Perheasuntoja ei riitä perheille, koska eläkeläiset asuvat niissä
Kaupunginosassamme on tälläkin hetkellä myynnissä neljä perheasuntoa, ja nelkäkymmentä yksiötä ja kaksiota. Pienemmät asunnot ovat normaalihintaisia 4000-5000 euroa neliö, mutta perheasunnoista pyydetään 6000-7000 euroa neliö eli ovat ihan liian kalliita meille.
Meitä asuu viisi henkeä pienessä kaksiossa, eläkeläiset vanhempani asuvat kaksisteen 145 neliön asunnossa. Kun herää huomaamaan tilanteen, niin alkaa nähdä todella paljon vastaavia kuvioita. Eläkeläiset asuvat todella väljästi, vaikka eivät enää tarvitse niin paljon tilaa, ja nuoret lapsiperheet ahtaasti. Perheasuntoja ei vaan ole perheille vaan vanhukset asuvat niissä yksin.
Onko tässä mitään järkeä? Mielestäni ainakin vanhuspalveluissa pitää alkaa huomioida oma asunto tulona palvelumaksuja määriteltäessä. Heillä makaa liian isoissa asunnoissa iso pääoma käyttämättömänä. Samalla tulisi vauhtia asuntokauppaan.
Kommentit (121)
Asuntoja riittää varmasti lapsiperheille mutta pitää hankkia sellainen, johon rahkeet riittää. Puoli-ilmaiseksi on turha kämppää vaatia keskustojen lähellä. Turhaa murinaa. Kaikki pitäisi saada jo kolmikymppisinä ja halvalla. Jokainen sukupolvi rakentaa oman elämänsä niistä aineista, mitä on. N47 v
Ihmisten itsekkyydellä ei ole mitään rajaa. Tuttava maanitteli samaa asiaa että kaksi ihmistä saa asua vuokralla neliössä. No nyt se asuu yksin viisikossa.
Muut ei saa mutta itse kyllä saa.
Me systemaattisesti vaihdettiin isompaan asunto kerralla.
Itse ostin kaksion ensiasunnokseni, mieheni ison yksiön. Kun tavattiin, laittoi mies yksiön vuokralle ja maksettiin yksiön laina pois, itselläni oli aspi ja pienempi korko.
Sitten myytiin kaksio, ostettiin kolmio ja sitten myytiin yksiö ja kolmio ja ostettiin nykyinen koti, jonne varmaan jäädään loppuiäksi.
Autohalliosake, kantakaupungissa, palvelut lähellä, paljon liiketiloja yhtiövastike n 300 e.
Jos lapset (3) joskus muuttaa pois kotoa, kyllä huoneelle käyttöä riittää.
Eikö muuten ole vielä niin että eläkeläiset saavat enemmän tukea isompaan vuokra-asuntoon kun mitä "ei eläkeläiset" eli toisin sanoen heille vielä suodaan valtion tuella isompi vuokra-asunto mitä muille. En ymmärrä. Ei ihmekään että ei ole välttämättä niin kiire muuttaa siitä kolmiosta halvempaan vuokra-asuntoon.
Mun äiti (72v) myi 4h+k asuntonsa ja osti tilalle kaksion. Sai "myyntivoittoa" kokonaista 40 000 e. Ja äidin asunnon osti 65 v eläkeläispariskunta. Paikka: Helsinki, ei keskusta. Nuoria ostajia ei ollut edes näytöissä. Lähikouluun matkaa noin 400 m.
Eiköhän jokainen saa asua maksamassaan korsussa niin pitkään kuin tykkää, iästä riippumatta.
Monille ihmisille koti on tärkeä ja ajatus poismuuttamisesta, vaikka olisi 200 ylimääräistä neliötä tuntuu henkisesti vaikealta.
