Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kannattaisi lähteä lähestymään luennoitsijaa yo:lla?
07.05.2016 |
Ei vaan ole pokkaa laittaa hänelle suoraan viestiä kiinnostuksestani, enkä tiedä mitä muutakaan tässä voi tehdä. Paras olisi nähdä kasvotusten, mutta yliopistolla näen häntä seuraavan kerran ehkä syksyllä. Tilanne on raastava, en pysty ajattelemaan muuta kuin häntä.
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Onpas. Työkaveri on samalla tasolla. Vertainen.
Tuolla logiikalla mitään suhdetta ei voisi syntyä, jos ihmiset eivät olisi "tasavertaisia". Sadomasokismikin olisi mahdottomuus, se kun perustuu valtaan.
Täytyy sanoa, että surullisen kapeakatseisia ja tosielämästä vieraantuneita ihmisiä täällä.
No en mä nut sanonut, etteikö tuollainen suhde ole mahdollinen, mutta ei se vaan ole sama tilanne kuin kahden työkaverin välillä. Moni täällä sanonut, ettei uskaltaisi vaarantaa asemaansa eli kyseinen mies voi tajuamattaa suhtautua aloittajaan silleen nihkeästi (suhdemielessä) ihan lähtökohtaisesti.
Kyse on tietysti prioriteeteista. Onko elämä vain säntillistä, konemaista työtä ("hoidetaan ensin tää duuni"), vai onko työ vain pieni palanen elämästä, jossa kurinalaisuus ei ole niin tärkeää ja jopa tylsää. Tarkoitin lähinnä sitä, että luultavasti joka sekunti maailmassa solmitaan suhteita ihmisten välillä, jotka eivät ole vertaisia. Vertaisuus on täysin epäolennainen asia mielestäni vetovoimassa.
Noinhan se menee elokuvissa ja kirjoissa, mutta todellisuudessa harvemmin. Kuinka moni on oikeasti valmis riskeeraamaan työnsä ja uransa pienen ihastuksen takia? Varsinkin kun mitään suhdetta ei tule syntymään, parhaimmillaankin hetken hauskanpitoa jonka jälkeen opettajan maine on mennyttä. Ap:n tilanetta voisi verrata potilas-lääkäri tai pomo-työntekijä -asetelmiin.
Miksi ylipäätään oletat, että kukaan muu saisi tietää asiasta? En ajatellut mennä huutelemaan tätä kadulle. Myös nämä puheet uran rikkoutumisesta ym. tuntuvat varsin liioitelluilta.
-Ap
Eräs HY:n professorihan oli lehdissä asti siitä, kun suhde oppilaaseen meni karille, ja tuo oppilas alkoi vaania häntä ja murtautui jopa hänen asuntoonsa ja piiloutui saunaan odottamaan miestä :D Ja tuollahan tuo edelleen opettajoi ja professoroi, että eipä nyt ollut varsin äärimmäiselläkään episodilla mitään väliä.
Yliopistolla ollaan tasavertaisempia, kuin missään potilas-lääkäri -suhteessa. Hyvin, hyvin paljon tasavertaisempia. Ei me oppilaat olla mitenkään alisteisia kenellekään yksilöille.
Psykologisesti opiskelijat ovat hyvin alisteisia. Vaikka yliopisto onkin tiedeyhteisö, eikä koululaitos, on siellä kuitenkin aina erikseen mestarit ja oppipojat, jolloin auktoriteettiasema ja varsinkin tietotaito itselle tärkeästä aiheesta johtaa helpostikin ihastumisen tunteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Onpas. Työkaveri on samalla tasolla. Vertainen.
Oi, anteeksi: Onko tämä yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu esimieheensä?
ja sitä paitsi, yliopistolla moni luennoitsija voi olla vaikka tutkija, eikä mikään professori. Tai jatko-opiskelija. Tai avustaja sopivalla koulutuksella. Eli ei välttämättä ole mitään muuta, kuin se yksi tai kaksi kurssia, mitä opettaa. Minulle ko. henkilöt eivät ole koskaan edustaneet minkäänlaista auktoriteettia, vaan vertaista, joka jakaa tietoaan.
Professori voi sitten olla jo jonkinlainen eturistiriita, jos tekee päätöksiä opinnoista laajemminkin.
No tietty jos riviopiskelija kokee olevansa siellä yliopistossa työskentelevän tasolla niin mksei, mutta fakta on, ettei se, että olet opiskelija nosta sinua opettajasi tasolle. En tiedä ajatteleeko ap niin, mutta siis kyllä mä mieluummin ajattelisin, että ehkei niitä yliopiston opettajia kiinnosta jokainen opiskelija mitenkään lähtökohtaisesti. Vaan täytyisi olla tosiaan vähän enemmän. Onhan se opettajakin siellä vähän enemmän kuin kuka vaan sisään päässyt opiskelija. Mua ainakin kiusais, jos joku opiskelija alkaisi roikkumaan perässä, ellei hän ois jotenkin ihmeellinen.
Jaa. No meillä voi toimia avustajana ja pitää luentoa/työpajaa jo opiskelijana. Olen myös itse "yliopistossa työskentelevä" ja myös ihan riviopiskelija. Tiedän tietyistä asioista syvällisemmin ja laajemmin, kuin jonkun toiseen aihepiiriin syventyneen alueen opettaja. Olen tällä hetkellä kurssilla, jossa riviopiskelijana (mitä tämä edes tarkoittaa) on erään toisen kurssin luennoija.
Ei ehkä kannata pitää itseään erinomaisena vain, jos on päässyt muutamat luennot pitämään.
No ei mutta tämä ap:n mies nyt ilmeisesti oli jo vähän pitemmällä. Eihän se mikään este ole, muttei varmaankaan nyt varsinaisesti miehelle mikään houkuttelevakaan tilanne, jos ei ihan puutteessa satu olemaan.
