Lue keskustelun säännöt.
Siis voiko ystävyys loppua näin pienestä asiasta johtuen?t.ammattivalittaja
27.04.2016 |
Tuo ainoa ihminen jota voin ystäväksi kutsua hylkäsi minut tuon adoptiojutun takia. Voiko noin pienestä asiasta ystävyys loppua?
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Sä kysyt, voiko ystävyys loppua siihen, että sun adoptiotarinasi paljastuu. Näköjään voi.
Mietipä, mitä sen asian paljastuminen tekee sun suhteellesi nuorempaan poikaan, jos ystäväkin otti sen noin raskaasti.
Sun ainoa keino minimoida vahingot on kertoa pikkuveljelle itse. Mutta sähän et halua niitä vahinkoja minimoida vaan mieluummin annat katastrofin tulla.
Vastoin nuoremman lapsen isän tahtoako kerron velipuolesta? ja mitä mä kerron? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kovilla olisi ystävyys itselläkin, jos ystävästä paljastuisi tuollainen asia. Se vaan tekisi vaikutelman, että koko ihminen on jotain ihan muuta mitä olen luullut.
Eihän ihmisen tarvitse kertoa itsestään mitään, mitä ei halua.Itse en ainakaan velvoita tai odota "tunnustuksia" keneltäkään.Jokaisella on oikeus yksityisyyteen, kertoo sen minkä haluaa.Tiedän ihmisiä, joilla on tosi rankkoja taustoja, jopa rikollisuutta, mutta ovat kouluttautuneet ja ovat nyt aivan muuta kuin menneisyytensä,enkä ole heitä niistä tuominnut.
Aina kuitenkin löytyy "ystäviä" jotka iskevät puukon selkään, joten parasta pitää yksityisimmät asiat ominaan.Omalla kohdallani ystävyyden loppumiseen vaikuttaisi epälojaalisuus.Pahinta on se, että ihminen käyttää ensin ystävää omiin tarkoituksiinsa, urkkii sitten kipeitä tietoja "ystävyyden" varjolla ja sitten toisen lojaalisuuden tietäen, analysoi hänen asiat täysin ulkopuolisten kanssa, tyyliin "koko kurssimme, opettajaa myöten oli samaa mieltä sinusta" ja kaiken kukkuraksi esittelee ystävänsä heille ja kertoo vasta sitten, että hänen asioitaan on reposteltu "julkisesti".Millainen "ystävä" toimii siten.Sellaisen jälkeen ei käsittääkseni ole enää paluuta entiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko tuo valehtelu sinulta ihan automaattisesti ja luontevasti, vai joudutko miettimään asiaa?
Muistan, kuinka olet (ainakin) kahteen kertaan väittänyt jo kertoneesi isoveljestä pikkuveljelle. Ja nuorempi poika "oli ottanut asian hyvin" (joo, muistan jopa tarkan sanamuotosi).
Suoraan sanottuna en ihmettele, että sinulla ei ole ystäviä eivätkä sukulaisesikaan halua pitää sinuun yhteyttä, jos kaikessa muussakin käyttäydyt kuten täällä.
Täällähän ei muita ammattivalittajia ole. Juuri kerran aamulla bongasin jonkun joka ei tiennyt adoptiosta mitään vaikka väitti olevansa minä.ap
Näköjään tulee automaattisesti ja luontevasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä kysyt, voiko ystävyys loppua siihen, että sun adoptiotarinasi paljastuu. Näköjään voi.
Mietipä, mitä sen asian paljastuminen tekee sun suhteellesi nuorempaan poikaan, jos ystäväkin otti sen noin raskaasti.
Sun ainoa keino minimoida vahingot on kertoa pikkuveljelle itse. Mutta sähän et halua niitä vahinkoja minimoida vaan mieluummin annat katastrofin tulla.
Vastoin nuoremman lapsen isän tahtoako kerron velipuolesta? ja mitä mä kerron? ap
No ethän sä kerro. Sä tiedät sen ja kaikki sun kirjoituksia lukeneet tietää sen. Sä et kerro vaan jäät odottelemaan että taivas putoaa niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä kysyt, voiko ystävyys loppua siihen, että sun adoptiotarinasi paljastuu. Näköjään voi.
Mietipä, mitä sen asian paljastuminen tekee sun suhteellesi nuorempaan poikaan, jos ystäväkin otti sen noin raskaasti.
