Nihkeimmät luokkaretkikohteet, missä luokkasi kävi ala-asteaikoina?

Meidän piti mennä Linnanmäelle joskus ala-asteella luokkaretkelle, mutta se sitten peruuntui ja sen sijaan luokkaretkemme kohdistui paikallisen pururadan ympäristöön KERÄÄMÄÄN ROSKIA!

No hyvähän se ympäristön kannalta mutta kyllä pienen ihmisen mieltä kiivastutti moinen kohteenvaihdos!!

Kuolettavan tylsä paikka oli Kangasalan kotiseutumuseo: vanhan navetan näköinen yönä ison mäen laella, jossa roikkui seinällä karstat, keritsimet ja viikate.

Sitä varten koko koulun neljä luokallista tokaluokkalaisia pyöräili jonossa 5km suuntansa jäätävässä kevätsäässä (villasormikas ja kypäräpakko, olipa kiva laman aikaan pakottaa rahahuolista soikeana raivoava äiti ne ostamaan).

Opea ketutti reissu myös ja kiljui mennen tullen oppilaita haukkuen. :D

Käveltiin hanhenmarssia kahden kilometrin päässä olevan, hieman ojaa leveämmän joen rantaan. Kotoa piti olla mukana makkara ja juoma. Koululta jokaiselle mukaan halko. Perillä tehtiin niistä haloista Nuotio ja paistettiin makkarat. Syönnin jälkeen paarustettiin takaisin kouluun.

Kyllikki Saaren suohauta.

Mekin käytiin open kotona, katsomassa kylän ensimmäistä väritelevisiota. Siinä seistiin ringissä ja tuijotettiin hartaana virityskuvaa.

Käveltiin metsän läpi oikopolkuja pitkin muutaman kilometrin matka tutustumaan paikalliseen sikalaan. Me ei saatu edes eväitä ja haju tarttui vaatteisiin.

Minusta tuntuu, että joillakin on mennyt luokkaretket ja opintokäynnit muistoissa sekaisin. Vaikea uskoa, että luokkaretkikohteeksi kevään viimeisinä viikkoina valikoituisi jokin jätteenpuhdistuslaitos. Varsinkin, kun retkeen pitää kerätä etukäteen yhdessä rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Ai apua, kaikki luokkaretket oli ihan kauheita! Ala-asteella pyöräiltiin kerran jollekin tehtaalle kaupungin laidalla. Muistoksi saatiin pinkka paperia jokaiselle! Varmaan paperitehdas?

Yläasteella kukaan ei olisi halunnut mennä luokkaretkelle, mutta koulun opetussuunnitelmassa sanottiin, että mentävä on. Emme suostuneet keräämään leirikoulukassaakaan, joten meidät vastentahtoiset teinit raahattiin lähimpään leirikeskukseen yhdeksi yöksi. Kaksi luokkalaista katosi yön aikana, olivat liftanneet kotiin. Naapuriluokka taisi käydä Tanskassa. Oli kuulemma kivaa.

Koulun opetussuunnitelmassa ei ole koskaan sanottu, että luokkaretkelle on mentävä. Se on aina ollut ihan opettajan viitseliäisyydestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että joillakin on mennyt luokkaretket ja opintokäynnit muistoissa sekaisin. Vaikea uskoa, että luokkaretkikohteeksi kevään viimeisinä viikkoina valikoituisi jokin jätteenpuhdistuslaitos. Varsinkin, kun retkeen pitää kerätä etukäteen yhdessä rahaa.

Uskot väärin. Kyllä niistä puhuttiin luokkaretkenä . Itsekin odotin innolla luokkaretkeä ja se oli tuo kävely sikalaan.

