Perheasuntoja ei riitä perheille, koska eläkeläiset asuvat niissä

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä pienellä alueella asuu monta yksinäistä eläkeläistä kaupungin vuokrakolmiossa. Luonnollisesti saavat asumistukea vuokranmaksuun. Varmasti tapauksia on useita, mutta sattumalta tiedän tämän alueen tilanteen hyvin. Kaveri asuu kahden lapsensa kanssa kaksiossa, kun ei saa isompaa.

Just näin. En ole ap enkä täysin ymmärrä hänen kirjoitustaan sillä ei kai ketään pitäisi haitata jos eläkeläiset tai sinkut asuvat vaikka linnassa, jos he itse ovat tämän ostaneet ja rahoittaneet. Mutta, sitä en ymmärrä että eläkeläiset pitäisi valloittaa esim. kaupungin vuokra-asunnot, joita pitäisi jakaa tarpeen mukaan ja sosiaalisin perustein.

Minä en näe mitään erityistä tarvetta miksi vanhuksen pitäisi asua yksin juuri esim. kolmiossa ja sitten joku nelihenkinen perhe asuu vaikka kaksiossa ja isompaa ei saa kun kuulemma niitä asuntoja ei vain ole! Eikö olisi hieman järkevämpää ja oikeudenmukaisempaa siirtää tämä vanhus asumaan siihen yksiöön tai kaksioon ja isommat asunnot kiertoon perheille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Kyllähän asunnon koko ja huonejako on aika merkitsevä asumisviihtuvyyden kannalta.

Mutta tuo ei koske vain vanhuksia, vaan tilanne voi olla se että perhekoon pienentyessä perheet eivät hakeude tai edes hae pienempää asuntoa. Ja toisille jotka tarvitisisvat ehdottomasti isommat tarjotaan ei oota.  No, eihän niitä ole kun niissä kököttää nämä perheet jotka eivät enää edes tarvitsisi tuon kokoista ja kaiken lisäksi moni näistä asuu vielä täysin valtion täysihoidolla eli vuokraakaan eivät maksa itse. Kaupungin asunnot ovat niin halpoja että ne monesti eivät mene yli vuokranormien, vaikka henkilöitä olisikin vähemmän asukkaina mihin asunto on alunperin tarkoitettu.

Onko todellakin kaupungin asunnot tarkoitettu sitä varten että kerran kun joku sen saa, on tarkoituksenmukaista että siinä saa asua hamaan tappiin asti. Ei väliä vaikka kuinka tulot olisivat hulppeat ja ei väliä vaikka neliössä asuisi lopulta vain kaksi ihmistä? Aikamoista asuntojen tyhjäkäyttöä sanoisin. Ja missä totetuu sosiaalisen asuntotuotannon koko idea. Nämä asunnothan pitäisi olla tarjottavissa juuri tarpeeseen ja niille jotka eivät voi sitä omaa ostaa. Kyllä silloin asumisoikeus pitäisi perustua tarpeeseen joka tarkistettaisiin myös esim. kolmen vuoden välein ja ulos ne jotka asuvat ylisuurissa tai joilla on hulppeat tulot. Kyllä se asukasrakenne saataisin ihan tarpeeksi monipuoliseksi vaikka ne asunnot jaettaisiin pelkästään niille joilla on ilmiselvä tarve. Nyt on niin että ei edes haluta nähtävästi että asukkaat vaihtuisivat. Onhan vuokranantajille täysi etu se että vaihtuvuutta ei ole ja heitä ei kiinnosta mikään muu kuin se että vuokrat saavat tililleen.

Järkyttävää! Ihminen saa vanhanakin asua ihan niinkuin haluaa, olettaen, että varaa on! Jos teillä on pieni asunto, ostakaa isompi! Kyllä niitäkin on vapaana. Laita kaupunki, niin etsin teille vapaan kolmion, jos ei itseltänne onnistu. 

