Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti, miten selvitä lasten kanssa?
05.05.2016 |
Mies muutti omilleen ihan yllättäen. En huomannut mitään varoitusmerkkejä ja se tuli niin puun takaa kun vaan tulla voi. Ehdittiin olla yhdessä noin 18v, alettiin seurustella ihan teineinä.. Vieläkin on vaikea käsittää, että tämä on oikeasti tapahtunut mulle/meille. Meillä on pienet lapset (4v ja 6kk) ja siitä johtuvaa väsymystä kyllä on molemmilla ollut, mutten kyllä ois voinut uskoa, että mies lähtee noin vaan!
Lapsiaan mies ei ole nähnyt lähtönsä jälkeen ja näyttää siltä, ettei häntä edes kiinnosta. Vanhempi lapsi vaikuttaa olevan ihmeissään, kun on aina ollut ns. isin tyttö ja kun nyt ei ole isäänsä nähnyt niin mm. kiukuttelee ns. turhista asioista. Vauva on pienestä asti ollut todella haastava tapaus ja edelleen on todella itkuinen ja nukkuu myös erittäin huonosti. Nukkuu kyllä yöllä, mutta herää noin puolen tunnin välein, aina ei ole edes nälkä, mutta kitisee ja nukahtaminen kestää.
Olen koko ajan todella väsynyt ja tuntuu, että tiuskin aiheettomasti vanhemmalle lapselle. Väsymyksen takia tunteet on entistä enemmän pinnassa ja monta kertaa päivässä meinaa itkettää.
Tuntuu, että olen ihan yksin tämän kaiken kanssa. Mulla ei ole täällä paljoa ystäviä/tuttuja, joille avautua ja purkaa huoliaan. Omat vanhempani ovat jo molemmat haudassa ja sisaruksia ei ole. Appivanhempiiin mulla on hyvät välit, mutta he ovat niin iäkkäitä, ettei heistä ole ainakaan lastenhoitoavuksi. He ovat yhtä ihmeissään poikansa käytöksestä ja ovat yrittäneet puhua tälle, mutta huonoin tuloksin.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Mun mies lähti aikanaan samoin, täysin yllättäin. Uusi asunto, ja pian sinne muutti uusi nainenkin. Lapsiaan ei kaivannut missään vaiheessa, koska tekivät yhteiset lapset. Mies joka selittää lähtevänsä, kun ei jaksanut lapsiarkea, tekee kolme lasta!? Meillä kaksi.
Appivanhemmat olivat alkuun korvaamaton tuki, en tiedä miten olisin selvinnyt siitä tunnemyrskystä ja lasten kanssa ilman heitä. Vaikka välit poikaansa menivät, niin mumma ja pappa on mailman tärkeimmät meidän lasten elämässä. Mumma ja pappa on siirtäneet talonsa ja kesäpaikan ja Lapin mökin omistuksen meidän lasten nimiin vuosien varrella. Tästä mies ei ole tykännyt, mutta eipä häneltä ole kysyttykään.
Jännittäiviä aikoja elettiin, mutta hyvin meni sekin. Nimittäin kun tapasin nykyisen mieheni, hänen esittelemisensä appivanhemmilla.
Ihana kuulla, että noinkin voi käydä. Että vaikka poika on täysin egoistinen, niin vanhemmat voivat silti olla inhimillisiä. Toivottavasti ap:nkin suhde appivanhempiin kestää ja saa sieltä apua ja pysyvät ihmissuhteet lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäisin löytää kunnon isän lapsilleni ja rakastavan punlison itselleni sun tilanteessa.En haluaisi tuollaista biologista isää enää roolimalliksi tilanteessaTsemppiä ja jaksuja
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin löytää kunnon isän lapsilleni ja rakastavan punlison itselleni sun tilanteessa.En haluaisi tuollaista biologista isää enää roolimalliksi tilanteessaTsemppiä ja jaksuja
Näin pitemmällä tähtäimellä kannattaa tehdä. Se olisi lapsillekin hyväksi. Nyt toki alkuun on varmasti riittävästi hommaa selviämisessä arjesta yksin pienten lasten kanssa.
4-vuotias päoväkotiin niin saat aikaa nukkua päivällä jos vauva nukkuu.
