Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kannattaisi lähteä lähestymään luennoitsijaa yo:lla?
07.05.2016 |
Ei vaan ole pokkaa laittaa hänelle suoraan viestiä kiinnostuksestani, enkä tiedä mitä muutakaan tässä voi tehdä. Paras olisi nähdä kasvotusten, mutta yliopistolla näen häntä seuraavan kerran ehkä syksyllä. Tilanne on raastava, en pysty ajattelemaan muuta kuin häntä.
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mieluummin naisin itsekin ylöspäin, mikä saa ap:n ajattelemaan, että tää moesope haluaa naida alaspäin?
Aika 1700-luvun meininki.
Miten niin? Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut itseäni tyhmemmistä tai vähemmän saavuttaneista, jos tasokkaampia on tarjolla?
Mikähän seurustelussa on olennaista? Kemia/vetovoima vai raha ja status? Mitähän v****a mä teen asemalla tai rahalla, jos ihminen itse ei ole puoleensavetävä?
Tarkoitin kyllä lähinnä älyä ja että on sen avulla edennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuijotat sitä miestä hymyillen aivan koko ajan aina kun näet sen. Jos on kiinnostunut, niin lähestyy sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Onpas. Työkaveri on samalla tasolla. Vertainen.
Oi, anteeksi: Onko tämä yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu esimieheensä?
ja sitä paitsi, yliopistolla moni luennoitsija voi olla vaikka tutkija, eikä mikään professori. Tai jatko-opiskelija. Tai avustaja sopivalla koulutuksella. Eli ei välttämättä ole mitään muuta, kuin se yksi tai kaksi kurssia, mitä opettaa. Minulle ko. henkilöt eivät ole koskaan edustaneet minkäänlaista auktoriteettia, vaan vertaista, joka jakaa tietoaan.
Professori voi sitten olla jo jonkinlainen eturistiriita, jos tekee päätöksiä opinnoista laajemminkin.
No tietty jos riviopiskelija kokee olevansa siellä yliopistossa työskentelevän tasolla niin mksei, mutta fakta on, ettei se, että olet opiskelija nosta sinua opettajasi tasolle. En tiedä ajatteleeko ap niin, mutta siis kyllä mä mieluummin ajattelisin, että ehkei niitä yliopiston opettajia kiinnosta jokainen opiskelija mitenkään lähtökohtaisesti. Vaan täytyisi olla tosiaan vähän enemmän. Onhan se opettajakin siellä vähän enemmän kuin kuka vaan sisään päässyt opiskelija. Mua ainakin kiusais, jos joku opiskelija alkaisi roikkumaan perässä, ellei hän ois jotenkin ihmeellinen.
Meidän tiedekunnassa ainakin ihan henkilökunnan toimesta hoetaan että opiskelijat ovat yliopistossa muiden työskentelevien kanssa yhdenvertaisia, nuorempia kollegoita. Ja tämä näkyy ihan yliopiston päätöksenteontasollakin: opiskelijoita haetaan jatkuvasti kaiken maailman toimikuntiin ja päätöksentekoelimiin. Kai tässä voi jotain erojakin yliopistojen välillä olla, mutta isänä (toimii proffana eri yliopistossa, jossa opiskelen) mukaan kyseessä on akateemisessa maailmassa tärkeä arvo, jota pyritään käytännössä joka paikassa ihan tietoisesti tavoittelemaan.
Niin no tietysti voivat päätöksenteossa olla, mutta onko toisen opinnoista päättävä muka samalla tasolla sen opiskelijan kanssa? Ei ole. Koska toisen opinnoista päättämisen valta.
Ja ap tuolla aikaisemmin sanoi, että ko. opettajalla ei ole yhtäkään kurssai joka ap:n olisi pakko käydä. Missä siis ongelma, jos maikka ei tulevaisuudessa ole millään tavalla päättämässä ap:n opinnoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mieluummin naisin itsekin ylöspäin, mikä saa ap:n ajattelemaan, että tää moesope haluaa naida alaspäin?
Aika 1700-luvun meininki.
Miten niin? Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut itseäni tyhmemmistä tai vähemmän saavuttaneista, jos tasokkaampia on tarjolla?
Mikähän seurustelussa on olennaista? Kemia/vetovoima vai raha ja status? Mitähän v****a mä teen asemalla tai rahalla, jos ihminen itse ei ole puoleensavetävä?
Tarkoitin kyllä lähinnä älyä ja että on sen avulla edennyt.
Älykkäälle toinen älykäs tai vielä älykkäämpi eivät ole ainoat vaihtoehdot. Jollekin voi riittää jo se, että nainen pitää kodista hyvän huolen. Tapoja seurustella on todella monia, ei ole olemassa yhtä mallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Onpas. Työkaveri on samalla tasolla. Vertainen.
