Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Näin Helnycin miehen!!
26.04.2016 |
Ette ikinä arvaa kenet näin äsken kaupassa! Helnycin miehen ja lapset! Seurasin vähän sivummalta koko kauppareissun ajan niin että meinas omat ostokset unohtua. Olihan se komee mies, mutta ihan käsi niiden lasten kans ;D
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Onko helnycin mies black?
Ainakin häneltä on kysytty: "Miksi et ole valkoisen kanssa". Sen perusteella voisi olettaa, että mies on jotain muuta. Mutta silmät on harmaat.
(käsittämättömän vaikea uskoa, että joltain nycissä asuvalta olisi ylipäätään kysytty noin. Suomessa sanavalinta olisi varmasti ollut toisenlainen, ei täällä juurikaan käytetä valkoinen sanaa rodullisessa mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Mai gaaaaaaaaad mikä ketju! Kyllä vaikutatte pakkomielteisiltä!
HEL-NYC, minulla ei ole syytä epäillä sinua trolliksi ja vaikka epäilisin, en kertoisi sitä, sillä voisin aivan hyvin erehtyä. Mikä minua kiinnostaa on se, miksi ihmeessä kerrot itsestäsi tunnistettavasti täällä?! Siis palstaa lukee valtava määrä ihmisiä ja sinä kerrot yksityiselämästäsi KAIKEN MAHDOLLISEN.
Koska jätän paljon enemmän kertomatta. Mistähän tähän saa itkunauravan hymiön? Olen vaihtanut mielestäni tarpeeksi yksityiskohtia, mutta ilmeisesti jättänyt liian paljon vaihtamatta, koska kerran mieheni "tunnistettiin" ruokakaupassa.
Olen kai liian tottunut suuren kaupungin anonymiteettiin ja pyrkinyt suojautumaan ihmisiltä, jotka voivat minut tunnistaa unohtaen kokonaan tuntemattomat ihmiset. Eräs täältä taisi tunnistaakin jo, mutta kyseessä on ihan asiallinen hyvänpäiväntuttu, joten en sinänsä ole asiasta huolissani.
Edelleenkään en koskaan kertoisi mitään, mikä olisi vahingollista tai liian arkaa. Eli vaikka joku osaisi yhdistää nimemme tähän, ei se olisi katastrofi, vaikkakin hiukan noloa.
Muistaakseni sanoit joskus -vai annoitko vain ymmärtää - että äitisi ja siskosi ovat ainoat, jotka voisivat tunnistaa.
PS. Eikö se ole yhtään noloa, että "asiallinen hyvänpäiväntuttu" tietää tarkkoja yksityiskohtia mm. seksielämästäsi?
Käytännössä äitini ja siskoni olisivat ainoat jotka minut voisivat tunnistaa. Mutta en laskenut sitä, että naapurit yms. voivat tunnistaa minut kuvailun perusteella, koska kaltaisiamme pariskuntia on pilvin pimein. Mutta Helsinki on paljon pienempi kuin NYC.
Ja minä olen niin tottunut siihen, että seksielämämme on käytännössä kaikkein tiedossa, etten osaa siitä hermostua. Sitä paitsi, olen luonteeltani ihan perusantropologi-/historoitsija-/tutkijatyyppinen - seksi ei ole mikään tabu minulle, vaan osa normaalia elämää.
Jostain syystä se korostuu palstakirjoittelussasi. Tuntuu suorastaan hallitsevalta osalta normaalia elämääsi. Oletko ylipäätään kommentoinut ollenkaan muista aiheista avattuihin ketjuihin?
Jos ei oo koulutusta tai työuraa ni äkkiä ne jutut voi alkaa pyöriä vaan muutaman asian ympärillä.
Rehellisesti, tämä on varmaan totta. Elämäni pyörii tällä hetkellä mieheni, lasteni ja lähisukuni ympärillä. Kaikki "omani" on USAssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko helnycin mies black?
Ainakin häneltä on kysytty: "Miksi et ole valkoisen kanssa". Sen perusteella voisi olettaa, että mies on jotain muuta. Mutta silmät on harmaat.
(käsittämättömän vaikea uskoa, että joltain nycissä asuvalta olisi ylipäätään kysytty noin. Suomessa sanavalinta olisi varmasti ollut toisenlainen, ei täällä juurikaan käytetä valkoinen sanaa rodullisessa mielessä.
Suomessa se kysyttiinkin. Ja täsmälliset sanat taisivat olla valkoisen miehen kanssa.
Tosin sen verran täytyy puuttua, että USAssa on edelleen aika separatistinen touhu ja mixed race- pariskunnat eivät edelleenkään sovi kaikkien maailmankuvaan, väristä riippumatta. Se on tällä hetkellä ehkä enemmän mustien ongelma, kuin valkoisten.
No niin, kuinka moni helsinkiläinen katselee jatkossa keskustassa liikkuessaan sillä silmällä, tuleeko helnykin mies vastaan?
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Mai gaaaaaaaaad mikä ketju! Kyllä vaikutatte pakkomielteisiltä!
HEL-NYC, minulla ei ole syytä epäillä sinua trolliksi ja vaikka epäilisin, en kertoisi sitä, sillä voisin aivan hyvin erehtyä. Mikä minua kiinnostaa on se, miksi ihmeessä kerrot itsestäsi tunnistettavasti täällä?! Siis palstaa lukee valtava määrä ihmisiä ja sinä kerrot yksityiselämästäsi KAIKEN MAHDOLLISEN.
Koska jätän paljon enemmän kertomatta. Mistähän tähän saa itkunauravan hymiön? Olen vaihtanut mielestäni tarpeeksi yksityiskohtia, mutta ilmeisesti jättänyt liian paljon vaihtamatta, koska kerran mieheni "tunnistettiin" ruokakaupassa.
Olen kai liian tottunut suuren kaupungin anonymiteettiin ja pyrkinyt suojautumaan ihmisiltä, jotka voivat minut tunnistaa unohtaen kokonaan tuntemattomat ihmiset. Eräs täältä taisi tunnistaakin jo, mutta kyseessä on ihan asiallinen hyvänpäiväntuttu, joten en sinänsä ole asiasta huolissani.