Se että maailmassa on persaukisia, lapsia tehneitä ihmisiä asumassa paikkakunnilla missä ei ole a) taloja b) tontteja heille , ei ehkä ole jo siellä asuvien ongelma tai edes aiheuttama ongelma. Jotain voi tehdä itsekin. Vaikkapa rakentaa sen oman talon, sen kokoisen kun tarvii, sinne minne voi.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen saa asua maksamassaan korsussa niin pitkään kuin tykkää, iästä riippumatta.
Monille ihmisille koti on tärkeä ja ajatus poismuuttamisesta, vaikka olisi 200 ylimääräistä neliötä tuntuu henkisesti vaikealta.
Se että maailmassa on persaukisia, lapsia tehneitä ihmisiä asumassa paikkakunnilla missä ei ole a) taloja b) tontteja heille , ei ehkä ole jo siellä asuvien ongelma tai edes aiheuttama ongelma. Jotain voi tehdä itsekin. Vaikkapa rakentaa sen oman talon, sen kokoisen kun tarvii, sinne minne voi.
No entäs persaukiset eläkeläiset kaupungin vuokrakolmioissa itkemässä kun rahaa jää niin vähän ruokaan?
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Järkyttävää! Ihminen saa vanhanakin asua ihan niinkuin haluaa, olettaen, että varaa on! Jos teillä on pieni asunto, ostakaa isompi! Kyllä niitäkin on vapaana. Laita kaupunki, niin etsin teille vapaan kolmion, jos ei itseltänne onnistu.
Kammottava ajatus, että vanhuksen, joka pärjää kotonaan tai jolla on varaa palkata apua kotiin, pitäisi muuttaa omasta kodistaan johonkin muualle vain, että joku muu saisi hänen asuntonsa, kun kokee ansaitsevansa sen enemmän!
Harvalla vanhuksella on oikeasti varaa asua isossa asunnossa, kun se aletaan huomioida hoivamaksuissa muun omaisuuden tavoin. Jos myisi sen 500 000 euroa maksavan perheasunnon ja ostaisi 300 000 euron arvoisen kaksion, niin voisi kustantaa yksityisiä hoivapalveluita loppuelämänsä 200 000 eurolla. Miksi köyhemmillä nuorilla olisi velvollisuus rahoittaa ne palceöut julkisesti vanhuksille, joilla on paljon enemmän rahaa ja omaisuutta kuin nuorilla?
200 000 :lla ei kustanneta hoivapalveluja loppuelämän ajan ei edes 300 000 . Jos maksaa kaikki itse yksityisessä palvelukodissa tms. kuukausi maksu on reippaat 5000€ eli n. 60 000 vuodessa eli jos on varma että elää vain 2-3 vuotta näin voi tehdä. Käänteinen asuntolaina olisi se parempi tapa, tosin sitäkään ei saa joka puolella Suomea eikä omakotitaloa vastaan
Vierailija kirjoitti:
Parasta on, että noilla vanhemmillani, jotka asuvat nyt kaksisteen 145 neliön asunnossa, on lisäksi yksi toinen 90 neliön perheasunto tyhjillään. Pitävät sitä varalla, jos haluaisivat joskus muuttaa sinne.
Olen kysynyt saisinko oataa sen markkinahintaan, koska heillä se on tyhjänä ja me kipeästi tarvittaisiin juuri sellainen, mutta eivät suostu. Liekö jo dementia iskenyt, mutta syynä kieltäytymiselle on, että he epäilevät minun maalaavan asunnon seinät erivärisiksi.
Ap
Minulla ei ole perhettä ja asun mieheni kanssa kaksin, meillä on asiat hyvin, mutta elämä on pitänyt rakentaa pala palalta ja asumme ahtaasti ja kalliisti vuokralla. Samaan aikaan äidilläni on kaksi kiinteistöä, joita hän pitää tyhjillään (5 h + k ja 2 h + tk) ja hänen suurin huoli on, että kiinteistöissä jokin muuttuisi. Asuin nuorena toisessa niistä muutaman vuoden, mutta talo oli kipeästi remontin tarpeessa ja hajusta päätellen kosteusvaurio vaivasi. Mikä lie äitini vaiva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parasta on, että noilla vanhemmillani, jotka asuvat nyt kaksisteen 145 neliön asunnossa, on lisäksi yksi toinen 90 neliön perheasunto tyhjillään. Pitävät sitä varalla, jos haluaisivat joskus muuttaa sinne.