Kammottava ajatus, että vanhuksen, joka pärjää kotonaan tai jolla on varaa palkata apua kotiin, pitäisi muuttaa omasta kodistaan johonkin muualle vain, että joku muu saisi hänen asuntonsa, kun kokee ansaitsevansa sen enemmän!

Vierailija kirjoitti:

Kaupunginosassamme on tälläkin hetkellä myynnissä neljä perheasuntoa, ja nelkäkymmentä yksiötä ja kaksiota. Pienemmät asunnot ovat normaalihintaisia 4000-5000 euroa neliö, mutta perheasunnoista pyydetään 6000-7000 euroa neliö eli ovat ihan liian kalliita meille.

Meitä asuu viisi henkeä pienessä kaksiossa, eläkeläiset vanhempani asuvat kaksisteen 145 neliön asunnossa. Kun herää huomaamaan tilanteen, niin alkaa nähdä todella paljon vastaavia kuvioita. Eläkeläiset asuvat todella väljästi, vaikka eivät enää tarvitse niin paljon tilaa, ja nuoret lapsiperheet ahtaasti. Perheasuntoja ei vaan ole perheille vaan vanhukset asuvat niissä yksin.

Onko tässä mitään järkeä? Mielestäni ainakin vanhuspalveluissa pitää alkaa huomioida oma asunto tulona palvelumaksuja määriteltäessä. Heillä makaa liian isoissa asunnoissa iso pääoma käyttämättömänä. Samalla tulisi vauhtia asuntokauppaan.

Millä tavoin sinua auttaisi, jos äitisi myisi asunnon normaalihinnalla sinulle, teillähän ei ole varaa normaalihintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene oikotielle tai etuovelle ja löytyy perheasuntoa.  Ainakin pääkaupunkiseudulla . 

Luulet, etten etsi niistä asuntoa joka päivä? Niitä ei tule myyntiin tällä alueella, missä on lapsen koulu.

Niinpä. Itselleen voi tehdä ongelmia tai olla tekemättä niitä. Mullakin on tähtäimessä pientaloalue, jossa olen viihtynyt ja tarvitsen isomman mutten liian isoa asuntoa. Tarvitsisin alle sadan neliön asunnon, joka olisi alle 10 vuotta vanha ja piha suojaisa ja asunto muutenkin kiva. No, kas vaan ettei sellaista ole tullut vastaan pariin vuoteen ja tuskin edes onkaan vielä rakennettuna ja epäilen ettei ihan pian tulekaan. UIUIUIUIUI, paijatkaa mua ja osoittakaa mulle alueelta tarvitsemani asunto. 

HEL-NYC kirjoitti:

Järkyttävää! Ihminen saa vanhanakin asua ihan niinkuin haluaa, olettaen, että varaa on! Jos teillä on pieni asunto, ostakaa isompi! Kyllä niitäkin on vapaana. Laita kaupunki, niin etsin teille vapaan kolmion, jos ei itseltänne onnistu. 

Kammottava ajatus, että vanhuksen, joka pärjää kotonaan tai jolla on varaa palkata apua kotiin, pitäisi muuttaa omasta kodistaan johonkin muualle vain, että joku muu saisi hänen asuntonsa, kun kokee ansaitsevansa sen enemmän!

Harvalla vanhuksella on oikeasti varaa asua isossa asunnossa, kun se aletaan huomioida hoivamaksuissa muun omaisuuden tavoin. Jos myisi sen 500 000 euroa maksavan perheasunnon ja ostaisi 300 000 euron arvoisen kaksion, niin voisi kustantaa yksityisiä hoivapalveluita loppuelämänsä 200 000 eurolla. Miksi köyhemmillä nuorilla olisi velvollisuus rahoittaa ne palceöut julkisesti vanhuksille, joilla on paljon enemmän rahaa ja omaisuutta kuin nuorilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meillä ainakin isovanhemmat asuu omistamassaan 5h + asunnossa hyvällä alueella koulun vieressä omien sanojensa mukaan elämän loppuun asti, uskon myös vanhempieni tekevän omalle saman kokoiselle samoin, vaikka isohan se on kun viimeinenkin muuttaa, mutta se oma. Se on koti.

