Lue keskustelun säännöt.
raivostuttava teini
Väsynyt
02.05.2016 |
Olen ihan lopussa teinitytön kanssa. Eilen tilanne kärjistyi siihen että menetin hermot aivan totaalisesti ja uhkasin väkivallalla, raivosin ja kirosin. Megaluokan morkkis ja paha olo, siksi lähdin kirjoittamaan tänne. En kaipaa moralisointia tyyliin, olisit kasvattanut aiemmin ettei tarvitse mennä tähän pisteeseen.
Tttön kanssa on otettu yhteen pienestä pitäen. Alle kymmenvuotiaana mm. Istuin kerran pari tuntia päällä ja aina kun irrotin tuli päälle ja sylki. Asia oli joku aika peruskina mistä lähti.
Nykyäänkin liittyy usein velvoitteisiin. Eilen piti siivota keittiö. Vetkutteli ja roikkui puhelimella aamusta eikä tapahtunut mitään. Lopulta aloitti työn kun isänsä komensi lujasti. Teki tahallaan huonosti, heitteli kipot tiskikoneeseen jne. Inttää loputtomiin. Puhuu aina kaikille perheenjäsenille epäasiallisesti jne
Alan olla neuvoton. Kokeiltu on: ystävällisesti rakkautta osoittaen, uhkailemalla, kiristämällä, lahjomalla, selkäsaunat sanomalehdellä (tiedän että on laissa kiellettyä) on viety jopa psykologille sen jälkeen kun tarttui pari vuotta sitten pelkääjän paikalta rattiin kun ei olisi halunnut lähteä ostamaan uutta takkia. Siellä sanottiin että on normaali iloinen, kohtelias ja yhteistyökykyinen lapsi.
Kahden nuoremman kanssa ei ole ollut ikinä tämän luokan ongelmia. Heidän kanssaan normaalia kiukuttelua joka menee todella helposti ohi.
Auttakaa :(
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Tttön kanssa on otettu yhteen pienestä pitäen. Alle kymmenvuotiaana mm. Istuin kerran pari tuntia päällä ja aina kun irrotin tuli päälle ja sylki. Asia oli joku aika peruskina mistä lähti.
Istuit pari tuntia pienen lapsesi päällä? Mitä helv...?
Juu aivan kuten ammattikasvattajat neuvovat. Kun lapsi on vaaraksi itselleen tai muille täytyy ottaa tiukasti syliin. Mutta hieman alle kymmenvuotiaalla on jo aikamoiset voimat, että ei niin vaan pidelläkään nätisti sylissä.
Ammattikasvattajat ei varmasti ole sinulle noin neuvoneet
Toi on hirveää väkivaltaa
Häpeä!
Lastenpsykiatrian polilla meillekin neuvottu vuonna 2010.
146
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Istuit kaksi tuntia päällä? Mitä helvettiä???
Olikohan tuo jo kymmenes kerta.. Kuule, kuinka monta kertaa aiot vielä kysyä tuon saman kysymyksen?
Mä ymmärrän, että sä olet aika raunio nuoruutesi jäljiltä ja olet jumittunut tuohon asiaan. Mun on silti vaikea uskoa, toisin kuin väität, että osaisit olla omille lapsillesi tervepäisempi vanhempi kuin äitisi oli sulle. Sanoit, että omat lapsesi eivät mangu karkkeja tai leluja koskaan. Jokainen normaali lapsi mankuu joskus em. asioita. Paitsi jos hänet on taltutettu tiukilla säännöillä ja rangaistuksen pelolla. Kumpaa keinoa olet käyttänyt itse?
Julistat sitä, miten nuorta pitää kohdella yksilönä, ymmärtäen ja rakastaen. Ilman väkivaltaa, pakottamista, uhkailua, haukkumista ym. Kuitenkin oma käyttäytymisesi täällä on kuin uhmakkaan teinin jankkaamista ja raivoamista. Sinusta saa hyvin epävakaan kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset täällä eivät ymmärrä että on olemassa sellaisia lapsia joille ei puhe tehoa. Ja minusta juuri se, että perheessä on muita lapsia joiden kanssa menee ihan mukavasti on merkki siitä että tämä yksi lapsi on jotenkin erilainen.
Meillä ei tilanne ole lainkaan noin paha, mutta vanhin lapsi on aivan eri maailmasta kuin kaksi muuta. Ei kuuntele, ei tottele, ärsyttää ja kiusaa tahallaan muita. On jo ihan pienestä taaperosta asti nauttinut siitä että saa muut suuttumaan tai pahalle mielelle. Se on hänestä hauskaa. On myös aina viisastelemassa miten joku asia on näin eikä noin, kaikesta pitää raivostuttavasti kaivaa jotain vastaan vänkyttämistä. Vitkuttelee ja venkuloi joka asiassa niin kauan että tulee tappelu.
