Länsimäinen feminismi polkee naisten omaa etua

Mielestäni lainattu teksti sopii keskusteluun hyvin.Uskon, että harva nainen valitsisi japanittaren roolia.Onnistuneessa avioliitossa viihdytään keskenään.Japanitar on alistetussa asemassa mieheensä nähden monin tavoin.Olkaamme onnellisia hyvinkoulutetuista naisistamme

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lainattu teksti sopii keskusteluun hyvin.Uskon, että harva nainen valitsisi japanittaren roolia.Onnistuneessa avioliitossa viihdytään keskenään.Japanitar on alistetussa asemassa mieheensä nähden monin tavoin.Olkaamme onnellisia hyvinkoulutetuista naisistamme

Riippuu keneltä kysyy. 20 vuotias prinsessaunelmia elättelevä suomineto varmasti hakee sitä elämänsä prinssiä täydellisen tasa-arvoiseen suhteeseen. Elämää jo vähän enemmän  nähnyt keski-ikäinen rouva jonka lapset ovat jo lentäneet pesästä ei välttämättä ajattelisi ihan samalla lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäi ymmärtämättä, miksi naisen etu olisi olla kotona ja hoitaa lasta ja käsitellä perheen rahoja. Meidän talouteen tulisi iso aukko, jos puolet tuloista jäisi saamatta. Samoin jäisi eläketurva hoitumatta. 

Naiset synnyttävät ja imettävät lapsia, joten monille naisille on helpompaa ja luontevampaa jäädä itse hoitamaan kotiin lapsiaan. Tätä edesauttaisi miesten parempi palkka.  Tiedän kokemuksesta miten raskasta ja vaikeaa on yhdistää kokoaikainen työ ja pienet lapset.  En tajua miksi naiset Suomessa niin innokkaasti tätä haluavat. Itse ainakin olin niihin aikoihin suunnattoman väsynyt.

Minä ainakin haluan, että mies hoitaa oman osuutensa omien lastensa hoidosta. En halua, että minun pitää valita joko ura tai lapset, kuten esimerkiksi Japanissa on tilanne. Haluan voida olla riippumaton yhdestäkään miehestä. Ruotsin malli on huomattavasti parempi kuin Japanin, sillä monet miehet ovat aidosti kiinnostuneita lapsistaan ja monet naiset taas työnteosta ja uran luomisesta. Vaikka sinä halusitkin jäädä kotiin lasten kanssa, älä kuvittele muiden haluavan samaa vain siksi, että heillä sattuu olemaan samat sukupuolielimet.

Sinä et halua mutta joku muu minun lisäkseni voi halutakin. Mutta nyt te viette itsekkyydessänne meiltä muilta mahdollisuuden jäädä kotiin. Pidän eurooppalaista mallia parhaimpana missä naiset ovat yleensä kotona kun lapset ovat pieniä ja sitten vasta myöhemmin menevät työelämään. Ja osa-aikatyön mahdollisuuskin on monissa muissa maissa parempi.

Mutta vain Suomessa kaikkien on aina pakko tehdä kaikki samalla tavalla! 

Miten niin viemme? Emme vie. Suomessa voi itse valita.  Mutta valinnanvapaus loppuu hyvin äkkiä, jos pakkojuntataan äidit kotiin-tapaa ainoaksi oikeaksi.

Koska apua on rölli, hän sivuuttaa vastaamisen kun häneltä kysyy, miten valinnanvapause lisääntyisi, jos naiset pakotettaisiin kotiin. :) Minä en tee lapsia eikä kotona olo ole siten lainkaan relevanttia. Mutta jos olisi; sellaista optiotai ei vain ole, että alkaisin miehen rahoista riippuvaiseksi kotirouvaksi. Olen itsenäinen, aikuinen ihminen, mitä en toisen lompakolla eläessä todellakaan olisi .

Jos ap, joka on 95% todennäköisyydellä konservatiivinen mies, haluaa uskoa siihen fantasiaansa, että naiset haluavat olla miehistä riippuvaisia ja elää elämänsä ilman omia tavoitteita ja haasteita, hän varmaan jatkaa uskomista. Ei naisista tule vähä-älyisiä kodinkoneita ihan vain toivomalla. :) Herää kysymys, missä asiassa apua on hävinnyt naiselle, kun on mennyt noin tunteisiin. Ehkäpä työpaikalla?