Edelleenkään en koskaan kertoisi mitään, mikä olisi vahingollista tai liian arkaa. Eli vaikka joku osaisi yhdistää nimemme tähän, ei se olisi katastrofi, vaikkakin hiukan noloa.
Muistaakseni sanoit joskus -vai annoitko vain ymmärtää - että äitisi ja siskosi ovat ainoat, jotka voisivat tunnistaa.
PS. Eikö se ole yhtään noloa, että "asiallinen hyvänpäiväntuttu" tietää tarkkoja yksityiskohtia mm. seksielämästäsi?
Käytännössä äitini ja siskoni olisivat ainoat jotka minut voisivat tunnistaa. Mutta en laskenut sitä, että naapurit yms. voivat tunnistaa minut kuvailun perusteella, koska kaltaisiamme pariskuntia on pilvin pimein. Mutta Helsinki on paljon pienempi kuin NYC.
Ja minä olen niin tottunut siihen, että seksielämämme on käytännössä kaikkein tiedossa, etten osaa siitä hermostua. Sitä paitsi, olen luonteeltani ihan perusantropologi-/historoitsija-/tutkijatyyppinen - seksi ei ole mikään tabu minulle, vaan osa normaalia elämää.
Olen tutkija ja nyt on aivan pakko kysyä, etttä minkä tyyppinen on tutkijatyyppinen eli mitä tyyppiä me sitten ollaan, sinä ja minä? Missä työskentelet tutkijana? Oletko tutkijatohtori vai tutkija, siis jos akateemisessa maailmassa työskentelet, vai oletko siis tutkijana muissa organisaatioissa?
En ole todellakaan aito tutkija. Minulla on koulu (antropologia) vielä kesken, mutta tutkija olisi se ehdottomasti kiinnostavin työ ja siihen varmaan päädynkin.
Tutkijatyyppisellä luonteella tarkoitin sitä, että minun on vaikea nähdä asiat, kuten seksi tai raha tabuina. Tai siis niin, että ne olisivat itseisarvoisesti tabuja, vaikka monissa kulttuureissa ovatkin. Minä suhtaudun asioihin ylipäätään sellaisella tutkijan mielenkiinnolla ja otteella. Seksikin on äärettömän monipuolinen asia; se on sekä osa biologista tarvehierarkiaa että sosiaalisia normeja. Sen "reunat" on säädetty milloin kenenkin vallanpitäjän ja yhteisön normiston mukaan ja sitä on suvereenisti muuteltu tarpeen vaatiessa.
Fair point. Itsekin voisin seksuaalisuutta käsitellä teoreettisessa mielessä, mutta en näe sitä asiaa niin, että sen käsitteleminen teoreettisella tasolla ja vapaus sen kaltaisessa käsittelyssä saisi minut puhumaan omasta henkilökohtaisesta seksielämästäni tai olisin valmis kiusaantumatta kuuntelemaan ystävieni yksityiskohtaisia kuvauksia seksistä. Voi kyllä olla, että minulla ei ole mitenkään tutkijatyyppinen mielenlaatu. Intohimo omaa tutkimusta kohtaan, kyllä, mutta vaikuttaako se muuhun elämään niin eipä oikeastaan. Sain kyllä kiinni käsitteestäsi tutkijatyyppinen mielenlaatu, mutta minulla ei sitä ole ehkä. Tähän voisi heittää mukailtuna sen "En tiiä, oon vaan töissä täällä", että "Ei oo mielenlaatua, oon vaan töissä täällä" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Mai gaaaaaaaaad mikä ketju! Kyllä vaikutatte pakkomielteisiltä!
HEL-NYC, minulla ei ole syytä epäillä sinua trolliksi ja vaikka epäilisin, en kertoisi sitä, sillä voisin aivan hyvin erehtyä. Mikä minua kiinnostaa on se, miksi ihmeessä kerrot itsestäsi tunnistettavasti täällä?! Siis palstaa lukee valtava määrä ihmisiä ja sinä kerrot yksityiselämästäsi KAIKEN MAHDOLLISEN.
Koska jätän paljon enemmän kertomatta. Mistähän tähän saa itkunauravan hymiön? Olen vaihtanut mielestäni tarpeeksi yksityiskohtia, mutta ilmeisesti jättänyt liian paljon vaihtamatta, koska kerran mieheni "tunnistettiin" ruokakaupassa.
Olen kai liian tottunut suuren kaupungin anonymiteettiin ja pyrkinyt suojautumaan ihmisiltä, jotka voivat minut tunnistaa unohtaen kokonaan tuntemattomat ihmiset. Eräs täältä taisi tunnistaakin jo, mutta kyseessä on ihan asiallinen hyvänpäiväntuttu, joten en sinänsä ole asiasta huolissani.
Edelleenkään en koskaan kertoisi mitään, mikä olisi vahingollista tai liian arkaa. Eli vaikka joku osaisi yhdistää nimemme tähän, ei se olisi katastrofi, vaikkakin hiukan noloa.
Muistaakseni sanoit joskus -vai annoitko vain ymmärtää - että äitisi ja siskosi ovat ainoat, jotka voisivat tunnistaa.
PS. Eikö se ole yhtään noloa, että "asiallinen hyvänpäiväntuttu" tietää tarkkoja yksityiskohtia mm. seksielämästäsi?
Käytännössä äitini ja siskoni olisivat ainoat jotka minut voisivat tunnistaa. Mutta en laskenut sitä, että naapurit yms. voivat tunnistaa minut kuvailun perusteella, koska kaltaisiamme pariskuntia on pilvin pimein. Mutta Helsinki on paljon pienempi kuin NYC.
Ja minä olen niin tottunut siihen, että seksielämämme on käytännössä kaikkein tiedossa, etten osaa siitä hermostua. Sitä paitsi, olen luonteeltani ihan perusantropologi-/historoitsija-/tutkijatyyppinen - seksi ei ole mikään tabu minulle, vaan osa normaalia elämää.
