Miten pärjäätte essentiaalisen vapinan kanssa?

Onko teillä suvussa tuota? Eikö yleensä periydy dominoivasti?

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä suvussa tuota? Eikö yleensä periydy dominoivasti?

Kyllä on. En tiedä mitä tarkoittaa dominoiva periytyminen, mutta periytyy kyllä.

ap

Mieheni kärsii essentiaalisesta vapinasta. Toisen sairauden vuoksi hän ei voi edes käyttää beetasalpaajia. Se on tosi ikävä vaiva ja voin kuvitella, että yksin ollessa tuntuu vielä pahemmalta kuin silloin, jos on jonkun seurassa. Itse en enää kiinnitä siihen edes huomiota, minulle on tullut jotenkin itsestäänselväksi, että joskus hän jättää mieluummin kahvin juomatta kuin "on silmätikkuna". Kotona minä tarvittaessa nostan kupin huulille tai teen muuta sellaista, mihin hän ei kykene. Tosin kotona se vaivaa vain harvoin.

En oikein osaa muuta kuin toivottaa jaksamista ja rohkeutta. Vaiva pitäisi tehdä paremmin tunnetuksi, jotta juntit lakkaisivat tuijottamasta. Joka tapauksessa tuijottajat ovat niitä, joiden kuuluisi hävetä, ei sen joka kärsii vaivasta!

minulla on ja toisella lapsellani. 

Kuitenkin niin, että se on melko vähäistä, vain jos stressaamme jotain kovasti, joku jotenkin "tarkkailee", esim. koulussa esiintymistilanne, työpaikkahaastattelu, lauluesitys ryhmälle tms. tilanne. 

Itsellä se on iän myötä vähentynyt valtavasti ja lapsellakin tilanne on ok, koska hän on luokassa pidetty kaveri ja kukaan ei mitenkään kiusaa eikä edes huomioi sitä vapinaa.

Yhdellä isovanhemmistani on myös ja hänellä pahentunut vanhuuden myötä, mutta selviää hienosti silti. Mutta vaikkapa kahvikuppi noutopöydästä on kyllä haettava hänen puolestaan.   

Varmasti siis jotenkin meillä kulkee suvussa, mutta esiintyy vain jos jännitämme tilannetta. Turvallisessa seurassa ei ole (tai emme huomaa sitä). 

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kärsii essentiaalisesta vapinasta. Toisen sairauden vuoksi hän ei voi edes käyttää beetasalpaajia. Se on tosi ikävä vaiva ja voin kuvitella, että yksin ollessa tuntuu vielä pahemmalta kuin silloin, jos on jonkun seurassa. Itse en enää kiinnitä siihen edes huomiota, minulle on tullut jotenkin itsestäänselväksi, että joskus hän jättää mieluummin kahvin juomatta kuin "on silmätikkuna". Kotona minä tarvittaessa nostan kupin huulille tai teen muuta sellaista, mihin hän ei kykene. Tosin kotona se vaivaa vain harvoin.

En oikein osaa muuta kuin toivottaa jaksamista ja rohkeutta. Vaiva pitäisi tehdä paremmin tunnetuksi, jotta juntit lakkaisivat tuijottamasta. Joka tapauksessa tuijottajat ovat niitä, joiden kuuluisi hävetä, ei sen joka kärsii vaivasta!

Kiitos kannustuksesta! Ikävintähän tässä on se, että kun huomaa jonkun kyttäävän niin sen pahan mielen takia vapina yltyy entisestään. Sitäkin ihmetellään joka kerta, jos ei halua mitään syötävää tai juotavaa. Yleensä en selitä kenellekään vapinoitani, koska kukaan ei ole ikinä kuullutkaan tästä vaivasta. Asiasta puhuminenkin lisää vapinaa, koska kaikki alkaa keskittyä siihen ja tuijottaa minua.

Tsemppiä miehellesi! Varmasti vaikeaa jos ei voi käyttää lääkkeitäkään. Ihanaa että olet hänen tukenaan!

ap

Voi ei, minä olen ehkä joskus "tuijottanut" mutta ihan siitä syystä että joskus sairauskohtaukseen voi liittyä vapinaa ja olen vain katsonut tarvitseeko mahdollisesti apua. (Isäni alkaa vapista kun hän saa pahan rytmihäiriökohtauksen.)

Minä olen pärjännyt ilman essentiaalista vaginaa jo ihan liian kauan. Kohta kiipeilen seinille.

-m

Vierailija kirjoitti:

minulla on ja toisella lapsellani. 

Kuitenkin niin, että se on melko vähäistä, vain jos stressaamme jotain kovasti, joku jotenkin "tarkkailee", esim. koulussa esiintymistilanne, työpaikkahaastattelu, lauluesitys ryhmälle tms. tilanne. 

Itsellä se on iän myötä vähentynyt valtavasti ja lapsellakin tilanne on ok, koska hän on luokassa pidetty kaveri ja kukaan ei mitenkään kiusaa eikä edes huomioi sitä vapinaa.

Yhdellä isovanhemmistani on myös ja hänellä pahentunut vanhuuden myötä, mutta selviää hienosti silti. Mutta vaikkapa kahvikuppi noutopöydästä on kyllä haettava hänen puolestaan.   

Varmasti siis jotenkin meillä kulkee suvussa, mutta esiintyy vain jos jännitämme tilannetta. Turvallisessa seurassa ei ole (tai emme huomaa sitä). 

Tsemppiä!

Jännä että se on vähentynyt iän myötä! Luulin että se aina pahenee kun tulee ikää. Hienoa että teillä on noin päin! Kiva että autatte vanhusta kahvin haussa ja varmaan muutenkin. :) Itse olen yksineläjä ja senkin puoleen pelottaa tulevaisuus.

ap

Vierailija kirjoitti:

minulla on ja toisella lapsellani. 

Kuitenkin niin, että se on melko vähäistä, vain jos stressaamme jotain kovasti, joku jotenkin "tarkkailee", esim. koulussa esiintymistilanne, työpaikkahaastattelu, lauluesitys ryhmälle tms. tilanne. 

Itsellä se on iän myötä vähentynyt valtavasti ja lapsellakin tilanne on ok, koska hän on luokassa pidetty kaveri ja kukaan ei mitenkään kiusaa eikä edes huomioi sitä vapinaa.

Yhdellä isovanhemmistani on myös ja hänellä pahentunut vanhuuden myötä, mutta selviää hienosti silti. Mutta vaikkapa kahvikuppi noutopöydästä on kyllä haettava hänen puolestaan.   

Varmasti siis jotenkin meillä kulkee suvussa, mutta esiintyy vain jos jännitämme tilannetta. Turvallisessa seurassa ei ole (tai emme huomaa sitä). 

Tsemppiä!

Eikö monilla tärise kädet juuri esim. esiintymistilanteessa jos jännittää? Onko tuo jotenkin "kokonaisvaltaisempi" vapina?

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, minä olen ehkä joskus "tuijottanut" mutta ihan siitä syystä että joskus sairauskohtaukseen voi liittyä vapinaa ja olen vain katsonut tarvitseeko mahdollisesti apua. (Isäni alkaa vapista kun hän saa pahan rytmihäiriökohtauksen.)

Jos joku saa sellaisen kohtauksen, mihin tarvii sun apua, niin etköhän sä sen huomaa vaikka et tuijottaisikaan. Ärsyttävää selitellä huonoa käytöstä sillä, että haluaa "auttaa".

Onkohan Angela Merkelillä (?) Essentiaalista vapinaa, kuka tietää. ??