Olen kysynyt saisinko oataa sen markkinahintaan, koska heillä se on tyhjänä ja me kipeästi tarvittaisiin juuri sellainen, mutta eivät suostu. Liekö jo dementia iskenyt, mutta syynä kieltäytymiselle on, että he epäilevät minun maalaavan asunnon seinät erivärisiksi.
Ap
Minulla ei ole perhettä ja asun mieheni kanssa kaksin, meillä on asiat hyvin, mutta elämä on pitänyt rakentaa pala palalta ja asumme ahtaasti ja kalliisti vuokralla. Samaan aikaan äidilläni on kaksi kiinteistöä, joita hän pitää tyhjillään (5 h + k ja 2 h + tk) ja hänen suurin huoli on, että kiinteistöissä jokin muuttuisi. Asuin nuorena toisessa niistä muutaman vuoden, mutta talo oli kipeästi remontin tarpeessa ja hajusta päätellen kosteusvaurio vaivasi. Mikä lie äitini vaiva?
Äitisi vaiva on selkeästi itsekäs minäminäminä tytär
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen saa asua maksamassaan korsussa niin pitkään kuin tykkää, iästä riippumatta.
Monille ihmisille koti on tärkeä ja ajatus poismuuttamisesta, vaikka olisi 200 ylimääräistä neliötä tuntuu henkisesti vaikealta.
Se että maailmassa on persaukisia, lapsia tehneitä ihmisiä asumassa paikkakunnilla missä ei ole a) taloja b) tontteja heille , ei ehkä ole jo siellä asuvien ongelma tai edes aiheuttama ongelma. Jotain voi tehdä itsekin. Vaikkapa rakentaa sen oman talon, sen kokoisen kun tarvii, sinne minne voi.
No entäs persaukiset eläkeläiset kaupungin vuokrakolmioissa itkemässä kun rahaa jää niin vähän ruokaan?
Tai eläkeläiset 500 000 euron perheasunnossa itkemässä, että ei ole rahaa ruokaan ja lääkkeisiin. Eikä nähdä, että on varaa, mutta se on kiinni tarpeettoman isossa asunnossa.
On teillä nuorilla outo asenne. Jos nyt eläkkeellä olevat ihmiset ovat omalla työllä ansaitulla rahalla tai vaikka peritylläkin hankkineet aikanaan tilavan asunnon, siis silloin kun ne vielä olivat kohtuuhinnoissa, niin miksi heidän pitäisi luopua niistä. Jokainen sukupolvi hankkikoon itse asumuksensa, isot sekä pienet. Lisäksi monissa kaupunkitaloissa asumiskustannukset ovat alhaiset, jos katutaso on täynnä liikehuoneistoja, joista peritään huiman korkeaa vuokraa. Tästä seuraa, että monesti osakkeenomistajat saavat jopa ns. vapaakuukausia yhtiövastikkeen maksusta.
Oikaistakoon vielä yksi harhakäsitys: kaikki eläkeläiset eivät suinkaan saa asumistukea. Sitä maksetaan vain erittäin pientä eläkettä saaville, ei varakkaille isoissa omistusasunnoissa asuville, vaikka niin kuvittelettekin. Eivät liene nämä isoissa asunnoissa asuvat alle tonnin eläkeläisiä. Tai no, vaimo saattaa ollakin, jos on ollut koko ikänsä kotirouva, mutta siinä tapauksessa mies on ollut hyväpalkkaisessa toimessa ja saa korkeaa eläkettä. He ovat myös sitä polvea, jotka eivät laske taskulaskimella, paljonko kumpikin maksaa makkarapaketista. Sen teette te nuoret polvet.
