Lue keskustelun säännöt.
30kg ylipainoa, tarvitsen apua
03.05.2016 |
Lapset 2v ja 1v. Ennen lasten syntymää olin aina normaalipainoinen. Ensimmäisen raskauden aikaan lihoin todella paljon, enkä saanut kiloja pois ennen esikoisen raskautta. Tuloksena nyt 30kg ylipainoa, jota tullut vain lisää, koska arki kahden lapsen kanssa on mitä on, enkä ole jaksanut keskittyä ruokavalioon. Normaali liikkuminen jo hankalaa. Kaappi täynnä 2v takaisia ja vanhempia vaatteita jotka eivät inahdakaan päälle. Miten muut pienten lasten äidit saavat itseään niskasta kiinni/aikaa laihduttamiseen. Tukiverkostoa ei ole, eikä lapsille ulkopuolista hoitajaa. Mittani nyt 100kg/170cm, vielä 2-3v sitten 65kg/170cm...
Kommentit (49)
Minulla on ollut vuosia sama tilanne ap:n kanssa. Tilanne paheni vielä, kun palasin töihin kuopuksen ollessa 2v. Ei ollut energiaa eikä aikaa huolehtia itsestä. Työkiireet painoi, lapset tarvitsi äitiä hoitopäivän jälkeen ja kuopus nukkui yöt huonosti, kotityöt jne perinteiset syyt. Mies vielä vuorotyössä, joten en voinut sitoutua mihinkään säännöllisen liikuntaryhmään, koska saattoi mennä viikkoja etten olisi päässyt. Olin aina väsy. Nautin herkutteluhetkistä lasten nukkuessa. Lihoin 40kg 7 vuodessa.
Vasta nyt, kun lapset ovat 5 ja 7v ja samalla mies on päässyt päivätyöhön, olen vihdoin ottanut itseäni niskasta ja aloittanut liikkumaan usean kerran viikossa (jumppa ja lenkkeilyä) sekä alkanut muokkaamaan ruokavaliotani (herkut pois arkipäiviltä, pienemmät annokset, kasviksi enemmän, leipää vähemmän jne, ei siis mitään dieettiä vaan järkevöittämistä). Olen saanut joulun jälkeen 10kg pois ja olen saanut pidettyä itseni kurissa herkkujen suhteen, alan pikkuhiljaa tuntea intoa liikkumisen suhteen eli ei tarvitse enää pakottaa itseäni lenkille (kävely/hölkkä) vaan odotan innolla.
Vielä on paljon edessä, mutta vasta nyt, kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja, pystyn huomioimaan myös itseäni hyvillä mielin enkä pode huonoa omaa tuntoa omista menoistani. Mies on aina kannustanut minua liikkumaan, mutta olen vain aiemmin ollut elämän pyörityksestä niin väsynyt, ettei energiaa ole riittänyt muuhun. Kuopus on nyt nukkunut vuoden verran täysiä öitä ja se vuosi meni siihen, että itse heräsin taas elävien kirjoihin, kun sai nukkua tarpeeksi. Vasta sitten pystyin edes miettimään, että jotain pitäisi tehdä ja sai aikaisesi, että aloitin "rempan". Ole armollinen itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Unohda kaikki kikkadieetit.
2. Unohda laihduttaminen ja jojoilu.
3. Raskausajan diabetes-ruokavalio ja lautasmalli!!!
Olin kokeillut jo kaikkea turhaan kun joku ihme oivallus tapahtui. Olen tuota seuraamalla tuonut painoani alas jo 6 kiloa tasaisella tahdilla ja ilman tuskaa. Ainoa asia mitä joskus tuntuu kaipaavan on rasvaisempi ruoka.
Voisitko linkata tuon raskausajan diabetes-ruokavalion ohjeet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti oikotietä ja taikatemppua painon pudotukseen ei ole. Itsekuri on ainoa keino. Teet itsellesi hyvän ruokavalion ja noudatat sitä. Ei mitään selityksiä raskauksista ja liikunta-ajan puutteesta. Ruokavalio on 90 % laihdutuksesta, ja sitä voi noudattaa vaikka olisi 10 lasta.
Itsekuri on viho viimeinen keino laihdutuksessa. Laihdutuksen ei pidä olla kärsimystä päivästä toiseen, vaan hyvän ja ravitsevan ruuan syömistä joka päivä. Kun syö hyvin, sitä itsekuria ei tarvitse.
