Lue keskustelun säännöt.
Miksi mulkoilet bussissa äitiä, jonka vauva tai lapsi itkee?
27.04.2016 |
Meillä on perustyytyväinen 3kk vauva ja helppo 2v lapsi. 2-vuotiaalla ei ole sanottaa uhmaa vielä, ei siis heittäydy lattialle pitkin pituuttaan. Ja vauva on iloinen, jokelteleva, hyväntuulinen jötkäle.
Meillä oli tänään isomman lapsen jälkitarkastus korvatulehduksesta. Aika oli 9.30 ja se sopi päivärytmiin erinomaisesti. Menimme lääkäriin bussilla, bussimatka kestää 20 minuuttia. Laskin, että ollaan ihan helposti hyvissä ajoin ennen lounasaikaa kotona (klo 11), vaikka lääkärissä venyisikin.
No, lääkärissä oli jostain syystä kamala ruuhka ja pääsimme vastaanotolle vasta 10.15. Lääkäri tiuski ja oli huonolla tuulella, käsitteli lapsen korvaa vähän kovakouraisesti. Lapsi pelästyi ja alkoi itkeä, jolloin lääkäri tuli vieläkin huonommalle tuulelle. No, saatiin korvat tutkittua ja päästiin vihdoin lähtemään lähtemään. Aikaa oli mennyt jo niin paljon, että päätin imettää vauvan ennen kotiinlätöä.
Sitten bussissa ei ollut enää tilaa lastenvaunuille, koska siellä oli jo kahdet. Päästiin seuraavan bussin kyytiin vasta klo 11. No, nuorempi nukahti vaunuihin ja isompi oli väsynyt ja kiukkuinen. Bussissa isompi kiukkusi kaikesta, ihan kaikesta. Ei nähnyt rekkaa, ei halunnut sanoa vieressä istuvalle tädille hei, bussi meni liian hitaasti.. Mitä nyt väsynyt 2v keksii kiukuta, sitä sitten oli. 2v jaksoi ehkä 5-10 minuuttia istua paikoillaan ja keskittyä siihen, mitä juttelin sille (yritin koko ajan kääntää puheenaiheita pois niistä harmituksista), mutta sitten keitti yli, eikä mistään tullut enää mitään. Se oli vain yksinkertaisesti aivan liian väsynyt, eikä mitkään hätävaraeväätkään auttaneet mitään.
No, bussissa oli kaksi mulkoilijaa, jotka koko ajan kääntyilivät katsomaan meitä. Ihan kuin en itse huomaisi, että 2v kiukkuaa ja itkee. Mitä väliä, vaikka yritin kaikkeni? Olin varannut lääkärin meille sopivimpaan aikaan, jotta tällaisilta kiukkuamisilta vältyttäisiin. Oltaisiin ehkä vältytty kiukuilta, jos oltaisiin mahduttu siihen varttia aiemmin lähteneeseen bussiin. Mutta nyt kävi huono tuuri ja jouduttiin matkaamaan väsyneen lapsen kanssa takaisin kotiin. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Syli ei auttanut, ruoka ei auttanut, Nalle Puh YouTubesta ei auttanut, huomion kiinnittäminen toisiin asioihin ei auttanut. Oli vain pakko kestää se loppu aika bussissa.
Sen sijaan, että mulkoilet bussissa, olisitko voinut ärsyyntyä vain itseksesi ja olla saamatta pahaa mieltä kiukkuavan äidille? Ilmeisesti ei ole mahdollista.
Kommentit (307)
Olipas kerrassaan kamala ketju luettavaksi. Onko Suomessa todella näin paljon porukkaa joiden elämä kertakaikkiaan menee aivan sekaisin lapsen huudosta? Taitaa vieläkin aika vahvana olla häpeä-kulttuuri Suomessa, mistä ollaan kärsitty jo kauan. Lapset hiljaiseksi ja nöyräksi ja huomaamattomaksi niinkuin heitä ei edes olisi. Kummallista, että vanhemmat leimataan itsekkäiksi eikö nämä ihmiset,jotka haluaa lapset kokonaan pois julkisista ole yhtälailla itsekkäitä.
