Äitihullu

Normaaleissa ihmissuhteissa joissa välitetään toisista toimii se, että jos toinen on rikkonut jonkun rajoja, niin se, että se, jonka rajoja on rikottu pitää puolensa ei tarkoita ihmissuhteen loppua, tai että hänen katsottaisiin hylänneen toisen.

Rajoja loukannut haluaa saada yhteyden korjattua ja hyvitellä tai pyytää anteeksi, jos on toiminut väärin. Näin se, jonka rajoja on loukattu saa kokemuksen omasta arvokkudestaan, koska nimenomaan häneltä pyydetään anteeksi. Eikä syytetä häntä sen toisen hylkääjäksi.

Minulla ei ole ollut varaa pitää omista rajoistani kiinni, koska se on aina tarkoittanut sitä, että minun katsotaan hylänneen sen, joka rikkoi minun rajani. Minulle siis suututaan. Jos olen halunnut saada hyväksyntää minun on pitänyt olla täysin rajaton. Sitten joku viitsii olla minun "ystäväni".

Ei hyvä. En ala enää tätä.

Opin uuden sanan :)

"Konformisuus on sosiaalipsykologian ilmiö, jolla tarkoitetaan yksilön mukautumista enemmistön mielipiteeseen, arvoihin tai käyttäytymiseen. Esimerkkinä konformistisesta ilmiöstä on pidetty esimerkiksi muotia.

Solomon Asch on tutkinut konformisuutta kokeella, jossa kuuden valekoehenkilön sekaan laitettiin yksi oikea koehenkilö. Koehenkilöille näytettiin janaa, ja sen rinnalla kolmea muuta janaa. Yksi janoista oli selvästi yhtä pitkä kuin ensimmäinen jana. Koehenkilöiltä kysyttiin, mikä viivoista on yhtä pitkä ensimmäisen kanssa. Tulokseksi saatiin, että 33% oikeista koehenkilöistä vastasivat väärin, kun valekoehenkilöt vastasivat väärin, koska koehenkilö mukautui konformisuuden periaatteen mukaan enemmistön mielipiteeseen."

Juu, juu, sinulla on oikeus sinun omiin tunteisiin, en sitä ole tässä kiistämässä. Nuo lainaamasi sitaatit ovat järkevää tekstiä, mutta ei niissä tarkoiteta (oikeuteta) sitä että jos henkilö A loukkaa sinua, niin voit sitten rähjätä henkilölle B.

Se mitä yritin sanoa on, että olen saanut kirjoituksistasi käsityksen, että sinusta on oikeutettua kostaa lapsuudessa saamasi huono kohtelu nyt joillekin kolmansille osapuolille. Minusta ei ole.

Mutta toinen tärkeä pointti on, että sinä tunnut ajattelevan että jos saisit kostaa, niin siitä olisi jotain hyötyä sinulle. Että se auttaisi sinua. Mutta minä en usko että se auttaisi, vaan päinvastoin lisäisi omaa pahaa oloasi. Miten mikään paha tekisi jotain hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Ehkä virheeni oli se, että yritin saada oikeutusta juuri heiltä, jotka rikkoivat rajojani, kävelivät niiden ylitse ja olivat välittämättä tarpeistani. Miksi yritin? Etten joutuisi hylkäämään heitä. Ettemme joutuisi eroon.

Vasta se joku joka puhui mulle täällä palstalla narsismista sai minut sille tielle, ettei mun ole mahdollista saada heitä välittämään tarpeistani ja korjaamaan rajojeni rikkomistaan.

Jouduin hylkäämään ensin toisen heistä ja lopulta toisen. Ehkä suuri osa tekee niin teini-iän jälkeen, mutta minä sain itsesyytöksiä siitä. "Ei saa hylätä ketään." "Hylkääjä (eli minä) ei kestänyt arvostelua ja saamiaan moitteita." "Luuseri."

