Äitihullu

Aito psykopaatti, joka manipuloi täällä mielin määrin. Vastaukset tulevat häneltä liukkaasti ja epäröimättä, ihan teflonia koko ihminen. Kolkko kuori vailla sisintä.

Vierailija kirjoitti:

Oot kivikissaäiti koko palstan raskain persoona.

Niin varmaan olenkin, mutta en jaksaisikaan jotain "panin naapurin villeä, sen mies sai raivarit" -pulmia. Niin pientä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot kivikissaäiti koko palstan raskain persoona.

Niin varmaan olenkin, mutta en jaksaisikaan jotain "panin naapurin villeä, sen mies sai raivarit" -pulmia. Niin pientä.

Ei kun siis sen vaimo tietenkin! :D

En usko, että olisin koskaan jäänyt kirjoittelemaan tänne joka ongelmastani, (tai ainakin monesta) ellei siihen ekaan ketjuun ois tullut niin paljon ilkeitä ja häijyjä vastauksia. Jos et ole puolellani, olet viholliseni -ajattelu tuli siitä, tai tunnen mä niin muutenkin, mutta siinä se lävähti naamalle. Että miten paljon ilkeitä kirjoittelijoita av:llä onkaan. Saatte vain takaisin omaa lääkettänne nyt. Kilteille olen kiltti ja sellainen on kiltti ihminen joka on minun puolellani. Samaa mieltä ei tarvitse olla mutta ystävällinen pitää olla, muuten on viholliseni. Ikävä kyllä. Oishan se kiva olla toki sellaisen yläpuolella (jo).

Löysin illalla palstan mentyä kiinni tilanteeseeni sopivia artikkeleita:

"Samoin kuin rakkaus ja pelko, viha on yksinkertaisesti vain tunne. Kun kiinnitämme huomiota sisäisiin viesteihimme, viha kertoo meille että jokin meissä ei ole OK ja kaipaa meidän huomiotamme. Viha on tervettä. Viha antaa tarpeellisen signaalin, joka kertoo että meidän on pidettävä huolta itsestämme.

Suhtautuessamme vihaan oikein, se estää meitä joutumasta tilanteisiin, jotka voivat kehittyä myrkyllisiksi jos niiden annetaan jatkua."

Ja:

"Kun asiat ovat menneet liian pitkälle ja uhri alkaa havahtua, hän joutuu kohtaamaan suuren määrän tukahdutettua vihaa. He ovat voineet varastoida tätä vihaa vuosia ilman todellista sen pois panemista. Kaksinkertainen Hupsista! Nyt puhumme raivosta!

Tässä vaiheessa uhrit tarvitsevat oikeutusta. Heidän on käännettävä ja väännettävä asiansa jonkun sellaisen kanssa, joka tietää mistä he puhuvat. Tämä saa kaiken tuntumaan hyvin todelliselta. Valitettavasti on kuitenkin hyvin helppoa juuttua tähän vaiheeseen, sillä oikeutus ja arvostus tuntuvat todella hyviltä. Vihdoinkin vapautus!

Läheisriippuvat eivät juutu tähän siksi että he tahtoisivat. He eivät tiedä mitään parempaa. Läheisriippuvilla ei ole taitoja käsitellä vihaansa tehokkaasti ja oikein. Heitä ei ole koskaan opetettu käsittelemään vihaa oikein!

Mitä paraneva uhri voi tehdä?

Muista että viha on oikea vaste, joka kertoo yksilölle, että jokin on pielessä ja vaatii hänen huomiotaan. Tämä vaatii taitavaa, tehokasta ja vakuuttavaa käyttäytymistä, joka sinun on opittava!

Suluissa sanottuna, nämä "tietoisuuden" taidot joista puhun, sisältävät esteitä joihin monet uhrit lankeavat - kuten väärä syyllisyys. Syyllisyys ja häpeä voivat estää vihan terveen käsittelemisen.

Joskus joku voi päästä kosketuksiin vihansa kanssa, mutta ei näytä pääsevän siitä eroon huolimatta siitä, että hän on saanut kokea jakson, joka antaa vihalle puhdistavan oikeutuksen. Tämä voi sattua niille, jotka käsitellessään menneisyyden vihaansa, eivät käsittele nykyistä vihaansa - päivittäisessä elämässään. Kun he tunnistavat rajansa ja alkavat estää muita käyttämästä heitä hyväkseen tai astumasta heidän rajojensa yli, viha tavallisesti katoaa pois.