Oi, anteeksi: Onko tämä yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu esimieheensä?
ja sitä paitsi, yliopistolla moni luennoitsija voi olla vaikka tutkija, eikä mikään professori. Tai jatko-opiskelija. Tai avustaja sopivalla koulutuksella. Eli ei välttämättä ole mitään muuta, kuin se yksi tai kaksi kurssia, mitä opettaa. Minulle ko. henkilöt eivät ole koskaan edustaneet minkäänlaista auktoriteettia, vaan vertaista, joka jakaa tietoaan.
Professori voi sitten olla jo jonkinlainen eturistiriita, jos tekee päätöksiä opinnoista laajemminkin.
No tietty jos riviopiskelija kokee olevansa siellä yliopistossa työskentelevän tasolla niin mksei, mutta fakta on, ettei se, että olet opiskelija nosta sinua opettajasi tasolle. En tiedä ajatteleeko ap niin, mutta siis kyllä mä mieluummin ajattelisin, että ehkei niitä yliopiston opettajia kiinnosta jokainen opiskelija mitenkään lähtökohtaisesti. Vaan täytyisi olla tosiaan vähän enemmän. Onhan se opettajakin siellä vähän enemmän kuin kuka vaan sisään päässyt opiskelija. Mua ainakin kiusais, jos joku opiskelija alkaisi roikkumaan perässä, ellei hän ois jotenkin ihmeellinen.
Meidän tiedekunnassa ainakin ihan henkilökunnan toimesta hoetaan että opiskelijat ovat yliopistossa muiden työskentelevien kanssa yhdenvertaisia, nuorempia kollegoita. Ja tämä näkyy ihan yliopiston päätöksenteontasollakin: opiskelijoita haetaan jatkuvasti kaiken maailman toimikuntiin ja päätöksentekoelimiin. Kai tässä voi jotain erojakin yliopistojen välillä olla, mutta isänä (toimii proffana eri yliopistossa, jossa opiskelen) mukaan kyseessä on akateemisessa maailmassa tärkeä arvo, jota pyritään käytännössä joka paikassa ihan tietoisesti tavoittelemaan.
Niin no tietysti voivat päätöksenteossa olla, mutta onko toisen opinnoista päättävä muka samalla tasolla sen opiskelijan kanssa? Ei ole. Koska toisen opinnoista päättämisen valta.
Ja ap tuolla aikaisemmin sanoi, että ko. opettajalla ei ole yhtäkään kurssai joka ap:n olisi pakko käydä. Missä siis ongelma, jos maikka ei tulevaisuudessa ole millään tavalla päättämässä ap:n opinnoista?
No niin sanoi, mutta lähdin keskustelemaan asiasta yleisellä tasolla. Toki jos ap ei ole enää hänen oppilaansa niin se ei ole ongelma. Mutta aloittajan pitäisi saada se sanottua ennen kuin ilmaisee kiinnostuksensa, ettei mies ole "olet oppilaani, en kiinnostu" -moodissa ajatellessaan, että ap vielä ilmestyy kursseillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mieluummin naisin itsekin ylöspäin, mikä saa ap:n ajattelemaan, että tää moesope haluaa naida alaspäin?
Aika 1700-luvun meininki.
Miten niin? Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut itseäni tyhmemmistä tai vähemmän saavuttaneista, jos tasokkaampia on tarjolla?
Mikähän seurustelussa on olennaista? Kemia/vetovoima vai raha ja status? Mitähän v****a mä teen asemalla tai rahalla, jos ihminen itse ei ole puoleensavetävä?
Tarkoitin kyllä lähinnä älyä ja että on sen avulla edennyt.
Älykkäälle toinen älykäs tai vielä älykkäämpi eivät ole ainoat vaihtoehdot. Jollekin voi riittää jo se, että nainen pitää kodista hyvän huolen. Tapoja seurustella on todella monia, ei ole olemassa yhtä mallia.
Niin, no, niin säälittäviä älykkäitä tapauksia minun on vaikea kuvitella.
Pääset iltaöehteen."Opettaja harjoitti seksiä oppilaan kanssa!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Onpas. Työkaveri on samalla tasolla. Vertainen.
Oi, anteeksi: Onko tämä yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu esimieheensä?
ja sitä paitsi, yliopistolla moni luennoitsija voi olla vaikka tutkija, eikä mikään professori. Tai jatko-opiskelija. Tai avustaja sopivalla koulutuksella. Eli ei välttämättä ole mitään muuta, kuin se yksi tai kaksi kurssia, mitä opettaa. Minulle ko. henkilöt eivät ole koskaan edustaneet minkäänlaista auktoriteettia, vaan vertaista, joka jakaa tietoaan.
Professori voi sitten olla jo jonkinlainen eturistiriita, jos tekee päätöksiä opinnoista laajemminkin.