Kun älykkyys ja kyvykkyys ei tosiaanyt ole siitä kiinni, onko ihmisellä pimppi vai pippeli, niin et tosiaan voi katsoa naisia alaspäin vain sukupuolen perusteella. Kannattaa suunnata huomio sellaiseen, missä on itse hyvä, niin ehkä se harmitus ja kateus haipuu. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäi ymmärtämättä, miksi naisen etu olisi olla kotona ja hoitaa lasta ja käsitellä perheen rahoja. Meidän talouteen tulisi iso aukko, jos puolet tuloista jäisi saamatta. Samoin jäisi eläketurva hoitumatta. 

Naiset synnyttävät ja imettävät lapsia, joten monille naisille on helpompaa ja luontevampaa jäädä itse hoitamaan kotiin lapsiaan. Tätä edesauttaisi miesten parempi palkka.  Tiedän kokemuksesta miten raskasta ja vaikeaa on yhdistää kokoaikainen työ ja pienet lapset.  En tajua miksi naiset Suomessa niin innokkaasti tätä haluavat. Itse ainakin olin niihin aikoihin suunnattoman väsynyt.

Minä ainakin haluan, että mies hoitaa oman osuutensa omien lastensa hoidosta. En halua, että minun pitää valita joko ura tai lapset, kuten esimerkiksi Japanissa on tilanne. Haluan voida olla riippumaton yhdestäkään miehestä. Ruotsin malli on huomattavasti parempi kuin Japanin, sillä monet miehet ovat aidosti kiinnostuneita lapsistaan ja monet naiset taas työnteosta ja uran luomisesta. Vaikka sinä halusitkin jäädä kotiin lasten kanssa, älä kuvittele muiden haluavan samaa vain siksi, että heillä sattuu olemaan samat sukupuolielimet.

Sinä et halua mutta joku muu minun lisäkseni voi halutakin. Mutta nyt te viette itsekkyydessänne meiltä muilta mahdollisuuden jäädä kotiin. Pidän eurooppalaista mallia parhaimpana missä naiset ovat yleensä kotona kun lapset ovat pieniä ja sitten vasta myöhemmin menevät työelämään. Ja osa-aikatyön mahdollisuuskin on monissa muissa maissa parempi.

Mutta vain Suomessa kaikkien on aina pakko tehdä kaikki samalla tavalla! 

Miten niin viemme? Emme vie. Suomessa voi itse valita.  Mutta valinnanvapaus loppuu hyvin äkkiä, jos pakkojuntataan äidit kotiin-tapaa ainoaksi oikeaksi.

Koska apua on rölli, hän sivuuttaa vastaamisen kun häneltä kysyy, miten valinnanvapause lisääntyisi, jos naiset pakotettaisiin kotiin. :) Minä en tee lapsia eikä kotona olo ole siten lainkaan relevanttia. Mutta jos olisi; sellaista optiotai ei vain ole, että alkaisin miehen rahoista riippuvaiseksi kotirouvaksi. Olen itsenäinen, aikuinen ihminen, mitä en toisen lompakolla eläessä todellakaan olisi .

Jos ap, joka on 95% todennäköisyydellä konservatiivinen mies, haluaa uskoa siihen fantasiaansa, että naiset haluavat olla miehistä riippuvaisia ja elää elämänsä ilman omia tavoitteita ja haasteita, hän varmaan jatkaa uskomista. Ei naisista tule vähä-älyisiä kodinkoneita ihan vain toivomalla. :) Herää kysymys, missä asiassa apua on hävinnyt naiselle, kun on mennyt noin tunteisiin. Ehkäpä työpaikalla?

Kun älykkyys ja kyvykkyys ei tosiaanyt ole siitä kiinni, onko ihmisellä pimppi vai pippeli, niin et tosiaan voi katsoa naisia alaspäin vain sukupuolen perusteella. Kannattaa suunnata huomio sellaiseen, missä on itse hyvä, niin ehkä se harmitus ja kateus haipuu. :)

Kännykkä "korjasi" tekstiä, joten typoja näemmä jäi monta. Toivottavasti saa selkoa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se aika, jolloin lapset ovat pieniä, on kuitenkin tosi lyhyt. Miten olisi länsimaisen naisen etu jäädä työelämän ulkopuolelle pysyvästi, kuten ap:n esitämässä "naisen edun" mukaisessa mallissa? Miten olisi länsimaisen naisen etu elää rakkaudettomassa liitossa, jossa mies käy kotona vain tuomassa rahaa ja on ulkoistanut jopa seksitarpeensakin? Ihan mielenkiinnolla kuulisin, kuinka minua länsimaisena naisena tällainen systeemi hyödyttäisi enemmän kuin tää Suomen malli. Kertoisiko joku, kiitos? 

