Lue keskustelun säännöt.
Sinkku, miksi sinulle ei kelpaa kuka tahansa?
03.05.2016 |
Niin. Miksi et anna mahdollisuutta vaikka sille naapurin Villelle, joka asuu vieläkin vanhempiensa luona ja on käynyt amiksen autolinjan. Hän voisi olla vaikka minkälainen kultakimpale: auttaa vanhempia kodinhoidossa ja säästää töistä rahaa omaan asuntoon.
Kommentit (125)
Miksi minulle olisi pitänyt kelvata kuka tahansa? Vaikka olinkin vuosia sinkku, en ollut epätoivoinen. Jo yläasteella ja lukiossa kaverit haukkuivat minua nirsoksi nirppanokaksi, kun en ottanut kiinnostuakseni eräästä ehdottelevasta tarkkislaispojasta.
Nyt en enää ole sinkku, vaan löysin ensirakkauteni vuosi sitten. Ja kyllä hän oli odottamisen arvoinen. Pitkäaikainen sinkkuus ja porukoissa ylimääräisenä pyöränä oleminen eivät harmita enää jälkeenpäin pätkääkään. -n25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Viipurin Nalle. Olet ihan kiva tyyppi, mutta minulla vaan on sellainen olo, ettei meidän kemiat oikein kohtaa. On kiva kun juttelet minulle siinä pihalla, mutta siihen se nyt taitaa jäädäkin. Olet ihan kivan näköinen ja tavallinen, mutta sekään ei ole se kriteeri miksi haluaisin seurustella. Ja mitä siihen melaan tulee, niin on tässä joskus touhuiltu jättimelakaverin kanssa, mutta ei se koko, vaan miten sitä (sen kaiken muun lisäksi mitä hyvään seksiin tarvitaan) käytetään.
Sorry kamu. Minä haluan kipinää, yhteenkuuluvaisuutta, rakkautta, kunnioitusta. Niitä odotellessa olen mieluummin ihan vaan yksin. Ei sillä, ettetkö sinä niitä voisi tarjota, mutta et minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi kun minulle ei kaveriksikaan kelpaa kuka tahansa. Ihmisen pitää olla mukava ja miellyttävä, sekä parisuhteen osalta vielä fyysisesti puoleensavetävä.
No mistä tiedät että Ville ei ole mukava ja miellyttävä? Tai fyysisesti puoleensavetävä, ethän sinä ole nähnyt Villeä alasti, joten miten voit tietää?
Jos mies ei ole fyysisesti puoleensavetävä vaatteet päällä, en tosiaan välitä nähdä häntä ilman vaatteitakaan.
Entäs jos Villellä onkin iso dingdong? Sitten harmittaa, kun jäi tsekaamatta.
Suomalaisella naisella on keskimäärin 12 seksikumppania. Osalla heistä on todennäköisesti iso dingdong. Silti naiset eivät pariudu sen isodingdongisen villen kanssa, ellei tällä ole paljon muitakin kiinnostavia ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi kun minulle ei kaveriksikaan kelpaa kuka tahansa. Ihmisen pitää olla mukava ja miellyttävä, sekä parisuhteen osalta vielä fyysisesti puoleensavetävä.
No mistä tiedät että Ville ei ole mukava ja miellyttävä? Tai fyysisesti puoleensavetävä, ethän sinä ole nähnyt Villeä alasti, joten miten voit tietää?
Jos mies ei ole fyysisesti puoleensavetävä vaatteet päällä, en tosiaan välitä nähdä häntä ilman vaatteitakaan.
Entäs jos Villellä onkin iso dingdong? Sitten harmittaa, kun jäi tsekaamatta.
On se nyt kumma kun joillekin ei mene jakeluun vaikka sitä miten usein yritetään selittää. Jos ei miestä halua jo valmiiksi, niin ajatuskin sen "dingdongin" kanssa lähikontaktiin joutumisesta on vastenmielinen, oli se miten hieno tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Mä tapasin komean ja hyväkäytöksisen "naapurin miehen" mutta homma tyssäs kyllä siihen, että mies ei halunnut seksiä ollenkaan eikä ikinä. Niin että mitä se seurustelu sit olis semmosen kanssa?
