Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Perinteinen äitienpäiväriita käyty jo tänään hyvissä ajoin.
07.05.2016 |
Perinteisesti meillä riidellään äitienpäivänä. Huomenna emme voi viettää yhdessä äitienpäivää joten pyysin että viettäisimme sitä tänään. Pyysin mieheltä sitä illalla nukkumaanmennessä. Mies vastasi katotaan. Kerroin myös toiveeni yhteiselle ajanvietteelle. Aamulla pyysin uudestaan että vietetään tänään äitienpäivää. En saanut vastausta. Sanoin että olisi kiva mennä yhdessä erääseen paikkaan ja selvittelin aukioloajat jne. Ei vastausta. Ehdotin vielä kerran että menisimme, mies sanoi että oltiin aiemmin puhuttu menevämme toiseen paikkaan. Sanoin etten muista semmoista ja alleviivasin että toivon tätä äitienpäivälahjaksi. Mies sanoi "en ala tappelee, senku".
No jos olisin tässä kohti alkanut pakata perhettä paikkaan johon halusin, olis takuuriita tullut. Meillä usein käy niin että mennään johonkin kivaan paikkaan jossa sitten syntyy riita, kun koko remmi ei ole 100% innoissaan lähdöstä. En halunnut lähteä riitelemään. Harmitti, mutta en puhunut mitään, olin vain hiljaa. Mies alkoi tenttaa mikä on. Ei mikään, sanoin. Myöhemmin samaan kysymykseen kerroin että harmittaa kun pyytää suoraan jotain lahjaa itselleen, ei voi sitten toimia sen toiveen mukaan. Mies veti marttyyrilinjalle rähisten että hän se on kyllä juu joka aina äitienpäivät pilaa, joka vuosi! No sama kuvio kuin nyt toistuu useimmiten mun synttäreillä mutta vieläkin enempi äitienpäivänä. Häntä juhlitaan hänen toiveiden mukaan isänpäivänä ja syntymäpäivänä. Lahjat on sitä mitä on toivottu.
Keittiöpsykologit, kertokaa mikä mun miestä vaivaa? Ystäväni oli sitten lähdössä kanssani sinne haluamaani paikkaan jolloin mies heti toispuolisen hymyn ja ivalliseen ääneensävyyn kertoi että voihan sitä äitienpäivän viettää kavereidenkin kanssa mutta hän irtisanoutuu näistä suunnitelmista eikä lähde mihinkään. Kun ihmettelin että eihän hän alunperinkään ollut mihinkään lähdössä ja että kyllä kaverin kanssa äitienpäivän vietto kivalla tavalla houkuttelee enemmän kuin kotona riitely miehen kanssa, ei hän osannut muuta kuin naureskella minulle ja pyöritellä päätään "just joo niinpä niin".
Tunnen oloni arvottomaksi miehen silmissä.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Tämä äitisuhde antoi johtolangan. Kun olet tavallaan hänen kakkosnaisensa ja äiti on se ykkönen, joka voisi tulla mustasukkaiseksi saamastasi huomiosta. Yleistä miehillä jotka eivät irrottaudu äidistään normaaliin aikuisten väliseen suhteeseen, vaan jäävät roikkumaan kuin lapset.
Jollekin tuli näköjään täsmälleen sama asia kuin minullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsinaiset taas parkumassa jo etukäteen huomiota ja lahjontaa. Eikö lapsena tullut leikittyä tarpeeksi prinsessaleikkejä?
Taas tämä sama prinsessaleikki-lassukka. Ko. tyypin tyyli on helppo tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Miesasiatrollaus alkaa väsyttää. Joka helvetin ketjussa samaa vänkäämistä. Olisi kiva voida keskustella asiallisesti ilman tuota typerää länkytystä.
Miesvihapalstalla miesvihan julistus on keskustelua. Niinpä.