Laitanpa uudestaan kun en osannut lainata oikein. Eli sinun pitää erottaa kaksi asiaa. Yhteiskunnallinen hyöty ja yksilön hyöty. Länsimainen yhteiskunta (ja varsinkin Suomen kaltainen vähäväkinen kansa) pitää tärkeänä että koko käytettävissä oleva työvoima osallistuu työmarkkinoille. Eli enemmän työntekijöitä = suurempi kansantalous/bruttokansantuote. Yksilön etu voi hyvinkin olla tälle vastakkainen. Eli jos saat elämiseesi tarvittavat rahat muualta (ja vielä ilman verotukseen perustuvaa tulonsiirtoa) niin kumman valitset mieluummin? Työuran joka kuitenkin harvalle tuo kovinkaan suurta tyydytystä. Vai vaihtohdon jossa hoidat sitä yhtä lasta ja sen lisäksi teet mitä itse haluat. Ja jos naimakaupat ovat oikein onnistuneet niin palkkaat lapsenhoitajan ja ryhdyt itse harrastamaan kilpajoogaa, pitkänmatkanjuoksua tai vaikkapa ratapurjehdusta. Eli kumman valitsisit? Minulle valinta olisi helppo.

Minäpä laitan myös uudestaan, koska minäkään en osannut lainata oikein.

Niin minullekin (valinta olisi helppo). Olen valinnut, että en tee koskaan lapsia. Ja mieheni olen valinnut ihan muilla perusteluilla kuin lompakon suuruudella. Olen erittäin onnellinen.

Meillekin valinta olisi helppo. Koti-isyydestä haaveileva mies jäisi kotiin, ja minä jatkaisin uraani. Miten olisi reilua pakottaa miehet sen työuran pariin, jos kerran se ei tuo tyydytystä? Reiluintahan on jakaa ikävät hommat kummankin kesken. Meillä tosin minä pidän työstäni, jota varten olen opiskellut pitkään, ja uhraudun mielelläni töihin, mies taas jää mielellään kotiin. En ymmärrä, miksi meidän pitäisi tehdä päinvastoin ja olla molempien onnettomia.

Onko näiden palstan katkeroituneiden "kilttimiesten" uusin neronleimaus nyt siis se, että "naisten oman edun" nimessä siirrytään rakkausavioliitoista järjestettyihin avioliittoihin Suomessakin? Joku ulkopuolinen järjestelijä ymmärtäisi "kilttimiehen" kaikinpuolisen erinomaisuuden paljon paremmin kuin naiset itse ja hänellekin löytyisi kumppani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se aika, jolloin lapset ovat pieniä, on kuitenkin tosi lyhyt. Miten olisi länsimaisen naisen etu jäädä työelämän ulkopuolelle pysyvästi, kuten ap:n esitämässä "naisen edun" mukaisessa mallissa? Miten olisi länsimaisen naisen etu elää rakkaudettomassa liitossa, jossa mies käy kotona vain tuomassa rahaa ja on ulkoistanut jopa seksitarpeensakin? Ihan mielenkiinnolla kuulisin, kuinka minua länsimaisena naisena tällainen systeemi hyödyttäisi enemmän kuin tää Suomen malli. Kertoisiko joku, kiitos? 

Laitanpa uudestaan kun en osannut lainata oikein. Eli sinun pitää erottaa kaksi asiaa. Yhteiskunnallinen hyöty ja yksilön hyöty. Länsimainen yhteiskunta (ja varsinkin Suomen kaltainen vähäväkinen kansa) pitää tärkeänä että koko käytettävissä oleva työvoima osallistuu työmarkkinoille. Eli enemmän työntekijöitä = suurempi kansantalous/bruttokansantuote. Yksilön etu voi hyvinkin olla tälle vastakkainen. Eli jos saat elämiseesi tarvittavat rahat muualta (ja vielä ilman verotukseen perustuvaa tulonsiirtoa) niin kumman valitset mieluummin? Työuran joka kuitenkin harvalle tuo kovinkaan suurta tyydytystä. Vai vaihtohdon jossa hoidat sitä yhtä lasta ja sen lisäksi teet mitä itse haluat. Ja jos naimakaupat ovat oikein onnistuneet niin palkkaat lapsenhoitajan ja ryhdyt itse harrastamaan kilpajoogaa, pitkänmatkanjuoksua tai vaikkapa ratapurjehdusta. Eli kumman valitsisit? Minulle valinta olisi helppo.