Joillekin on, joillekin ei. Kannattaa selvittää ne eturistiriidat pois alta, ja sitten antaa palaa jos haluaa. Jos edessä on monta kurssia saman tyypin pitämänä, mahdollista opinnäytteen ohjaamista tms. niin ei missään nimessä. Jos tulevaisuus koostuu jostain vähäisestä yhteisestä kanssakäymisestä niin antaa palaa, kaksi aikuista harrastamassa seksiä ei nyt varsinaisesti ole maailman ihmeellisin asia. Eikä siitä tarvitse mitään avioliittoa vääntää.
Sinäkin näet tämän asiana, että ap sen kun vain esittäytyy miehelle ja miestä salena kiinnostaa? (No, Salena ehkä kiinnostaisikin, no pun intended) Minusta hänen haaveilleen ei vaikuta olevan mitään pohjaa ja haluaisin säästää rukan sydänsuruilta. Tai siis tuskin niiltä enää voi välttyä, mutta ettei niin korkealta putoa. Nuori fiksu ja nätti, wow, ei varmaan koskaan aikaisemmin sen miehen elämässä ketään sellaista.
Onnistumistodennäköisyyteen en ottanut mitään kantaa :) Elämässä nyt yleensä saa keskimäärin enemmän pakkeja, kuin onnistumisia, ehkä sen voi pitää mielessä? Lähinnä nyt kommentoin niille, joilla meni puurot kurkkuun siitä, että joku pikkutytteli jahtaa auktoriteettia, joka vaikutti olevan kamalaa, koska
a) opettaja-oppilas
- ei mitään väliä, koska yliopistossa kaikki ovat täysivaltaisia aikuisia
b) auktoriteetti-alainen
-ehkä, ehkä ei. ei mitään ennen kuulumatonta myöskään. Kuten sanoin, kannattaa pitää eturistiriidat mielessä.
c) nuori nainen haluaa seksiä eikä avioliittoa
-Eikä? mäkin ihmettelen sitä täältä 1800-luvulta
d) nuori nainen osoittaa aktiivista kiinnostusta
-ks. edellinen
Muilta osinhan tää on ihan normaalia pariutumispeliä. Onnistuu tai ei. Elämässä tulee väleillä näpeille.
Kiitos ymmärryksestä.
-Ap
Mitä sä sitten teet, jos saat pakit? Kun sanoit, ettet voi ajatella ketään muuta? Pakkien saanti (tai onnistuminen asiassasi tietysti) päättää ajattelemisen, vai?
Sitten hyväksyn asian, käsittelen sen ja jatkan elämääni. Tietysti se sattuisi, mutta niin voi käydä.
-Ap
Etkö voi käsitellä hölmöjä tunteitasi menemättä kertomaan ihastumisestasi?
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää, että menet hänen toimistoon ja kerrot suoraan ihastuksestasi? Jos olet ujompi, käy ensin kysymässä kahville työpäivän jälkeen.
Vähänkö ois noloa kysyä jotain proffaa kahville... Ihan vain riviopiskelijana? Säästä nyt ittees, ap...
No ei se nyt mielestäni mitenkään noloa olisi, eikä todellakaan ennenkuulumatonta. Professoreihin ihastuminen on itseasiassa melko normi. Kokeneiden professorien ongelma onkin sitten erottaa, että onko ko. nainen ihastunut häneen auktoriteettina vaiko miehenä. Ja AP:n tapauksessa puoltaisin tuota auktoriteettia. Hänhän ei edes tunne miestä kunnolla.
Suosittelen pyytämään ulos, mutta tekemään selväksi, että siinä tapauksessa et enää osallistu hänen tunneilleen. Muuten miesparka jää aika hankalaan tilanteeseen.
En ihastuisi ihmiseen pelkän auktoriteetin takia. Sillä voi olla goki vaikutusta asiaan, vaikken itse tiedostakaan sitä, mutta kaikki hänessä kiehtoo minua. Ihan vain sekin, miten hän on. Miten hän elehtii, mitä hän sanoo, miten hän vastaa muiden kommentteihin, kuinka kohtelee muita. Se miehisyys...
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Onpas. Työkaveri on samalla tasolla. Vertainen.
Oi, anteeksi: Onko tämä yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu esimieheensä?
ja sitä paitsi, yliopistolla moni luennoitsija voi olla vaikka tutkija, eikä mikään professori. Tai jatko-opiskelija. Tai avustaja sopivalla koulutuksella. Eli ei välttämättä ole mitään muuta, kuin se yksi tai kaksi kurssia, mitä opettaa. Minulle ko. henkilöt eivät ole koskaan edustaneet minkäänlaista auktoriteettia, vaan vertaista, joka jakaa tietoaan.
Professori voi sitten olla jo jonkinlainen eturistiriita, jos tekee päätöksiä opinnoista laajemminkin.
No tietty jos riviopiskelija kokee olevansa siellä yliopistossa työskentelevän tasolla niin mksei, mutta fakta on, ettei se, että olet opiskelija nosta sinua opettajasi tasolle. En tiedä ajatteleeko ap niin, mutta siis kyllä mä mieluummin ajattelisin, että ehkei niitä yliopiston opettajia kiinnosta jokainen opiskelija mitenkään lähtökohtaisesti. Vaan täytyisi olla tosiaan vähän enemmän. Onhan se opettajakin siellä vähän enemmän kuin kuka vaan sisään päässyt opiskelija. Mua ainakin kiusais, jos joku opiskelija alkaisi roikkumaan perässä, ellei hän ois jotenkin ihmeellinen.
Jaa. No meillä voi toimia avustajana ja pitää luentoa/työpajaa jo opiskelijana. Olen myös itse "yliopistossa työskentelevä" ja myös ihan riviopiskelija. Tiedän tietyistä asioista syvällisemmin ja laajemmin, kuin jonkun toiseen aihepiiriin syventyneen alueen opettaja. Olen tällä hetkellä kurssilla, jossa riviopiskelijana (mitä tämä edes tarkoittaa) on erään toisen kurssin luennoija.