Olen aina ihmetellyt miksi ihmeessä nämä miesvihaa huutavat vaan sinnikkäästi jaksavat käydä tällä ah niin kauhealla palstalla. Kun teille on kummiskin se ihan oma palsta eli ylilauta.
Vaikea olisi nähdä kuinka joku nainen inisisi ylilaudalla joka ikisessä ketjussa että naisvihaa naisvihaa yhyhyyyy
Mulla oli tuommoista eksän kanssa.
Ap, arvaatko miksi se mies on eksä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap. olet kyllä aikaVAATIVA. ei sinun pidä vaatia yhtään mitän äitienpäiväksi itsellesi. Jos jotain saa se pitää tulla oma-aloitteisesti lapsilta tai mieheltä. Se että alat itse määrääilemään että sillon teette niin tai näin, niin kylä tuosta maku menee. Jos saat lapsilta kortin tai mieheltä kukkia, ole kiitollinen. Teet itestäs numeroa tavalla joka ärsyttää ja stressaa. Et välitä suhteestasi vaan enemmänkin siitä "mitä sinä saat".ja että "sinun pitää saada just nämä asiat just sillon kun vaadit"!
ymmärtäisin jos pitkässä liitossa ikinä ei mies tai lapsi olisi mitään äitille ymmärtänyt antaa, niin voiis alkaa vihjailemaan, mutta tuo jatkuva riitely kertoo että olet väärällä asenteella vaatimassa.
Tämä on varmaan tuotu jo aikaisemminkin esiin tässä ketjussa, koska uskon että en ole voi olla ainoa. Olen aikuinen mies jolla on vaimo, ja kolme lasta. Äitienpäivänä onnittelen äitiäni, ja annan hänelle jonkun muodollisen lahjan. Vaimoni ei ole koskaan edes pyytänyt minulta mitään äitienpäivälahjaa, ja se tuntuisi kieltämättä hieman oudolta/perverssiltä. Lapsemme sen sijaan tekevät hänelle aina jotain askarteluja, ja autankin heitä jos apua pyytävät lahjojen teossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämäkin mamma itkee viiden vuoden sisällä palstalla eroaan pahasta miehestä, "vaikka kaikki oli niin hyvin".
Vierailija kirjoitti:
ap. olet kyllä aikaVAATIVA. ei sinun pidä vaatia yhtään mitän äitienpäiväksi itsellesi. Jos jotain saa se pitää tulla oma-aloitteisesti lapsilta tai mieheltä. Se että alat itse määrääilemään että sillon teette niin tai näin, niin kylä tuosta maku menee. Jos saat lapsilta kortin tai mieheltä kukkia, ole kiitollinen. Teet itestäs numeroa tavalla joka ärsyttää ja stressaa. Et välitä suhteestasi vaan enemmänkin siitä "mitä sinä saat".ja että "sinun pitää saada just nämä asiat just sillon kun vaadit"!
ymmärtäisin jos pitkässä liitossa ikinä ei mies tai lapsi olisi mitään äitille ymmärtänyt antaa, niin voiis alkaa vihjailemaan, mutta tuo jatkuva riitely kertoo että olet väärällä asenteella vaatimassa.
