Nihkeimmät luokkaretkikohteet, missä luokkasi kävi ala-asteaikoina?

Leirikouluviikot voivat ollakin tylsiä, mökkielämä on ylipäätään tylsää ja yliarvostettua aikuisenakin, mutta ainakin yläasteella on sellaistakin tapahtunut, että pillimehun sijasta on joku saanut jo maistaa pill*mehuakin. Ottaisitte ilon irti ettekä valittaisi vuosikymmeniä myöhemmin av-palstalla.

Mitä herrantertuille sitten pitäisi oikein järjestää, jos ilmaiset reissut hienoihin linnoihin, huvipuistoihin ynnä muihin eivät kelpaa? Tai vaikka Tampereen Vapriikkiin, jossa on toistakymmentä museota jääkiekkomuseosta pelimuseoon?

Pitäisikö järjestää virtuaali-luokkaretki, jossa joka oppilas nysvää apaattisena kännykkäänsä niin kuin aina muutenkin?

Vierailija kirjoitti:

Näistä kertomuksista tulee mieleen, että on se 90-luvun lama ollut varmaan järkytys niille opettajille, jotka olivat opettajana jo minun aikaan varakkaalla 80-luvulla, jolloin käytiin luokkaretkellä mm. Särkänniemen huvipuistossa. Mulla on vieläkin muutama muisto tallella siltä reissulta :)

Kun kerran muutkin on laittaneet yläasteenkin reissuja, laitanpa sitten minäkin, eli käytiin yläasteella sitten muutaman päivän reissulla Helsingissä, eduskuntatalolla, Fazerin karkkitehtaalla ja Linnanmäellä, varmaan jossain muuallakin mikä ei ole niin jäänyt mieleen.

Lisäksi oli ala- ja yläasteilla pienempiä reissuja, pyöräilyä kotiseutumuseoon, uimahallireissuja bussilla, käytiin jopa opettajamme kotonakin. Yläasteella mm. bussimatka naapurikaupunkiin teatteriin, ym.

Kyllä 80-luku oli hienoa aikaa :) Tai no, 9. luokka päättyi 1990 keväällä...

Peruskoulun jälkeen ammatillisissa opinnoissa rupesi sitten se 90-luvun lama näkymään rumalla tavalla... :/

Pyöräilimme kaatosateessa katsomaan silloisen opettajamme kahta sikaa. Ei ollut 6-luokkalaisille ihan top 10-listalla :D Lisäksi ne siat möllöttivät vaan jossain kuralammessa eikä niitä päässyt edes silittämään.

Ruonan-Salmen-muistomerkki. 6-7km surkeilla pyörillä sivu.

Opettajan omalle pihalle poimimaan hänen viinimarjansa ja purkittamaan ne. Korosti vielä tiukasti, että yhtään marjaa ei sitten mene omaan suuhun. Yksi tyttö söi pari marjaa ja joutui jälki-istuntoon + opettaja soitti vielä hänen kotiinsa "töykeästä käytöksestä" Opettaja käytti meitä siis suoraan sanoen ilmaisena orjatyövoimana. 8 puskaa ja lämpöä oli jotain 35C. Emme saaneet käydä edes juomassa vettä, ettei sisälle tule likaisia kengänjälkiä. Ei ollut vuoden kohokohta...

Viestini hävisi jostain syystä. Mutta siis, ajoimme bussilla päätepysäkille ja takaisin ja kuski poltti ketjussa. Opettajamme oli humalassa ja suuttui yhdelle pojalle joka oksensi pahoinvoinnin ja tupakansavun takia. Karjui naama punaisena niin että me 10-vuotiaat tosiaankin olimme pelosta jäykkänä.

Oli vähän tylsää kun luokkaretki tehtiin johonkin liikuntakeskukseen jossa yövyttiinkin monta yötä, enkä ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen ihminen. Mentiin varmaan niiden suosittujen liikuntaharrastajien ehdoilla täysin. Joku ulkomaanmatka olisi ollut kiva.

Mentiin Poriin katsomaan kirkkoja ja sitten syötiin kylmät lisukkeettomat lihapiirakat ja juotiin tripit bussin vieressä. Siis WAU! Eipä booringia..eipä.

Täällä myös opettajan mökille puusavottaan. Kyllähän se n. 30-päinen lauma sai ihan tehokkaasti aikaiseksi. Palkaksi saimme yhdet Marie-keksit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joensuun vedenpuhdistamo. Tämä ei ollut varsinainen luokkaretki vaan ekskursio lukiossa biologian kurssilla, mutta mieleenpainuva kokemus muuten. En ole elämässäni nähnyt niin valtavaa määrää ihan rehellistä p*sk**, enkä varmati tule koskaa toiste näkemäänkään. Tosin näky ei ollut se rankin asia, vaan haju...

Minäkin oon päässyt nauttimaan tuosta samasta luokkaretkikohteesta, tosin ala-asteella. Oli kyllä paskin reissu koskaan! :D

Kirjaimellisesti paskin!

Makkaratehtaalle. Näytettiin tainnuttaminen, teurastus, roikootaminen, leikkaaminen, jne kunnes makkarat oli valmiina. Muistan miltä haisi missäkin vaiheessa. Lopuksi tarjolla oli nakkia, jota vain joku poika otti. Olin 13v ja nyt olen 70v. Järkytyksenä muistan sen retken.