No tietty jos riviopiskelija kokee olevansa siellä yliopistossa työskentelevän tasolla niin mksei, mutta fakta on, ettei se, että olet opiskelija nosta sinua opettajasi tasolle. En tiedä ajatteleeko ap niin, mutta siis kyllä mä mieluummin ajattelisin, että ehkei niitä yliopiston opettajia kiinnosta jokainen opiskelija mitenkään lähtökohtaisesti. Vaan täytyisi olla tosiaan vähän enemmän. Onhan se opettajakin siellä vähän enemmän kuin kuka vaan sisään päässyt opiskelija. Mua ainakin kiusais, jos joku opiskelija alkaisi roikkumaan perässä, ellei hän ois jotenkin ihmeellinen.
Jaa. No meillä voi toimia avustajana ja pitää luentoa/työpajaa jo opiskelijana. Olen myös itse "yliopistossa työskentelevä" ja myös ihan riviopiskelija. Tiedän tietyistä asioista syvällisemmin ja laajemmin, kuin jonkun toiseen aihepiiriin syventyneen alueen opettaja. Olen tällä hetkellä kurssilla, jossa riviopiskelijana (mitä tämä edes tarkoittaa) on erään toisen kurssin luennoija.
Ei ehkä kannata pitää itseään erinomaisena vain, jos on päässyt muutamat luennot pitämään.
No ei mutta tämä ap:n mies nyt ilmeisesti oli jo vähän pitemmällä. Eihän se mikään este ole, muttei varmaankaan nyt varsinaisesti miehelle mikään houkuttelevakaan tilanne, jos ei ihan puutteessa satu olemaan.
Joillekin on, joillekin ei. Kannattaa selvittää ne eturistiriidat pois alta, ja sitten antaa palaa jos haluaa. Jos edessä on monta kurssia saman tyypin pitämänä, mahdollista opinnäytteen ohjaamista tms. niin ei missään nimessä. Jos tulevaisuus koostuu jostain vähäisestä yhteisestä kanssakäymisestä niin antaa palaa, kaksi aikuista harrastamassa seksiä ei nyt varsinaisesti ole maailman ihmeellisin asia. Eikä siitä tarvitse mitään avioliittoa vääntää.
Sinäkin näet tämän asiana, että ap sen kun vain esittäytyy miehelle ja miestä salena kiinnostaa? (No, Salena ehkä kiinnostaisikin, no pun intended) Minusta hänen haaveilleen ei vaikuta olevan mitään pohjaa ja haluaisin säästää rukan sydänsuruilta. Tai siis tuskin niiltä enää voi välttyä, mutta ettei niin korkealta putoa. Nuori fiksu ja nätti, wow, ei varmaan koskaan aikaisemmin sen miehen elämässä ketään sellaista.
Onnistumistodennäköisyyteen en ottanut mitään kantaa :) Elämässä nyt yleensä saa keskimäärin enemmän pakkeja, kuin onnistumisia, ehkä sen voi pitää mielessä? Lähinnä nyt kommentoin niille, joilla meni puurot kurkkuun siitä, että joku pikkutytteli jahtaa auktoriteettia, joka vaikutti olevan kamalaa, koska
a) opettaja-oppilas
- ei mitään väliä, koska yliopistossa kaikki ovat täysivaltaisia aikuisia
b) auktoriteetti-alainen
-ehkä, ehkä ei. ei mitään ennen kuulumatonta myöskään. Kuten sanoin, kannattaa pitää eturistiriidat mielessä.
c) nuori nainen haluaa seksiä eikä avioliittoa
-Eikä? mäkin ihmettelen sitä täältä 1800-luvulta
d) nuori nainen osoittaa aktiivista kiinnostusta
-ks. edellinen
Muilta osinhan tää on ihan normaalia pariutumispeliä. Onnistuu tai ei. Elämässä tulee väleillä näpeille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mieluummin naisin itsekin ylöspäin, mikä saa ap:n ajattelemaan, että tää moesope haluaa naida alaspäin?
Aika 1700-luvun meininki.
Miten niin? Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut itseäni tyhmemmistä tai vähemmän saavuttaneista, jos tasokkaampia on tarjolla?
Mikähän seurustelussa on olennaista? Kemia/vetovoima vai raha ja status? Mitähän v****a mä teen asemalla tai rahalla, jos ihminen itse ei ole puoleensavetävä?
Tarkoitin kyllä lähinnä älyä ja että on sen avulla edennyt.
Älykkäälle toinen älykäs tai vielä älykkäämpi eivät ole ainoat vaihtoehdot. Jollekin voi riittää jo se, että nainen pitää kodista hyvän huolen. Tapoja seurustella on todella monia, ei ole olemassa yhtä mallia.
Niin, no, niin säälittäviä älykkäitä tapauksia minun on vaikea kuvitella.
Tutustu ihmisiin niin ehkä huomaat että seurustelutyylejä on muitakin kuin omasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Onpas. Työkaveri on samalla tasolla. Vertainen.
Oi, anteeksi: Onko tämä yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu esimieheensä?
ja sitä paitsi, yliopistolla moni luennoitsija voi olla vaikka tutkija, eikä mikään professori. Tai jatko-opiskelija. Tai avustaja sopivalla koulutuksella. Eli ei välttämättä ole mitään muuta, kuin se yksi tai kaksi kurssia, mitä opettaa. Minulle ko. henkilöt eivät ole koskaan edustaneet minkäänlaista auktoriteettia, vaan vertaista, joka jakaa tietoaan.