Olen tutkija ja nyt on aivan pakko kysyä, etttä minkä tyyppinen on tutkijatyyppinen eli mitä tyyppiä me sitten ollaan, sinä ja minä? Missä työskentelet tutkijana? Oletko tutkijatohtori vai tutkija, siis jos akateemisessa maailmassa työskentelet, vai oletko siis tutkijana muissa organisaatioissa?
En ole todellakaan aito tutkija. Minulla on koulu (antropologia) vielä kesken, mutta tutkija olisi se ehdottomasti kiinnostavin työ ja siihen varmaan päädynkin.
Tutkijatyyppisellä luonteella tarkoitin sitä, että minun on vaikea nähdä asiat, kuten seksi tai raha tabuina. Tai siis niin, että ne olisivat itseisarvoisesti tabuja, vaikka monissa kulttuureissa ovatkin. Minä suhtaudun asioihin ylipäätään sellaisella tutkijan mielenkiinnolla ja otteella. Seksikin on äärettömän monipuolinen asia; se on sekä osa biologista tarvehierarkiaa että sosiaalisia normeja. Sen "reunat" on säädetty milloin kenenkin vallanpitäjän ja yhteisön normiston mukaan ja sitä on suvereenisti muuteltu tarpeen vaatiessa.
Fair point. Itsekin voisin seksuaalisuutta käsitellä teoreettisessa mielessä, mutta en näe sitä asiaa niin, että sen käsitteleminen teoreettisella tasolla ja vapaus sen kaltaisessa käsittelyssä saisi minut puhumaan omasta henkilökohtaisesta seksielämästäni tai olisin valmis kiusaantumatta kuuntelemaan ystävieni yksityiskohtaisia kuvauksia seksistä. Voi kyllä olla, että minulla ei ole mitenkään tutkijatyyppinen mielenlaatu. Intohimo omaa tutkimusta kohtaan, kyllä, mutta vaikuttaako se muuhun elämään niin eipä oikeastaan. Sain kyllä kiinni käsitteestäsi tutkijatyyppinen mielenlaatu, mutta minulla ei sitä ole ehkä. Tähän voisi heittää mukailtuna sen "En tiiä, oon vaan töissä täällä", että "Ei oo mielenlaatua, oon vaan töissä täällä" :D
:D Sen verran haluaisin kysyä, että oletko tyytyväinen alavalintaasi? Onko se niin tyydyttävää kuin olettaisi?
Epäilläänkö minuu helnykin sivupersoonaksi :D miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
desi kirjoitti:
Epäilläänkö minuu helnykin sivupersoonaksi :D miksi?
Varmaan koska kehtasit olla kanssani samaa mieltä jossain keskustelussa :D
Mutta älä desi huoli, minäkin olen kuulemma vain SSSSn ja Murun sivupersoona...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on jotenkin himpsusen vainoharhaista luulla kaikkia trolleiksi. Mutta viihdyttävää jollain tasolla kaiken tämän seuraaminen on. Välillä on kyllä tullut siun puolesta paha mieli kun porukka haukkuu ja kiusaa, olettaisin että aikusia ihmisiä valtaosa täällä kuitenki.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Mai gaaaaaaaaad mikä ketju! Kyllä vaikutatte pakkomielteisiltä!
HEL-NYC, minulla ei ole syytä epäillä sinua trolliksi ja vaikka epäilisin, en kertoisi sitä, sillä voisin aivan hyvin erehtyä. Mikä minua kiinnostaa on se, miksi ihmeessä kerrot itsestäsi tunnistettavasti täällä?! Siis palstaa lukee valtava määrä ihmisiä ja sinä kerrot yksityiselämästäsi KAIKEN MAHDOLLISEN.
Koska jätän paljon enemmän kertomatta. Mistähän tähän saa itkunauravan hymiön? Olen vaihtanut mielestäni tarpeeksi yksityiskohtia, mutta ilmeisesti jättänyt liian paljon vaihtamatta, koska kerran mieheni "tunnistettiin" ruokakaupassa.
Olen kai liian tottunut suuren kaupungin anonymiteettiin ja pyrkinyt suojautumaan ihmisiltä, jotka voivat minut tunnistaa unohtaen kokonaan tuntemattomat ihmiset. Eräs täältä taisi tunnistaakin jo, mutta kyseessä on ihan asiallinen hyvänpäiväntuttu, joten en sinänsä ole asiasta huolissani.
Edelleenkään en koskaan kertoisi mitään, mikä olisi vahingollista tai liian arkaa. Eli vaikka joku osaisi yhdistää nimemme tähän, ei se olisi katastrofi, vaikkakin hiukan noloa.
Muistaakseni sanoit joskus -vai annoitko vain ymmärtää - että äitisi ja siskosi ovat ainoat, jotka voisivat tunnistaa.
PS. Eikö se ole yhtään noloa, että "asiallinen hyvänpäiväntuttu" tietää tarkkoja yksityiskohtia mm. seksielämästäsi?
Käytännössä äitini ja siskoni olisivat ainoat jotka minut voisivat tunnistaa. Mutta en laskenut sitä, että naapurit yms. voivat tunnistaa minut kuvailun perusteella, koska kaltaisiamme pariskuntia on pilvin pimein. Mutta Helsinki on paljon pienempi kuin NYC.
Ja minä olen niin tottunut siihen, että seksielämämme on käytännössä kaikkein tiedossa, etten osaa siitä hermostua. Sitä paitsi, olen luonteeltani ihan perusantropologi-/historoitsija-/tutkijatyyppinen - seksi ei ole mikään tabu minulle, vaan osa normaalia elämää.
Olen tutkija ja nyt on aivan pakko kysyä, etttä minkä tyyppinen on tutkijatyyppinen eli mitä tyyppiä me sitten ollaan, sinä ja minä? Missä työskentelet tutkijana? Oletko tutkijatohtori vai tutkija, siis jos akateemisessa maailmassa työskentelet, vai oletko siis tutkijana muissa organisaatioissa?