Olettavat lisäksi, että me kaksioissa asuvat viisihenkiset lapsiperheet kustannamme heille eläkkeet ja hoivapalvelut, vaikka heillä makaa itsellään valtava pääoma käyttämättömänä niissä ylisuurissa asunnoissaan.

Isovanhempani maksavat varmaan vieläkin enemmän veroa eläkkeestään, sijoituksistaan yms kun keskiverto viisihenkinen perhe. Ja heillä on sitä pääomaa muutenki (niinkuin oikeesti yllätävän monella vanhuksella, joiden toiminta sinua närkästyttää) joten käyttävät yhteiskunnan tukia/ palveluita luultavasti vähemmän kun kolme muksua vanhempineen...

Teoriassa olet ihan oikeassa. Mutta sitten on sekin todellisuus, jossa palveluasumiseen siirtyessä ihminen joutuu ahdinkoon, koska se asunto on siinä kunnossa, ettei siihen asuteta ketään ilman suurta remonttia, tai se sijaitsee perämetsäntiellä. Siitä on kuitenkin kuluja, joita ei huomioida ollenkaan.

Olen menettämässä järkeni tällaisen vanhuksen tyttärenä. Taidan päätyä omaishoitajaksi juuri kun saisin lapseni kouluikään. Ihminen, joka on ripustanut omanarvontuntonsa omistamiseen ja oman elämänsä ylipäällikkyyteen, on tavallisen kovilla kun pitäisi alkaa luopumaan. Epäilenpä, että asia on perinteisesti ollut vanhenevien helpompi halllita, kun on vielä eletty suvulle.

Nyt aletaan mennä siihen, että suku elää itsekeskeiselle vanhukselle, joka hyppyyttää kaikkia joita pystyy. Eihän ne viisi huonetta omia aikojaan siivoonnu, ja kun pitäisi olla pyykit mankeloitu seuraavaksi päiväksi kun niin hän on sen aina ennenkin tehnyt, niin palvelijoitahan siinä tarvitaan. Jotka asuvat toisessa kaupungissa...

Onhan niitä niskanpäällävuoren kuningattaria löytynyt suvuista aiemminkin, mutta siihen aikaan hirmuvanhus on sentään pitänyt kuria perheen eteen vaikka se sietämätöntä olisi ollutkin, kotitilan eteen. Ja jossain mielessä se on ollut vanhusten tehtäväkin, pitää peräsintä ja auttaa lasten kanssa. Nyt vanhus hypyttää jälkipolvia samalla hartaudella, mutta etänä. Näiltä jää oma elämä elämättä siinä stressissä.

Asiasta puhutaan huomattavan vähän. Olisiko syynä se, että tämä on sitä naisten palkatonta huolenpitotyötä, jolla ratsastaa kaikki muut, ja yhteiskunta eritoten. Tämä viisikymppinenpä tahtoo yhteiskunnan, joka joutuu maksamaan kaikesta työstä, jonka se pakottaa omaisten hoidettavaksi väkisin. Systeemeista saadaan sujuvia ja kokonaistaloudellisia vasta, kun loisiminen hallintoalamaisen kalenterissa käy kalliiksi. Kun jo pelkästään hankalan tai muuten erityistapausvanhuksen asioiden järjestelemiseksi joutuu tekemään valtavan määrän töitä, alkaa tuntua levolta se varsinainen hoitaminen kun saa lopulta asiat sujumaan.