Sun ainoa keino minimoida vahingot on kertoa pikkuveljelle itse. Mutta sähän et halua niitä vahinkoja minimoida vaan mieluummin annat katastrofin tulla.
Vastoin nuoremman lapsen isän tahtoako kerron velipuolesta? ja mitä mä kerron? ap
No ethän sä kerro. Sä tiedät sen ja kaikki sun kirjoituksia lukeneet tietää sen. Sä et kerro vaan jäät odottelemaan että taivas putoaa niskaan.
Miten tuollaisen asian kertoo 7v lapselle? ei hänelle voi mistään edellisestä liitosta väkivaltaisen miehen kanssa puhua eikä siitä että vanhempi lapsi sai alkunsa raiskauksesta.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ehkä vaikuta suhun mitenkään. Mutta siihen pois antamaasi poikaan kyllä vaikuttaa koko hänen loppuikänsä.
Ja siihen millaisen kuvan annat toisille itsestäsi. Kun et kerro noin isosta asiasta, en luottaisi enää pätkän vertaa.
Ohis. Mielestäni kaikki asiat omasta elämästä ei kuulu edes ystäville. Eihän sekään kuulu kenellekään, onko joku tehnyt abortin, kuinka monen kanssa ollut sängyssä. Eli ei sinunkaan kuulu tietää kaikkea ystävästäsi. Jokainen elää omaa elämäänsä ja jos noin paljon toisen valinnat voi vaikuttaa, et ole kovin hyvä ystävä.
En minäkään pysty aborttiin, ystäväni pystyi. Ei ole minun asia hänen puolesta sanella miten elää elämäänsä.
En lukenut koko ketjua, mutta tuon lainaamani kommentin kanssa olen samaa mieltä.
Jokainen valitsee mitä jakaa ystävänsä kanssa ja kantaa sitten siitä valinnastaan vastuun. Ystävälle ei ole velkaa mitään "yleisavautumista" eikä sellaista voi vaatia tai edellyttää. Ystävä ei myöskään ole mikään kaatopaikka, jonne vain kumotaan kaikki asiat ja sen pitää kestää se. Ystävällä on oikeus olla eri mieltä, tuomitakin. Ystävyys kuitenkin yleensä kestää sen, että ollaan eri mieltä, riidellään ja sovitaan. Päätetään olla sekä eri mieltä että ystäviä. Ystävä ei ole bändäri, eikä ystävyys mikään ihailijakerho.
Ammattivalittaja on tietysti ihan oma lukunsa. Sitä en kuitenkaan ymmärrä miksi hänen päätöstään antaa esikoinen adoptioon pidetään niin kauheana asiana. Adoptiossa on aina kyseessä lapsen etu. Eikö sillä ole mitään merkitystä tai arvoa? Ei kai kukaan huvikseen anna lastaan pois. Monet päätyvät myös aborttiin lapsen edun tähden: lapsi ei ole toivottu, hänestä ei pystytä pitämään huolta jne. Tällaisten päätösten yksioikoinen tuomitseminen on minusta ajattelematonta ja julmaa.
En usko että kukaan täällä on tuominnut ammattivalittajaa siitä, että hän on antanut ensimmäisen lapsensa pois. Ilmiselvästi lapselle on käynyt tässä tapauksessa hyvin.
Sen sijaan ammattivalittajaa on paheksuttu siitä, kuinka ilkeästi hän suhtautuu siihen pois antamaansa lapseen ja kuinka häntä täällä pilkkaa.
Hän aina välillä ilmoittaa, ettei kerro täällä "yksityisasioistaan", mutta eihän hän mistään muusta kirjoitakaan kuin yksityisasioistaan. Ainakin se adoptioon annetun pojan solvaaminen olisi kyllä saanut jäädä väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, nyt mä ymmärrän paremmin sitä, että poika ei ole oikein sopeutunut adoptioperheeseen. On eri asia, kun adoptoidaan vauvana kuin se, että adoptoidaan 6-vuotiaana. Siinä iässä ei välttämättä enää tule sellaista tunnesidettä (voi tulla, mutta ei välttämättä).
