Näin Helnycin miehen!!
Ette ikinä arvaa kenet näin äsken kaupassa! Helnycin miehen ja lapset! Seurasin vähän sivummalta koko kauppareissun ajan niin että meinas omat ostokset unohtua. Olihan se komee mies, mutta ihan käsi niiden lasten kans ;D
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Mai gaaaaaaaaad mikä ketju! Kyllä vaikutatte pakkomielteisiltä!
HEL-NYC, minulla ei ole syytä epäillä sinua trolliksi ja vaikka epäilisin, en kertoisi sitä, sillä voisin aivan hyvin erehtyä. Mikä minua kiinnostaa on se, miksi ihmeessä kerrot itsestäsi tunnistettavasti täällä?! Siis palstaa lukee valtava määrä ihmisiä ja sinä kerrot yksityiselämästäsi KAIKEN MAHDOLLISEN.
Koska jätän paljon enemmän kertomatta. Mistähän tähän saa itkunauravan hymiön? Olen vaihtanut mielestäni tarpeeksi yksityiskohtia, mutta ilmeisesti jättänyt liian paljon vaihtamatta, koska kerran mieheni "tunnistettiin" ruokakaupassa.
Olen kai liian tottunut suuren kaupungin anonymiteettiin ja pyrkinyt suojautumaan ihmisiltä, jotka voivat minut tunnistaa unohtaen kokonaan tuntemattomat ihmiset. Eräs täältä taisi tunnistaakin jo, mutta kyseessä on ihan asiallinen hyvänpäiväntuttu, joten en sinänsä ole asiasta huolissani.
Edelleenkään en koskaan kertoisi mitään, mikä olisi vahingollista tai liian arkaa. Eli vaikka joku osaisi yhdistää nimemme tähän, ei se olisi katastrofi, vaikkakin hiukan noloa.
Muistaakseni sanoit joskus -vai annoitko vain ymmärtää - että äitisi ja siskosi ovat ainoat, jotka voisivat tunnistaa.
PS. Eikö se ole yhtään noloa, että "asiallinen hyvänpäiväntuttu" tietää tarkkoja yksityiskohtia mm. seksielämästäsi?
Käytännössä äitini ja siskoni olisivat ainoat jotka minut voisivat tunnistaa. Mutta en laskenut sitä, että naapurit yms. voivat tunnistaa minut kuvailun perusteella, koska kaltaisiamme pariskuntia on pilvin pimein. Mutta Helsinki on paljon pienempi kuin NYC.
Ja minä olen niin tottunut siihen, että seksielämämme on käytännössä kaikkein tiedossa, etten osaa siitä hermostua. Sitä paitsi, olen luonteeltani ihan perusantropologi-/historoitsija-/tutkijatyyppinen - seksi ei ole mikään tabu minulle, vaan osa normaalia elämää.
Olen tutkija ja nyt on aivan pakko kysyä, etttä minkä tyyppinen on tutkijatyyppinen eli mitä tyyppiä me sitten ollaan, sinä ja minä? Missä työskentelet tutkijana? Oletko tutkijatohtori vai tutkija, siis jos akateemisessa maailmassa työskentelet, vai oletko siis tutkijana muissa organisaatioissa?
En ole todellakaan aito tutkija. Minulla on koulu (antropologia) vielä kesken, mutta tutkija olisi se ehdottomasti kiinnostavin työ ja siihen varmaan päädynkin.
Tutkijatyyppisellä luonteella tarkoitin sitä, että minun on vaikea nähdä asiat, kuten seksi tai raha tabuina. Tai siis niin, että ne olisivat itseisarvoisesti tabuja, vaikka monissa kulttuureissa ovatkin. Minä suhtaudun asioihin ylipäätään sellaisella tutkijan mielenkiinnolla ja otteella. Seksikin on äärettömän monipuolinen asia; se on sekä osa biologista tarvehierarkiaa että sosiaalisia normeja. Sen "reunat" on säädetty milloin kenenkin vallanpitäjän ja yhteisön normiston mukaan ja sitä on suvereenisti muuteltu tarpeen vaatiessa.