Helppo olisi minullekin: valitsisin työn. Toki, jos valittavissa olisi se vaihtoehto, että taloudellinen toimeentulo olisi joka tapauksessa turvattu ja aikaakin olisi vaikka mihin, niin se todennäköisemmin olisi oman yritystoiminnan käynnistäminen kuin toisen palveluksessa 40 h/vko työskentely. Pitkänmatkanjuoksu tai jooga ei riittäisi minulle elämäni sisällöksi, sen sijaan voisin (hatusta vedetty esimerkki) alkaa tuoda ulkomailta joogatuotteita ja myydä niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä miehet hailailevat, että naiset jäisivät kotiin ja miehet beisivät hyvät tyäpaikat, joissa naisia jo on.Kun se ei onnistu, miehet yrittävät luoda naisista seksuaalisesti pompoteltavaa bimboa.

Olet ymmärtänyt koko keskustelun aivan väärin. Eli kyse ei ole siitä mitä miehet haluavat vaan siitä mikä olisi loppujen lopuksi monelle naiselle tavoiteltava tilanne. Onko se täydellinen tasa-arvo, jossa kummatkin käyvät töissä, hoitavat lasta ja perhettä yhdessä ja tasapuolisesti vaiko japanittaren vaihtoehto jossa sopivan naimakaupan siivittämänä olet hyvinkin vapaa tekemään päivälläsi mitä ikinä haluat. Ja jos asia kysyisi kyynistyneeltä 45+ aviovaimolta hyvin moni varmasti pitäisi vaan hyvänä jos miestä ei juurikaan kotona näkyisi. Kaikki aika olisi itselle, ystäville ja harrastuksille. Mies voisi nysvätä autotallissa tai japsityyliin töissä illat pitkät.

Oletko varma, että niin moni nainen haaveilee kotiäitiydestä? Meinaatko, että kaikki naiset opiskelevat yliopistossa löytääkseen rikkaan miehen eivätkä siksi, että saisivat tehdä elämällään jotain kiinnostavampaa kuin lastenhoito? Siksikö yhä useampi valitsee lapsettoman ja mahdollisesti miehettömän elämän? Meinaatko, etteivät miehet halua lainkaan nähdä omia lapsiaan? Esimerkiksi Ruotsissa yhä useampi mies jää lasten kanssa kotiin, eikö se jo kerro päinvastaista?

Vierailija kirjoitti:

Onko näiden palstan katkeroituneiden "kilttimiesten" uusin neronleimaus nyt siis se, että "naisten oman edun" nimessä siirrytään rakkausavioliitoista järjestettyihin avioliittoihin Suomessakin? Joku ulkopuolinen järjestelijä ymmärtäisi "kilttimiehen" kaikinpuolisen erinomaisuuden paljon paremmin kuin naiset itse ja hänellekin löytyisi kumppani?

Onhan se. Ja kiltille miehelle sopiva kumppani olisi tietysti 22-vuotias kiimainen ja estoton neitsyt, joka saisi kyllä niin Teemu Selänteen kuin Bernie Ecclestonen eli kiltin miehen ei koskaan tarvitsisi miettiä, että tyytyiköhän nainen häneen vain paremman (komeamman, menestyneemmän, rikkaamman) puutteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko näiden palstan katkeroituneiden "kilttimiesten" uusin neronleimaus nyt siis se, että "naisten oman edun" nimessä siirrytään rakkausavioliitoista järjestettyihin avioliittoihin Suomessakin? Joku ulkopuolinen järjestelijä ymmärtäisi "kilttimiehen" kaikinpuolisen erinomaisuuden paljon paremmin kuin naiset itse ja hänellekin löytyisi kumppani?

Onhan se. Ja kiltille miehelle sopiva kumppani olisi tietysti 22-vuotias kiimainen ja estoton neitsyt, joka saisi kyllä niin Teemu Selänteen kuin Bernie Ecclestonen eli kiltin miehen ei koskaan tarvitsisi miettiä, että tyytyiköhän nainen häneen vain paremman (komeamman, menestyneemmän, rikkaamman) puutteessa.