Vihan hallinnan taidot antavat paranevalle uhrille henkilökohtaisen voiman tehdä vihalleen jotakin, niin että heidän ei tarvitse juuttua siihen voiman illuusioon, minkä vihan tunnustaminen ja syyttäminen tarjoaa.

Myös väärinkohtelijalle!

Nämä samat tietoisuuden ja verbaaliuden taidot ovat tarpeen myös väärinkohtelijalle. Hän kieltää myös omat vihan signaalinsa! Esimerkiksi auton ratissa raivoaminen johtuu useammin siitä tunteesta, että kumppani on loukannut, kuin "tarpeesta" jännitykseen tai johonkin muuhun.

Merkittävin ero väärinkohtelijan ja läheisriippuvan uhrin vihan hallinnassa, on se, että väärinkohtelijat tarvitsevat enemmän impulssiensa hallintaa (esim. poistumista, fyysistä harjoitusta, rauhoittumisen jälkeen asioiden pohtimista) kuin uhrit. Mutta on myös uhreja jotka tarvitsevat impulssien hallintaa yhtä kovasti kuin väärinkohtelijat!"

I feel good!

Äskeinen oli sivustolta Healing eagle

Ja Nyyti Ry:n sivuilta:

"Anna itsellesi aikaa oppia käsittelemään vihaa

Jos olet tottunut pitämään vihan tunteet sisälläsi, ei muutos tapahdu hetkessä. Tämän sivun neuvot auttavat työstämään vihan kokemuksia ja ilmaisuja.

Vihan ilmaisun harjoittelu on prosessi, joka voi kestää läpi elämän. Aluksi saattaa yllättää, kuinka voimakasta sisälle kertynyt viha on. Älä pelästy tunteitasi, vaan tutustu ja luota niihin rohkeasti. Kun annat itsellesi luvan ilmaista vihaa, se yleensä helpottaa ja lievittää suuttumuksen tunnetta.

Opettele hyväksymään vihaisetkin puolet osaksi itseäsi.

Anna itsellesi lupa olla suuttunut ja vihainen, kun joku loukkaa toiveitasi, tarpeitasi tai rajojasi.

Muista, että kaikki tunteet ovat aina oikeita ja oikeutettuja. Sinulla on oikeus olla suuttunut.

Pura kiukkua rakentavasti

Opettele ilmaisemaan selkeästi ja rakentavasti, mitkä asiat sinua suututtavat ja miksi.

Opettele puolustamaan itseäsi asiallisesti ja selkeästi.

Riitele rakentavasti. Ota vastuu tunteistasi ja ilmaise itseäsi jämäkästi. Opettele pyytämään tarvittaessa anteeksi.

Opettele kuuntelemaan itseäsi ja tarpeitasi, joihin viha perustuu.

Voit kirjoittaa esimerkiksi päiväkirjaan asioista, jotka sinua suututtavat. Varaa aikaa esim. 15 minuuttia. Älä palaa muuttamaan tai korjaamaan tekstiä. Lopeta kirjoittaminen, kun sille varattu aika on päättynyt. Voit halutessasi palata myöhemmin kirjoitukseesi.

Seuraavien vinkkien avulla voit purkaa suuttumusta fyysisesti:

poistu tilasta

lähde ulos

lähde urheilutreeniin tai lenkille

hakkaa isoa tyynyä tai nyrkkeilysäkkiä

huuda tyynyyn tai huuda ulkona

pilko puita, siivoa tai tee jotain muuta fyysistä harjoitusta.

Hae tarvittaessa apua

Jos vihasi muuttuu täysin hallitsemattomaksi aggressiivisuudeksi tai haluat vahingoittaa fyysisesti toisia ihmisiä tai itseäsi, kannattaa hakea apua."

Hyviä juttuja tässäkin.

Ja tämäkin oli loistava artikkeli vihasta:

"Liian kiltti ihminen tukahduttaa oikeutetunkin vihan, kiivas käy kimppuun ilman syytä. Jämäkkyyden opetteleminen auttaa molempia. Monen riidan taustalla on nälkä tai väsymys.