Tämä on itseasiassa miehen tapa minkä otimme käyttöön aikani vastustettuani. Minusta lahjat on yllätyksiä, jotain mitä toinen haluaa ostaa lahjottavalle. Miehellä oli jo parisuhteemme alussa tapana kertoa esim. 4kk ennen synttäreitään että tämä pian julkaistava kirja on hänen syntymäpäivälahjatoiveensa. Sama jouluksi, hänellä oli ehdotukset valmiina, ei tarvinnut kuin kuunnella ja ostaa. Alkuvuosina en jotenkin kehdannut olla pyytämässä itselleni mitään. Sittemmin alkoi sapettaa että itse sain suklaalevyn ostettuani vaikka 60e kirjan miehelle. Aloin keksiä omat lahjani ja kerron aina miehelle mitä haluan. Näin minulla on edes häivähdys mahdollisuutta saada jotain mieluista. Kun asuimme yhdessä ja minulla oli ekat synttärit hänen avovaimona, sain lahjaksi saint paulian. Se oli hassu ele, olen allerginen kukkiville kukille. Mutta se motkotus jos kukka oli päässyt huonoon kuntoon, kuinka en arvosta hänen ostamaansa (2€) lahjaa..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo aika ikävää, jos miehesi ei äitienpäivänä pysty edes pientä toivettasi täyttämään? Toki et ole miehesi äiti, mutta kyllä meillä ainakin lapsuudenkodissa isä joutui äitienpäivänä johtamaan hommaa, koska me lapset pieninä emme oikein osanneet organisoida asioita. Sama isänpäivänä, äiti organisoi asiat.
Hyvää aikaista äitienpäivää, ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. olet kyllä aikaVAATIVA. ei sinun pidä vaatia yhtään mitän äitienpäiväksi itsellesi. Jos jotain saa se pitää tulla oma-aloitteisesti lapsilta tai mieheltä. Se että alat itse määrääilemään että sillon teette niin tai näin, niin kylä tuosta maku menee. Jos saat lapsilta kortin tai mieheltä kukkia, ole kiitollinen. Teet itestäs numeroa tavalla joka ärsyttää ja stressaa. Et välitä suhteestasi vaan enemmänkin siitä "mitä sinä saat".ja että "sinun pitää saada just nämä asiat just sillon kun vaadit"!
ymmärtäisin jos pitkässä liitossa ikinä ei mies tai lapsi olisi mitään äitille ymmärtänyt antaa, niin voiis alkaa vihjailemaan, mutta tuo jatkuva riitely kertoo että olet väärällä asenteella vaatimassa.
Tämä on itseasiassa miehen tapa minkä otimme käyttöön aikani vastustettuani. Minusta lahjat on yllätyksiä, jotain mitä toinen haluaa ostaa lahjottavalle. Miehellä oli jo parisuhteemme alussa tapana kertoa esim. 4kk ennen synttäreitään että tämä pian julkaistava kirja on hänen syntymäpäivälahjatoiveensa. Sama jouluksi, hänellä oli ehdotukset valmiina, ei tarvinnut kuin kuunnella ja ostaa. Alkuvuosina en jotenkin kehdannut olla pyytämässä itselleni mitään. Sittemmin alkoi sapettaa että itse sain suklaalevyn ostettuani vaikka 60e kirjan miehelle. Aloin keksiä omat lahjani ja kerron aina miehelle mitä haluan. Näin minulla on edes häivähdys mahdollisuutta saada jotain mieluista. Kun asuimme yhdessä ja minulla oli ekat synttärit hänen avovaimona, sain lahjaksi saint paulian. Se oli hassu ele, olen allerginen kukkiville kukille. Mutta se motkotus jos kukka oli päässyt huonoon kuntoon, kuinka en arvosta hänen ostamaansa (2€) lahjaa..
Ap
Päätit sitten kuitenkin naida tuon miehen ja perustaa vielä perheenkin hänen kanssaan? En vaan ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan tuotu jo aikaisemminkin esiin tässä ketjussa, koska uskon että en ole voi olla ainoa. Olen aikuinen mies jolla on vaimo, ja kolme lasta. Äitienpäivänä onnittelen äitiäni, ja annan hänelle jonkun muodollisen lahjan. Vaimoni ei ole koskaan edes pyytänyt minulta mitään äitienpäivälahjaa, ja se tuntuisi kieltämättä hieman oudolta/perverssiltä. Lapsemme sen sijaan tekevät hänelle aina jotain askarteluja, ja autankin heitä jos apua pyytävät lahjojen teossa.
