Kiittämättömyys on maailman palkka :(

Mä en nyt oikein tajunnut, ystäväsi käyttäytyi ihan normaalisti, ja lopuksi vielä kiitti juhlista.

Mene itseesi, et voi vaatia ketään muuttamaan luonnettaan. Jätä seuraavalla kerralla kemut järjestämättä jos oletat että niistä pitää hihkua ja pomppia tasajalkaa ja viikkoja myöhemmin kiitellä vielä lisää. Ystäväsi on kerran kiittänyt, pitäisikö sua nyt sitten kiitellä koko loppuvuosi?

Niin, ehkäpä minut on kasvatettu vähän erilailla kuin suurin osa "nykyihmisistä". Eli siis jos joku vaivautuu tekemään jotain vuokseni, olen siitä iloinen ja kiitollinen. Hymyilen, katson silmiin, ehkäpä kerron kuinka mukavaa toisen panostus on, halaan ja kiitän sydämmestäni. "Kiitos"-sana on täysin arvoton jos sitä ei tarkoita. Jos sitä ei kuulu äänestä eikä näy hymystä, niin se on teennäistä, eikä sanoja sitä tarkoita.  Lisättäköön vielä, että kaikki vieraat oli innostuneempia ja kiitollisempia kyseisistä kutsuista. Ap

Joo, tunnen samanlaisia tapauksia. Autan siskoani erittäin mielelläni juhlien järjestämisessä (siivoamista, paikkojen ja juhlien organisointia, ruoanlaittoa ja leovontaa).

Tiedän, että hän tekisi samoin.

Serkkumme taas lokkeilee surutta kaikin mahdollisin tavoin siskoani. Systeri on osallistunut niillä kaikkiin mahdollisiin siivoamisiin, juhlien järjestelyihin (from the scratch) pitopöydän (ruoka+leivonta mm. pyydetty tekemään jo etukäteen kakku, että ehtii paremmin passata). Mitä palkaksi? Ei mitään, kiitos on jo liikaa vaadittu puhumattakaan rahallisesta korvauksesta. Sisko on ajanut hyvyyttään auttamaan, samoin muu perheeni ei viitsi kieltäytyä auttamisesta.

Mua ei vois vähempää kiinnostaa tuollaisten kiittämättömien auttaminen. Pari vuotta sitten jätin menemättä yksiin juhliin, koska tiesin että menisin vain auttamaan. Kyseiset ihmiset tulevat aina kyllä valmiiseen pöytään toisen osapuolen luo, mutta niille porukka menee hommiin. Välttelen kys.tyyppejä, olen toki kohtelias mutta jään sen verran etäiseksi etteivät osaa edes kaivata.

Ei kiitos noille tapauksille!

Sitäpaitsi, en odota kiittelyitä "viikkojen päästä". Odotan normaalia käytöstä missä vieraat kiittävät isäntiä juhlista jälkeenpäin. Se on aivan normaalia käytöstä, vieläpä välttämätöntä silloin kun juhlat on järjestetty jollekkin muulle hänen mieltymystensä mukaan. Ikävää että käytöstavat tuntuvat olevan monille aivan turhia ja suorastaan vieraita käytäntöjä. Ap

Niinpä :( Kerrankos sitä oppii. Kyllä tämä oli itselleni nyt sellainen osoitus kysiesestä ihmisestä, että aivan turha on enää vaivautua. Valitettavaa toki on ettei veljeni valinnut paremmin ;D Ap

Alapeukutin jo lukematta. 

Yksikään "elikkäs"-sanalla aloitettu vuodatus ei voi olla sisällöltäänkään edes keskimääräistä tasoa. 

Voi kun minun miehellä olisikin kaltaisesi sisko. Olisi ihana olla hyvissä väleissä jne.

Voisiko taustalla olla jotain mistä et tiedä? Kenties oli saanut huonoja uutisia tai jotain muuta murhetta taustalla kyseisenä päivänä, ja kerta kyseessä oli yllätysjuhlat niin ei osannut vetää sellaista iloista roolia päälle noin yllätettynä? Jos kerta oletta jo kauan tunteneet ja tällainen käytös ei ole ystävällesi tyypillistä, niin kenties taustalla voisi olla jotain tuollaista?

Mitä jos kysyisit ihan suoraan häneltä, että millainen fiilis jäi juhlista? Että tykkäsikö jne. Siinähän se selviäis. Onko tää nainen edes sellainen että nauttii yllätyksistä? Ja voihan olla että hänellä on jotain muutakin meneillään elämässään ja ei osaa nauttia mistään tällä hetkellä? Mutta joka tapauksesta, itse kysyisin ystävällisesti asiasta, niin ei tarvitsisi olettaa mitään. 

Lisään edelliseen, että mun mielestä saat tietysti tehdä kuinka haluat, mutta itse päätin aikoinaan että jos toinen on kiittämätön, eikä arvosta reiluutta ja toisen ystävällisyyttä niin saa olla. Olen luonteeltani ystävälline, mutta tuon tajuaminen sai jonkinlaista jämäkkyyttä.

Olen edelleen reilu, mutta myös itseäni kohtaan. Yhden entisen lukiokaverin kanssa laitoin välit poikki, syynä lokkeilu, kunnioittamisen puute ja selän takana pahan puhuminen. Auttoi ja kasvatti omaa itsetuntoa.

Toki tiedän, että "pääset" viettämään aikaa veljesi vaimon kanssa, joten en pysty sanomaan mikä on paras keino.