Miten päättelet että itsekuri tarkoittaa kärsimystä? Siinähän sitä itsekuria just tarvitaan, että pysyy siinä hyvässä ja ravitsevassa ruuassa, eikä sorru epäterveelliseen herkutteluun.
Aterioiden valmistaminen etukäteen eli meal prep. saattaisi toimia, jos ajasta on puutetta. Netistä löytyy aiheesta paljon tietoa sekä helppoja reseptejä. Kiireisenä ihmisenä tämä toimii todella hyvin omalla kohdalla. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti oikotietä ja taikatemppua painon pudotukseen ei ole. Itsekuri on ainoa keino. Teet itsellesi hyvän ruokavalion ja noudatat sitä. Ei mitään selityksiä raskauksista ja liikunta-ajan puutteesta. Ruokavalio on 90 % laihdutuksesta, ja sitä voi noudattaa vaikka olisi 10 lasta.
Itsekuri on viho viimeinen keino laihdutuksessa. Laihdutuksen ei pidä olla kärsimystä päivästä toiseen, vaan hyvän ja ravitsevan ruuan syömistä joka päivä. Kun syö hyvin, sitä itsekuria ei tarvitse.
Miten päättelet että itsekuri tarkoittaa kärsimystä? Siinähän sitä itsekuria just tarvitaan, että pysyy siinä hyvässä ja ravitsevassa ruuassa, eikä sorru epäterveelliseen herkutteluun.
Tutkitusti ne jotka mieletävät ruokailunsa itsekuria vaativana ja pitävät herkuttelua "paheellisena" tai "sortumisena" sortuvatkin muita useammin ja pahemmin. Yksi herkku joskus ei kaada mitään. Normaalipainoiseksi muuttuu kun syö normaalisti (ruokaa, säännöllisesti, 80/20 terveellistä ja herkkuja), alkaa opetella kuuntelemaan nälkäviestejä ja liikkuu sopivasti niin että aineenvaihdunta pysyy käynnissä. Ei mulla ainakaan yleensä edes tee mieli karkkeja, sipsejä jne kun niistä tulee hirveän nopeasti huono olo, mutta silloin kun tosissaan tekee mieli, syön ja juuri niin paljon kuin tekee mieli. No guilt. Normaalipainossa olen silti eikä mistään ole tarvinnut luopua, olen vaan alkanut haluamaan eri asioita.
S
Muuten juuri nyt kakkosella Pasilassa punnertamista läskeille vauvoille :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on noin 30 kilon urakka puolivälissä ja ihan kalorien tarkka laskeminen toimii. Olen opetellut suhtautumaan ruokaan ravintoaineina, enkä pidä mitään ruoka-ainetta "kiellettynä." Kun pääset alkuun ja on aloitusinto päällä, niin kannattaa ottaa tarkkaan selville ruoka-aineitten ravintosisällöt ja opetella ne. Päättäväisyys hiipuu pikku hiljaa, mutta kun tiedät, mitä teet, niin siitä laskemisesta ja oikean määrän syömisestä tulee rutiini ja itsestäänselvyys.
Liikkuminen on muuten terveellistä, mutta sen kuluttamia kaloreita ei kannata laskea, ellet urheile tuntikausia päivän aikana. Jos liikuntaa ei voi harrastaa, niin tuloksia syntyy joka tapauksessa.
"Jos ei oo itsehillintää, silloin ainoo mikä auttaa on vapaudenriisto!!" :DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti oikotietä ja taikatemppua painon pudotukseen ei ole. Itsekuri on ainoa keino. Teet itsellesi hyvän ruokavalion ja noudatat sitä. Ei mitään selityksiä raskauksista ja liikunta-ajan puutteesta. Ruokavalio on 90 % laihdutuksesta, ja sitä voi noudattaa vaikka olisi 10 lasta.
Itsekuri on viho viimeinen keino laihdutuksessa. Laihdutuksen ei pidä olla kärsimystä päivästä toiseen, vaan hyvän ja ravitsevan ruuan syömistä joka päivä. Kun syö hyvin, sitä itsekuria ei tarvitse.
Miten päättelet että itsekuri tarkoittaa kärsimystä? Siinähän sitä itsekuria just tarvitaan, että pysyy siinä hyvässä ja ravitsevassa ruuassa, eikä sorru epäterveelliseen herkutteluun.
Jos syö oikein, ei tule mielitekoja "epäterveellisiin herkkuihin"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti oikotietä ja taikatemppua painon pudotukseen ei ole. Itsekuri on ainoa keino. Teet itsellesi hyvän ruokavalion ja noudatat sitä. Ei mitään selityksiä raskauksista ja liikunta-ajan puutteesta. Ruokavalio on 90 % laihdutuksesta, ja sitä voi noudattaa vaikka olisi 10 lasta.