Viha on hyödyllinen tunne, mutta se on eri asia kuin hyökkäävä tai alistuva käyttäytyminen. Tunteiden hallitseminen on taito, jonka voi oppia.

Jotta tunteiden aiheuttamia reaktoita voisi hallita, tunteet on ensin opittava tunnistamaan. Vihan taustalla on aina tarpeita, jotka ovat jääneet kuulematta.

Jo arkiset ruumiin tarpeet nostavat tunteita – moni turha riita käydään nälkäisenä tai liian lyhyen yöunen jälkeen. Usein kyse on kuitenkin siitä, ettei saa vaikkapa kaipaamaansa arvostusta tai rauhaa.

Psykologi Maria Lindroos muistuttaa, että jokainen on itse vastuussa tunteistaan. Viha kertoo paitsi siitä, että joku on kohdellut minua väärin, myös siitä, että olen antanut kohdella itseäni huonosti.

Vaikka ei tuntisi tai hyväksyisi vihaa itsessään, se kanavoituu ulos tavalla tai toisella. Jos se ei tule esiin suorana tekona, se voi kääntyä sisäänpäin ja ilmetä ahdistuksena tai masennuksena.

Kiltiksi kasvatetut

Vihan tukahduttaminen alkaa jo lapsena.

– Fiksu lapsi kiltistyy huomatessaan, etteivät vanhemmat kuule hänen vihaansa. Kiltteysryhmiin osallistuvat naiset löytävät usein itsestään tukahdutettuja vihan tunteita, Maria Lindroos toteaa.

Kiltiksi kasvatettua helpottaa usein jo tieto siitä, että kaikki tunteet ovat oikeutettuja, myös viha. Se kertoo, mihin voin suostua ja mihin en.

Oman lapsen viha voi tuntua sietämättömältä, jos on itse joutunut samassa iässä nielemään raivonsa. Kielletyt tunteet ryöpsähtävät esiin, ja äiti alkaa pelätä käyvänsä raivoavan lapsen kimppuun.

– Äiti saa olla vihainen. Tunne ei tee hänestä huonoa äitiä, eivätkä pelkät ajatukset vielä vahingoita ketään, Lindroos tähdentää.

Viha tuntuu

Miten pitkä matka ajatuksista sitten on tekoihin? Moni on selittänyt silmitöntä väkivaltaansa sillä, että päässä pimenee ja itsehillintä vain katoaa yhtäkkiä. Voiko kenelle tahansa käydä niin?

– Ei voi. Väkivalta ei tule yllättäen, vaikka tekijä niin kokisi. Esimerkiksi parisuhteessa on voinut olla ongelmia kauan, mutta niistä ei ole keskusteltu eikä niihin ole haettu apua. Paine on kasautunut ja lopulta purkautunut väkivaltana, psykologi Taija Stoat kertoo.

Hetkellinenkään suuttumus ei tule yllättäen, sillä se tuntuu kehossa. Viha voi kiihdyttää hengitystä tai rypistää otsan. Se pusertaa huulet yhteen ja kädet nyrkkiin, tai rintaa alkaa puristaa ja kasvot lehahtavat punaisiksi. Kun tuntee oman ruumiinsa antamat merkit, saa lisäaikaa päättää, onko suuttuminen tarpeen ja voiko sen estää.

Tunteet ja ajatukset myös ruokkivat toisiaan. Taisteluun valmistautuva näkee toisen käytöksessä selviä hyökkäyksen aikeita, olipa tällä sellaisia tai ei.

Käyttäytymiseen vaikutetaan muuttamalla ajattelua. Mieti rauhoittavia lauseita: ”Pysyn rauhallisena. En välitä.” Kuvittele lempimaisemaasi, hengitä syvään, laske hitaasti kymmeneen. Ne ovat vanhoja mutta päteviä keinoja tyynnyttää itsensä.

Rattiraivon vaihtoehdot

Helposti kiivastuvan kannattaa miettiä etukäteen, missä tilanteissa viha yleensä herää. Yksi vaarallisimmista paikoista on liikenne.

– Kun istun peltikuoren sisällä, auto edustaa minua. Muut eivät tiedä minusta mitään. He näkevät vain, että aina noiden Bemareiden pitää saada ohittaa, Taija Stoat kuvailee.