Hiukan otsikkoa sivuten, mutta tuli mieleen kun kaverin luokka vietiin moneksi päiväksi biodynaamiselle tilalle tutustumaan maanviljelyn. Sinänsä ihan hyvä ajatus näyttää kaupunkilaislapsille mistä ruoka tulee, mutta monta päivää metsän keskelle töihin (koska niitä joutuivat tekemään)on jo aika HC, etenkin kun tuolla oli esim telkkarit pannassa (aikana ennen kännyköitä) ja tilanpitäjällä kuulemma aika mielenkiintoisia näkemyksiä maailmasta. Ei ehkä se otollisin kohde yläasteikäisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai apua, kaikki luokkaretket oli ihan kauheita! Ala-asteella pyöräiltiin kerran jollekin tehtaalle kaupungin laidalla. Muistoksi saatiin pinkka paperia jokaiselle! Varmaan paperitehdas?

Yläasteella kukaan ei olisi halunnut mennä luokkaretkelle, mutta koulun opetussuunnitelmassa sanottiin, että mentävä on. Emme suostuneet keräämään leirikoulukassaakaan, joten meidät vastentahtoiset teinit raahattiin lähimpään leirikeskukseen yhdeksi yöksi. Kaksi luokkalaista katosi yön aikana, olivat liftanneet kotiin. Naapuriluokka taisi käydä Tanskassa. Oli kuulemma kivaa.

Koulun opetussuunnitelmassa ei ole koskaan sanottu, että luokkaretkelle on mentävä. Se on aina ollut ihan opettajan viitseliäisyydestä kiinni.

En väitä, että olisin tässä mitenkään oikeassa mutta kyllä meidän todella oli pakko mennä. Ehkä se oli sitten virallisesti opintoretki. Koulu maksoi siis tämän yhden yön. Ja tosiaan, kyse ei ollut valtakunnallisesta opsista vaan koulun omasta, ja tämä ei ollut kunnan koulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma iunohtumaton luokkaretki oli 80-luvun lopulla alakoulussa. Kävimme Ylihärmässä Peikkolandiassa! Se oli metsäinen pururata, jonka varrelle oli kannoista ja puista yritetty heikolla menestyksellä rakennella muutamia peikkoja. Jäkälää kannon nokkaan, kivet silmiksi ja joku oksa jalaksi. Oli siis lapsenkin mielestä todella ankea.

Olikohan tuo olemassa jo 70-luvulla? Olin alle kouluikäisenä perheen kanssa jossain peikkometsässä, oli peikkopolku ja ihmisiä esittämässä peikkoja. Jännä, taianomainen kokemus!

Olet todennäköisesti käynyt Järvenpään peikkometsässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai apua, kaikki luokkaretket oli ihan kauheita! Ala-asteella pyöräiltiin kerran jollekin tehtaalle kaupungin laidalla. Muistoksi saatiin pinkka paperia jokaiselle! Varmaan paperitehdas?

Yläasteella kukaan ei olisi halunnut mennä luokkaretkelle, mutta koulun opetussuunnitelmassa sanottiin, että mentävä on. Emme suostuneet keräämään leirikoulukassaakaan, joten meidät vastentahtoiset teinit raahattiin lähimpään leirikeskukseen yhdeksi yöksi. Kaksi luokkalaista katosi yön aikana, olivat liftanneet kotiin. Naapuriluokka taisi käydä Tanskassa. Oli kuulemma kivaa.

Mitäs ette keränneet leirikassaa. Oma moka että joudutte nihkeälle leirille.

Pointti oli että me ei oltaisi haluttu mennä yhtään mihinkään vaan aneltiin opelta, että saataisiin olla normisti koulussa. Ei oltu varsinaisesti kateellisia rinnakkaisluokkalaisille, mutta jotain ehkä kertoo luokkahengestä tai yleisestä aktiivisuudesta.

Ala-asteella teimme kotiseuturetken linja-autolla. Takapenkillä istunut matkapahoinvoiva luokkakaveri oksensi lattialle. Oranssinruskea pistävänhajuinen oksennus valui käytävää pitkin onnikan keskipaikkeille asti aina alamäissä, ylämäissä oksennuksen suunta vaihtui takaisin peräpäätä kohti. Tämän ihanuuden seurauksena suunnilleen kaikki matkustajat olimme pahoivoivia (emme oksentaneet). Juuri muuta en retkestä muistakaan. 

