Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kannattaisi lähteä lähestymään luennoitsijaa yo:lla?
07.05.2016 |
Ei vaan ole pokkaa laittaa hänelle suoraan viestiä kiinnostuksestani, enkä tiedä mitä muutakaan tässä voi tehdä. Paras olisi nähdä kasvotusten, mutta yliopistolla näen häntä seuraavan kerran ehkä syksyllä. Tilanne on raastava, en pysty ajattelemaan muuta kuin häntä.
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
täti neuvoo kirjoitti:
En näe estettä sille, mikset voisi lähestyä luennoitsijaa, jos olet hänestä kiinnostunut. Sitä vain mietin, mihin kiinnostuksesi/ihastumisesi pohjautuu. Mitä oikeastaan tiedät tuosta miehestä? Tiedät hänet luennoitsijana, mutta ethän sinä oikeasti häntä yhtään tunne. Tiedät, millainen hän on yhdessä kapeassa roolissa, mutta et tunne häntä ihmisenä etkä tiedä mitään hänen elämästään. Et tiedä, millainen hän on siviilissä. Voisikohan olla niin, että olet ihastunut lähinnä omaan mielikuvaasi hänestä? Sitähän toki ihastuminen usein on, mutta tässä tapauksessa sinun kuvasi miehestä voi erota todellisuudesta aika reippaasti. Jotenkin tulee mieleen, että olet ehkä aika kokematon ihmissuhteissa vielä. Ei se ole outoa tai hävettävää, minäkin olin parikymppisenä yliopisto-opiskelijana ja minäkin ihastuin proffaani. Vaikka mies olisikin kiinnostunut, ja ryhtyisitte suhteeseen, se saattaa lopahtaa aika nopeasti ikäeron ja muuten erilaisten taustojen takia. Sen jälkeen voi olla aika ikävää törmätä häneen yliopistolla. Koeta siis miettiä sitäkin, millaista sitten suhteen päättymisen jälkeen olisi liikkua samoissa ympyröissä. Ei ehkä niin kivaa kuitenkaan.
Yllä kirjoitettu pätee lähes jokaiseen ihastumiseen. Treffeille mennään, vaikkei tunneta toista hyvin, eikä pystytä perustelemaan, mistä ihastus täsmälleen johtuu. Kokemattomat tekevät virheitä ja kokeneet toistavat niitä. Suhteet alkavat, jos alkavat, ja sitten lopahtavat. Jälkikäteen harmittaa, ettei tehnyt mitään - tai että tuli nolattua itsensä. Sellaista romantiikka on. Suurin häviäjiä on kuitenkin se, joka analysoi liikaa eikä uskalla kokea.
Yliopisto muuten on poikkeuksellisen anteeksiantava ympäristö ihmissuhteille, koska useimmat ovat vielä sinkkuja ja suhteet ensimmäisiä. Kaikki tulevat, kasvavat ja menevät.
Jotenkin vaikea uskoa että jotain peräkammarin kympintyttöä lukuunottamatta ensimmäisiä suhteita kokeiltaisiin vasta lipastolla.
Ihmisillä tuntuu menevän iloisesti lukio ja yliopisto sekaisin. Yliopisto on aikuisten ihmisten yhteisö. Lukio on koulu, jossa on alaikäisiä oppilaita. Siellä ne ekat suhteet ehkä solmitaan. Omalla vuosikurssilla oli aloittaineiden joukossa jo häitänsä viettäneitä.
Lukiossa en muista vietettiinkö kenkään häitä, mutta ristiäisiä kyllä. Lipastolla ei näkynyt muuten yh-porukkaa, mutta ehkä sillä on merkitystä mitä lukee. Ennen ei ollut mitään ensimmäisen vuoden pyrkijöiden suosimista ja töitä oli tarjolla ylioppilaallekin. En muista tunteneeni ketään suoraan lukiosta lipastolle siirtyneitä, vaikka silloin kun aloitin ekan tutkinnon niin tytöt eivät päässeet edes inttiin.