Professori voi sitten olla jo jonkinlainen eturistiriita, jos tekee päätöksiä opinnoista laajemminkin.
No tietty jos riviopiskelija kokee olevansa siellä yliopistossa työskentelevän tasolla niin mksei, mutta fakta on, ettei se, että olet opiskelija nosta sinua opettajasi tasolle. En tiedä ajatteleeko ap niin, mutta siis kyllä mä mieluummin ajattelisin, että ehkei niitä yliopiston opettajia kiinnosta jokainen opiskelija mitenkään lähtökohtaisesti. Vaan täytyisi olla tosiaan vähän enemmän. Onhan se opettajakin siellä vähän enemmän kuin kuka vaan sisään päässyt opiskelija. Mua ainakin kiusais, jos joku opiskelija alkaisi roikkumaan perässä, ellei hän ois jotenkin ihmeellinen.
Jaa. No meillä voi toimia avustajana ja pitää luentoa/työpajaa jo opiskelijana. Olen myös itse "yliopistossa työskentelevä" ja myös ihan riviopiskelija. Tiedän tietyistä asioista syvällisemmin ja laajemmin, kuin jonkun toiseen aihepiiriin syventyneen alueen opettaja. Olen tällä hetkellä kurssilla, jossa riviopiskelijana (mitä tämä edes tarkoittaa) on erään toisen kurssin luennoija.
Ei ehkä kannata pitää itseään erinomaisena vain, jos on päässyt muutamat luennot pitämään.
No ei mutta tämä ap:n mies nyt ilmeisesti oli jo vähän pitemmällä. Eihän se mikään este ole, muttei varmaankaan nyt varsinaisesti miehelle mikään houkuttelevakaan tilanne, jos ei ihan puutteessa satu olemaan.
Joillekin on, joillekin ei. Kannattaa selvittää ne eturistiriidat pois alta, ja sitten antaa palaa jos haluaa. Jos edessä on monta kurssia saman tyypin pitämänä, mahdollista opinnäytteen ohjaamista tms. niin ei missään nimessä. Jos tulevaisuus koostuu jostain vähäisestä yhteisestä kanssakäymisestä niin antaa palaa, kaksi aikuista harrastamassa seksiä ei nyt varsinaisesti ole maailman ihmeellisin asia. Eikä siitä tarvitse mitään avioliittoa vääntää.
Sinäkin näet tämän asiana, että ap sen kun vain esittäytyy miehelle ja miestä salena kiinnostaa? (No, Salena ehkä kiinnostaisikin, no pun intended) Minusta hänen haaveilleen ei vaikuta olevan mitään pohjaa ja haluaisin säästää rukan sydänsuruilta. Tai siis tuskin niiltä enää voi välttyä, mutta ettei niin korkealta putoa. Nuori fiksu ja nätti, wow, ei varmaan koskaan aikaisemmin sen miehen elämässä ketään sellaista.
Onnistumistodennäköisyyteen en ottanut mitään kantaa :) Elämässä nyt yleensä saa keskimäärin enemmän pakkeja, kuin onnistumisia, ehkä sen voi pitää mielessä? Lähinnä nyt kommentoin niille, joilla meni puurot kurkkuun siitä, että joku pikkutytteli jahtaa auktoriteettia, joka vaikutti olevan kamalaa, koska
a) opettaja-oppilas
- ei mitään väliä, koska yliopistossa kaikki ovat täysivaltaisia aikuisia
b) auktoriteetti-alainen
-ehkä, ehkä ei. ei mitään ennen kuulumatonta myöskään. Kuten sanoin, kannattaa pitää eturistiriidat mielessä.
c) nuori nainen haluaa seksiä eikä avioliittoa
-Eikä? mäkin ihmettelen sitä täältä 1800-luvulta
d) nuori nainen osoittaa aktiivista kiinnostusta
-ks. edellinen
Muilta osinhan tää on ihan normaalia pariutumispeliä. Onnistuu tai ei. Elämässä tulee väleillä näpeille.
Kiitos ymmärryksestä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mieluummin naisin itsekin ylöspäin, mikä saa ap:n ajattelemaan, että tää moesope haluaa naida alaspäin?
Aika 1700-luvun meininki.
Miten niin? Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut itseäni tyhmemmistä tai vähemmän saavuttaneista, jos tasokkaampia on tarjolla?
Mikähän seurustelussa on olennaista? Kemia/vetovoima vai raha ja status? Mitähän v****a mä teen asemalla tai rahalla, jos ihminen itse ei ole puoleensavetävä?
Tarkoitin kyllä lähinnä älyä ja että on sen avulla edennyt.
