Onko sinulla pelkoja, jotka eivät ole sosiaalisesti hyväksyttyjä?

Pelkään pimeää ja kummituksia.

N26

Pelkään mallinukkeja kaupassa, en voi mennä lähelle, tulee aavemainen fiilis kuin niiden ympärillä ilmassa olisi jotain vastenmielistä. En kestä olla luolissa, kaivoksissa tai muissa vastaavissa missä haisee "maalle", se maanalainen haju herättää minussa hillittömiä kauhun tunteita ja pahoinvointia. Lisäksi pelkään tuhatjalkaisia ja isoja koppakuoriaisia ja vastaavia. 

Ihan ohiksena, oletteko koskaan hakeneet apua pelkoihinne? Yrittäneet harjoitella turvallisessa ympäristössä vähän kerrallaan tms?

Pelkään kaloja, kaikenlaisia, eläviä tai kuolleita ja olivatpa ne ruuaksi tarkoitettuja tai ei.

Sen takia välttelen sellaisia kyläpaikkoja, joissa joutuisin syömään, koska joutuisi pakenemaan pöydästä jos eteen iskettäisiin vaikka lohta. Kaupassa kierrän sellaiset kylmäaltaat, joissa tiedän kalaa myytävän.

Hait: "kun siis eihän niitä oo Suomessa ees?!". No ei niin, mutta kuva riittää. Ne silmät ja hampaat ja se muoto. Näin vilauksen Tappajahaista pienenä, ehkä siksi. Tää on mun pahin pelko, paniikkikohtauksia tullut, kun leffassa onkin haita tai tulee joku Jimin iki-ihana haiviikot piiiiitkä mainos, joka yllättää mut.

Viralliset puhelut: pakko kirjottaa lappu ja välttelen tätä soittamista loppuun asti.

Synnytys ja raskausmahat. Tekee pahaa ja tuntuu että sisuskalut menee solmuun, kun ahdistaa. Ja tulevaisuudessa vieläpä haluaisin lapsia.

Pelkään, että laitan web-kameran vahingossa auki johonkin sovellukseen, josta kaikki näkisivät minut tai että aloittaisin esim. videochatin jonkun kanssa vahingossa ja huomaamattani ja he näkisivät mut tukka paskaisena rönttö-rintaliiveissä kaivamassa nenää koneen äärellä. Mulla on aina laastari liimattuna kameran päällä. :D

Täällä jo mainitun virallisten puhelujen soittamisen lisäksi pelkään tuntemattomiin numeroihin vastaamista. Jotenkin se, ettei tiedä kuka ja mikä asia edessä, ahdistaa.

Vieraat ihmiset, viralliset kohtaamiset, monet sosiaaliset tilanteet, humalaiset ihmiset (tutut ja vieraat), hämähäkit, vaaksiaiset, ampiaiset, yöperhoset, päiväperhoset läheltä, eksyminen vieraassa isossa tilassa.

Näistä virallisten kohtaamisten, humalaisten ihmisten ja eksymisen pelko on herättänyt eniten paheksuntaa, jopa vihaa ja väkivallan uhkaa.

Pelkään syvää vettä. En siis pelkää vettä tai hukkumista, vaan tunne muistuttaa korkeanpaikankammoa. Ajatus siitä että olen veneessä ja alla on vaikka 15 metriä "tyhjää"....

Täytettyjä eläimiä sekä vahanukkeja. Haluaisin kovasti käydä esim. vahakabinetissa, mutta en pysty.

En tiedä syytä näihin pelkoihin.

synnytys

poliisi

perhoset

suurin osa muistakin hyönteisistä, ei kuitenkaan mehiläiset

yksinolo yöllä kotona

ei-eurooppalaiset miehet

neulat

kipu

vammautuminen

lihominen

taudit

bakteerit, virukset, loiset

Minulla on tokofobia eli raskauden ja synnyttämisen pelko. Ajatus synnyttämisestä, vaikka vain jostain gasellista Avarassa luonnossa, tuntuu häijyltä, ja raskaana olevat naiset aiheuttavat inhoa. En pysty koskemaan raskausvatsoja ja ajatus siitä, että sisälläni kasvaisi jotakin, on aivan kamala.

Sosiaalisesti kiellettyä tästä tekee se, että olen mies.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ohiksena, oletteko koskaan hakeneet apua pelkoihinne? Yrittäneet harjoitella turvallisessa ympäristössä vähän kerrallaan tms?