Sillä, että rajojani oli satutettu, ei ollut kellekään mitään väliä. (Osa ei nähnyt.) Kunnes sain omia lapsia, sillä alkoi olla väliä. Ette voi oikeutetusti tehdä minulle noin ja olettaa, että olen hyvä vanhempi näillä eväillä omilleni.

Sun pitää hyväksyä se, ettet tule koskaan saamaan mitään hyvitystä lapsuutesi kokemuksista. Vanhempasi eivät muutu. Sun pitää itse kyetä muutokseen, jotta voisit välttää ylisukupolvisen narsistisen vammautumisen kierteen jatkumisen. Kun räyhäät lapsillesi, niin etkö kuulekin oman äitisi äänen siinä? Katkaise kierre.

En olisi katkaissut yhteydenpitoa heihin, jos vielä odottaisin heiltä muuttumista.

Katkaise kierre, niin, miten? Ei tartte vastata, mutta osoitan vain, etten vielä tiedä, miten. Jos tietäisin, toimisin heti toisin.

Vierailija kirjoitti:

Juu, juu, sinulla on oikeus sinun omiin tunteisiin, en sitä ole tässä kiistämässä. Nuo lainaamasi sitaatit ovat järkevää tekstiä, mutta ei niissä tarkoiteta (oikeuteta) sitä että jos henkilö A loukkaa sinua, niin voit sitten rähjätä henkilölle B.

Se mitä yritin sanoa on, että olen saanut kirjoituksistasi käsityksen, että sinusta on oikeutettua kostaa lapsuudessa saamasi huono kohtelu nyt joillekin kolmansille osapuolille. Minusta ei ole.

Mutta toinen tärkeä pointti on, että sinä tunnut ajattelevan että jos saisit kostaa, niin siitä olisi jotain hyötyä sinulle. Että se auttaisi sinua. Mutta minä en usko että se auttaisi, vaan päinvastoin lisäisi omaa pahaa oloasi. Miten mikään paha tekisi jotain hyväksi.

Aivan yhtä vähän täällä kellään on oikeutta tai syytä sitten haukkua minua siitä, etten siivoa, ja mitä hyötyä siitä olisikaan, koska Miten mikään paha tekisi jotain hyväksi? Ja siis voit asettua puolustamaan minua niiltä, jotka kehtaavatkin haukkua minua, niin silloin aletaan lähestyä sitä, että pahalla ei koiteta parantaa.

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Ehkä virheeni oli se, että yritin saada oikeutusta juuri heiltä, jotka rikkoivat rajojani, kävelivät niiden ylitse ja olivat välittämättä tarpeistani. Miksi yritin? Etten joutuisi hylkäämään heitä. Ettemme joutuisi eroon.

Vasta se joku joka puhui mulle täällä palstalla narsismista sai minut sille tielle, ettei mun ole mahdollista saada heitä välittämään tarpeistani ja korjaamaan rajojeni rikkomistaan.

Jouduin hylkäämään ensin toisen heistä ja lopulta toisen. Ehkä suuri osa tekee niin teini-iän jälkeen, mutta minä sain itsesyytöksiä siitä. "Ei saa hylätä ketään." "Hylkääjä (eli minä) ei kestänyt arvostelua ja saamiaan moitteita." "Luuseri."

Sillä, että rajojani oli satutettu, ei ollut kellekään mitään väliä. (Osa ei nähnyt.) Kunnes sain omia lapsia, sillä alkoi olla väliä. Ette voi oikeutetusti tehdä minulle noin ja olettaa, että olen hyvä vanhempi näillä eväillä omilleni.

Sun pitää hyväksyä se, ettet tule koskaan saamaan mitään hyvitystä lapsuutesi kokemuksista. Vanhempasi eivät muutu. Sun pitää itse kyetä muutokseen, jotta voisit välttää ylisukupolvisen narsistisen vammautumisen kierteen jatkumisen. Kun räyhäät lapsillesi, niin etkö kuulekin oman äitisi äänen siinä? Katkaise kierre.