Olet valtettavasti totuttanut vauvan nyt siihen että reagoit jokaiseen pieneen inahdunseen niin vauva ei osaa itsenukahtaa uudelleen. 4-v tottuu kyllä nukkumaan vauva itkusta huolimatta, tärkeää olisi nyt unikoulu tai muu keino saada vauva nukkumaan, väsynyt vauva on kitisevä päivälläkin ja kärsii varmasti itsekin siitä ettei osaanukkua yöllä.
laita 4 vuotiaalle ne korvatulpat jos hän herää vauvan huutoon.
Kyllä mulla on aina ollut hyvät välit appivanhempiini ja luultavasti tulee olemaan jatkossakin. Lasten hoidossa eivät ihan hirveästi pysty auttamaan, koska se olisi heille fyysisesti liian raskasta, koska ovat jo iäkkäitä ja heillä on useampia sairauksia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies lähti aikanaan samoin, täysin yllättäin. Uusi asunto, ja pian sinne muutti uusi nainenkin. Lapsiaan ei kaivannut missään vaiheessa, koska tekivät yhteiset lapset. Mies joka selittää lähtevänsä, kun ei jaksanut lapsiarkea, tekee kolme lasta!? Meillä kaksi.
Appivanhemmat olivat alkuun korvaamaton tuki, en tiedä miten olisin selvinnyt siitä tunnemyrskystä ja lasten kanssa ilman heitä. Vaikka välit poikaansa menivät, niin mumma ja pappa on mailman tärkeimmät meidän lasten elämässä. Mumma ja pappa on siirtäneet talonsa ja kesäpaikan ja Lapin mökin omistuksen meidän lasten nimiin vuosien varrella. Tästä mies ei ole tykännyt, mutta eipä häneltä ole kysyttykään.
Jännittäiviä aikoja elettiin, mutta hyvin meni sekin. Nimittäin kun tapasin nykyisen mieheni, hänen esittelemisensä appivanhemmilla.
Ihana kuulla, että noinkin voi käydä. Että vaikka poika on täysin egoistinen, niin vanhemmat voivat silti olla inhimillisiä. Toivottavasti ap:nkin suhde appivanhempiin kestää ja saa sieltä apua ja pysyvät ihmissuhteet lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä jossain vaiheessa uusi mies, mutta ei kyllä ihan heti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin löytää kunnon isän lapsilleni ja rakastavan punlison itselleni sun tilanteessa.En haluaisi tuollaista biologista isää enää roolimalliksi tilanteessaTsemppiä ja jaksuja
Tuota päiväkotiin laittamista voisi ehkä harkita, toisaalta tuntuu, että se voisi olla lapselle liikaa, kun on jo joutunut kokemaan isänsä "menetyksen". Luultavasti parempi vaihtoehto olisi hoitaja kotiin, mutta siihen ei oikeen olis varaa..
En usko, että johtuu mistään totuttamisesta siihen, että reagoin vauvan itkuun heti. Esikoinen oli samanlainen vauvana, koskaan mitään syytä esikoisen itkuisuudelle ja huonolle nukkumiselle ei löytynyt. Esikoinen alkoi nukkua paremmin ja itkuisuus hävisi siinä vähän ennen vuoden ikää. Ihan samalla tavalla siis esikoisen kohdalla reagoin itkuunsa. Kokeiltiin aikoinaan esikoisen kanssa, ettei ihan heti reagoitais itkuun, mutta sillon se itku vaan yltyi pahemmaks ja oli tosi vaikea saada sitten vauvaa rauhottumaan. Samaa on kokeiltu tämän nuorimman kanssa ja samalla lopputuloksella ja sillon vielä kaiken lisäks heräs myös esikoinenkin eikä meinannut nukahtaa enää uudestaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
4-vuotias päoväkotiin niin saat aikaa nukkua päivällä jos vauva nukkuu.
