Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinkku, miksi sinulle ei kelpaa kuka tahansa?
03.05.2016 |
Niin. Miksi et anna mahdollisuutta vaikka sille naapurin Villelle, joka asuu vieläkin vanhempiensa luona ja on käynyt amiksen autolinjan. Hän voisi olla vaikka minkälainen kultakimpale: auttaa vanhempia kodinhoidossa ja säästää töistä rahaa omaan asuntoon.
Kommentit (125)
rakastan palstailua kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin kolmekymppisenä ikisinkkuna voisin melkeinpä kenet tahansa kelpuuttaa. Ei olisi väliä vaikka meillä ei olisi paljon yhteistä tai emme viehättäisi toisiamme fyysisesti. Voisipa lyödä homoksi haukkuville kavereille luun kurkkuun ja eihän sitä ikinä tiedä vaikka tulos olisi oikeasti positiivinen.
Toki itsestänihän tämä ei ole kiinni.
Tuskin olisit onnellinen jonkun ärsyttävän akan kanssa jonka kanssa sinulla ei olisi juuri mitään yhteistä.
Ei se melan uittaminen niin kivaa ole. Paljon mieluummin siitä vaikka maksaa kerran viikossa 100 euroa thaihierojalle.
Ei sitä tiedä. Olen tullut toimeen naisten kanssa, jotka ovat kanssani lähes vastakohtia. Eivät olleet mitenkään ärsyttäviä.
Et taatusti tule kenen tahansa naisen kanssa niin hyvin toimeen, että haluaisit muuttaa hänen kanssaan yhteen ja jakaa elämäsi.
Tämä on varmasti totta, mutta uskoisin kuitenkin toimeentulevani suurimman osan naisista kanssa. Muutenkin olisi kiva edes kokea, ei tämä elämä näinkään kovin hienoa ole.
Sanotaan siis, että 85% kanssa olisin valmis kokeilemaan.
100% naisista vain ei ole valmis kanssani kokeilemaan.
Yleensä parisuhteet alkaa kiinnostuksesta tiettyä tyyppiä kohtaan,ihastuksesta,rakastumisesta.Ne eivät ala siitä "no jaa,eipä tuo ole hääppöinen mutta olisi kiva kokeilla miltä tuntuu seurustella/asua yhdessä".
Sinulla on väärä lähestymistapa koko hommaan,siksi 100% naisista vain ei ole valmis kokeilemaan kanssasi yhtään mitään.Jokainen haluaa olla erityinen sille toiselle osapuolelle,ei vain jokin "kokeilu".
Tämähän oli vain hypoteettinen kokeilu ketjun aloituksen mukaisesti. Enhän minä näin oikeassa elämässä toimi. Toki toimin varmasti jotenkin väärin, ottaen huomioon tilanteeni.
Jos löydän jonkun naisen, on hän minulle juuri se erityinen, eikä siitä voi erehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän kömpelösti aloitettu, mutta tuli omat sinkkuajat mieleen. Ajattelin kyllä jo 24-vuotiaana, että onko odotuksissani jotain vikaa, kun sopivaa ei tunnu löytyvän. Toisaalta sekin tuntui väärältä herättää siinä naapurin "Villessä" tai minun tapauksessa "Veerassa" toiveita, jos ei kuitenkaan ole oikeasti kiinnostunut.
Vaikutin varmaan ap:n kaltaisten mielestä todella ylimieliseltä ikisinkulta, mutta nyt 15 vuoden onnellisen avioliittovuoden jälkeen olen tyytyväinen, että jätin silloin joskus suhdekokeilut väliin.
No sen parittelukumppanin pitää omata sellainen luonne ja ulkonäkö, että sen kanssa lisääntyminen edes aluksi vaikuttaa järkevältä. Ja tosiaankaan se kotona asuminen ei ainakaan minulle ollut se ongelma, kun henkisesti samalla aaltopituudella oleva ja vielä omaan silmääni hyvännäköinen mies, joka piti myös minusta, kohdalle lopulta osui. Sitä ennen olin iskenyt jos jonkinlaista kiinnostavaa tyyppiä, joita ei sitten keskenkasvuisuuttaan se seurustelu sitten kiinnostanutkaan. Näiden rinnalla se "naapurin Ville" kuulostaisi jälkikäteen ajatellen oikein fiksulta vaihtoehdolta. Mutta kun sellaisia minun puolestani ottamiskelpoisiakin yksilöitä tullut paljon vastaan, enkä ole turhan nirso niin tuskin siitä haittaakaan on, jossei ihan jokaista vastaantulijaa tee mieli kuksaista?
Monet keskivertopissisten mielestä hyvännäköisetkin miehet menevät minulla kategoriaan "en panis" niin eipä noiden kanssa ole järkeä pohtia seurusteluakaan.
Olen itse niin jännä muija monessa mielessä, ettei minun kanssa ihan joka jätkä pärjääkään. Naapurin Villelläkin voisi mennä pupu pöksyyn. Ja eräs erittäin vahva kriteerini on, ettei kummankaan pidä yrittää muuttua toisen takia, vaan suhteessa kummankin on kelvattava omana itsenään. Jos olisin sinkku ja mies vaatisi minua vaikka harrastuksesta tai lemmikistä luopumaan tai suhtautuisi siihen epäkunnioittavasti niin en todellakaan alkaisi väkisin sellaista paskaa katsella elämässäni, aina löytää jonkun paremman.