No, olenpa onnellinen ettei julkisia tartte käyttää tai ei voikaan, kun asun sen verran syrjäseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska halveksin sekä sitä äitiä että hänen kiljuvaa äpäräänsä. TURPA KIINNI tai painukaa vittuun.
Yritä paremmi hiljentää kakaras
Luulevat lapsen olon paranevan tuijotuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap jo opetellut vaientamaan terroristilapsensa?
Minähän mulkoilen niitä hemmoteltuja äitejä ja penikoita just niin paljon kuin haluan. Curling-äiti!
Pieni itkeskely ei haittaa, mutta kyllä se koko matkan kestävä RAIVOKARJUMINEN vaikuttaa jo kuskin työskentelyyn, eli tuollaisten äitejä en katso hyvällä, jos eivät yritäkään tehdä mitään tai eivät tajua mennä ulos rauhoittumaan (etenkin pk-seudulla kun busseja menee niin usein). Kun vielä kuljetaan ilmaiseksi, niin mielestäni silloin ei olla etusijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tänään tilanne jossa käytiin hakemassa 1-vuotiaan kanssa kirpparitavara jota todella tarvittiin, toiselta puolelta kaupunkia. Matka kesti n. 45min suuntaansa plus kävelyt. 20min matkan jälkeen lapseni sai tarpeekseen ja huusi loput 20min. Jos oltais jääty pois, ois tunnin päästä mennyt seuraava bussi ja vieras ihminen odotti meitä. Lisäksi mun puhelimesta loppui akku ( puhelin on hajoamassa ).
Lisäksi jos jää pois, ei seuraavaan bussiin ehkä mahdu. Matka ees taas kävelyineen oli nyt n. 2h. Mikään mitä yritin tehdä ei lapselle kelvannut ja 1-vuotiasta ei voi oikein vielä kasvattaa tai se on niin alussa ettei vielä osaa.
Vesi, keksit, paijaaminen, laulaminen, tutti, kirja, lelu, ei yhtään mikään auttanut ja lopulta vain röhnötin ja keskityin lukemaan mikä pysäkki on seuraava. Huomion antaminen sai raivon yltymään.
Kaksi mua vanhempaa naista kääntyi ja mulkoili. Jos joku alkais mulle avautumaan, räjähtäisin varmaan. Muakin kuormittaa se itku, oon itsekin aistiyliherkkä. Ehkä laitankin itse korvatulpat suurieleisesti seuraavan kerran jos joku mulkkaa.
Ja mitä luulette seuraavassa bussissa, eiköhän lapsi ois huutanut yhtä lailla. Kotimatkalla oli tilaa ottaa lapsi syliin ja mennä hänen kanssaan istumaan. Meinasi huutaa mutta tällä kertaa onnistuin rauhoittamaan.
Tavallaan vähän nautin kyllä mulkoilijoista. Siinähän mulkoilette.
Vuosia vanha ketju mutta muitakaan ei ollut.
Ensinnäkin minusta näyttää siltä, että vanhemmat ovat kovin avuttomia rajaamaan lapsiaan ja heidän kiukkuaan. Levitellään neuvottomina käsiä kun ei ole osattu ottaa riittävää koppia kiukkukohtauksesta heti sen alkaessa ja selataan vaan puhelinta, heilautetaan rattaita ehkä kerran jalalla. Tai sitten sipistään lapselle, että voisiko tämä olla hiljaa. Lopulta annetaan se tabletti tai puhelin joka huutaa täysiä lastenohjelmia eikä sekään läheskään aina auta.
Olen erittäin ääniherkkä ja katson vaistomaisesti sinne, mistä kuuluu kovia ääniä. Vanhempien tulee osata rajata lastensa tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulkoilen vain silloin, jos äiti ei irrota katsettaan kännykästä ja edes juttele lapselle.