Ahaa, en sitten olekaan ainoa nainen, jolla ollut kokemusta miehestä, joka ei halunnut seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jo ensikohtaamisella tietää, haluaako toista ihmistä sillä tavalla vai ei.
Tästä olen kyllä eri mieltä. Aina ei alussa värähdä mikään, tai sitä ei myönnä itselleen. Ja sitten myöhemmin, ihmiseen tutustuttua, järähtelee kovastikin. On kokemusta.
Siis pitäisi kelpuuttaa kuka tahansa? Miksi ihmeessä. Olen työssä käyvä nainen, ei velkaa. On kaunis koti, aikuistuvat lapset, hyvä terveys, ulkonäkö ok, ystäviä, halu elää.
Kyllä myönnän, että joskus kaipaan iltoihin juttukumppania ja läheisyyttä, seuraa harrastukseen. Muuta en sitten mieheltä haluakaan. Miksi vaikeuttaisin elämää jakamalla kodin toisen kanssa ja joutuisin huomioimaan joka asiassa toisen mielipiteet. Olen elänyt sen ajan pitkässä avioliitossa lasten isän kanssa. Olen ollut jo niin kauan oman elämäni suunnitelija ja toteuttaja (tosin ainahan muutoksia tulee), joten en enää kykene parisuhteeseen niin täysillä kuin silloin joskus.
Lisäksi olen kuullut ja lukenut niin monia kokemuksia miehistä, joilla pettämistaustaa, mt-ongelmaa, orastavaa alkoholismia, riitaa exien kanssa tai jotain muuta epäselvyyttä. Kyllä sinkkuus voittaa nuo jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jo ensikohtaamisella tietää, haluaako toista ihmistä sillä tavalla vai ei.
Tästä olen kyllä eri mieltä. Aina ei alussa värähdä mikään, tai sitä ei myönnä itselleen. Ja sitten myöhemmin, ihmiseen tutustuttua, järähtelee kovastikin. On kokemusta.
Mullekin on pari miestä sanonut tuosta, että eka kohtaamisella tietää, onko kuuluisaa kemiaa vai ei.Mielestäni tunteet heräävät vähitellen, jos on herätäkseen. Fyysisen halun voi periaatteessa purkaa aika monen ehdokkaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
64 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sen parittelukumppanin pitää omata sellainen luonne ja ulkonäkö, että sen kanssa lisääntyminen edes aluksi vaikuttaa järkevältä. Ja tosiaankaan se kotona asuminen ei ainakaan minulle ollut se ongelma, kun henkisesti samalla aaltopituudella oleva ja vielä omaan silmääni hyvännäköinen mies, joka piti myös minusta, kohdalle lopulta osui. Sitä ennen olin iskenyt jos jonkinlaista kiinnostavaa tyyppiä, joita ei sitten keskenkasvuisuuttaan se seurustelu sitten kiinnostanutkaan. Näiden rinnalla se "naapurin Ville" kuulostaisi jälkikäteen ajatellen oikein fiksulta vaihtoehdolta. Mutta kun sellaisia minun puolestani ottamiskelpoisiakin yksilöitä tullut paljon vastaan, enkä ole turhan nirso niin tuskin siitä haittaakaan on, jossei ihan jokaista vastaantulijaa tee mieli kuksaista?
Monet keskivertopissisten mielestä hyvännäköisetkin miehet menevät minulla kategoriaan "en panis" niin eipä noiden kanssa ole järkeä pohtia seurusteluakaan.
Olen itse niin jännä muija monessa mielessä, ettei minun kanssa ihan joka jätkä pärjääkään. Naapurin Villelläkin voisi mennä pupu pöksyyn. Ja eräs erittäin vahva kriteerini on, ettei kummankaan pidä yrittää muuttua toisen takia, vaan suhteessa kummankin on kelvattava omana itsenään. Jos olisin sinkku ja mies vaatisi minua vaikka harrastuksesta tai lemmikistä luopumaan tai suhtautuisi siihen epäkunnioittavasti niin en todellakaan alkaisi väkisin sellaista paskaa katsella elämässäni, aina löytää jonkun paremman.