Älykkäälle toinen älykäs tai vielä älykkäämpi eivät ole ainoat vaihtoehdot. Jollekin voi riittää jo se, että nainen pitää kodista hyvän huolen. Tapoja seurustella on todella monia, ei ole olemassa yhtä mallia.
Niin, no, niin säälittäviä älykkäitä tapauksia minun on vaikea kuvitella.
Tutustu ihmisiin niin ehkä huomaat että seurustelutyylejä on muitakin kuin omasi.
Mitä mä sillä tiedolla teen? Mulle riittää, että tunnen omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Onpas. Työkaveri on samalla tasolla. Vertainen.
Tuolla logiikalla mitään suhdetta ei voisi syntyä, jos ihmiset eivät olisi "tasavertaisia". Sadomasokismikin olisi mahdottomuus, se kun perustuu valtaan.
Täytyy sanoa, että surullisen kapeakatseisia ja tosielämästä vieraantuneita ihmisiä täällä.
No en mä nut sanonut, etteikö tuollainen suhde ole mahdollinen, mutta ei se vaan ole sama tilanne kuin kahden työkaverin välillä. Moni täällä sanonut, ettei uskaltaisi vaarantaa asemaansa eli kyseinen mies voi tajuamattaa suhtautua aloittajaan silleen nihkeästi (suhdemielessä) ihan lähtökohtaisesti.
Kyse on tietysti prioriteeteista. Onko elämä vain säntillistä, konemaista työtä ("hoidetaan ensin tää duuni"), vai onko työ vain pieni palanen elämästä, jossa kurinalaisuus ei ole niin tärkeää ja jopa tylsää. Tarkoitin lähinnä sitä, että luultavasti joka sekunti maailmassa solmitaan suhteita ihmisten välillä, jotka eivät ole vertaisia. Vertaisuus on täysin epäolennainen asia mielestäni vetovoimassa.
Noinhan se menee elokuvissa ja kirjoissa, mutta todellisuudessa harvemmin. Kuinka moni on oikeasti valmis riskeeraamaan työnsä ja uransa pienen ihastuksen takia? Varsinkin kun mitään suhdetta ei tule syntymään, parhaimmillaankin hetken hauskanpitoa jonka jälkeen opettajan maine on mennyttä. Ap:n tilanetta voisi verrata potilas-lääkäri tai pomo-työntekijä -asetelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Onpas. Työkaveri on samalla tasolla. Vertainen.
Tuolla logiikalla mitään suhdetta ei voisi syntyä, jos ihmiset eivät olisi "tasavertaisia". Sadomasokismikin olisi mahdottomuus, se kun perustuu valtaan.
Täytyy sanoa, että surullisen kapeakatseisia ja tosielämästä vieraantuneita ihmisiä täällä.
No en mä nut sanonut, etteikö tuollainen suhde ole mahdollinen, mutta ei se vaan ole sama tilanne kuin kahden työkaverin välillä. Moni täällä sanonut, ettei uskaltaisi vaarantaa asemaansa eli kyseinen mies voi tajuamattaa suhtautua aloittajaan silleen nihkeästi (suhdemielessä) ihan lähtökohtaisesti.
Kyse on tietysti prioriteeteista. Onko elämä vain säntillistä, konemaista työtä ("hoidetaan ensin tää duuni"), vai onko työ vain pieni palanen elämästä, jossa kurinalaisuus ei ole niin tärkeää ja jopa tylsää. Tarkoitin lähinnä sitä, että luultavasti joka sekunti maailmassa solmitaan suhteita ihmisten välillä, jotka eivät ole vertaisia. Vertaisuus on täysin epäolennainen asia mielestäni vetovoimassa.
Noinhan se menee elokuvissa ja kirjoissa, mutta todellisuudessa harvemmin. Kuinka moni on oikeasti valmis riskeeraamaan työnsä ja uransa pienen ihastuksen takia? Varsinkin kun mitään suhdetta ei tule syntymään, parhaimmillaankin hetken hauskanpitoa jonka jälkeen opettajan maine on mennyttä. Ap:n tilanetta voisi verrata potilas-lääkäri tai pomo-työntekijä -asetelmiin.
Miksi ylipäätään oletat, että kukaan muu saisi tietää asiasta? En ajatellut mennä huutelemaan tätä kadulle. Myös nämä puheet uran rikkoutumisesta ym. tuntuvat varsin liioitelluilta.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Onpas. Työkaveri on samalla tasolla. Vertainen.
Tuolla logiikalla mitään suhdetta ei voisi syntyä, jos ihmiset eivät olisi "tasavertaisia". Sadomasokismikin olisi mahdottomuus, se kun perustuu valtaan.
Täytyy sanoa, että surullisen kapeakatseisia ja tosielämästä vieraantuneita ihmisiä täällä.
No en mä nut sanonut, etteikö tuollainen suhde ole mahdollinen, mutta ei se vaan ole sama tilanne kuin kahden työkaverin välillä. Moni täällä sanonut, ettei uskaltaisi vaarantaa asemaansa eli kyseinen mies voi tajuamattaa suhtautua aloittajaan silleen nihkeästi (suhdemielessä) ihan lähtökohtaisesti.
