Sairaudet/viat johon olette saaneet diagnoosin turhan myöhään?
Itselläni on ollut satunnaista nilkka/jalkakipua todella nuoresta asti, mutta aina kun mainitsin siitä vanhemmille niin vastaus oli sama "kuvittelet/rasituskipua/välttelet vaan liikuntatunteja". Sama opettajien kanssa. Uskoin itsekin tuota, kunnes viimein aikuisiällä kyllästyin siihen kipuun. Nilkassani oli hermo puristuksissa.
Kommentit (5)
Myokardiitti eli sydänlihastulehdus
Oli oireita, lääkäri sanoi että voi, voi töihin vaan, kyllä se siitä. Pumppu tilattasi ja nyt on pysyvä eteiskammio tahdistin
Nivelrikko.
10 vuotta kärsin polvikivuista ja söin buranaa. Kävin jopa yksityisen erikoislääkärin vastaanotolla. Hän ei edes tutkinut tutkinut, väitti vaan tyypilliseksi nuorten naisten vaivaksi.
Sitten vasta kun menin töihin alettiin vaivaa tutkimaan. Työterveyslääkäri määräsi tutkimukset ja sain diagnoosin.
Masennus. Koska jokainen teini aina itkee joka päivä ja on liian väsynyt syödäkseen!
Vierailija kirjoitti:
Masennus. Koska jokainen teini aina itkee joka päivä ja on liian väsynyt syödäkseen!
Sama, etenkin kun vanhemmille oli kova paikka myöntää että olin masentunut joten he vähättelivät ongelmaa hoitohenkilökunnalle, alaikäisenä kun oli pakko ottaa heidät joskus mukaan tapaamisiin.
Pakko-oireiseen spektriin kuuluva häiriö dermatillomania, johon sairastuin jo lapsena. Vuosia kärsin pakonomaisesta ihon repimisestä ja sain kuulla jopa vanhemmiltani syyllistämistä siitä. Sairastuin lopulta myös muihin mielenterveyden häiriöihin ja vasta terapiassa opin ihon repimisen olevan jotain, johon olisi voinut puuttua jo aiemmin.