Miksi teidän miehenne lähtevät kävelemään ja jättävät perheensä?

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, jolle uuden haluaminen ja "saaliin" nappaaminen on tärkeämpää kuin siihen tyytyminen, minkä jo omistaa.

Omistaa?

Ex ei antanut kuin 1-3 krt vuodessa lasten syntymisen jälkeen ja tällä tavalla mentiin kuusi vuotta ja tässäkin oli ainakin puolet liikaa mitä annoin hänelle aikaa.

Aikaa hänellä riitti muuhun kyllä mutta ei parisuhteen hoitoon, seksistä kun oli puhe niin sano aina että masentaa.

Hän kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ensimmäisen jälkeen ja tämän verukkeella sain lapset itselleni  onneksi.

Tässä syy miksi lähdin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, jolle uuden haluaminen ja "saaliin" nappaaminen on tärkeämpää kuin siihen tyytyminen, minkä jo omistaa.

Omistaa?

Ehkä huono sana parisuhteesta ja perheestä puhuttaessa, mutta ymmärsit varmasti mistä on kyse.

Sellainen mies joka on vähänkään epäröinyt lastenhankintaa ja tuntee tulleensa isäksi painostuksesta. Mies joka on jo lapsuudessa tottunut siihen, että lastenhoito kuuluu ja on "luonnollisempaa" naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdin kävelemään kun ilmeni, että ex-vaimolla oli suhde työkaverinsa kanssa. Lapset olisi ottanut mukaani, mutta sosiaalitätien mielestä äidillä on aina parempi oikeus lapseen.

M

Sosiaalitädit ei päätä kenen luokse lapsi jää eron jälkeen asumaan ellei ole kyseessä lastensuojelutapaus, jossa toinen vanhempi on esim. päihdeongelmainen. Olisit taistellut lapsistasi ja vienyt asian oikeuteen. Mutta nähtävästi et oikeasti edes halua lapsia itsellesi, kun tyydyt vain ulisemaan nettipalstalla. 

Kyllä ne käytännössä päättää, sillä ne ei allekirjoita elatussopimusta, jos eivät ole.siihen tyytyväisiä. Mikään ehdotus ei mene läpi, jos lastenvalvoja ei sitä hyväksy.

Mies, joka kuunteli aikansa syntiensä ja syyllisyyksiensä luettelemista samalla kun teki kaikkensa pitääkseen katon perheen pään päällä ja ruokaa lautasella, ja lopulta totesi että on parasta kaikille jos hän lähtee. Joko kotoa tai koko elämästä.

Mä oon tekemässä lähtöä. Parisuhdetta n. kuusi vuotta takana, lapsi 4v.

Puoliso huutaa ja riehuu milloin mistäkin. On katkera, mustasukkainen, kateellinen lähes kaikesta. Mitään en ilmeisesti osaa tehdä oikein, en kuulemma auta tarpeeksi. Odottaa jatkuvasti lahjoja ja ravintolapäiviä sekä ulkomaan matkoja vaikka rahasta on tiukkaa ja minä tuon enimmän rahan taloon ja maksan enimmän osan menoista.

Ei ole tyytyväinen mistään, ei pystytä kunnolla käymään mistään kun saa ihme raivareita ihme syistä.

Uhkailee ja kiristää lapsen huoltajuudella. Pari kertaa käynyt kimppuun, joskus huutaa myös lapselle vähän turhasta.

Ja minä kyllä teen ja autan, kotitöissä voisin vähän parantaa, huom vähän. Lapsen kanssa teen ja touhuan ja olen mielestäni oikein hyvä isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdin kävelemään kun ilmeni, että ex-vaimolla oli suhde työkaverinsa kanssa. Lapset olisi ottanut mukaani, mutta sosiaalitätien mielestä äidillä on aina parempi oikeus lapseen.

M

Sosiaalitädit ei päätä kenen luokse lapsi jää eron jälkeen asumaan ellei ole kyseessä lastensuojelutapaus, jossa toinen vanhempi on esim. päihdeongelmainen. Olisit taistellut lapsistasi ja vienyt asian oikeuteen. Mutta nähtävästi et oikeasti edes halua lapsia itsellesi, kun tyydyt vain ulisemaan nettipalstalla. 