Kyse on tietysti prioriteeteista. Onko elämä vain säntillistä, konemaista työtä ("hoidetaan ensin tää duuni"), vai onko työ vain pieni palanen elämästä, jossa kurinalaisuus ei ole niin tärkeää ja jopa tylsää. Tarkoitin lähinnä sitä, että luultavasti joka sekunti maailmassa solmitaan suhteita ihmisten välillä, jotka eivät ole vertaisia. Vertaisuus on täysin epäolennainen asia mielestäni vetovoimassa.
Noinhan se menee elokuvissa ja kirjoissa, mutta todellisuudessa harvemmin. Kuinka moni on oikeasti valmis riskeeraamaan työnsä ja uransa pienen ihastuksen takia? Varsinkin kun mitään suhdetta ei tule syntymään, parhaimmillaankin hetken hauskanpitoa jonka jälkeen opettajan maine on mennyttä. Ap:n tilanetta voisi verrata potilas-lääkäri tai pomo-työntekijä -asetelmiin.
Opettajan maine mennyttä? Mitä opettajan maineelle tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Onpas. Työkaveri on samalla tasolla. Vertainen.
Oi, anteeksi: Onko tämä yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu esimieheensä?
ja sitä paitsi, yliopistolla moni luennoitsija voi olla vaikka tutkija, eikä mikään professori. Tai jatko-opiskelija. Tai avustaja sopivalla koulutuksella. Eli ei välttämättä ole mitään muuta, kuin se yksi tai kaksi kurssia, mitä opettaa. Minulle ko. henkilöt eivät ole koskaan edustaneet minkäänlaista auktoriteettia, vaan vertaista, joka jakaa tietoaan.
Professori voi sitten olla jo jonkinlainen eturistiriita, jos tekee päätöksiä opinnoista laajemminkin.
No tietty jos riviopiskelija kokee olevansa siellä yliopistossa työskentelevän tasolla niin mksei, mutta fakta on, ettei se, että olet opiskelija nosta sinua opettajasi tasolle. En tiedä ajatteleeko ap niin, mutta siis kyllä mä mieluummin ajattelisin, että ehkei niitä yliopiston opettajia kiinnosta jokainen opiskelija mitenkään lähtökohtaisesti. Vaan täytyisi olla tosiaan vähän enemmän. Onhan se opettajakin siellä vähän enemmän kuin kuka vaan sisään päässyt opiskelija. Mua ainakin kiusais, jos joku opiskelija alkaisi roikkumaan perässä, ellei hän ois jotenkin ihmeellinen.
Jaa. No meillä voi toimia avustajana ja pitää luentoa/työpajaa jo opiskelijana. Olen myös itse "yliopistossa työskentelevä" ja myös ihan riviopiskelija. Tiedän tietyistä asioista syvällisemmin ja laajemmin, kuin jonkun toiseen aihepiiriin syventyneen alueen opettaja. Olen tällä hetkellä kurssilla, jossa riviopiskelijana (mitä tämä edes tarkoittaa) on erään toisen kurssin luennoija.
Ei ehkä kannata pitää itseään erinomaisena vain, jos on päässyt muutamat luennot pitämään.
No ei mutta tämä ap:n mies nyt ilmeisesti oli jo vähän pitemmällä. Eihän se mikään este ole, muttei varmaankaan nyt varsinaisesti miehelle mikään houkuttelevakaan tilanne, jos ei ihan puutteessa satu olemaan.
Joillekin on, joillekin ei. Kannattaa selvittää ne eturistiriidat pois alta, ja sitten antaa palaa jos haluaa. Jos edessä on monta kurssia saman tyypin pitämänä, mahdollista opinnäytteen ohjaamista tms. niin ei missään nimessä. Jos tulevaisuus koostuu jostain vähäisestä yhteisestä kanssakäymisestä niin antaa palaa, kaksi aikuista harrastamassa seksiä ei nyt varsinaisesti ole maailman ihmeellisin asia. Eikä siitä tarvitse mitään avioliittoa vääntää.
Sinäkin näet tämän asiana, että ap sen kun vain esittäytyy miehelle ja miestä salena kiinnostaa? (No, Salena ehkä kiinnostaisikin, no pun intended) Minusta hänen haaveilleen ei vaikuta olevan mitään pohjaa ja haluaisin säästää rukan sydänsuruilta. Tai siis tuskin niiltä enää voi välttyä, mutta ettei niin korkealta putoa. Nuori fiksu ja nätti, wow, ei varmaan koskaan aikaisemmin sen miehen elämässä ketään sellaista.