Itsekuri on viho viimeinen keino laihdutuksessa. Laihdutuksen ei pidä olla kärsimystä päivästä toiseen, vaan hyvän ja ravitsevan ruuan syömistä joka päivä. Kun syö hyvin, sitä itsekuria ei tarvitse.
Miten päättelet että itsekuri tarkoittaa kärsimystä? Siinähän sitä itsekuria just tarvitaan, että pysyy siinä hyvässä ja ravitsevassa ruuassa, eikä sorru epäterveelliseen herkutteluun.
Jos syö oikein, ei tule mielitekoja "epäterveellisiin herkkuihin"
Voi miten ylimielistä.
Ruokaholisti ja herkkuholisti on kuin alkoholisti. Voi olla että menee vuosikin ettei tee mieli herkkuja, ja pystyy pysymään niistä poissa. Mutta kuka jaksaa olla vuosikausia ilman kakkua, alkoholia, ranskiksia, karkkia? Niissä on vain sama vika kuin alkoholistin annoksissa: " mulla on nyt mennyt niin hyvin niin pitkään, että voin ihan hyvin ottaa yhden (kuukaudessa, viikossa, kohta päivässä), tää on mulla ihan hanskassa. Eihän elämän pidä olla kärsimystä".
Jotkut ei vaan ikinä lakkaa haluamasta niitä herkkuja. Ei alkoholistikaan lakkaa nauttimasta siitä humalasta. Siksi juuri siihen ei pidä itseään päästää. Itselleen pitää tehdä selväksi että niihin vain ei ole oikeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aikanaan laihduin 98kg -> 68kg niin etten syönyt mitään iltapäivisin klo 15 jälkeen. Viikonloppuisin herkuttelin ja söin "vapaasti". Viikollakaan en hirvittävästi katsonut, että mitä söin.
Mulla kesti tuon 30 kilon pudotus peräti 1,5 vuotta. Mutta nyt paino on pysynyt alhaalla. Nykyään syön kyllä iltaisinkin, mutten paljoa. Olen alkanut myös käymään lenkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti oikotietä ja taikatemppua painon pudotukseen ei ole. Itsekuri on ainoa keino. Teet itsellesi hyvän ruokavalion ja noudatat sitä. Ei mitään selityksiä raskauksista ja liikunta-ajan puutteesta. Ruokavalio on 90 % laihdutuksesta, ja sitä voi noudattaa vaikka olisi 10 lasta.
Itsekuri on viho viimeinen keino laihdutuksessa. Laihdutuksen ei pidä olla kärsimystä päivästä toiseen, vaan hyvän ja ravitsevan ruuan syömistä joka päivä. Kun syö hyvin, sitä itsekuria ei tarvitse.
Miten päättelet että itsekuri tarkoittaa kärsimystä? Siinähän sitä itsekuria just tarvitaan, että pysyy siinä hyvässä ja ravitsevassa ruuassa, eikä sorru epäterveelliseen herkutteluun.
Jos syö oikein, ei tule mielitekoja "epäterveellisiin herkkuihin"
Voi miten ylimielistä.
Ruokaholisti ja herkkuholisti on kuin alkoholisti. Voi olla että menee vuosikin ettei tee mieli herkkuja, ja pystyy pysymään niistä poissa. Mutta kuka jaksaa olla vuosikausia ilman kakkua, alkoholia, ranskiksia, karkkia? Niissä on vain sama vika kuin alkoholistin annoksissa: " mulla on nyt mennyt niin hyvin niin pitkään, että voin ihan hyvin ottaa yhden (kuukaudessa, viikossa, kohta päivässä), tää on mulla ihan hanskassa. Eihän elämän pidä olla kärsimystä".
Jotkut ei vaan ikinä lakkaa haluamasta niitä herkkuja. Ei alkoholistikaan lakkaa nauttimasta siitä humalasta. Siksi juuri siihen ei pidä itseään päästää. Itselleen pitää tehdä selväksi että niihin vain ei ole oikeutta.
Ei ole mitenkään ylimielistä. Jos haluaa eroon "herkkujen" himosta, on ruoka osattava koostaa oikein. Mitä ihmeellistä siinä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla auttoi herkutteluun vanha kunnon karkki-/herkkupäivä kerran viikossa. Ja tuona herkkupäivänä sai sitten panostaa, koko viikon miettiä mitä jäätelöä sitä viikonloppuna ostaisi, ja malttoi ostaa niitä kalliimpia ja parempia ja nauttia joka suupalasta sen sijaan että olisi vetänyt puoli litraa jotain perusjätskiä.