Ehkä Japanista voisi ottaa myös mallia aviopuolison raiskaamisen suhteen, siitähän ei juuri koskaan tuomita vaikka se näennäisesti rikos onkin ellei nyt ihan kohtuuttomasti käytä väkivaltaa. Naisen velvollisuus avioliitossa kun on kuitenkin antaa seksiä.

Japanissahan syntyi somekohu kun jonkun mamman piti luopua duunipaikastaan, koska lapselle ei löytynyt päivähoitopaikkaa. Eli älä nyt ap yleistä, kyllä siellä tapahtuu liikehdintää tässä.

Kiinnostavaa on sen sijaan seurata mitä länsimaiselle feminismille käy kun kansanvaelluksen jokseenkin naisvihamielisistä lähi-idän kulttuureista jatkuvat ja yhteiskuntamme monikulttuuristuu ja tulevilla kuntavaaliäänestäjillä saattaa olla varsin mielenkiintoisia arvoja. Kulttuurirelativismi versus naisten ihmisoikeudet, siinäpä varsinainen dilemma.

Miksi jotkut ei ymmärrä, että mahdollisuuksien tasa-arvo on paras malli. Yhteiskunta jossa ihminen pystyy omien kykyjensä mukaan luomaan sellaisen elämän kun haluaa ja samalla säilyy vapaus valita.

Jotkut ihan selvästi haluaisivat rajoittaa ihmisten vapautta niin että valtio päättäisi kaikesta, mikä ihmeen demokraattinen vapaa yhteiskunta se sellainen on, kuulostaa lähinnä diktatuurilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäi ymmärtämättä, miksi naisen etu olisi olla kotona ja hoitaa lasta ja käsitellä perheen rahoja. Meidän talouteen tulisi iso aukko, jos puolet tuloista jäisi saamatta. Samoin jäisi eläketurva hoitumatta. 

Naiset synnyttävät ja imettävät lapsia, joten monille naisille on helpompaa ja luontevampaa jäädä itse hoitamaan kotiin lapsiaan. Tätä edesauttaisi miesten parempi palkka.  Tiedän kokemuksesta miten raskasta ja vaikeaa on yhdistää kokoaikainen työ ja pienet lapset.  En tajua miksi naiset Suomessa niin innokkaasti tätä haluavat. Itse ainakin olin niihin aikoihin suunnattoman väsynyt.

Minä ainakin haluan, että mies hoitaa oman osuutensa omien lastensa hoidosta. En halua, että minun pitää valita joko ura tai lapset, kuten esimerkiksi Japanissa on tilanne. Haluan voida olla riippumaton yhdestäkään miehestä. Ruotsin malli on huomattavasti parempi kuin Japanin, sillä monet miehet ovat aidosti kiinnostuneita lapsistaan ja monet naiset taas työnteosta ja uran luomisesta. Vaikka sinä halusitkin jäädä kotiin lasten kanssa, älä kuvittele muiden haluavan samaa vain siksi, että heillä sattuu olemaan samat sukupuolielimet.

Sinä et halua mutta joku muu minun lisäkseni voi halutakin. Mutta nyt te viette itsekkyydessänne meiltä muilta mahdollisuuden jäädä kotiin. Pidän eurooppalaista mallia parhaimpana missä naiset ovat yleensä kotona kun lapset ovat pieniä ja sitten vasta myöhemmin menevät työelämään. Ja osa-aikatyön mahdollisuuskin on monissa muissa maissa parempi.

Mutta vain Suomessa kaikkien on aina pakko tehdä kaikki samalla tavalla! 

Miten niin viemme? Emme vie. Suomessa voi itse valita.  Mutta valinnanvapaus loppuu hyvin äkkiä, jos pakkojuntataan äidit kotiin-tapaa ainoaksi oikeaksi.

Koska apua on rölli, hän sivuuttaa vastaamisen kun häneltä kysyy, miten valinnanvapause lisääntyisi, jos naiset pakotettaisiin kotiin. :) Minä en tee lapsia eikä kotona olo ole siten lainkaan relevanttia. Mutta jos olisi; sellaista optiotai ei vain ole, että alkaisin miehen rahoista riippuvaiseksi kotirouvaksi. Olen itsenäinen, aikuinen ihminen, mitä en toisen lompakolla eläessä todellakaan olisi .