En ole todellakaan aito tutkija. Minulla on koulu (antropologia) vielä kesken, mutta tutkija olisi se ehdottomasti kiinnostavin työ ja siihen varmaan päädynkin.
Tutkijatyyppisellä luonteella tarkoitin sitä, että minun on vaikea nähdä asiat, kuten seksi tai raha tabuina. Tai siis niin, että ne olisivat itseisarvoisesti tabuja, vaikka monissa kulttuureissa ovatkin. Minä suhtaudun asioihin ylipäätään sellaisella tutkijan mielenkiinnolla ja otteella. Seksikin on äärettömän monipuolinen asia; se on sekä osa biologista tarvehierarkiaa että sosiaalisia normeja. Sen "reunat" on säädetty milloin kenenkin vallanpitäjän ja yhteisön normiston mukaan ja sitä on suvereenisti muuteltu tarpeen vaatiessa.
Varsinkin ns. länsimaisissa kulttuureissahan seksi on päinvastoin kaikkea muuta kuin tabu, ollut jo kauan. Pikemminkin päinvastoin. Meidänkin kulttuurissa seksuaalisuus painottuu eikä piiloudu. Kulttuurin ja varsinkin mediakulttuurin seksualisoitumisesta on kirjoitettu jo vuosikausia, kohta vuosikymmeniä. Mielenkiintoista, että antropologikoululaisella on tuollainen näkemys, että se olisi tabu. Tai että rahakaan olisi. Koko ajanhan siitä keskustellaan kaikkialla, täälläkin.
Lähinnä moiset tabu väitteet kuulostavat kliseiltä, kenen tahansa esittäminä, antropologin esittäminä oudoilta ja käsittämättömiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ssssltä oon nähnyt pari kommenttia mutten murusta ole kuullutkaan. Yllättävän koukuttava tää palsta on, rupesin roikkumaan täällä kun mukuloilla oli vesirokko kun googlettelin kutinaan apuja ja nyt huomaan aina vauvan nukkuessa kurkistavani mitä täällä tapahtuu. Tosin oon vähän pettyny siihen miten hyökkääviä ihmiset on aiheesta kun aiheesta, tosi vähän näkee mitään asiallisia vastauksia,jos joku haluaa oikeasti apua, mutta jotkut ketjut on kyllä pirun hauskoja. Niinkun se yksi polttareihin vongannut tyyppi, mitenhän sille kävi jos ei ollut provo. Lemppari yksittäis kommentti liitty johonki pyllyketjuun missä joku totesi hanuriin mahtuvan vaikka kiinalaisen sotalaivan. Ite on aina vähän kahenvaiheilla että uskaltaako kirjautuneena sanoa mittään kun tuntuu että ropisee heti kaketta niskaan.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Mai gaaaaaaaaad mikä ketju! Kyllä vaikutatte pakkomielteisiltä!
HEL-NYC, minulla ei ole syytä epäillä sinua trolliksi ja vaikka epäilisin, en kertoisi sitä, sillä voisin aivan hyvin erehtyä. Mikä minua kiinnostaa on se, miksi ihmeessä kerrot itsestäsi tunnistettavasti täällä?! Siis palstaa lukee valtava määrä ihmisiä ja sinä kerrot yksityiselämästäsi KAIKEN MAHDOLLISEN.
Koska jätän paljon enemmän kertomatta. Mistähän tähän saa itkunauravan hymiön? Olen vaihtanut mielestäni tarpeeksi yksityiskohtia, mutta ilmeisesti jättänyt liian paljon vaihtamatta, koska kerran mieheni "tunnistettiin" ruokakaupassa.
Olen kai liian tottunut suuren kaupungin anonymiteettiin ja pyrkinyt suojautumaan ihmisiltä, jotka voivat minut tunnistaa unohtaen kokonaan tuntemattomat ihmiset. Eräs täältä taisi tunnistaakin jo, mutta kyseessä on ihan asiallinen hyvänpäiväntuttu, joten en sinänsä ole asiasta huolissani.
Edelleenkään en koskaan kertoisi mitään, mikä olisi vahingollista tai liian arkaa. Eli vaikka joku osaisi yhdistää nimemme tähän, ei se olisi katastrofi, vaikkakin hiukan noloa.
Muistaakseni sanoit joskus -vai annoitko vain ymmärtää - että äitisi ja siskosi ovat ainoat, jotka voisivat tunnistaa.
PS. Eikö se ole yhtään noloa, että "asiallinen hyvänpäiväntuttu" tietää tarkkoja yksityiskohtia mm. seksielämästäsi?
Käytännössä äitini ja siskoni olisivat ainoat jotka minut voisivat tunnistaa. Mutta en laskenut sitä, että naapurit yms. voivat tunnistaa minut kuvailun perusteella, koska kaltaisiamme pariskuntia on pilvin pimein. Mutta Helsinki on paljon pienempi kuin NYC.
Ja minä olen niin tottunut siihen, että seksielämämme on käytännössä kaikkein tiedossa, etten osaa siitä hermostua. Sitä paitsi, olen luonteeltani ihan perusantropologi-/historoitsija-/tutkijatyyppinen - seksi ei ole mikään tabu minulle, vaan osa normaalia elämää.
Olen tutkija ja nyt on aivan pakko kysyä, etttä minkä tyyppinen on tutkijatyyppinen eli mitä tyyppiä me sitten ollaan, sinä ja minä? Missä työskentelet tutkijana? Oletko tutkijatohtori vai tutkija, siis jos akateemisessa maailmassa työskentelet, vai oletko siis tutkijana muissa organisaatioissa?
En ole todellakaan aito tutkija. Minulla on koulu (antropologia) vielä kesken, mutta tutkija olisi se ehdottomasti kiinnostavin työ ja siihen varmaan päädynkin.
