Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kannattaisi lähteä lähestymään luennoitsijaa yo:lla?
07.05.2016 |
Ei vaan ole pokkaa laittaa hänelle suoraan viestiä kiinnostuksestani, enkä tiedä mitä muutakaan tässä voi tehdä. Paras olisi nähdä kasvotusten, mutta yliopistolla näen häntä seuraavan kerran ehkä syksyllä. Tilanne on raastava, en pysty ajattelemaan muuta kuin häntä.
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
mutta onko toisen opinnoista päättävä muka samalla tasolla sen opiskelijan kanssa? Ei ole. Koska toisen opinnoista päättämisen valta.
Kaikki eivät onneksi näe maailmaa pelkästään valtasuhteina. Miksei voisi ihastua luennoitsijan persoonaan, osaamiseen tai fyysiseen olemukseen?
Aika pientä se valta sitä paitsi on, jota yksittäinen proffa tai yliopisto-opettaja yhtä opiskelijaa kohtaan käyttää. Heidän todellinen valtansa on linjata opetuksen sisältöä ja muotoa. Opettajien valinnoilla voi niin tiedekunnan kuin yhden luennon tasolla muovata, kuinka alan tulevat päättäjät tieteenalan aihepiiriä ymmärtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pinnallisessa maailmassa kun elämme, miltä näytät ulkoisesti? Kohdalleni osui joitain vuosia sitten yliopistolehtori, varattu, jolla kuitenkin oli silmää nuoriin opiskelijoihin. Jälkimmäiset eivät olleet keitä tahansa, vaan timmejä ja urheilutaustaisia. Heistä sittemmin nopeasti ja miltei mystisesti lehtorin avustuksella alallaan kehkeytyi " älykköjä", arvosanoja kahmivia, kurssiensa tähtiä, myöhemmin urilleen ohjautuneita onnistujia. Onnekseni en elä samassa universumissa, mutta eipä olisi kovinkaan reilua kilpailla moisten kanssa vaikkapa viroista.
täti neuvoo kirjoitti:
En näe estettä sille, mikset voisi lähestyä luennoitsijaa, jos olet hänestä kiinnostunut. Sitä vain mietin, mihin kiinnostuksesi/ihastumisesi pohjautuu. Mitä oikeastaan tiedät tuosta miehestä? Tiedät hänet luennoitsijana, mutta ethän sinä oikeasti häntä yhtään tunne. Tiedät, millainen hän on yhdessä kapeassa roolissa, mutta et tunne häntä ihmisenä etkä tiedä mitään hänen elämästään. Et tiedä, millainen hän on siviilissä. Voisikohan olla niin, että olet ihastunut lähinnä omaan mielikuvaasi hänestä? Sitähän toki ihastuminen usein on, mutta tässä tapauksessa sinun kuvasi miehestä voi erota todellisuudesta aika reippaasti. Jotenkin tulee mieleen, että olet ehkä aika kokematon ihmissuhteissa vielä. Ei se ole outoa tai hävettävää, minäkin olin parikymppisenä yliopisto-opiskelijana ja minäkin ihastuin proffaani. Vaikka mies olisikin kiinnostunut, ja ryhtyisitte suhteeseen, se saattaa lopahtaa aika nopeasti ikäeron ja muuten erilaisten taustojen takia. Sen jälkeen voi olla aika ikävää törmätä häneen yliopistolla. Koeta siis miettiä sitäkin, millaista sitten suhteen päättymisen jälkeen olisi liikkua samoissa ympyröissä. Ei ehkä niin kivaa kuitenkaan.
Kuulostat ihan hirveän varovaiselta. Analysoit juuri ap:n suhteesta pois kaiken intohimon/romantiikan ja jännitteen. Lähes nukahdin lukiessani viestisi.
Ei ihme, jos miehet pettävät, jos puolisot ovat asenteiltaan noin järkiperäisiä mitä suhteisiin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä kyseinen luennoitsija antaa sinulle kurssiarvosanoja, niin jättäisin sinuna lähestymättä.
Tuota raati tekee päätöksen kannattaako APn lähestyä vasta kuvamateriaaliin tutustuttuaan.