Vierailija kirjoitti:
No sen parittelukumppanin pitää omata sellainen luonne ja ulkonäkö, että sen kanssa lisääntyminen edes aluksi vaikuttaa järkevältä. Ja tosiaankaan se kotona asuminen ei ainakaan minulle ollut se ongelma, kun henkisesti samalla aaltopituudella oleva ja vielä omaan silmääni hyvännäköinen mies, joka piti myös minusta, kohdalle lopulta osui. Sitä ennen olin iskenyt jos jonkinlaista kiinnostavaa tyyppiä, joita ei sitten keskenkasvuisuuttaan se seurustelu sitten kiinnostanutkaan. Näiden rinnalla se "naapurin Ville" kuulostaisi jälkikäteen ajatellen oikein fiksulta vaihtoehdolta. Mutta kun sellaisia minun puolestani ottamiskelpoisiakin yksilöitä tullut paljon vastaan, enkä ole turhan nirso niin tuskin siitä haittaakaan on, jossei ihan jokaista vastaantulijaa tee mieli kuksaista?
Monet keskivertopissisten mielestä hyvännäköisetkin miehet menevät minulla kategoriaan "en panis" niin eipä noiden kanssa ole järkeä pohtia seurusteluakaan.
Olen itse niin jännä muija monessa mielessä, ettei minun kanssa ihan joka jätkä pärjääkään. Naapurin Villelläkin voisi mennä pupu pöksyyn. Ja eräs erittäin vahva kriteerini on, ettei kummankaan pidä yrittää muuttua toisen takia, vaan suhteessa kummankin on kelvattava omana itsenään. Jos olisin sinkku ja mies vaatisi minua vaikka harrastuksesta tai lemmikistä luopumaan tai suhtautuisi siihen epäkunnioittavasti niin en todellakaan alkaisi väkisin sellaista paskaa katsella elämässäni, aina löytää jonkun paremman.
Niin, sulle ei kelpaisi kuka tahansa. Sulla on varaa valita.
Entäs me, joilla ei ole?
Mä voisin kokeilla lähes kenen tahansa kanssa. Tai jos mennään ketjun otsikon mukaan, voisin kokeilla kenen tahansa kanssa. Tämä on ollut tilanne jo vuosia, mutta suostumukseen tarvitaan aina kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska haluan ihmisen jonka kanssa tulen hyvin toimeen ja jaksan siten katsella häntä nurkissani.
Miksi et tulisi naapurin Villen kanssa toimeen? Oletko antanut hänelle mahdollisuuden?
Ei kuule kukaan halua ruveta äidiksi peräkamarin pojalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olen ollut suhteessa "kenen tahansa kanssa", ja se haittaisi urakehitystäni, sosiaalista elämääni ja oikeastaan kaikkea elämääni. Jossain määrin yhteiset tavoitteet, tai arvopohja, pitäisi elämässä sentään olla. Ulkonäöstä, harrastuksista ja sen semmoisesta pinnallisesta ei ehkä kannata pitää itsepintaisesti kiinni etsiessään puolisoa. Mutta muutamista asioista ei ole syytä joustaa. t. mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sen parittelukumppanin pitää omata sellainen luonne ja ulkonäkö, että sen kanssa lisääntyminen edes aluksi vaikuttaa järkevältä. Ja tosiaankaan se kotona asuminen ei ainakaan minulle ollut se ongelma, kun henkisesti samalla aaltopituudella oleva ja vielä omaan silmääni hyvännäköinen mies, joka piti myös minusta, kohdalle lopulta osui. Sitä ennen olin iskenyt jos jonkinlaista kiinnostavaa tyyppiä, joita ei sitten keskenkasvuisuuttaan se seurustelu sitten kiinnostanutkaan. Näiden rinnalla se "naapurin Ville" kuulostaisi jälkikäteen ajatellen oikein fiksulta vaihtoehdolta. Mutta kun sellaisia minun puolestani ottamiskelpoisiakin yksilöitä tullut paljon vastaan, enkä ole turhan nirso niin tuskin siitä haittaakaan on, jossei ihan jokaista vastaantulijaa tee mieli kuksaista?
Monet keskivertopissisten mielestä hyvännäköisetkin miehet menevät minulla kategoriaan "en panis" niin eipä noiden kanssa ole järkeä pohtia seurusteluakaan.
Olen itse niin jännä muija monessa mielessä, ettei minun kanssa ihan joka jätkä pärjääkään. Naapurin Villelläkin voisi mennä pupu pöksyyn. Ja eräs erittäin vahva kriteerini on, ettei kummankaan pidä yrittää muuttua toisen takia, vaan suhteessa kummankin on kelvattava omana itsenään. Jos olisin sinkku ja mies vaatisi minua vaikka harrastuksesta tai lemmikistä luopumaan tai suhtautuisi siihen epäkunnioittavasti niin en todellakaan alkaisi väkisin sellaista paskaa katsella elämässäni, aina löytää jonkun paremman.
Niin, sulle ei kelpaisi kuka tahansa. Sulla on varaa valita.
Entäs me, joilla ei ole?
Mä voisin kokeilla lähes kenen tahansa kanssa. Tai jos mennään ketjun otsikon mukaan, voisin kokeilla kenen tahansa kanssa. Tämä on ollut tilanne jo vuosia, mutta suostumukseen tarvitaan aina kaksi.
Olen 20 kg ylipainoinen, en käytä meikkejä, kuljen kirppareilta ostetuissa kulahtaneissa t-paidoissa. Olen velkaantunut, työtön, masentunut ja minulla on useampi lemmikki, joista lähtee karvaa. Olen luonteeltani sotkuinen ja unohtelen asioita. Juon alkoholia, joskus paljonkin.
