Oletteko löytäneet parisuhteen ns. etsimättä?

Olen, itse asiassa nykyisen mieheni olen löytänyt etsimättä. Olin sinkkutyttö, ulkoiluttamassa koiraa, ja kun oli lauantai, niin tehtiin retki. Poikkeuksellisesti mentiin toiselle paikkakunnalle junalla, kun teki mieli katsella muitakin maisemia. Kävelin siellä urheilukentän ohi, ja siellä oli mies treenaamassa erästä  heittolajia. Koira alkoi haukkua heittoa joka kerta ja mies tietysti ärsyyntyi. Mua nauratti se koiran haukkuminen. Menin pahoittelemaan hänelle ja kerroin, etten ole ennen minä enkä koira nähnyt treeniä näin läheltä, taitaa koira olla mielestään tekniikka-arvostelija. Miestä alkoi huvittaa. Kun olin aikeissa jatkaa matkaa, hän sanoi, että kyllähän sä voit treeniä katsoa, mutta tule huomenna ilman tota kriitikkoa.

No naimisiin mentiin ja yhä ollaan, 2 teini-ikäistä lasta. Koira kuoli vuosia sitten.

Vierailija kirjoitti:

naisilla se oikea voi vain tulla vastaan, koska miehet tekee 95% aloitteista. Miehenä ei kannata odottaa.

Vain Lassukkalandiassa tehdään yksipuolisia aloitteita. Mennään ja töksäytetään toiselle, että "Lähdetkö kahville ja alatko seurustelemaan kanssani". Oikeassa elämässä ihmiset lähettävät paljon hienovaraisempia viestejä. Jutellaan, tutkaillaan omia fiiliksiä ja toisen lähettämiä signaaleja, eikä monestikaan jälkeen päin pysty edes sanomaan, että kumpi sen aloitteen oikeastaan teki. Niin se meni omassakin parisuhteessani; mies tuli tuomaan erästä huonekalua, jonka olin ostanut yhteiseltä ystävältämme (joka sai tämän miehen pakettiautoineen kuskiksi), minä tarjosin vaivanpalkaksi teetä, juteltiin, laitoin jälkeen päin vielä viestillä kiitokset ja totesin jotain, että oli kiva jutella, hän soitteli muutaman päivän kuluttua ja kysyi seuraksi tiettyyn tilaisuuteen. Muutaman tapaamisen jälkeen istuimme jälleen luonani täällä ja valitin kipeitä hartioita, jolloin hän tarjoutui hieromaan. Vasta siinä vaiheessa, kun hän hartioiden hieromisen lomassa myös pörrötti hiuksiani, uskoin että hänkin on kiinnostunut minusta muutenkin kuin ystävänä. Seuraava tapaaminen, muistaakseni, olikin sitten sellainen että otettiin vähän viiniä ja uskaltauduin käpertymään hänen kylkeensä katsomaan elokuvaa.

Ollaan oltu kohta kaksi vuotta yhdessä eikä meistä kumpikaan edelleenkään ole tehnyt mitään aloitetta seurusteluun.

Molemmat vakavammat suhteet ovat tulleet "etsimättä" yhteisestä opiskeluporukasta tilanteessa, jossa on tunnettu kuukausia/vuosi/pari.

Kun on sinkkuna ollut, niin jotain hakua on päällä tietysti ollut.Ei siis ole haettu kotoa vaan tuohon on ollut mahdollisuus ja alkoholilla on ollut joku osuus siihen, että kaverisuhteesta menty pidemmälle. Mies olen ja pitkään rengastettu, jos sillä jotain väliä. 

Olipa ihana toi koirajuttu :). Mä tapasin mieheni baarissa. En meinannut ensin lähteä viihteelle ollenkaan, mutta kaveri sai houkuteltua mukaansa. Onneksi sai, kohta ollaan oltu jo 15 vuotta yhdessä tän baarituttavuuden kanssa.

Minut on kyllä kotoa haettu. Niin alkoi ensimmäinen parisuhde, mikä kesti 24 vuotta.. Mies tuli meille töihin ja vei mökin tyttären mennessään.

Sitten eron jälkeen kokeilin nettideitit ja olin yksikseni kolme vuotta..

Seuraava suhde alkoi siitä, kun mies tölväisi minua ammattisaitilla ja pyyteli sitä anteeksi yv:llä..se kesti aikansa, kunnes todettiin, ettei tästä mitään tule.

Sitten olin päättänyt jo olla ihan yksikseni ja aloillani, kun samaisella ammattisaitilla sain yv:tä mieheltä, joka tahtoi tietää sataako meillä vettä...viime kesänä..sitähän satoi joka hemmetin paikassa ja paljon, tauotta.

Siitä se lähti kolme kuukautta sitkeää viestin vaihtoa, kunnes päätin käydä sanomassa suorat sanat, etten ole nainen tuota miestä varten..olen sanonut ja monesti, mutta ei se vaan usko...elämme kaukosuhteessa.

Nykyisen mieheni "löysin" etsimättä.

Erosin 5 vuotta kestäneestä suhteesta ja 2 päivää eron jälkeen tuttu mies soitti yllättäen ja hetken juttelun jälkeen sovimme treffit...nämä treffit ovat nyt kestäneet 25 vuotta.

Mä olin päättänyt pysyä sinkkuna loppuelämäni kun tapasin tulevan vaimoni :D

Oma kokemukseni on, että rakkaus tulee vastaan, kun vähiten odottaa. Sillä kaikista epämieluisimmalla tai erikoisimmalla hetkellä, sen kaikista epätodennäköisimmän henkilön kanssa. Mutta on se sitten niin ihanaa. Ja lopulta kaikki tuntuu täysin järkevältä ja oikealta.

Miehelläkin toki voi tuuri käydä "etsimättä", esim. itsellä ei ollut mitään hakuhakua päällä ja päätin facessa heittää viestiä kiintoisan näköiselle naiselle. Kehuin vaan että oletpa tosi kivan näköinen, eikä juuri muuta ja siitä sitten lähtikin viestittely käyntiin. Sen jälkeen, kun olen yrittämällä yrittänyt etsiä niin ei löydy ja alan päätymään siihen tulokseen, että kaipa se pitää vaan heittää vapaalle. Ja kaipa sitten taas jossain vaiheessa tulee se erikoisnainen jossain vastaan, jonka kanssa lähtee rullaamaan. Mutta toki, ilman minun, miehen ensimmäistä liikettä ei mitään tapahdu.

Sinkku palstoilta olen löytänyt 2 elämäni aikana. Sinkkupalstat on mun mielestä kamalia paikkoja. Enkä jaksa käydä monilla treffeillä. En oo jaksanu monen kanssa kirjotellu ja kattoo kannattaako edes tavata. Seuraava mies saa tulla töissä tai vapaa ajalla vastaan. Työni kautta tutustun uusiin ihmisiin.

Kyllä, mutta parhaat olen löytänyt ihan etsimällä. Tinderistä löytyneen kanssa juuri vietettiin suhteen nelivuotispäivää.

Ne etsimättä löytyneet exät olivat opiskelijabileistä ym. tapahtumista alkunsa saaneita juttuja. Mutta parhaat treffit ja parhaat tyypit olen tavannut Tinderin kautta. Turhaan parjattu sovellus!