Nihkeimmät luokkaretkikohteet, missä luokkasi kävi ala-asteaikoina?
Riuttalan talonpoikaismuseo. Oli kyllä tylsin reissu ikinä. Ja tämä joskus 80-luvun loppupuolella. Linja-autossa pillimehua, tylsiä VHS-kasetteja bussissa istuen..
Kommentit (1194)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nihkein oli se kaikkien odottama ja hehkuttama Helsinki-retki Heurekaan ja Linnanmäelle 6. luokalla. Olin käynyt Heurekassa aiemmin ja sieltä ostamani feikki-rubikinkuutio hajosi heti bussissa. Lintsillä kaikki oli sokerihumalassa, ja halusin vaan kotiin. Jostain syystä muistan tältä retkeltä myös tauon Forssan Autokeitaalla, varsinainen kohokohta.
Pienenä Forssan Autokeidas oli todella odotettu paikka, koska kun matkustimme Porista Helsinkiin (tai päin vastoin) pysähdyimme sinne virvokkeille. Joskus myös Humppilan lasitehtaalla, mutta se taisi olla liian lähellä Poria ja liian kaukana Helsingistä vanhempieni mielestä - lasinpuhalluksen katsominen oli minusta siellä ehdottomasti melkein parempaa kuin limonaadi.
Ala-asteikäisenä poljettiin fillareilla pienelle "vuorelle" syömään kylmiä lihapiirakoita.
Vierailija kirjoitti:
Enonkosken kalanviljelylaitos. Tänne retkeiltiin ylä-asteella. Haju oli ainakin ikimuistoinen.
Haa, olen ollut siellä aikuisena yöpymässä - jännittävintä oli kun korpit nappasivat kaloja altaista.
Me kävimme neljännellä tai viidennellä luokalla Porvoossa yhdessä rinnakkaisluokan kanssa. Reissu itsessään oli ihan mukava, mutta jäi harmittamaan, kun emme päässeet Brunbergin makeistehtaille syömään karkkia. Rinnakkaisluokan opettaja oli jo luvannut että menemme sinne, mutta oma opettajani tuhahti, ja totesi "mitä te muka siellä tekisitte"... ja niin karkkitehdas korvattiin kirkolla. 11-vuotiaat eivät oikein arvostaneet.
Omassa, hyvin persaukisessa koulussani oli tapana suorittaa luokkaretket pyöräretkinä. Käytännössä siis koko koulu tai ainakin vuosikurssi laitettiin fillaroimaan johonkin paikalliseen "nähtävyyteen" (eli mikälie jääkauden kivenmöhkäle tai sodanaikainen pikkutorppa) ja eväät toki omakustanteisena. Tuloksena siis päivä jolloin osa vähävaraisimmista oppilaista oli onnistunut saamaan puolirämän pyörän jostain lainaan, niistä sitten tippui ketjuja tai irtosi pyörää tai mitä ikinä jolloin koko letka joutui pysähtymään korjailemaan. Voin vain kuvitella miten näitä oppilaita hävetti. Noiden rinnalla busseilla suoritetut opintomatkat lukiossa olivat suorastaan luksusta. Olisin mielummin istunut luokassa nuokin päivät.
Rautatiemuseo. Joka ikinen vuosi!
Meidän opettajalla oli päähänpinttymä, että piti aina olla jotain "höydyllistä" kohteena. Niinpä ala-asteella tehtiin reissu Savosta Helsinkiin ja kohteet olivat Suomenliinna, Eduskuntatalo ja Finlandia-talo. Sitten bussilla takaisin.
Anteeksi minua alkaa naurattaa tämä muisto, kaksi luokkaa mentiin paskalaitokselle eli siis viemäripuhdistamolaitokseen.. haju oli tosi paha - käveltiin siltaa pitkin oppaan ja opettajan johdolla ja paskavedet kelluivat molemmin puolin. Sillalla pari oppilasta pyörtyi! Haju oli niin kamala ja tultiin ahtaasta huoneesta tuohon sillalle eli siinä meni taju, kun hapen puute saattoi tulla siellä valvomohuoneessa, jossa opas piti aluksi esittelyluennon. Hyvä ettei sentään sonta-altaaseen pyörtyneet!