Olen lapseton, ja kysyn ihan tosissani: eikö pientä lasta voi kasvattaa siten, ettei hän kilju kurkku suorana ihmisten ilmoilla, esimerkiksi bussissa? Kai kaksivuotias jo tajuaa sanan ei? Kai kaksivuotiaan vanhemmalla pitäisi olla jo auktoriteetti lapselleen? Ei mulle itselleni olisi tullut mieleenkään kiljua pikkulapsena bussissa. Olisin tuntenut häpeää sellaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mulkoile. Jos hankkii lapsen PITÄÄ olla auto tai joku muu ihminen joka kuskaa. Ei raahata vauvoja ja pikkulapsia kärsimään tärisevään bussiin tai ratikkaan kylmässä/kuumassa/sateisessa säässä, jos suinkin on vaihtoehtoja. Kaupunki on saasteinen ja meluinen lapsia ajatellen, vaikka äiti haluaa mennä ja mennä, olisiko joku katsomaan lasta siksi aikaa. Muut ihmiset ahdistuvat suunnattomasti jos lapsi itkee ahdistuneesti tai tuskaisesti. Ääni on infernaalisen kova, kuin hel*etistä suoraan. Bussimatka lapsen itkussa tai kiljunnassa on kammottava. Ellei ole korville tukkimet mukana, ehkä korvatulpat, kuulosuojaimet.
Saatan katsoa, mutta ei haittaa lapsen itku yhtään. Mulla on itsellä 2 teiniä ja tiedän mitä tuo on.
Isot kehut teille äideille, kun jaksatte. Mun tarvitsee jaksaa korkeintaan se bussimatka, mutta teidän täytyy jaksaa kotonakin aamusta iltaan.
Ei haittaa siis lasten itkut linja-autossa eikä kaupassa. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuosia vanha ketju mutta muitakaan ei ollut.
Ensinnäkin minusta näyttää siltä, että vanhemmat ovat kovin avuttomia rajaamaan lapsiaan ja heidän kiukkuaan. Levitellään neuvottomina käsiä kun ei ole osattu ottaa riittävää koppia kiukkukohtauksesta heti sen alkaessa ja selataan vaan puhelinta, heilautetaan rattaita ehkä kerran jalalla. Tai sitten sipistään lapselle, että voisiko tämä olla hiljaa. Lopulta annetaan se tabletti tai puhelin joka huutaa täysiä lastenohjelmia eikä sekään läheskään aina auta.
Olen erittäin ääniherkkä ja katson vaistomaisesti sinne, mistä kuuluu kovia ääniä. Vanhempien tulee osata rajata lastensa tunteita.
Pienen vauvankin vai?
Ihan kevyitä nämä nykypäivän vaatimukset vanhemmille, ei luoja oikeasti.
Kyllä se lapsen huutaminen ottaa kupoliin, mutta en kyllä siitä koskaan mulkoile. Vauvat kun tuppaavat huutaa. Ei se mulkoilu mitään eikä ketään auta. Sitten voikin olla asiaa mulkoilla jos on kyseessä isommat kakarat (siis vanhempi kuin 2v) jotka oikeasti vain riehuvat ja äiti/isi pyörittelee peukaloitaan ja toljottaa toiseen suuntaan. Joskus joo niitä tenavia ei vain saa hiljaiseksi, mutta sopisi edes yrittää komentaa.
Huomattavasti lasten elämöintiä enemmän ärsyttää ihmiset, jotka huudattavat älylaitteestaan Youtuuppia tai peliä tai mitälie. Eivät siis vaivaudu käyttämään kuulokkeita.
Monilla suomalaisilla perusilme on aika mulkoileva. Siis ihan jo se että katsoo päin, sinne äänen suuntaan.
Osa voi olla nepsyjä, ja ilmeillä eri tavalla. Ei tietenkään kaikki nepsyt, ja kyllä myös muutkin kuin nepsyt voi. Aistiyliherkkä nepsy voi olla hyvin turhautunut ja ahdistunut lapsen huudosta ja vastaukseksi saa vain Että aikuinen kun olet niin täytyy sietää.
Joskus lapset huutaa ja kiukuttelee möykkäämisen ilosta ja kyllä se vähän ärsyttää etteikö yhtään voi yrittää kuria pitää yllä ja ymmärtää että ollaan julkisella paikalla, missä on muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton, ja kysyn ihan tosissani: eikö pientä lasta voi kasvattaa siten, ettei hän kilju kurkku suorana ihmisten ilmoilla, esimerkiksi bussissa? Kai kaksivuotias jo tajuaa sanan ei? Kai kaksivuotiaan vanhemmalla pitäisi olla jo auktoriteetti lapselleen? Ei mulle itselleni olisi tullut mieleenkään kiljua pikkulapsena bussissa. Olisin tuntenut häpeää sellaisesta.