En olisi katkaissut yhteydenpitoa heihin, jos vielä odottaisin heiltä muuttumista.

Katkaise kierre, niin, miten? Ei tartte vastata, mutta osoitan vain, etten vielä tiedä, miten. Jos tietäisin, toimisin heti toisin.

Terapiaan. Puhut avoimesti ja valehtelmatta kaikesta. Pätevä terapeutti auttaa sinua katkaisemaan kierteen.

Tuli muuten mieleen tuosta oikeudesta kostaa muille. Onko se auttanut - että olet kostanut perhelleesi lapsuuden kokemuksesi? Voitko paremmin, kun saat toteuttaa oikeuttasi?

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, juu, sinulla on oikeus sinun omiin tunteisiin, en sitä ole tässä kiistämässä. Nuo lainaamasi sitaatit ovat järkevää tekstiä, mutta ei niissä tarkoiteta (oikeuteta) sitä että jos henkilö A loukkaa sinua, niin voit sitten rähjätä henkilölle B.

Se mitä yritin sanoa on, että olen saanut kirjoituksistasi käsityksen, että sinusta on oikeutettua kostaa lapsuudessa saamasi huono kohtelu nyt joillekin kolmansille osapuolille. Minusta ei ole.

Mutta toinen tärkeä pointti on, että sinä tunnut ajattelevan että jos saisit kostaa, niin siitä olisi jotain hyötyä sinulle. Että se auttaisi sinua. Mutta minä en usko että se auttaisi, vaan päinvastoin lisäisi omaa pahaa oloasi. Miten mikään paha tekisi jotain hyväksi.

Aivan yhtä vähän täällä kellään on oikeutta tai syytä sitten haukkua minua siitä, etten siivoa, ja mitä hyötyä siitä olisikaan, koska Miten mikään paha tekisi jotain hyväksi? Ja siis voit asettua puolustamaan minua niiltä, jotka kehtaavatkin haukkua minua, niin silloin aletaan lähestyä sitä, että pahalla ei koiteta parantaa.

Niin no, ihmisiä suututtaa epäoikeudenmukaisuus ja se, millaisen kuva annat itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, juu, sinulla on oikeus sinun omiin tunteisiin, en sitä ole tässä kiistämässä. Nuo lainaamasi sitaatit ovat järkevää tekstiä, mutta ei niissä tarkoiteta (oikeuteta) sitä että jos henkilö A loukkaa sinua, niin voit sitten rähjätä henkilölle B.

Se mitä yritin sanoa on, että olen saanut kirjoituksistasi käsityksen, että sinusta on oikeutettua kostaa lapsuudessa saamasi huono kohtelu nyt joillekin kolmansille osapuolille. Minusta ei ole.

Mutta toinen tärkeä pointti on, että sinä tunnut ajattelevan että jos saisit kostaa, niin siitä olisi jotain hyötyä sinulle. Että se auttaisi sinua. Mutta minä en usko että se auttaisi, vaan päinvastoin lisäisi omaa pahaa oloasi. Miten mikään paha tekisi jotain hyväksi.

Aivan yhtä vähän täällä kellään on oikeutta tai syytä sitten haukkua minua siitä, etten siivoa, ja mitä hyötyä siitä olisikaan, koska Miten mikään paha tekisi jotain hyväksi? Ja siis voit asettua puolustamaan minua niiltä, jotka kehtaavatkin haukkua minua, niin silloin aletaan lähestyä sitä, että pahalla ei koiteta parantaa.

Niin no, ihmisiä suututtaa epäoikeudenmukaisuus ja se, millaisen kuva annat itsestäsi.

