Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka käsitellä sopimatonta surua?
30.04.2016 |
Olen ollut reilut viisi vuotta ihastunut puolituttuun mieheen,vaikka olen varattu.Välillämme ei ole tapahtunut mitään fyysistä,olemme törmätessä vaihtaneet kuulumisia,joskus myös viettäneet aikaa ja avautuneet toisillemme.Eli 'henkistä pettämist'.Kuulin muutama päivä sitten,että sopimaton ihastuksen kohteeni on kuollut.Koska olimme muka vain puolituttuja,en voi surra häntä avoimesti,mutta tuntuu että sydän pakahtuu.Kuinka voin käsitellä kiellettyjä tunteita? Pitääkö sellaiset vain tukahduttaa?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avautuneet toisillemme eli henkistä pettämistä... mitä ihmettä tuo on?
Sielunkumppani, joka onkin varattu tahollaan. Monen mielestä pahempaa kuin fyysinen pettäminen, koska se porautuu mieleen eikä ole vain ruumiin hetkellinen hairahdus.
Sielunkumppani? Ettekö te ikinä keskustele henkeviä kenenkään kanssa? Jos keskustelette on kyseessä heti sielunkumppani 😈
No kyllä sen tietää, jos on kyseessä sielunkumppani jonka kanssa haluat jakaa elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin ärsyttävää, että jollain edes on muodostunut tilanne, jossa ei voi surra julkisesti. Miksi kukaan tekee tuollaista vääryyttä sille, joka on oma puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avautuneet toisillemme eli henkistä pettämistä... mitä ihmettä tuo on?
Sielunkumppani, joka onkin varattu tahollaan. Monen mielestä pahempaa kuin fyysinen pettäminen, koska se porautuu mieleen eikä ole vain ruumiin hetkellinen hairahdus.
Sielunkumppani? Ettekö te ikinä keskustele henkeviä kenenkään kanssa? Jos keskustelette on kyseessä heti sielunkumppani 😈
Ei kai noita tunteita jokaista keskustelukumppania kohtaan synny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se henkistä pettämistä, jos haluaisi viedä fyysiselle tasolle ja tietää, että ainoa syy miksi ei vienyt on jokin ulkoinen tekijä, ei mikään oma tasapainoinen päätös. Turhaa sitä on valkopestä miksikään muuksi. Vai miten mielellään kukaan kuuntelisi naimisissa olevan ystävänsä avautumista siitä, miten on varma, että seksi Maken kanssa ois niin ihana kokemusa takuulla paljon parempaa kuin nykyisen puolison? Siis silti pystyn hyvin ymmärtämään miksi joku tuollaiseenkin henkiseen pettämiseen ryhtyy tai joutuu koska olen itsekin ollut siinä tilanteessa, eli en sellaista tuomitse. Mutta en iloitsisi tai kokisi ihan oikeutetuksi jos minun miehelläni olisi vastaava juttu. Minä varmaan eroaisin. En tajua, miksi mieheni ei, mutta se on hänen päätöksensä, en minäkään halunnut hänestä erota. Kun en saanut sitä suhdettakaan. Nih. Varsinainen pulmunen!
8Sulla nyt ei ole aavistustakaan mitä tuo henkinen juttu on. Siinä ei ole mitään ensisijaista ajatusta siitä, että seksi olisi parempaa kuin oman kanssa vaan sitä loksahtaa henkisesti yhteen ihan kuin olisi löytänyt toisen puoliskonsa. Oletettavasti se seksikin sitten on loistavaa, kuten meidän tapauksessa oli, koska menimme sen rajan yli. Mutta se ei todellakaan ollut sen yhteyden pointti. En ole ap.
Öö no kyllä on, mutta ehkä otin tuon seksin esille siksi, että itse olisin esimerkki naisesta jolle seksi ei ole koskaan ollut tyydyttävää, koska tunteetkin on puuttuneet, mutta sen ihmisen kanssa, johon oli ulkopuolinen suhde, sitten olisi. Minulla ei ole asiasta kokemusta, koska en päässyt sinne saakka, mutta jos pääsisin niin tuo on asia, josta puhuisin ystävilleni aivan varmasti. Sen verran iso asia elämässä.
