Ampiaispelko! Miten eroon?

Olen pelännyt ampiaisia ja mehiläisiä, ja oikeastaan kaikkia muitakin ötököitä, lapsesta asti. Nyt oma 3-vuotias itku kurkussa kauhistelee että ei halua mennä kesällä ulos kun siellä on niitä lentäviä ötököitä. Ilmeisesti on jo aiempina kesinä iskostunut mieleen että niistä täytyy saada hirveä sätky ja säntäillä paniikissa karkuun kun äitikin tekee niin. Onneksi lapset on tänä kesänä elo-syyskuussa päiväkodissa niin ei tarvitse itse ulkoilla syksystä hulluksi tulleiden ampiaisten armoilla. Pitäisi vain jotenkin selvitä siitä matkasta päiväkodille. Ihan typerää pelätä ja rajoittaa omaa elämää jonkun säälittävän pienen ötökän takia. Mitenhän tästä pelosta voisi päästä?

Itsekin olen aina pelännyt ampiaisia, ja pelkään yhäkin. Lapsena minua pistettiin useasti, koska leikin usein ruoholla paljain jaloin.

Pelkoni ampiaisia kohtaan on kuitenkin onneksi iän myötä vähentynyt, ja mehiläisiä ja kimalaisia en pelkää enää juuri yhtään. Luulen, että ainakin mehiläisten osalta pelkoni vähenemiseen liittyy suurempi ymmärrys mehiläisten elämästä ja "psykologiasta" ja niiden arvosta pölyttäjinä. Täytyy myöntää, että ampiaisia kohtaan en yhä ole yhtä sympaattinen, vaikka nekin ovat pölyttäjinä tärkeinä.

YouTubesta löytyy ainakin englanniksi tosi paljon mehiläistenhoitoon ja ampiais- ja herhiläispesien poistoon yms. liittyviä videoita, joista voisi ehkä olla apua siedätyshoitona ja ampiaisten mielenmaailmaiseman valottajina. Ne videot myös hoitavat mahdollisen hypotension ja ummetuksen, sillä ainakin itselläni se pelkkä vihainen surina nostaa kortisolit ja adrenaliinit kaakkoon.

Minua ei ole koskaan pistänyt ampiainen, mutta olen aina pelännyt niitä. Varsinkin tähän aikaan vuodesta tulee juostua ampiaisia pakoon, ne alkavat olla jo vähän epätoivoisella tuulella. En pelkää korkeita tai ahtaita paikkoja, käärmeitä, tulta yms, mutta ampiaiset ovat minusta jotain ihan kauheeta.

Vanhempani taas eivät pelkää ampiaisia ollenkaan, joten mistä lie tuo pelko opittu. Voiko olla synnynnäistä? 😂

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju mutta pakko kompata aloittajaa. 

Mulla myös ihan järkyttävä pelko niitä kohtaan, ja nyt ku kevät nostelee päätään niin itkien ajattelen miten selviän tästä kesästä, pelko pahenee vuosi vuodelta ja oon reilu kolmekymppinen. 

En uskalla pitää ikkunoita auki kesällä, en vaikka sisällä olisi tukahduttavan kuuma. Jos ulkona ampiainen tulee lähelle juoksen karkuun, ja siinä juoksemisessa on sattunut jo vaaratilanteitakin kun menen ihan paniikkiin :(  eikä mua ole pistänyt ampiainen koskaan! en niinkään pelkää että ne pistää, ne vaan on niin pelottavia, oksettavan näköisiä ja se ääni mikä niistä lähtee.. en pysty edes niiden kuvia katsomaan ilman että sydän alkaa hakkaamaan. 

Viime kesänä sisälle tuli iso ampiainen (en onneksi ollut yksin) ja juoksin vessaan piiloon siksi aikaa että amppari saatiin tapettua. Olin ihan paniikissa ja sen jälkeen lamaantunut, itkin monta tuntia. 

En myöskään uskalla olla parvekkeellani kesäisin saatika pitää mitään kukkia siellä (pelkään myös sitä jos ampiainen tulisi parvekkeelleni saattaisin paniikissa ja pakokauhussa jopa hypätä parvekkeelta alas)

Tää pelko on niin voimakasta ja elämää häiritsevää, että tarviis varmaan ammattiapua. 

Pölyttäjiä on muitakin kuin ampiaiset. Ampiainen on petoeläin. 

Taas menee kesä itkiessä ja panikoidessa.

Onneksi ens viikolla on lääkäriaika, aion ottaa asian puheeksi, tää on todella elämää häiritsevää ja pahenee vuosi vuodelta. En yhtään ihmettelisi vaikka joutuisin olemaan jossain suljetulla osastolla loppukesän tän pelon takia.