Ajamisen tarkoituksena on päästä ehjänä perille. Suuttuneelta tämä järkevä päämäärä unohtuu.

– Liikenteessä voi hallita vain omia tekemisiään. Jos ryhtyy näpäyttämään toisia virheistä, muuttuu yhtä huonoksi ajajaksi. Ajaa vaikka kostoksi lähellä puskuria, kun se toinenkin ajoi.

Rattiraivolle on aina vaihtoehtoja. On vapaus olla reagoimatta. Voi napsauttaa päälle levollista musiikkia tai poiketa kahville.

– Tärkeä ja opeteltavissa oleva taito on se, ettei ota asioita henkilökohtaisesti. Omat raivonpuuskan aikaiset ajatukset tuntuvat jälkeenpäin kummallisilta. Olinko tosiaan sitä mieltä, että tuo tuntematon oli lähtenyt liikenteeseen vain minua kiusatakseen?

Pehmitä riidanhaastaja

Entä mitä tehdä silloin, kun joutuu riidanhaastajan silmätikuksi? Taija Stoatin mukaan on tärkeintä pysyä itse rauhallisena. Kokeile rauhoittavia ajatuksia, keskity hengittämiseen, poistu paikalta.

– Jos poistuminen ei onnistu, kannattaa ryhtyä pehmentämään tilannetta. Myötäile ja ole samaa mieltä, vaikket olisikaan. Sano, että saatat olla oikeassa, noinhan se taitaa olla.

Pehmennystekniikkaa käyttävä menettää ehkä tilaisuuden nasevaan lohkaisuun, mutta säästyy parhaassa tapauksessa pahoinpitelyltä. Hän on kuin sumua, josta haastajan on mahdotonta saada otetta.

Ongelmia voi aiheuttaa myös ryhmä, joka usuttaa yhtä jäsentään uhmaamaan auktoriteettia – tätä tapahtuu paitsi nuorisojoukoissa myös aivan tavallisilla työpaikoilla. Kun yllytetty sitten joutuu pulaan, ryhmä luikkii vastuusta.

– Jo siinä on kyllin hyvä syy pitäytyä omissa asioissaan. Rauhoittava ajatus yllytystilanteessa on vaikkapa: ”Muut eivät päätä, mitä minä ajattelen!” Jämäkkä myös kehottaa yllyttäjiä pysymään erossa asiasta, joka ei heitä mitenkään koske."

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/viha_kaantyy_voimaksi

Oli tuo äskeinen artikkeli. "Viha kääntyy voimaksi". Sitä maailmaan tarvitaan.

Mene hakemaan sitä oikeutusta muualle. Täältä et sitä saa.

Vierailija kirjoitti:

Mene hakemaan sitä oikeutusta muualle. Täältä et sitä saa.

No en kenties, mutta täällä saa prosessia eteenpäin.

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene hakemaan sitä oikeutusta muualle. Täältä et sitä saa.

No en kenties, mutta täällä saa prosessia eteenpäin.

Se on kyllä totta, että ei sitä oikeutusta teoilleen täältä saa. Eikä kyllä saa terapeutiltakaan. Mutta ei se, etteikö hyväksyisi, tarkoita sitä, etteikö ymmärtäisi, mistä aggressiivinen käyttäytyminen johtuu. Itse ainakin voin ymmärtää, että Kivikissaäidin vihan ja toimintatapojen taustalla on ns. oikeat syyt (skeemat ym.) -  ei vain ilkeys, laiskuus tms. Mutta en minä silti hyväksy sitä, miten Kivikissaäiti oikeuttaa käyttäytymisensä ja  perheensä kohtelun.

Toivon vaan, että itsensä puolustelun ja aggression läpi Kivikissaäiti havahtuu hakemaan apua. Ymmärtää itsekin, että vaikka tuntuu tietyltä, ei sen tunteen mukaan tarvitse elää/toimia - vaikka ajattelisikin, että on oikeus, koska lapsuus on muovannut tuntemaan ja toimimaan tietyllä tavalla.