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se henkistä pettämistä, jos haluaisi viedä fyysiselle tasolle ja tietää, että ainoa syy miksi ei vienyt on jokin ulkoinen tekijä, ei mikään oma tasapainoinen päätös. Turhaa sitä on valkopestä miksikään muuksi. Vai miten mielellään kukaan kuuntelisi naimisissa olevan ystävänsä avautumista siitä, miten on varma, että seksi Maken kanssa ois niin ihana kokemusa takuulla paljon parempaa kuin nykyisen puolison? Siis silti pystyn hyvin ymmärtämään miksi joku tuollaiseenkin henkiseen pettämiseen ryhtyy tai joutuu koska olen itsekin ollut siinä tilanteessa, eli en sellaista tuomitse. Mutta en iloitsisi tai kokisi ihan oikeutetuksi jos minun miehelläni olisi vastaava juttu. Minä varmaan eroaisin. En tajua, miksi mieheni ei, mutta se on hänen päätöksensä, en minäkään halunnut hänestä erota. Kun en saanut sitä suhdettakaan. Nih. Varsinainen pulmunen!
8Miten ihmeessä olet päätynyt viettämään elämääsi ihmisen kanssa, joka ei tyydytä sinua henkisesti eikä seksuaalisesti? =(
Sulla nyt ei ole aavistustakaan mitä tuo henkinen juttu on. Siinä ei ole mitään ensisijaista ajatusta siitä, että seksi olisi parempaa kuin oman kanssa vaan sitä loksahtaa henkisesti yhteen ihan kuin olisi löytänyt toisen puoliskonsa. Oletettavasti se seksikin sitten on loistavaa, kuten meidän tapauksessa oli, koska menimme sen rajan yli. Mutta se ei todellakaan ollut sen yhteyden pointti. En ole ap.
Öö no kyllä on, mutta ehkä otin tuon seksin esille siksi, että itse olisin esimerkki naisesta jolle seksi ei ole koskaan ollut tyydyttävää, koska tunteetkin on puuttuneet, mutta sen ihmisen kanssa, johon oli ulkopuolinen suhde, sitten olisi. Minulla ei ole asiasta kokemusta, koska en päässyt sinne saakka, mutta jos pääsisin niin tuo on asia, josta puhuisin ystävilleni aivan varmasti. Sen verran iso asia elämässä.
8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin ärsyttävää, että jollain edes on muodostunut tilanne, jossa ei voi surra julkisesti. Miksi kukaan tekee tuollaista vääryyttä sille, joka on oma puoliso.
Ai ap:n puolison vika, että ap ei voi vuodattaa suruaan salarakkaan kuolemasta puolisolleen?
Vai ap:n vika, että omasi sellaisen rakkaan, jota ei voi surra kumppanin edessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se henkistä pettämistä, jos haluaisi viedä fyysiselle tasolle ja tietää, että ainoa syy miksi ei vienyt on jokin ulkoinen tekijä, ei mikään oma tasapainoinen päätös. Turhaa sitä on valkopestä miksikään muuksi. Vai miten mielellään kukaan kuuntelisi naimisissa olevan ystävänsä avautumista siitä, miten on varma, että seksi Maken kanssa ois niin ihana kokemusa takuulla paljon parempaa kuin nykyisen puolison? Siis silti pystyn hyvin ymmärtämään miksi joku tuollaiseenkin henkiseen pettämiseen ryhtyy tai joutuu koska olen itsekin ollut siinä tilanteessa, eli en sellaista tuomitse. Mutta en iloitsisi tai kokisi ihan oikeutetuksi jos minun miehelläni olisi vastaava juttu. Minä varmaan eroaisin. En tajua, miksi mieheni ei, mutta se on hänen päätöksensä, en minäkään halunnut hänestä erota. Kun en saanut sitä suhdettakaan. Nih. Varsinainen pulmunen!