Kyllä ihan jokaisella ihmisellä on varaa valita. Ja parempi onkin. Kumppanistasikin tuntuu sitten mukavammalta, kun valitsit juuri hänet, etkä kelpuuttaisi ketä tajansa. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea ketjua mutta kotona asuminen aikuisena on niin iso turn off että muuta omillesi jos vain suinkin pystyt.
64 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sen parittelukumppanin pitää omata sellainen luonne ja ulkonäkö, että sen kanssa lisääntyminen edes aluksi vaikuttaa järkevältä. Ja tosiaankaan se kotona asuminen ei ainakaan minulle ollut se ongelma, kun henkisesti samalla aaltopituudella oleva ja vielä omaan silmääni hyvännäköinen mies, joka piti myös minusta, kohdalle lopulta osui. Sitä ennen olin iskenyt jos jonkinlaista kiinnostavaa tyyppiä, joita ei sitten keskenkasvuisuuttaan se seurustelu sitten kiinnostanutkaan. Näiden rinnalla se "naapurin Ville" kuulostaisi jälkikäteen ajatellen oikein fiksulta vaihtoehdolta. Mutta kun sellaisia minun puolestani ottamiskelpoisiakin yksilöitä tullut paljon vastaan, enkä ole turhan nirso niin tuskin siitä haittaakaan on, jossei ihan jokaista vastaantulijaa tee mieli kuksaista?
Monet keskivertopissisten mielestä hyvännäköisetkin miehet menevät minulla kategoriaan "en panis" niin eipä noiden kanssa ole järkeä pohtia seurusteluakaan.
Olen itse niin jännä muija monessa mielessä, ettei minun kanssa ihan joka jätkä pärjääkään. Naapurin Villelläkin voisi mennä pupu pöksyyn. Ja eräs erittäin vahva kriteerini on, ettei kummankaan pidä yrittää muuttua toisen takia, vaan suhteessa kummankin on kelvattava omana itsenään. Jos olisin sinkku ja mies vaatisi minua vaikka harrastuksesta tai lemmikistä luopumaan tai suhtautuisi siihen epäkunnioittavasti niin en todellakaan alkaisi väkisin sellaista paskaa katsella elämässäni, aina löytää jonkun paremman.
Niin, sulle ei kelpaisi kuka tahansa. Sulla on varaa valita.
Entäs me, joilla ei ole?
Mä voisin kokeilla lähes kenen tahansa kanssa. Tai jos mennään ketjun otsikon mukaan, voisin kokeilla kenen tahansa kanssa. Tämä on ollut tilanne jo vuosia, mutta suostumukseen tarvitaan aina kaksi.
Olen 20 kg ylipainoinen, en käytä meikkejä, kuljen kirppareilta ostetuissa kulahtaneissa t-paidoissa. Olen velkaantunut, työtön, masentunut ja minulla on useampi lemmikki, joista lähtee karvaa. Olen luonteeltani sotkuinen ja unohtelen asioita. Juon alkoholia, joskus paljonkin.
Kyllä ihan jokaisella ihmisellä on varaa valita. Ja parempi onkin. Kumppanistasikin tuntuu sitten mukavammalta, kun valitsit juuri hänet, etkä kelpuuttaisi ketä tajansa. ;)
En nyt viitsi omia ominaisuuksiani luetella, mutta ne ovat sellaiset joita kukaan ei ole tähän mennessä hyväksynyt. Enkä hae omaa tasoani korkeammalta, kaikki ovat hylänneet jo alkuvaiheessa.
Jos joku näyttäisi vihreää valoa, niin voisi ehkä nähdä mikä on oma vika tai sitten korjata nuo viat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sen parittelukumppanin pitää omata sellainen luonne ja ulkonäkö, että sen kanssa lisääntyminen edes aluksi vaikuttaa järkevältä. Ja tosiaankaan se kotona asuminen ei ainakaan minulle ollut se ongelma, kun henkisesti samalla aaltopituudella oleva ja vielä omaan silmääni hyvännäköinen mies, joka piti myös minusta, kohdalle lopulta osui. Sitä ennen olin iskenyt jos jonkinlaista kiinnostavaa tyyppiä, joita ei sitten keskenkasvuisuuttaan se seurustelu sitten kiinnostanutkaan. Näiden rinnalla se "naapurin Ville" kuulostaisi jälkikäteen ajatellen oikein fiksulta vaihtoehdolta. Mutta kun sellaisia minun puolestani ottamiskelpoisiakin yksilöitä tullut paljon vastaan, enkä ole turhan nirso niin tuskin siitä haittaakaan on, jossei ihan jokaista vastaantulijaa tee mieli kuksaista?
Monet keskivertopissisten mielestä hyvännäköisetkin miehet menevät minulla kategoriaan "en panis" niin eipä noiden kanssa ole järkeä pohtia seurusteluakaan.
Olen itse niin jännä muija monessa mielessä, ettei minun kanssa ihan joka jätkä pärjääkään. Naapurin Villelläkin voisi mennä pupu pöksyyn. Ja eräs erittäin vahva kriteerini on, ettei kummankaan pidä yrittää muuttua toisen takia, vaan suhteessa kummankin on kelvattava omana itsenään. Jos olisin sinkku ja mies vaatisi minua vaikka harrastuksesta tai lemmikistä luopumaan tai suhtautuisi siihen epäkunnioittavasti niin en todellakaan alkaisi väkisin sellaista paskaa katsella elämässäni, aina löytää jonkun paremman.