Kyllä ne käytännössä päättää, sillä ne ei allekirjoita elatussopimusta, jos eivät ole.siihen tyytyväisiä. Mikään ehdotus ei mene läpi, jos lastenvalvoja ei sitä hyväksy.

Lastenvalvoja vahvistaa vanhempien keskinäisen tapaamissopimuksen. Jos toinen vanhemmista kieltäytyy sopimasta, ei lastenvalvoja voi vastoin tämän tahtoa vahvistaa sopimusta. Hän voi kieltäytyä vahvistamasta vanhempien sopimuksen, jos katsoo sen olevan lapsen edun vastainen. Siinäkin tapauksessa vanhemmat päättävät yhdessä lapsen asumisesta. Ainoastaan käräjäoikeus voi määrätä lapsen asumisen toiselle vanhemmalle.

M48 kirjoitti:

Ex ei antanut kuin 1-3 krt vuodessa lasten syntymisen jälkeen ja tällä tavalla mentiin kuusi vuotta ja tässäkin oli ainakin puolet liikaa mitä annoin hänelle aikaa.

Aikaa hänellä riitti muuhun kyllä mutta ei parisuhteen hoitoon, seksistä kun oli puhe niin sano aina että masentaa.

Hän kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ensimmäisen jälkeen ja tämän verukkeella sain lapset itselleni  onneksi.

Tässä syy miksi lähdin

Hyvin tyypillinen tapaus. Lapset kiinnostaa, puoliso ei enää. Jos tollasessa tilanteessa jää odottelemaan kipinän syttymistä, ni ei voi syyttää kuin itseään.

Vierailija kirjoitti:

Mies, joka kuunteli aikansa syntiensä ja syyllisyyksiensä luettelemista samalla kun teki kaikkensa pitääkseen katon perheen pään päällä ja ruokaa lautasella, ja lopulta totesi että on parasta kaikille jos hän lähtee. Joko kotoa tai koko elämästä.

Onkohan sinua oikeasti syyllistetty, vai onko niin, että huonon itsetunnon vuoksi et siedä minkäänlaista palautetta toiminnastasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdin kävelemään kun ilmeni, että ex-vaimolla oli suhde työkaverinsa kanssa. Lapset olisi ottanut mukaani, mutta sosiaalitätien mielestä äidillä on aina parempi oikeus lapseen.

M

Sosiaalitädit ei päätä kenen luokse lapsi jää eron jälkeen asumaan ellei ole kyseessä lastensuojelutapaus, jossa toinen vanhempi on esim. päihdeongelmainen. Olisit taistellut lapsistasi ja vienyt asian oikeuteen. Mutta nähtävästi et oikeasti edes halua lapsia itsellesi, kun tyydyt vain ulisemaan nettipalstalla. 

Kyllä ne käytännössä päättää, sillä ne ei allekirjoita elatussopimusta, jos eivät ole.siihen tyytyväisiä. Mikään ehdotus ei mene läpi, jos lastenvalvoja ei sitä hyväksy.

Lastenvalvoja vahvistaa vanhempien keskinäisen tapaamissopimuksen. Jos toinen vanhemmista kieltäytyy sopimasta, ei lastenvalvoja voi vastoin tämän tahtoa vahvistaa sopimusta. Hän voi kieltäytyä vahvistamasta vanhempien sopimuksen, jos katsoo sen olevan lapsen edun vastainen. Siinäkin tapauksessa vanhemmat päättävät yhdessä lapsen asumisesta. Ainoastaan käräjäoikeus voi määrätä lapsen asumisen toiselle vanhemmalle.

Kerroinkin mitä tuo käytännössä merkitsee.

Vierailija kirjoitti:

M48 kirjoitti:

Ex ei antanut kuin 1-3 krt vuodessa lasten syntymisen jälkeen ja tällä tavalla mentiin kuusi vuotta ja tässäkin oli ainakin puolet liikaa mitä annoin hänelle aikaa.

Aikaa hänellä riitti muuhun kyllä mutta ei parisuhteen hoitoon, seksistä kun oli puhe niin sano aina että masentaa.