8Miten ihmeessä olet päätynyt viettämään elämääsi ihmisen kanssa, joka ei tyydytä sinua henkisesti eikä seksuaalisesti? =(
Sulla nyt ei ole aavistustakaan mitä tuo henkinen juttu on. Siinä ei ole mitään ensisijaista ajatusta siitä, että seksi olisi parempaa kuin oman kanssa vaan sitä loksahtaa henkisesti yhteen ihan kuin olisi löytänyt toisen puoliskonsa. Oletettavasti se seksikin sitten on loistavaa, kuten meidän tapauksessa oli, koska menimme sen rajan yli. Mutta se ei todellakaan ollut sen yhteyden pointti. En ole ap.
Öö no kyllä on, mutta ehkä otin tuon seksin esille siksi, että itse olisin esimerkki naisesta jolle seksi ei ole koskaan ollut tyydyttävää, koska tunteetkin on puuttuneet, mutta sen ihmisen kanssa, johon oli ulkopuolinen suhde, sitten olisi. Minulla ei ole asiasta kokemusta, koska en päässyt sinne saakka, mutta jos pääsisin niin tuo on asia, josta puhuisin ystävilleni aivan varmasti. Sen verran iso asia elämässä.
8
"Miten ihmeessä olet päätynyt viettämään elämääsi ihmisen kanssa, joka ei tyydytä sinua henkisesti eikä seksuaalisesti? =("
Olemalla seksuaalisesti haluton 4-kymppiseksi asti. En valinnut siis kumppaniani seksin perusteella enkä seksin takia. Kun aloin haluta huomasin, ettei mieheni ole minulle seksuaalisesti sopiva eikä edes kovin kiinnostava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuo on joskus edessä myös. Uskoisin surun ottavan aikansa, kuukausista vuoteen, pariin suhteen laadusta riippuen. Olisiko sinulla joku rakas läheinen ystävä, jolle uskaltaisit kertoa asiasta?
Itse asiassa minulla on yksi ystävä,jolle voin kertoa kaiken,hän ei koskaan tuomitse vaan on ihanan empaattinen.Joku ehdotti asian puomista puolison kanssa,mutta juuri siksi yritän vaikuttaa normaalilta,etten loukkaa puolison tunteita tällä jutulla.Kirjoitan päiväkirjaakin,mutta tuntuu todella terapeuttiselta keskustella teidän palstamammojen kanssa,täältä saa usein avun 'omituisiin'ongelmiin.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se henkistä pettämistä, jos haluaisi viedä fyysiselle tasolle ja tietää, että ainoa syy miksi ei vienyt on jokin ulkoinen tekijä, ei mikään oma tasapainoinen päätös. Turhaa sitä on valkopestä miksikään muuksi. Vai miten mielellään kukaan kuuntelisi naimisissa olevan ystävänsä avautumista siitä, miten on varma, että seksi Maken kanssa ois niin ihana kokemusa takuulla paljon parempaa kuin nykyisen puolison? Siis silti pystyn hyvin ymmärtämään miksi joku tuollaiseenkin henkiseen pettämiseen ryhtyy tai joutuu koska olen itsekin ollut siinä tilanteessa, eli en sellaista tuomitse. Mutta en iloitsisi tai kokisi ihan oikeutetuksi jos minun miehelläni olisi vastaava juttu. Minä varmaan eroaisin. En tajua, miksi mieheni ei, mutta se on hänen päätöksensä, en minäkään halunnut hänestä erota. Kun en saanut sitä suhdettakaan. Nih. Varsinainen pulmunen!