Onnistumistodennäköisyyteen en ottanut mitään kantaa :) Elämässä nyt yleensä saa keskimäärin enemmän pakkeja, kuin onnistumisia, ehkä sen voi pitää mielessä? Lähinnä nyt kommentoin niille, joilla meni puurot kurkkuun siitä, että joku pikkutytteli jahtaa auktoriteettia, joka vaikutti olevan kamalaa, koska
a) opettaja-oppilas
- ei mitään väliä, koska yliopistossa kaikki ovat täysivaltaisia aikuisia
b) auktoriteetti-alainen
-ehkä, ehkä ei. ei mitään ennen kuulumatonta myöskään. Kuten sanoin, kannattaa pitää eturistiriidat mielessä.
c) nuori nainen haluaa seksiä eikä avioliittoa
-Eikä? mäkin ihmettelen sitä täältä 1800-luvulta
d) nuori nainen osoittaa aktiivista kiinnostusta
-ks. edellinen
Muilta osinhan tää on ihan normaalia pariutumispeliä. Onnistuu tai ei. Elämässä tulee väleillä näpeille.
Kiitos ymmärryksestä.
-Ap
Mitä sä sitten teet, jos saat pakit? Kun sanoit, ettet voi ajatella ketään muuta? Pakkien saanti (tai onnistuminen asiassasi tietysti) päättää ajattelemisen, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Onpas. Työkaveri on samalla tasolla. Vertainen.
Tuolla logiikalla mitään suhdetta ei voisi syntyä, jos ihmiset eivät olisi "tasavertaisia". Sadomasokismikin olisi mahdottomuus, se kun perustuu valtaan.
Täytyy sanoa, että surullisen kapeakatseisia ja tosielämästä vieraantuneita ihmisiä täällä.
No en mä nut sanonut, etteikö tuollainen suhde ole mahdollinen, mutta ei se vaan ole sama tilanne kuin kahden työkaverin välillä. Moni täällä sanonut, ettei uskaltaisi vaarantaa asemaansa eli kyseinen mies voi tajuamattaa suhtautua aloittajaan silleen nihkeästi (suhdemielessä) ihan lähtökohtaisesti.
Kyse on tietysti prioriteeteista. Onko elämä vain säntillistä, konemaista työtä ("hoidetaan ensin tää duuni"), vai onko työ vain pieni palanen elämästä, jossa kurinalaisuus ei ole niin tärkeää ja jopa tylsää. Tarkoitin lähinnä sitä, että luultavasti joka sekunti maailmassa solmitaan suhteita ihmisten välillä, jotka eivät ole vertaisia. Vertaisuus on täysin epäolennainen asia mielestäni vetovoimassa.
Noinhan se menee elokuvissa ja kirjoissa, mutta todellisuudessa harvemmin. Kuinka moni on oikeasti valmis riskeeraamaan työnsä ja uransa pienen ihastuksen takia? Varsinkin kun mitään suhdetta ei tule syntymään, parhaimmillaankin hetken hauskanpitoa jonka jälkeen opettajan maine on mennyttä. Ap:n tilanetta voisi verrata potilas-lääkäri tai pomo-työntekijä -asetelmiin.
Miksi ylipäätään oletat, että kukaan muu saisi tietää asiasta? En ajatellut mennä huutelemaan tätä kadulle. Myös nämä puheet uran rikkoutumisesta ym. tuntuvat varsin liioitelluilta.
-Ap
Eräs HY:n professorihan oli lehdissä asti siitä, kun suhde oppilaaseen meni karille, ja tuo oppilas alkoi vaania häntä ja murtautui jopa hänen asuntoonsa ja piiloutui saunaan odottamaan miestä :D Ja tuollahan tuo edelleen opettajoi ja professoroi, että eipä nyt ollut varsin äärimmäiselläkään episodilla mitään väliä.
Yliopistolla ollaan tasavertaisempia, kuin missään potilas-lääkäri -suhteessa. Hyvin, hyvin paljon tasavertaisempia. Ei me oppilaat olla mitenkään alisteisia kenellekään yksilöille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää, että menet hänen toimistoon ja kerrot suoraan ihastuksestasi? Jos olet ujompi, käy ensin kysymässä kahville työpäivän jälkeen.
Vähänkö ois noloa kysyä jotain proffaa kahville... Ihan vain riviopiskelijana? Säästä nyt ittees, ap...
No ei se nyt mielestäni mitenkään noloa olisi, eikä todellakaan ennenkuulumatonta. Professoreihin ihastuminen on itseasiassa melko normi. Kokeneiden professorien ongelma onkin sitten erottaa, että onko ko. nainen ihastunut häneen auktoriteettina vaiko miehenä. Ja AP:n tapauksessa puoltaisin tuota auktoriteettia. Hänhän ei edes tunne miestä kunnolla.
Suosittelen pyytämään ulos, mutta tekemään selväksi, että siinä tapauksessa et enää osallistu hänen tunneilleen. Muuten miesparka jää aika hankalaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Onpas. Työkaveri on samalla tasolla. Vertainen.