Niin, sulle ei kelpaisi kuka tahansa. Sulla on varaa valita.
Entäs me, joilla ei ole?
Mä voisin kokeilla lähes kenen tahansa kanssa. Tai jos mennään ketjun otsikon mukaan, voisin kokeilla kenen tahansa kanssa. Tämä on ollut tilanne jo vuosia, mutta suostumukseen tarvitaan aina kaksi.
Olen keski-ikäinen, ylipainoinen nainen, ei enää kotona asuvia lapsia, maisterin tutkinto ja koulutusta vastaava työ. Harrastan mm. kulttuuria ja matkailua. Olen kasvissyöjä ja tavoitteeni on siirtyä kokonaan vegaaniksi. Olen mukana politiikassa ja järjestötoiminnassa, joten pitkien työpäivien ja työmatkojen lisäksi on jonkin verran kokouksia ja tulossa kuntavaalikampanjointia. Tykkään keskustella kulttuurin ja yhteiskunnallisten aiheiden lisäksi tieteestä, tosin "maallikkotasolla" mutta ajankohtaisia aiheita kuitenkin jatkuvasti seuraten. Asunto on minulle paikka, jossa käydään suihkussa ja nukkumassa, joten pesänrakentaminen ei kiinnosta yksin eilä yhdessä. En ikinä sijoittaisi omistusasuntoon, en edes tiedä missä haluan tulevaisuudessa asua. Sen sijaan aina kun on jotain taskunpohjalla niin lähden reissuun.
Niin että tulisikohan meistä pari (jos jäisin ensin sinkuksi)? Sinähän olit valmis kokeilemaan kenen kanssa tahansa.
Ai niin, seksissä odotan mueheltä itsevarmuutta ja varmoja otteita. Oma kumppanimääräni on reilusti suomalaisten naisten keskimäärää (12) suurempi enkä ryhdy kenellekään opettajaksi.
Ihmeellinen kysymys tuo aloittajan.
Miksi minun pitäisi muka tyytyä johonkin rivoja puhuvaan mursuun tai naiseen jonka naama on kuin kumisaapas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
64 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sen parittelukumppanin pitää omata sellainen luonne ja ulkonäkö, että sen kanssa lisääntyminen edes aluksi vaikuttaa järkevältä. Ja tosiaankaan se kotona asuminen ei ainakaan minulle ollut se ongelma, kun henkisesti samalla aaltopituudella oleva ja vielä omaan silmääni hyvännäköinen mies, joka piti myös minusta, kohdalle lopulta osui. Sitä ennen olin iskenyt jos jonkinlaista kiinnostavaa tyyppiä, joita ei sitten keskenkasvuisuuttaan se seurustelu sitten kiinnostanutkaan. Näiden rinnalla se "naapurin Ville" kuulostaisi jälkikäteen ajatellen oikein fiksulta vaihtoehdolta. Mutta kun sellaisia minun puolestani ottamiskelpoisiakin yksilöitä tullut paljon vastaan, enkä ole turhan nirso niin tuskin siitä haittaakaan on, jossei ihan jokaista vastaantulijaa tee mieli kuksaista?
Monet keskivertopissisten mielestä hyvännäköisetkin miehet menevät minulla kategoriaan "en panis" niin eipä noiden kanssa ole järkeä pohtia seurusteluakaan.
Olen itse niin jännä muija monessa mielessä, ettei minun kanssa ihan joka jätkä pärjääkään. Naapurin Villelläkin voisi mennä pupu pöksyyn. Ja eräs erittäin vahva kriteerini on, ettei kummankaan pidä yrittää muuttua toisen takia, vaan suhteessa kummankin on kelvattava omana itsenään. Jos olisin sinkku ja mies vaatisi minua vaikka harrastuksesta tai lemmikistä luopumaan tai suhtautuisi siihen epäkunnioittavasti niin en todellakaan alkaisi väkisin sellaista paskaa katsella elämässäni, aina löytää jonkun paremman.
Niin, sulle ei kelpaisi kuka tahansa. Sulla on varaa valita.
Entäs me, joilla ei ole?
Mä voisin kokeilla lähes kenen tahansa kanssa. Tai jos mennään ketjun otsikon mukaan, voisin kokeilla kenen tahansa kanssa. Tämä on ollut tilanne jo vuosia, mutta suostumukseen tarvitaan aina kaksi.
Olen 20 kg ylipainoinen, en käytä meikkejä, kuljen kirppareilta ostetuissa kulahtaneissa t-paidoissa. Olen velkaantunut, työtön, masentunut ja minulla on useampi lemmikki, joista lähtee karvaa. Olen luonteeltani sotkuinen ja unohtelen asioita. Juon alkoholia, joskus paljonkin.
Kyllä ihan jokaisella ihmisellä on varaa valita. Ja parempi onkin. Kumppanistasikin tuntuu sitten mukavammalta, kun valitsit juuri hänet, etkä kelpuuttaisi ketä tajansa. ;)
En nyt viitsi omia ominaisuuksiani luetella, mutta ne ovat sellaiset joita kukaan ei ole tähän mennessä hyväksynyt. Enkä hae omaa tasoani korkeammalta, kaikki ovat hylänneet jo alkuvaiheessa.
Jos joku näyttäisi vihreää valoa, niin voisi ehkä nähdä mikä on oma vika tai sitten korjata nuo viat.
Try me! ;) Kirjoitat anonyymisti, joten mitä menetettävää sinulla on? Itsetunto kohdilleen, se lähtee oman epätäydellisyyden hyväksymisestä. Varmasti sinussa on paljon hyviäkin puolia ja toivonmukaan tiedät ne itse ja joku muukin ne joku päivä huomaa.