8Miten ihmeessä olet päätynyt viettämään elämääsi ihmisen kanssa, joka ei tyydytä sinua henkisesti eikä seksuaalisesti? =(
Sulla nyt ei ole aavistustakaan mitä tuo henkinen juttu on. Siinä ei ole mitään ensisijaista ajatusta siitä, että seksi olisi parempaa kuin oman kanssa vaan sitä loksahtaa henkisesti yhteen ihan kuin olisi löytänyt toisen puoliskonsa. Oletettavasti se seksikin sitten on loistavaa, kuten meidän tapauksessa oli, koska menimme sen rajan yli. Mutta se ei todellakaan ollut sen yhteyden pointti. En ole ap.
Öö no kyllä on, mutta ehkä otin tuon seksin esille siksi, että itse olisin esimerkki naisesta jolle seksi ei ole koskaan ollut tyydyttävää, koska tunteetkin on puuttuneet, mutta sen ihmisen kanssa, johon oli ulkopuolinen suhde, sitten olisi. Minulla ei ole asiasta kokemusta, koska en päässyt sinne saakka, mutta jos pääsisin niin tuo on asia, josta puhuisin ystävilleni aivan varmasti. Sen verran iso asia elämässä.
8"Miten ihmeessä olet päätynyt viettämään elämääsi ihmisen kanssa, joka ei tyydytä sinua henkisesti eikä seksuaalisesti? =("
Olemalla seksuaalisesti haluton 4-kymppiseksi asti. En valinnut siis kumppaniani seksin perusteella enkä seksin takia. Kun aloin haluta huomasin, ettei mieheni ole minulle seksuaalisesti sopiva eikä edes kovin kiinnostava.
Ok, tuo selittää seksuaalisuuden, mutta onko henkinen puoli ollut aina huonosti vai onko teillä ollut klasinnen 'erilleenkasvaminen'?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se henkistä pettämistä, jos haluaisi viedä fyysiselle tasolle ja tietää, että ainoa syy miksi ei vienyt on jokin ulkoinen tekijä, ei mikään oma tasapainoinen päätös. Turhaa sitä on valkopestä miksikään muuksi. Vai miten mielellään kukaan kuuntelisi naimisissa olevan ystävänsä avautumista siitä, miten on varma, että seksi Maken kanssa ois niin ihana kokemusa takuulla paljon parempaa kuin nykyisen puolison? Siis silti pystyn hyvin ymmärtämään miksi joku tuollaiseenkin henkiseen pettämiseen ryhtyy tai joutuu koska olen itsekin ollut siinä tilanteessa, eli en sellaista tuomitse. Mutta en iloitsisi tai kokisi ihan oikeutetuksi jos minun miehelläni olisi vastaava juttu. Minä varmaan eroaisin. En tajua, miksi mieheni ei, mutta se on hänen päätöksensä, en minäkään halunnut hänestä erota. Kun en saanut sitä suhdettakaan. Nih. Varsinainen pulmunen!
8Miten ihmeessä olet päätynyt viettämään elämääsi ihmisen kanssa, joka ei tyydytä sinua henkisesti eikä seksuaalisesti? =(
Sulla nyt ei ole aavistustakaan mitä tuo henkinen juttu on. Siinä ei ole mitään ensisijaista ajatusta siitä, että seksi olisi parempaa kuin oman kanssa vaan sitä loksahtaa henkisesti yhteen ihan kuin olisi löytänyt toisen puoliskonsa. Oletettavasti se seksikin sitten on loistavaa, kuten meidän tapauksessa oli, koska menimme sen rajan yli. Mutta se ei todellakaan ollut sen yhteyden pointti. En ole ap.
Öö no kyllä on, mutta ehkä otin tuon seksin esille siksi, että itse olisin esimerkki naisesta jolle seksi ei ole koskaan ollut tyydyttävää, koska tunteetkin on puuttuneet, mutta sen ihmisen kanssa, johon oli ulkopuolinen suhde, sitten olisi. Minulla ei ole asiasta kokemusta, koska en päässyt sinne saakka, mutta jos pääsisin niin tuo on asia, josta puhuisin ystävilleni aivan varmasti. Sen verran iso asia elämässä.
