Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Näin Helnycin miehen!!
26.04.2016 |
Ette ikinä arvaa kenet näin äsken kaupassa! Helnycin miehen ja lapset! Seurasin vähän sivummalta koko kauppareissun ajan niin että meinas omat ostokset unohtua. Olihan se komee mies, mutta ihan käsi niiden lasten kans ;D
Kommentit (190)
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Mai gaaaaaaaaad mikä ketju! Kyllä vaikutatte pakkomielteisiltä!
HEL-NYC, minulla ei ole syytä epäillä sinua trolliksi ja vaikka epäilisin, en kertoisi sitä, sillä voisin aivan hyvin erehtyä. Mikä minua kiinnostaa on se, miksi ihmeessä kerrot itsestäsi tunnistettavasti täällä?! Siis palstaa lukee valtava määrä ihmisiä ja sinä kerrot yksityiselämästäsi KAIKEN MAHDOLLISEN.
Koska jätän paljon enemmän kertomatta. Mistähän tähän saa itkunauravan hymiön? Olen vaihtanut mielestäni tarpeeksi yksityiskohtia, mutta ilmeisesti jättänyt liian paljon vaihtamatta, koska kerran mieheni "tunnistettiin" ruokakaupassa.
Olen kai liian tottunut suuren kaupungin anonymiteettiin ja pyrkinyt suojautumaan ihmisiltä, jotka voivat minut tunnistaa unohtaen kokonaan tuntemattomat ihmiset. Eräs täältä taisi tunnistaakin jo, mutta kyseessä on ihan asiallinen hyvänpäiväntuttu, joten en sinänsä ole asiasta huolissani.
Edelleenkään en koskaan kertoisi mitään, mikä olisi vahingollista tai liian arkaa. Eli vaikka joku osaisi yhdistää nimemme tähän, ei se olisi katastrofi, vaikkakin hiukan noloa.
Muistaakseni sanoit joskus -vai annoitko vain ymmärtää - että äitisi ja siskosi ovat ainoat, jotka voisivat tunnistaa.
PS. Eikö se ole yhtään noloa, että "asiallinen hyvänpäiväntuttu" tietää tarkkoja yksityiskohtia mm. seksielämästäsi?
Käytännössä äitini ja siskoni olisivat ainoat jotka minut voisivat tunnistaa. Mutta en laskenut sitä, että naapurit yms. voivat tunnistaa minut kuvailun perusteella, koska kaltaisiamme pariskuntia on pilvin pimein. Mutta Helsinki on paljon pienempi kuin NYC.
Ja minä olen niin tottunut siihen, että seksielämämme on käytännössä kaikkein tiedossa, etten osaa siitä hermostua. Sitä paitsi, olen luonteeltani ihan perusantropologi-/historoitsija-/tutkijatyyppinen - seksi ei ole mikään tabu minulle, vaan osa normaalia elämää.
Olen tutkija ja nyt on aivan pakko kysyä, etttä minkä tyyppinen on tutkijatyyppinen eli mitä tyyppiä me sitten ollaan, sinä ja minä? Missä työskentelet tutkijana? Oletko tutkijatohtori vai tutkija, siis jos akateemisessa maailmassa työskentelet, vai oletko siis tutkijana muissa organisaatioissa?
En ole todellakaan aito tutkija. Minulla on koulu (antropologia) vielä kesken, mutta tutkija olisi se ehdottomasti kiinnostavin työ ja siihen varmaan päädynkin.
Tutkijatyyppisellä luonteella tarkoitin sitä, että minun on vaikea nähdä asiat, kuten seksi tai raha tabuina. Tai siis niin, että ne olisivat itseisarvoisesti tabuja, vaikka monissa kulttuureissa ovatkin. Minä suhtaudun asioihin ylipäätään sellaisella tutkijan mielenkiinnolla ja otteella. Seksikin on äärettömän monipuolinen asia; se on sekä osa biologista tarvehierarkiaa että sosiaalisia normeja. Sen "reunat" on säädetty milloin kenenkin vallanpitäjän ja yhteisön normiston mukaan ja sitä on suvereenisti muuteltu tarpeen vaatiessa.
Varsinkin ns. länsimaisissa kulttuureissahan seksi on päinvastoin kaikkea muuta kuin tabu, ollut jo kauan. Pikemminkin päinvastoin. Meidänkin kulttuurissa seksuaalisuus painottuu eikä piiloudu. Kulttuurin ja varsinkin mediakulttuurin seksualisoitumisesta on kirjoitettu jo vuosikausia, kohta vuosikymmeniä. Mielenkiintoista, että antropologikoululaisella on tuollainen näkemys, että se olisi tabu. Tai että rahakaan olisi. Koko ajanhan siitä keskustellaan kaikkialla, täälläkin.
Lähinnä moiset tabu väitteet kuulostavat kliseiltä, kenen tahansa esittäminä, antropologin esittäminä oudoilta ja käsittämättömiltä.
Ei seksuaalisuus ole sama asia kuin median seksualisoituminen. Seksuaalisuus on huomattavasti laajempi asia. Se, että se on tabu, huomaa mm. siitä, että asiasta ei yleensä puhuta työpaikan kahvipöydässä tai välttämättä edes kavereiden kesken.
Se, että tiettyjä seksuaalisuuden osa-alueta korostetaan, ei tee seksistä itsessään ei-tabua. Ikävä kyllä.
Raha on aina ollut tabu. Puhtaasti siitä syystä, että jos kertoo toiselle täsmällisesti paljonko sitä rahaa on, kuvitelma sen suuruudesta katoaa. Illuusio rikkoutuu. Voisitko sinä kertoa täsmällisen palkkasi kaikille työkavereillesi? Suurin osa ei.
Voi kertoa kaikille kysyjille ja olen kertonutkin. Ei ole minulle tabu. Eikä sillä tavalla tärkeä asia, kuin mitä seksi Helnycille tuntuu olevan. Liekö sitten oikea henkilö, vai fiktiivinen eksperimentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Mai gaaaaaaaaad mikä ketju! Kyllä vaikutatte pakkomielteisiltä!
HEL-NYC, minulla ei ole syytä epäillä sinua trolliksi ja vaikka epäilisin, en kertoisi sitä, sillä voisin aivan hyvin erehtyä. Mikä minua kiinnostaa on se, miksi ihmeessä kerrot itsestäsi tunnistettavasti täällä?! Siis palstaa lukee valtava määrä ihmisiä ja sinä kerrot yksityiselämästäsi KAIKEN MAHDOLLISEN.
Koska jätän paljon enemmän kertomatta. Mistähän tähän saa itkunauravan hymiön? Olen vaihtanut mielestäni tarpeeksi yksityiskohtia, mutta ilmeisesti jättänyt liian paljon vaihtamatta, koska kerran mieheni "tunnistettiin" ruokakaupassa.
Olen kai liian tottunut suuren kaupungin anonymiteettiin ja pyrkinyt suojautumaan ihmisiltä, jotka voivat minut tunnistaa unohtaen kokonaan tuntemattomat ihmiset. Eräs täältä taisi tunnistaakin jo, mutta kyseessä on ihan asiallinen hyvänpäiväntuttu, joten en sinänsä ole asiasta huolissani.