Mutta sellaisia juttuja, jotka monelle olisivat turn off, jotka ei itselle ole nykyisessä tai aiemmissa suhteissa olleet ongelma. Ja nyt listaan siis ihastusteni ominaisuuksia, mitä on ollut:
- asuu kotona
- työtön
- nörää koneella paljon
- gamer
- ylipainoinen
- alipainoinen
- asuu monen sadan kilometrin päässä
- vieraskielinen
- minua monta vuotta nuorempi
- minua monta vuotta vanhempi
- aikuinen, mutta asuu vanhempien luona
- lapsi ennestään
- tupakoi
- juo alkoholia
- outo pukeutumistyyli
- ei pukeutumistyyliä
- karvainen
- sotkuinen
- ärrävika
- parta
- pitkähkö tukka
- silmälasit
- ei huoliteltu ulkonäkö
- lapselliseksi tulkittavissa olevia tai muuten oudompia harrastuksia
- outoja seksuaalisia mieltymyksiä
- pornon katselu
- rahaongelmat
- iho-ongelmat
Ja osan noista luen itse jopa hyviksi puoliksi, esim. jostain syystä tietynlaiset silmälasit miehellä on tosi hot. :D Ja kuulun niihin, jotka pitää pörröisistä eläimistä niin mitä ne karvat miehelläkään haittaisi, voihan omaa kultaakin pitää hyvänä. :3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sen parittelukumppanin pitää omata sellainen luonne ja ulkonäkö, että sen kanssa lisääntyminen edes aluksi vaikuttaa järkevältä. Ja tosiaankaan se kotona asuminen ei ainakaan minulle ollut se ongelma, kun henkisesti samalla aaltopituudella oleva ja vielä omaan silmääni hyvännäköinen mies, joka piti myös minusta, kohdalle lopulta osui. Sitä ennen olin iskenyt jos jonkinlaista kiinnostavaa tyyppiä, joita ei sitten keskenkasvuisuuttaan se seurustelu sitten kiinnostanutkaan. Näiden rinnalla se "naapurin Ville" kuulostaisi jälkikäteen ajatellen oikein fiksulta vaihtoehdolta. Mutta kun sellaisia minun puolestani ottamiskelpoisiakin yksilöitä tullut paljon vastaan, enkä ole turhan nirso niin tuskin siitä haittaakaan on, jossei ihan jokaista vastaantulijaa tee mieli kuksaista?
Monet keskivertopissisten mielestä hyvännäköisetkin miehet menevät minulla kategoriaan "en panis" niin eipä noiden kanssa ole järkeä pohtia seurusteluakaan.
Olen itse niin jännä muija monessa mielessä, ettei minun kanssa ihan joka jätkä pärjääkään. Naapurin Villelläkin voisi mennä pupu pöksyyn. Ja eräs erittäin vahva kriteerini on, ettei kummankaan pidä yrittää muuttua toisen takia, vaan suhteessa kummankin on kelvattava omana itsenään. Jos olisin sinkku ja mies vaatisi minua vaikka harrastuksesta tai lemmikistä luopumaan tai suhtautuisi siihen epäkunnioittavasti niin en todellakaan alkaisi väkisin sellaista paskaa katsella elämässäni, aina löytää jonkun paremman.
Niin, sulle ei kelpaisi kuka tahansa. Sulla on varaa valita.
Entäs me, joilla ei ole?
Mä voisin kokeilla lähes kenen tahansa kanssa. Tai jos mennään ketjun otsikon mukaan, voisin kokeilla kenen tahansa kanssa. Tämä on ollut tilanne jo vuosia, mutta suostumukseen tarvitaan aina kaksi.
Olen keski-ikäinen, ylipainoinen nainen, ei enää kotona asuvia lapsia, maisterin tutkinto ja koulutusta vastaava työ. Harrastan mm. kulttuuria ja matkailua. Olen kasvissyöjä ja tavoitteeni on siirtyä kokonaan vegaaniksi. Olen mukana politiikassa ja järjestötoiminnassa, joten pitkien työpäivien ja työmatkojen lisäksi on jonkin verran kokouksia ja tulossa kuntavaalikampanjointia. Tykkään keskustella kulttuurin ja yhteiskunnallisten aiheiden lisäksi tieteestä, tosin "maallikkotasolla" mutta ajankohtaisia aiheita kuitenkin jatkuvasti seuraten. Asunto on minulle paikka, jossa käydään suihkussa ja nukkumassa, joten pesänrakentaminen ei kiinnosta yksin eilä yhdessä. En ikinä sijoittaisi omistusasuntoon, en edes tiedä missä haluan tulevaisuudessa asua. Sen sijaan aina kun on jotain taskunpohjalla niin lähden reissuun.
Niin että tulisikohan meistä pari (jos jäisin ensin sinkuksi)? Sinähän olit valmis kokeilemaan kenen kanssa tahansa.
Ai niin, seksissä odotan mueheltä itsevarmuutta ja varmoja otteita. Oma kumppanimääräni on reilusti suomalaisten naisten keskimäärää (12) suurempi enkä ryhdy kenellekään opettajaksi.
Jos olisit mies (tai olisin itse tai olisimme lesboja, hah hah ;D) niin kelpaisit mulle ainakin, jossei mun tai lihansyöjälemmikeideni lihansyönti tai ikäeromme olisi sulle ongelma tai turn off. Olen 28, kiinnostunut eläinsuojelusta ja järjestötyöstä, joten tämän ajatusleikin kannalta meillä voisi olla paljon yhteistä. Rakastan myös matkustelua ja "reissuun, kun taskunpohjalla jotain on" kuvaa itseänikin aika hyvin. :D Seksissäkin löytyy itsevarmuutta, vaikka nainen olenkin.