Minulla on erittäin paha ampiaisfobia ollut aina, ja siedätyshoito ainoastaan pahensi sitä. En pelkää pistämisen aiheuttamaa kipua enkä esim. kimalaisia tai mehiläisiä. Fobiani ei johdu ampiaisen pistojen aiheuttamasta traumasta. Olen oppinut pärjäämään asian kanssa melko hyvin tällä protokollalla:

- en katso suoraan hyönteiseen, koska pelkotila pahenee mielettömästi jos näen ampiaisen tarkasti

- rajoitan myös kuuloaistimusta jos mahdollista pitämällä kuulokkeita, hyräilemällä tms. tilanteessa, jossa saattaisin säikähtää pörinää

- en suostu tuntemaan sosiaalista häpeää asiasta, jolle en voi mitään, enkä pakota itseäni jäämään sietämättömään tilanteeseen

Ampiaisia ei voi kokonaan välttää. Sitä pahinta pelkopaniikkia voi, kun tunnistaa omat pelot laukaisevat tekijät (ääni, värit, ulkomuoto, kivun pelko tms). Kun tajusin, että pystyn oikeasti välttymään järjettömältä kirkumispaniikilta pelkästään olemalla katsomatta suoraan sitä ampiaista, ja poistumaan hallitusti paikalta, tilanne helpottui ja minulla oli oikeasti jokin tapa hallita sitä pelkoa.

Kirjoitin tästä myös toiseen samaa aihetta käsittelevään ketjuun. Pääsin siis vihdoin eroon ampiaispelosta tänä kesänä. Sain aikaisemmin pakene tai taistele reaktion, kun näin ampiaisen. Kärsin tästä 20 vuotta. Lapsuudessa astuin maa-ampiaispesään.

Otin ennen kesää 2021 selvää, mikä pitäisi ampiaiset kaukana, koska en halunnut enää hävetä silmiä päästä oman käytökseni takia. Joitain mainintoja löysin piparmintusta ja sitruunaruohosta. Ostin piparminttuöljyä ja laitoin sitä joka kerta hiuksiin ja iholle lähtiessäni ulos. Pesin myös hampaat piparmintun makuisella hammastahnalla ja söin pastillia, jossa oli piparminttua. Laitoin myös juomapulloon vettä, jossa oli Carmolis-tippoja. Samalla päätin yrittää olla rohkeampi. Käytin näitä koko kesän. Omasta mielestäni piparminttu oikeasti toimi, enkä välitä, vaikka olisi ollut vain plaseboa.

Tein samaa tämän kesän ajan ja huomasin, etten enää mennyt paniikkiin nähdessäni ampiaisen, vaikka edelleen pelkäsinkin niitä. Löysin hiljattain Youtubesta kanavan "Hornet King" ja katselin hänen videoitaan. Aloin ymmärtää ampiaisten käytöstä paremmin. Jotenkin ymmärsin vihdoin, että ampiaiset ovat vain etsimässä ruokaa ja pesäänsä rakennusmateriaaleja, eivätkä yritä iholle huvikseen, vaan ovat hämillään tai eksyksissä. Kimppuun ne tulevat vain, jos pesä on uhattuna. Ja tietty loppu kesän ne hylkäävät pesän ja etsivät nälissään ruokaa. Silloin ne tulevat lähemmäs ihmisiä.

Olen nyt käynyt kaksi kertaa ulkona ilman piparminttuöljyä ja ampiaiset ovat tulleet lähelle. Jopa naaman eteen lentelemään. En ole tästä huolimatta mennyt paniikkiin vaan ollut vain paikallani. Olen aivan valtavan onnellinen tästä. Toivottavasti joku saisi tästä apua oman pelkonsa voittamiseen. Aion edelleen käyttää piparminttua ulkoillessa, sillä se vähintäänkin rauhoittaa mieltä.

Ei ole mitenkään harvinaista. Mekin mieheni kanssa pelätään niitä. Itse juoksen kiljuen karkuun :D

Ilmoittaudun ampiaispelkoisiin. Kohta on taas se aika vuodesta kun ne ovat todella pahantuulisia 😱😨

Laittakaa useampi ampiainen purkkiin ja sitten painatte sen purkin poskea vasten. Sivusilmällä seuraatte kun ne tulevat ryömimään siihen iholle ja pistävät...

Ei oo tervettä touhua joku ampiaiskammo.

Ne kuuluu luontoon ja Suomen kesään, eikä ne tule hyökkäämään kimppuun ja uhkaamaan terveyttänne jotenkin ilkeyttään.

Ja todellakaan ei ymmärrys riitä aikuiseen ihmiseen, joka lähtee itkien ja kirkuen juoksemaan karkuun jotain ampparia. Ne ampiaiset pelkää teitä enemmän kun te niitä.

Komppaan tätä, että kesäpäivän vietto ampiaiskammoisen kanssa on ihan syvältä.

Oltiin rannalla, niin kaveri halusi vaihtaa paikkaa 20 m päähän, kun siinä paikassa lensi ampiaisia. Joo ihan kun ne ampiaiset ei siihen 20 m päähän löydä tai niitä ei siellä ole?

Sitten vielä pyysi, että mä kyhään jonkun ansan (?) niille.

Sanoin etten tee mitään, kun mua noi ei nyt pelota.

Samaan syssyyn menee lokkikammo. Jos kesällä menet esim hkin keskustaan, niitä lokkeja on siellä ja niille ei kukaan mahda mitään. Turha kirkua ja juosta karkuun ja pyytää että tee jotain.

Minua on pari kertaa pistänyt ampiainen, selvisi siinä että olenkin tosiaan allerginen :( joten ihan aiheesta pelkään. En kuitenkaan pelkää esim. kimalaisia, ja ampiaisen uskallan kyllä tappaa jos sellainen sisälle erehtyy tulemaan. Mutta todellakin juoksen karkuun jos ulkona ampiainen tulee lähelle.