Edelleenkään en koskaan kertoisi mitään, mikä olisi vahingollista tai liian arkaa. Eli vaikka joku osaisi yhdistää nimemme tähän, ei se olisi katastrofi, vaikkakin hiukan noloa.
Muistaakseni sanoit joskus -vai annoitko vain ymmärtää - että äitisi ja siskosi ovat ainoat, jotka voisivat tunnistaa.
PS. Eikö se ole yhtään noloa, että "asiallinen hyvänpäiväntuttu" tietää tarkkoja yksityiskohtia mm. seksielämästäsi?
Käytännössä äitini ja siskoni olisivat ainoat jotka minut voisivat tunnistaa. Mutta en laskenut sitä, että naapurit yms. voivat tunnistaa minut kuvailun perusteella, koska kaltaisiamme pariskuntia on pilvin pimein. Mutta Helsinki on paljon pienempi kuin NYC.
Ja minä olen niin tottunut siihen, että seksielämämme on käytännössä kaikkein tiedossa, etten osaa siitä hermostua. Sitä paitsi, olen luonteeltani ihan perusantropologi-/historoitsija-/tutkijatyyppinen - seksi ei ole mikään tabu minulle, vaan osa normaalia elämää.
Olen tutkija ja nyt on aivan pakko kysyä, etttä minkä tyyppinen on tutkijatyyppinen eli mitä tyyppiä me sitten ollaan, sinä ja minä? Missä työskentelet tutkijana? Oletko tutkijatohtori vai tutkija, siis jos akateemisessa maailmassa työskentelet, vai oletko siis tutkijana muissa organisaatioissa?
En ole todellakaan aito tutkija. Minulla on koulu (antropologia) vielä kesken, mutta tutkija olisi se ehdottomasti kiinnostavin työ ja siihen varmaan päädynkin.
Tutkijatyyppisellä luonteella tarkoitin sitä, että minun on vaikea nähdä asiat, kuten seksi tai raha tabuina. Tai siis niin, että ne olisivat itseisarvoisesti tabuja, vaikka monissa kulttuureissa ovatkin. Minä suhtaudun asioihin ylipäätään sellaisella tutkijan mielenkiinnolla ja otteella. Seksikin on äärettömän monipuolinen asia; se on sekä osa biologista tarvehierarkiaa että sosiaalisia normeja. Sen "reunat" on säädetty milloin kenenkin vallanpitäjän ja yhteisön normiston mukaan ja sitä on suvereenisti muuteltu tarpeen vaatiessa.
Varsinkin ns. länsimaisissa kulttuureissahan seksi on päinvastoin kaikkea muuta kuin tabu, ollut jo kauan. Pikemminkin päinvastoin. Meidänkin kulttuurissa seksuaalisuus painottuu eikä piiloudu. Kulttuurin ja varsinkin mediakulttuurin seksualisoitumisesta on kirjoitettu jo vuosikausia, kohta vuosikymmeniä. Mielenkiintoista, että antropologikoululaisella on tuollainen näkemys, että se olisi tabu. Tai että rahakaan olisi. Koko ajanhan siitä keskustellaan kaikkialla, täälläkin.
Lähinnä moiset tabu väitteet kuulostavat kliseiltä, kenen tahansa esittäminä, antropologin esittäminä oudoilta ja käsittämättömiltä.
Ei seksuaalisuus ole sama asia kuin median seksualisoituminen. Seksuaalisuus on huomattavasti laajempi asia. Se, että se on tabu, huomaa mm. siitä, että asiasta ei yleensä puhuta työpaikan kahvipöydässä tai välttämättä edes kavereiden kesken.
Se, että tiettyjä seksuaalisuuden osa-alueta korostetaan, ei tee seksistä itsessään ei-tabua. Ikävä kyllä.
Raha on aina ollut tabu. Puhtaasti siitä syystä, että jos kertoo toiselle täsmällisesti paljonko sitä rahaa on, kuvitelma sen suuruudesta katoaa. Illuusio rikkoutuu. Voisitko sinä kertoa täsmällisen palkkasi kaikille työkavereillesi? Suurin osa ei.
Nyt alkaa tulla sellaista mutuhuttua, että joku lähdeviitekin voisi olla paikallaan.
Nämä yleiskäsitykset löytää melkein oppikirjasta kuin oppikirjasta. Mieti nyt itsekin: tiedätkö sinä, mitä naapurisi tienaa? Paljonko he maksoivat autostaan? Entä pomosi? Paljonko hän tienaa? Voisitko kysyä ystäviltäsi kahvipöydässä, kuinka paljon kukakin tienaa? Kuka tiesi 1800-luvulla paljonko maatilanomistajalla oli varallisuutta ja rahaa? Naapurit? Työläiset? Entä puhuttiinko avoimesti aatelisten vararikoista, jos he kykenivät suinkin ylläpitämään kulisseja?
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Mai gaaaaaaaaad mikä ketju! Kyllä vaikutatte pakkomielteisiltä!
HEL-NYC, minulla ei ole syytä epäillä sinua trolliksi ja vaikka epäilisin, en kertoisi sitä, sillä voisin aivan hyvin erehtyä. Mikä minua kiinnostaa on se, miksi ihmeessä kerrot itsestäsi tunnistettavasti täällä?! Siis palstaa lukee valtava määrä ihmisiä ja sinä kerrot yksityiselämästäsi KAIKEN MAHDOLLISEN.
Koska jätän paljon enemmän kertomatta. Mistähän tähän saa itkunauravan hymiön? Olen vaihtanut mielestäni tarpeeksi yksityiskohtia, mutta ilmeisesti jättänyt liian paljon vaihtamatta, koska kerran mieheni "tunnistettiin" ruokakaupassa.
Olen kai liian tottunut suuren kaupungin anonymiteettiin ja pyrkinyt suojautumaan ihmisiltä, jotka voivat minut tunnistaa unohtaen kokonaan tuntemattomat ihmiset. Eräs täältä taisi tunnistaakin jo, mutta kyseessä on ihan asiallinen hyvänpäiväntuttu, joten en sinänsä ole asiasta huolissani.
Edelleenkään en koskaan kertoisi mitään, mikä olisi vahingollista tai liian arkaa. Eli vaikka joku osaisi yhdistää nimemme tähän, ei se olisi katastrofi, vaikkakin hiukan noloa.
Muistaakseni sanoit joskus -vai annoitko vain ymmärtää - että äitisi ja siskosi ovat ainoat, jotka voisivat tunnistaa.
PS. Eikö se ole yhtään noloa, että "asiallinen hyvänpäiväntuttu" tietää tarkkoja yksityiskohtia mm. seksielämästäsi?
Käytännössä äitini ja siskoni olisivat ainoat jotka minut voisivat tunnistaa. Mutta en laskenut sitä, että naapurit yms. voivat tunnistaa minut kuvailun perusteella, koska kaltaisiamme pariskuntia on pilvin pimein. Mutta Helsinki on paljon pienempi kuin NYC.