Ja näin ollen on oikein hyvä, että sovitte avoimesta adoptiosta ja lapsi saa pitää yhteyttä myös biologiseen äitiinsä. Sun itsesi pitää vaan nyt ottaa toinen asenne siihen poikaan. Se ei ole sulle riippakivi vaan voimavara. Ja samoin pikkuveljelle, joka sillä tavoin saa kaipaamansa sisaruksen.
No ei hän ollut noin vanha kun hänet adoptoitiin mutta adoptiovanhemmat olivat tuntemattomia meille kaikille, heidät pelan avulla löydettiin. Toki sain sanoa mistä päin suomea heidät haluaisin, ammattitoiveita yms eli pela aika paljon kuuntelee millaiset adoptiovanhemmat haluaa. Nykyinen lapseni isä ei halua että nuorempi tutustuu vanhempaan niin en ala väkisellään toisiinsa tutustuttamaan.ap
Tutustuttaa ei tarvitsisi, mutta nythän salaat koko adoptiopojan olemassaolon toiselta pojaltasi. Ja on vain ajan kysymys koska asia paljastuu toiselle pojallesi.
Mitä sitten vaikka se paljastuu? en usko että heistä mitään ylimpiä ystäviä tulee. Ei se vaikuta kuitenkaan esim perinnönjakoon, kuolemaani tms koska adoptioon annettu perii adoptiovanhempansa ei biovanhempiaan enkä heitä hautajaisiini halua.ap
Sinä juuri tässä aloituksessa valitit, kun ystävyyssuhde katkesi adption paljastumiseen. Mitäs luulet tapahtuvan poikasi suhteessa sinuun, kun tuo adoptioasia paljastuu? Ei kyse ole perinnönjaosta tai muusta raha-asiasta, joita sinä vain tunnut ajattelevan. Kyseessä on poikasi suhteesta ja luottamuksesta sinuun eikä poikasi suhteesta adoptiopoikaan tai rahasta. Ymmärrätkö?
Älä tule sitten tänne ihmettelemään, miksi poikasi suhtautuminen sinuun muuttui kun velipuolen olemassaolo jotain kiertotietä paljastui hänelle.
En tule mutta tiedän että se ei vaikuta mitenkään. Nuorempi lapseni aikanaan tajuaa ja voin sitten aikuisena selittää hänelle miksi asiaa peittelin häneltä.ap
Tiedät sen mistä? Paljastuminen tulee tapahtumaan melko pian.
Mistä sinä sen paljastumisen tiedät? ovat persoonaltaan täysin vastakohtia ja heillä on iso ikäero.ap
Se on väistämätöntä, koska kaikki muut ympärillä tietävät asian, eikä mitään valaehtoista salauslupausta ole, joten koska ihmiset ovat ihmisiä, joku sen jossain vaiheessa joko tahtoen tai tahtomattaan tulee paljastaneeksi. Asiahan ei ole vain sinun käsissäsi, etkä voi muiden tekemisiä hallita. Poikien persoonilla tai iällä ei tässä ole mitään tekemistä, eikä se mitenkään vaikuta siihen, että asia tulee väistämättä paljastumaan toisellekin pojalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, nyt mä ymmärrän paremmin sitä, että poika ei ole oikein sopeutunut adoptioperheeseen. On eri asia, kun adoptoidaan vauvana kuin se, että adoptoidaan 6-vuotiaana. Siinä iässä ei välttämättä enää tule sellaista tunnesidettä (voi tulla, mutta ei välttämättä).
Ja näin ollen on oikein hyvä, että sovitte avoimesta adoptiosta ja lapsi saa pitää yhteyttä myös biologiseen äitiinsä. Sun itsesi pitää vaan nyt ottaa toinen asenne siihen poikaan. Se ei ole sulle riippakivi vaan voimavara. Ja samoin pikkuveljelle, joka sillä tavoin saa kaipaamansa sisaruksen.
No ei hän ollut noin vanha kun hänet adoptoitiin mutta adoptiovanhemmat olivat tuntemattomia meille kaikille, heidät pelan avulla löydettiin. Toki sain sanoa mistä päin suomea heidät haluaisin, ammattitoiveita yms eli pela aika paljon kuuntelee millaiset adoptiovanhemmat haluaa. Nykyinen lapseni isä ei halua että nuorempi tutustuu vanhempaan niin en ala väkisellään toisiinsa tutustuttamaan.ap
Tutustuttaa ei tarvitsisi, mutta nythän salaat koko adoptiopojan olemassaolon toiselta pojaltasi. Ja on vain ajan kysymys koska asia paljastuu toiselle pojallesi.