Varmaan kyseessä myös turhautumista siihen, miten et voi - oletettavasti normaaliälyisenä - ihmisenä käsittää, miten väärin toimit. Moni on varmaan alussa kauniisti ilmaissut mielipiteensä käyttäytymisestäsi, mutta kun aina vaan on tullut vastaan perusteluja, miksi on OIKEUS kohdella perhettään väärin, se on saanut aikaan ihmisissä vihaa. Koska monelle vaikutat vaan yksinkertaisesti välinpitämättömältä, ilkeältä, laiskalta - ehkä narsistiseltakin.

Siinä mielessä siis ymmärrettävää, että päänsilittelijöitä ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Ehkä virheeni oli se, että yritin saada oikeutusta juuri heiltä, jotka rikkoivat rajojani, kävelivät niiden ylitse ja olivat välittämättä tarpeistani. Miksi yritin? Etten joutuisi hylkäämään heitä. Ettemme joutuisi eroon.

Vasta se joku joka puhui mulle täällä palstalla narsismista sai minut sille tielle, ettei mun ole mahdollista saada heitä välittämään tarpeistani ja korjaamaan rajojeni rikkomistaan.

Jouduin hylkäämään ensin toisen heistä ja lopulta toisen. Ehkä suuri osa tekee niin teini-iän jälkeen, mutta minä sain itsesyytöksiä siitä. "Ei saa hylätä ketään." "Hylkääjä (eli minä) ei kestänyt arvostelua ja saamiaan moitteita." "Luuseri."

Sillä, että rajojani oli satutettu, ei ollut kellekään mitään väliä. (Osa ei nähnyt.) Kunnes sain omia lapsia, sillä alkoi olla väliä. Ette voi oikeutetusti tehdä minulle noin ja olettaa, että olen hyvä vanhempi näillä eväillä omilleni.

Sun pitää hyväksyä se, ettet tule koskaan saamaan mitään hyvitystä lapsuutesi kokemuksista. Vanhempasi eivät muutu. Sun pitää itse kyetä muutokseen, jotta voisit välttää ylisukupolvisen narsistisen vammautumisen kierteen jatkumisen. Kun räyhäät lapsillesi, niin etkö kuulekin oman äitisi äänen siinä? Katkaise kierre.

En olisi katkaissut yhteydenpitoa heihin, jos vielä odottaisin heiltä muuttumista.

Katkaise kierre, niin, miten? Ei tartte vastata, mutta osoitan vain, etten vielä tiedä, miten. Jos tietäisin, toimisin heti toisin.

Terapiaan. Puhut avoimesti ja valehtelmatta kaikesta. Pätevä terapeutti auttaa sinua katkaisemaan kierteen.

Tuli muuten mieleen tuosta oikeudesta kostaa muille. Onko se auttanut - että olet kostanut perhelleesi lapsuuden kokemuksesi? Voitko paremmin, kun saat toteuttaa oikeuttasi?

No esimerkiksi kun rakastuin siihen toiseen mieheen ja kerroin sen miehelleni on ollut hyvä asia kaiken kannalta. Jos olisin ajatellut, etten saa loukata miestäni ja ollut siitä hiljaa en tiedä mitä olisi tapahtunut.

Höyryjä muutenkin ulos päästellessäni olen jotenkin tajunnut usein mistä se kenkä puristaa, eli miksi minun on paha olla. "Käyttäytymällä" se olisi edelleen piilossa.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, juu, sinulla on oikeus sinun omiin tunteisiin, en sitä ole tässä kiistämässä. Nuo lainaamasi sitaatit ovat järkevää tekstiä, mutta ei niissä tarkoiteta (oikeuteta) sitä että jos henkilö A loukkaa sinua, niin voit sitten rähjätä henkilölle B.

Se mitä yritin sanoa on, että olen saanut kirjoituksistasi käsityksen, että sinusta on oikeutettua kostaa lapsuudessa saamasi huono kohtelu nyt joillekin kolmansille osapuolille. Minusta ei ole.