Tutkijatyyppisellä luonteella tarkoitin sitä, että minun on vaikea nähdä asiat, kuten seksi tai raha tabuina. Tai siis niin, että ne olisivat itseisarvoisesti tabuja, vaikka monissa kulttuureissa ovatkin. Minä suhtaudun asioihin ylipäätään sellaisella tutkijan mielenkiinnolla ja otteella. Seksikin on äärettömän monipuolinen asia; se on sekä osa biologista tarvehierarkiaa että sosiaalisia normeja. Sen "reunat" on säädetty milloin kenenkin vallanpitäjän ja yhteisön normiston mukaan ja sitä on suvereenisti muuteltu tarpeen vaatiessa.
Varsinkin ns. länsimaisissa kulttuureissahan seksi on päinvastoin kaikkea muuta kuin tabu, ollut jo kauan. Pikemminkin päinvastoin. Meidänkin kulttuurissa seksuaalisuus painottuu eikä piiloudu. Kulttuurin ja varsinkin mediakulttuurin seksualisoitumisesta on kirjoitettu jo vuosikausia, kohta vuosikymmeniä. Mielenkiintoista, että antropologikoululaisella on tuollainen näkemys, että se olisi tabu. Tai että rahakaan olisi. Koko ajanhan siitä keskustellaan kaikkialla, täälläkin.
Lähinnä moiset tabu väitteet kuulostavat kliseiltä, kenen tahansa esittäminä, antropologin esittäminä oudoilta ja käsittämättömiltä.
Ei seksuaalisuus ole sama asia kuin median seksualisoituminen. Seksuaalisuus on huomattavasti laajempi asia. Se, että se on tabu, huomaa mm. siitä, että asiasta ei yleensä puhuta työpaikan kahvipöydässä tai välttämättä edes kavereiden kesken.
Se, että tiettyjä seksuaalisuuden osa-alueta korostetaan, ei tee seksistä itsessään ei-tabua. Ikävä kyllä.
Raha on aina ollut tabu. Puhtaasti siitä syystä, että jos kertoo toiselle täsmällisesti paljonko sitä rahaa on, kuvitelma sen suuruudesta katoaa. Illuusio rikkoutuu. Voisitko sinä kertoa täsmällisen palkkasi kaikille työkavereillesi? Suurin osa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Mai gaaaaaaaaad mikä ketju! Kyllä vaikutatte pakkomielteisiltä!
HEL-NYC, minulla ei ole syytä epäillä sinua trolliksi ja vaikka epäilisin, en kertoisi sitä, sillä voisin aivan hyvin erehtyä. Mikä minua kiinnostaa on se, miksi ihmeessä kerrot itsestäsi tunnistettavasti täällä?! Siis palstaa lukee valtava määrä ihmisiä ja sinä kerrot yksityiselämästäsi KAIKEN MAHDOLLISEN.
Koska jätän paljon enemmän kertomatta. Mistähän tähän saa itkunauravan hymiön? Olen vaihtanut mielestäni tarpeeksi yksityiskohtia, mutta ilmeisesti jättänyt liian paljon vaihtamatta, koska kerran mieheni "tunnistettiin" ruokakaupassa.
Olen kai liian tottunut suuren kaupungin anonymiteettiin ja pyrkinyt suojautumaan ihmisiltä, jotka voivat minut tunnistaa unohtaen kokonaan tuntemattomat ihmiset. Eräs täältä taisi tunnistaakin jo, mutta kyseessä on ihan asiallinen hyvänpäiväntuttu, joten en sinänsä ole asiasta huolissani.
Edelleenkään en koskaan kertoisi mitään, mikä olisi vahingollista tai liian arkaa. Eli vaikka joku osaisi yhdistää nimemme tähän, ei se olisi katastrofi, vaikkakin hiukan noloa.
Muistaakseni sanoit joskus -vai annoitko vain ymmärtää - että äitisi ja siskosi ovat ainoat, jotka voisivat tunnistaa.
PS. Eikö se ole yhtään noloa, että "asiallinen hyvänpäiväntuttu" tietää tarkkoja yksityiskohtia mm. seksielämästäsi?
Käytännössä äitini ja siskoni olisivat ainoat jotka minut voisivat tunnistaa. Mutta en laskenut sitä, että naapurit yms. voivat tunnistaa minut kuvailun perusteella, koska kaltaisiamme pariskuntia on pilvin pimein. Mutta Helsinki on paljon pienempi kuin NYC.
Ja minä olen niin tottunut siihen, että seksielämämme on käytännössä kaikkein tiedossa, etten osaa siitä hermostua. Sitä paitsi, olen luonteeltani ihan perusantropologi-/historoitsija-/tutkijatyyppinen - seksi ei ole mikään tabu minulle, vaan osa normaalia elämää.
Jostain syystä se korostuu palstakirjoittelussasi. Tuntuu suorastaan hallitsevalta osalta normaalia elämääsi. Oletko ylipäätään kommentoinut ollenkaan muista aiheista avattuihin ketjuihin?
Jos ei oo koulutusta tai työuraa ni äkkiä ne jutut voi alkaa pyöriä vaan muutaman asian ympärillä.
En usko, että tästä on ollenkaan kysymys helnycin kohdalla. Joku muu syy seksifiksaation taustalla.
desi kirjoitti:
Ssssltä oon nähnyt pari kommenttia mutten murusta ole kuullutkaan. Yllättävän koukuttava tää palsta on, rupesin roikkumaan täällä kun mukuloilla oli vesirokko kun googlettelin kutinaan apuja ja nyt huomaan aina vauvan nukkuessa kurkistavani mitä täällä tapahtuu. Tosin oon vähän pettyny siihen miten hyökkääviä ihmiset on aiheesta kun aiheesta, tosi vähän näkee mitään asiallisia vastauksia,jos joku haluaa oikeasti apua, mutta jotkut ketjut on kyllä pirun hauskoja. Niinkun se yksi polttareihin vongannut tyyppi, mitenhän sille kävi jos ei ollut provo. Lemppari yksittäis kommentti liitty johonki pyllyketjuun missä joku totesi hanuriin mahtuvan vaikka kiinalaisen sotalaivan. Ite on aina vähän kahenvaiheilla että uskaltaako kirjautuneena sanoa mittään kun tuntuu että ropisee heti kaketta niskaan.