AP nyt kuvia itsestäsi ja älä unohda uimapukukuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietty jos riviopiskelija kokee olevansa siellä yliopistossa työskentelevän tasolla niin mksei, mutta fakta on, ettei se, että olet opiskelija nosta sinua opettajasi tasolle. En tiedä ajatteleeko ap niin, mutta siis kyllä mä mieluummin ajattelisin, että ehkei niitä yliopiston opettajia kiinnosta jokainen opiskelija mitenkään lähtökohtaisesti. Vaan täytyisi olla tosiaan vähän enemmän. Onhan se opettajakin siellä vähän enemmän kuin kuka vaan sisään päässyt opiskelija. Mua ainakin kiusais, jos joku opiskelija alkaisi roikkumaan perässä, ellei hän ois jotenkin ihmeellinen.
Niinkuin muutkin ovat todenneet, niin on kyllä kieroutunut käsitys yliopistosta. Itse olen tosiaan tohtoriopiskelija, olen ollut työsuhteisena tohtorikoulutettavana sekä aktiivina parissa järjestössä ja yhdessä hallinnon opiskelijaedustajan tehtävässä. Minä ainakin näen yliopiston yhteisönä enkä pystyttele turhia raja-aitoja. Käyn edelleen jonkin verran järjestöjen tilaisuuksissa enkä kyllä halua mitenkään korostaa jotain omaa statusta. Pikemminkin minusta on hienoa, jos voin tukea jotain nuorempaa opiskeljaa kasvamaan tiedeyhteisön jäseneksi. Ja minusta olisi ihan naurettavaa seuloa mahdollisia partnereita sillä perusteella, onko perustutkinto-opiskelija, jatko-opiskelija, apurahatutkija vai henkilökuntaa :D Ainakin itse oon kokenut hienoimmiksi hetkiksi ne, kun joku nuori opiskelija pääsee jatkoilla silmät loistaen kuuntelmaan meitä vanhoja partoja ja me päästään perehdyttämään asiasta kiinnostunutta tieteenalan kysymyksiin. Jos jotkut roikkujat ovat joskus ärsyttäneet, niin siinä on kyse siitä, että henkilö on ollut kännissä ja yrittää tunkea väkisin syliin, ei suinkaan jostain hierakian rikkomisesta. Opettaja-opiskelija -suhde erikseen, siinä onkin kyse ammattietiikasta. Mutta iso osa meistä henkilökunnasta on tutkijoita jotka opettavat jonkun kurssin vuodessa.
Juuri näin. Opettaja - opiskelija-suhde on ammattieettisesti väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietty jos riviopiskelija kokee olevansa siellä yliopistossa työskentelevän tasolla niin mksei, mutta fakta on, ettei se, että olet opiskelija nosta sinua opettajasi tasolle. En tiedä ajatteleeko ap niin, mutta siis kyllä mä mieluummin ajattelisin, että ehkei niitä yliopiston opettajia kiinnosta jokainen opiskelija mitenkään lähtökohtaisesti. Vaan täytyisi olla tosiaan vähän enemmän. Onhan se opettajakin siellä vähän enemmän kuin kuka vaan sisään päässyt opiskelija. Mua ainakin kiusais, jos joku opiskelija alkaisi roikkumaan perässä, ellei hän ois jotenkin ihmeellinen.
Niinkuin muutkin ovat todenneet, niin on kyllä kieroutunut käsitys yliopistosta. Itse olen tosiaan tohtoriopiskelija, olen ollut työsuhteisena tohtorikoulutettavana sekä aktiivina parissa järjestössä ja yhdessä hallinnon opiskelijaedustajan tehtävässä. Minä ainakin näen yliopiston yhteisönä enkä pystyttele turhia raja-aitoja. Käyn edelleen jonkin verran järjestöjen tilaisuuksissa enkä kyllä halua mitenkään korostaa jotain omaa statusta. Pikemminkin minusta on hienoa, jos voin tukea jotain nuorempaa opiskeljaa kasvamaan tiedeyhteisön jäseneksi. Ja minusta olisi ihan naurettavaa seuloa mahdollisia partnereita sillä perusteella, onko perustutkinto-opiskelija, jatko-opiskelija, apurahatutkija vai henkilökuntaa :D Ainakin itse oon kokenut hienoimmiksi hetkiksi ne, kun joku nuori opiskelija pääsee jatkoilla silmät loistaen kuuntelmaan meitä vanhoja partoja ja me päästään perehdyttämään asiasta kiinnostunutta tieteenalan kysymyksiin. Jos jotkut roikkujat ovat joskus ärsyttäneet, niin siinä on kyse siitä, että henkilö on ollut kännissä ja yrittää tunkea väkisin syliin, ei suinkaan jostain hierakian rikkomisesta. Opettaja-opiskelija -suhde erikseen, siinä onkin kyse ammattietiikasta. Mutta iso osa meistä henkilökunnasta on tutkijoita jotka opettavat jonkun kurssin vuodessa.