Jos ap, joka on 95% todennäköisyydellä konservatiivinen mies, haluaa uskoa siihen fantasiaansa, että naiset haluavat olla miehistä riippuvaisia ja elää elämänsä ilman omia tavoitteita ja haasteita, hän varmaan jatkaa uskomista. Ei naisista tule vähä-älyisiä kodinkoneita ihan vain toivomalla. :) Herää kysymys, missä asiassa apua on hävinnyt naiselle, kun on mennyt noin tunteisiin. Ehkäpä työpaikalla?

Kun älykkyys ja kyvykkyys ei tosiaanyt ole siitä kiinni, onko ihmisellä pimppi vai pippeli, niin et tosiaan voi katsoa naisia alaspäin vain sukupuolen perusteella. Kannattaa suunnata huomio sellaiseen, missä on itse hyvä, niin ehkä se harmitus ja kateus haipuu. :)

Se ei oikeastaan ole kenestäkään kiinnostavaa olenko konservatiivinen mies vai miehen siivellä elävä nainen. Kiinnostavaa on se, että miksi siskot tyrmäävät niin tarmokkaasti vaihtoehdon jossa he saisivat lähes kaikki edut ja ei juurikaan valvollisuuksia ja suuren vapauden toteuttaa itseään. Kerrassaan merkillistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas potaskaa. Japanissa eletään murrosvaihetta. Valtio tekee kaikkensa, jotta naiset saataisiin töihin. 80% nuorista miehistä ja n. puolet naisista haaveilee avioliitosta jossa molemmat käyvät töissä. Onnellisimpia gallupeissa ovat parit joista molemmat käyvät töissä ja molemmat tekevät kotitöitä.

Vanhanaikaiset ja luutuneet asenteet ovat suurin este naisten työllistymiselle ja se syy miksi moni nainen mieluummin jää kotiin. Sihteerillä saattaa olla korkeampi koulutus kuin pomollaan, mutta kelpaa silti vain vastaamaan puhelimeen, tarjoilemaan teetä ja hymyilemään nätisti. Kotona tietysti odottavat ne kotityöt ja työaikataulu pitää sovittaa lasten ja miehen aikataulun mukaan, joten urakehitykselle välttämättömät pakolliset karaokeillat managerin kanssa jäävät väliin.

Feminismiä voisi verrata lähetyssaarnaajiin. Hekin mielestään tiesivät mikä muille kansoille on oiken ja mitä he tarvitsevat. Sama tässä. Naistutkimus automaattisesti olettaa että yhteiskunnat jotka eivät toimi länsimaisen tasa-arvokäsityksen mukaisesti ovat taantumuksellisia joita pitää valistaa ja pelastaa. Liike-elämässä on slogan. "I am from the headquasters and I am here is help you"  Tämän kuulessaan voit olla varma että kaikki tulee menemään pieleen.

En ole edellinen, mutta asiaan jonkin verran perehtyneenä olen ymmärtänyt, että muutos on lähdössä ihan japanilaisen yhteiskunnan sisältä, sekä naisten että yhteiskunnan taholta.

Toinen asia mikä Japanista kannattaa ehdottomasti kopioida länteen dynaamisen perhemallin ohella on Washlet. Toton malli on paras. Panasonickin menettelee. Oli mikä oli niin länkkäri ei kyllä ymmärrä hyvän päälle tässäkään asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se aika, jolloin lapset ovat pieniä, on kuitenkin tosi lyhyt. Miten olisi länsimaisen naisen etu jäädä työelämän ulkopuolelle pysyvästi, kuten ap:n esitämässä "naisen edun" mukaisessa mallissa? Miten olisi länsimaisen naisen etu elää rakkaudettomassa liitossa, jossa mies käy kotona vain tuomassa rahaa ja on ulkoistanut jopa seksitarpeensakin? Ihan mielenkiinnolla kuulisin, kuinka minua länsimaisena naisena tällainen systeemi hyödyttäisi enemmän kuin tää Suomen malli. Kertoisiko joku, kiitos? 