Itse vietin siis välivuosia ulkomaillakin ja olin yli 20 vuotias ennen kuin aloin opiskelut.
Siihen aikaan nuoret aloittivat seksielämänsä paljon aikaisemmin ja opiskelut myöhemmin, en tiedä oliko se hyvä, mutta jokatapauksessa parempi kuin nykysysteemi, jossa yliopisto on suora lukion jatke ja opintotuki pisteineen ja takaisinperimiseniin on tehnyt opiskelustakin lukiomaista, vapautta ei enää ole alan vaihto tai toisen tutkinnon lukeminen on hankalaa.
Nuorempana tuli reissattua paljon ja tapasin myös muita nuoria, itse olin vasta muutaman vuoden lukenut ja tapasin maailmalka ikäisiäni lääkäreitä ja juristeja. Seurustelin useammankin tietotekniikan alan miehen kanssa tuolloin oli käsitys että ihminen joka on alalta valmistunut ennen työelämässä aloittamista oli jotenkin outo suuri osa ei valmistunut koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provoa huutelijoille, ei ap kyllä ole mitenkään ainoa laatuaan jos on proffaan ihastunut. Itsekin olen aika myyty mitä yhteen luennoitsijaan tulee, on oikea "silver fox"... Mutta sillä on vaimo ja lapsia joten minkäs teet. En kyllä tiedä kehtaisinko siltikään tehdä aloitetta jos ei olisi, eikä varmaan moni muukaan, että sinänsä ap on epätavallinen.
Noin ap:lle neuvona sanoisin että odota kesän yli ja jos vielä on tunteita niin aloita sellaisella hienovaraisella silmäpelillä, hymyile ja tervehdi proffaa ohi mennen, katso vähän pitkään. Jos löydät jonkun hyvän aiheen minkä tiimoilta keskustella pidempään niin hyvä. Siinä pääsee hyvin lukemaan toisen reaktioita ja kehonkieltä, ja ehkä juttu siitä lähtee etenemään. Mutta näin lukukauden viime päivinä on minusta aika tökeröä lätkäistä äkisti ns. kortit pöytään, ellei sinulla todella ole syytä uskoa miehenkin olevan kiinnostunut. Tällaista kannattaa lämmitellä ja tunnustella pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Esim. Helsingin yliopiston eettisissä periaatteissa sanotaan seuraavaa:
Korrektit käytöstavat ja työtehtävien asianmukainen suorittaminen kuuluvat
opettajan keskeiseen ammattitaitoon. Hyvin läheiset suhteet joihinkin opiskelijoihin
ovat omiaan vaarantamaan opettajan puolueettomuuden; opiskelijoiden on voitava
luottaa siihen, että kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti. (s. 15)Suhteet eivät ole yksiselitteisesti kiellettyjä, mutta ne eivät saa synnyttää epäilyksiä siitä, että ne vaikuttavat opiskelijan kohteluun, esim. arvosanoihin.
Lukikohan Anna Rotkirch nämä ohjeet aikoinaan?
Anna Rotkirch? Oli yksi paskimmista " vedättäjistä" yliopistolla. Pani proffaansa, joten se selittänee kaiken. Kudos että lopulta taisi avioitua rikkomansa liiton osapuolen kanssa. Jotain vastuunkantoa sentään, nykyiseltä Väestöliiton "asiantuntijalta".