Ja minä olen niin tottunut siihen, että seksielämämme on käytännössä kaikkein tiedossa, etten osaa siitä hermostua. Sitä paitsi, olen luonteeltani ihan perusantropologi-/historoitsija-/tutkijatyyppinen - seksi ei ole mikään tabu minulle, vaan osa normaalia elämää.
Olen tutkija ja nyt on aivan pakko kysyä, etttä minkä tyyppinen on tutkijatyyppinen eli mitä tyyppiä me sitten ollaan, sinä ja minä? Missä työskentelet tutkijana? Oletko tutkijatohtori vai tutkija, siis jos akateemisessa maailmassa työskentelet, vai oletko siis tutkijana muissa organisaatioissa?
En ole todellakaan aito tutkija. Minulla on koulu (antropologia) vielä kesken, mutta tutkija olisi se ehdottomasti kiinnostavin työ ja siihen varmaan päädynkin.
Tutkijatyyppisellä luonteella tarkoitin sitä, että minun on vaikea nähdä asiat, kuten seksi tai raha tabuina. Tai siis niin, että ne olisivat itseisarvoisesti tabuja, vaikka monissa kulttuureissa ovatkin. Minä suhtaudun asioihin ylipäätään sellaisella tutkijan mielenkiinnolla ja otteella. Seksikin on äärettömän monipuolinen asia; se on sekä osa biologista tarvehierarkiaa että sosiaalisia normeja. Sen "reunat" on säädetty milloin kenenkin vallanpitäjän ja yhteisön normiston mukaan ja sitä on suvereenisti muuteltu tarpeen vaatiessa.
Varsinkin ns. länsimaisissa kulttuureissahan seksi on päinvastoin kaikkea muuta kuin tabu, ollut jo kauan. Pikemminkin päinvastoin. Meidänkin kulttuurissa seksuaalisuus painottuu eikä piiloudu. Kulttuurin ja varsinkin mediakulttuurin seksualisoitumisesta on kirjoitettu jo vuosikausia, kohta vuosikymmeniä. Mielenkiintoista, että antropologikoululaisella on tuollainen näkemys, että se olisi tabu. Tai että rahakaan olisi. Koko ajanhan siitä keskustellaan kaikkialla, täälläkin.
Lähinnä moiset tabu väitteet kuulostavat kliseiltä, kenen tahansa esittäminä, antropologin esittäminä oudoilta ja käsittämättömiltä.
Ei seksuaalisuus ole sama asia kuin median seksualisoituminen. Seksuaalisuus on huomattavasti laajempi asia. Se, että se on tabu, huomaa mm. siitä, että asiasta ei yleensä puhuta työpaikan kahvipöydässä tai välttämättä edes kavereiden kesken.
Se, että tiettyjä seksuaalisuuden osa-alueta korostetaan, ei tee seksistä itsessään ei-tabua. Ikävä kyllä.
Raha on aina ollut tabu. Puhtaasti siitä syystä, että jos kertoo toiselle täsmällisesti paljonko sitä rahaa on, kuvitelma sen suuruudesta katoaa. Illuusio rikkoutuu. Voisitko sinä kertoa täsmällisen palkkasi kaikille työkavereillesi? Suurin osa ei.
Voi kertoa kaikille kysyjille ja olen kertonutkin. Ei ole minulle tabu. Eikä sillä tavalla tärkeä asia, kuin mitä seksi Helnycille tuntuu olevan. Liekö sitten oikea henkilö, vai fiktiivinen eksperimentti.
Raha ei ole minulle samanlainen kiinnostuksenkohde kuin seksi. Seksi on minulle henkilökohtaisesti tärkeää, sekä äärimmäisen mielenkiintoinen aihe kulttuureissa läpi vuosituhansien.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Mai gaaaaaaaaad mikä ketju! Kyllä vaikutatte pakkomielteisiltä!
HEL-NYC, minulla ei ole syytä epäillä sinua trolliksi ja vaikka epäilisin, en kertoisi sitä, sillä voisin aivan hyvin erehtyä. Mikä minua kiinnostaa on se, miksi ihmeessä kerrot itsestäsi tunnistettavasti täällä?! Siis palstaa lukee valtava määrä ihmisiä ja sinä kerrot yksityiselämästäsi KAIKEN MAHDOLLISEN.
Koska jätän paljon enemmän kertomatta. Mistähän tähän saa itkunauravan hymiön? Olen vaihtanut mielestäni tarpeeksi yksityiskohtia, mutta ilmeisesti jättänyt liian paljon vaihtamatta, koska kerran mieheni "tunnistettiin" ruokakaupassa.
Olen kai liian tottunut suuren kaupungin anonymiteettiin ja pyrkinyt suojautumaan ihmisiltä, jotka voivat minut tunnistaa unohtaen kokonaan tuntemattomat ihmiset. Eräs täältä taisi tunnistaakin jo, mutta kyseessä on ihan asiallinen hyvänpäiväntuttu, joten en sinänsä ole asiasta huolissani.
Edelleenkään en koskaan kertoisi mitään, mikä olisi vahingollista tai liian arkaa. Eli vaikka joku osaisi yhdistää nimemme tähän, ei se olisi katastrofi, vaikkakin hiukan noloa.
Muistaakseni sanoit joskus -vai annoitko vain ymmärtää - että äitisi ja siskosi ovat ainoat, jotka voisivat tunnistaa.
PS. Eikö se ole yhtään noloa, että "asiallinen hyvänpäiväntuttu" tietää tarkkoja yksityiskohtia mm. seksielämästäsi?
Käytännössä äitini ja siskoni olisivat ainoat jotka minut voisivat tunnistaa. Mutta en laskenut sitä, että naapurit yms. voivat tunnistaa minut kuvailun perusteella, koska kaltaisiamme pariskuntia on pilvin pimein. Mutta Helsinki on paljon pienempi kuin NYC.
Ja minä olen niin tottunut siihen, että seksielämämme on käytännössä kaikkein tiedossa, etten osaa siitä hermostua. Sitä paitsi, olen luonteeltani ihan perusantropologi-/historoitsija-/tutkijatyyppinen - seksi ei ole mikään tabu minulle, vaan osa normaalia elämää.
Olen tutkija ja nyt on aivan pakko kysyä, etttä minkä tyyppinen on tutkijatyyppinen eli mitä tyyppiä me sitten ollaan, sinä ja minä? Missä työskentelet tutkijana? Oletko tutkijatohtori vai tutkija, siis jos akateemisessa maailmassa työskentelet, vai oletko siis tutkijana muissa organisaatioissa?
En ole todellakaan aito tutkija. Minulla on koulu (antropologia) vielä kesken, mutta tutkija olisi se ehdottomasti kiinnostavin työ ja siihen varmaan päädynkin.
Tutkijatyyppisellä luonteella tarkoitin sitä, että minun on vaikea nähdä asiat, kuten seksi tai raha tabuina. Tai siis niin, että ne olisivat itseisarvoisesti tabuja, vaikka monissa kulttuureissa ovatkin. Minä suhtaudun asioihin ylipäätään sellaisella tutkijan mielenkiinnolla ja otteella. Seksikin on äärettömän monipuolinen asia; se on sekä osa biologista tarvehierarkiaa että sosiaalisia normeja. Sen "reunat" on säädetty milloin kenenkin vallanpitäjän ja yhteisön normiston mukaan ja sitä on suvereenisti muuteltu tarpeen vaatiessa.