Oi, anteeksi: Onko tämä yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu esimieheensä?
ja sitä paitsi, yliopistolla moni luennoitsija voi olla vaikka tutkija, eikä mikään professori. Tai jatko-opiskelija. Tai avustaja sopivalla koulutuksella. Eli ei välttämättä ole mitään muuta, kuin se yksi tai kaksi kurssia, mitä opettaa. Minulle ko. henkilöt eivät ole koskaan edustaneet minkäänlaista auktoriteettia, vaan vertaista, joka jakaa tietoaan.
Professori voi sitten olla jo jonkinlainen eturistiriita, jos tekee päätöksiä opinnoista laajemminkin.
No tietty jos riviopiskelija kokee olevansa siellä yliopistossa työskentelevän tasolla niin mksei, mutta fakta on, ettei se, että olet opiskelija nosta sinua opettajasi tasolle. En tiedä ajatteleeko ap niin, mutta siis kyllä mä mieluummin ajattelisin, että ehkei niitä yliopiston opettajia kiinnosta jokainen opiskelija mitenkään lähtökohtaisesti. Vaan täytyisi olla tosiaan vähän enemmän. Onhan se opettajakin siellä vähän enemmän kuin kuka vaan sisään päässyt opiskelija. Mua ainakin kiusais, jos joku opiskelija alkaisi roikkumaan perässä, ellei hän ois jotenkin ihmeellinen.
Jaa. No meillä voi toimia avustajana ja pitää luentoa/työpajaa jo opiskelijana. Olen myös itse "yliopistossa työskentelevä" ja myös ihan riviopiskelija. Tiedän tietyistä asioista syvällisemmin ja laajemmin, kuin jonkun toiseen aihepiiriin syventyneen alueen opettaja. Olen tällä hetkellä kurssilla, jossa riviopiskelijana (mitä tämä edes tarkoittaa) on erään toisen kurssin luennoija.
Ei ehkä kannata pitää itseään erinomaisena vain, jos on päässyt muutamat luennot pitämään.
No ei mutta tämä ap:n mies nyt ilmeisesti oli jo vähän pitemmällä. Eihän se mikään este ole, muttei varmaankaan nyt varsinaisesti miehelle mikään houkuttelevakaan tilanne, jos ei ihan puutteessa satu olemaan.
Joillekin on, joillekin ei. Kannattaa selvittää ne eturistiriidat pois alta, ja sitten antaa palaa jos haluaa. Jos edessä on monta kurssia saman tyypin pitämänä, mahdollista opinnäytteen ohjaamista tms. niin ei missään nimessä. Jos tulevaisuus koostuu jostain vähäisestä yhteisestä kanssakäymisestä niin antaa palaa, kaksi aikuista harrastamassa seksiä ei nyt varsinaisesti ole maailman ihmeellisin asia. Eikä siitä tarvitse mitään avioliittoa vääntää.
Sinäkin näet tämän asiana, että ap sen kun vain esittäytyy miehelle ja miestä salena kiinnostaa? (No, Salena ehkä kiinnostaisikin, no pun intended) Minusta hänen haaveilleen ei vaikuta olevan mitään pohjaa ja haluaisin säästää rukan sydänsuruilta. Tai siis tuskin niiltä enää voi välttyä, mutta ettei niin korkealta putoa. Nuori fiksu ja nätti, wow, ei varmaan koskaan aikaisemmin sen miehen elämässä ketään sellaista.
Onnistumistodennäköisyyteen en ottanut mitään kantaa :) Elämässä nyt yleensä saa keskimäärin enemmän pakkeja, kuin onnistumisia, ehkä sen voi pitää mielessä? Lähinnä nyt kommentoin niille, joilla meni puurot kurkkuun siitä, että joku pikkutytteli jahtaa auktoriteettia, joka vaikutti olevan kamalaa, koska
a) opettaja-oppilas
- ei mitään väliä, koska yliopistossa kaikki ovat täysivaltaisia aikuisia
b) auktoriteetti-alainen
-ehkä, ehkä ei. ei mitään ennen kuulumatonta myöskään. Kuten sanoin, kannattaa pitää eturistiriidat mielessä.
c) nuori nainen haluaa seksiä eikä avioliittoa
-Eikä? mäkin ihmettelen sitä täältä 1800-luvulta
d) nuori nainen osoittaa aktiivista kiinnostusta
-ks. edellinen
Muilta osinhan tää on ihan normaalia pariutumispeliä. Onnistuu tai ei. Elämässä tulee väleillä näpeille.
Kiitos ymmärryksestä.
-Ap
Mitä sä sitten teet, jos saat pakit? Kun sanoit, ettet voi ajatella ketään muuta? Pakkien saanti (tai onnistuminen asiassasi tietysti) päättää ajattelemisen, vai?
Sitten hyväksyn asian, käsittelen sen ja jatkan elämääni. Tietysti se sattuisi, mutta niin voi käydä.
-Ap
Mulla onkin ollut yliopistossa opena Nasty Suicide. Harmi, et se oli perheellinen :(
Lukiolaisistakin osa on 18-vuotiaita.