8"Miten ihmeessä olet päätynyt viettämään elämääsi ihmisen kanssa, joka ei tyydytä sinua henkisesti eikä seksuaalisesti? =("
Olemalla seksuaalisesti haluton 4-kymppiseksi asti. En valinnut siis kumppaniani seksin perusteella enkä seksin takia. Kun aloin haluta huomasin, ettei mieheni ole minulle seksuaalisesti sopiva eikä edes kovin kiinnostava.
Mitä alapeukutettavaa tässäkin nyt on? Mieheni kyllä tyydyttää minut henkisesti, mutta ei seksuaalisesti. Niin uskon, että on olemassa miehiä, jotka tyydyttävät minut seksuaalisesti ja henkisestikin, niin jos tapaisin sellaisen niin henkisen yhteyden hehkutuksessa ei olisi minulle mitään uutta, mutta seksuaalisella onnistumisella todellakin olisi.
Miksi varattu ei ole eronnut puolisosta? Vastaus: koska ei halua, kaikki muu on selittelyä. Säälittävää märehdintää ja uikutusta kakkoselta kun pano kuolee. Jäitkö ilman perintöä vai mikä mättää? Ymmärrätkö että panon lapset myös vihaavat/vihaisivat sinua jos tietäisivät olemassaolostasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se henkistä pettämistä, jos haluaisi viedä fyysiselle tasolle ja tietää, että ainoa syy miksi ei vienyt on jokin ulkoinen tekijä, ei mikään oma tasapainoinen päätös. Turhaa sitä on valkopestä miksikään muuksi. Vai miten mielellään kukaan kuuntelisi naimisissa olevan ystävänsä avautumista siitä, miten on varma, että seksi Maken kanssa ois niin ihana kokemusa takuulla paljon parempaa kuin nykyisen puolison? Siis silti pystyn hyvin ymmärtämään miksi joku tuollaiseenkin henkiseen pettämiseen ryhtyy tai joutuu koska olen itsekin ollut siinä tilanteessa, eli en sellaista tuomitse. Mutta en iloitsisi tai kokisi ihan oikeutetuksi jos minun miehelläni olisi vastaava juttu. Minä varmaan eroaisin. En tajua, miksi mieheni ei, mutta se on hänen päätöksensä, en minäkään halunnut hänestä erota. Kun en saanut sitä suhdettakaan. Nih. Varsinainen pulmunen!
8Miten ihmeessä olet päätynyt viettämään elämääsi ihmisen kanssa, joka ei tyydytä sinua henkisesti eikä seksuaalisesti? =(
Sulla nyt ei ole aavistustakaan mitä tuo henkinen juttu on. Siinä ei ole mitään ensisijaista ajatusta siitä, että seksi olisi parempaa kuin oman kanssa vaan sitä loksahtaa henkisesti yhteen ihan kuin olisi löytänyt toisen puoliskonsa. Oletettavasti se seksikin sitten on loistavaa, kuten meidän tapauksessa oli, koska menimme sen rajan yli. Mutta se ei todellakaan ollut sen yhteyden pointti. En ole ap.
Öö no kyllä on, mutta ehkä otin tuon seksin esille siksi, että itse olisin esimerkki naisesta jolle seksi ei ole koskaan ollut tyydyttävää, koska tunteetkin on puuttuneet, mutta sen ihmisen kanssa, johon oli ulkopuolinen suhde, sitten olisi. Minulla ei ole asiasta kokemusta, koska en päässyt sinne saakka, mutta jos pääsisin niin tuo on asia, josta puhuisin ystävilleni aivan varmasti. Sen verran iso asia elämässä.
8"Miten ihmeessä olet päätynyt viettämään elämääsi ihmisen kanssa, joka ei tyydytä sinua henkisesti eikä seksuaalisesti? =("
Olemalla seksuaalisesti haluton 4-kymppiseksi asti. En valinnut siis kumppaniani seksin perusteella enkä seksin takia. Kun aloin haluta huomasin, ettei mieheni ole minulle seksuaalisesti sopiva eikä edes kovin kiinnostava.
