle laihduttamiselle ja anoreksiaa ihannoivan silmään tekee laihduttamisesta moninverroin helpompaa.
Sain kevättalvella kutsun biologisen äitin perukirjoitukseen. Sitä ei olisi koskaan pitänyt tulla koska adoptiosuhteeni vahvistettiin uuden adoptiolain mukaiseksi 90-luvulla. Jostain syystä tieto ei ollut mennyt maistraattiin. En ole kertonut sukulaisilleni. Biologinen äitin on minulle vain nimi ikivanhoissa papereissa. Biologisesta isästä ei edes ole tietoa. Minun oikeat vanhempani ovat jo molemmat olleet haudassa pidempään, he jotka antoivat minulle oikean kodin.
Olen kirjoittanut vasaraketjuun ilman nimimerkkiä ja saanut (tilanne hetki sitten tsekattu) 110 plussaa vs. 0 miinusta. En koskaan yllä siihen nimimerkilläni. T. Palstakeittiöpsykologi
Olen korviani ja silmiäni myöten rakastunu mun aviomiehen parhaaseen ystävään.