Jos jostain löytyisi mun tapainen tyyppi, joka olisi mies ja sinkku, kelpuuttaisitko? ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastapainoksi ketju, miksi jotkut ovat väenväkisin paskasaa parisuhteessa, vaikka hyviä sinkkujakin olisi tarjolla?
http://www.vauva.fi/keskustelu/2555053/paskassa_parisuhteessa_elava_mik…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sen parittelukumppanin pitää omata sellainen luonne ja ulkonäkö, että sen kanssa lisääntyminen edes aluksi vaikuttaa järkevältä. Ja tosiaankaan se kotona asuminen ei ainakaan minulle ollut se ongelma, kun henkisesti samalla aaltopituudella oleva ja vielä omaan silmääni hyvännäköinen mies, joka piti myös minusta, kohdalle lopulta osui. Sitä ennen olin iskenyt jos jonkinlaista kiinnostavaa tyyppiä, joita ei sitten keskenkasvuisuuttaan se seurustelu sitten kiinnostanutkaan. Näiden rinnalla se "naapurin Ville" kuulostaisi jälkikäteen ajatellen oikein fiksulta vaihtoehdolta. Mutta kun sellaisia minun puolestani ottamiskelpoisiakin yksilöitä tullut paljon vastaan, enkä ole turhan nirso niin tuskin siitä haittaakaan on, jossei ihan jokaista vastaantulijaa tee mieli kuksaista?
Monet keskivertopissisten mielestä hyvännäköisetkin miehet menevät minulla kategoriaan "en panis" niin eipä noiden kanssa ole järkeä pohtia seurusteluakaan.
Olen itse niin jännä muija monessa mielessä, ettei minun kanssa ihan joka jätkä pärjääkään. Naapurin Villelläkin voisi mennä pupu pöksyyn. Ja eräs erittäin vahva kriteerini on, ettei kummankaan pidä yrittää muuttua toisen takia, vaan suhteessa kummankin on kelvattava omana itsenään. Jos olisin sinkku ja mies vaatisi minua vaikka harrastuksesta tai lemmikistä luopumaan tai suhtautuisi siihen epäkunnioittavasti niin en todellakaan alkaisi väkisin sellaista paskaa katsella elämässäni, aina löytää jonkun paremman.
Niin, sulle ei kelpaisi kuka tahansa. Sulla on varaa valita.
Entäs me, joilla ei ole?
Mä voisin kokeilla lähes kenen tahansa kanssa. Tai jos mennään ketjun otsikon mukaan, voisin kokeilla kenen tahansa kanssa. Tämä on ollut tilanne jo vuosia, mutta suostumukseen tarvitaan aina kaksi.
Olen keski-ikäinen, ylipainoinen nainen, ei enää kotona asuvia lapsia, maisterin tutkinto ja koulutusta vastaava työ. Harrastan mm. kulttuuria ja matkailua. Olen kasvissyöjä ja tavoitteeni on siirtyä kokonaan vegaaniksi. Olen mukana politiikassa ja järjestötoiminnassa, joten pitkien työpäivien ja työmatkojen lisäksi on jonkin verran kokouksia ja tulossa kuntavaalikampanjointia. Tykkään keskustella kulttuurin ja yhteiskunnallisten aiheiden lisäksi tieteestä, tosin "maallikkotasolla" mutta ajankohtaisia aiheita kuitenkin jatkuvasti seuraten. Asunto on minulle paikka, jossa käydään suihkussa ja nukkumassa, joten pesänrakentaminen ei kiinnosta yksin eilä yhdessä. En ikinä sijoittaisi omistusasuntoon, en edes tiedä missä haluan tulevaisuudessa asua. Sen sijaan aina kun on jotain taskunpohjalla niin lähden reissuun.
Niin että tulisikohan meistä pari (jos jäisin ensin sinkuksi)? Sinähän olit valmis kokeilemaan kenen kanssa tahansa.
Ai niin, seksissä odotan mueheltä itsevarmuutta ja varmoja otteita. Oma kumppanimääräni on reilusti suomalaisten naisten keskimäärää (12) suurempi enkä ryhdy kenellekään opettajaksi.
Voisi tulla. Luultavasti et vain hyväksyisi minua.
En silti näe mitään mikä minut karkottaisi.
64 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sen parittelukumppanin pitää omata sellainen luonne ja ulkonäkö, että sen kanssa lisääntyminen edes aluksi vaikuttaa järkevältä. Ja tosiaankaan se kotona asuminen ei ainakaan minulle ollut se ongelma, kun henkisesti samalla aaltopituudella oleva ja vielä omaan silmääni hyvännäköinen mies, joka piti myös minusta, kohdalle lopulta osui. Sitä ennen olin iskenyt jos jonkinlaista kiinnostavaa tyyppiä, joita ei sitten keskenkasvuisuuttaan se seurustelu sitten kiinnostanutkaan. Näiden rinnalla se "naapurin Ville" kuulostaisi jälkikäteen ajatellen oikein fiksulta vaihtoehdolta. Mutta kun sellaisia minun puolestani ottamiskelpoisiakin yksilöitä tullut paljon vastaan, enkä ole turhan nirso niin tuskin siitä haittaakaan on, jossei ihan jokaista vastaantulijaa tee mieli kuksaista?