Kyllä huomaa, että olet lapseton. Etkä tietenkään muista aikaa, jolloin olit uhmaikäinen ja huusit bussissa tai muualla. Siinä vaiheessa kun tiedostit, että bussissa on noloa kiljua, olit isompi.
No zitten vois sitä kiukkusta lasta lohduttaa ja kertoaa ja selittää lapselle tilanne. 2 v ymmärtää uskomattoman paljon, jos äidin ääni ja puhe on häneen kohti huomaava, osanottavaa ja lohduttavaa. Kiukkupuuskilta voi välttyä, jos osaa otta lapsi huomioon. Voi olla, että monelle bussissa olevalle oli kans väsyttävä tai rasittava päivä. Jos toinen toista hoimioidaisin kaikiin puoliin, ei synny kiukkua, vaan ymmörrys. Ymmärrys herättää myötätunnon ja ihmiset ei mulkoile. On kyllä jojaisella oikeus mielenrauhaan. Ja jos se on joltakin bietyy, lapselta vaikka, sitten täyttyy lapselle opettaa, että vaikka joku on kiukkutanut hänen mielensä, hän ei voi tehdä sama toisille. Sitäpaitsi voi se 2 v olla joskus mustasukkainenkin ja olisi kivsa, jos äiti ottaa häntäkin syliin ja lohduttaa häntä.
Blondi mude kirjoitti:
Mulla oli tänään tilanne jossa käytiin hakemassa 1-vuotiaan kanssa kirpparitavara jota todella tarvittiin, toiselta puolelta kaupunkia. Matka kesti n. 45min suuntaansa plus kävelyt. 20min matkan jälkeen lapseni sai tarpeekseen ja huusi loput 20min. Jos oltais jääty pois, ois tunnin päästä mennyt seuraava bussi ja vieras ihminen odotti meitä. Lisäksi mun puhelimesta loppui akku ( puhelin on hajoamassa ).
Lisäksi jos jää pois, ei seuraavaan bussiin ehkä mahdu. Matka ees taas kävelyineen oli nyt n. 2h. Mikään mitä yritin tehdä ei lapselle kelvannut ja 1-vuotiasta ei voi oikein vielä kasvattaa tai se on niin alussa ettei vielä osaa.
Vesi, keksit, paijaaminen, laulaminen, tutti, kirja, lelu, ei yhtään mikään auttanut ja lopulta vain röhnötin ja keskityin lukemaan mikä pysäkki on seuraava. Huomion antaminen sai raivon yltymään.
Kaksi mua vanhempaa naista kääntyi ja mulkoili. Jos joku alkais mulle avautumaan, räjähtäisin var
Kas kumma, on minullakin 2 lasta. Nyt jo isot miehet. 30 vuodessa on olut yksi tapaus, kun lapsi huusi ja itki. Mikä kumma ne nykyajan äidit eivät osaa lapsia kasvataa ja käytäydyä niin, että lapset eivät olisi kiukkusia. Omat lapset eivät ole kertakaan edes itkenut. Siinäpäs ajattelemisen aihetta. Pieni lapsi väsyy kirpparireissuilla. Minä edes ei olisi koskaan lasta edes ottanut mukaan tämmöisen paikkaan. Myös kauppaan ei ottanut niitä mukana. Käytiin kävelyllä mutta ei kaupoissa. Nykyajala on melkein kultuuritapahtuma käydä lasten kanssa ostoksilla. Ne ostokset voi tehdä ennen kun lapsi haetaan tarhasta. Ja jos tapahtuu näin, että ei ole ketään ja pitäö otta lapsi mukana, no sitten ei mihinkään kauas. Lapset väsyvät, tämän ymmärtävät kyllä kaikki. On montaa tapaa kasvattaa lapsia ja otta he huomioon kuten muutkin kanssaihmiset. Kiitos kaikille äideille, kuka pärjäävät lasten kanssa ja otavat lasten kehittyksen ja tarpeet huomioon.
Onpa täällä paljon itsekkäitä ihmisiä.
Ap. älä välitä heistä. Pientä nälkäistä ja väsynyttä lasta ei saa noin vain hiljaiseksi nappia painamalla.
Bussimatka ei kestä ikuisuutta.