Ei ehkä kannata pitää itseään erinomaisena vain, jos on päässyt muutamat luennot pitämään.
No ei mutta tämä ap:n mies nyt ilmeisesti oli jo vähän pitemmällä. Eihän se mikään este ole, muttei varmaankaan nyt varsinaisesti miehelle mikään houkuttelevakaan tilanne, jos ei ihan puutteessa satu olemaan.
Joillekin on, joillekin ei. Kannattaa selvittää ne eturistiriidat pois alta, ja sitten antaa palaa jos haluaa. Jos edessä on monta kurssia saman tyypin pitämänä, mahdollista opinnäytteen ohjaamista tms. niin ei missään nimessä. Jos tulevaisuus koostuu jostain vähäisestä yhteisestä kanssakäymisestä niin antaa palaa, kaksi aikuista harrastamassa seksiä ei nyt varsinaisesti ole maailman ihmeellisin asia. Eikä siitä tarvitse mitään avioliittoa vääntää.
Sinäkin näet tämän asiana, että ap sen kun vain esittäytyy miehelle ja miestä salena kiinnostaa? (No, Salena ehkä kiinnostaisikin, no pun intended) Minusta hänen haaveilleen ei vaikuta olevan mitään pohjaa ja haluaisin säästää rukan sydänsuruilta. Tai siis tuskin niiltä enää voi välttyä, mutta ettei niin korkealta putoa. Nuori fiksu ja nätti, wow, ei varmaan koskaan aikaisemmin sen miehen elämässä ketään sellaista.
Onnistumistodennäköisyyteen en ottanut mitään kantaa :) Elämässä nyt yleensä saa keskimäärin enemmän pakkeja, kuin onnistumisia, ehkä sen voi pitää mielessä? Lähinnä nyt kommentoin niille, joilla meni puurot kurkkuun siitä, että joku pikkutytteli jahtaa auktoriteettia, joka vaikutti olevan kamalaa, koska
a) opettaja-oppilas
- ei mitään väliä, koska yliopistossa kaikki ovat täysivaltaisia aikuisia
b) auktoriteetti-alainen
-ehkä, ehkä ei. ei mitään ennen kuulumatonta myöskään. Kuten sanoin, kannattaa pitää eturistiriidat mielessä.
c) nuori nainen haluaa seksiä eikä avioliittoa
-Eikä? mäkin ihmettelen sitä täältä 1800-luvulta
d) nuori nainen osoittaa aktiivista kiinnostusta
-ks. edellinen
Muilta osinhan tää on ihan normaalia pariutumispeliä. Onnistuu tai ei. Elämässä tulee väleillä näpeille.
Kiitos ymmärryksestä.
-Ap
Mitä sä sitten teet, jos saat pakit? Kun sanoit, ettet voi ajatella ketään muuta? Pakkien saanti (tai onnistuminen asiassasi tietysti) päättää ajattelemisen, vai?
Sitten hyväksyn asian, käsittelen sen ja jatkan elämääni. Tietysti se sattuisi, mutta niin voi käydä.
-Ap
Etkö voi käsitellä hölmöjä tunteitasi menemättä kertomaan ihastumisestasi?
Tunteeni eivät ole yhtään sen hölmömpiä kuin muidenkaan ihmisten tunteet. En ole missään vaiheessa suunnitellut mitään suoraa ''ihastuksen tunnustamista''. Tunteet ovat kuitenkin sen verran voimakkaita, etten voi jättää asiaa sikseen.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää, että menet hänen toimistoon ja kerrot suoraan ihastuksestasi? Jos olet ujompi, käy ensin kysymässä kahville työpäivän jälkeen.
Vähänkö ois noloa kysyä jotain proffaa kahville... Ihan vain riviopiskelijana? Säästä nyt ittees, ap...
No ei se nyt mielestäni mitenkään noloa olisi, eikä todellakaan ennenkuulumatonta. Professoreihin ihastuminen on itseasiassa melko normi. Kokeneiden professorien ongelma onkin sitten erottaa, että onko ko. nainen ihastunut häneen auktoriteettina vaiko miehenä. Ja AP:n tapauksessa puoltaisin tuota auktoriteettia. Hänhän ei edes tunne miestä kunnolla.
Suosittelen pyytämään ulos, mutta tekemään selväksi, että siinä tapauksessa et enää osallistu hänen tunneilleen. Muuten miesparka jää aika hankalaan tilanteeseen.
En ihastuisi ihmiseen pelkän auktoriteetin takia. Sillä voi olla goki vaikutusta asiaan, vaikken itse tiedostakaan sitä, mutta kaikki hänessä kiehtoo minua. Ihan vain sekin, miten hän on. Miten hän elehtii, mitä hän sanoo, miten hän vastaa muiden kommentteihin, kuinka kohtelee muita. Se miehisyys...
-Ap
Mutta hän todennäköisesti tiedostaa. Jos mielestäsi tunteesi ovat aitoja, niin anna mennä, mutta älä jätä häntä vaikeaan tilanteeseen opettajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Onpas. Työkaveri on samalla tasolla. Vertainen.
Tuolla logiikalla mitään suhdetta ei voisi syntyä, jos ihmiset eivät olisi "tasavertaisia". Sadomasokismikin olisi mahdottomuus, se kun perustuu valtaan.
Täytyy sanoa, että surullisen kapeakatseisia ja tosielämästä vieraantuneita ihmisiä täällä.
No en mä nut sanonut, etteikö tuollainen suhde ole mahdollinen, mutta ei se vaan ole sama tilanne kuin kahden työkaverin välillä. Moni täällä sanonut, ettei uskaltaisi vaarantaa asemaansa eli kyseinen mies voi tajuamattaa suhtautua aloittajaan silleen nihkeästi (suhdemielessä) ihan lähtökohtaisesti.