Juuri näin. Opettaja - opiskelija-suhde on ammattieettisesti väärin.
Ei ole.
täti neuvoo kirjoitti:
En näe estettä sille, mikset voisi lähestyä luennoitsijaa, jos olet hänestä kiinnostunut. Sitä vain mietin, mihin kiinnostuksesi/ihastumisesi pohjautuu. Mitä oikeastaan tiedät tuosta miehestä? Tiedät hänet luennoitsijana, mutta ethän sinä oikeasti häntä yhtään tunne. Tiedät, millainen hän on yhdessä kapeassa roolissa, mutta et tunne häntä ihmisenä etkä tiedä mitään hänen elämästään. Et tiedä, millainen hän on siviilissä. Voisikohan olla niin, että olet ihastunut lähinnä omaan mielikuvaasi hänestä? Sitähän toki ihastuminen usein on, mutta tässä tapauksessa sinun kuvasi miehestä voi erota todellisuudesta aika reippaasti. Jotenkin tulee mieleen, että olet ehkä aika kokematon ihmissuhteissa vielä. Ei se ole outoa tai hävettävää, minäkin olin parikymppisenä yliopisto-opiskelijana ja minäkin ihastuin proffaani. Vaikka mies olisikin kiinnostunut, ja ryhtyisitte suhteeseen, se saattaa lopahtaa aika nopeasti ikäeron ja muuten erilaisten taustojen takia. Sen jälkeen voi olla aika ikävää törmätä häneen yliopistolla. Koeta siis miettiä sitäkin, millaista sitten suhteen päättymisen jälkeen olisi liikkua samoissa ympyröissä. Ei ehkä niin kivaa kuitenkaan.
Yllä kirjoitettu pätee lähes jokaiseen ihastumiseen. Treffeille mennään, vaikkei tunneta toista hyvin, eikä pystytä perustelemaan, mistä ihastus täsmälleen johtuu. Kokemattomat tekevät virheitä ja kokeneet toistavat niitä. Suhteet alkavat, jos alkavat, ja sitten lopahtavat. Jälkikäteen harmittaa, ettei tehnyt mitään - tai että tuli nolattua itsensä. Sellaista romantiikka on. Suurin häviäjiä on kuitenkin se, joka analysoi liikaa eikä uskalla kokea.
Yliopisto muuten on poikkeuksellisen anteeksiantava ympäristö ihmissuhteille, koska useimmat ovat vielä sinkkuja ja suhteet ensimmäisiä. Kaikki tulevat, kasvavat ja menevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli yksi proffa, en sano edes alaa tunnistuksen takia. Vaimokin oli samalla alalla ja vierali ajoittain paikalla työnsä merkeissä antoi niin helvetin tarkkaan mun ymmärtää että mun ei ole mitään toivoa lähestyä hänen miestään.
Kenellekään en ollut puhunut mitään tai vihjanutkaan. Ehkä joskus olin kaihoisasti katsellut, mutta homman juoni oli se että tämä silloinen vaimo oli itsekin ollut oppilas ja silloin vietellyt tän varatun proffan.