Varsinkin ns. länsimaisissa kulttuureissahan seksi on päinvastoin kaikkea muuta kuin tabu, ollut jo kauan. Pikemminkin päinvastoin. Meidänkin kulttuurissa seksuaalisuus painottuu eikä piiloudu. Kulttuurin ja varsinkin mediakulttuurin seksualisoitumisesta on kirjoitettu jo vuosikausia, kohta vuosikymmeniä. Mielenkiintoista, että antropologikoululaisella on tuollainen näkemys, että se olisi tabu. Tai että rahakaan olisi. Koko ajanhan siitä keskustellaan kaikkialla, täälläkin.
Lähinnä moiset tabu väitteet kuulostavat kliseiltä, kenen tahansa esittäminä, antropologin esittäminä oudoilta ja käsittämättömiltä.
Ei seksuaalisuus ole sama asia kuin median seksualisoituminen. Seksuaalisuus on huomattavasti laajempi asia. Se, että se on tabu, huomaa mm. siitä, että asiasta ei yleensä puhuta työpaikan kahvipöydässä tai välttämättä edes kavereiden kesken.
Se, että tiettyjä seksuaalisuuden osa-alueta korostetaan, ei tee seksistä itsessään ei-tabua. Ikävä kyllä.
Raha on aina ollut tabu. Puhtaasti siitä syystä, että jos kertoo toiselle täsmällisesti paljonko sitä rahaa on, kuvitelma sen suuruudesta katoaa. Illuusio rikkoutuu. Voisitko sinä kertoa täsmällisen palkkasi kaikille työkavereillesi? Suurin osa ei.
Meidän työpaikalla palkat eivät ole tabu. Saati salaisuus. Eli ei tarvitse kertoa. Aika monilla työpaikoilla on sitä paitsi näin.
Minä olen ihmeekseni huomannut, että moni ihminen piilottelee tulojaan, eikä koe oloansa mukavaksi niistä puhuessaan. Silloin, kun kävin palkkatöissä kerroin aina hyvin rehellisesti tuloni. Samoin tekivät muut matalapalkka-alan työläiset JA ihmiset, jotka saivat avustuksia. Eli suomeksi (=aaveeksi) varmaan wt-porukka. Ylemmän luokan ihmiset kokevat rahasta puhumisen jopa vulgaarina. Se toki liittyy tiukasti luterilaiseen nöyryyskasvatukseen sekä siihen, että kulissit on pidettävä pystyssä, tapahtui mitä tapahtui.
Tai sitten siihen, että elämänkokemus on opettanut, ettei raha ole niin tärkeää. Tai ettei omista rahoista puhuminen ole kovin hedelmällinen keskustelunaihe. Oma mutuni on kyllä pikemminkin sellainen, että pieniä tuloja ja varsinkin tukia häpeillään enemmän, kuin varakkuuden paljastumista.
(mielenkiintoisesti ujutit kommenttiisi klassiset provotrikkerit, toit esiin, kuinka edellisen kommentoijan mielipide on yhteneväinen tietyn tulotason ja yhteiskuntaluokan tai ihmiskategorian henkilöille ja kuinka itsekin olet joskus ollut sellainen, mutta et ole enää. Jäin vain miettimään, oletko siis hel-nyc, vai ainoastaan saanut vaikutteita hänen kirjoitustavastaan)
Sitä mie mietin miksi helnykki on monen mielestä epäuskottava/trolli. Onhan meitä joka lähtöön. Mie oon kotiäiti ja artesaani, miun sisko taas asuu hong kongissa ja on viimesen päälle eri puusta, ja tekee semmosia juttuja mitä miun arjessa ei vois unelmoidakaan, mutta en mie silti pidä sitä sen elämää epäuskottavana, tai mieti että päästään se keksii vaikka oma elämä on erilainen. Sisko oli jo teininä kunnianhimoinen ja päättäväinen, luki yliopiston helsingissä ja nosti kytkintä tuosta vaan, en minä olis ikinä uskaltanu ite tempaista asumaan toiselle puolelle maapalloa ihan itekseni. Minä sitten opiskelin taidejuttuja kun niistä tykkään ja tein lapset ja nyt paskartelen kotona sen mitä kerkiän ja tilojen puolesta voin. Elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Mai gaaaaaaaaad mikä ketju! Kyllä vaikutatte pakkomielteisiltä!
HEL-NYC, minulla ei ole syytä epäillä sinua trolliksi ja vaikka epäilisin, en kertoisi sitä, sillä voisin aivan hyvin erehtyä. Mikä minua kiinnostaa on se, miksi ihmeessä kerrot itsestäsi tunnistettavasti täällä?! Siis palstaa lukee valtava määrä ihmisiä ja sinä kerrot yksityiselämästäsi KAIKEN MAHDOLLISEN.
Koska jätän paljon enemmän kertomatta. Mistähän tähän saa itkunauravan hymiön? Olen vaihtanut mielestäni tarpeeksi yksityiskohtia, mutta ilmeisesti jättänyt liian paljon vaihtamatta, koska kerran mieheni "tunnistettiin" ruokakaupassa.
Olen kai liian tottunut suuren kaupungin anonymiteettiin ja pyrkinyt suojautumaan ihmisiltä, jotka voivat minut tunnistaa unohtaen kokonaan tuntemattomat ihmiset. Eräs täältä taisi tunnistaakin jo, mutta kyseessä on ihan asiallinen hyvänpäiväntuttu, joten en sinänsä ole asiasta huolissani.
Edelleenkään en koskaan kertoisi mitään, mikä olisi vahingollista tai liian arkaa. Eli vaikka joku osaisi yhdistää nimemme tähän, ei se olisi katastrofi, vaikkakin hiukan noloa.
Muistaakseni sanoit joskus -vai annoitko vain ymmärtää - että äitisi ja siskosi ovat ainoat, jotka voisivat tunnistaa.
PS. Eikö se ole yhtään noloa, että "asiallinen hyvänpäiväntuttu" tietää tarkkoja yksityiskohtia mm. seksielämästäsi?
Käytännössä äitini ja siskoni olisivat ainoat jotka minut voisivat tunnistaa. Mutta en laskenut sitä, että naapurit yms. voivat tunnistaa minut kuvailun perusteella, koska kaltaisiamme pariskuntia on pilvin pimein. Mutta Helsinki on paljon pienempi kuin NYC.
Ja minä olen niin tottunut siihen, että seksielämämme on käytännössä kaikkein tiedossa, etten osaa siitä hermostua. Sitä paitsi, olen luonteeltani ihan perusantropologi-/historoitsija-/tutkijatyyppinen - seksi ei ole mikään tabu minulle, vaan osa normaalia elämää.