Kyse on tietysti prioriteeteista. Onko elämä vain säntillistä, konemaista työtä ("hoidetaan ensin tää duuni"), vai onko työ vain pieni palanen elämästä, jossa kurinalaisuus ei ole niin tärkeää ja jopa tylsää. Tarkoitin lähinnä sitä, että luultavasti joka sekunti maailmassa solmitaan suhteita ihmisten välillä, jotka eivät ole vertaisia. Vertaisuus on täysin epäolennainen asia mielestäni vetovoimassa.
Noinhan se menee elokuvissa ja kirjoissa, mutta todellisuudessa harvemmin. Kuinka moni on oikeasti valmis riskeeraamaan työnsä ja uransa pienen ihastuksen takia? Varsinkin kun mitään suhdetta ei tule syntymään, parhaimmillaankin hetken hauskanpitoa jonka jälkeen opettajan maine on mennyttä. Ap:n tilanetta voisi verrata potilas-lääkäri tai pomo-työntekijä -asetelmiin.
Miksi ylipäätään oletat, että kukaan muu saisi tietää asiasta? En ajatellut mennä huutelemaan tätä kadulle. Myös nämä puheet uran rikkoutumisesta ym. tuntuvat varsin liioitelluilta.
-Ap
Eräs HY:n professorihan oli lehdissä asti siitä, kun suhde oppilaaseen meni karille, ja tuo oppilas alkoi vaania häntä ja murtautui jopa hänen asuntoonsa ja piiloutui saunaan odottamaan miestä :D Ja tuollahan tuo edelleen opettajoi ja professoroi, että eipä nyt ollut varsin äärimmäiselläkään episodilla mitään väliä.
Yliopistolla ollaan tasavertaisempia, kuin missään potilas-lääkäri -suhteessa. Hyvin, hyvin paljon tasavertaisempia. Ei me oppilaat olla mitenkään alisteisia kenellekään yksilöille.
Psykologisesti opiskelijat ovat hyvin alisteisia. Vaikka yliopisto onkin tiedeyhteisö, eikä koululaitos, on siellä kuitenkin aina erikseen mestarit ja oppipojat, jolloin auktoriteettiasema ja varsinkin tietotaito itselle tärkeästä aiheesta johtaa helpostikin ihastumisen tunteisiin.
Mutta käytännössä moni "mestari" on sosiaalisesti kömpelö hömelö, jota saa kannustaa kuin lasta jakamaan tietotaitoaan. Lisäksi, kuten aikaisemmin tuli todettua, erikoistumisen alat on niin kapeita, että graduntekijä voi olla enemmän selvillä jostain toisesta kapeasta erikoistumisalueesta, kuin se toisen kapean alan "mestari". Joten mitään kaiken kattavaa "mestaria", jota tulisi hirveästi ihailtua ei saa kuin ehkä fuksivuoden illuusiolla siitä, että kaikki vaan on tosi fiksuja :) Lisäksi ne, jotka ottavat sen asenteen, että tietävät kaikesta kaiken, ovat ennen pitkään vaan tosi rasittavia ja läpinäkyviä. Ehkä jus niitä, jotka yrittävät päteä niille fukseille, kun vertaiset tietää jo paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vähänkö ois noloa kysyä jotain proffaa kahville... Ihan vain riviopiskelijana? Säästä nyt ittees, ap...
Miltä vuosisadalta sä huutelet? Meidän opiskelijat ovat viimeistään maisterivaiheessa teräksisiä ammattilaisia, eikä yhtään nolota käydä heidän kanssa kahvilla. Valmistuttuaan he ovat osa verkostoani. Jotkut ensimmäisten vuosien valmistuneista ovat nykyään ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Onpas. Työkaveri on samalla tasolla. Vertainen.
Oi, anteeksi: Onko tämä yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu esimieheensä?
ja sitä paitsi, yliopistolla moni luennoitsija voi olla vaikka tutkija, eikä mikään professori. Tai jatko-opiskelija. Tai avustaja sopivalla koulutuksella. Eli ei välttämättä ole mitään muuta, kuin se yksi tai kaksi kurssia, mitä opettaa. Minulle ko. henkilöt eivät ole koskaan edustaneet minkäänlaista auktoriteettia, vaan vertaista, joka jakaa tietoaan.
Professori voi sitten olla jo jonkinlainen eturistiriita, jos tekee päätöksiä opinnoista laajemminkin.
No tietty jos riviopiskelija kokee olevansa siellä yliopistossa työskentelevän tasolla niin mksei, mutta fakta on, ettei se, että olet opiskelija nosta sinua opettajasi tasolle. En tiedä ajatteleeko ap niin, mutta siis kyllä mä mieluummin ajattelisin, että ehkei niitä yliopiston opettajia kiinnosta jokainen opiskelija mitenkään lähtökohtaisesti. Vaan täytyisi olla tosiaan vähän enemmän. Onhan se opettajakin siellä vähän enemmän kuin kuka vaan sisään päässyt opiskelija. Mua ainakin kiusais, jos joku opiskelija alkaisi roikkumaan perässä, ellei hän ois jotenkin ihmeellinen.
Jaa. No meillä voi toimia avustajana ja pitää luentoa/työpajaa jo opiskelijana. Olen myös itse "yliopistossa työskentelevä" ja myös ihan riviopiskelija. Tiedän tietyistä asioista syvällisemmin ja laajemmin, kuin jonkun toiseen aihepiiriin syventyneen alueen opettaja. Olen tällä hetkellä kurssilla, jossa riviopiskelijana (mitä tämä edes tarkoittaa) on erään toisen kurssin luennoija.
Ei ehkä kannata pitää itseään erinomaisena vain, jos on päässyt muutamat luennot pitämään.
No ei mutta tämä ap:n mies nyt ilmeisesti oli jo vähän pitemmällä. Eihän se mikään este ole, muttei varmaankaan nyt varsinaisesti miehelle mikään houkuttelevakaan tilanne, jos ei ihan puutteessa satu olemaan.