Mitä sitten vaikka se paljastuu? en usko että heistä mitään ylimpiä ystäviä tulee. Ei se vaikuta kuitenkaan esim perinnönjakoon, kuolemaani tms koska adoptioon annettu perii adoptiovanhempansa ei biovanhempiaan enkä heitä hautajaisiini halua.ap
Sinä juuri tässä aloituksessa valitit, kun ystävyyssuhde katkesi adption paljastumiseen. Mitäs luulet tapahtuvan poikasi suhteessa sinuun, kun tuo adoptioasia paljastuu? Ei kyse ole perinnönjaosta tai muusta raha-asiasta, joita sinä vain tunnut ajattelevan. Kyseessä on poikasi suhteesta ja luottamuksesta sinuun eikä poikasi suhteesta adoptiopoikaan tai rahasta. Ymmärrätkö?
Älä tule sitten tänne ihmettelemään, miksi poikasi suhtautuminen sinuun muuttui kun velipuolen olemassaolo jotain kiertotietä paljastui hänelle.
En tule mutta tiedän että se ei vaikuta mitenkään. Nuorempi lapseni aikanaan tajuaa ja voin sitten aikuisena selittää hänelle miksi asiaa peittelin häneltä.ap
Tiedät sen mistä? Paljastuminen tulee tapahtumaan melko pian.
Mistä sinä sen paljastumisen tiedät? ovat persoonaltaan täysin vastakohtia ja heillä on iso ikäero.ap
Se on väistämätöntä, koska kaikki muut ympärillä tietävät asian, eikä mitään valaehtoista salauslupausta ole, joten koska ihmiset ovat ihmisiä, joku sen jossain vaiheessa joko tahtoen tai tahtomattaan tulee paljastaneeksi. Asiahan ei ole vain sinun käsissäsi, etkä voi muiden tekemisiä hallita. Poikien persoonilla tai iällä ei tässä ole mitään tekemistä, eikä se mitenkään vaikuta siihen, että asia tulee väistämättä paljastumaan toisellekin pojalle.
Joo varmastihan se joskus paljastuu mutta uskon kuitenkin että vasta kun hän on isompi.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että kukaan täällä on tuominnut ammattivalittajaa siitä, että hän on antanut ensimmäisen lapsensa pois. Ilmiselvästi lapselle on käynyt tässä tapauksessa hyvin.
Sen sijaan ammattivalittajaa on paheksuttu siitä, kuinka ilkeästi hän suhtautuu siihen pois antamaansa lapseen ja kuinka häntä täällä pilkkaa.
Hän aina välillä ilmoittaa, ettei kerro täällä "yksityisasioistaan", mutta eihän hän mistään muusta kirjoitakaan kuin yksityisasioistaan. Ainakin se adoptioon annetun pojan solvaaminen olisi kyllä saanut jäädä väliin.
Miten hyvin hänelle on käynyt? valitettavasti olen saanut sieltä paljon huonoja uutisia. Ja en ole solvannut, olen vain sanonut että on valitettavasti syrjäytynyt, joka on ihan tosiasia ja johon ollaan yhdessä adoptiovanhempien kanssa yritetty löytää ratkaisua mm työpaikkaa.ap
Samaa adoptiosekoilua jo vuodesta 2012 lähtien toisella palstalla:
http://kaksplus.fi/threads/olen-aina-loeytaenyt-helpolla-itselleni-mieh…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kovilla olisi ystävyys itselläkin, jos ystävästä paljastuisi tuollainen asia. Se vaan tekisi vaikutelman, että koko ihminen on jotain ihan muuta mitä olen luullut.
Itselleni paljastui vuosikymmenien jälkeen, että olenkin aivan muuta kuin mitä olin itsestäni luullut:DD.On tässä kestämistä.
Muuten,mitä pahempaa adoptiossa on kuin esim. huostaanotossa?Molemmat ratkaisut voivat olla lapsen pelastus.Olen itse huostaanotettu, enkä ota keneltäkään vastaan halveksuntaa äitiäni kohtaan.Hänellä ei ollut siinä tilanteessa muuta mahdollisuutta., eikä vaikuta muiden kuin asianomaisten elämää.Paitsi ehkä siten, ettei minusta tullut "veronmaksajien varoilla eläjää" kuten olisi ehkä käynyt, jos olisin kotona kasvanut.Yleensä rankimpia tuomitsijoita ovat ne, joilla on omia pikku salaisuuksia.Pitäisikö äitini kertoa jokaisella "ystävälleen" etten kasvanut hänen hoivissaan? En itse halua sitä.Minullakin on oikeus yksityisyyteen.
