Miksi teidän miehenne lähtevät kävelemään ja jättävät perheensä?

Palstamammat, nuo maapallon ainoat täydelliset olennot. Vikaa ei koskaan ole itsessään. Ikinä.

Siis onko teidän miehet olleet aina noin paljon seksin perään, vai muuttuiko tilanne lasten jälkeen? Eikö suhteessa ole ollut seksin suhteen suvantovaiheita ennen lasten saamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies, joka kuunteli aikansa syntiensä ja syyllisyyksiensä luettelemista samalla kun teki kaikkensa pitääkseen katon perheen pään päällä ja ruokaa lautasella, ja lopulta totesi että on parasta kaikille jos hän lähtee. Joko kotoa tai koko elämästä.

Onkohan sinua oikeasti syyllistetty, vai onko niin, että huonon itsetunnon vuoksi et siedä minkäänlaista palautetta toiminnastasi?

Niin, että vika onkin (yllättäen) miehessä?

Ei kun kysyin, voiko näin olla. Minun oma mieheni on nimittäin itsetunnoltaan niin heikko (ei ole koskaan kotona saanut positiivista palautetta lapsena ja nuorena, lapsuusperheen tunnekuviot oli aika häiriintyneet) ettei siedä minkäänlaista kielteistä palautetta. Vaikka olisi töpännyt jotakin tai tehnyt jonkun virheen, niin siitä ei saisi koskaan mainita eikä puhua. Hän suhtautuu kaikkiin töppeihin ja virheisiin kuin ne olisi jotain aivan hirveää. Minä itse voin kyllä myöntää, jos olen jotain töpännyt ja voin pyytää anteeksi. Minut on kasvatettu niin, että asiat selvitetään eikä mökötetä. Mutta omalle miehelleni pienenkin virheen myöntäminen on mahdotonta. Hän suojelee huonoa itsetuntoaan sillä tavalla, mutta se tuottaa vaikeuksia kaikissa ihmissuhteissa. Ja ollaan oltu naimisissa jo 20 vuotta ja ei olla eroamassa, mutta kyllä olen joutunut monesti terapeuttina toimimaan, jotta saadaan asiat selvitettyä ja miehen tunnelukot aukaistua. Ja väitän, että jos minä en olisi taitava näitä asioita selvittelemään, niin oltaisiin erottu jo aikapäivää sitten. (Ja jälkikäteen olen ymmärtänyt, että miehelläni oli ollut aikaisemmissa tyttöystävien  kanssa ihan saman käyttämiskuvion kanssa hankaluuksia, vaikkei ollut edes lapsia niiden tyttöystävien kanssa)

A) Sosiaalisesti hyväksytty taktiikka. Koko yhteiskunta teilaa kyllä naisen joka jättää lapset taakseen, mutta miehelle ei juuri olkia kohautella jos saman tempun tekee. Voi vielä saada sädekehän päälleen kun huhuilee mikä hullu akka se exä on ja kun yhteiskuntakin juoksee miehen tahtojen yli vaikka miten haluaisi lapset pitää/heitä nähdä.

B) Minäminä-miehet. Eron sattuessa joko ryvetään niin siinä liittoni päättyi-itsesäälissä, että ei edes välitetä tai jopa ylpeydeltään pystytä olemaan niin aikuisia, että ajateltaisiin lasten parasta = pysyttäisi heidän elämässä mukana. Tai sitten lähdetään vauhti päällä elämään sitä menetettyä elämää kiinni, eikä edes muisteta niitä lapsia.

C) Minäminä-naiset. Eron sattuessa ei ylpeys ja lapsellisuus anna periksi ajatella lasten parasta = anneta isän pysyä lasten elämässä mukana.

#) Hyvin monella olisi selvästi kasvettavaa noiden eroasioiden suhteen, pitäisi pystyä ajattelemaan niitä keihin se ero koskee kaikkein eniten sen oman p*rseen yli. Itse olen kyllä sitä mieltä, että mies joka ei aidosta suuresta halustaan huolimatta ole saanut pysyä lasten elämässä mukana ei vaan yritä tarpeeksi. Jos on asiat oikeasti kunnossa ja tahtoa niin ei yhteiskunta heittäydy kapulaksi rattaisiin vaan taistelemalla se v**tumaisinkin äitihahmo kyllä joutuu joustamaan. Sivusta olen vain näitä juttuja seurannut itse. Oma mieheni on kyllä uhannut ettei aio lapsiaan tavata/hoitaa jos meille joskus ero tulee. Oma ensimmäinen ajatukseni oli lähinnä, että pitäisikö tuollaisen aivopierun takia yksinään erota kun eihän kukaan fiksu ihminen ajattele noin. Ihan käsittämätön kommentti muuten niin hyvältä, fiksulta ja kiltiltä mieheltä joskin vaikeina aikoina syljettynä. Puuttuuko joiltain miehiltä sitten selkärankaa kestää niitä rankkoja aikoja?