Naposteluun auttoi vähäkaloristen juomien vetäminen. Esim. illalla kokeilin aina uusia teemakuja katsoessani telkkua, kun ennen tuli syöpäteltyä. Makeutin teetä steviatipoilla, välillä tavallisilla, välillä karamelli-, marja-, vanilja- ym. maustetuilla. Myös stevialla makeutetut mehut veivät napostelun- ja makeanhimoa. Tiivistemehua voi lantrata hiilihapotetulla vedellä niin tulee vähän limsamaisuutta. Stevia on kai parempi vaihtoehto kuin keinotekoiset makeutusaineet, jotka turvottavat, sekoittavat sokeriaineenvaihduntaa ym.
T. Herkkuperse -7 kg / 2 kk
Mulla sama, paitsi lapset muutaman vuoden vanhempia. Aloitin huhtikuun alussa Fitfarmin Superdieetin. Paino lähtenyt hyvin laskuun. Jumppaan kotona, koska ei ole aikaa alkaa salilla juosta. Ruokavalioon toivon saavani tästä pysyvän muutoksen, koska ei se herkkujen mättäminen muuta tee kuin lihota. Kerran kuussa sitten vaikka herkkupäivä tai jotain...
Opettelen vielä itsekin. Tsemppiä sulle!
Ruokavalio voi olla terveellinen, vaikka olisi sata lasta. Samalla pysyy heidänkin ruokansa terveellisenä. Liikkumisen voi tehdä missä vaan; kotona, lapsien kanssa, puutarhassa. Siihen ei todellakaan tarvita kalliita kuntosaleja tai personal trainereitä.
Olen itsekin käynyt ylipainon puolella ja tiedän, ettei tottumuksia ole helppoa muuttaa. Mutta ajan puutetta ei voi syyttää. Ihan vaan sitä omaa päätä.
En valitettavasti voi antaa vinkkejä äitinä, mutta ehkä silti jaan muutaman kokemukseni laihduttajana:
1. Mikä on lähtötilanne? Neuvoisin kartoittamaan ihan konkreettisesti sen, mitä syöt, millaisissa tilanteissa ruokailusi on ongelmallista jne. Itse pidin aluksi tunnepohjaista painopäiväkirjaa herätelläkseni ajatuksiani, motivaationani ja syitä, miksi söin niin kuin söin. Tavallinen ruokapäiväkirja on myös hyvä: kirjaa vaikka viikon tai parin ajan ylös syömisesi, niin näet mustaa valkoisella ruokavaliosi ongelmakohdat.
2. Älä aseta liian korkeita tavoitteita! Varmin keino tappaa motivaatio on asettaa tavoitteensa liian korkealle, tai rakentaa tavoitteista niin korkea vuori, että huipulle pääseminen vaatii ihan älyttömästi ponnisteluja. Ruokavalion looginen järkevöittäminen siten, että se sopii arkeesi, on paljon parempi kuin vaatia itseltään kuntosalia viitenä päivänä viikossa ja totaalikieltäytymistä herkuista loppuikäsi.
3. Itselläni on auttanut paljon ruokailurytmi ja myös rutiini. Kun ruokailuajat ovat säännölliset, eikä ruokailuvälit veny tolkuttomiksi, ei tule tarvetta syödä itseään ähkyyn tai herkutella ylenmäärin. Myös ruokailun ja kauppareissujen ennalta suunnittelu auttaa: kun on selvät sävelet, mitä ostaa ja mitä ruokaa aikoo valmistaa, ei tule ottaneeksi hetken mielijohteesta ranskalaisia kaupan pakastealtaasta.
4. En ole herkkukieltojen suuri ystävä, ehkä edes herkkupäivän. Pieni, maltillinen herkku silloin tällöin ei maata kaada, vaan pikemminkin auttaa siinä, että ruokavaliossa on helppo pitäytyä. Lisäksi, kun ei varta vasten kiellä itseltään herkkuja, niihin ei tule "kielletyn hedelmän" latausta.
5. Ja se tärkein: silloin kun on nälkä, syödään ruokaa! Nälkää ei pantata, siirrellä limsoilla eikä kaloreita säästellä sitä varten, että voi sitten jonakin toisena hetkenä herkutella ihan urakalla. Tuolla toiminnalla varmistaa ainoastaan sen, että sinä herkkuajankohtana vetää moninkertaisesti sen, mitä olisi syönyt silloin, kun on syönyt riittävästi.