Monet keskivertopissisten mielestä hyvännäköisetkin miehet menevät minulla kategoriaan "en panis" niin eipä noiden kanssa ole järkeä pohtia seurusteluakaan.
Olen itse niin jännä muija monessa mielessä, ettei minun kanssa ihan joka jätkä pärjääkään. Naapurin Villelläkin voisi mennä pupu pöksyyn. Ja eräs erittäin vahva kriteerini on, ettei kummankaan pidä yrittää muuttua toisen takia, vaan suhteessa kummankin on kelvattava omana itsenään. Jos olisin sinkku ja mies vaatisi minua vaikka harrastuksesta tai lemmikistä luopumaan tai suhtautuisi siihen epäkunnioittavasti niin en todellakaan alkaisi väkisin sellaista paskaa katsella elämässäni, aina löytää jonkun paremman.
Niin, sulle ei kelpaisi kuka tahansa. Sulla on varaa valita.
Entäs me, joilla ei ole?
Mä voisin kokeilla lähes kenen tahansa kanssa. Tai jos mennään ketjun otsikon mukaan, voisin kokeilla kenen tahansa kanssa. Tämä on ollut tilanne jo vuosia, mutta suostumukseen tarvitaan aina kaksi.
Olen keski-ikäinen, ylipainoinen nainen, ei enää kotona asuvia lapsia, maisterin tutkinto ja koulutusta vastaava työ. Harrastan mm. kulttuuria ja matkailua. Olen kasvissyöjä ja tavoitteeni on siirtyä kokonaan vegaaniksi. Olen mukana politiikassa ja järjestötoiminnassa, joten pitkien työpäivien ja työmatkojen lisäksi on jonkin verran kokouksia ja tulossa kuntavaalikampanjointia. Tykkään keskustella kulttuurin ja yhteiskunnallisten aiheiden lisäksi tieteestä, tosin "maallikkotasolla" mutta ajankohtaisia aiheita kuitenkin jatkuvasti seuraten. Asunto on minulle paikka, jossa käydään suihkussa ja nukkumassa, joten pesänrakentaminen ei kiinnosta yksin eilä yhdessä. En ikinä sijoittaisi omistusasuntoon, en edes tiedä missä haluan tulevaisuudessa asua. Sen sijaan aina kun on jotain taskunpohjalla niin lähden reissuun.
Niin että tulisikohan meistä pari (jos jäisin ensin sinkuksi)? Sinähän olit valmis kokeilemaan kenen kanssa tahansa.
Ai niin, seksissä odotan mueheltä itsevarmuutta ja varmoja otteita. Oma kumppanimääräni on reilusti suomalaisten naisten keskimäärää (12) suurempi enkä ryhdy kenellekään opettajaksi.
Jos olisit mies (tai olisin itse tai olisimme lesboja, hah hah ;D) niin kelpaisit mulle ainakin, jossei mun tai lihansyöjälemmikeideni lihansyönti tai ikäeromme olisi sulle ongelma tai turn off. Olen 28, kiinnostunut eläinsuojelusta ja järjestötyöstä, joten tämän ajatusleikin kannalta meillä voisi olla paljon yhteistä. Rakastan myös matkustelua ja "reissuun, kun taskunpohjalla jotain on" kuvaa itseänikin aika hyvin. :D Seksissäkin löytyy itsevarmuutta, vaikka nainen olenkin.
Jos jostain löytyisi mun tapainen tyyppi, joka olisi mies ja sinkku, kelpuuttaisitko? ;D
Jos olisin enemmän kotona niin minullakin olisi lihansyöjälemmikkejä, nyt vain menevä elämäntilanne on estänyt niitä hankkimasta.
Ikäero olisi liian suuri, mutta muuten kaltaisesi sinkkumiehen kelpuuttaisin, jos olisit mies ja jos minä olisin sinkku :-)
nro 71
64 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
64 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sen parittelukumppanin pitää omata sellainen luonne ja ulkonäkö, että sen kanssa lisääntyminen edes aluksi vaikuttaa järkevältä. Ja tosiaankaan se kotona asuminen ei ainakaan minulle ollut se ongelma, kun henkisesti samalla aaltopituudella oleva ja vielä omaan silmääni hyvännäköinen mies, joka piti myös minusta, kohdalle lopulta osui. Sitä ennen olin iskenyt jos jonkinlaista kiinnostavaa tyyppiä, joita ei sitten keskenkasvuisuuttaan se seurustelu sitten kiinnostanutkaan. Näiden rinnalla se "naapurin Ville" kuulostaisi jälkikäteen ajatellen oikein fiksulta vaihtoehdolta. Mutta kun sellaisia minun puolestani ottamiskelpoisiakin yksilöitä tullut paljon vastaan, enkä ole turhan nirso niin tuskin siitä haittaakaan on, jossei ihan jokaista vastaantulijaa tee mieli kuksaista?
Monet keskivertopissisten mielestä hyvännäköisetkin miehet menevät minulla kategoriaan "en panis" niin eipä noiden kanssa ole järkeä pohtia seurusteluakaan.
Olen itse niin jännä muija monessa mielessä, ettei minun kanssa ihan joka jätkä pärjääkään. Naapurin Villelläkin voisi mennä pupu pöksyyn. Ja eräs erittäin vahva kriteerini on, ettei kummankaan pidä yrittää muuttua toisen takia, vaan suhteessa kummankin on kelvattava omana itsenään. Jos olisin sinkku ja mies vaatisi minua vaikka harrastuksesta tai lemmikistä luopumaan tai suhtautuisi siihen epäkunnioittavasti niin en todellakaan alkaisi väkisin sellaista paskaa katsella elämässäni, aina löytää jonkun paremman.