Monesti nämä samat miehet ovat vain seilanneet perhe-elämässä mukana kun nainen on ollut se perheen huolehtija ja asioiden hoitaja. Varmasti osaltaan vaikuttaa tämä äiti-keskeinen kulttuurikin. Äiti on se #1 ja isä tulee perheessä hyvänä kakkosena (hoitajana/huolehtijana), näin sen kuulemma kuuluu mennä. Mies siinä sitten vetäytyy omaan kuoreensa, enkä ihmettele. Olen itsekin nähnyt sitä kamppailua kun äidit koittavat saada miestä yhteisvastuuseen äitiysvapaiden päätyttyä, mutta mies on jo niin tottunut siihen ettei työssäkäyvänä ole ollut tarvis ottaa samassa määrin sitä vastuuta mitä kotona ollut äiti on ottanut. Ei ne roolit tuosta vaan muutu vaikka äiti palaa töihin. Meillä kamppaillaan asian kanssa edelleen vaikka jo pari vuotta sitten palasin töihin.

Asioilla on musta ja valkoinen puolensa, sekä lukematon määrä niitä harmaan sävyjä siinä välissä. Erotilanteessa niitä kokijoitakin on aina vähintään kaksi ja näiden kahden näkemys asiasta voi olla hyvinkin eri. Tärkein asia mitä monella olisi opittavanaan olisi se itseensä meneminen ja aikuismainen käytös. Kritiikki myös omia ajatuksia kohtaan sen sijaan, että vain tunnehöyryissä ryntäiltäisiin ajatuksesta toiseen.

= SYITÄ ON MONIA JA SYYTÄ ON MOLEMMISSA :)

[Tilastollinen fakta on kuitenkin se, että miehet häviävät huoltajuuskiistat useammin. Eli jossain kohtaa prosessia asia kääntyy naisten hyväksi oli se stten oikeuslaitoksen tai sosiaaliviranomaisten "syytä".]

Pakko tähän todeta, että olen itse nähnyt miten eronneet miehet lakkaavat huolehtimasta itsestään ja kodistaan ja se olutkin maistuu päivittäin usean annoksen voimin. Yhtäkään naista en ole nähnyt jolle näin on käynyt, joskin varmasti heitäkin jossain on. Onko se sitten ihme, että lapsista huolehtii äiti eikä isä joka ei kykene huolehtimaan enää edes itsestään. Ero tuntuu olevan usein kovempi pala miehelle kuin naiselle - näin ulospäin. Varmasti tilastoihin mahtuu jos jonkinlaista tapausta, mutta nämä tapaukset ovat kyllä valitettavan yleisiä.

Joo kyllähän se niin on, että tuomiovallan käyttö kuuluu tässäkin asiassa yleisille tuomioistuimille, eli ensivaiheessa käräjäoikeuksille. Käräjäoikeus yleensä tilaa sosiaalitantoilta, ns olosuhdeselvityksen, jossa selvitellään mm. kummankin vanhemman asuinosolsuhteet ja lasten mielipidettä asiaan, tuon olosuhdeselvityksen tekemisen takia asia monesti viivästyy ja käräjäoikeus käsittely vie helpoisit 9 kk tai vuoden. Tätä ennen on mahdollista hakea ns. väliaikais määräystä.. yleensä nämä asiat menee niin, että vahvistetaan ns. status quo, eli valitseva olotila, eli jos vanhemmat ovat kummatikin ok vanhempia ja esim nainen jää lasten kanssa entiseen yhteiseen kotiin. no sitten annetaan väliaikaismääräys, jolla tuo olotila "siunataan" Sitten voitte miettiä jos olisitte itse tuomareita, että lähtisitteko ilman erityistä syytä muuttamaan tuota vallitsevaa olosuhdetta esim 1 vuoden kuluttua, lapset ovat jo vuoden aikana tottuneet tuoho tilanteeseen...