Osaa kuitenkin käyttäytyä tosi kauniisti esim. koulussa joten ei joudu vaikeuksiin siellä. Kotona lähinnä käyttää valtaansa pikkusisaruksiin ja yrittää myös meihin. Ikinä ei olla annettu periksi siinä että toisille saisi puhua rumasti tai kiusata. Tietysti tunteita saa näyttää ja ymmärretään jos suuttuneena sanoo vaikka toiselle pahasti. Mutta tämä lapsi oikein kyttää tilanteita missä saa pahoittaa toisen mielen, iskee mieluiten silloin kun kaikki on mukavaa ja ihanaa, silloin on parasta sanoa jotain tosi loukkaavaa että maksimoi pahan mielen. Emme voi ymmärtää tätä, ja tuntuu ettei lapsi oikein itsekään ymmärrä miksi tekee niin. Aina yritetään kertoa että miltä se toisesta tuntuu. Itse kyllä pahoittaa mielensä jos joku vaikka koulussa sanoo rumasti.
Eli suoraan sanottuna välillä tosi v-mäinen lapsi. Jos esim. omassa kaveripiirissä olisi tällainen niin heivaisin välittömästi. Omaa lasta ei kuitenkaan voi, joten täytyy yrittää kasvattaa ja kasvattaa ja selittää ja kieltää. Toisaalta ajattelen että kyllä se elämä opettaa kun tarpeeksi kauan ärsytät muita, toisaalta ihan oikeasti pelottaa mihin joutuu tuollaisella asenteella. Tiedän ettei tämä nyt ole mitään väkivaltaisuuteen tai raivareihin verrattuna, mutta ihan yhtä neuvoton minä olen siitä etten saa lastani käyttäytymään kauniisti. Kun se oma esimerkki ei toimi ollenkaan. Etenkin viikonloput ovat tympeitä kun toisten kiusaaminen alkaa heti aamulla. Silloin komennetaan omaan huoneeseen. Aina annetaan uusi mahdollisuus sitten, että kun tulee ulos sieltä ja jos asiat sujuvat niin hieno homma. Välillä puhutellaan pitkät pätkät että miten toisten kanssa ollaan. Joskus toimii vähäksi aikaa, yleensä ei.
Eli tosiaan kaikki lapset eivät toimi samalla kaavalla edes samassa perheessä. Meidän lapsista ainakin on nähnyt ihan pienenä minkäsorttisia ne ovat, eikä siihen voi vaikuttaa. Kaikkia on rakastettu, hellitty, kehuttu, kannustettu ja kuunneltu samalla tavalla. Ihan turha siitä on itseään syyllistää, mutta tietysti on viisasta hakea ulkopuolista apua tai neuvoja jos tuntuu että omat keinot ja/tai voimat eivät riitä.
Pointtipa onkin se, että lapsia pitää kohdella yksilöinä ei niin että "kaikkia kasvatetaan samoin". Ja tuo huoneeseen eristäminen on juurikin väärä keino tuontyyppiselle lapselle.
No tästäkin haluaisin tiedustella että mitä sinä tekisit lapselle joka heti herättyään alkaa huvikseen kiusata pienempiä sisaruksia? Jos kielto ei toimi, miten takaat pienemmille sen rauhallisen viikonloppuaamun, tai ylipäänsä oikeuden olla rauhassa omassa kodissaan? Eiköhän se ole parasta laittaa se yksi omaan huoneeseen miettimään miten toisten kanssa ollaan. Ja kuule, lapsia kasvatetaan toki yksilöinä mutta SÄÄNNÖT ovat kaikille samat.
Minä ehkä laittaisin pienemmät omaan huoneensa, oppisivat ainakin puolustamaan itseään ja luomaan sitä ryhmäpainetta, että miksi meitä rangaistaan kun yksi käyttäytyy huonosti.
Sinä olet jo näköjään päättänyt, että pienemmissä ei ole koskaan mitään vikaa vaan aina vanhemmassa? Oletko aina sitten tilanteissa läsnä, että ei esim. pienemmät ole oppineet käyttämään tilannetta hyväksi?
Tämä. Meidän perheessä oli nimenomaan tämä, että aina kun oli konflikteja, se oli automaattisesti mun vika. Sillä ei ollut väliä mitä pikkusisko tai veli teki ja ne osas todella hyvin käyttää tätä hyödykseen että syyllinen löytyy aina. Periaatteessa ne kasvatettiin siihen että vika oli isosiskossa.
Lopulta pikkuveli muutti mummon luokse koska isosisko hakkaa aina. Sen jälkeen jätkää kiusattiin koulussa koko ala-aste, koska kun kundi sai kaiken mrnemään läpi kotona että vika oli aina siskoissa, ja normaalit rajat jäivät puuttumaan, niin koulussa olikin ongelmissa kun ihmiset käyttäytyivät mielisairaan isosiskon tavoin.
Ammattikasvattajat ei varmasti ole sinulle noin neuvoneet
Toi on hirveää väkivaltaa
Häpeä!