Minä pidän lasteni isää, kasvattajaa ja elämänkumppania niin suuressa arvossa että haluan myös opettaa lapsille sen, että isää kiitetään isänpäivänä lahjoin ja huomiolla. Lasten askartelut, kortit ja kukkakimput on vähintä mitä järjestän. Minusta tuo ei ole perverssiä vaan osoittaa kunnioitusta puolisoni vanhemmuutta kohtaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. olet kyllä aikaVAATIVA. ei sinun pidä vaatia yhtään mitän äitienpäiväksi itsellesi. Jos jotain saa se pitää tulla oma-aloitteisesti lapsilta tai mieheltä. Se että alat itse määrääilemään että sillon teette niin tai näin, niin kylä tuosta maku menee. Jos saat lapsilta kortin tai mieheltä kukkia, ole kiitollinen. Teet itestäs numeroa tavalla joka ärsyttää ja stressaa. Et välitä suhteestasi vaan enemmänkin siitä "mitä sinä saat".ja että "sinun pitää saada just nämä asiat just sillon kun vaadit"!
ymmärtäisin jos pitkässä liitossa ikinä ei mies tai lapsi olisi mitään äitille ymmärtänyt antaa, niin voiis alkaa vihjailemaan, mutta tuo jatkuva riitely kertoo että olet väärällä asenteella vaatimassa.
Tämä on itseasiassa miehen tapa minkä otimme käyttöön aikani vastustettuani. Minusta lahjat on yllätyksiä, jotain mitä toinen haluaa ostaa lahjottavalle. Miehellä oli jo parisuhteemme alussa tapana kertoa esim. 4kk ennen synttäreitään että tämä pian julkaistava kirja on hänen syntymäpäivälahjatoiveensa. Sama jouluksi, hänellä oli ehdotukset valmiina, ei tarvinnut kuin kuunnella ja ostaa. Alkuvuosina en jotenkin kehdannut olla pyytämässä itselleni mitään. Sittemmin alkoi sapettaa että itse sain suklaalevyn ostettuani vaikka 60e kirjan miehelle. Aloin keksiä omat lahjani ja kerron aina miehelle mitä haluan. Näin minulla on edes häivähdys mahdollisuutta saada jotain mieluista. Kun asuimme yhdessä ja minulla oli ekat synttärit hänen avovaimona, sain lahjaksi saint paulian. Se oli hassu ele, olen allerginen kukkiville kukille. Mutta se motkotus jos kukka oli päässyt huonoon kuntoon, kuinka en arvosta hänen ostamaansa (2€) lahjaa..
Ap
Päätit sitten kuitenkin naida tuon miehen ja perustaa vielä perheenkin hänen kanssaan? En vaan ymmärrä.
Hän on monella tavalla hyvä puoliso, hyvä isä lapsillemme ja hieno elämänkumppani. Arvomme kohtaavat täydellisesti. Mies ei ole täydellinen kuitenkaan, sillä hän ei oikein osaa huomioida minua tai lapsiamme. Koen että jäämme aina hieman toissijaiseksi hänen mielenkiinnoilleen. Onko sinulla puoliso? Onko hän täydellinen? Mikä hänen vikansa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. olet kyllä aikaVAATIVA. ei sinun pidä vaatia yhtään mitän äitienpäiväksi itsellesi. Jos jotain saa se pitää tulla oma-aloitteisesti lapsilta tai mieheltä. Se että alat itse määrääilemään että sillon teette niin tai näin, niin kylä tuosta maku menee. Jos saat lapsilta kortin tai mieheltä kukkia, ole kiitollinen. Teet itestäs numeroa tavalla joka ärsyttää ja stressaa. Et välitä suhteestasi vaan enemmänkin siitä "mitä sinä saat".ja että "sinun pitää saada just nämä asiat just sillon kun vaadit"!
ymmärtäisin jos pitkässä liitossa ikinä ei mies tai lapsi olisi mitään äitille ymmärtänyt antaa, niin voiis alkaa vihjailemaan, mutta tuo jatkuva riitely kertoo että olet väärällä asenteella vaatimassa.