Olen tutkija ja nyt on aivan pakko kysyä, etttä minkä tyyppinen on tutkijatyyppinen eli mitä tyyppiä me sitten ollaan, sinä ja minä? Missä työskentelet tutkijana? Oletko tutkijatohtori vai tutkija, siis jos akateemisessa maailmassa työskentelet, vai oletko siis tutkijana muissa organisaatioissa?
En ole todellakaan aito tutkija. Minulla on koulu (antropologia) vielä kesken, mutta tutkija olisi se ehdottomasti kiinnostavin työ ja siihen varmaan päädynkin.
Tutkijatyyppisellä luonteella tarkoitin sitä, että minun on vaikea nähdä asiat, kuten seksi tai raha tabuina. Tai siis niin, että ne olisivat itseisarvoisesti tabuja, vaikka monissa kulttuureissa ovatkin. Minä suhtaudun asioihin ylipäätään sellaisella tutkijan mielenkiinnolla ja otteella. Seksikin on äärettömän monipuolinen asia; se on sekä osa biologista tarvehierarkiaa että sosiaalisia normeja. Sen "reunat" on säädetty milloin kenenkin vallanpitäjän ja yhteisön normiston mukaan ja sitä on suvereenisti muuteltu tarpeen vaatiessa.
Varsinkin ns. länsimaisissa kulttuureissahan seksi on päinvastoin kaikkea muuta kuin tabu, ollut jo kauan. Pikemminkin päinvastoin. Meidänkin kulttuurissa seksuaalisuus painottuu eikä piiloudu. Kulttuurin ja varsinkin mediakulttuurin seksualisoitumisesta on kirjoitettu jo vuosikausia, kohta vuosikymmeniä. Mielenkiintoista, että antropologikoululaisella on tuollainen näkemys, että se olisi tabu. Tai että rahakaan olisi. Koko ajanhan siitä keskustellaan kaikkialla, täälläkin.
Lähinnä moiset tabu väitteet kuulostavat kliseiltä, kenen tahansa esittäminä, antropologin esittäminä oudoilta ja käsittämättömiltä.
Ei seksuaalisuus ole sama asia kuin median seksualisoituminen. Seksuaalisuus on huomattavasti laajempi asia. Se, että se on tabu, huomaa mm. siitä, että asiasta ei yleensä puhuta työpaikan kahvipöydässä tai välttämättä edes kavereiden kesken.
Se, että tiettyjä seksuaalisuuden osa-alueta korostetaan, ei tee seksistä itsessään ei-tabua. Ikävä kyllä.
Raha on aina ollut tabu. Puhtaasti siitä syystä, että jos kertoo toiselle täsmällisesti paljonko sitä rahaa on, kuvitelma sen suuruudesta katoaa. Illuusio rikkoutuu. Voisitko sinä kertoa täsmällisen palkkasi kaikille työkavereillesi? Suurin osa ei.
Voi kertoa kaikille kysyjille ja olen kertonutkin. Ei ole minulle tabu. Eikä sillä tavalla tärkeä asia, kuin mitä seksi Helnycille tuntuu olevan. Liekö sitten oikea henkilö, vai fiktiivinen eksperimentti.
Raha ei ole minulle samanlainen kiinnostuksenkohde kuin seksi. Seksi on minulle henkilökohtaisesti tärkeää, sekä äärimmäisen mielenkiintoinen aihe kulttuureissa läpi vuosituhansien.
Minulle lähinnä lisääntymisbiologiaa. Näin me ollaan ihmiset erilaisia. Mikä tietysti antropologisesti on mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Mai gaaaaaaaaad mikä ketju! Kyllä vaikutatte pakkomielteisiltä!
HEL-NYC, minulla ei ole syytä epäillä sinua trolliksi ja vaikka epäilisin, en kertoisi sitä, sillä voisin aivan hyvin erehtyä. Mikä minua kiinnostaa on se, miksi ihmeessä kerrot itsestäsi tunnistettavasti täällä?! Siis palstaa lukee valtava määrä ihmisiä ja sinä kerrot yksityiselämästäsi KAIKEN MAHDOLLISEN.
Koska jätän paljon enemmän kertomatta. Mistähän tähän saa itkunauravan hymiön? Olen vaihtanut mielestäni tarpeeksi yksityiskohtia, mutta ilmeisesti jättänyt liian paljon vaihtamatta, koska kerran mieheni "tunnistettiin" ruokakaupassa.
Olen kai liian tottunut suuren kaupungin anonymiteettiin ja pyrkinyt suojautumaan ihmisiltä, jotka voivat minut tunnistaa unohtaen kokonaan tuntemattomat ihmiset. Eräs täältä taisi tunnistaakin jo, mutta kyseessä on ihan asiallinen hyvänpäiväntuttu, joten en sinänsä ole asiasta huolissani.
Edelleenkään en koskaan kertoisi mitään, mikä olisi vahingollista tai liian arkaa. Eli vaikka joku osaisi yhdistää nimemme tähän, ei se olisi katastrofi, vaikkakin hiukan noloa.
Muistaakseni sanoit joskus -vai annoitko vain ymmärtää - että äitisi ja siskosi ovat ainoat, jotka voisivat tunnistaa.
PS. Eikö se ole yhtään noloa, että "asiallinen hyvänpäiväntuttu" tietää tarkkoja yksityiskohtia mm. seksielämästäsi?
Käytännössä äitini ja siskoni olisivat ainoat jotka minut voisivat tunnistaa. Mutta en laskenut sitä, että naapurit yms. voivat tunnistaa minut kuvailun perusteella, koska kaltaisiamme pariskuntia on pilvin pimein. Mutta Helsinki on paljon pienempi kuin NYC.
Ja minä olen niin tottunut siihen, että seksielämämme on käytännössä kaikkein tiedossa, etten osaa siitä hermostua. Sitä paitsi, olen luonteeltani ihan perusantropologi-/historoitsija-/tutkijatyyppinen - seksi ei ole mikään tabu minulle, vaan osa normaalia elämää.
Olen tutkija ja nyt on aivan pakko kysyä, etttä minkä tyyppinen on tutkijatyyppinen eli mitä tyyppiä me sitten ollaan, sinä ja minä? Missä työskentelet tutkijana? Oletko tutkijatohtori vai tutkija, siis jos akateemisessa maailmassa työskentelet, vai oletko siis tutkijana muissa organisaatioissa?
En ole todellakaan aito tutkija. Minulla on koulu (antropologia) vielä kesken, mutta tutkija olisi se ehdottomasti kiinnostavin työ ja siihen varmaan päädynkin.
Tutkijatyyppisellä luonteella tarkoitin sitä, että minun on vaikea nähdä asiat, kuten seksi tai raha tabuina. Tai siis niin, että ne olisivat itseisarvoisesti tabuja, vaikka monissa kulttuureissa ovatkin. Minä suhtaudun asioihin ylipäätään sellaisella tutkijan mielenkiinnolla ja otteella. Seksikin on äärettömän monipuolinen asia; se on sekä osa biologista tarvehierarkiaa että sosiaalisia normeja. Sen "reunat" on säädetty milloin kenenkin vallanpitäjän ja yhteisön normiston mukaan ja sitä on suvereenisti muuteltu tarpeen vaatiessa.