Haikammo vastaa. On yritetty, mua on viety sealifeen katsomaan pieniä haita, eikä niissä mitään pelottavaa ookkaan. Mutta kun se hain koko kasvaa niin, että sen purukalusto voi aiheuttaa vaaraa, niin todellakin pelkään. Ja kun ne kammottavat silmät näkyy (pienillä vaan nappisilmät). Ollaan myös koetettu katsoa Tappajahaita useempaan otteeseen, mutta oon puristanu kerran kaverin käden lähes sijoiltaan ja saan aina kuitenkin paniikkikohtauksen. En saa henkeä, tärisen hallitsemattomasti, itken hillittömästi ja kaikki sumenee mun ympäriltä/en meinaa reagoida mihinkään. Kuvat aiheuttaa ihan samaa. Kaveri näytti mulle semmosen "hymyileviä haita" -kuvasarjan. Siinä oli siis haita, joille oli muokattu pepsodent-hymy, mutta aloin itkeä ja en pystyny katsomaan siihen suuntaan enää. Paitakaupassa en oo uskaltanu kävellä haiprinttipaidan ohi.

Mutta ihan ammattiapua en oo kyllä hankkinu.

Vierailija kirjoitti:

Pelkään syvää vettä. En siis pelkää vettä tai hukkumista, vaan tunne muistuttaa korkeanpaikankammoa. Ajatus siitä että olen veneessä ja alla on vaikka 15 metriä "tyhjää"....

Mulla on sama, mutta tosin pelkään vaan että siellä syvässä vedessä on vaanimassa joku kammottava esihistoriallinen vesiotus tai joku fiktiivinen hirviö. Kuten esim megalodon tai Star Warsin "there's always bigger fish" -tyylinen kammotus.

Kammottaa ajatuskin siitä että olisin ruokailemassa kehitysvammaisten kanssa. Toinen kammottava ajatus on että joutuisin samaan tilaan lyhytkasvuisten ihmisten kanssa, siis useamman kuin vaan yhden tai kahden.

Tämä ei kai ole sosiaalisesti paheksuttua, mutta omituista kuitenkin: pelkään leikkokukkia. En niin pahasti, etten voisi esim. mennä käymään kukkakaupassa, mutta kuitenkin niin, etten missään nimessä halua niitä kotiini. Jos joku niitä meille tuo tietämättä pelostani, en pysty vaihtamaan niille vettä enkä myöskään heittämään niitä roskiin, koska ne kuvottavat minua niin paljon (mieheni hoitaa ne sitten roskiin). Pelkään ennen kaikkea sitä, että niistä roiskastaa limaista ja haisevaa vettä naamalleni.

Vierailija kirjoitti:

Täällä jo mainitun virallisten puhelujen soittamisen lisäksi pelkään tuntemattomiin numeroihin vastaamista. Jotenkin se, ettei tiedä kuka ja mikä asia edessä, ahdistaa.

 Osaksi tämän takia aikoinaan vaihdoin puhelinliittymäni prepaidiin, että numeroani ei kuka tahansa löydä. Pääsyynä oli kyllä puhelinmyyjiin raivostuminen, en sietänyt enää sitä kun joku soittelee ja kyselee ja kauppaa jotain. Joskus kauan sitten jotenkin erehdyin tuollaiseen "ilmaiseen" näytteeseen, jotkut bokserit sieltä tuli ja tulihan sieltä laskukin lopulta. En maksanut, taisi mennä perintään. En maksanut, kun en tilannutkaan.

Pelkään ihmisiä. Säpsähdän lähes aina jos joku tulee kulman takaa tai odottaa hissiä kun tulen hissistä ulos. En tiedä mistä se johtuu mutta hävettää joka kerta. Pelkään varmaan kaikkia muita hyönteisiä mutta en perhosia tai sääskiä. Paarmat on hirveitä. En uskalla aina vastata puheluihin tai soittaa. (Olen ollut puhelinmyyjä :D se homma hoitui hyvin).

Varmaan sosiaalisesti "paheksuttavin" pelkoni on vammaiset ihmiset. Henkisesti/älyllisesti vammaiset siis. Käyttäytyvät arvaamattomasti, saattavat huudella tai puhua kummallisia. En tiedä mistä pelkoni johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Täällä jo mainitun virallisten puhelujen soittamisen lisäksi pelkään tuntemattomiin numeroihin vastaamista. Jotenkin se, ettei tiedä kuka ja mikä asia edessä, ahdistaa.

Sama täällä. En uskalla vastata numeroihin joita en tunne. Vain niihin joita tiedän odottaa. Lisäksi välttelen myös virallisten puhelujen soittamista viimeiseen asti. Silloinkin täytyy kaikki mitä aion sanoa, olla kirjoitettu valmiiksi ylös, muuten rupean änkyttämään.