Varsinkin ns. länsimaisissa kulttuureissahan seksi on päinvastoin kaikkea muuta kuin tabu, ollut jo kauan. Pikemminkin päinvastoin. Meidänkin kulttuurissa seksuaalisuus painottuu eikä piiloudu. Kulttuurin ja varsinkin mediakulttuurin seksualisoitumisesta on kirjoitettu jo vuosikausia, kohta vuosikymmeniä. Mielenkiintoista, että antropologikoululaisella on tuollainen näkemys, että se olisi tabu. Tai että rahakaan olisi. Koko ajanhan siitä keskustellaan kaikkialla, täälläkin.
Lähinnä moiset tabu väitteet kuulostavat kliseiltä, kenen tahansa esittäminä, antropologin esittäminä oudoilta ja käsittämättömiltä.
Ei seksuaalisuus ole sama asia kuin median seksualisoituminen. Seksuaalisuus on huomattavasti laajempi asia. Se, että se on tabu, huomaa mm. siitä, että asiasta ei yleensä puhuta työpaikan kahvipöydässä tai välttämättä edes kavereiden kesken.
Se, että tiettyjä seksuaalisuuden osa-alueta korostetaan, ei tee seksistä itsessään ei-tabua. Ikävä kyllä.
Raha on aina ollut tabu. Puhtaasti siitä syystä, että jos kertoo toiselle täsmällisesti paljonko sitä rahaa on, kuvitelma sen suuruudesta katoaa. Illuusio rikkoutuu. Voisitko sinä kertoa täsmällisen palkkasi kaikille työkavereillesi? Suurin osa ei.
Nyt alkaa tulla sellaista mutuhuttua, että joku lähdeviitekin voisi olla paikallaan.
Nämä yleiskäsitykset löytää melkein oppikirjasta kuin oppikirjasta. Mieti nyt itsekin: tiedätkö sinä, mitä naapurisi tienaa? Paljonko he maksoivat autostaan? Entä pomosi? Paljonko hän tienaa? Voisitko kysyä ystäviltäsi kahvipöydässä, kuinka paljon kukakin tienaa? Kuka tiesi 1800-luvulla paljonko maatilanomistajalla oli varallisuutta ja rahaa? Naapurit? Työläiset? Entä puhuttiinko avoimesti aatelisten vararikoista, jos he kykenivät suinkin ylläpitämään kulisseja?
No anna nyt joku oppikirja. Itse miettiminenhän on sitä mutuhuttua. Mutta minun huttuni tuntuu olevan erilaista kuin sinun, joten siksi kiinnostaisi joku kirjallinen lähdeviite.
Ja vastaukseksi: en tiedä naapureideni tienauksista, kun ei kiinnosta. Jos kiinnostaisi riittävästi tarkistaisin asian. Meillä Suomessahan tällaiset asiat ovat julkista tietoa. Ystävieni tienaamiset tiedän ja kyllä me palkoista keskustellaan silloin tällöin. Siksi tuntuu kummalliselta väite, että raha olisi suurikin tabu nyky-yhteiskunnassa. Kun siis en ole omassa elämässäni siihen törmännyt.
Tässä on hyvä artikkeli aiheesta:
http://www.forbes.com/sites/laurashin/2015/04/14/the-money-taboo-why-it…
Hel-Nyc ihan ITSE aloittaa ketjuja itsestään ja poistattelee ketjuja ja viestejä sekä vastailee itse itselleen. Tämä on ihan fakta ( IP-tunnusten pohjalta, mulla on nettinörttl tuttava)
On hellu ittekin myöntänyt jossakin ketjuissaan, että on itte aloittanu niitä ja myös poistattanu. Ja siis se itte on sen myöntäny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edelleen intät vaikka moni näki editointisi?
Koska se on ihan turhaa paskapuhetta! Minä näin sen viestin ja siinä oli ne kolme pistettä ihan kuin Helnycci sanoi.