Muijan purkauksella ei sitten juurikaan ollut tekemistä minun kanssa, kun varoitteli kuulemma kaikkia, joilla kuvitteli olevan mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
täti neuvoo kirjoitti:
En näe estettä sille, mikset voisi lähestyä luennoitsijaa, jos olet hänestä kiinnostunut. Sitä vain mietin, mihin kiinnostuksesi/ihastumisesi pohjautuu. Mitä oikeastaan tiedät tuosta miehestä? Tiedät hänet luennoitsijana, mutta ethän sinä oikeasti häntä yhtään tunne. Tiedät, millainen hän on yhdessä kapeassa roolissa, mutta et tunne häntä ihmisenä etkä tiedä mitään hänen elämästään. Et tiedä, millainen hän on siviilissä. Voisikohan olla niin, että olet ihastunut lähinnä omaan mielikuvaasi hänestä? Sitähän toki ihastuminen usein on, mutta tässä tapauksessa sinun kuvasi miehestä voi erota todellisuudesta aika reippaasti. Jotenkin tulee mieleen, että olet ehkä aika kokematon ihmissuhteissa vielä. Ei se ole outoa tai hävettävää, minäkin olin parikymppisenä yliopisto-opiskelijana ja minäkin ihastuin proffaani. Vaikka mies olisikin kiinnostunut, ja ryhtyisitte suhteeseen, se saattaa lopahtaa aika nopeasti ikäeron ja muuten erilaisten taustojen takia. Sen jälkeen voi olla aika ikävää törmätä häneen yliopistolla. Koeta siis miettiä sitäkin, millaista sitten suhteen päättymisen jälkeen olisi liikkua samoissa ympyröissä. Ei ehkä niin kivaa kuitenkaan.
Yllä kirjoitettu pätee lähes jokaiseen ihastumiseen. Treffeille mennään, vaikkei tunneta toista hyvin, eikä pystytä perustelemaan, mistä ihastus täsmälleen johtuu. Kokemattomat tekevät virheitä ja kokeneet toistavat niitä. Suhteet alkavat, jos alkavat, ja sitten lopahtavat. Jälkikäteen harmittaa, ettei tehnyt mitään - tai että tuli nolattua itsensä. Sellaista romantiikka on. Suurin häviäjiä on kuitenkin se, joka analysoi liikaa eikä uskalla kokea.
Yliopisto muuten on poikkeuksellisen anteeksiantava ympäristö ihmissuhteille, koska useimmat ovat vielä sinkkuja ja suhteet ensimmäisiä. Kaikki tulevat, kasvavat ja menevät.
Jotenkin vaikea uskoa että jotain peräkammarin kympintyttöä lukuunottamatta ensimmäisiä suhteita kokeiltaisiin vasta lipastolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli yksi proffa, en sano edes alaa tunnistuksen takia. Vaimokin oli samalla alalla ja vierali ajoittain paikalla työnsä merkeissä antoi niin helvetin tarkkaan mun ymmärtää että mun ei ole mitään toivoa lähestyä hänen miestään.
Kenellekään en ollut puhunut mitään tai vihjanutkaan. Ehkä joskus olin kaihoisasti katsellut, mutta homman juoni oli se että tämä silloinen vaimo oli itsekin ollut oppilas ja silloin vietellyt tän varatun proffan.
Muijan purkauksella ei sitten juurikaan ollut tekemistä minun kanssa, kun varoitteli kuulemma kaikkia, joilla kuvitteli olevan mahdollisuuksia.
:D Kuinka hirvittävää on tässä vaiheessa todeta, että kannattiko ottaa mies joka noin helposti lähtee? Melko noloa olla ihan julkisesti noin epävarma omasta suhteestaan...
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Opettaja - opiskelija-suhde on ammattieettisesti väärin.
Heh! Aikuisen opettajan ja opiskelijan suhde on ammattieettisesti yhtä väärin kuin vaikka poliisin ja kansalaisen suhde, lääkärin ja reumaatikon suhde, tai kassaneidin ja asiakkaan suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesko tyttöystävä olisit hänen yiopistoaikansa varrella? Et varmasti ole ainoa hänestä kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
täti neuvoo kirjoitti:
En näe estettä sille, mikset voisi lähestyä luennoitsijaa, jos olet hänestä kiinnostunut. Sitä vain mietin, mihin kiinnostuksesi/ihastumisesi pohjautuu. Mitä oikeastaan tiedät tuosta miehestä? Tiedät hänet luennoitsijana, mutta ethän sinä oikeasti häntä yhtään tunne. Tiedät, millainen hän on yhdessä kapeassa roolissa, mutta et tunne häntä ihmisenä etkä tiedä mitään hänen elämästään. Et tiedä, millainen hän on siviilissä. Voisikohan olla niin, että olet ihastunut lähinnä omaan mielikuvaasi hänestä? Sitähän toki ihastuminen usein on, mutta tässä tapauksessa sinun kuvasi miehestä voi erota todellisuudesta aika reippaasti. Jotenkin tulee mieleen, että olet ehkä aika kokematon ihmissuhteissa vielä. Ei se ole outoa tai hävettävää, minäkin olin parikymppisenä yliopisto-opiskelijana ja minäkin ihastuin proffaani. Vaikka mies olisikin kiinnostunut, ja ryhtyisitte suhteeseen, se saattaa lopahtaa aika nopeasti ikäeron ja muuten erilaisten taustojen takia. Sen jälkeen voi olla aika ikävää törmätä häneen yliopistolla. Koeta siis miettiä sitäkin, millaista sitten suhteen päättymisen jälkeen olisi liikkua samoissa ympyröissä. Ei ehkä niin kivaa kuitenkaan.