Hän kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ensimmäisen jälkeen ja tämän verukkeella sain lapset itselleni  onneksi.

Tässä syy miksi lähdin

Hyvin tyypillinen tapaus. Lapset kiinnostaa, puoliso ei enää. Jos tollasessa tilanteessa jää odottelemaan kipinän syttymistä, ni ei voi syyttää kuin itseään.

Miksi on sitten ylipäätään mennyt naimisiin, jos on niin itsekäs, että haluaakin erota? Avioliittohan on lupaus olla ikuisesti yhdessä. Ei siinä lieventävänä asianhaarana saa olla toisen masennus. Tuollaisen jättäjän ei olisi koskaan pitänytkään mennä naimisiin, koska hän rikkoi avioliittonsa. Hän on valehtelija. Avoliitossa elämällä ei olisi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies, joka kuunteli aikansa syntiensä ja syyllisyyksiensä luettelemista samalla kun teki kaikkensa pitääkseen katon perheen pään päällä ja ruokaa lautasella, ja lopulta totesi että on parasta kaikille jos hän lähtee. Joko kotoa tai koko elämästä.

Onkohan sinua oikeasti syyllistetty, vai onko niin, että huonon itsetunnon vuoksi et siedä minkäänlaista palautetta toiminnastasi?

Niin, että vika onkin (yllättäen) miehessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M48 kirjoitti:

Ex ei antanut kuin 1-3 krt vuodessa lasten syntymisen jälkeen ja tällä tavalla mentiin kuusi vuotta ja tässäkin oli ainakin puolet liikaa mitä annoin hänelle aikaa.

Aikaa hänellä riitti muuhun kyllä mutta ei parisuhteen hoitoon, seksistä kun oli puhe niin sano aina että masentaa.

Hän kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ensimmäisen jälkeen ja tämän verukkeella sain lapset itselleni  onneksi.

Tässä syy miksi lähdin

Hyvin tyypillinen tapaus. Lapset kiinnostaa, puoliso ei enää. Jos tollasessa tilanteessa jää odottelemaan kipinän syttymistä, ni ei voi syyttää kuin itseään.

Miksi on sitten ylipäätään mennyt naimisiin, jos on niin itsekäs, että haluaakin erota? Avioliittohan on lupaus olla ikuisesti yhdessä. Ei siinä lieventävänä asianhaarana saa olla toisen masennus. Tuollaisen jättäjän ei olisi koskaan pitänytkään mennä naimisiin, koska hän rikkoi avioliittonsa. Hän on valehtelija. Avoliitossa elämällä ei olisi ollut.

Kunnes kuolema erottaa. Jos parisuhde on kuollut, niin eikös se mene näitten lupausten mukaan?

Mun mies lähti kun vauva oli 6 kk. Hänelle vaan oli jotenkin mielenterveydelle liikaa se vastuu ja lapsiperheen elämä. Eikä tosiaan ollut mitenkään ennen epätasapainoisen oloinen ihminen, vaikka seurustelimme 4 vuotta ennen naimisiin menoa ja lapsen tekoa.

Mutta tosiaan alkoi aika pian lapsen synnyttyä muuttua. Ei kestänyt yhtään pientäkään itkua. Alkoi paeta kotia töihin ja baareihin. Valitti koko ajan ettei pysty elämään itkun ja kakkavaippojen keskellä, että hän onkin luonnostaan erakko joka haluaisi elää loppuikänsä yksin. Lopulta kun mies lähti, olin pelkästään helpottunut asiasta, koska minulle oli aiheuttanut valtavaa stressiä sen miehen huonon olon ja ryypiskelyn katselu kotonamme. 

Miehen erakkopuheissa muuten oli sitten myös totta, sillä vaikka hän heti erottuaan minusta otti lyhyen suhteen nuoren ulkomaalaisen naisen kanssa, niin sen jälkeen on ollut jo lähes 10 vuotta ilman minkäänlaisia naissuhteita. Yksikseen asuu pienessä kaksiossaan.

Niin, entäs oma miehesi Ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M48 kirjoitti:

Ex ei antanut kuin 1-3 krt vuodessa lasten syntymisen jälkeen ja tällä tavalla mentiin kuusi vuotta ja tässäkin oli ainakin puolet liikaa mitä annoin hänelle aikaa.