Minulle tämä tarjoaa pakopaikan tämän hetken kestämättömästä arjesta. Odotan vain, että pääsisin kotiin ja omaan elämääni. Todennäköisesti joudun siellä johonkin av-vieroitukseen :D Onneksi olen kasannut elämäni niin kiireiseksi, ettei luppoaikaa siellä paljon jää ja jo aikaero tekee sen, että olen silloin väärään aikaan liikkeellä.
En ole tutkija, en atropologi, en edes ylioppilas. Eli ihan mututuntumalla väitän, että nykyään seksistä ja rahasta on suorastaan pakko puhua avoimesti, molemmat ovat esillä kaikessa ja kaikkialla. Jos ei halua puhua seksistä tai rahasta, ei yleisellä eikä henkilökohtaisella tasolla, leimataan helposti estyneeksi ja ajatellaan, että henkilö pitää seksiä ja rahaa tabuina.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Mai gaaaaaaaaad mikä ketju! Kyllä vaikutatte pakkomielteisiltä!
HEL-NYC, minulla ei ole syytä epäillä sinua trolliksi ja vaikka epäilisin, en kertoisi sitä, sillä voisin aivan hyvin erehtyä. Mikä minua kiinnostaa on se, miksi ihmeessä kerrot itsestäsi tunnistettavasti täällä?! Siis palstaa lukee valtava määrä ihmisiä ja sinä kerrot yksityiselämästäsi KAIKEN MAHDOLLISEN.
Koska jätän paljon enemmän kertomatta. Mistähän tähän saa itkunauravan hymiön? Olen vaihtanut mielestäni tarpeeksi yksityiskohtia, mutta ilmeisesti jättänyt liian paljon vaihtamatta, koska kerran mieheni "tunnistettiin" ruokakaupassa.
Olen kai liian tottunut suuren kaupungin anonymiteettiin ja pyrkinyt suojautumaan ihmisiltä, jotka voivat minut tunnistaa unohtaen kokonaan tuntemattomat ihmiset. Eräs täältä taisi tunnistaakin jo, mutta kyseessä on ihan asiallinen hyvänpäiväntuttu, joten en sinänsä ole asiasta huolissani.
Edelleenkään en koskaan kertoisi mitään, mikä olisi vahingollista tai liian arkaa. Eli vaikka joku osaisi yhdistää nimemme tähän, ei se olisi katastrofi, vaikkakin hiukan noloa.
Muistaakseni sanoit joskus -vai annoitko vain ymmärtää - että äitisi ja siskosi ovat ainoat, jotka voisivat tunnistaa.
PS. Eikö se ole yhtään noloa, että "asiallinen hyvänpäiväntuttu" tietää tarkkoja yksityiskohtia mm. seksielämästäsi?
Käytännössä äitini ja siskoni olisivat ainoat jotka minut voisivat tunnistaa. Mutta en laskenut sitä, että naapurit yms. voivat tunnistaa minut kuvailun perusteella, koska kaltaisiamme pariskuntia on pilvin pimein. Mutta Helsinki on paljon pienempi kuin NYC.
Ja minä olen niin tottunut siihen, että seksielämämme on käytännössä kaikkein tiedossa, etten osaa siitä hermostua. Sitä paitsi, olen luonteeltani ihan perusantropologi-/historoitsija-/tutkijatyyppinen - seksi ei ole mikään tabu minulle, vaan osa normaalia elämää.
Olen tutkija ja nyt on aivan pakko kysyä, etttä minkä tyyppinen on tutkijatyyppinen eli mitä tyyppiä me sitten ollaan, sinä ja minä? Missä työskentelet tutkijana? Oletko tutkijatohtori vai tutkija, siis jos akateemisessa maailmassa työskentelet, vai oletko siis tutkijana muissa organisaatioissa?
En ole todellakaan aito tutkija. Minulla on koulu (antropologia) vielä kesken, mutta tutkija olisi se ehdottomasti kiinnostavin työ ja siihen varmaan päädynkin.
Tutkijatyyppisellä luonteella tarkoitin sitä, että minun on vaikea nähdä asiat, kuten seksi tai raha tabuina. Tai siis niin, että ne olisivat itseisarvoisesti tabuja, vaikka monissa kulttuureissa ovatkin. Minä suhtaudun asioihin ylipäätään sellaisella tutkijan mielenkiinnolla ja otteella. Seksikin on äärettömän monipuolinen asia; se on sekä osa biologista tarvehierarkiaa että sosiaalisia normeja. Sen "reunat" on säädetty milloin kenenkin vallanpitäjän ja yhteisön normiston mukaan ja sitä on suvereenisti muuteltu tarpeen vaatiessa.
Fair point. Itsekin voisin seksuaalisuutta käsitellä teoreettisessa mielessä, mutta en näe sitä asiaa niin, että sen käsitteleminen teoreettisella tasolla ja vapaus sen kaltaisessa käsittelyssä saisi minut puhumaan omasta henkilökohtaisesta seksielämästäni tai olisin valmis kiusaantumatta kuuntelemaan ystävieni yksityiskohtaisia kuvauksia seksistä. Voi kyllä olla, että minulla ei ole mitenkään tutkijatyyppinen mielenlaatu. Intohimo omaa tutkimusta kohtaan, kyllä, mutta vaikuttaako se muuhun elämään niin eipä oikeastaan. Sain kyllä kiinni käsitteestäsi tutkijatyyppinen mielenlaatu, mutta minulla ei sitä ole ehkä. Tähän voisi heittää mukailtuna sen "En tiiä, oon vaan töissä täällä", että "Ei oo mielenlaatua, oon vaan töissä täällä" :D
:D Sen verran haluaisin kysyä, että oletko tyytyväinen alavalintaasi? Onko se niin tyydyttävää kuin olettaisi?