Ei pitäisi ärsyyntyä jostakin nettihörhöstä, mutta nyt ärsyynnyn.
Sä todellakin olet haukkunut sitä adoptioon antamaasi lasta täällä aivan kamalilla tavoilla. Sä muistat asian itse ja me muistetaan se. Normaali ihminen osaisi edes hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi ärsyyntyä jostakin nettihörhöstä, mutta nyt ärsyynnyn.
Sä todellakin olet haukkunut sitä adoptioon antamaasi lasta täällä aivan kamalilla tavoilla. Sä muistat asian itse ja me muistetaan se. Normaali ihminen osaisi edes hävetä.
Mä olen sanonut että hän on syrjäytynyt, niinkuin onkin. Niihin on yritetty ratkaisua keksiä mutta ilmeisesti ei mitään keksitä. Hän on arvaamaton, kyllä ja se on varmasti väkivaltaisen isänsä peruja.ap
"Mut eikö ollutkin niin että pojan sijaisvanhemmista tuli myös adoptiovanhemmat, siis poika on ollut heillä jo aika pienestä."
Ei käynyt näin. Ihan on pelan kautta hommattu nuo adoptiovanhemmat, ei heitä tuntenut millään lailla ennestään kuten en minäkään.ap
Näin ap tässä ketjussa.
Ja muutama vuosi sitten toisella palstalla:
"otin pelaan yhteyttä ja sietä hakivat tämän pariskunnan poika oli aluksi heillä pari vuotta sijaislapsena mutta sitten halusivat adoptoida ja käräjäoikeus hyväksyi adoption me biovanhemmat annettiin suostumus.
#45
oikea ammattivalittaja, 27.01.2012
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi ärsyyntyä jostakin nettihörhöstä, mutta nyt ärsyynnyn.
Sä todellakin olet haukkunut sitä adoptioon antamaasi lasta täällä aivan kamalilla tavoilla. Sä muistat asian itse ja me muistetaan se. Normaali ihminen osaisi edes hävetä.
Mä olen sanonut että hän on syrjäytynyt, niinkuin onkin. Niihin on yritetty ratkaisua keksiä mutta ilmeisesti ei mitään keksitä. Hän on arvaamaton, kyllä ja se on varmasti väkivaltaisen isänsä peruja.ap
Ja sen lisäksi olet sanonut että lapsi on nössö ja vätys peräkammarinpoika, joka ei pärjää edes varusmiehenä vaan tulee taatusti maitojunalla kotiin ja joka ei varmasti saa ikinä edes töitä eikä varmasti ikinä pääse naimisiin, kun on kaiken kaikkiaan niin surkea tapaus. En edes muista mitä kaikkea hirveyksiä olet hänestä ladellut. Ja kuitenkin se lapsi on sun omaa lihaa ja verta.
Vierailija kirjoitti:
En usko että kukaan täällä on tuominnut ammattivalittajaa siitä, että hän on antanut ensimmäisen lapsensa pois. Ilmiselvästi lapselle on käynyt tässä tapauksessa hyvin.
Sen sijaan ammattivalittajaa on paheksuttu siitä, kuinka ilkeästi hän suhtautuu siihen pois antamaansa lapseen ja kuinka häntä täällä pilkkaa.
Hän aina välillä ilmoittaa, ettei kerro täällä "yksityisasioistaan", mutta eihän hän mistään muusta kirjoitakaan kuin yksityisasioistaan. Ainakin se adoptioon annetun pojan solvaaminen olisi kyllä saanut jäädä väliin.
Tarkennat hyvin, mutta mun mielestä kyllä siinä osassa ketjua, jonka luin, on selkeää ilkeilyä. Se lähtee siitä, että Ammattivalittaja on huono ihminen nimenomaan siitä syystä, että hän antoi lapsensa adoptioon.