Joillekin on, joillekin ei. Kannattaa selvittää ne eturistiriidat pois alta, ja sitten antaa palaa jos haluaa. Jos edessä on monta kurssia saman tyypin pitämänä, mahdollista opinnäytteen ohjaamista tms. niin ei missään nimessä. Jos tulevaisuus koostuu jostain vähäisestä yhteisestä kanssakäymisestä niin antaa palaa, kaksi aikuista harrastamassa seksiä ei nyt varsinaisesti ole maailman ihmeellisin asia. Eikä siitä tarvitse mitään avioliittoa vääntää.
Sinäkin näet tämän asiana, että ap sen kun vain esittäytyy miehelle ja miestä salena kiinnostaa? (No, Salena ehkä kiinnostaisikin, no pun intended) Minusta hänen haaveilleen ei vaikuta olevan mitään pohjaa ja haluaisin säästää rukan sydänsuruilta. Tai siis tuskin niiltä enää voi välttyä, mutta ettei niin korkealta putoa. Nuori fiksu ja nätti, wow, ei varmaan koskaan aikaisemmin sen miehen elämässä ketään sellaista.
Onnistumistodennäköisyyteen en ottanut mitään kantaa :) Elämässä nyt yleensä saa keskimäärin enemmän pakkeja, kuin onnistumisia, ehkä sen voi pitää mielessä? Lähinnä nyt kommentoin niille, joilla meni puurot kurkkuun siitä, että joku pikkutytteli jahtaa auktoriteettia, joka vaikutti olevan kamalaa, koska
a) opettaja-oppilas
- ei mitään väliä, koska yliopistossa kaikki ovat täysivaltaisia aikuisia
b) auktoriteetti-alainen
-ehkä, ehkä ei. ei mitään ennen kuulumatonta myöskään. Kuten sanoin, kannattaa pitää eturistiriidat mielessä.
c) nuori nainen haluaa seksiä eikä avioliittoa
-Eikä? mäkin ihmettelen sitä täältä 1800-luvulta
d) nuori nainen osoittaa aktiivista kiinnostusta
-ks. edellinen
Muilta osinhan tää on ihan normaalia pariutumispeliä. Onnistuu tai ei. Elämässä tulee väleillä näpeille.
Kiitos ymmärryksestä.
-Ap
Mitä sä sitten teet, jos saat pakit? Kun sanoit, ettet voi ajatella ketään muuta? Pakkien saanti (tai onnistuminen asiassasi tietysti) päättää ajattelemisen, vai?
Sitten hyväksyn asian, käsittelen sen ja jatkan elämääni. Tietysti se sattuisi, mutta niin voi käydä.
-Ap
Etkö voi käsitellä hölmöjä tunteitasi menemättä kertomaan ihastumisestasi?
Tunteeni eivät ole yhtään sen hölmömpiä kuin muidenkaan ihmisten tunteet. En ole missään vaiheessa suunnitellut mitään suoraa ''ihastuksen tunnustamista''. Tunteet ovat kuitenkin sen verran voimakkaita, etten voi jättää asiaa sikseen.
-Ap
Ap oot mun idoli, kun jaksat vastailla asiallisesti hölmöjä kommentteja laukoville anonyymeille. Jos kaikki olisivat täällä yhtä asiallisella linjalla, av olisi parempi paikka..
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää, että menet hänen toimistoon ja kerrot suoraan ihastuksestasi? Jos olet ujompi, käy ensin kysymässä kahville työpäivän jälkeen.
Vähänkö ois noloa kysyä jotain proffaa kahville... Ihan vain riviopiskelijana? Säästä nyt ittees, ap...
No ei se nyt mielestäni mitenkään noloa olisi, eikä todellakaan ennenkuulumatonta. Professoreihin ihastuminen on itseasiassa melko normi. Kokeneiden professorien ongelma onkin sitten erottaa, että onko ko. nainen ihastunut häneen auktoriteettina vaiko miehenä. Ja AP:n tapauksessa puoltaisin tuota auktoriteettia. Hänhän ei edes tunne miestä kunnolla.
Suosittelen pyytämään ulos, mutta tekemään selväksi, että siinä tapauksessa et enää osallistu hänen tunneilleen. Muuten miesparka jää aika hankalaan tilanteeseen.
En ihastuisi ihmiseen pelkän auktoriteetin takia. Sillä voi olla goki vaikutusta asiaan, vaikken itse tiedostakaan sitä, mutta kaikki hänessä kiehtoo minua. Ihan vain sekin, miten hän on. Miten hän elehtii, mitä hän sanoo, miten hän vastaa muiden kommentteihin, kuinka kohtelee muita. Se miehisyys...
-Ap
Mutta hän todennäköisesti tiedostaa. Jos mielestäsi tunteesi ovat aitoja, niin anna mennä, mutta älä jätä häntä vaikeaan tilanteeseen opettajana .
Mitä sinä oikein tarkoitat tällä? Eikö se mies ole itse vastuussa siitä miten suhtautuu aloittajan asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Onpas. Työkaveri on samalla tasolla. Vertainen.
Tuolla logiikalla mitään suhdetta ei voisi syntyä, jos ihmiset eivät olisi "tasavertaisia". Sadomasokismikin olisi mahdottomuus, se kun perustuu valtaan.
Täytyy sanoa, että surullisen kapeakatseisia ja tosielämästä vieraantuneita ihmisiä täällä.
No en mä nut sanonut, etteikö tuollainen suhde ole mahdollinen, mutta ei se vaan ole sama tilanne kuin kahden työkaverin välillä. Moni täällä sanonut, ettei uskaltaisi vaarantaa asemaansa eli kyseinen mies voi tajuamattaa suhtautua aloittajaan silleen nihkeästi (suhdemielessä) ihan lähtökohtaisesti.