Tämä on itseasiassa miehen tapa minkä otimme käyttöön aikani vastustettuani. Minusta lahjat on yllätyksiä, jotain mitä toinen haluaa ostaa lahjottavalle. Miehellä oli jo parisuhteemme alussa tapana kertoa esim. 4kk ennen synttäreitään että tämä pian julkaistava kirja on hänen syntymäpäivälahjatoiveensa. Sama jouluksi, hänellä oli ehdotukset valmiina, ei tarvinnut kuin kuunnella ja ostaa. Alkuvuosina en jotenkin kehdannut olla pyytämässä itselleni mitään. Sittemmin alkoi sapettaa että itse sain suklaalevyn ostettuani vaikka 60e kirjan miehelle. Aloin keksiä omat lahjani ja kerron aina miehelle mitä haluan. Näin minulla on edes häivähdys mahdollisuutta saada jotain mieluista. Kun asuimme yhdessä ja minulla oli ekat synttärit hänen avovaimona, sain lahjaksi saint paulian. Se oli hassu ele, olen allerginen kukkiville kukille. Mutta se motkotus jos kukka oli päässyt huonoon kuntoon, kuinka en arvosta hänen ostamaansa (2€) lahjaa..
Ap
Mikä sai perustamaan perheen tällaisen miehen kanssa, joka jo tuossa vaiheessa vähät välitti mitä toivot ja mille olet allerginen?
Tässä on taas vaan tarinan toinen puoli. Mies palstalle niin kullaan koko tarina. Totuus löytyy yleensä n. Puolesta välistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan tuotu jo aikaisemminkin esiin tässä ketjussa, koska uskon että en ole voi olla ainoa. Olen aikuinen mies jolla on vaimo, ja kolme lasta. Äitienpäivänä onnittelen äitiäni, ja annan hänelle jonkun muodollisen lahjan. Vaimoni ei ole koskaan edes pyytänyt minulta mitään äitienpäivälahjaa, ja se tuntuisi kieltämättä hieman oudolta/perverssiltä. Lapsemme sen sijaan tekevät hänelle aina jotain askarteluja, ja autankin heitä jos apua pyytävät lahjojen teossa.
Minä pidän lasteni isää, kasvattajaa ja elämänkumppania niin suuressa arvossa että haluan myös opettaa lapsille sen, että isää kiitetään isänpäivänä lahjoin ja huomiolla. Lasten askartelut, kortit ja kukkakimput on vähintä mitä järjestän. Minusta tuo ei ole perverssiä vaan osoittaa kunnioitusta puolisoni vanhemmuutta kohtaan.
Ap
Kyllä minäkin vaimoani rakastan ja arvostan. Tottakai myös lapseni minulle esittelevät mitä aikovat äidille antaa lahjaksi etukäteen ym. Perheitä on näköjään moneen lähtöön, ja ehkä me sitten olemme jonkunlainen poikkeus tässä suhteessa. Emme kai muutenkaan oikein ole innokkaita touhottamaan erilaisten juhlapäivien perään. Tiedän myös perheitä joissa puolisot kutsuvat toisiaan äidiksi ja isäksi. Jokainen tyylillään.
Kuulostat tosi fiksulta ap. Olen samoilla linjoilla kanssasi. Täällä moni ehdottaa että maksaisit samalla mitalla takaisin ja jättäisit isänpäivän juhlimatta. Tavallaan toimii joo, mutta siinä kasvaa katkeraksi ajan myötä kun toivoisi ihan toisenlaista ja keskittyy "kostamaan" joka merkkipäivä, vaikka oikeasti haluisi huomioida toista ja että toinen huomioisi sinua. Lopulta katkeruus on niin syvää ettei edes muista mistä se alkoi ja edessä on ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. olet kyllä aikaVAATIVA. ei sinun pidä vaatia yhtään mitän äitienpäiväksi itsellesi. Jos jotain saa se pitää tulla oma-aloitteisesti lapsilta tai mieheltä. Se että alat itse määrääilemään että sillon teette niin tai näin, niin kylä tuosta maku menee. Jos saat lapsilta kortin tai mieheltä kukkia, ole kiitollinen. Teet itestäs numeroa tavalla joka ärsyttää ja stressaa. Et välitä suhteestasi vaan enemmänkin siitä "mitä sinä saat".ja että "sinun pitää saada just nämä asiat just sillon kun vaadit"!