Niin, sulle ei kelpaisi kuka tahansa. Sulla on varaa valita.
Entäs me, joilla ei ole?
Mä voisin kokeilla lähes kenen tahansa kanssa. Tai jos mennään ketjun otsikon mukaan, voisin kokeilla kenen tahansa kanssa. Tämä on ollut tilanne jo vuosia, mutta suostumukseen tarvitaan aina kaksi.
Olen keski-ikäinen, ylipainoinen nainen, ei enää kotona asuvia lapsia, maisterin tutkinto ja koulutusta vastaava työ. Harrastan mm. kulttuuria ja matkailua. Olen kasvissyöjä ja tavoitteeni on siirtyä kokonaan vegaaniksi. Olen mukana politiikassa ja järjestötoiminnassa, joten pitkien työpäivien ja työmatkojen lisäksi on jonkin verran kokouksia ja tulossa kuntavaalikampanjointia. Tykkään keskustella kulttuurin ja yhteiskunnallisten aiheiden lisäksi tieteestä, tosin "maallikkotasolla" mutta ajankohtaisia aiheita kuitenkin jatkuvasti seuraten. Asunto on minulle paikka, jossa käydään suihkussa ja nukkumassa, joten pesänrakentaminen ei kiinnosta yksin eilä yhdessä. En ikinä sijoittaisi omistusasuntoon, en edes tiedä missä haluan tulevaisuudessa asua. Sen sijaan aina kun on jotain taskunpohjalla niin lähden reissuun.
Niin että tulisikohan meistä pari (jos jäisin ensin sinkuksi)? Sinähän olit valmis kokeilemaan kenen kanssa tahansa.
Ai niin, seksissä odotan mueheltä itsevarmuutta ja varmoja otteita. Oma kumppanimääräni on reilusti suomalaisten naisten keskimäärää (12) suurempi enkä ryhdy kenellekään opettajaksi.
Jos olisit mies (tai olisin itse tai olisimme lesboja, hah hah ;D) niin kelpaisit mulle ainakin, jossei mun tai lihansyöjälemmikeideni lihansyönti tai ikäeromme olisi sulle ongelma tai turn off. Olen 28, kiinnostunut eläinsuojelusta ja järjestötyöstä, joten tämän ajatusleikin kannalta meillä voisi olla paljon yhteistä. Rakastan myös matkustelua ja "reissuun, kun taskunpohjalla jotain on" kuvaa itseänikin aika hyvin. :D Seksissäkin löytyy itsevarmuutta, vaikka nainen olenkin.
Jos jostain löytyisi mun tapainen tyyppi, joka olisi mies ja sinkku, kelpuuttaisitko? ;D
No on tämäkin. Ensin sanotaan että kuka tahansa kelpaa kunhan saisi parisuhteen, mutta sitten aletaan heti asettaa sukupuolivaatimuksia. Eli "kuka tahansa" ei oikeasti kelpaakaan.
En väittänyt missään välissä, että kuka vaan kelpaisi mulle. Sanoin vain, että valinnanvaraa on elämässä ollut ihan riittävästi, vaikka onkin karsintaa suorittanut. Ei nyt tosiaankaan tarvitse, eikä pidäkään olla valmis jokaista vastaantulijaa kuksaisemaan, hyvän parisuhteen ja kumppanin löytääkseen. Tätä määrittävät se oma maku, ikä, sukupuoli, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tapasin komean ja hyväkäytöksisen "naapurin miehen" mutta homma tyssäs kyllä siihen, että mies ei halunnut seksiä ollenkaan eikä ikinä. Niin että mitä se seurustelu sit olis semmosen kanssa?
Ahaa, en sitten olekaan ainoa nainen, jolla ollut kokemusta miehestä, joka ei halunnut seksiä.
naiset ovat nykyään niin lorttoja, että ei ole ihme törmätä siihen harvinaiseen haluttomaan mieheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tapasin komean ja hyväkäytöksisen "naapurin miehen" mutta homma tyssäs kyllä siihen, että mies ei halunnut seksiä ollenkaan eikä ikinä. Niin että mitä se seurustelu sit olis semmosen kanssa?