Mutta toinen tärkeä pointti on, että sinä tunnut ajattelevan että jos saisit kostaa, niin siitä olisi jotain hyötyä sinulle. Että se auttaisi sinua. Mutta minä en usko että se auttaisi, vaan päinvastoin lisäisi omaa pahaa oloasi. Miten mikään paha tekisi jotain hyväksi.

Aivan yhtä vähän täällä kellään on oikeutta tai syytä sitten haukkua minua siitä, etten siivoa, ja mitä hyötyä siitä olisikaan, koska Miten mikään paha tekisi jotain hyväksi? Ja siis voit asettua puolustamaan minua niiltä, jotka kehtaavatkin haukkua minua, niin silloin aletaan lähestyä sitä, että pahalla ei koiteta parantaa.

Niin no, ihmisiä suututtaa epäoikeudenmukaisuus ja se, millaisen kuva annat itsestäsi.

Jos oikeasti suututtaisi epäoikeudenmukaisuus miettisivät miten epäoikeudenmukaisesti minua on kohdeltu. Juuri se mun eka ketju, jossa äiti "koitti" tulla kylään ja joka kääntyi minun haukkumiseksi siitä, etten siivoa oli onneton siinä mielessä, että kaikilta meni kokonaan ohi se, että minun ongelmani oli hallitseva äiti, johon pyysin apua. Kukaan ei antanut apua siihen, että äitini käyttäytyi minua hallitsevasti. En tiennyt millä oikeutan äidin tulon torjunnan eikä kukaan osannut auttaa minua siinä, vaikka vaikutatte torjuvan omia äitejänne miten mielitte. Minun olisi vain pitänyt hävetä sitä etten siivoa. Aivan kuin se auttaisi sairaalloisesti aikuista lastaan hallitsemaan päätyneen vanhemman kanssa. Onneksi joku tajusi antaa vinkkiä narsistisuudesta. Narsistihan koittaa hallita uhriaan, ja niin meillä oli käynyt äidin kanssa, että äiti luuli että hänellä on vielä aikuisenakin oikeus hallita minua.

Aikuisten hallintaoikeus suhteessa lapsiinkin on jo hiukan kyseenalaista, saati sitten aikuiseen lapseen. Lasta ei minusta pitäisi kasvattaa ensisijaisesti hallitsemalla, koska niin tuotetaan avuttomia lapsukaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, juu, sinulla on oikeus sinun omiin tunteisiin, en sitä ole tässä kiistämässä. Nuo lainaamasi sitaatit ovat järkevää tekstiä, mutta ei niissä tarkoiteta (oikeuteta) sitä että jos henkilö A loukkaa sinua, niin voit sitten rähjätä henkilölle B.

Se mitä yritin sanoa on, että olen saanut kirjoituksistasi käsityksen, että sinusta on oikeutettua kostaa lapsuudessa saamasi huono kohtelu nyt joillekin kolmansille osapuolille. Minusta ei ole.

Mutta toinen tärkeä pointti on, että sinä tunnut ajattelevan että jos saisit kostaa, niin siitä olisi jotain hyötyä sinulle. Että se auttaisi sinua. Mutta minä en usko että se auttaisi, vaan päinvastoin lisäisi omaa pahaa oloasi. Miten mikään paha tekisi jotain hyväksi.

Aivan yhtä vähän täällä kellään on oikeutta tai syytä sitten haukkua minua siitä, etten siivoa, ja mitä hyötyä siitä olisikaan, koska Miten mikään paha tekisi jotain hyväksi? Ja siis voit asettua puolustamaan minua niiltä, jotka kehtaavatkin haukkua minua, niin silloin aletaan lähestyä sitä, että pahalla ei koiteta parantaa.

Niin no, ihmisiä suututtaa epäoikeudenmukaisuus ja se, millaisen kuva annat itsestäsi.