Voin sanoa, että tuomioistuimissa ei kyllä vallitse mitään nais lähtökohtaa, mutta monesti se vaan on niin, että nainen on ottanut vetovastuun lasten huollosta vähitellen tuo olosuhde vakiintuu, eikä sitä lähdetä ilman erityistä syytä sörkkimään..

nimi varatuomari

Vierailija kirjoitti:

[Tilastollinen fakta on kuitenkin se, että miehet häviävät huoltajuuskiistat useammin. Eli jossain kohtaa prosessia asia kääntyy naisten hyväksi oli se stten oikeuslaitoksen tai sosiaaliviranomaisten "syytä".]

Pakko tähän todeta, että olen itse nähnyt miten eronneet miehet lakkaavat huolehtimasta itsestään ja kodistaan ja se olutkin maistuu päivittäin usean annoksen voimin. Yhtäkään naista en ole nähnyt jolle näin on käynyt, joskin varmasti heitäkin jossain on. Onko se sitten ihme, että lapsista huolehtii äiti eikä isä joka ei kykene huolehtimaan enää edes itsestään. Ero tuntuu olevan usein kovempi pala miehelle kuin naiselle - näin ulospäin. Varmasti tilastoihin mahtuu jos jonkinlaista tapausta, mutta nämä tapaukset ovat kyllä valitettavan yleisiä.

Sepä tässä on, että mies saa saman kohtelun olipa olut alkanu maistua tai ei. Huolehtipa mies itsestään tai ei. Lähtökohtaisesti äidillä on selkeä etulyöntiasema ja käytännössä saa päättää, miten asiat toteutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdin kävelemään kun ilmeni, että ex-vaimolla oli suhde työkaverinsa kanssa. Lapset olisi ottanut mukaani, mutta sosiaalitätien mielestä äidillä on aina parempi oikeus lapseen.

M

Sosiaalitädit ei päätä kenen luokse lapsi jää eron jälkeen asumaan ellei ole kyseessä lastensuojelutapaus, jossa toinen vanhempi on esim. päihdeongelmainen. Olisit taistellut lapsistasi ja vienyt asian oikeuteen. Mutta nähtävästi et oikeasti edes halua lapsia itsellesi, kun tyydyt vain ulisemaan nettipalstalla. 

Ei (käräjä)oikeus sen loppukädessä päättää, mutta arvaa keitä siinä prosessissa kuullaan asiantuntijoina ja jonka mielipiteille tuomari päätöksensä lähinnä perustaa. 

M

Kyllä. Mutta sosiaaliviranomaisen lausunnoilla on vaikutusta lähinnä vain, jos tiedossa on toisen vanhemman päihdeongelma, mt-ongelma tai väkivaltaisuus tms. Sitten myös lapsen oma mielipide vaikuttaa, jos on riittävän isosta lapsesta kyse.

Perustelet tässä nyt tikkua laineilla. Vai oletko oikeasti sitä mieltä, että yhteiskunta eri muotoineen ei olisi voimakkaasti naisen puolella? Miksi haluat hämärtää pointtia?

varatuomari kirjoitti:

Joo kyllähän se niin on, että tuomiovallan käyttö kuuluu tässäkin asiassa yleisille tuomioistuimille, eli ensivaiheessa käräjäoikeuksille. Käräjäoikeus yleensä tilaa sosiaalitantoilta, ns olosuhdeselvityksen, jossa selvitellään mm. kummankin vanhemman asuinosolsuhteet ja lasten mielipidettä asiaan, tuon olosuhdeselvityksen tekemisen takia asia monesti viivästyy ja käräjäoikeus käsittely vie helpoisit 9 kk tai vuoden. Tätä ennen on mahdollista hakea ns. väliaikais määräystä.. yleensä nämä asiat menee niin, että vahvistetaan ns. status quo, eli valitseva olotila, eli jos vanhemmat ovat kummatikin ok vanhempia ja esim nainen jää lasten kanssa entiseen yhteiseen kotiin. no sitten annetaan väliaikaismääräys, jolla tuo olotila "siunataan" Sitten voitte miettiä jos olisitte itse tuomareita, että lähtisitteko ilman erityistä syytä muuttamaan tuota vallitsevaa olosuhdetta esim 1 vuoden kuluttua, lapset ovat jo vuoden aikana tottuneet tuoho tilanteeseen...

Voin sanoa, että tuomioistuimissa ei kyllä vallitse mitään nais lähtökohtaa, mutta monesti se vaan on niin, että nainen on ottanut vetovastuun lasten huollosta vähitellen tuo olosuhde vakiintuu, eikä sitä lähdetä ilman erityistä syytä sörkkimään..

nimi varatuomari

Taidatpa olla harvinaisen korruptoitunut...