ymmärtäisin jos pitkässä liitossa ikinä ei mies tai lapsi olisi mitään äitille ymmärtänyt antaa, niin voiis alkaa vihjailemaan, mutta tuo jatkuva riitely kertoo että olet väärällä asenteella vaatimassa.
Tämä on itseasiassa miehen tapa minkä otimme käyttöön aikani vastustettuani. Minusta lahjat on yllätyksiä, jotain mitä toinen haluaa ostaa lahjottavalle. Miehellä oli jo parisuhteemme alussa tapana kertoa esim. 4kk ennen synttäreitään että tämä pian julkaistava kirja on hänen syntymäpäivälahjatoiveensa. Sama jouluksi, hänellä oli ehdotukset valmiina, ei tarvinnut kuin kuunnella ja ostaa. Alkuvuosina en jotenkin kehdannut olla pyytämässä itselleni mitään. Sittemmin alkoi sapettaa että itse sain suklaalevyn ostettuani vaikka 60e kirjan miehelle. Aloin keksiä omat lahjani ja kerron aina miehelle mitä haluan. Näin minulla on edes häivähdys mahdollisuutta saada jotain mieluista. Kun asuimme yhdessä ja minulla oli ekat synttärit hänen avovaimona, sain lahjaksi saint paulian. Se oli hassu ele, olen allerginen kukkiville kukille. Mutta se motkotus jos kukka oli päässyt huonoon kuntoon, kuinka en arvosta hänen ostamaansa (2€) lahjaa..
Ap
Päätit sitten kuitenkin naida tuon miehen ja perustaa vielä perheenkin hänen kanssaan? En vaan ymmärrä.
Hän on monella tavalla hyvä puoliso, hyvä isä lapsillemme ja hieno elämänkumppani. Arvomme kohtaavat täydellisesti. Mies ei ole täydellinen kuitenkaan, sillä hän ei oikein osaa huomioida minua tai lapsiamme. Koen että jäämme aina hieman toissijaiseksi hänen mielenkiinnoilleen. Onko sinulla puoliso? Onko hän täydellinen? Mikä hänen vikansa on?
Mitkä arvot teillä oikein "kohtaavat täydellisesti", kun toisten huomioiminen ja perheen asettaminen etusijalle eivät selvästikään sellaisia ole? Vähän ihmetyttää, miten mies voi olla hyvä puoliso, isä ja elämänkumppani, jos nauttii toisen nöyryyttämisestä ja mitätöimisestä tuolla tavalla, ja niin kuin itsekin sanot, pitää perhettään toissijaisena suhteessa muihin mielenkiinnonkohteisiinsa. Mitkä ne hänen hienot ominaisuutensa ovat?
Vierailija kirjoitti:
Tässä on taas vaan tarinan toinen puoli. Mies palstalle niin kullaan koko tarina. Totuus löytyy yleensä n. Puolesta välistä.
Tiedätkö mitä? Me ollaan usein setvitty riitoja palstalla. Niin hirveä provonhuutelu alkaa siitä että vaikea löytää miehen kommentteja välistä.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Niin, alistumaan. Mä en ainakaan haluaisi miestä, jota voisin alistaa. Mutta jos se saa sulle tunteen arvostamisestasi, niin mene toki miehesi tarjoamalle lounaalle. Vanhempiesi kuoltuakin.