Laitanpa uudestaan kun en osannut lainata oikein. Eli sinun pitää erottaa kaksi asiaa. Yhteiskunnallinen hyöty ja yksilön hyöty. Länsimainen yhteiskunta (ja varsinkin Suomen kaltainen vähäväkinen kansa) pitää tärkeänä että koko käytettävissä oleva työvoima osallistuu työmarkkinoille. Eli enemmän työntekijöitä = suurempi kansantalous/bruttokansantuote. Yksilön etu voi hyvinkin olla tälle vastakkainen. Eli jos saat elämiseesi tarvittavat rahat muualta (ja vielä ilman verotukseen perustuvaa tulonsiirtoa) niin kumman valitset mieluummin? Työuran joka kuitenkin harvalle tuo kovinkaan suurta tyydytystä. Vai vaihtohdon jossa hoidat sitä yhtä lasta ja sen lisäksi teet mitä itse haluat. Ja jos naimakaupat ovat oikein onnistuneet niin palkkaat lapsenhoitajan ja ryhdyt itse harrastamaan kilpajoogaa, pitkänmatkanjuoksua tai vaikkapa ratapurjehdusta. Eli kumman valitsisit? Minulle valinta olisi helppo.

Helppo olisi minullekin: valitsisin työn. Toki, jos valittavissa olisi se vaihtoehto, että taloudellinen toimeentulo olisi joka tapauksessa turvattu ja aikaakin olisi vaikka mihin, niin se todennäköisemmin olisi oman yritystoiminnan käynnistäminen kuin toisen palveluksessa 40 h/vko työskentely. Pitkänmatkanjuoksu tai jooga ei riittäisi minulle elämäni sisällöksi, sen sijaan voisin (hatusta vedetty esimerkki) alkaa tuoda ulkomailta joogatuotteita ja myydä niitä.

Ja minä purjehtisin! Offsorea tai radalla.

Muutos ei ole aina hyvä asia. Itse diggaan aristokratiasta eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäi ymmärtämättä, miksi naisen etu olisi olla kotona ja hoitaa lasta ja käsitellä perheen rahoja. Meidän talouteen tulisi iso aukko, jos puolet tuloista jäisi saamatta. Samoin jäisi eläketurva hoitumatta. 

Naiset synnyttävät ja imettävät lapsia, joten monille naisille on helpompaa ja luontevampaa jäädä itse hoitamaan kotiin lapsiaan. Tätä edesauttaisi miesten parempi palkka.  Tiedän kokemuksesta miten raskasta ja vaikeaa on yhdistää kokoaikainen työ ja pienet lapset.  En tajua miksi naiset Suomessa niin innokkaasti tätä haluavat. Itse ainakin olin niihin aikoihin suunnattoman väsynyt.

Juu, minä olen halunnut sekä äidiksi että mielenkiintoisen työn. Ja olen halunnut hoitaa lapset hyvin. Joten olen a) tehnyt lapset suurilla ikäeroilla (5v ja 3.5v) ja b) ollut jokaisen kanssa ensin 1.5v kotona, sen jälkeen mies vuoden, sen jälkeen minä vielä muutaman kuukauden. En ole vieraantunut työelämästä, olen saanut jopa luoda uraa, mutta olen myös saanut hoitaa jokaisen lapsen rauhassa vauvasta isoksi taaperoksi ja mies on myös saanut rauhassa bondata lasten kanssa.

Ja kaikella ystävyydellä, vaikka en itse olisi missään nimessä halunnut rynnätä töihin kun lapseni olivat 9kk, niin synnyttäminen ja imettäminen ei kestä vuosikausia edes monen lapsen äideillä.

Suomi on vielä  perversioiden periferia Japaniin verrattuna...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäi ymmärtämättä, miksi naisen etu olisi olla kotona ja hoitaa lasta ja käsitellä perheen rahoja. Meidän talouteen tulisi iso aukko, jos puolet tuloista jäisi saamatta. Samoin jäisi eläketurva hoitumatta. 

Naiset synnyttävät ja imettävät lapsia, joten monille naisille on helpompaa ja luontevampaa jäädä itse hoitamaan kotiin lapsiaan. Tätä edesauttaisi miesten parempi palkka.  Tiedän kokemuksesta miten raskasta ja vaikeaa on yhdistää kokoaikainen työ ja pienet lapset.  En tajua miksi naiset Suomessa niin innokkaasti tätä haluavat. Itse ainakin olin niihin aikoihin suunnattoman väsynyt.