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, jolle se perhe ei lopulta ollutkaan tärkein

Niinpä, miksi niin moni nainen ei välitäkkään perheestään ja hakevat eroja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M48 kirjoitti:

Itse lähdin käveleen kun ei seksiä saanut, lapset vein mukana.

Nyt minulla on 25v nainen ja elämä loistaa.

Onneksi oli aivoehto ex jäi nuolemaan näppejään vaikka kuinka yritti saada lapset ja asunnon itselleen.

Outoa että te miehet aina luulette että nainen haluaa erossa lapset.

Sehän on täysin naisen päätettävissä, kenelle ne lapset menee. Yhteiskunta on naisen puolella.

No miksiköhän?? Jos mies olisi se, joka lapsen kantaisi, synnyttäisi ja hoitaisi lähes koko pikkulapsiajan, olisi yhteiskunta "miehen puolella". Suurinta osaa miehistä ei lapsi juuri ole kiinnostanut, vasta sitten pitäisi huoltajuus saada kun ero tulee. Loogista?

Minä jäin lasten kanssa, laitoin miehen ulos, kun ei näyttänyt aikuiseksi kasvavan.

Talo, auto, ja tavarat jäivät minulle, miehelle pakkasin vaatteensa ja sanoin heipat. Eikä kaivattu.

Hän kaipasi ja haahuili takaisin, huomautin, että elämä on valintoja.

Ja tämä, milloinhan miehet oppii, että jos osaa antaa hyvää seksiä, vaimokin innostuu. Mutta nämä ukkokullat nousee päälle ja pari työntöö, se on siinä. Eipä vois vähempää kiinnostaa.

Pitäkää tunkkinne.

Meillä on lasten kanssa kivaa!

Vierailija kirjoitti:

varatuomari kirjoitti:

Joo kyllähän se niin on, että tuomiovallan käyttö kuuluu tässäkin asiassa yleisille tuomioistuimille, eli ensivaiheessa käräjäoikeuksille. Käräjäoikeus yleensä tilaa sosiaalitantoilta, ns olosuhdeselvityksen, jossa selvitellään mm. kummankin vanhemman asuinosolsuhteet ja lasten mielipidettä asiaan, tuon olosuhdeselvityksen tekemisen takia asia monesti viivästyy ja käräjäoikeus käsittely vie helpoisit 9 kk tai vuoden. Tätä ennen on mahdollista hakea ns. väliaikais määräystä.. yleensä nämä asiat menee niin, että vahvistetaan ns. status quo, eli valitseva olotila, eli jos vanhemmat ovat kummatikin ok vanhempia ja esim nainen jää lasten kanssa entiseen yhteiseen kotiin. no sitten annetaan väliaikaismääräys, jolla tuo olotila "siunataan" Sitten voitte miettiä jos olisitte itse tuomareita, että lähtisitteko ilman erityistä syytä muuttamaan tuota vallitsevaa olosuhdetta esim 1 vuoden kuluttua, lapset ovat jo vuoden aikana tottuneet tuoho tilanteeseen...

Voin sanoa, että tuomioistuimissa ei kyllä vallitse mitään nais lähtökohtaa, mutta monesti se vaan on niin, että nainen on ottanut vetovastuun lasten huollosta vähitellen tuo olosuhde vakiintuu, eikä sitä lähdetä ilman erityistä syytä sörkkimään..

nimi varatuomari

Taidatpa olla harvinaisen korruptoitunut...

Tollasiahan noi on. En ihmettele yhtään, jos isät ei ole sitoutuneita omaan lapseensa, kun saa toisesta suunnasta raippaa sormille ja toisesta suunnasta siunataan tapahtunut.

Miten niin lähtee? Eikä lähde. Hopeahääpäivä tulossa kohta.Hyvin jaksaa kantaa vastuuta lapsista.

Ap, aloituksesi on kerrassaan typerästi muotoiltu. Opettele kirjoittamaan. Kansalaisopistoissakin on kirjoituskursseja, suosittelen lämpimästi.

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin lasten kanssa, laitoin miehen ulos, kun ei näyttänyt aikuiseksi kasvavan.

Talo, auto, ja tavarat jäivät minulle, miehelle pakkasin vaatteensa ja sanoin heipat. Eikä kaivattu.

Hän kaipasi ja haahuili takaisin, huomautin, että elämä on valintoja.

Ja tämä, milloinhan miehet oppii, että jos osaa antaa hyvää seksiä, vaimokin innostuu. Mutta nämä ukkokullat nousee päälle ja pari työntöö, se on siinä. Eipä vois vähempää kiinnostaa.