Olet valtettavasti totuttanut vauvan nyt siihen että reagoit jokaiseen pieneen inahdunseen niin vauva ei osaa itsenukahtaa uudelleen. 4-v tottuu kyllä nukkumaan vauva itkusta huolimatta, tärkeää olisi nyt unikoulu tai muu keino saada vauva nukkumaan, väsynyt vauva on kitisevä päivälläkin ja kärsii varmasti itsekin siitä ettei osaanukkua yöllä.
laita 4 vuotiaalle ne korvatulpat jos hän herää vauvan huutoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tiedä meneekö arvaukseni pahasti pieleen, mutta jos olette ollut nuoresta asti kauan yhdessä niin kyse voi olla siitä, että miehesi "veri vetää" saalistamaan. Hän haluaa päästä metsästämään ja saalistamaan vierasta. Tietysti väsymys/kireä ilmapiiri on osa syy.. Jos haluat miehesi takaisin, niin voisit kokeilla antaa hänelle luvan käydä vieraissa jossain toisella paikkakunnalla. Tietenkään tällaiseen ratkaisuuden ei pidä lähteä, jos se tuntuu sinusta kauhean pahalta.
Itse ajattelen niin, että kannataako pitkää liittoa ja perhettä laittaa palasiksi pelkästään sen takia jos toinen haluaa vierasta. No nämä asiat on jokaisen itse päätettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin oli taas kaikki hyvin, kun av-mamma niin itselleen uskotteli. Av-mammat ovat maailman ainoita virheettömiä ihmisiä.
Miten vaikeaa miehelle on avata suu ja sanoa vaimolle, että en ole onnellinen, voitaisiinko me tehdä asialle jotain? Ehei, ratkaisu on hommata salaa uusi asunto ja uusi nainen ja kas, ongelma ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tiedä meneekö arvaukseni pahasti pieleen, mutta jos olette ollut nuoresta asti kauan yhdessä niin kyse voi olla siitä, että miehesi "veri vetää" saalistamaan. Hän haluaa päästä metsästämään ja saalistamaan vierasta. Tietysti väsymys/kireä ilmapiiri on osa syy.. Jos haluat miehesi takaisin, niin voisit kokeilla antaa hänelle luvan käydä vieraissa jossain toisella paikkakunnalla. Tietenkään tällaiseen ratkaisuuden ei pidä lähteä, jos se tuntuu sinusta kauhean pahalta.
Itse ajattelen niin, että kannataako pitkää liittoa ja perhettä laittaa palasiksi pelkästään sen takia jos toinen haluaa vierasta. No nämä asiat on jokaisen itse päätettävä.
Mä ymmärrän tuon saalistus puolen, mutta tuskin ajankohtainen asia tässä keskustelussa, kun (luottamus) on jo petetty. Mä siis itse antaisin miehen käydä vieraissa (on puhuttu,ei ole halunnut), mutta en voisi hyväkyä jos mies pettäisi minua. Tärkeintä on se luottamus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä saalistuspuolta ollenkaan.Ei miehesikään hyväksyisi sinun saalistushimoa.Kuka vässykkä sellaista kattelisi.Hyvä että pääsit eroon miehestä
Tulisin mielelläni sinua auttamaan, omat lapset on jo maailmalla. Vapaa-aikanani voisin vaikka ulkoilla lastesi kanssa.
Kumpa tietäisin missä asut.
Pyydä rohkeasti apua, ja keskustele ja pura tunteitasi.
Olis kuitenkin hyvä varjella lapsia kuulemasta kaikkea kamalaa.
Kyllä se siitä helpottaa, kesäkin on aivan kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pärjäät kyllä hyvin ilman tuollaista kusipää miestä! Pyydät neuvolasta apua tai jos pyytäminen ei riitä niin vaadit, niiden kuuluu auttaa!
Mun mies lähti aikanaan samoin, täysin yllättäin. Uusi asunto, ja pian sinne muutti uusi nainenkin. Lapsiaan ei kaivannut missään vaiheessa, koska tekivät yhteiset lapset. Mies joka selittää lähtevänsä, kun ei jaksanut lapsiarkea, tekee kolme lasta!? Meillä kaksi.
Appivanhemmat olivat alkuun korvaamaton tuki, en tiedä miten olisin selvinnyt siitä tunnemyrskystä ja lasten kanssa ilman heitä. Vaikka välit poikaansa menivät, niin mumma ja pappa on mailman tärkeimmät meidän lasten elämässä. Mumma ja pappa on siirtäneet talonsa ja kesäpaikan ja Lapin mökin omistuksen meidän lasten nimiin vuosien varrella. Tästä mies ei ole tykännyt, mutta eipä häneltä ole kysyttykään.
Jännittäiviä aikoja elettiin, mutta hyvin meni sekin. Nimittäin kun tapasin nykyisen mieheni, hänen esittelemisensä appivanhemmilla.