Minä olin ihastunut yhteen dosenttiin. Kai hän sen havaitsi ja aloin saada vastakaikua. En kuitenkaan uskaltanut enempää ja aloin vältellä häntä. Hän kyseli perääni opiskelukavereiltani ja kaipaili jonkin aikaa. Vieläkin hieman punastun asiaa miettiessäni, vaikka aikaa tästä on 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim. Helsingin yliopiston eettisissä periaatteissa sanotaan seuraavaa:
Korrektit käytöstavat ja työtehtävien asianmukainen suorittaminen kuuluvat
opettajan keskeiseen ammattitaitoon. Hyvin läheiset suhteet joihinkin opiskelijoihin
ovat omiaan vaarantamaan opettajan puolueettomuuden; opiskelijoiden on voitava
luottaa siihen, että kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti. (s. 15)Suhteet eivät ole yksiselitteisesti kiellettyjä, mutta ne eivät saa synnyttää epäilyksiä siitä, että ne vaikuttavat opiskelijan kohteluun, esim. arvosanoihin.
J P Roos ja Anna Rotkirch siis rikkoivat kaikkia mahdollisia sääntöjä aikoinaan.Luottamus nyt ensimmäisenä.
Miksi tällainen avionrikkoja Rotkirch on (eläkevirassa?) Väestöliitossa? Mitä hänen aivopierujaan ilman emme tässä maassa kalliisti maksamalla pärjäisi?
Miksi haluat lähestyä häntä ylioppilaalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt yhtään sen ihmeellisempi asia, kuin että ihastuu työkaveriinsa? Ei.
Auktoriteettiin ihastuminen on eri asia.
Se on hyvin tavallista kylläkin.
Onkohan tutkittu löytyykö näiltä ihmisiltä jotakin yhteistä nimittäjää. Yleensä ehkä hiukan reppanoita ja kokemattomia, ainakin oman otantani mukaan. Silloin on turvallista jos joku "isä-/äitihahmo" voisi ottaa ohjat.
Näinhän se menee. Ja ne kaikkein kuumimmat ja kokeneimmat naiset haksahtavat sitten näihin ujoihin takarivin nörttipoikiin. Vain reppanat ihastuvat johtohahmoihin.
Anna sille lappu että nyt irtois ja puhelinnumero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa tämmöiseen juttuun suhtaudutaan kuitenkin aika lempeästi. Tiedän yhden USAlaisen proffan, vanhempi eronnut mies, joka yhteisestä sopimuksesta vietti toisen aikuisen opiskelijan kanssa yhden yön hotellissa. Asia paljastui yliopistolle ilmeisesti kateellisen kollegan kautta ja hänet erotettiin välittömästi. Joissain paikoissa school policy ei siis hyväksy minkäänlaisia suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kannattaisi jotenkin "luonnollisesti" tutustua ja vähän kuulostella tulisko vastakaikua (tai onko proffalla esim vaimo kotona odottamassa) ennen kuin kertoo tunteistaan. Tälläisiä "luonnollisia" tapoja on esim jos teidän pitää hankkia opinnäytetöille itse ohjaajat. Ainakin meillä oppareitten ohjaajien kanssa ollaa aika tiiviisti tekemisissä, kahdenkeskeisiä tapaamisia vähintään pari kertaa kuussa. Toinen hyvä on hakeutua ainejärjestön koulutuspoliittiseksi vastaavaksi (kopo, opintivastaava tms. nimitystä näkee myös), koska silloin saa roikkua enemmän kuin tarpeeksi henkilökunnan kanssa samoissa kokouksissa, lounailla ja tiedämpä joidenkin käyneen jopa henkilökunnan kanssa risteilemässä. Pointtina kuitenkin että kannattaa ottaa ihan iisisti eikä nyt vaan pamauttaa asiaa päin naamaa. Ylipäätänsä kun suhde lähtisi asetelmasta, jossa toisella on auktoriteettiasema toiseen, niin kannattaa omien tunteidenkin kehitystä seurata rauhassa vähän pidemmän aikaa..