Näillä ohjeilla olen itse pudottanut hieman alle 10 kg, ja pudotan edelleen.
Poissulje somaattiset tekijät:
- kilpirauhanen
- estrogeenitekijät
- stressitekijät (mittauta kortisoli)
- univaje
- lääkitys
Poissulje nälkää ylläpitävät/lisäävät ruoka-aineet:
- fruktoosi (usein hedelmät, mutta ainakin sokeri) *
- raffinoitu hiilari
- ruisleipä/vehnäleipä
Poissulje insuliinia nopeasti nostavat tekijät:
- * sokerit
- nopeat hiilihydraatit
- viljatuotteet
Poissulje psyykkiset häiriötekijät:
- unohda puntari
- unohda mittanauha
- unohda muiden mielipiteet
Tämän jälkeen, kun em. asiat ovat kunnossa, valitse ruoka-aineita, joissa on korkeintaan 3 ainesosaa. Mikäli näillä neuvoilla et laihdu, hakeudu lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti oikotietä ja taikatemppua painon pudotukseen ei ole. Itsekuri on ainoa keino. Teet itsellesi hyvän ruokavalion ja noudatat sitä. Ei mitään selityksiä raskauksista ja liikunta-ajan puutteesta. Ruokavalio on 90 % laihdutuksesta, ja sitä voi noudattaa vaikka olisi 10 lasta.
Itsekuri on viho viimeinen keino laihdutuksessa. Laihdutuksen ei pidä olla kärsimystä päivästä toiseen, vaan hyvän ja ravitsevan ruuan syömistä joka päivä. Kun syö hyvin, sitä itsekuria ei tarvitse.
Miten päättelet että itsekuri tarkoittaa kärsimystä? Siinähän sitä itsekuria just tarvitaan, että pysyy siinä hyvässä ja ravitsevassa ruuassa, eikä sorru epäterveelliseen herkutteluun.
Jos syö oikein, ei tule mielitekoja "epäterveellisiin herkkuihin"
Voi miten ylimielistä.
Ruokaholisti ja herkkuholisti on kuin alkoholisti. Voi olla että menee vuosikin ettei tee mieli herkkuja, ja pystyy pysymään niistä poissa. Mutta kuka jaksaa olla vuosikausia ilman kakkua, alkoholia, ranskiksia, karkkia? Niissä on vain sama vika kuin alkoholistin annoksissa: " mulla on nyt mennyt niin hyvin niin pitkään, että voin ihan hyvin ottaa yhden (kuukaudessa, viikossa, kohta päivässä), tää on mulla ihan hanskassa. Eihän elämän pidä olla kärsimystä".
Jotkut ei vaan ikinä lakkaa haluamasta niitä herkkuja. Ei alkoholistikaan lakkaa nauttimasta siitä humalasta. Siksi juuri siihen ei pidä itseään päästää. Itselleen pitää tehdä selväksi että niihin vain ei ole oikeutta.
Itse koen, että kiellot ja himo luovat vain toisiaan ruokkivan kehän. Niin kuin kerroitkin: kuka jaksaa olla vuosikausia täysin ilman herkkuja? Toki painonpudotus vaatii tietyssä määrin pidättäytymistä, mutta silti väittäisin, että totaalikieltäytyminen pikemminkin vahvistaa ongelmallista suhtautumista herkkuihin, kuin lievittää. Itse en kannata edes herkkupäivää juuri tästä syystä: kun on ne viikon muut päivät elänyt oikein puritaanisesti, niitä herkkuja voi vedellä sitten yllin kyllin ja todennäköisesti yli tarpeen sitten "sallittuna" päivänä. Itse olen herkutellut 2-3 kertaa viikossa, pääsääntöisesti joillakin pienillä herkuilla. Tämä on itse asiassa pitänyt herkunhimoja paljon enemmän kurissa, kuin aiempi 1 herkkupäivä, saati totaalikieltäytyminen.
Tosin en ota kantaa tilanteeseen, jossa ruokasuhde on aivan erityisen ongelmallinen (esim. syömishäiriö).
Itsekuri on viho viimeinen keino laihdutuksessa. Laihdutuksen ei pidä olla kärsimystä päivästä toiseen, vaan hyvän ja ravitsevan ruuan syömistä joka päivä. Kun syö hyvin, sitä itsekuria ei tarvitse.