Tilanne vertautuu ehkä siihen, kun vanheneva, alkavasti muistisairas ihminen on kuin harrastusrumbassa hyppäävät lapset, vaatii valtavasti huomiota. Kun tilanne hiukan etenee ennen kuin hän muuttuu täysin hoidettavaksi, hetken aikaa hän on kuin vauva, vähään tyytyväinen eikä vaadi kovin paljon huoltoa. Mutta tässä kohtaa yhteiskunta alkaa vaatia huomiota ikään kuin ylimääräisenä lapsena. Tulee edunvalvontarumbaa, kelakierrettä, terveydenhoidon kanssa taistelua, kadonneen maksajan etsintää...

Mielestäni kuusikymppiset pitäisi laittaa vanhenemiskurssille. Pohtimaan tulevaisuuden valintojaan, ettei kuolemanpelkoa torjuta sillä, että tehdään kaikkien elämästä mahdollisimman vaikeaa. Sitä en tiedä, mille kurssille yhteiskunta pitäisi laittaa, että ajan varastaminen hallintoalamaisilta ei onnistuisi enää.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Järkyttävää! Ihminen saa vanhanakin asua ihan niinkuin haluaa, olettaen, että varaa on! Jos teillä on pieni asunto, ostakaa isompi! Kyllä niitäkin on vapaana. Laita kaupunki, niin etsin teille vapaan kolmion, jos ei itseltänne onnistu. 

Kammottava ajatus, että vanhuksen, joka pärjää kotonaan tai jolla on varaa palkata apua kotiin, pitäisi muuttaa omasta kodistaan johonkin muualle vain, että joku muu saisi hänen asuntonsa, kun kokee ansaitsevansa sen enemmän!

Harvalla vanhuksella on oikeasti varaa asua isossa asunnossa, kun se aletaan huomioida hoivamaksuissa muun omaisuuden tavoin. Jos myisi sen 500 000 euroa maksavan perheasunnon ja ostaisi 300 000 euron arvoisen kaksion, niin voisi kustantaa yksityisiä hoivapalveluita loppuelämänsä 200 000 eurolla. Miksi köyhemmillä nuorilla olisi velvollisuus rahoittaa ne palceöut julkisesti vanhuksille, joilla on paljon enemmän rahaa ja omaisuutta kuin nuorilla?

Ainakin laitoshoito vei mummon eläkkeen käytännössä kokonaan, kotihoidon palveluista jäi vielä vähän käteen kun asui velattomassa omistusasunnossa. Vanhempani maksoivat laitoshoidon ajan asunnon kulut omistaan, koska ei kannattanut myydä alihintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Järkyttävää! Ihminen saa vanhanakin asua ihan niinkuin haluaa, olettaen, että varaa on! Jos teillä on pieni asunto, ostakaa isompi! Kyllä niitäkin on vapaana. Laita kaupunki, niin etsin teille vapaan kolmion, jos ei itseltänne onnistu. 

Kammottava ajatus, että vanhuksen, joka pärjää kotonaan tai jolla on varaa palkata apua kotiin, pitäisi muuttaa omasta kodistaan johonkin muualle vain, että joku muu saisi hänen asuntonsa, kun kokee ansaitsevansa sen enemmän!

Harvalla vanhuksella on oikeasti varaa asua isossa asunnossa, kun se aletaan huomioida hoivamaksuissa muun omaisuuden tavoin. Jos myisi sen 500 000 euroa maksavan perheasunnon ja ostaisi 300 000 euron arvoisen kaksion, niin voisi kustantaa yksityisiä hoivapalveluita loppuelämänsä 200 000 eurolla. Miksi köyhemmillä nuorilla olisi velvollisuus rahoittaa ne palceöut julkisesti vanhuksille, joilla on paljon enemmän rahaa ja omaisuutta kuin nuorilla?

Ainakin laitoshoito vei mummon eläkkeen käytännössä kokonaan, kotihoidon palveluista jäi vielä vähän käteen kun asui velattomassa omistusasunnossa. Vanhempani maksoivat laitoshoidon ajan asunnon kulut omistaan, koska ei kannattanut myydä alihintaan.