Ei kyllä miehen kanssa mahduttaisi kaksioon eikä ehkä edes kolmioon . Huonekaluja ja kirjoja on niin paljon. Enkä halua eläkeläisenä asua askeettisesti. T : se 5 huoneen rivitaloasunnossa asuva äiti
Kyllä eläkeläisten täytyisi miettiä kannattaako viimeseen asti asua yksin omakotitalossa. Usein näkee näitä vanhuksia jotka haluaa asua "kotonaan" mahdollisimman pitkään, menee voimat ja kyky ylläpitää taloa. Sukulaiset käyvät auttamassa harva se päivä kun ei itse pysty tekemään sitä eikä tätä ja avustavat laskuissa mutta kotoaan ei minnekkään haluta. Sähkölaskut korkeat ja siten pidetään lämpöpattereia kiinni/liian pienellä suurimmassa osassa taloa missä ei oleskella ettei kulu sähköä. säästö se on pienikin säästö ja sitten kun vanhus viimein on siinä kunnossa että suurin piirtein kannetaan hoitopaikkaan niin talo myyntiin ja hups kun huomataankin että kun on hometta...
Niin, siis ajatelkaa nyt miten röyhkeitä vanhuksia, kuvittelevat olevansa yhä oikeita ihmisiä joilla on oikeus omaisuuteensa ja vapaus valita miten asuu!! Ei tuollaista pitäisi sallia, laitokseen vaan kaikki yli 65-vuotiaat ja asunnot niille jotka ne todella ansaitsevat!!1!
Ap, jonain päivänä sinäkin olet vanha. Haluatko tulla silloin kohdelluksi ihmisenä vai jäteläjänä joka pitää potkia syrjään muiden tieltä?
Elämä on jännittävää katkerille. Onnittelut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, meillä ainakin isovanhemmat asuu omistamassaan 5h + asunnossa hyvällä alueella koulun vieressä omien sanojensa mukaan elämän loppuun asti, uskon myös vanhempieni tekevän omalle saman kokoiselle samoin, vaikka isohan se on kun viimeinenkin muuttaa, mutta se oma. Se on koti.
Olettavat lisäksi, että me kaksioissa asuvat viisihenkiset lapsiperheet kustannamme heille eläkkeet ja hoivapalvelut, vaikka heillä makaa itsellään valtava pääoma käyttämättömänä niissä ylisuurissa asunnoissaan.
Oletko tyhmä?
Ne on itse maksaneet aikoinaan eläkkeensä, ne on jo maksettu.
Osalla on jopa yksityiset eläkkeet lisänä, jotka ne on itse maksaneet.
oletko itse? Eivät ole.
Luen mummu ja himmu blogia ja siinä reilusti yli 80-vuotias mummeli asuu yksin koiransa kanssa, hoitaa suurta puutarhaa. Työ pitää virkeänä ja terveenä!
Veikkaanpa, että kerrostaloelämä ei hänelle eikä muillekaan maaseudun asukkaille tekisi hyvää.
Helsingissä uutisoitiin juuri, että suuret asunnot eivät mene kaupaksi, vaikka niiden neliöhinta on pienempi kuin kaksioiden ja yksiöiden. Samoin omakotitalot on vaikeasti myytäviä. Yksiöistä ja kaksioista on sen sijaan huutava pula.
Siksi ihmettelen, miten voidaan edes väittää, että asuntoja ei riitä perheille.
Ja haluaisit sitten häätää jonkun eläkeläisen kodistaan että pääset siihen koulun viereen? Haluaisitko myös autoni koska sinä selvästikin tarvit sitä enemmän kuin minä. Annan samalla aivoni. Niillekin tuntuisi olevan tarvetta.