Ihminen voi muuttua - mutta se vaatii havahtumisen, ettei kaikki ole kunnossa. Ja se vaatii todella paljon työtä. Itsekin olen jo lähes kaksi vuotta käynyt terapiassa työstämässä asioitani ja nyt tuntuu, että olen voiton puolella. Jospa se terve aikuinen hallitsisi mieltäni - eikä se haavoittunut lapsi. Elämä alkaa tuntua paljon helpommalta, kun pystyy hallitsemaan tunteitaan ja tietää, miksi on ennen (ja vielä nytkin) tuntenut ja käyttäytynyt tietyllä tavalla. Uskon, että Kivikissaäidinkin elämä tuntuisi helpommalta, kun hän pääsisi eroon noista negatiivisista ajatuksista. On uskomatonta, millainen painolasti kaikesta negatiivisuudesta, aggressioista, peloista ja häpeästä ihmiselle tuleekaan.

Ja nyt varmasti moni ajattelee minustakin, että olen jokin ns. ongelmatapaus, joka ei pysty hallitsemaan arkeaan ja elämäänsä. Mutta ei, olen korkeastikoulutettu, tällä hetkellä opiskelen toista korkeakoulututkintoa (jos se nyt jotain kertoo ihmisestä - en tiedä). Olen ollut koulutustani vastaavassa työssä valmistumisestani lähtien - pois lukien pitkän sairasloman (uupuminen ja masennus). En ole päihdeongelmainen, kotini on siisti. Minusta ei edes päällepäin näkisi, mitä kaikkea sisälläni on pielessä. Tällä haluan osoittaa sen, etteivät kaikki vääristyneistä ajattelu- ja toimintatavoista  kärsivät ihmiset näytä päällepäin mitenkään erikoisilta tai eivät pysty hallitsemaan arkeaan ja elämäänsä. 

:) 

Kivikissaäiti on sanonut, että hänellä on oikeus kohdella muita ihmisiä huonosti siksi että häntä on lapsena kohdeltu huonosti. Hänellä on ikään kuin oikeus kostaa lapsena saamansa kohtelu ja laittaa paha kiertämään.

Mutta mitä hyötyä sellaisesta olisi? Tunteeko ihminen itsensä ja olonsa paremmaksi kohdeltuaan muita huonosti? Epäilen vahvasti että ei tunne. Päinvastoin, luulen että sellaisesta on vain haittaa ja olo on entistä huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti on sanonut, että hänellä on oikeus kohdella muita ihmisiä huonosti siksi että häntä on lapsena kohdeltu huonosti. Hänellä on ikään kuin oikeus kostaa lapsena saamansa kohtelu ja laittaa paha kiertämään.

Mutta mitä hyötyä sellaisesta olisi? Tunteeko ihminen itsensä ja olonsa paremmaksi kohdeltuaan muita huonosti? Epäilen vahvasti että ei tunne. Päinvastoin, luulen että sellaisesta on vain haittaa ja olo on entistä huonompi.

"Suluissa sanottuna, nämä "tietoisuuden" taidot joista puhun, sisältävät esteitä joihin monet uhrit lankeavat - kuten väärä syyllisyys. Syyllisyys ja häpeä voivat estää vihan terveen käsittelemisen."

En vain halunnut enää kokea väärää syyllisyyttä. Syyllisyyttä siitä, että olen vihainen. Vihainen ihminen on kostonhimoinen, selvä se, vaikka tietäisi sen vääräksi. Mutta sitä ei tarvitse olla lopun ikää.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti on sanonut, että hänellä on oikeus kohdella muita ihmisiä huonosti siksi että häntä on lapsena kohdeltu huonosti. Hänellä on ikään kuin oikeus kostaa lapsena saamansa kohtelu ja laittaa paha kiertämään.

Mutta mitä hyötyä sellaisesta olisi? Tunteeko ihminen itsensä ja olonsa paremmaksi kohdeltuaan muita huonosti? Epäilen vahvasti että ei tunne. Päinvastoin, luulen että sellaisesta on vain haittaa ja olo on entistä huonompi.

"Opettele hyväksymään vihaisetkin puolet osaksi itseäsi.

Anna itsellesi lupa olla suuttunut ja vihainen, kun joku loukkaa toiveitasi, tarpeitasi tai rajojasi.

Muista, että kaikki tunteet ovat aina oikeita ja oikeutettuja. Sinulla on oikeus olla suuttunut."