Totta. Mutta laitoshoito ollaan vuosien mittaan oltu lakkauttamassa Helsingissä. Siksi seuraavaksi on paine ottaa omaisuus huomioon kodin osalta myös kotipalveluissa

Aloittajalta kysyn, missä on sellainen alue, että pienten asuntojen neliöhinta on alhaisempi kuin suurien.

Kun kerrot sen, teen siitä uutisen, koska se todella olisi UUTINEN.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalta kysyn, missä on sellainen alue, että pienten asuntojen neliöhinta on alhaisempi kuin suurien.

Kun kerrot sen, teen siitä uutisen, koska se todella olisi UUTINEN.

Sellainen on alueella, josaa ei ole lähes yhtään perheasuntoa myynnissä ja vain pieniä asuntoja. Se osoittaakin tilanteen sairauden. Ilmiö näkyy sekä hintapyynnöissä että toteutuneissa hinnoissa. En nimeä aluetta tai on anonyymisuus uhattuna. Tämä muuten on uutinen, tee ihmeessä juttu tuosta, että perheasunnoissa asuu nykyään muita kyin perheitä.

Mikä helvetin perheasunto. Ei ole kun isoja ja pieniä asuntoja ja jokainen asuu sen kokoisessa kun siihen on varaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalta kysyn, missä on sellainen alue, että pienten asuntojen neliöhinta on alhaisempi kuin suurien.

Kun kerrot sen, teen siitä uutisen, koska se todella olisi UUTINEN.

Sellainen on alueella, josaa ei ole lähes yhtään perheasuntoa myynnissä ja vain pieniä asuntoja. Se osoittaakin tilanteen sairauden. Ilmiö näkyy sekä hintapyynnöissä että toteutuneissa hinnoissa. En nimeä aluetta tai on anonyymisuus uhattuna. Tämä muuten on uutinen, tee ihmeessä juttu tuosta, että perheasunnoissa asuu nykyään muita kyin perheitä.

Ainakaan pääkaupunkiseudulla ei ole tuollaista aluetta.

Jep! Kaikki yli 70-vuotiaat tai eläkkeellä olevat pitää pakkosiirtää yksiöihin ja heidän asuntonsa pitää antaa monilapsisille sossuneläteille ihan ilmaiseksi. Vitut eläkeläisistä, pihejä paskiaisia koko porukka ja kahmineet etuja koko ikänsä.

Miksei niitä vanhuksia vaan laiteta kommuuniasumaan keskenään, kun aina ulistaan että ovat yksinäisiä jne?

Vierailija kirjoitti:

Mikä helvetin perheasunto. Ei ole kun isoja ja pieniä asuntoja ja jokainen asuu sen kokoisessa kun siihen on varaa

Me olemme siirtyneet pienestä suurempaan ja se on ollut helppoa, koska pienimmissä on kalliimmat neliöhinnat kuin suuremmissa. Aloitettiin pienestä yksiöstä. Kun rempattiin se, saatiin samalla hinnalla rempattava kaksio, sitten oli vuorossa kolmia ja nyt ollaat noin sadan neliön asunnossa. Väliraha on aina ollut pieni.

Kun katsoo neliöhintoja, niin keskihinnaltaan yksiöt ovat noin 7000€/m2, kaksiot 6000€/m2, kolmiot 5000€/m2 ja sitä suuremmat 4000€/m2

Vanhemmat ovat miettineet talon myyntiä ja siirtymistä kerrostalokolmioon, mutta me lapset olemme vedonneet, etteivät tekisi sitä vielä. Myönnän, olemme itsekkäitä, mutta kun meistä kaksi asuu ulkomailla ja vanhempien koti on ainoa Suomen tukikohta ja meidänkin lapset viettävät isovanhempien luona aikaa vanhempien matkatöiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalta kysyn, missä on sellainen alue, että pienten asuntojen neliöhinta on alhaisempi kuin suurien.