Tiedätkö sen kuvakollaasin, joka joistain ammateista on tehty? Siis sen: what we think we do, what peple think we do, what we actually do? Siitä voisin tehdä sellaisen, että ensin olisi what we think we do ja siinä olisi ihminen sitten joku (muka)älykkö, jolla on kuvattu sellainen älynväläyslamppu pään päälle ja ehkä ympärillä hartaina kuuntelevia ihmisiä. Sitten sen what people think we do niin siinä vois olla joku kammio täynnä kirjoja, jossa henkilö istuu jalat pöydällä kahvikupin ääressä ja selaa av:ta :D Ja tää what we actually do ni siin vois olla ihminen väsyneenä tietsikan ääressä hakkaamassa päätään siihen pöytään :D
Mutta vakavasti. Epävarmuus isommissa kuvioissa (mitä tän jälkeen), epävarmuus pienemmissä kuvioissa (julkaistaanko artikkeli vai eikö julkaista, mitä siitä sanotaan jos julkaistaan), pienehkö palkka, tosin saahan tästä tohtorinhatun (ehkä), mutta onko siiä sitten niin hyötyä, ylenmääräinen vatulointi (koskeeko vain mua, sitä en tiiä), stressi, aikataulutus, pari unetonta yötä ja yleinen veetuuntuminen aiheeseen silloin tällöin. Mutta mitäpä voisi sanoa: rakastan tätä.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Mai gaaaaaaaaad mikä ketju! Kyllä vaikutatte pakkomielteisiltä!
HEL-NYC, minulla ei ole syytä epäillä sinua trolliksi ja vaikka epäilisin, en kertoisi sitä, sillä voisin aivan hyvin erehtyä. Mikä minua kiinnostaa on se, miksi ihmeessä kerrot itsestäsi tunnistettavasti täällä?! Siis palstaa lukee valtava määrä ihmisiä ja sinä kerrot yksityiselämästäsi KAIKEN MAHDOLLISEN.
Koska jätän paljon enemmän kertomatta. Mistähän tähän saa itkunauravan hymiön? Olen vaihtanut mielestäni tarpeeksi yksityiskohtia, mutta ilmeisesti jättänyt liian paljon vaihtamatta, koska kerran mieheni "tunnistettiin" ruokakaupassa.
Olen kai liian tottunut suuren kaupungin anonymiteettiin ja pyrkinyt suojautumaan ihmisiltä, jotka voivat minut tunnistaa unohtaen kokonaan tuntemattomat ihmiset. Eräs täältä taisi tunnistaakin jo, mutta kyseessä on ihan asiallinen hyvänpäiväntuttu, joten en sinänsä ole asiasta huolissani.
Edelleenkään en koskaan kertoisi mitään, mikä olisi vahingollista tai liian arkaa. Eli vaikka joku osaisi yhdistää nimemme tähän, ei se olisi katastrofi, vaikkakin hiukan noloa.
Muistaakseni sanoit joskus -vai annoitko vain ymmärtää - että äitisi ja siskosi ovat ainoat, jotka voisivat tunnistaa.
PS. Eikö se ole yhtään noloa, että "asiallinen hyvänpäiväntuttu" tietää tarkkoja yksityiskohtia mm. seksielämästäsi?
Käytännössä äitini ja siskoni olisivat ainoat jotka minut voisivat tunnistaa. Mutta en laskenut sitä, että naapurit yms. voivat tunnistaa minut kuvailun perusteella, koska kaltaisiamme pariskuntia on pilvin pimein. Mutta Helsinki on paljon pienempi kuin NYC.
Ja minä olen niin tottunut siihen, että seksielämämme on käytännössä kaikkein tiedossa, etten osaa siitä hermostua. Sitä paitsi, olen luonteeltani ihan perusantropologi-/historoitsija-/tutkijatyyppinen - seksi ei ole mikään tabu minulle, vaan osa normaalia elämää.
Olen tutkija ja nyt on aivan pakko kysyä, etttä minkä tyyppinen on tutkijatyyppinen eli mitä tyyppiä me sitten ollaan, sinä ja minä? Missä työskentelet tutkijana? Oletko tutkijatohtori vai tutkija, siis jos akateemisessa maailmassa työskentelet, vai oletko siis tutkijana muissa organisaatioissa?
En ole todellakaan aito tutkija. Minulla on koulu (antropologia) vielä kesken, mutta tutkija olisi se ehdottomasti kiinnostavin työ ja siihen varmaan päädynkin.
Tutkijatyyppisellä luonteella tarkoitin sitä, että minun on vaikea nähdä asiat, kuten seksi tai raha tabuina. Tai siis niin, että ne olisivat itseisarvoisesti tabuja, vaikka monissa kulttuureissa ovatkin. Minä suhtaudun asioihin ylipäätään sellaisella tutkijan mielenkiinnolla ja otteella. Seksikin on äärettömän monipuolinen asia; se on sekä osa biologista tarvehierarkiaa että sosiaalisia normeja. Sen "reunat" on säädetty milloin kenenkin vallanpitäjän ja yhteisön normiston mukaan ja sitä on suvereenisti muuteltu tarpeen vaatiessa.
Varsinkin ns. länsimaisissa kulttuureissahan seksi on päinvastoin kaikkea muuta kuin tabu, ollut jo kauan. Pikemminkin päinvastoin. Meidänkin kulttuurissa seksuaalisuus painottuu eikä piiloudu. Kulttuurin ja varsinkin mediakulttuurin seksualisoitumisesta on kirjoitettu jo vuosikausia, kohta vuosikymmeniä. Mielenkiintoista, että antropologikoululaisella on tuollainen näkemys, että se olisi tabu. Tai että rahakaan olisi. Koko ajanhan siitä keskustellaan kaikkialla, täälläkin.
Lähinnä moiset tabu väitteet kuulostavat kliseiltä, kenen tahansa esittäminä, antropologin esittäminä oudoilta ja käsittämättömiltä.
Ei seksuaalisuus ole sama asia kuin median seksualisoituminen. Seksuaalisuus on huomattavasti laajempi asia. Se, että se on tabu, huomaa mm. siitä, että asiasta ei yleensä puhuta työpaikan kahvipöydässä tai välttämättä edes kavereiden kesken.
Se, että tiettyjä seksuaalisuuden osa-alueta korostetaan, ei tee seksistä itsessään ei-tabua. Ikävä kyllä.