Yllä kirjoitettu pätee lähes jokaiseen ihastumiseen. Treffeille mennään, vaikkei tunneta toista hyvin, eikä pystytä perustelemaan, mistä ihastus täsmälleen johtuu. Kokemattomat tekevät virheitä ja kokeneet toistavat niitä. Suhteet alkavat, jos alkavat, ja sitten lopahtavat. Jälkikäteen harmittaa, ettei tehnyt mitään - tai että tuli nolattua itsensä. Sellaista romantiikka on. Suurin häviäjiä on kuitenkin se, joka analysoi liikaa eikä uskalla kokea.
Yliopisto muuten on poikkeuksellisen anteeksiantava ympäristö ihmissuhteille, koska useimmat ovat vielä sinkkuja ja suhteet ensimmäisiä. Kaikki tulevat, kasvavat ja menevät.
Jotenkin vaikea uskoa että jotain peräkammarin kympintyttöä lukuunottamatta ensimmäisiä suhteita kokeiltaisiin vasta lipastolla.
Ihmisillä tuntuu menevän iloisesti lukio ja yliopisto sekaisin. Yliopisto on aikuisten ihmisten yhteisö. Lukio on koulu, jossa on alaikäisiä oppilaita. Siellä ne ekat suhteet ehkä solmitaan. Omalla vuosikurssilla oli aloittaineiden joukossa jo häitänsä viettäneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesko tyttöystävä olisit hänen yiopistoaikansa varrella? Et varmasti ole ainoa hänestä kiinnostunut.
Voi apua. Eikö mies olekaan neitsyt :O eikö ap saakaan avioliittoa? Seksin perässä tässä ollaan, joten mene muualle mummoilemaan.
Tule soitten ap lertomaan kun olet saanut pakit :)
tai jos vaihtoehtoisesti pääsit edes kahville saakka niin tule kertomaan sekin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Opettaja - opiskelija-suhde on ammattieettisesti väärin.
Heh! Aikuisen opettajan ja opiskelijan suhde on ammattieettisesti yhtä väärin kuin vaikka poliisin ja kansalaisen suhde, lääkärin ja reumaatikon suhde, tai kassaneidin ja asiakkaan suhde.
No minusta on ammattieettisesti arveluttavaa olla suhteessa ihmiseen, jolle jakaa suorituksesta arvion, joka vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa. Samalla tavalla minusta olisi arveluttavaa, jos tuomari ja syytettynä oleva henkilö olisivat keskenään suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietty jos riviopiskelija kokee olevansa siellä yliopistossa työskentelevän tasolla niin mksei, mutta fakta on, ettei se, että olet opiskelija nosta sinua opettajasi tasolle. En tiedä ajatteleeko ap niin, mutta siis kyllä mä mieluummin ajattelisin, että ehkei niitä yliopiston opettajia kiinnosta jokainen opiskelija mitenkään lähtökohtaisesti. Vaan täytyisi olla tosiaan vähän enemmän. Onhan se opettajakin siellä vähän enemmän kuin kuka vaan sisään päässyt opiskelija. Mua ainakin kiusais, jos joku opiskelija alkaisi roikkumaan perässä, ellei hän ois jotenkin ihmeellinen.