Jos Hel-Nyc olisi alun perin kirjoittanut vahingossa viestin, jonka oli tarkoittanut kirjoittaa anonyymisti, mutta huomannut sitten erehdyksensä, niin on ihan todennäköistä, että hän olisi ensin korvannut alkuperäisen viestin noilla kolmella pisteellä. Pidemmän viestin kirjoittamiseen olisi mennyt aikaa, ja sillä välin useammat olisivat ehtineet nähdä alkuperäisen viestin. Oma teoriani on, että Hel-Nyc ensin kirjoitti vahinkoviestin, sitten muokkasi tilalle kolme pistettä ja vasta sitten kirjoitti pidemmän viestin. Toki on mahdollista, että se joka väitti nähneensä vahinkoviestin, valehtelee :)
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä olen psykologi ja huomaan, että sulla on vakava nettiriippuvuus. Toivon, että haet riippuvuutesi apua.
Ei, et ole psykologi. Suomen yliopistosta ei valmistu moista kuraa.
Psykologina tietäisit kriteerit, joiden täytyy täyttyä, jotta nettiriippuvuus on ylipäänsä mahdollista diagnosoida. Minun kohdallani et voi tietää täyttyvätkö ne. Pelkkä netissä olemisen suuri volyymi ei ole nettiriippuvuutta. Sekin sinun pitäisi tietää, jos olisit oikea psykologi. Mitä vain et ole.
Kyllä, olen psykologi. Kyllä, sulla on vakava ongelma. Kyllä toivon, että hakeudut ammattiauttajalle.
Vierailija kirjoitti:
On hellu ittekin myöntänyt jossakin ketjuissaan, että on itte aloittanu niitä ja myös poistattanu. Ja siis se itte on sen myöntäny.
Mitä ihmettä? En todellakaan ole aloittanut muuta kuin ne ketjut, joiden alussa on nimeni. Enkä ole poistattanut ketjuja.
Miksi tämä yksi ihminen kirjoittelee itsensä kanssa monen nimimerkin takaa? Taitaa olla mopedi karannut käsistä pahemman kerran.
Vierailija kirjoitti:
Hel-Nyc ihan ITSE aloittaa ketjuja itsestään ja poistattelee ketjuja ja viestejä sekä vastailee itse itselleen. Tämä on ihan fakta ( IP-tunnusten pohjalta, mulla on nettinörttl tuttava)
Hyvä yritys. Jos sinä olisit nähnyt IP-tunnukset, tietäisit, että olen eri tyyppi. Mutta miten vain...
Jos jollain on ihan oikeaa, asiallista keskusteltavaa kanssani, keskustelen oikein mielelläni ja sille voi perustaa ihan oman ketjun. Jankkaamista en kuitenkaan halua lukea enkä kirjoittaa, joten lähden tästä ketjusta.
Huomionhakuinen persoonallisuus olisi minun veikkaukseni diagnoosiksi.t.kyökkipsyko
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hel-Nyc: tarvitset apua, ammattiapua tuohon nettiriippuvuuteesi. Haethan apua pian. Toivottaa psykologi
Että ihan av:n psykologi? Yksikään psykologi ei diagnosoisi nettiriippuvuutta kirjoitteluni perusteella. Tietäisit sen, jos olisit eläissäsi yliopistossa psykologiaa opiskellut.
Komppaan nyt helnykkiä, tällä kirjoitellaan av-mammana, tutkinnon voi laittaa tietysti jos pohtii psykologian alaan liittyviä juttuja yleisellä tasolla, mutta tällaiseen en laittais kyllä. Työ on erikseen, tällaiset mielipiteet av-mammana, eikös vaan?
HEL-NYC kirjoitti:
Jos jollain on ihan oikeaa, asiallista keskusteltavaa kanssani, keskustelen oikein mielelläni ja sille voi perustaa ihan oman ketjun. Jankkaamista en kuitenkaan halua lukea enkä kirjoittaa, joten lähden tästä ketjusta.
Muutama kommentti kiellon päälle.
En jaksa koko ketjua. Selvisikö asia? Oliko se helnykki?
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Mai gaaaaaaaaad mikä ketju! Kyllä vaikutatte pakkomielteisiltä!
HEL-NYC, minulla ei ole syytä epäillä sinua trolliksi ja vaikka epäilisin, en kertoisi sitä, sillä voisin aivan hyvin erehtyä. Mikä minua kiinnostaa on se, miksi ihmeessä kerrot itsestäsi tunnistettavasti täällä?! Siis palstaa lukee valtava määrä ihmisiä ja sinä kerrot yksityiselämästäsi KAIKEN MAHDOLLISEN.