Kyse on tietysti prioriteeteista. Onko elämä vain säntillistä, konemaista työtä ("hoidetaan ensin tää duuni"), vai onko työ vain pieni palanen elämästä, jossa kurinalaisuus ei ole niin tärkeää ja jopa tylsää. Tarkoitin lähinnä sitä, että luultavasti joka sekunti maailmassa solmitaan suhteita ihmisten välillä, jotka eivät ole vertaisia. Vertaisuus on täysin epäolennainen asia mielestäni vetovoimassa.
Noinhan se menee elokuvissa ja kirjoissa, mutta todellisuudessa harvemmin. Kuinka moni on oikeasti valmis riskeeraamaan työnsä ja uransa pienen ihastuksen takia? Varsinkin kun mitään suhdetta ei tule syntymään, parhaimmillaankin hetken hauskanpitoa jonka jälkeen opettajan maine on mennyttä. Ap:n tilanetta voisi verrata potilas-lääkäri tai pomo-työntekijä -asetelmiin.
Miksi ylipäätään oletat, että kukaan muu saisi tietää asiasta? En ajatellut mennä huutelemaan tätä kadulle. Myös nämä puheet uran rikkoutumisesta ym. tuntuvat varsin liioitelluilta.
-Ap
Eräs HY:n professorihan oli lehdissä asti siitä, kun suhde oppilaaseen meni karille, ja tuo oppilas alkoi vaania häntä ja murtautui jopa hänen asuntoonsa ja piiloutui saunaan odottamaan miestä :D Ja tuollahan tuo edelleen opettajoi ja professoroi, että eipä nyt ollut varsin äärimmäiselläkään episodilla mitään väliä.
Yliopistolla ollaan tasavertaisempia, kuin missään potilas-lääkäri -suhteessa. Hyvin, hyvin paljon tasavertaisempia. Ei me oppilaat olla mitenkään alisteisia kenellekään yksilöille.
Psykologisesti opiskelijat ovat hyvin alisteisia. Vaikka yliopisto onkin tiedeyhteisö, eikä koululaitos, on siellä kuitenkin aina erikseen mestarit ja oppipojat, jolloin auktoriteettiasema ja varsinkin tietotaito itselle tärkeästä aiheesta johtaa helpostikin ihastumisen tunteisiin.
Mutta käytännössä moni "mestari" on sosiaalisesti kömpelö hömelö, jota saa kannustaa kuin lasta jakamaan tietotaitoaan. Lisäksi, kuten aikaisemmin tuli todettua, erikoistumisen alat on niin kapeita, että graduntekijä voi olla enemmän selvillä jostain toisesta kapeasta erikoistumisalueesta, kuin se toisen kapean alan "mestari". Joten mitään kaiken kattavaa "mestaria", jota tulisi hirveästi ihailtua ei saa kuin ehkä fuksivuoden illuusiolla siitä, että kaikki vaan on tosi fiksuja :) Lisäksi ne, jotka ottavat sen asenteen, että tietävät kaikesta kaiken, ovat ennen pitkään vaan tosi rasittavia ja läpinäkyviä. Ehkä jus niitä, jotka yrittävät päteä niille fukseille, kun vertaiset tietää jo paremmin.
:D Itsekään muuten en sietänyt niitä proffia, joilla oli se asenne, että he tietävät kaiken tiedettävän arvoisen. En käsitä, miten sellainen ihminen päästetään ylipäänsä yliopistoon opettamaan. No, tenured mikä tenured, minkäs enää teet.
Itselläni kävi tuuri loppuvaiheessa opintojani, kun työskentelin melko tiiviisti erään tohtorin kanssa ja sain seurata hänen työtään. Aivan uskomaton tiedonjano ja palo! Jos olisin herkkä ihastumaan, tai jos en olisi ollut silloin niin korviani myöten rakastunut toiseen mieheen, niin aivan taatusti olisin ihastunut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähänkö ois noloa kysyä jotain proffaa kahville... Ihan vain riviopiskelijana? Säästä nyt ittees, ap...
Miltä vuosisadalta sä huutelet? Meidän opiskelijat ovat viimeistään maisterivaiheessa teräksisiä ammattilaisia, eikä yhtään nolota käydä heidän kanssa kahvilla. Valmistuttuaan he ovat osa verkostoani. Jotkut ensimmäisten vuosien valmistuneista ovat nykyään ystäviä.
Ihan 2000-luvulta, kanditutkinnon suorittaneena. Nyt ei puhuttu millä vuosikurssilla ap on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää, että menet hänen toimistoon ja kerrot suoraan ihastuksestasi? Jos olet ujompi, käy ensin kysymässä kahville työpäivän jälkeen.
Vähänkö ois noloa kysyä jotain proffaa kahville... Ihan vain riviopiskelijana? Säästä nyt ittees, ap...
No ei se nyt mielestäni mitenkään noloa olisi, eikä todellakaan ennenkuulumatonta. Professoreihin ihastuminen on itseasiassa melko normi. Kokeneiden professorien ongelma onkin sitten erottaa, että onko ko. nainen ihastunut häneen auktoriteettina vaiko miehenä. Ja AP:n tapauksessa puoltaisin tuota auktoriteettia. Hänhän ei edes tunne miestä kunnolla.
Suosittelen pyytämään ulos, mutta tekemään selväksi, että siinä tapauksessa et enää osallistu hänen tunneilleen. Muuten miesparka jää aika hankalaan tilanteeseen.
En ihastuisi ihmiseen pelkän auktoriteetin takia. Sillä voi olla goki vaikutusta asiaan, vaikken itse tiedostakaan sitä, mutta kaikki hänessä kiehtoo minua. Ihan vain sekin, miten hän on. Miten hän elehtii, mitä hän sanoo, miten hän vastaa muiden kommentteihin, kuinka kohtelee muita. Se miehisyys...
-Ap
Mutta hän todennäköisesti tiedostaa. Jos mielestäsi tunteesi ovat aitoja, niin anna mennä, mutta älä jätä häntä vaikeaan tilanteeseen opettajana .
Mitä sinä oikein tarkoitat tällä? Eikö se mies ole itse vastuussa siitä miten suhtautuu aloittajan asiaan?