Varmaan kyseessä myös turhautumista siihen, miten et voi - oletettavasti normaaliälyisenä - ihmisenä käsittää, miten väärin toimit. Moni on varmaan alussa kauniisti ilmaissut mielipiteensä käyttäytymisestäsi, mutta kun aina vaan on tullut vastaan perusteluja, miksi on OIKEUS kohdella perhettään väärin, se on saanut aikaan ihmisissä vihaa. Koska monelle vaikutat vaan yksinkertaisesti välinpitämättömältä, ilkeältä, laiskalta - ehkä narsistiseltakin.

Siinä mielessä siis ymmärrettävää, että päänsilittelijöitä ei ole. 

Ei ilmaistu kauniisti, vaan hyvin alentavasti, mitätöivästi ja haukkumalla. Mua ei pidetty minään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, juu, sinulla on oikeus sinun omiin tunteisiin, en sitä ole tässä kiistämässä. Nuo lainaamasi sitaatit ovat järkevää tekstiä, mutta ei niissä tarkoiteta (oikeuteta) sitä että jos henkilö A loukkaa sinua, niin voit sitten rähjätä henkilölle B.

Se mitä yritin sanoa on, että olen saanut kirjoituksistasi käsityksen, että sinusta on oikeutettua kostaa lapsuudessa saamasi huono kohtelu nyt joillekin kolmansille osapuolille. Minusta ei ole.

Mutta toinen tärkeä pointti on, että sinä tunnut ajattelevan että jos saisit kostaa, niin siitä olisi jotain hyötyä sinulle. Että se auttaisi sinua. Mutta minä en usko että se auttaisi, vaan päinvastoin lisäisi omaa pahaa oloasi. Miten mikään paha tekisi jotain hyväksi.

Aivan yhtä vähän täällä kellään on oikeutta tai syytä sitten haukkua minua siitä, etten siivoa, ja mitä hyötyä siitä olisikaan, koska Miten mikään paha tekisi jotain hyväksi? Ja siis voit asettua puolustamaan minua niiltä, jotka kehtaavatkin haukkua minua, niin silloin aletaan lähestyä sitä, että pahalla ei koiteta parantaa.

Niin no, ihmisiä suututtaa epäoikeudenmukaisuus ja se, millaisen kuva annat itsestäsi.

Varmaan kyseessä myös turhautumista siihen, miten et voi - oletettavasti normaaliälyisenä - ihmisenä käsittää, miten väärin toimit. Moni on varmaan alussa kauniisti ilmaissut mielipiteensä käyttäytymisestäsi, mutta kun aina vaan on tullut vastaan perusteluja, miksi on OIKEUS kohdella perhettään väärin, se on saanut aikaan ihmisissä vihaa. Koska monelle vaikutat vaan yksinkertaisesti välinpitämättömältä, ilkeältä, laiskalta - ehkä narsistiseltakin.

Siinä mielessä siis ymmärrettävää, että päänsilittelijöitä ei ole. 

Enkä mä niin väärin toimi - kaikki on suhteellista. Toimin niin hyvin kuin osaan ja inhottaa saada siitä haukkuja. Tekin koititte vain hallita minua mutta koska olen anonyymi minua on vaikea saada häpeämään täällä, jolloin häpeä, jolla mua on koitettu hallita koko elämäni ajan ei toimi. Pitää olla argumentteja.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Ehkä virheeni oli se, että yritin saada oikeutusta juuri heiltä, jotka rikkoivat rajojani, kävelivät niiden ylitse ja olivat välittämättä tarpeistani. Miksi yritin? Etten joutuisi hylkäämään heitä. Ettemme joutuisi eroon.

Vasta se joku joka puhui mulle täällä palstalla narsismista sai minut sille tielle, ettei mun ole mahdollista saada heitä välittämään tarpeistani ja korjaamaan rajojeni rikkomistaan.

Jouduin hylkäämään ensin toisen heistä ja lopulta toisen. Ehkä suuri osa tekee niin teini-iän jälkeen, mutta minä sain itsesyytöksiä siitä. "Ei saa hylätä ketään." "Hylkääjä (eli minä) ei kestänyt arvostelua ja saamiaan moitteita." "Luuseri."