Koska jätän paljon enemmän kertomatta. Mistähän tähän saa itkunauravan hymiön? Olen vaihtanut mielestäni tarpeeksi yksityiskohtia, mutta ilmeisesti jättänyt liian paljon vaihtamatta, koska kerran mieheni "tunnistettiin" ruokakaupassa.
Olen kai liian tottunut suuren kaupungin anonymiteettiin ja pyrkinyt suojautumaan ihmisiltä, jotka voivat minut tunnistaa unohtaen kokonaan tuntemattomat ihmiset. Eräs täältä taisi tunnistaakin jo, mutta kyseessä on ihan asiallinen hyvänpäiväntuttu, joten en sinänsä ole asiasta huolissani.
Edelleenkään en koskaan kertoisi mitään, mikä olisi vahingollista tai liian arkaa. Eli vaikka joku osaisi yhdistää nimemme tähän, ei se olisi katastrofi, vaikkakin hiukan noloa.
Muistaakseni sanoit joskus -vai annoitko vain ymmärtää - että äitisi ja siskosi ovat ainoat, jotka voisivat tunnistaa.
PS. Eikö se ole yhtään noloa, että "asiallinen hyvänpäiväntuttu" tietää tarkkoja yksityiskohtia mm. seksielämästäsi?
Käytännössä äitini ja siskoni olisivat ainoat jotka minut voisivat tunnistaa. Mutta en laskenut sitä, että naapurit yms. voivat tunnistaa minut kuvailun perusteella, koska kaltaisiamme pariskuntia on pilvin pimein. Mutta Helsinki on paljon pienempi kuin NYC.
Ja minä olen niin tottunut siihen, että seksielämämme on käytännössä kaikkein tiedossa, etten osaa siitä hermostua. Sitä paitsi, olen luonteeltani ihan perusantropologi-/historoitsija-/tutkijatyyppinen - seksi ei ole mikään tabu minulle, vaan osa normaalia elämää.
Olen tutkija ja nyt on aivan pakko kysyä, etttä minkä tyyppinen on tutkijatyyppinen eli mitä tyyppiä me sitten ollaan, sinä ja minä? Missä työskentelet tutkijana? Oletko tutkijatohtori vai tutkija, siis jos akateemisessa maailmassa työskentelet, vai oletko siis tutkijana muissa organisaatioissa?
En ole todellakaan aito tutkija. Minulla on koulu (antropologia) vielä kesken, mutta tutkija olisi se ehdottomasti kiinnostavin työ ja siihen varmaan päädynkin.
Tutkijatyyppisellä luonteella tarkoitin sitä, että minun on vaikea nähdä asiat, kuten seksi tai raha tabuina. Tai siis niin, että ne olisivat itseisarvoisesti tabuja, vaikka monissa kulttuureissa ovatkin. Minä suhtaudun asioihin ylipäätään sellaisella tutkijan mielenkiinnolla ja otteella. Seksikin on äärettömän monipuolinen asia; se on sekä osa biologista tarvehierarkiaa että sosiaalisia normeja. Sen "reunat" on säädetty milloin kenenkin vallanpitäjän ja yhteisön normiston mukaan ja sitä on suvereenisti muuteltu tarpeen vaatiessa.
Varsinkin ns. länsimaisissa kulttuureissahan seksi on päinvastoin kaikkea muuta kuin tabu, ollut jo kauan. Pikemminkin päinvastoin. Meidänkin kulttuurissa seksuaalisuus painottuu eikä piiloudu. Kulttuurin ja varsinkin mediakulttuurin seksualisoitumisesta on kirjoitettu jo vuosikausia, kohta vuosikymmeniä. Mielenkiintoista, että antropologikoululaisella on tuollainen näkemys, että se olisi tabu. Tai että rahakaan olisi. Koko ajanhan siitä keskustellaan kaikkialla, täälläkin.
Lähinnä moiset tabu väitteet kuulostavat kliseiltä, kenen tahansa esittäminä, antropologin esittäminä oudoilta ja käsittämättömiltä.