Kun kerrot sen, teen siitä uutisen, koska se todella olisi UUTINEN.

Sellainen on alueella, josaa ei ole lähes yhtään perheasuntoa myynnissä ja vain pieniä asuntoja. Se osoittaakin tilanteen sairauden. Ilmiö näkyy sekä hintapyynnöissä että toteutuneissa hinnoissa. En nimeä aluetta tai on anonyymisuus uhattuna. Tämä muuten on uutinen, tee ihmeessä juttu tuosta, että perheasunnoissa asuu nykyään muita kyin perheitä.

Mitä jos vaihtaisitte aluetta? Jokainen asuu siten kuin varaa on. Jos haluat kalliin alueen, sinnittelet pienemmässä asunnossa. Jos haluat isomman asunnon, valitse edullisemman alueen. Niin me muutkin teemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä pienellä alueella asuu monta yksinäistä eläkeläistä kaupungin vuokrakolmiossa. Luonnollisesti saavat asumistukea vuokranmaksuun. Varmasti tapauksia on useita, mutta sattumalta tiedän tämän alueen tilanteen hyvin. Kaveri asuu kahden lapsensa kanssa kaksiossa, kun ei saa isompaa.

Työkaverini (55+) asuu 3h+k asunnossa ja on yrittänyt jo monta vuotta vaihtaa pienempään kaupungin vuokra-asuntoon samalla alueella. Ei onnistu, koska niihin pienempiin mennään suoraa jonosta ja vaihtajat saa asunnon vain silloin, jos ei ole muualta tulevia. Eikä tietenkään koskaan ole, koska kaupungin asuntoihin on pitkä jono.

Juuri näin. Ainakin pääkaupunkiseudulla on paljon suurempi ongelma se, ettei saa riittävän pientä asuntoa kuin että saisi liian ison. Asumistuki on myös sidottu neliöihin: yksineläjä saa tukea 50 neliöön asti, joten kolmiossa asuva kustantaa itse loput.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä pienellä alueella asuu monta yksinäistä eläkeläistä kaupungin vuokrakolmiossa. Luonnollisesti saavat asumistukea vuokranmaksuun. Varmasti tapauksia on useita, mutta sattumalta tiedän tämän alueen tilanteen hyvin. Kaveri asuu kahden lapsensa kanssa kaksiossa, kun ei saa isompaa.

Työkaverini (55+) asuu 3h+k asunnossa ja on yrittänyt jo monta vuotta vaihtaa pienempään kaupungin vuokra-asuntoon samalla alueella. Ei onnistu, koska niihin pienempiin mennään suoraa jonosta ja vaihtajat saa asunnon vain silloin, jos ei ole muualta tulevia. Eikä tietenkään koskaan ole, koska kaupungin asuntoihin on pitkä jono.

Juuri näin. Ainakin pääkaupunkiseudulla on paljon suurempi ongelma se, ettei saa riittävän pientä asuntoa kuin että saisi liian ison. Asumistuki on myös sidottu neliöihin: yksineläjä saa tukea 50 neliöön asti, joten kolmiossa asuva kustantaa itse loput.

No näyttää olevan asuntojen kaupungin asuntojen kierto- ja jakosysteemi olevan melko pielessä. Ne jotka haluavat pienempää eivät sitä saa ja ne jotka tarvitsevat isompaa eivät sitä saa. Miksi nämä eivät kohtaa? Eihän kaupungin asuntoa varmaan monikaan saa liian isoa alunperin vaan asunto jää liian isoksi monille silloin kun perhekoko pienenee. Tosiasiahan on että monia on kuitenkin näissä liian isoissa asunnoissa kuten tuo ylläoleva esimerkki työkaverista ja ylipäätänsä vanhuksista jotka asuvat esim. kolmiossa.