Raha on aina ollut tabu. Puhtaasti siitä syystä, että jos kertoo toiselle täsmällisesti paljonko sitä rahaa on, kuvitelma sen suuruudesta katoaa. Illuusio rikkoutuu. Voisitko sinä kertoa täsmällisen palkkasi kaikille työkavereillesi? Suurin osa ei.
Meidän työpaikalla palkat eivät ole tabu. Saati salaisuus. Eli ei tarvitse kertoa. Aika monilla työpaikoilla on sitä paitsi näin.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Mai gaaaaaaaaad mikä ketju! Kyllä vaikutatte pakkomielteisiltä!
HEL-NYC, minulla ei ole syytä epäillä sinua trolliksi ja vaikka epäilisin, en kertoisi sitä, sillä voisin aivan hyvin erehtyä. Mikä minua kiinnostaa on se, miksi ihmeessä kerrot itsestäsi tunnistettavasti täällä?! Siis palstaa lukee valtava määrä ihmisiä ja sinä kerrot yksityiselämästäsi KAIKEN MAHDOLLISEN.
Koska jätän paljon enemmän kertomatta. Mistähän tähän saa itkunauravan hymiön? Olen vaihtanut mielestäni tarpeeksi yksityiskohtia, mutta ilmeisesti jättänyt liian paljon vaihtamatta, koska kerran mieheni "tunnistettiin" ruokakaupassa.
Olen kai liian tottunut suuren kaupungin anonymiteettiin ja pyrkinyt suojautumaan ihmisiltä, jotka voivat minut tunnistaa unohtaen kokonaan tuntemattomat ihmiset. Eräs täältä taisi tunnistaakin jo, mutta kyseessä on ihan asiallinen hyvänpäiväntuttu, joten en sinänsä ole asiasta huolissani.
Edelleenkään en koskaan kertoisi mitään, mikä olisi vahingollista tai liian arkaa. Eli vaikka joku osaisi yhdistää nimemme tähän, ei se olisi katastrofi, vaikkakin hiukan noloa.
Muistaakseni sanoit joskus -vai annoitko vain ymmärtää - että äitisi ja siskosi ovat ainoat, jotka voisivat tunnistaa.
PS. Eikö se ole yhtään noloa, että "asiallinen hyvänpäiväntuttu" tietää tarkkoja yksityiskohtia mm. seksielämästäsi?
Käytännössä äitini ja siskoni olisivat ainoat jotka minut voisivat tunnistaa. Mutta en laskenut sitä, että naapurit yms. voivat tunnistaa minut kuvailun perusteella, koska kaltaisiamme pariskuntia on pilvin pimein. Mutta Helsinki on paljon pienempi kuin NYC.
Ja minä olen niin tottunut siihen, että seksielämämme on käytännössä kaikkein tiedossa, etten osaa siitä hermostua. Sitä paitsi, olen luonteeltani ihan perusantropologi-/historoitsija-/tutkijatyyppinen - seksi ei ole mikään tabu minulle, vaan osa normaalia elämää.
Olen tutkija ja nyt on aivan pakko kysyä, etttä minkä tyyppinen on tutkijatyyppinen eli mitä tyyppiä me sitten ollaan, sinä ja minä? Missä työskentelet tutkijana? Oletko tutkijatohtori vai tutkija, siis jos akateemisessa maailmassa työskentelet, vai oletko siis tutkijana muissa organisaatioissa?
En ole todellakaan aito tutkija. Minulla on koulu (antropologia) vielä kesken, mutta tutkija olisi se ehdottomasti kiinnostavin työ ja siihen varmaan päädynkin.
Tutkijatyyppisellä luonteella tarkoitin sitä, että minun on vaikea nähdä asiat, kuten seksi tai raha tabuina. Tai siis niin, että ne olisivat itseisarvoisesti tabuja, vaikka monissa kulttuureissa ovatkin. Minä suhtaudun asioihin ylipäätään sellaisella tutkijan mielenkiinnolla ja otteella. Seksikin on äärettömän monipuolinen asia; se on sekä osa biologista tarvehierarkiaa että sosiaalisia normeja. Sen "reunat" on säädetty milloin kenenkin vallanpitäjän ja yhteisön normiston mukaan ja sitä on suvereenisti muuteltu tarpeen vaatiessa.
Varsinkin ns. länsimaisissa kulttuureissahan seksi on päinvastoin kaikkea muuta kuin tabu, ollut jo kauan. Pikemminkin päinvastoin. Meidänkin kulttuurissa seksuaalisuus painottuu eikä piiloudu. Kulttuurin ja varsinkin mediakulttuurin seksualisoitumisesta on kirjoitettu jo vuosikausia, kohta vuosikymmeniä. Mielenkiintoista, että antropologikoululaisella on tuollainen näkemys, että se olisi tabu. Tai että rahakaan olisi. Koko ajanhan siitä keskustellaan kaikkialla, täälläkin.
Lähinnä moiset tabu väitteet kuulostavat kliseiltä, kenen tahansa esittäminä, antropologin esittäminä oudoilta ja käsittämättömiltä.
Ei seksuaalisuus ole sama asia kuin median seksualisoituminen. Seksuaalisuus on huomattavasti laajempi asia. Se, että se on tabu, huomaa mm. siitä, että asiasta ei yleensä puhuta työpaikan kahvipöydässä tai välttämättä edes kavereiden kesken.
Se, että tiettyjä seksuaalisuuden osa-alueta korostetaan, ei tee seksistä itsessään ei-tabua. Ikävä kyllä.
Raha on aina ollut tabu. Puhtaasti siitä syystä, että jos kertoo toiselle täsmällisesti paljonko sitä rahaa on, kuvitelma sen suuruudesta katoaa. Illuusio rikkoutuu. Voisitko sinä kertoa täsmällisen palkkasi kaikille työkavereillesi? Suurin osa ei.
Nyt alkaa tulla sellaista mutuhuttua, että joku lähdeviitekin voisi olla paikallaan.
Alue: Aihe vapaa
Osittain.