Varsinkin ns. länsimaisissa kulttuureissahan seksi on päinvastoin kaikkea muuta kuin tabu, ollut jo kauan. Pikemminkin päinvastoin. Meidänkin kulttuurissa seksuaalisuus painottuu eikä piiloudu. Kulttuurin ja varsinkin mediakulttuurin seksualisoitumisesta on kirjoitettu jo vuosikausia, kohta vuosikymmeniä. Mielenkiintoista, että antropologikoululaisella on tuollainen näkemys, että se olisi tabu. Tai että rahakaan olisi. Koko ajanhan siitä keskustellaan kaikkialla, täälläkin.
Lähinnä moiset tabu väitteet kuulostavat kliseiltä, kenen tahansa esittäminä, antropologin esittäminä oudoilta ja käsittämättömiltä.
Ei seksuaalisuus ole sama asia kuin median seksualisoituminen. Seksuaalisuus on huomattavasti laajempi asia. Se, että se on tabu, huomaa mm. siitä, että asiasta ei yleensä puhuta työpaikan kahvipöydässä tai välttämättä edes kavereiden kesken.
Se, että tiettyjä seksuaalisuuden osa-alueta korostetaan, ei tee seksistä itsessään ei-tabua. Ikävä kyllä.
Raha on aina ollut tabu. Puhtaasti siitä syystä, että jos kertoo toiselle täsmällisesti paljonko sitä rahaa on, kuvitelma sen suuruudesta katoaa. Illuusio rikkoutuu. Voisitko sinä kertoa täsmällisen palkkasi kaikille työkavereillesi? Suurin osa ei.
Meidän työpaikalla palkat eivät ole tabu. Saati salaisuus. Eli ei tarvitse kertoa. Aika monilla työpaikoilla on sitä paitsi näin.
Minä olen ihmeekseni huomannut, että moni ihminen piilottelee tulojaan, eikä koe oloansa mukavaksi niistä puhuessaan. Silloin, kun kävin palkkatöissä kerroin aina hyvin rehellisesti tuloni. Samoin tekivät muut matalapalkka-alan työläiset JA ihmiset, jotka saivat avustuksia. Eli suomeksi (=aaveeksi) varmaan wt-porukka. Ylemmän luokan ihmiset kokevat rahasta puhumisen jopa vulgaarina. Se toki liittyy tiukasti luterilaiseen nöyryyskasvatukseen sekä siihen, että kulissit on pidettävä pystyssä, tapahtui mitä tapahtui.
Tai sitten siihen, että elämänkokemus on opettanut, ettei raha ole niin tärkeää. Tai ettei omista rahoista puhuminen ole kovin hedelmällinen keskustelunaihe. Oma mutuni on kyllä pikemminkin sellainen, että pieniä tuloja ja varsinkin tukia häpeillään enemmän, kuin varakkuuden paljastumista.
(mielenkiintoisesti ujutit kommenttiisi klassiset provotrikkerit, toit esiin, kuinka edellisen kommentoijan mielipide on yhteneväinen tietyn tulotason ja yhteiskuntaluokan tai ihmiskategorian henkilöille ja kuinka itsekin olet joskus ollut sellainen, mutta et ole enää. Jäin vain miettimään, oletko siis hel-nyc, vai ainoastaan saanut vaikutteita hänen kirjoitustavastaan)
Lähinnä pidin sitä mielenkiintoisena ilmiönä, että alemman tulotason ihmiset puhuvat rahasta avoimemmin ja ylemmän eivät. Mutta jos historiaa katsotaan, melkein kaikki isot muutokset ovat lähteneet liberaalimmasta työväenluokasta, kuin konservatiivisemmasta yläluokasta. Tietystikin ilmeisistä syistä. Itse kuulun ehdottomasti tuohon työväenluokkaan, av:lla varmaan wt-porukkaan. En itse pidä ihmisten luokittelusta ylipäänsä, mutta kategorisointi on ihmiselle luontaista ja helpottaa mm. tarpeellistenkin stereotypioiden luontia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
desi kirjoitti:
Sitä mie mietin miksi helnykki on monen mielestä epäuskottava/trolli. Onhan meitä joka lähtöön. Mie oon kotiäiti ja artesaani, miun sisko taas asuu hong kongissa ja on viimesen päälle eri puusta, ja tekee semmosia juttuja mitä miun arjessa ei vois unelmoidakaan, mutta en mie silti pidä sitä sen elämää epäuskottavana, tai mieti että päästään se keksii vaikka oma elämä on erilainen. Sisko oli jo teininä kunnianhimoinen ja päättäväinen, luki yliopiston helsingissä ja nosti kytkintä tuosta vaan, en minä olis ikinä uskaltanu ite tempaista asumaan toiselle puolelle maapalloa ihan itekseni. Minä sitten opiskelin taidejuttuja kun niistä tykkään ja tein lapset ja nyt paskartelen kotona sen mitä kerkiän ja tilojen puolesta voin. Elämä on valintoja.
Hel-Nyc vaikuttaa olevan sellainen klassinen perusprovo. Jokalähtöisyydellä ei oikeastaan ole asian kanssa tekemistä. Eihän hänen elämässään edes ole mitään kovin epäuskottavaa, sen verran mitä olen seurannut. Ehkä se on enemmänkin tapa reagoida ja kommunikoida, josta provotutka piippaa.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko helnycin mies black?
Ainakin häneltä on kysytty: "Miksi et ole valkoisen kanssa". Sen perusteella voisi olettaa, että mies on jotain muuta. Mutta silmät on harmaat.
(käsittämättömän vaikea uskoa, että joltain nycissä asuvalta olisi ylipäätään kysytty noin. Suomessa sanavalinta olisi varmasti ollut toisenlainen, ei täällä juurikaan käytetä valkoinen sanaa rodullisessa mielessä.
Suomessa se kysyttiinkin. Ja täsmälliset sanat taisivat olla valkoisen miehen kanssa.
Tosin sen verran täytyy puuttua, että USAssa on edelleen aika separatistinen touhu ja mixed race- pariskunnat eivät edelleenkään sovi kaikkien maailmankuvaan, väristä riippumatta. Se on tällä hetkellä ehkä enemmän mustien ongelma, kuin valkoisten.
Ok. En ole itse koskaan Suomessa kuullut ilmaisua valkoisen tai varsinkaan valkoisen miehen tuossa asiayhteydessä, vaan aina valkoihoisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
desi kirjoitti:
Sitä mie mietin miksi helnykki on monen mielestä epäuskottava/trolli. Onhan meitä joka lähtöön. Mie oon kotiäiti ja artesaani, miun sisko taas asuu hong kongissa ja on viimesen päälle eri puusta, ja tekee semmosia juttuja mitä miun arjessa ei vois unelmoidakaan, mutta en mie silti pidä sitä sen elämää epäuskottavana, tai mieti että päästään se keksii vaikka oma elämä on erilainen. Sisko oli jo teininä kunnianhimoinen ja päättäväinen, luki yliopiston helsingissä ja nosti kytkintä tuosta vaan, en minä olis ikinä uskaltanu ite tempaista asumaan toiselle puolelle maapalloa ihan itekseni. Minä sitten opiskelin taidejuttuja kun niistä tykkään ja tein lapset ja nyt paskartelen kotona sen mitä kerkiän ja tilojen puolesta voin. Elämä on valintoja.