Minäkin paheksun ap:tä samoista syistä, jotka sinä mainitset. Poika on hädin tuskin 20 ja ap on jo päättänyt, että hän on syrjäytynyt vätys. Jos noin on, se on pojan ja hänen vanhempiensa asia, eikä ap:n kuulu kirjoittaa siitä tänne tai puuttua asiaan milään muullakaan tavalla. Ap:lle tuntuu olevan ominaista ajatella ihmisistä pahaa: aviomies on paskakasa, tutut ja naapurit ovat tylyjä jne. Ehkä hän voi tuntea olonsa hyväksi kun solvaa esikoispoikaa ("ainakin olen parempi kuin hän") ja olla uhriparka kun "muut" ovat paskakasoja?
Ap:llä on liikaa tyhjää aikaa ja siksi hän problematisoi mitä kummallisimpia asioita, keksii sairauksia yms. Mulla ei ole mitään kokemusta avoimesta eikä muustakaan adoptiosta, mutta jaksan ihmetellä ap:n jatkuvaa kriisiä siitä, että esikoispojan olemassaolo pysyy salassa nuoremmalta pojalta.
Ja sehän on ilmiselvää, että Ammattivalittajan käsitys henkilökohtaisista tai yksityisistä asioista on aika ... omaperäinen.
148
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi ärsyyntyä jostakin nettihörhöstä, mutta nyt ärsyynnyn.
Sä todellakin olet haukkunut sitä adoptioon antamaasi lasta täällä aivan kamalilla tavoilla. Sä muistat asian itse ja me muistetaan se. Normaali ihminen osaisi edes hävetä.
Mä olen sanonut että hän on syrjäytynyt, niinkuin onkin. Niihin on yritetty ratkaisua keksiä mutta ilmeisesti ei mitään keksitä. Hän on arvaamaton, kyllä ja se on varmasti väkivaltaisen isänsä peruja.ap
Miten se työpaikka pelastaa? Ethän sinäkään ole pystynyt töihin, kun on toinen jalka 3-5 cm pidempi. Ja ilman tuloja olet hyvässä lihassa elellyt.
Minä tein vuosia keikkavuoroja pienipalkkaisessa hoitotyössä, vaikka oli selässä välilyvytyrä ja jatkuvaa kipua. Laihduin, koska ruoka oli tyyliin puuroa joka aamu, muutama eväsvoileipä, porkkanoita ja omenoita ja yksi lämmin ruoka päivässä. Sekin oli usein kaalikeittoa tai kasvissosekeittoa, uunijuureksia ja halvinta uunilenkkiä, hernekeittoa tai kalapuikkoja ja perunaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi ärsyyntyä jostakin nettihörhöstä, mutta nyt ärsyynnyn.
Sä todellakin olet haukkunut sitä adoptioon antamaasi lasta täällä aivan kamalilla tavoilla. Sä muistat asian itse ja me muistetaan se. Normaali ihminen osaisi edes hävetä.
Mä olen sanonut että hän on syrjäytynyt, niinkuin onkin. Niihin on yritetty ratkaisua keksiä mutta ilmeisesti ei mitään keksitä. Hän on arvaamaton, kyllä ja se on varmasti väkivaltaisen isänsä peruja.ap
Ja sen lisäksi olet sanonut että lapsi on nössö ja vätys peräkammarinpoika, joka ei pärjää edes varusmiehenä vaan tulee taatusti maitojunalla kotiin ja joka ei varmasti saa ikinä edes töitä eikä varmasti ikinä pääse naimisiin, kun on kaiken kaikkiaan niin surkea tapaus. En edes muista mitä kaikkea hirveyksiä olet hänestä ladellut. Ja kuitenkin se lapsi on sun omaa lihaa ja verta.
Niin, hän lopetti armeijan kesken koska pää ei sitä kestänyt. Hänellä ei ole koskaan ollut yhtään tyttöystävää ja hän pelaa yöt ja päivät. Tosiasioita nuo ovat.ap
Sä kysyt, voiko ystävyys loppua siihen, että sun adoptiotarinasi paljastuu. Näköjään voi.
Mietipä, mitä sen asian paljastuminen tekee sun suhteellesi nuorempaan poikaan, jos ystäväkin otti sen noin raskaasti.
Sun ainoa keino minimoida vahingot on kertoa pikkuveljelle itse. Mutta sähän et halua niitä vahinkoja minimoida vaan mieluummin annat katastrofin tulla.