Niin, sulle ei kelpaisi kuka tahansa. Sulla on varaa valita.
Entäs me, joilla ei ole?
Mä voisin kokeilla lähes kenen tahansa kanssa. Tai jos mennään ketjun otsikon mukaan, voisin kokeilla kenen tahansa kanssa. Tämä on ollut tilanne jo vuosia, mutta suostumukseen tarvitaan aina kaksi.
Olen 20 kg ylipainoinen, en käytä meikkejä, kuljen kirppareilta ostetuissa kulahtaneissa t-paidoissa. Olen velkaantunut, työtön, masentunut ja minulla on useampi lemmikki, joista lähtee karvaa. Olen luonteeltani sotkuinen ja unohtelen asioita. Juon alkoholia, joskus paljonkin.
Kyllä ihan jokaisella ihmisellä on varaa valita. Ja parempi onkin. Kumppanistasikin tuntuu sitten mukavammalta, kun valitsit juuri hänet, etkä kelpuuttaisi ketä tajansa. ;)
En nyt viitsi omia ominaisuuksiani luetella, mutta ne ovat sellaiset joita kukaan ei ole tähän mennessä hyväksynyt. Enkä hae omaa tasoani korkeammalta, kaikki ovat hylänneet jo alkuvaiheessa.
Jos joku näyttäisi vihreää valoa, niin voisi ehkä nähdä mikä on oma vika tai sitten korjata nuo viat.
Try me! ;) Kirjoitat anonyymisti, joten mitä menetettävää sinulla on? Itsetunto kohdilleen, se lähtee oman epätäydellisyyden hyväksymisestä. Varmasti sinussa on paljon hyviäkin puolia ja toivonmukaan tiedät ne itse ja joku muukin ne joku päivä huomaa.
Mutta sellaisia juttuja, jotka monelle olisivat turn off, jotka ei itselle ole nykyisessä tai aiemmissa suhteissa olleet ongelma. Ja nyt listaan siis ihastusteni ominaisuuksia, mitä on ollut:
- asuu kotona
- työtön
- nörää koneella paljon
- gamer
- ylipainoinen
- alipainoinen
- asuu monen sadan kilometrin päässä
- vieraskielinen
- minua monta vuotta nuorempi
- minua monta vuotta vanhempi
- aikuinen, mutta asuu vanhempien luona
- lapsi ennestään
- tupakoi
- juo alkoholia
- outo pukeutumistyyli
- ei pukeutumistyyliä
- karvainen
- sotkuinen
- ärrävika
- parta
- pitkähkö tukka
- silmälasit
- ei huoliteltu ulkonäkö
- lapselliseksi tulkittavissa olevia tai muuten oudompia harrastuksia
- outoja seksuaalisia mieltymyksiä
- pornon katselu
- rahaongelmat
- iho-ongelmatJa osan noista luen itse jopa hyviksi puoliksi, esim. jostain syystä tietynlaiset silmälasit miehellä on tosi hot. :D Ja kuulun niihin, jotka pitää pörröisistä eläimistä niin mitä ne karvat miehelläkään haittaisi, voihan omaa kultaakin pitää hyvänä. :3
On. Nämä eivät ole vain sellaisia, mitkä naisia pahemmin kiehtoisivat. Omissa vahvoissa puolissa olen itsevarma ja johtava. Tuon kun voisi kääntää oikeaan suuntaan.
Silloin kun vielä olin sinkku niin annoin kaikenlaisille mahdollisuuden, jos pyys mua treffeille niin en kieltäytynyt, ei ulkonäkökriteeriä , ei ikärajaa (no en alaikäisille olis sanonut kyllä jos sellaiset olis pyytänyt ulos) , . Siten sen itselle sopivan löytää. Ja löysinkin =)
Koska parisuhde ei ole itsetarkoitus? Olen mielummin yksin elämäni loppuun asti, kun "vain jonkun" kanssa. Eikö kaikki normaalit ihmiset? Olisi aikamoista epätoivoa ottaa vain joku, ja aika säälittävää. Tulee mieleen, että sellaisen ihmisen elämällä ei ole mitään tarkoitusta ja että on muutenkin aika surullinen tyyppi.
Alue: Aihe vapaa
Aloittajahan on nyt aivan väärässä! Tunnen monia sinkkuna olleita henkilöitä, jotka ovat löytäneet sen "naapurin villen /veeran suurin piirtein kahdessa tunnissa! Ja kun heiltä kysyy jopa parin viikon kuluttua (kun ovat muuttaneet yhteen) että mites teillä menee, vastaus on aina se sama :"njoo tuossahan tuo on /no ei paljo kiinnosta/ Ihan vttu sama / miks tuo on noin pläsö, viehän tuo pyykit äiskällee pestäväks´/ ei oo maksanu omaa osuuttaa vuokrasta../ ei riitä raha pitsaan...
Yhteiset elämisen ja kiinnostuksen kohteet? Kiinnostava ulkomuoto? Miellyttävän näköinen olemus?
No way! Heti seurustelemaan sen ihmisen kanssa kuka vilkaiseekaan sinua!
Sinkut, hävetkää kun ilkeätte valita seurustelukumppaninne tai mikä röyhkeämpää, kieltäydytte siitä vaikka se naapuri odottaa siellä kieli pitkällä, että mitäs tuokin vanhapiika/poika lähtee kylille vaikka minä tässä oon jo oottanu kolome vuotta...häpiäisi ...