Hän on hämmentävän avoin, kertoo tunnistettavia yksityiskohtia itsestään ja läheisistään, palstailee todella paljon, ja kaiken huipuksi tekee tämän kaiken yhdellä ja samalla nimimerkillä. Hänen kirjoituksissaan on aika tavalla ristiriitaisuuksia, joita hän paikkailee, tekisi mieli sanoa, hätävalheilla. Olisi enemmän ihme, jos häntä ei pidettäisi trollina.
(Ja ei, en ota kantaa siihen onko hän totta vai tarua. Ei jaksa enää kiinnostaa, otan vain ilon irti niin kauan kuin se on tarjolla.)
Kaikille lienee selvää, että HelNykki on vain pelkkä säälittävä provo, joka jää kiinni valheistaan kerta toisensa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TAAS helkatin avaama ketju! Varmaan jo kahdeskymmenes. Jösses. Kyllä se jaksaa avata ketjuja itsestään - narsistista.
Vierailija kirjoitti:
desi kirjoitti:
Sitä mie mietin miksi helnykki on monen mielestä epäuskottava/trolli. Onhan meitä joka lähtöön. Mie oon kotiäiti ja artesaani, miun sisko taas asuu hong kongissa ja on viimesen päälle eri puusta, ja tekee semmosia juttuja mitä miun arjessa ei vois unelmoidakaan, mutta en mie silti pidä sitä sen elämää epäuskottavana, tai mieti että päästään se keksii vaikka oma elämä on erilainen. Sisko oli jo teininä kunnianhimoinen ja päättäväinen, luki yliopiston helsingissä ja nosti kytkintä tuosta vaan, en minä olis ikinä uskaltanu ite tempaista asumaan toiselle puolelle maapalloa ihan itekseni. Minä sitten opiskelin taidejuttuja kun niistä tykkään ja tein lapset ja nyt paskartelen kotona sen mitä kerkiän ja tilojen puolesta voin. Elämä on valintoja.
Hel-Nyc vaikuttaa olevan sellainen klassinen perusprovo. Jokalähtöisyydellä ei oikeastaan ole asian kanssa tekemistä. Eihän hänen elämässään edes ole mitään kovin epäuskottavaa, sen verran mitä olen seurannut. Ehkä se on enemmänkin tapa reagoida ja kommunikoida, josta provotutka piippaa.
Eli koska reagoin ja kommunikoin eri tavalla, kuin ilmeisesti sinä reagoisit, olen provo? Vai onko provoilla joku tietty käyttäytymismalli, johon minä sovin?
Ihan tiedoksesi, sitä saattaa käyttäytyä itselleen omituisesti kun joutuu kummalliseen tilanteeseen. Se, että olet yhtäkkiä tilanteessa, jossa sinulle sanotaan, että elämäsi on valetta ja kuinka olen "puhunut itseni pussiin" - omasta elämästäni :D Joo, eivät ole olleet my finest moments, mutta kun todisteista huolimatta olen kuulemma edelleen provo, niin se tapaa ärsyttää. Varsinkin, kun toistellaan samoja väärinymmärryksiä totena ja faktana. Nyt siihen on jo alkanut turtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TAAS helkatin avaama ketju! Varmaan jo kahdeskymmenes. Jösses. Kyllä se jaksaa avata ketjuja itsestään - narsistista.
Pakkohan HelNykin on avata uusia ketjuja itsestään jatkuvalla tahdilla jotta pysyy esillä ;) Kun kuiten itse myös poistattelee viestejään ja ketjujaan, joissa on jäänyt valheistaan rysän päältä kiinni.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Mai gaaaaaaaaad mikä ketju! Kyllä vaikutatte pakkomielteisiltä!
HEL-NYC, minulla ei ole syytä epäillä sinua trolliksi ja vaikka epäilisin, en kertoisi sitä, sillä voisin aivan hyvin erehtyä. Mikä minua kiinnostaa on se, miksi ihmeessä kerrot itsestäsi tunnistettavasti täällä?! Siis palstaa lukee valtava määrä ihmisiä ja sinä kerrot yksityiselämästäsi KAIKEN MAHDOLLISEN.
Koska jätän paljon enemmän kertomatta. Mistähän tähän saa itkunauravan hymiön? Olen vaihtanut mielestäni tarpeeksi yksityiskohtia, mutta ilmeisesti jättänyt liian paljon vaihtamatta, koska kerran mieheni "tunnistettiin" ruokakaupassa.
Olen kai liian tottunut suuren kaupungin anonymiteettiin ja pyrkinyt suojautumaan ihmisiltä, jotka voivat minut tunnistaa unohtaen kokonaan tuntemattomat ihmiset. Eräs täältä taisi tunnistaakin jo, mutta kyseessä on ihan asiallinen hyvänpäiväntuttu, joten en sinänsä ole asiasta huolissani.
Edelleenkään en koskaan kertoisi mitään, mikä olisi vahingollista tai liian arkaa. Eli vaikka joku osaisi yhdistää nimemme tähän, ei se olisi katastrofi, vaikkakin hiukan noloa.
Muistaakseni sanoit joskus -vai annoitko vain ymmärtää - että äitisi ja siskosi ovat ainoat, jotka voisivat tunnistaa.
PS. Eikö se ole yhtään noloa, että "asiallinen hyvänpäiväntuttu" tietää tarkkoja yksityiskohtia mm. seksielämästäsi?
Käytännössä äitini ja siskoni olisivat ainoat jotka minut voisivat tunnistaa. Mutta en laskenut sitä, että naapurit yms. voivat tunnistaa minut kuvailun perusteella, koska kaltaisiamme pariskuntia on pilvin pimein. Mutta Helsinki on paljon pienempi kuin NYC.
Ja minä olen niin tottunut siihen, että seksielämämme on käytännössä kaikkein tiedossa, etten osaa siitä hermostua. Sitä paitsi, olen luonteeltani ihan perusantropologi-/historoitsija-/tutkijatyyppinen - seksi ei ole mikään tabu minulle, vaan osa normaalia elämää.
Olen tutkija ja nyt on aivan pakko kysyä, etttä minkä tyyppinen on tutkijatyyppinen eli mitä tyyppiä me sitten ollaan, sinä ja minä? Missä työskentelet tutkijana? Oletko tutkijatohtori vai tutkija, siis jos akateemisessa maailmassa työskentelet, vai oletko siis tutkijana muissa organisaatioissa?
En ole todellakaan aito tutkija. Minulla on koulu (antropologia) vielä kesken, mutta tutkija olisi se ehdottomasti kiinnostavin työ ja siihen varmaan päädynkin.