Käytiin ysiluokan keväällä luokkaretkellä syömässä ravintolassa, missä äitini oli töissä. Vidutti koska kyseessä oli paikka, jossa olin käynyt ehkä miljoona kertaa ja jossa sain aina syödä ilmaiseksi koska äiti oli töissä siellä (kyseessä siis opetuskeittiö, missä oli 'ravintola'). Ärsytti vielä koska hinta oli jotain tasoa 20-30 euroa per henki, mikä oli muutenkin ihan ylihinnoteltua kaupungin tasoon nähden. Ei ollut kiva kuunnella toisten kertomuksia leirikouluista Espanjassa yms. tämän jälkeen 

särkänniemen delfinaario. Huvipuiston puolelle ei päästy, pelkkä tämä ja planetaario sekä Näsinneula (kahdessa jälkimmäisessä

jotain itua) Kuitenkin tultiin maakunnasta bussilla ja 6lk eli ei aivan avuttomia oltaisi oltu huvittelupuolellakaan.

Peruskoulun olen käynyt vuosina 91-99 ja en muista missä järjestyksessä nämä olivat mutta ehkä henkivät lama-aikoja:

-Open mökillä yötä, nukuttiin jossain tuvan lattialla

-Reksin mökillä

-Viereisen kylän koululla pyöräillen

-Maatilalla (ei kovin eksoottista kun kaikki maalaisia olimme)

-Viereisessä pikkukaupungissa josta ope oli kotoisin

Yläasteella luokan yhteisestä päätöksestä ei käyty ollenkaan missään koska meillä ei ollut mitään luokkahenkeä eikö halua sellaista luoda. Oltiin joku ihme jämäluokka kai

Tampereelta lähdettiin luokkaretkelle Särkänniemeen. Samana keväänä siskoni lähti Helsinkiin. Vanhempieni pettämätön logiikka oli se että rahantarve riippuu täysin siitä miten pitkälle luokkaretki suuntautuu. Niinpä sisko sai matkalle mukaan 180mk ja minä sain vain kaksi markkaa.

Koko seuraavan kesän ajan kaikilla sukulaisvierailuilla vanhempani kertoivat sitten mielettömän hauskana juttuna sitä kuin säästäväiseltä siskoltani oli jäänyt luokkaretkimatkalta melkein kolmekymppiä rahaa säästöön vaikka olivat Helsingissä asti käyneet, ja minä taas olin onnistunut tuhlaamaan kaikki rahat Särkänniemessä.

pulupentele kirjoitti:

Me menimme kuudennella luokalla (eli vuonna 2007) katsomaan 1990-luvun lopulla kuvattua, roskienlajittelusta kertovaa dokumenttia jollekin pikkuleffateatterille, minne juuri ja juuri koko luokka mahtui, eväinämme ruisleivät ja pillimehut, kun rinnakkaisluokkamme meni Linnanmäelle. Dokumentti loppui aikaisemmin kuin piti ja ajoimme bussilla odottamaan Linnanmäen parkkipaikalle melkein tunniksi rinnakkaisluokkaa, joka saapui hattaroineen ja arpavoittoineen paikalle tyytyväisinä. Sama juttu toistui kun me pääsimme neljän tunnin pajupillikurssille tekemään omat pajupillit, tutustumaan pajupillien historiaan ja pajupillien rakenteeseen yms mitä pajupilleistä voi ikinä keksiäkään, siellä joku pajupillejä rakastava äijä kauheassa krapulassa selitti istuessaan nurmikolla kaikkea mitä mieleen juolahti, ja opettaja oli innoissaan kaikesta. Samaan aikaan rinnakkaisluokkamme oli Ingmanin jäätelötehtaalle tutustumiskierroksella ja saivat syödä niin paljon jäätelöä kuin jaksoivat. Mutta minäpä muistan vieläkin että pitkä ja ohut puukko on pajupillejä tehdessä paras, ja paju tulee kastella ennen muotoilemista.

Opettajamme rakasti meitä kuin peräpukamia.

Ai kamala ei saisi nauraa mutta nauran :DDD Ja samalla otan osaa puolestanne!

Turkistarhareissu ala-asteella. Muistan että satoi vielä kaatamalla.