Hänellä ei ole vaimoa ja minulla on ollut tunteita jo pidemmän aikaa... Olen myös noiden luonnollisten tapojen kannalla, en aio töksäyttää mitään. Kiitos vastauksesta :)
-Ap
Hänellä on mies. Ei kannata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
täti neuvoo kirjoitti:
En näe estettä sille, mikset voisi lähestyä luennoitsijaa, jos olet hänestä kiinnostunut. Sitä vain mietin, mihin kiinnostuksesi/ihastumisesi pohjautuu. Mitä oikeastaan tiedät tuosta miehestä? Tiedät hänet luennoitsijana, mutta ethän sinä oikeasti häntä yhtään tunne. Tiedät, millainen hän on yhdessä kapeassa roolissa, mutta et tunne häntä ihmisenä etkä tiedä mitään hänen elämästään. Et tiedä, millainen hän on siviilissä. Voisikohan olla niin, että olet ihastunut lähinnä omaan mielikuvaasi hänestä? Sitähän toki ihastuminen usein on, mutta tässä tapauksessa sinun kuvasi miehestä voi erota todellisuudesta aika reippaasti. Jotenkin tulee mieleen, että olet ehkä aika kokematon ihmissuhteissa vielä. Ei se ole outoa tai hävettävää, minäkin olin parikymppisenä yliopisto-opiskelijana ja minäkin ihastuin proffaani. Vaikka mies olisikin kiinnostunut, ja ryhtyisitte suhteeseen, se saattaa lopahtaa aika nopeasti ikäeron ja muuten erilaisten taustojen takia. Sen jälkeen voi olla aika ikävää törmätä häneen yliopistolla. Koeta siis miettiä sitäkin, millaista sitten suhteen päättymisen jälkeen olisi liikkua samoissa ympyröissä. Ei ehkä niin kivaa kuitenkaan.
Kuulostat ihan hirveän varovaiselta. Analysoit juuri ap:n suhteesta pois kaiken intohimon/romantiikan ja jännitteen. Lähes nukahdin lukiessani viestisi.
Ei ihme, jos miehet pettävät, jos puolisot ovat asenteiltaan noin järkiperäisiä mitä suhteisiin tulee.
Hehhee, en ole varovainen, omista kokemuksistani puhuin. Minä iskin sen proffan aikoinaan, johon olin ihastunut, mutta eihän siitä mitään tietenkään tullut, koska proffa oli naimisissa. Minäkin ajattelin niin, etten halua mitään parisuhdetta, olin vain ihmisestä kiinnostunut jne. Tietty tilanne voi olla eri, jos AP:n ihastus on vapaa. Silti iso ikäero ja sen myötä ero esim. elämänkokemuksessa voi estää sen, että suhteesta pidemmän päälle tulisi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvallisuussyistä. Ohjesäännössä sanotaan, että lähestyminen tulee suorittaa ylioppilas tanassa, rynnäköllä puskista.
täti neuvoo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
täti neuvoo kirjoitti:
En näe estettä sille, mikset voisi lähestyä luennoitsijaa, jos olet hänestä kiinnostunut. Sitä vain mietin, mihin kiinnostuksesi/ihastumisesi pohjautuu. Mitä oikeastaan tiedät tuosta miehestä? Tiedät hänet luennoitsijana, mutta ethän sinä oikeasti häntä yhtään tunne. Tiedät, millainen hän on yhdessä kapeassa roolissa, mutta et tunne häntä ihmisenä etkä tiedä mitään hänen elämästään. Et tiedä, millainen hän on siviilissä. Voisikohan olla niin, että olet ihastunut lähinnä omaan mielikuvaasi hänestä? Sitähän toki ihastuminen usein on, mutta tässä tapauksessa sinun kuvasi miehestä voi erota todellisuudesta aika reippaasti. Jotenkin tulee mieleen, että olet ehkä aika kokematon ihmissuhteissa vielä. Ei se ole outoa tai hävettävää, minäkin olin parikymppisenä yliopisto-opiskelijana ja minäkin ihastuin proffaani. Vaikka mies olisikin kiinnostunut, ja ryhtyisitte suhteeseen, se saattaa lopahtaa aika nopeasti ikäeron ja muuten erilaisten taustojen takia. Sen jälkeen voi olla aika ikävää törmätä häneen yliopistolla. Koeta siis miettiä sitäkin, millaista sitten suhteen päättymisen jälkeen olisi liikkua samoissa ympyröissä. Ei ehkä niin kivaa kuitenkaan.