Tämä. Tästä oli kysymys. Mun tarpeiden, toiveiden ja rajojen loukkaamista on tapahtunut lapsuudessani molempien vanhempieni taholta, enkä ole saanut siitä nousseelle vihalle koskaan oikeutusta. Jotta voisin olla hyvä vanhempi se on saatava. Jos sen saan, voin olla vihaamatta. En toki automaattisesti, mutta työstämällä sitä, että toimisin toisin, kuin valitsisin kostaa.

Ehkä virheeni oli se, että yritin saada oikeutusta juuri heiltä, jotka rikkoivat rajojani, kävelivät niiden ylitse ja olivat välittämättä tarpeistani. Miksi yritin? Etten joutuisi hylkäämään heitä. Ettemme joutuisi eroon.

Vasta se joku joka puhui mulle täällä palstalla narsismista sai minut sille tielle, ettei mun ole mahdollista saada heitä välittämään tarpeistani ja korjaamaan rajojeni rikkomistaan.

Jouduin hylkäämään ensin toisen heistä ja lopulta toisen. Ehkä suuri osa tekee niin teini-iän jälkeen, mutta minä sain itsesyytöksiä siitä. "Ei saa hylätä ketään." "Hylkääjä (eli minä) ei kestänyt arvostelua ja saamiaan moitteita." "Luuseri."

Sillä, että rajojani oli satutettu, ei ollut kellekään mitään väliä. (Osa ei nähnyt.) Kunnes sain omia lapsia, sillä alkoi olla väliä. Ette voi oikeutetusti tehdä minulle noin ja olettaa, että olen hyvä vanhempi näillä eväillä omilleni.

"Jotta tunteiden aiheuttamia reaktoita voisi hallita, tunteet on ensin opittava tunnistamaan. Vihan taustalla on aina tarpeita, jotka ovat jääneet kuulematta.

Jo arkiset ruumiin tarpeet nostavat tunteita – moni turha riita käydään nälkäisenä tai liian lyhyen yöunen jälkeen. Usein kyse on kuitenkin siitä, ettei saa vaikkapa kaipaamaansa arvostusta tai rauhaa.

Psykologi Maria Lindroos muistuttaa, että jokainen on itse vastuussa tunteistaan. Viha kertoo paitsi siitä, että joku on kohdellut minua väärin, myös siitä, että olen antanut kohdella itseäni huonosti."

Tääkin on niin minua. Huokaus.

On aika vastenmielistä myös seurata tätä tietyn kirjoittajan kiusaamista palstalla. Antakaa jo olla, saatanan konformistit!

Kivikissaäiti kirjoitti:

Ehkä virheeni oli se, että yritin saada oikeutusta juuri heiltä, jotka rikkoivat rajojani, kävelivät niiden ylitse ja olivat välittämättä tarpeistani. Miksi yritin? Etten joutuisi hylkäämään heitä. Ettemme joutuisi eroon.

Vasta se joku joka puhui mulle täällä palstalla narsismista sai minut sille tielle, ettei mun ole mahdollista saada heitä välittämään tarpeistani ja korjaamaan rajojeni rikkomistaan.

Jouduin hylkäämään ensin toisen heistä ja lopulta toisen. Ehkä suuri osa tekee niin teini-iän jälkeen, mutta minä sain itsesyytöksiä siitä. "Ei saa hylätä ketään." "Hylkääjä (eli minä) ei kestänyt arvostelua ja saamiaan moitteita." "Luuseri."

Sillä, että rajojani oli satutettu, ei ollut kellekään mitään väliä. (Osa ei nähnyt.) Kunnes sain omia lapsia, sillä alkoi olla väliä. Ette voi oikeutetusti tehdä minulle noin ja olettaa, että olen hyvä vanhempi näillä eväillä omilleni.

Sun pitää hyväksyä se, ettet tule koskaan saamaan mitään hyvitystä lapsuutesi kokemuksista. Vanhempasi eivät muutu. Sun pitää itse kyetä muutokseen, jotta voisit välttää ylisukupolvisen narsistisen vammautumisen kierteen jatkumisen. Kun räyhäät lapsillesi, niin etkö kuulekin oman äitisi äänen siinä? Katkaise kierre.