Aikaa hänellä riitti muuhun kyllä mutta ei parisuhteen hoitoon, seksistä kun oli puhe niin sano aina että masentaa.

Hän kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ensimmäisen jälkeen ja tämän verukkeella sain lapset itselleni  onneksi.

Tässä syy miksi lähdin

Hyvin tyypillinen tapaus. Lapset kiinnostaa, puoliso ei enää. Jos tollasessa tilanteessa jää odottelemaan kipinän syttymistä, ni ei voi syyttää kuin itseään.

Miksi on sitten ylipäätään mennyt naimisiin, jos on niin itsekäs, että haluaakin erota? Avioliittohan on lupaus olla ikuisesti yhdessä. Ei siinä lieventävänä asianhaarana saa olla toisen masennus. Tuollaisen jättäjän ei olisi koskaan pitänytkään mennä naimisiin, koska hän rikkoi avioliittonsa. Hän on valehtelija. Avoliitossa elämällä ei olisi ollut.

Avioliitoa solmiessa ei teknisesti luvata, vaan tahdotaan: "tahdotko ottaa ja rakastaa jne" Ihminen sanoo tahtovansa ja tahtoo tahtoa, mutta jos ei enää tahdo eikä yrityksistä huolimatta saa enää rakkautta syttymään, ei voi koko loppuelämäänsä - mies eikä nainen - elää onnettomana rakkaudettomassa suhteessa ja kärsiä. Sitä en hyväksy, ettei sanota ajoissa puolisolle tästä ja yritetä yhdessä parantaa tilannetta ensin, vaan tuosta noin vaan lähdetään tai jopa lähdetään toisen matkaan. Mutta jos yrittää ja yrittää, eikä enää saa avioliitosta hyvää, on jokaisella miehellä ja naisella oikeus erota ilman että hän periaatteessa olisi valehtelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdin kävelemään kun ilmeni, että ex-vaimolla oli suhde työkaverinsa kanssa. Lapset olisi ottanut mukaani, mutta sosiaalitätien mielestä äidillä on aina parempi oikeus lapseen.

M

Sosiaalitädit ei päätä kenen luokse lapsi jää eron jälkeen asumaan ellei ole kyseessä lastensuojelutapaus, jossa toinen vanhempi on esim. päihdeongelmainen. Olisit taistellut lapsistasi ja vienyt asian oikeuteen. Mutta nähtävästi et oikeasti edes halua lapsia itsellesi, kun tyydyt vain ulisemaan nettipalstalla. 

Ei (käräjä)oikeus sen loppukädessä päättää, mutta arvaa keitä siinä prosessissa kuullaan asiantuntijoina ja jonka mielipiteille tuomari päätöksensä lähinnä perustaa. 

M

Kyllä. Mutta sosiaaliviranomaisen lausunnoilla on vaikutusta lähinnä vain, jos tiedossa on toisen vanhemman päihdeongelma, mt-ongelma tai väkivaltaisuus tms. Sitten myös lapsen oma mielipide vaikuttaa, jos on riittävän isosta lapsesta kyse.

Tilastollinen fakta on kuitenkin se, että miehet häviävät huoltajuuskiistat useammin. Eli jossain kohtaa prosessia asia kääntyy naisten hyväksi oli se stten oikeuslaitoksen tai sosiaaliviranomaisten "syytä".

Mä en ihmettelis jos mies nyt lähtis. Meillä 4kk vauva ja hän on elämäni keskipiste kaikin tavoin. Rakkauteni lasta kohtaan on suunnatonta, mies tuntuu yhdentekevältä, vaikka aiemmin meillä oli upea suhde ja olin hyvin rakastunut.

Huoltoriidat päättyy yleensä yhteishuoltoon ja lähivanhemmaksi äiti - siksi että lapset menee yleensä sille, joka niitä on hoitanut. Miettikää isät sitä, kun sovitte miten perhevapaat jaetaan ja miten tärkeää on tulla töistä kotiin kun lapset on vielä valveilla + hoitaa harrastuksia, neuvoloita jne