Minä ainakin haluan, että mies hoitaa oman osuutensa omien lastensa hoidosta. En halua, että minun pitää valita joko ura tai lapset, kuten esimerkiksi Japanissa on tilanne. Haluan voida olla riippumaton yhdestäkään miehestä. Ruotsin malli on huomattavasti parempi kuin Japanin, sillä monet miehet ovat aidosti kiinnostuneita lapsistaan ja monet naiset taas työnteosta ja uran luomisesta. Vaikka sinä halusitkin jäädä kotiin lasten kanssa, älä kuvittele muiden haluavan samaa vain siksi, että heillä sattuu olemaan samat sukupuolielimet.

Sinä et halua mutta joku muu minun lisäkseni voi halutakin. Mutta nyt te viette itsekkyydessänne meiltä muilta mahdollisuuden jäädä kotiin. Pidän eurooppalaista mallia parhaimpana missä naiset ovat yleensä kotona kun lapset ovat pieniä ja sitten vasta myöhemmin menevät työelämään. Ja osa-aikatyön mahdollisuuskin on monissa muissa maissa parempi.

Mutta vain Suomessa kaikkien on aina pakko tehdä kaikki samalla tavalla! 

Miten niin viemme? Emme vie. Suomessa voi itse valita.  Mutta valinnanvapaus loppuu hyvin äkkiä, jos pakkojuntataan äidit kotiin-tapaa ainoaksi oikeaksi.

Koska apua on rölli, hän sivuuttaa vastaamisen kun häneltä kysyy, miten valinnanvapause lisääntyisi, jos naiset pakotettaisiin kotiin. :) Minä en tee lapsia eikä kotona olo ole siten lainkaan relevanttia. Mutta jos olisi; sellaista optiotai ei vain ole, että alkaisin miehen rahoista riippuvaiseksi kotirouvaksi. Olen itsenäinen, aikuinen ihminen, mitä en toisen lompakolla eläessä todellakaan olisi .

Jos ap, joka on 95% todennäköisyydellä konservatiivinen mies, haluaa uskoa siihen fantasiaansa, että naiset haluavat olla miehistä riippuvaisia ja elää elämänsä ilman omia tavoitteita ja haasteita, hän varmaan jatkaa uskomista. Ei naisista tule vähä-älyisiä kodinkoneita ihan vain toivomalla. :) Herää kysymys, missä asiassa apua on hävinnyt naiselle, kun on mennyt noin tunteisiin. Ehkäpä työpaikalla?

Kun älykkyys ja kyvykkyys ei tosiaanyt ole siitä kiinni, onko ihmisellä pimppi vai pippeli, niin et tosiaan voi katsoa naisia alaspäin vain sukupuolen perusteella. Kannattaa suunnata huomio sellaiseen, missä on itse hyvä, niin ehkä se harmitus ja kateus haipuu. :)

Se ei oikeastaan ole kenestäkään kiinnostavaa olenko konservatiivinen mies vai miehen siivellä elävä nainen. Kiinnostavaa on se, että miksi siskot tyrmäävät niin tarmokkaasti vaihtoehdon jossa he saisivat lähes kaikki edut ja ei juurikaan valvollisuuksia ja suuren vapauden toteuttaa itseään. Kerrassaan merkillistä?

Niin, tosi merkillistä kyllä. :) Ajatella, että naiset haluavat olla aikuisia, itsenäisiä ihmisiä ja pitää itse asioistaan huolta ja kantaa vastuun omasta onnellisuudestaan. Hyvin merkillistä, että puolet ihmiskunnasta ei olekaan lapsen tasolla. Vaan ihan sukupuoleen katsomatta ihmisissä on ura- ja perhesuuntautuneita ihmisiä, pippeli ei muuta pätevyyttä suuntaaniin tai toiseen. Kyllä ap:lla riittää ihmettelemistä loppuelämäksi. :)

Mutta kun nyt naisena esiinnyt, niin eikö sun pitäisi lakata rasittamasta pikku päätäsi yhteiskunnallisilla ongelmilla heti alkuun ja mennä sinne joogaan. :) Kun nyt vähän näyttää siltä, että olet ainoa vastuulliseen työssäkäyvän aikuiseen elämään haluton tässä ketjussa, niin tosiaan sitä omanlaista seuraa kannattaa etsiä muualta. Onnea matkaan,toivottavasti miehesi rahoittaa paljon harrastuksiasi niin on mistä etsiä. :)