Tarkoitan sitä, että mies voi kieltäytyä ihan pelätessään AP:n odottavan jotain palveluksia hänen suunnaltaan, vaikka tunteita miehellä voisi ollakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mieluummin naisin itsekin ylöspäin, mikä saa ap:n ajattelemaan, että tää moesope haluaa naida alaspäin?
Aika 1700-luvun meininki.
Miten niin? Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut itseäni tyhmemmistä tai vähemmän saavuttaneista, jos tasokkaampia on tarjolla?
Mikähän seurustelussa on olennaista? Kemia/vetovoima vai raha ja status? Mitähän v****a mä teen asemalla tai rahalla, jos ihminen itse ei ole puoleensavetävä?
Tarkoitin kyllä lähinnä älyä ja että on sen avulla edennyt.
Älykkäälle toinen älykäs tai vielä älykkäämpi eivät ole ainoat vaihtoehdot. Jollekin voi riittää jo se, että nainen pitää kodista hyvän huolen. Tapoja seurustella on todella monia, ei ole olemassa yhtä mallia.
Niin, no, niin säälittäviä älykkäitä tapauksia minun on vaikea kuvitella.
Tutustu ihmisiin niin ehkä huomaat että seurustelutyylejä on muitakin kuin omasi.
Mitä mä sillä tiedolla teen? Mulle riittää, että tunnen omani.
Se tekisi keskustelusta järkevämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Onpas. Työkaveri on samalla tasolla. Vertainen.
Oi, anteeksi: Onko tämä yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu esimieheensä?
ja sitä paitsi, yliopistolla moni luennoitsija voi olla vaikka tutkija, eikä mikään professori. Tai jatko-opiskelija. Tai avustaja sopivalla koulutuksella. Eli ei välttämättä ole mitään muuta, kuin se yksi tai kaksi kurssia, mitä opettaa. Minulle ko. henkilöt eivät ole koskaan edustaneet minkäänlaista auktoriteettia, vaan vertaista, joka jakaa tietoaan.
Professori voi sitten olla jo jonkinlainen eturistiriita, jos tekee päätöksiä opinnoista laajemminkin.
No tietty jos riviopiskelija kokee olevansa siellä yliopistossa työskentelevän tasolla niin mksei, mutta fakta on, ettei se, että olet opiskelija nosta sinua opettajasi tasolle. En tiedä ajatteleeko ap niin, mutta siis kyllä mä mieluummin ajattelisin, että ehkei niitä yliopiston opettajia kiinnosta jokainen opiskelija mitenkään lähtökohtaisesti. Vaan täytyisi olla tosiaan vähän enemmän. Onhan se opettajakin siellä vähän enemmän kuin kuka vaan sisään päässyt opiskelija. Mua ainakin kiusais, jos joku opiskelija alkaisi roikkumaan perässä, ellei hän ois jotenkin ihmeellinen.
Jaa. No meillä voi toimia avustajana ja pitää luentoa/työpajaa jo opiskelijana. Olen myös itse "yliopistossa työskentelevä" ja myös ihan riviopiskelija. Tiedän tietyistä asioista syvällisemmin ja laajemmin, kuin jonkun toiseen aihepiiriin syventyneen alueen opettaja. Olen tällä hetkellä kurssilla, jossa riviopiskelijana (mitä tämä edes tarkoittaa) on erään toisen kurssin luennoija.
Ei ehkä kannata pitää itseään erinomaisena vain, jos on päässyt muutamat luennot pitämään.
No ei mutta tämä ap:n mies nyt ilmeisesti oli jo vähän pitemmällä. Eihän se mikään este ole, muttei varmaankaan nyt varsinaisesti miehelle mikään houkuttelevakaan tilanne, jos ei ihan puutteessa satu olemaan.
Joillekin on, joillekin ei. Kannattaa selvittää ne eturistiriidat pois alta, ja sitten antaa palaa jos haluaa. Jos edessä on monta kurssia saman tyypin pitämänä, mahdollista opinnäytteen ohjaamista tms. niin ei missään nimessä. Jos tulevaisuus koostuu jostain vähäisestä yhteisestä kanssakäymisestä niin antaa palaa, kaksi aikuista harrastamassa seksiä ei nyt varsinaisesti ole maailman ihmeellisin asia. Eikä siitä tarvitse mitään avioliittoa vääntää.
Sinäkin näet tämän asiana, että ap sen kun vain esittäytyy miehelle ja miestä salena kiinnostaa? (No, Salena ehkä kiinnostaisikin, no pun intended) Minusta hänen haaveilleen ei vaikuta olevan mitään pohjaa ja haluaisin säästää rukan sydänsuruilta. Tai siis tuskin niiltä enää voi välttyä, mutta ettei niin korkealta putoa. Nuori fiksu ja nätti, wow, ei varmaan koskaan aikaisemmin sen miehen elämässä ketään sellaista.
Onnistumistodennäköisyyteen en ottanut mitään kantaa :) Elämässä nyt yleensä saa keskimäärin enemmän pakkeja, kuin onnistumisia, ehkä sen voi pitää mielessä? Lähinnä nyt kommentoin niille, joilla meni puurot kurkkuun siitä, että joku pikkutytteli jahtaa auktoriteettia, joka vaikutti olevan kamalaa, koska
a) opettaja-oppilas
- ei mitään väliä, koska yliopistossa kaikki ovat täysivaltaisia aikuisia
b) auktoriteetti-alainen
-ehkä, ehkä ei. ei mitään ennen kuulumatonta myöskään. Kuten sanoin, kannattaa pitää eturistiriidat mielessä.
c) nuori nainen haluaa seksiä eikä avioliittoa
-Eikä? mäkin ihmettelen sitä täältä 1800-luvulta
d) nuori nainen osoittaa aktiivista kiinnostusta
-ks. edellinen
Muilta osinhan tää on ihan normaalia pariutumispeliä. Onnistuu tai ei. Elämässä tulee väleillä näpeille.