Sillä, että rajojani oli satutettu, ei ollut kellekään mitään väliä. (Osa ei nähnyt.) Kunnes sain omia lapsia, sillä alkoi olla väliä. Ette voi oikeutetusti tehdä minulle noin ja olettaa, että olen hyvä vanhempi näillä eväillä omilleni.

Sun pitää hyväksyä se, ettet tule koskaan saamaan mitään hyvitystä lapsuutesi kokemuksista. Vanhempasi eivät muutu. Sun pitää itse kyetä muutokseen, jotta voisit välttää ylisukupolvisen narsistisen vammautumisen kierteen jatkumisen. Kun räyhäät lapsillesi, niin etkö kuulekin oman äitisi äänen siinä? Katkaise kierre.

En olisi katkaissut yhteydenpitoa heihin, jos vielä odottaisin heiltä muuttumista.

Katkaise kierre, niin, miten? Ei tartte vastata, mutta osoitan vain, etten vielä tiedä, miten. Jos tietäisin, toimisin heti toisin.

Terapiaan. Puhut avoimesti ja valehtelmatta kaikesta. Pätevä terapeutti auttaa sinua katkaisemaan kierteen.

Tuli muuten mieleen tuosta oikeudesta kostaa muille. Onko se auttanut - että olet kostanut perhelleesi lapsuuden kokemuksesi? Voitko paremmin, kun saat toteuttaa oikeuttasi?

Niin se vielä, että kun mieheni ei ole hylännyt minua vaikka olen antanut takaisin lapsuudenkokemuksiani hänelle (vaikka onkin väärä osoite) niin onhan se tuottanut ajatuksen, että ehkä mua sittenkin voi rakastaa. Jos en olisi "päässyt" käyttäytymään huonosti niin minun mielikuvissani mieheni rakastaisi jotakuta muuta kuin minua, koska minussa on nämä tuskat joita sitten pitäisi tukahduttaa ja piilottaa. En ole osannut ilmaista niitä mitenkään muuten kuin olemalla paha. Olen ajatellut, että jätä minut jos haluat, en ketään vaadi kestämään minua.

Ehkä mies on jollain hiuskarvalla aina tajunnut että hän onkin väärä osoite (ei siis syyllinen) ja hän on suojannut itseään en tiedä millä, mutta kuulemma on. Ja onhan hänkin sitä mieltä, että äitini on vaikuttanut minuun siten, että mussa on vaikeuksia.

Ja lapset on saaneet osansa siinä sivussa, mutta se on vain siivu siitä mitä he ovat saaneet. Mieluummin siinä ei olisi mitään säröjä tietenkään.

Samaa rataaa, samaa ympyrää. Hoksausta kaistan vaihtoon toivoen.

Mies ja lapset sanovat välittävänsä minusta mutta minä uskon, että se koskee vain sitä minää, joka käyttäytyisi hyvin ja rakentavasti pahoina hetkinä, ei kokonaista minua.

Tämä on noidankehä, sitten jos mulla on huono päivä voin käyttäytyä huonosti, itsekkäästi ja käpertyä vain itseeni kun uskon ettei minua kuitenkaan rakasteta, enkä sitten saa rakastavaa tukea muilta (riittävää) kun kerran käyttäydyn huonosti.

Huono käytös ei johdu ilkeydestä vaan vihasta tai surusta. En ehkä osaa ilmaista sitä fiksusti.

Lapsilta en vaatien odotakaan rakastavaa tukea, vaan mun pitäis olla se, joka heille sitä antaa. Mieheltä haluaisin sitä, mutta ehkä se hänellä rajoittuu tuohon hyväksymiseen, ja mä tarttisin vielä enemmän.

Mutta on hyväksyminenkin jo paljon ja erittäin okei, kunpa se riittäisi noidankehän purkuun yhdessä terapiani kanssa.