Niinkuin muutkin ovat todenneet, niin on kyllä kieroutunut käsitys yliopistosta. Itse olen tosiaan tohtoriopiskelija, olen ollut työsuhteisena tohtorikoulutettavana sekä aktiivina parissa järjestössä ja yhdessä hallinnon opiskelijaedustajan tehtävässä. Minä ainakin näen yliopiston yhteisönä enkä pystyttele turhia raja-aitoja. Käyn edelleen jonkin verran järjestöjen tilaisuuksissa enkä kyllä halua mitenkään korostaa jotain omaa statusta. Pikemminkin minusta on hienoa, jos voin tukea jotain nuorempaa opiskeljaa kasvamaan tiedeyhteisön jäseneksi. Ja minusta olisi ihan naurettavaa seuloa mahdollisia partnereita sillä perusteella, onko perustutkinto-opiskelija, jatko-opiskelija, apurahatutkija vai henkilökuntaa :D Ainakin itse oon kokenut hienoimmiksi hetkiksi ne, kun joku nuori opiskelija pääsee jatkoilla silmät loistaen kuuntelmaan meitä vanhoja partoja ja me päästään perehdyttämään asiasta kiinnostunutta tieteenalan kysymyksiin. Jos jotkut roikkujat ovat joskus ärsyttäneet, niin siinä on kyse siitä, että henkilö on ollut kännissä ja yrittää tunkea väkisin syliin, ei suinkaan jostain hierakian rikkomisesta. Opettaja-opiskelija -suhde erikseen, siinä onkin kyse ammattietiikasta. Mutta iso osa meistä henkilökunnasta on tutkijoita jotka opettavat jonkun kurssin vuodessa.
Juuri näin. Opettaja - opiskelija-suhde on ammattieettisesti väärin.
Huh naurattaa niin mistä valistusajankirjasta tuo ammattieettinen on peräisin. Orjuuskin olin yleisesti hyväksyttyä noina aikoina.
Esim. Helsingin yliopiston eettisissä periaatteissa sanotaan seuraavaa:
Korrektit käytöstavat ja työtehtävien asianmukainen suorittaminen kuuluvat
opettajan keskeiseen ammattitaitoon. Hyvin läheiset suhteet joihinkin opiskelijoihin
ovat omiaan vaarantamaan opettajan puolueettomuuden; opiskelijoiden on voitava
luottaa siihen, että kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti. (s. 15)
Suhteet eivät ole yksiselitteisesti kiellettyjä, mutta ne eivät saa synnyttää epäilyksiä siitä, että ne vaikuttavat opiskelijan kohteluun, esim. arvosanoihin.
Vaikeaa uskoa, että kukaan alkaisi noin sekoilemaan, kun ei edes halua parisuhdetta vaan jotain epämääräistä.
Niinkuin muutkin ovat todenneet, niin on kyllä kieroutunut käsitys yliopistosta. Itse olen tosiaan tohtoriopiskelija, olen ollut työsuhteisena tohtorikoulutettavana sekä aktiivina parissa järjestössä ja yhdessä hallinnon opiskelijaedustajan tehtävässä. Minä ainakin näen yliopiston yhteisönä enkä pystyttele turhia raja-aitoja. Käyn edelleen jonkin verran järjestöjen tilaisuuksissa enkä kyllä halua mitenkään korostaa jotain omaa statusta. Pikemminkin minusta on hienoa, jos voin tukea jotain nuorempaa opiskeljaa kasvamaan tiedeyhteisön jäseneksi. Ja minusta olisi ihan naurettavaa seuloa mahdollisia partnereita sillä perusteella, onko perustutkinto-opiskelija, jatko-opiskelija, apurahatutkija vai henkilökuntaa :D Ainakin itse oon kokenut hienoimmiksi hetkiksi ne, kun joku nuori opiskelija pääsee jatkoilla silmät loistaen kuuntelmaan meitä vanhoja partoja ja me päästään perehdyttämään asiasta kiinnostunutta tieteenalan kysymyksiin. Jos jotkut roikkujat ovat joskus ärsyttäneet, niin siinä on kyse siitä, että henkilö on ollut kännissä ja yrittää tunkea väkisin syliin, ei suinkaan jostain hierakian rikkomisesta. Opettaja-opiskelija -suhde erikseen, siinä onkin kyse ammattietiikasta. Mutta iso osa meistä henkilökunnasta on tutkijoita jotka opettavat jonkun kurssin vuodessa.