Tutkijatyyppisellä luonteella tarkoitin sitä, että minun on vaikea nähdä asiat, kuten seksi tai raha tabuina. Tai siis niin, että ne olisivat itseisarvoisesti tabuja, vaikka monissa kulttuureissa ovatkin. Minä suhtaudun asioihin ylipäätään sellaisella tutkijan mielenkiinnolla ja otteella. Seksikin on äärettömän monipuolinen asia; se on sekä osa biologista tarvehierarkiaa että sosiaalisia normeja. Sen "reunat" on säädetty milloin kenenkin vallanpitäjän ja yhteisön normiston mukaan ja sitä on suvereenisti muuteltu tarpeen vaatiessa.
Varsinkin ns. länsimaisissa kulttuureissahan seksi on päinvastoin kaikkea muuta kuin tabu, ollut jo kauan. Pikemminkin päinvastoin. Meidänkin kulttuurissa seksuaalisuus painottuu eikä piiloudu. Kulttuurin ja varsinkin mediakulttuurin seksualisoitumisesta on kirjoitettu jo vuosikausia, kohta vuosikymmeniä. Mielenkiintoista, että antropologikoululaisella on tuollainen näkemys, että se olisi tabu. Tai että rahakaan olisi. Koko ajanhan siitä keskustellaan kaikkialla, täälläkin.
Lähinnä moiset tabu väitteet kuulostavat kliseiltä, kenen tahansa esittäminä, antropologin esittäminä oudoilta ja käsittämättömiltä.
Ei seksuaalisuus ole sama asia kuin median seksualisoituminen. Seksuaalisuus on huomattavasti laajempi asia. Se, että se on tabu, huomaa mm. siitä, että asiasta ei yleensä puhuta työpaikan kahvipöydässä tai välttämättä edes kavereiden kesken.
Se, että tiettyjä seksuaalisuuden osa-alueta korostetaan, ei tee seksistä itsessään ei-tabua. Ikävä kyllä.
Raha on aina ollut tabu. Puhtaasti siitä syystä, että jos kertoo toiselle täsmällisesti paljonko sitä rahaa on, kuvitelma sen suuruudesta katoaa. Illuusio rikkoutuu. Voisitko sinä kertoa täsmällisen palkkasi kaikille työkavereillesi? Suurin osa ei.
Nyt alkaa tulla sellaista mutuhuttua, että joku lähdeviitekin voisi olla paikallaan.
Nämä yleiskäsitykset löytää melkein oppikirjasta kuin oppikirjasta. Mieti nyt itsekin: tiedätkö sinä, mitä naapurisi tienaa? Paljonko he maksoivat autostaan? Entä pomosi? Paljonko hän tienaa? Voisitko kysyä ystäviltäsi kahvipöydässä, kuinka paljon kukakin tienaa? Kuka tiesi 1800-luvulla paljonko maatilanomistajalla oli varallisuutta ja rahaa? Naapurit? Työläiset? Entä puhuttiinko avoimesti aatelisten vararikoista, jos he kykenivät suinkin ylläpitämään kulisseja?
No anna nyt joku oppikirja. Itse miettiminenhän on sitä mutuhuttua. Mutta minun huttuni tuntuu olevan erilaista kuin sinun, joten siksi kiinnostaisi joku kirjallinen lähdeviite.
Ja vastaukseksi: en tiedä naapureideni tienauksista, kun ei kiinnosta. Jos kiinnostaisi riittävästi tarkistaisin asian. Meillä Suomessahan tällaiset asiat ovat julkista tietoa. Ystävieni tienaamiset tiedän ja kyllä me palkoista keskustellaan silloin tällöin. Siksi tuntuu kummalliselta väite, että raha olisi suurikin tabu nyky-yhteiskunnassa. Kun siis en ole omassa elämässäni siihen törmännyt.
Ei oo Hellu saanunna hetkeen huomiota kun nyt tuo mielikuvitusperheensä tällä tavoin esiin :D Kyllä tuolla provolla on vilkas mielikuvitus.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
desi kirjoitti:
Sitä mie mietin miksi helnykki on monen mielestä epäuskottava/trolli. Onhan meitä joka lähtöön. Mie oon kotiäiti ja artesaani, miun sisko taas asuu hong kongissa ja on viimesen päälle eri puusta, ja tekee semmosia juttuja mitä miun arjessa ei vois unelmoidakaan, mutta en mie silti pidä sitä sen elämää epäuskottavana, tai mieti että päästään se keksii vaikka oma elämä on erilainen. Sisko oli jo teininä kunnianhimoinen ja päättäväinen, luki yliopiston helsingissä ja nosti kytkintä tuosta vaan, en minä olis ikinä uskaltanu ite tempaista asumaan toiselle puolelle maapalloa ihan itekseni. Minä sitten opiskelin taidejuttuja kun niistä tykkään ja tein lapset ja nyt paskartelen kotona sen mitä kerkiän ja tilojen puolesta voin. Elämä on valintoja.
Hel-Nyc vaikuttaa olevan sellainen klassinen perusprovo. Jokalähtöisyydellä ei oikeastaan ole asian kanssa tekemistä. Eihän hänen elämässään edes ole mitään kovin epäuskottavaa, sen verran mitä olen seurannut. Ehkä se on enemmänkin tapa reagoida ja kommunikoida, josta provotutka piippaa.
Eli koska reagoin ja kommunikoin eri tavalla, kuin ilmeisesti sinä reagoisit, olen provo? Vai onko provoilla joku tietty käyttäytymismalli, johon minä sovin?
Ihan tiedoksesi, sitä saattaa käyttäytyä itselleen omituisesti kun joutuu kummalliseen tilanteeseen. Se, että olet yhtäkkiä tilanteessa, jossa sinulle sanotaan, että elämäsi on valetta ja kuinka olen "puhunut itseni pussiin" - omasta elämästäni :D Joo, eivät ole olleet my finest moments, mutta kun todisteista huolimatta olen kuulemma edelleen provo, niin se tapaa ärsyttää. Varsinkin, kun toistellaan samoja väärinymmärryksiä totena ja faktana. Nyt siihen on jo alkanut turtua.
Koska reagoit esim. tällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei oo Hellu saanunna hetkeen huomiota kun nyt tuo mielikuvitusperheensä tällä tavoin esiin :D Kyllä tuolla provolla on vilkas mielikuvitus.
Hmm. Jokohan se mielikuvitusisoisä kuoli? Vai vieläkö se elää näissä tuon ihmisen jutteluissa ;)
Hel-Nyc: tarvitset apua, ammattiapua tuohon nettiriippuvuuteesi. Haethan apua pian. Toivottaa psykologi
Alue: Aihe vapaa
Minä olen ihmeekseni huomannut, että moni ihminen piilottelee tulojaan, eikä koe oloansa mukavaksi niistä puhuessaan. Silloin, kun kävin palkkatöissä kerroin aina hyvin rehellisesti tuloni. Samoin tekivät muut matalapalkka-alan työläiset JA ihmiset, jotka saivat avustuksia. Eli suomeksi (=aaveeksi) varmaan wt-porukka. Ylemmän luokan ihmiset kokevat rahasta puhumisen jopa vulgaarina. Se toki liittyy tiukasti luterilaiseen nöyryyskasvatukseen sekä siihen, että kulissit on pidettävä pystyssä, tapahtui mitä tapahtui.