Ahaa, en sitten olekaan ainoa nainen, jolla ollut kokemusta miehestä, joka ei halunnut seksiä.
naiset ovat nykyään niin lorttoja, että ei ole ihme törmätä siihen harvinaiseen haluttomaan mieheen.
No joo. Mua liehitteli mies, jolla useita suhteita takana, Osasi puhua ja lahjoa, kiinnostuin lopulta. Sitten sitä ei kiinnostanutkaan. Onneksi ei tullut tilaisuutta seksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun mietin viimeisimpiä nettideittejä...
1. Ylipainoa huomattavasti enemmän kuin kuvassa. 2. Mielenterveysongelmia. 3. Alko maistuu turhankin paljon vaikka itse vähättelee. 4. Entisistä suhteista katkeroitunut, kaikkia kohtaan kyyninen ja epäluuloinen.
Että jos tarjolla on tuollaista, niin taidan valita yksinolon ;)
Ei vitsi, sä olit mun kanssa treffeillä! Check, joka kohtaan 😊
Koska haluan railakasta perseseksiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin kyllä Villen. Harmi vaan että tässä rapussa asuu mun lisäksi pelkkiä vanhuksia ja lapsiperheitä....
Olen sinkkumies. Eli kyllä mulle melkein kelpaisi nainen, kuin nainen.... Toisinpäin ei vain mene ihan niin.
Koska olen sinkku, en epätoivoinen.
Kiinnostava aihe ja ketju.
Työnantajillakin on varsin tarkat ja yksityiskohtaiset kriteerit plus haastattelut sille, kenet he haluavat palkata yritykseen tai organisaatioon. Eli kuka tahansa ei todellakaan pääse töihin mihin tahansa. Kuitenkin ap on sitä mieltä, että niiden pahimpien reppanoidenkin pitäisi kelvata parisuhteeseen, joka on sentään huomattavasti intiimimpi suhde kuin työntekijän ja työnantajan välinen sopimus. Lisäksi epäilen suuresti kenet tahansa kelpuuttavan sitoutumisen astetta. Suhteessa on väistämättä myös haastavia vaiheita ja erimielisyyksiä joten miksi jäädä niitä selvittelemään, kun voi lähteä ja muodostaa (taas kerran) uuden, kivemman parisuhteen ensimmäisen vastaantulijan kanssa..?
No en nyt nää miksei Ville kelpaisi, jos hän on mukava ja kiltti ja tulisimme hyvin juttuun - ja kiinnostus syttyisi treffeillä. Jotenkin hölmö avaus, en itse ainakaan etsi mitään unelmien prinssiä, mutta ei se nyt tarkoita että jokainen vastaantuleva mies pitäisi olla valmis ottamaan puolisokseen. Mielummin olen sinkku kuin suhteessa joka ahdistaa, ilkeän ihmisen kanssa tai ylipäätänsä suhteessa vaan siksi että ap:n ja muun yhteiskunnan mukaan minun pitäisi olla parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jo ensikohtaamisella tietää, haluaako toista ihmistä sillä tavalla vai ei.
Tästä olen kyllä eri mieltä. Aina ei alussa värähdä mikään, tai sitä ei myönnä itselleen. Ja sitten myöhemmin, ihmiseen tutustuttua, järähtelee kovastikin. On kokemusta.
Mullekin on pari miestä sanonut tuosta, että eka kohtaamisella tietää, onko kuuluisaa kemiaa vai ei.Mielestäni tunteet heräävät vähitellen, jos on herätäkseen. Fyysisen halun voi periaatteessa purkaa aika monen ehdokkaan kanssa.
Itsekin usein ihastun vasta kun tunnen jonkun tyypin. Luonne saa ne tunteet heräämään, toki voin kuolata jotain hottiksia mutten oikeastaan koskaan tunne mitään kummoista ihmistä kohtaan vaan ulkonäön takia.
Tuolla asenteella sinun on parisuhde kissasi kanssa sitten myöhemmin. Ei ketä tahansa tarvitse kelpuuttaa, mutta ei kannata myöskään olla liian nirso.