Kiitos ymmärryksestä.
-Ap
Mitä sä sitten teet, jos saat pakit? Kun sanoit, ettet voi ajatella ketään muuta? Pakkien saanti (tai onnistuminen asiassasi tietysti) päättää ajattelemisen, vai?
Sitten hyväksyn asian, käsittelen sen ja jatkan elämääni. Tietysti se sattuisi, mutta niin voi käydä.
-Ap
Etkö voi käsitellä hölmöjä tunteitasi menemättä kertomaan ihastumisestasi?
Tunteeni eivät ole yhtään sen hölmömpiä kuin muidenkaan ihmisten tunteet. En ole missään vaiheessa suunnitellut mitään suoraa ''ihastuksen tunnustamista''. Tunteet ovat kuitenkin sen verran voimakkaita, etten voi jättää asiaa sikseen.
-Ap
Ap oot mun idoli, kun jaksat vastailla asiallisesti hölmöjä kommentteja laukoville anonyymeille. Jos kaikki olisivat täällä yhtä asiallisella linjalla, av olisi parempi paikka..
Oi kiitos! Onnistuit piristämään minua :)
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Onpas. Työkaveri on samalla tasolla. Vertainen.
Tuolla logiikalla mitään suhdetta ei voisi syntyä, jos ihmiset eivät olisi "tasavertaisia". Sadomasokismikin olisi mahdottomuus, se kun perustuu valtaan.
Täytyy sanoa, että surullisen kapeakatseisia ja tosielämästä vieraantuneita ihmisiä täällä.
No en mä nut sanonut, etteikö tuollainen suhde ole mahdollinen, mutta ei se vaan ole sama tilanne kuin kahden työkaverin välillä. Moni täällä sanonut, ettei uskaltaisi vaarantaa asemaansa eli kyseinen mies voi tajuamattaa suhtautua aloittajaan silleen nihkeästi (suhdemielessä) ihan lähtökohtaisesti.
Kyse on tietysti prioriteeteista. Onko elämä vain säntillistä, konemaista työtä ("hoidetaan ensin tää duuni"), vai onko työ vain pieni palanen elämästä, jossa kurinalaisuus ei ole niin tärkeää ja jopa tylsää. Tarkoitin lähinnä sitä, että luultavasti joka sekunti maailmassa solmitaan suhteita ihmisten välillä, jotka eivät ole vertaisia. Vertaisuus on täysin epäolennainen asia mielestäni vetovoimassa.
Noinhan se menee elokuvissa ja kirjoissa, mutta todellisuudessa harvemmin. Kuinka moni on oikeasti valmis riskeeraamaan työnsä ja uransa pienen ihastuksen takia? Varsinkin kun mitään suhdetta ei tule syntymään, parhaimmillaankin hetken hauskanpitoa jonka jälkeen opettajan maine on mennyttä. Ap:n tilanetta voisi verrata potilas-lääkäri tai pomo-työntekijä -asetelmiin.
Olet liian varovainen. Elämässä pääsevät huipulle riskinottajat, joka asiassa.
Aikuisen ihmisen luulisi ymmärtävän, että sen potentiaalisen kumppanin voi tavata missä tahansa. Ympäristö toki sanelee sen, miten toista voi lähestyä vai voiko ollenkaan (esim. pitkäaikainen, jatkuva hoitosuhde vaikkapa terapeuttiin). Tuskin se proffa ainakaan kovasti mieltään pahoittaa, jos ilmaiset orastavan kiinnostuksesi kahden kesken rauhallisessa tilanteessa. Fiksu ja sosiaalisesti taitava ihminen osaa antaa pakit nätisti.
En näe estettä sille, mikset voisi lähestyä luennoitsijaa, jos olet hänestä kiinnostunut. Sitä vain mietin, mihin kiinnostuksesi/ihastumisesi pohjautuu. Mitä oikeastaan tiedät tuosta miehestä? Tiedät hänet luennoitsijana, mutta ethän sinä oikeasti häntä yhtään tunne. Tiedät, millainen hän on yhdessä kapeassa roolissa, mutta et tunne häntä ihmisenä etkä tiedä mitään hänen elämästään. Et tiedä, millainen hän on siviilissä. Voisikohan olla niin, että olet ihastunut lähinnä omaan mielikuvaasi hänestä? Sitähän toki ihastuminen usein on, mutta tässä tapauksessa sinun kuvasi miehestä voi erota todellisuudesta aika reippaasti. Jotenkin tulee mieleen, että olet ehkä aika kokematon ihmissuhteissa vielä. Ei se ole outoa tai hävettävää, minäkin olin parikymppisenä yliopisto-opiskelijana ja minäkin ihastuin proffaani. Vaikka mies olisikin kiinnostunut, ja ryhtyisitte suhteeseen, se saattaa lopahtaa aika nopeasti ikäeron ja muuten erilaisten taustojen takia. Sen jälkeen voi olla aika ikävää törmätä häneen yliopistolla. Koeta siis miettiä sitäkin, millaista sitten suhteen päättymisen jälkeen olisi liikkua samoissa ympyröissä. Ei ehkä niin kivaa kuitenkaan.
Hän on kuitenkin perheellinen. Jätä rauhaan. Himosi liittyy johonkin keskeneräiseen ongelmaasi, jota yrität näin alitajuisesti käsittelemään. Oikeasti parisuhteeseen tarvittaisiin paljon muutakin kuin himoa.
Useimmat kommentoijat ovat liikkeellä "jäitä hattuun" -mielellä. Ettekö te ole koskaan tunteneet suurta intohimoa tai sokeaa ihastusta vieraaseen ihmiseen? Lähes pönötystason asiallisuus on erittäin tylsä ja hieman surullinenkin piirre ihmisessä, oli kyseessä sitten mies tai nainen.
Minusta ois todella noloa tulla toimineeksi jonkun normin mukaan. Ihan kuin ois idiootti tai jotain :D