Ok, tuo selittää seksuaalisuuden, mutta onko henkinen puoli ollut aina huonosti vai onko teillä ollut klasinnen 'erilleenkasvaminen'?
No itsellä on tullut paljon muutoksia myös henkisellä puolella.
Vierailija kirjoitti:
ENsinnäkni, älä ajattele että se mitä tunsit oli "henkistä pettämistä". Miksi halventaisit tuollaisella ilmauksella jotian mikä ei kuitenkaan ollut fyysistä, todellista, pettämistä ja tuntemastasi surusta päätellen oli sinulle hyvin tärkeää. Olen itse kokenut vastaavan ihastumisen ja uskon, että juuri sen takia että emme koskaan vieneet sitä fyysielle tasolle, se toi kummankin meistä elämään jotakin aidosti hyvää ja kaunista.
Otan osaa. Voimia sinulle. Kosketit, minua, toisella tavalla tunteikkaassa elämäntilanteessa olevaa niin että sain itkettyä itkun, jota en ole osannut muuten itkeä.
Tämä viesti sai minut itkemään,mutta hyvällä tavalla.Ihana tietää,että joku ymmärtää.Ihanasti sanuttu tuo,että ei pidä pilata kaunista asiaa ajattelemalla siitä rumasti.Kiitos!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään vuodattaisi tällaista surua puolisolleni. Jos olisi pakko eli en pystyisi peittämään suruani saattaisin selittää jotain vanhan tuttavan kuolemasta ja siitä miksi (nuori/terve/yllättävä/kamala sairaus/kauhea tapaturma, onhan näitä) se järkytti. Etkö voisi puhua kavereillesi, onko teillä yhteisiä tuttuja? Usein kuoleman kohdatessa tuntemattomammatkin päivittelevät tapahtunutta. Joudut kuitenkin tekemään suurimman surutyön yksin ja aiemmin ehdotettu muisteluhetki vaikutti minustakin hyvältä ajatukselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että se suruun kuuluva psyykkinen työ tehdään samalla tavalla omassa mielessä riippumatta siitä, onko surun aihe "sopimaton" joltain kantilta.
Joo, mutta pitää esittää pirteää ja normaalia muille, vaikka olisi joitakin kuukausia ihan hajalla. Suruhan on myös tosi fyysinen ja väsyttävä tunne.
Ei sinun tarvitse mitään esittää. Jos siippasi kysyy, miksi olet allapäin, voihan sinä keksiä jonkun tekosyyn, vaikka että olet nukkunut huonosti ja töissä on stressiä. Että ei ole mitään hätää, tarvitset vaan vähän omaa aikaa enemmän ja lepoa.
Tämäkin oli muuten hyvä neuvo,voihan sitä olla mieli maassa muistakin syistä kuin sydänsuruista,kiitos! AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se henkistä pettämistä, jos haluaisi viedä fyysiselle tasolle ja tietää, että ainoa syy miksi ei vienyt on jokin ulkoinen tekijä, ei mikään oma tasapainoinen päätös. Turhaa sitä on valkopestä miksikään muuksi. Vai miten mielellään kukaan kuuntelisi naimisissa olevan ystävänsä avautumista siitä, miten on varma, että seksi Maken kanssa ois niin ihana kokemusa takuulla paljon parempaa kuin nykyisen puolison? Siis silti pystyn hyvin ymmärtämään miksi joku tuollaiseenkin henkiseen pettämiseen ryhtyy tai joutuu koska olen itsekin ollut siinä tilanteessa, eli en sellaista tuomitse. Mutta en iloitsisi tai kokisi ihan oikeutetuksi jos minun miehelläni olisi vastaava juttu. Minä varmaan eroaisin. En tajua, miksi mieheni ei, mutta se on hänen päätöksensä, en minäkään halunnut hänestä erota. Kun en saanut sitä suhdettakaan. Nih. Varsinainen pulmunen!