Vierailija kirjoitti:
Me olimme oikeussalissa. Ei kai siinä muuten mitään mutta se keissi oli sellainen, että joku spuge oli varastanut toisen häkkivarastosta viinapullon :D
Tämä ei ollut luokkaretki vaan pikkukaupungin lukion yhteiskuntaopin opintoretki. Yhden ryhmäläisen isoveli oli sattumalta käräjillä rattijuoppouden takia, pienellä paikkakunnalla jokainen tietysti tunsi molemmat.
Seiska- ja kasiluokalla käytiin syksyllä Hesassa ja Turussa ja molemmilla kerroilla nuohottiin varmaan viisi museota päivän aikana konemaisesti söpöttävien oppaiden johdolla. Taidetta, historiaa, arkkitehtuuria - varmaan ihan ok olisi nykyään, mutta harva yläastejonne kai saa noista paljoakaan elämystä.
Käytiin lähes joka luokkaretkellä Turun linnassa ja ylipäätänsä pyörittiin aina Turussa. Kuudennella luokalla opettaja villiintyi, ja käytiinkin Särkänniemessä, jonne oltiin jo vuosia kinuttu. Viiden vuoden luokkaretket Turkuun aiheutti varmaan jonkinlaisen trauman, sillä en Turussa viihdy, vaikka se onkin kesäisin tajuttoman kaunis paikka.
Ylä-asteella ei käyty kertaakaan luokkaretkellä, sillä luokkahenki oli niin huono, ettei haluttu viettää yhtään ylimääräistä aikaa keskenämme. Meidän "luokkaretki" oli mennä koulun kentälle pelaamaan pesäpalloa. Se oli kyl ankeaa 😂
Menimme yhdelle pienlentokonekentälle. Katsoimme maassa kun opettaja lensi jonkun tunnin lenkin lentäjän kanssa sellaisella kaksipaikkaisella koneella. Me odotettiin siellä jossain hallissa ilman syötävää ja juotavaa. Sitten pyöräiltiin takaisin koululle.
Meilläkin kuului ala-asteen ohjelmaan retket kaatopaikalle ja vedenpuhdistamolle. Ainakin kaatopaikkaretki oli sellainen josta oli tarkoitus tehdä perinne, mutta jostain syystä meidän vuosiluokka taisi olla ainoa joka sinne päätyi :D Molemmista päällimäiseksi jäi mieleen haju. Kaatopaikkaa kierrettiin bussilla ympäri järkyttävän hajun ujuttautuessa sisään samalla kun paikan työntekijä selosti kuin oltaisiin jollain sightseeing-kierroksella oltu :D Vedenpuhdistamoa kierrettiin kävellen ja sen muistan olleen hieman mielenkiintoisempi, mieleen jäi pöytä, jossa oli esillä mielenkiintoisimpia pönttöihin tippuneita tavaroita.
Retket mitkä muistan:
- Ahvenanmaa. Kukaan ei puhunut Suomea ja laivassa piti olla aina opettajan tai valvovien vanhempien silmien näkyvillä. Se joku linnoitus oli ihan ok paikka, mutta muuten hengailtiin vain hotellihuoneessa, koska kaupungille ei saanut lähteä. Opettaja ja valvojina mukaan tulleet vanhemmat istuivat hotellin baarissa myöhälle yöhön ja meidän piti katsoa hotellihuoneessa jotain Maija Mehiläistä telkkarista.
- Porin ravirata. Haisi tallille ja lapsille siellä ei ollut mitään tekemistä. Taas opettaja ja aikuiset istuivat ravintolassa ottamassa kuppia ja lapset kiltisti juomassa pillimehua.
- Opettajan äidin mansikkamaalla poimimassa mansikoita. Tosin ne eivät olleet vielä edes kypsiä toukokuun lopulla. Muistan, että söin muutaman raa'an mansikan ja vatsa tuli todella kipeäksi. Niitä mansikoita ei edes otettu koululle mukaan vaan ne jäivät sinne opettajan äidin varastoon. En tiedä tehtiinkö niistä meille jotain kakkua tms. En ainakaan muista.