Pitäkää tunkkinne.

Meillä on lasten kanssa kivaa!

Innostuit sitten tämän "paskan miehen" kanssa lisääntymään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M48 kirjoitti:

Itse lähdin käveleen kun ei seksiä saanut, lapset vein mukana.

Nyt minulla on 25v nainen ja elämä loistaa.

Onneksi oli aivoehto ex jäi nuolemaan näppejään vaikka kuinka yritti saada lapset ja asunnon itselleen.

Outoa että te miehet aina luulette että nainen haluaa erossa lapset.

Sehän on täysin naisen päätettävissä, kenelle ne lapset menee. Yhteiskunta on naisen puolella.

No miksiköhän?? Jos mies olisi se, joka lapsen kantaisi, synnyttäisi ja hoitaisi lähes koko pikkulapsiajan, olisi yhteiskunta "miehen puolella". Suurinta osaa miehistä ei lapsi juuri ole kiinnostanut, vasta sitten pitäisi huoltajuus saada kun ero tulee. Loogista?

Miksi sitten jauhaa tasa-arvoisesta vanhemmuudesta, jos se on mahdoton toteutumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin lasten kanssa, laitoin miehen ulos, kun ei näyttänyt aikuiseksi kasvavan.

Talo, auto, ja tavarat jäivät minulle, miehelle pakkasin vaatteensa ja sanoin heipat. Eikä kaivattu.

Hän kaipasi ja haahuili takaisin, huomautin, että elämä on valintoja.

Ja tämä, milloinhan miehet oppii, että jos osaa antaa hyvää seksiä, vaimokin innostuu. Mutta nämä ukkokullat nousee päälle ja pari työntöö, se on siinä. Eipä vois vähempää kiinnostaa.

Pitäkää tunkkinne.

Meillä on lasten kanssa kivaa!

Innostuit sitten tämän "paskan miehen" kanssa lisääntymään?

No sano muuta, nuoria oltiin ja rakastuneita.

Hyvin meni lasten syntymään asti, kunnes vähitellen tajusin, että arjessa kaikki alkoi olla vastuullani, mies ihmetteli päivät pitkät pyöritellen peukaloitaan.

Myöhemmin hän itsekin ihmetteli, mikä hänelle tuli, jotenkin varmaan aikuisuus pelotti.

Kuten sanoit, toki olis minunkin pitänyt osata katsoa paremmin, mutta en osannut. Eikä varmaan kukaan koskaan voi täysin mennä toisesta vastuuseen, vai voiko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M48 kirjoitti:

Itse lähdin käveleen kun ei seksiä saanut, lapset vein mukana.

Nyt minulla on 25v nainen ja elämä loistaa.

Onneksi oli aivoehto ex jäi nuolemaan näppejään vaikka kuinka yritti saada lapset ja asunnon itselleen.

Outoa että te miehet aina luulette että nainen haluaa erossa lapset.

Sehän on täysin naisen päätettävissä, kenelle ne lapset menee. Yhteiskunta on naisen puolella.

No miksiköhän?? Jos mies olisi se, joka lapsen kantaisi, synnyttäisi ja hoitaisi lähes koko pikkulapsiajan, olisi yhteiskunta "miehen puolella". Suurinta osaa miehistä ei lapsi juuri ole kiinnostanut, vasta sitten pitäisi huoltajuus saada kun ero tulee. Loogista?

Miksi sitten jauhaa tasa-arvoisesta vanhemmuudesta, jos se on mahdoton toteutumaan?

On se mahdollista. Se vain vaatisi isiltä paljon enemmän lapsiin keskittymistä ja niiden kanssa enemmän olemista. Harva isä tähän on kuitenkaan valmis. Monille menee työt ja harrastukset lasten edelle, eikä lasten kanssa vietetä kun se muutama pakollinen tunti päivässä. Isät eivät tunnu edes ymmärtävän, millainen vastuu äideillä on lasten asioissa. On paljon muutakin kuin se lasten leikittäminen. Eikä äiti voi esim. olla humalassa hoitaessaan lapsia.

Oksettavaa, että ukot tekee ensin lapsia, sitten hylkäävät perheensä ja ottavat tilalle nuoren naisen! Kunhan vaan saavat kusipää geeninsä eteenpäin rauhassa ilman mitään vastuuta.

T. Ikuisesti vela

Vierailija kirjoitti:

Miksi he luulevat että jos on lapsia tehnyt on ok lähteä ja kävellä pois?

Koska jännämies.