Kuulostat ihan hirveän varovaiselta. Analysoit juuri ap:n suhteesta pois kaiken intohimon/romantiikan ja jännitteen. Lähes nukahdin lukiessani viestisi.
Ei ihme, jos miehet pettävät, jos puolisot ovat asenteiltaan noin järkiperäisiä mitä suhteisiin tulee.
Hehhee, en ole varovainen, omista kokemuksistani puhuin. Minä iskin sen proffan aikoinaan, johon olin ihastunut, mutta eihän siitä mitään tietenkään tullut, koska proffa oli naimisissa. Minäkin ajattelin niin, etten halua mitään parisuhdetta, olin vain ihmisestä kiinnostunut jne. Tietty tilanne voi olla eri, jos AP:n ihastus on vapaa. Silti iso ikäero ja sen myötä ero esim. elämänkokemuksessa voi estää sen, että suhteesta pidemmän päälle tulisi mitään.
Voi olla myös paino-ero. En suosittele, jos olet nk. "isoluinen" ja roteva!
Vierailija kirjoitti:
täti neuvoo kirjoitti:
En näe estettä sille, mikset voisi lähestyä luennoitsijaa, jos olet hänestä kiinnostunut. Sitä vain mietin, mihin kiinnostuksesi/ihastumisesi pohjautuu. Mitä oikeastaan tiedät tuosta miehestä? Tiedät hänet luennoitsijana, mutta ethän sinä oikeasti häntä yhtään tunne. Tiedät, millainen hän on yhdessä kapeassa roolissa, mutta et tunne häntä ihmisenä etkä tiedä mitään hänen elämästään. Et tiedä, millainen hän on siviilissä. Voisikohan olla niin, että olet ihastunut lähinnä omaan mielikuvaasi hänestä? Sitähän toki ihastuminen usein on, mutta tässä tapauksessa sinun kuvasi miehestä voi erota todellisuudesta aika reippaasti. Jotenkin tulee mieleen, että olet ehkä aika kokematon ihmissuhteissa vielä. Ei se ole outoa tai hävettävää, minäkin olin parikymppisenä yliopisto-opiskelijana ja minäkin ihastuin proffaani. Vaikka mies olisikin kiinnostunut, ja ryhtyisitte suhteeseen, se saattaa lopahtaa aika nopeasti ikäeron ja muuten erilaisten taustojen takia. Sen jälkeen voi olla aika ikävää törmätä häneen yliopistolla. Koeta siis miettiä sitäkin, millaista sitten suhteen päättymisen jälkeen olisi liikkua samoissa ympyröissä. Ei ehkä niin kivaa kuitenkaan.
Kuulostat ihan hirveän varovaiselta. Analysoit juuri ap:n suhteesta pois kaiken intohimon/romantiikan ja jännitteen. Lähes nukahdin lukiessani viestisi.
Ei ihme, jos miehet pettävät, jos puolisot ovat asenteiltaan noin järkiperäisiä mitä suhteisiin tulee.
Jos joku ihminen on yliopistolla proffana tai tehnyt pitkän tutkijanuran, voi olettaa hyvällä syyllä, että se tiedeura on hänelle kaikkein tärkein asia maailmassa. Tällaisessa kuviossa opiskelijalla on vain hävittävää, jos suhde loppuukin ikävissä merkeissä.