- Säkylän Huovinrinteen armeija. Tai siis käytiin bussilla syömässä munkkipossut ja sitten takaisin kotiin.
Jostain syystä me onnistuttiin aina vuokraamaan luokkaretkille bussi, jossa ei ollut vessaa, tai jonka vessa oli rikki ja usein pidemmillä matkoilla juuri ne bussimatkat olikin kaikkein ankeimmat. Esim. Etelä-Suomesta Lappiin mennessämme vuokrasimme vessattoman bussin ja pysähdyksiä taisi olla matkan varrella ehkä kolme. Ja jostain syystä kusihätä, tai mahanpurut tuli herkemmin, kun tiesi, ettei vessaan pääsisi taaskaan tuntikausiin.
Vierailija kirjoitti:
Joensuun vedenpuhdistamo. Tämä ei ollut varsinainen luokkaretki vaan ekskursio lukiossa biologian kurssilla, mutta mieleenpainuva kokemus muuten. En ole elämässäni nähnyt niin valtavaa määrää ihan rehellistä p*sk**, enkä varmati tule koskaa toiste näkemäänkään. Tosin näky ei ollut se rankin asia, vaan haju...
Meidän luokka kävi tuolla muistaakseni kakkosluokan luokkaretkellä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joensuun vedenpuhdistamo. Tämä ei ollut varsinainen luokkaretki vaan ekskursio lukiossa biologian kurssilla, mutta mieleenpainuva kokemus muuten. En ole elämässäni nähnyt niin valtavaa määrää ihan rehellistä p*sk**, enkä varmati tule koskaa toiste näkemäänkään. Tosin näky ei ollut se rankin asia, vaan haju...
Meidän luokka kävi tuolla muistaakseni kakkosluokan luokkaretkellä...
Niin, ja jonain vuonna käytiin kans Sanomalehti Karjalaisen painokonetta katsomassa.
Opettaja ilmoitti, että pohjoisessa on eksoottista ja sinne mennään. Kohde oli "Oulun keskustori" ja ihan kirjaimellisesti nähtiin vain tori, jolla oli pari kauppiasta. Muut nähtävyydet oli ne huoltoasemat, joiden kohdalla kuskille iski hätä joko lisätä tai poistaa nestettä. Oletan, että opettaja oli Oulusta kotoisin ja mahdollisesti jopa torikauppiaan sukulainen. Vaikea muuta syytä vastaavalle retkelle keksiä.
Älkää nyt viitsikö. Tänä vuonna lapset eivät päässeet mihinkään eivätkä ainakaan sinne, mihin oli säästetty rahaa jo monta vuotta.
Lapset ja nuoret ovat tuommoisten asioiden suhteen yleensä aika konservatiivisia, ja koska useimmille naminamimaat ovat harvinaista herkkua, niitä arvostetaan. Myös se, että muut pääsevät johonkin lasten/nuorten kannalta "arvokkaampaan" kohteesen ja he itse eivät aiheuttaa ihan oikeaa mielipahaa ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.
Kävimme keskikoulun (olen ikivanha) ensimmäisellä tai toisella luokalla käsityötunnilla ekskursiolla paikallisessa puuvillatehtaassa, ja oli se minusta mielenkiintoista, koska en ollut koskaan nähnyt tehdasta sisäpuolelta ja pidän suurista (pienistäkin toki) koneista ja suuri halli täynnä kutomakoneita on varsin vaikuttava. Värjäämössä haisi pahalta, senkin muistan hyvin, mutta myöhemmin selvisi että kemikaalit aika usein haisevat kun päästiin kemian tunneille.
Kävimme tietty yläasteen viimeisellä luokalla (koulu-uudistus oli siinä vaiheessa pyyhkäissyt yli kaupungin) Helsingissä, ja tietty myös Linnanmällä, mutta voi, minulla oli edellisenä päivänä kiristetty hammasrautoja ja vaikka särkylääkkeen nappailu auttoi kipuun, hampaat olivat niin hellät ettei mitään voinut syödä, edes rakastamiani vohveleita.