8Sulla nyt ei ole aavistustakaan mitä tuo henkinen juttu on. Siinä ei ole mitään ensisijaista ajatusta siitä, että seksi olisi parempaa kuin oman kanssa vaan sitä loksahtaa henkisesti yhteen ihan kuin olisi löytänyt toisen puoliskonsa. Oletettavasti se seksikin sitten on loistavaa, kuten meidän tapauksessa oli, koska menimme sen rajan yli. Mutta se ei todellakaan ollut sen yhteyden pointti. En ole ap.
Hyvä,edes joku ymmärsi pointin,siis tämä alempi lainaustyyppi <3 Tarkoittamani henkinen pettäminen oli juuri tuollaista kun kuvailit! AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että se suruun kuuluva psyykkinen työ tehdään samalla tavalla omassa mielessä riippumatta siitä, onko surun aihe "sopimaton" joltain kantilta.
Yleensä surutyöhön nimenomaan kuuluu asioiden jakaminen toisten kanssa jotta suru lievittyy, niin miten jaat kun niin tunteiden olisi pitänyt pysyä kaverillisina?
Juuri tämä on se ongelma.Yleensä,kun on suruja,juttelen niistä esimerkiksi puolison ja ystävien kanssa.Nyt voin avautua vain päiväkirjaan ja anonyymille keskustelupalstalle,sekä yhdelle ystävälle,jolla on itsellään pahoja ongelmia,en viitsisi häntä kuormittaa liikaa.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että se suruun kuuluva psyykkinen työ tehdään samalla tavalla omassa mielessä riippumatta siitä, onko surun aihe "sopimaton" joltain kantilta.
Yleensä surutyöhön nimenomaan kuuluu asioiden jakaminen toisten kanssa jotta suru lievittyy, niin miten jaat kun niin tunteiden olisi pitänyt pysyä kaverillisina?
Juuri tämä on se ongelma.Yleensä,kun on suruja,juttelen niistä esimerkiksi puolison ja ystävien kanssa.Nyt voin avautua vain päiväkirjaan ja anonyymille keskustelupalstalle,sekä yhdelle ystävälle,jolla on itsellään pahoja ongelmia,en viitsisi häntä kuormittaa liikaa.
AP
Joka tapauksessa aika parantaa haavat. Yritä jotenkin sinnitellä ja itke välillä vaikka väkisin musiikin avulla, jos suru alkaa patoutua fyysiseksi. Lämmin halaus.
Vierailija kirjoitti:
Miksi varattu ei ole eronnut puolisosta? Vastaus: koska ei halua, kaikki muu on selittelyä. Säälittävää märehdintää ja uikutusta kakkoselta kun pano kuolee. Jäitkö ilman perintöä vai mikä mättää? Ymmärrätkö että panon lapset myös vihaavat/vihaisivat sinua jos tietäisivät olemassaolostasi?
Missasit sitten pointin oikein huolellisesti.Nykyinen suhde on toimiva,mutta arkipäiväistynyt.Mitään 'panoa' ei ole koskaan ollut,sen sijaan tutustuin ihanaan mieheen jonka kanssa oli syvä,henkinen yhteys,ihastuin häneen,mutta ei ollut mitään fyysistä kontaktia tai syytä eroon.Perintöasioista en ole huolissani,olemme avopari,emme naimisissa.Ei ole myöskään lapsia,jotka vihaisivat minua syyttä.Kiitos kuitenkin kommentistasi,ihmettelinkin kun täällä on ollut niin mukavaa porukkaa,ehkä inhottavat mammat kaivautuvat koloistaan vasta illalla.
AP
Alue: Aihe vapaa
Yleensä surutyöhön nimenomaan kuuluu asioiden jakaminen toisten kanssa jotta suru lievittyy, niin miten jaat kun niin tunteiden olisi pitänyt pysyä kaverillisina?