Vastaisin ap:lle, että asia riippuu täysin yksityiskohdista. Jos mies on oman laitoksesi proffa, potentiaalinen ohjaajasi tai muuten asioista päättävä henkilö, suosittelen valmistumista ennen kuin alat yrittämään mitään. Ohjaajan tai "oman" proffasi ollessa kyseessä kannattaa valmistumisenkin jälkeen pitää vähän hajurakoa, ettei tule jälkipuheita. Jos siis haluat miehen vastaavan tunteisiisi myönteisesti - muuten hän voi olla pakotettu pysymään asialinjalla, vaikka haluaisikin muuta. Jos taas kyse on rivitutkijasta tai opettajasta laitoksella, anna mennä vaan. Jonkun tuntiopettajan kohdalla en usko edes haittaavan, vaikka joutuisit vielä hänen kurssilleen; tosin miehen kannalta voi taas tällaisessa tilanteessa ola järkevää torjua sinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Opettaja - opiskelija-suhde on ammattieettisesti väärin.
Heh! Aikuisen opettajan ja opiskelijan suhde on ammattieettisesti yhtä väärin kuin vaikka poliisin ja kansalaisen suhde, lääkärin ja reumaatikon suhde, tai kassaneidin ja asiakkaan suhde.
Aina kun suhteessa on valta-asetelma, se on eettisesti väärin. Eli jos tämä opiskelija on saamassa jotain arvostelua tältä opettajalta, suhde on eettisesti arveluttava. Erikoistapauksena pitäisi myös lukioikäisten suhteita, vaikka opiskelija olisikin täysi-ikäinen ja opettaja alle kolmekymppinen.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Opettaja - opiskelija-suhde on ammattieettisesti väärin.
Heh! Aikuisen opettajan ja opiskelijan suhde on ammattieettisesti yhtä väärin kuin vaikka poliisin ja kansalaisen suhde, lääkärin ja reumaatikon suhde, tai kassaneidin ja asiakkaan suhde.
No minusta on ammattieettisesti arveluttavaa olla suhteessa ihmiseen, jolle jakaa suorituksesta arvion, joka vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa. Samalla tavalla minusta olisi arveluttavaa, jos tuomari ja syytettynä oleva henkilö olisivat keskenään suhteessa.
On todella kummallista, että tätä on alapeukutettu. Esimerkiksi tuossa tuomariesimerkissä tuomarin olisi jäävättävä itsensä ja siitä on ihan ohjeetkin olemassa. Samoin, jos yliopistolla opettaja suhteilee opettamiensa oppilaiden kanssa, asia yleensä tutkitaan jos joku siitä vain viitsii valituksen tehdä. Itse en opettajana yksinkertaisesti ottaisi sellaista painolastia ja riskiä, että panisin oppilasta; ap ja kaltaisensa pikkutytöt eivät ole lammikon ainoita ankkoja, vaan vapaata riistaakin on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. Helsingin yliopiston eettisissä periaatteissa sanotaan seuraavaa:
Korrektit käytöstavat ja työtehtävien asianmukainen suorittaminen kuuluvat
opettajan keskeiseen ammattitaitoon. Hyvin läheiset suhteet joihinkin opiskelijoihin
ovat omiaan vaarantamaan opettajan puolueettomuuden; opiskelijoiden on voitava
luottaa siihen, että kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti. (s. 15)Suhteet eivät ole yksiselitteisesti kiellettyjä, mutta ne eivät saa synnyttää epäilyksiä siitä, että ne vaikuttavat opiskelijan kohteluun, esim. arvosanoihin.
J P Roos ja Anna Rotkirch siis rikkoivat kaikkia mahdollisia sääntöjä aikoinaan.Luottamus nyt ensimmäisenä.
Miksi tällainen avionrikkoja Rotkirch on (eläkevirassa?) Väestöliitossa? Mitä hänen aivopierujaan ilman emme tässä maassa kalliisti maksamalla pärjäisi?
Täh :D Onko Väestöliitto joku hullujen kaatopaikka; eikös Heli "lassukatar" Vaaranenkin ole siellä?
Samojen ympärillä pyöritään edelleen. "Luuletko että hänellä ei ole ollut muita naisia?"
Iik, eikö ap saakkaan neitsyttään ja kesähäitään??? Hohhoijakkaa...