Ei seksuaalisuus ole sama asia kuin median seksualisoituminen. Seksuaalisuus on huomattavasti laajempi asia. Se, että se on tabu, huomaa mm. siitä, että asiasta ei yleensä puhuta työpaikan kahvipöydässä tai välttämättä edes kavereiden kesken.
Se, että tiettyjä seksuaalisuuden osa-alueta korostetaan, ei tee seksistä itsessään ei-tabua. Ikävä kyllä.
Raha on aina ollut tabu. Puhtaasti siitä syystä, että jos kertoo toiselle täsmällisesti paljonko sitä rahaa on, kuvitelma sen suuruudesta katoaa. Illuusio rikkoutuu. Voisitko sinä kertoa täsmällisen palkkasi kaikille työkavereillesi? Suurin osa ei.
Nyt alkaa tulla sellaista mutuhuttua, että joku lähdeviitekin voisi olla paikallaan.
Nämä yleiskäsitykset löytää melkein oppikirjasta kuin oppikirjasta. Mieti nyt itsekin: tiedätkö sinä, mitä naapurisi tienaa? Paljonko he maksoivat autostaan? Entä pomosi? Paljonko hän tienaa? Voisitko kysyä ystäviltäsi kahvipöydässä, kuinka paljon kukakin tienaa? Kuka tiesi 1800-luvulla paljonko maatilanomistajalla oli varallisuutta ja rahaa? Naapurit? Työläiset? Entä puhuttiinko avoimesti aatelisten vararikoista, jos he kykenivät suinkin ylläpitämään kulisseja?
No anna nyt joku oppikirja. Itse miettiminenhän on sitä mutuhuttua. Mutta minun huttuni tuntuu olevan erilaista kuin sinun, joten siksi kiinnostaisi joku kirjallinen lähdeviite.
Ja vastaukseksi: en tiedä naapureideni tienauksista, kun ei kiinnosta. Jos kiinnostaisi riittävästi tarkistaisin asian. Meillä Suomessahan tällaiset asiat ovat julkista tietoa. Ystävieni tienaamiset tiedän ja kyllä me palkoista keskustellaan silloin tällöin. Siksi tuntuu kummalliselta väite, että raha olisi suurikin tabu nyky-yhteiskunnassa. Kun siis en ole omassa elämässäni siihen törmännyt.
Tässä on hyvä artikkeli aiheesta:
http://www.forbes.com/sites/laurashin/2015/04/14/the-money-taboo-why-it…
Niin. tuossahan todetaan jo aika alussa, että raha ei ole mikään yleismaailmallinen tabu, vaan artikkelin kirjoittajan käsityksen mukaan amerikkalainen juttu.
Olen myös eri mieltä Bostonilaisen professorin väitteestä, että perintörikkaiden keskuudessa rahasta puhuminen on samanlainen tabu, kuten insesti. Edes USA:ssa.
Kaipasin jotain painavampaa kuin jonkun yksittäisen henkilön mielipide, jotain tutkittua tietoa siis.
Mutta nyt en enää ehdi jatkaa keskustelua.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä olen psykologi ja huomaan, että sulla on vakava nettiriippuvuus. Toivon, että haet riippuvuutesi apua.
Ei, et ole psykologi. Suomen yliopistosta ei valmistu moista kuraa.
Psykologina tietäisit kriteerit, joiden täytyy täyttyä, jotta nettiriippuvuus on ylipäänsä mahdollista diagnosoida. Minun kohdallani et voi tietää täyttyvätkö ne. Pelkkä netissä olemisen suuri volyymi ei ole nettiriippuvuutta. Sekin sinun pitäisi tietää, jos olisit oikea psykologi. Mitä vain et ole.
Olisiko ollut sarkastinen kommentti, tuo johon vastasit.
(mutta Suomen psykologeista osa on opiskellut ulkomailla)
Vierailija kirjoitti:
En jaksa koko ketjua. Selvisikö asia? Oliko se helnykki?
Selvisi helnycin identiteetin tarkoin varjeltu olemus, lähes tabun kaltainen kielletty aihe, josta keskustelu sai aikaan primitiivisiä reaktioita ja kielellisen ilmaisun muuttumisen.
Paastiko katan takapihalla?