Suurin osa oli yllättäen ihan kivoja tai ainakin sellaisia ei-nihkeitä reissuja (Espoo, 80-luku, ennen lamakautta), mutta seiska- tai kasiluokalla mentiin liikuntapäivänä Messilään. Talvella. Siellä piti joko lasketella (ehkä jopa lumilautailla) tai mennä pulkkamäkeen. Olin varmaan ainoa, joka ei ikinä ollut lasketellut (vihasin tavallista hiihtämistäkin), joten menin yksinäni pikkulasten joukkoon pulkkamäkeen (13-14 -vuotiaalle ala-asteikäiset olivat tietysti ihan vauvoja), laskin kerran ja vietin loppupäivän juoden kaakaota kahvilassa ja etsien kivoja juttuja matkamuistomyymälästä. Sinänsä ihan mukavaa, minulla ei ollut luokallani ketään ystäviä (olin melkoisen syrjitty ja välillä kiusattukin), joten päivän viettäminen yksin oli mukavampaa kuin väkisin muiden joukossa olo. Aika tietysti kävi vähän pitkäksi välillä - olisi pitänyt ottaa jotain lukemista mukaan...

Siihen liittyen: vuotta tai paria nuorempana menimme Tampereelle. Emme Särkänniemen huvipuistoon, vaan Sara Hildenin taidemuseoon ja Tampereen tuomiokirkkoon. Olin varmaan ainoa, joka tykkäsi siitä reissusta (Hugo Simbergin upeat maalaukset! taidemuseo! ei pakkoviihtymistä jossain huvipuistossa!)

Imatralla käytiin katsomassa koskea, jossa meidän käyntipäivänä pato kiinni, eli lähes kuivaa uomaa töllisteltiin.  Myös johonkin museoon oli tarkoitus mennä, mutta se oli kiinni. Reissun kohokohta oli jätskit Imatran torilla. Ja reissuun oli lähdetty Jyväskylästä asti.

Olimme lädössa kanoottimatkalle eräälle joelle. Makkarat ja mehut repussa. Mutta jossakin oli avattu pato tai kaksi ja joki virtasi aivan liikaa. Melomisen sijaan pääsimme joen vierellä sijaitsevaan vedenpuhdistamoon! Hyi!

Puhdistamon setä onki paskan seasta kortsuja ja tampooneja ja sanoi että ei saa vetää pöntöstä alas. Ei maistunut makkarat kun esittelyn jälkeen rillattiin puhdistamon nurtsilla.

Vuosi 1957, Nunna lahden vuolukivilaitkselle. Siellä me lapset sitten seisottiin louhoksen vieressä. Joku mies puhui louhoksen toiminnasta kauan,josta en ymmärtänyt mitään. Lähtiessä saimme pienet kivenpalat mukaan. Ei missään muualla. Matkaa sinne bussilla n. 180km. Olimme pettyneitä. Ikäni oli14v.

Vierailija kirjoitti:

... pitää kulkea ryhmässä ja kuunnella, kun joku tylsä tyyppi selittää jotain tylsää juttua.

Huh mitä juntteja suomalaiset on. Että museo = tylsää? Oikeasti? Me käydään lasten kanssa melkein viikoittain (tai ainakin useamman kerran kuukaudessa) museoissa, sekä taide- että muissa (kotiseutu, tekniikka, luonnontiede, Heureka) ja jokaisessa on ollut kivaa. Alakouluikäiset lapset täällä. On käyty siitä asti kun esikoinen oli 2 viikon ikäinen, lapset on tottuneet siihen ja nauttivat museoista ja uusien asioiden oppimisesta.

Mutta junttikansaa, sen näkee jo kilometrien päähän. Vanhemmat vie lapsia korkeintaan hoploppiin ja linnanmäelle ja syöttää niille nakkia ja muusia abc:llä. Missä tahansa muualla on tapana käydä perheen kanssa esim. sunnuntaisin museoissa viettämässä aikaa. Eikä tarkoita sitä et pitäis olla mikään erityisen kulturelli ihminen, se on ihan normaalia ajanvietettä.

Leirikoulussa käytiin turkistarhalla Inarissa

Omana kouluaikana en osannut arvostaa kaikkia retkikohteita. Nyt olen tyytyväinen että tuli käytyä esim museoissa ja klassisen musiikin konserteissa, koska oman perheen kanssa nämä eivät kuuluneet asiaan. Ehkä siksi silloin tuntuivat tylsiltä ja vierailta. 80-luvulla tehtiin ainakin meidän kouluissa paljon retkiä ja vierailuja. Omilla lapsillani selvästi vähemmän koulun ulkopuolista toimintaa vaikka muuten koulu on aktiivinen, todennäköisesti rahat eivät riitä.

kylämme kalastusmuseo. Oli etsitty kylän vanhin pirtti ja siellä seinillä oli sitten muutama erilainen verkko ja onkivapa sekä pari verkon painoa.

Lattialla veneen ankkuri ja jonnekin hirsien väliin oli tunkaistu päreitä ja meille selitettiin, näillä sitten sai valoa pirttiin ja toisinaan myös pirtin tuleen. Opettaja kysyi tiedämmekö mikä on lähijärvemme yleisin saaliskala. Meidän luokalla noin 3/4 oppilaista oli syntyisin tuolta paikkakunnalta ja jos vanhempansa eivät olleet kalastajia, niin heidän isovanhempansa vähintään olivat olleet.

Olin lapsena nähnyt jo miten tätini mies teki verkot, selvitti verkot, tarkasti verkot, miten ne taiteltiin veneeseen, millainen verkko oli millekin kalalajille jne., joten tuo luokkaretki oli minulle sama kuin joku keski-ikäinen supisuomalainen olisi viety talvella ulos pihalleen ja selitetty, että tämä tässä on lunta, se on kylmää, mutta jos otat sitä vähän kädellesi, se sulaa, eikö ole ihmeellistä. Minä ihmettelin koko luokkaretken ajan, että eikö tästä kylästä tosiaan ole löytynyt enempää verkkoja.