T: 3

Vierailija kirjoitti:

Voisiko taustalla olla jotain mistä et tiedä? Kenties oli saanut huonoja uutisia tai jotain muuta murhetta taustalla kyseisenä päivänä, ja kerta kyseessä oli yllätysjuhlat niin ei osannut vetää sellaista iloista roolia päälle noin yllätettynä? Jos kerta oletta jo kauan tunteneet ja tällainen käytös ei ole ystävällesi tyypillistä, niin kenties taustalla voisi olla jotain tuollaista?

No jaa, ei mun mielestä vaikuta, että olis ollu huonoja uutisia jos päivän kuvasaldosta jaksaa kyllä kysellä..

Toiset menevät helposti lukkoon, kun joutuvat yllättäen huomion keskipisteiksi. Jos mietin itseäni vastaavaan tilanteeseen, niin se "vaisu kiitos" olisi varmaan hyvinkin todennäköinen ja ainoa kiitos. En osaa halailla, en harrasta vuolaita kiitoksia, en ole erityisen sosiaalinen ja avoin. Itse asiassa minua voisi hyvinkin kuvailla sanoilla aika tasainen ja lievästi välinpitämätön.

Aloittajan asemassa laittaisin kuvat ystävälle ja perään viestiä, että toivottavasti viihdyit. En ikinä alkaisi laittaa välejä poikki siksi, että toinen käyttäytyy kuten hänelle on luontevaa.

Sinun pitäisi kysyä siltä veljen vaimolta tästä tilanteesta. Kaikki ei tykkää yllätyksistä, minullekin on kerran järjestetty yllätysjuhlat kavereiden toimesta. Hirveän ihana juttu ja ihana oli nähdä kavereita, mutta oikeasti en tykkää yllätyksistä yhtään ja mielessäni kirosin miestäni, joka oli osallistunut yllätyksen järjestämiseen :D En ole siis sillä tavalla "spontaani" luonne, että voisin niin helposti heittäytyä tuollaiseen tilanteeseen ihan yllättäen, varsinkin, kun itsellänikin oli juuri todettu vakava sairaus muutama viikko aikaisemmin. Mies ja ystäväni ajattelivat, että yllätysjuhlat piristäisivät, mutta olin uupunut ja siihen päälle vielä yllättäen juhlat niin kyllä voimat oli aika lopussa. Älä siis tuomitse veljen vaimoa heti inhottavaksi tiukkapipoksi, taustalla voi olla moniakin asioita, joista sinä et tiedä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Alapeukutin jo lukematta. 

Yksikään "elikkäs"-sanalla aloitettu vuodatus ei voi olla sisällöltäänkään edes keskimääräistä tasoa. 

Hienoa! Ilmeisesti olet se sama henkilö, joka kommentoi jokaista vähän pidempää aloitusta kommentilla, "En jaksanut lukea". Ja päälle vielä alapeukut.  Niinpä niin. Se on se keskittymiskyky taas. Onneksi olkoon. Tosin täytyy myöntää, että olet aika hyvä keksimään tekosyitä, miksi et jaksa pidempiä aloituksia lukea. 

Ainahan voi toki olla että taustalla on jotain salattua murhetta, mitä kyllä siinä mielessä epäile, koska ollaan kuitenkin oltu niin läheisiä, että olisi varmasti sen minulle kertonut. Sehän tässä juuri ihmetyttää, että sellainen väliinpitämättömyys ja kiittämättömyys paistoi niin räikeästi tästä ystävästä, hän oli kuitenkin kovasti odottanut yllätysjuhlia. Ja se että muina miehinä sitten kyselee juuri kuvista jne. Ja niinkuin kerroin, on kyllä perusluonteeltaan jossain määrin flegmaattinen, mutta ei se silti mielestäni puolusta räikeän huonoa käytöstä, varsinkaan niin läheiselle ihmiselle kuin minä olen hänelle. :(

Olen jo muutamaan otteeseen kirjoittanut hänelle viestin miten itse koen tämän, mutta en vain ole saanut sitä lähetetyksi. En todellakaan ole mikään ylikäveltävä persoona, mutta tietysti se, että hän on myös kälyni, pistää vähän pohtiin miten tämän asian hoidan. Sen verran kuitenkin rassaa, että jotain tästä tilanteesta aion hänelle suoraan sanoa. Mielummin niin, kuin että rupeen karttamaan häntä ärsytykseni kasvaessa... Ap

En ymmärrä millaista hallelujaa -hehkutusta olit odottanut. Kiittihän tuo? Polvilleenko hänen olisi pitänyt eteesi langeta ja suudella maata jalkojesi alla?

Mainitsit, että hän oli kovasti toivonut vauvakutsuja itselleen. Oletko ihan varma, ja nimenomaan yllätyksenä?

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi toki olla että taustalla on jotain salattua murhetta, mitä kyllä siinä mielessä epäile, koska ollaan kuitenkin oltu niin läheisiä, että olisi varmasti sen minulle kertonut. Sehän tässä juuri ihmetyttää, että sellainen väliinpitämättömyys ja kiittämättömyys paistoi niin räikeästi tästä ystävästä, hän oli kuitenkin kovasti odottanut yllätysjuhlia. Ja se että muina miehinä sitten kyselee juuri kuvista jne. Ja niinkuin kerroin, on kyllä perusluonteeltaan jossain määrin flegmaattinen, mutta ei se silti mielestäni puolusta räikeän huonoa käytöstä, varsinkaan niin läheiselle ihmiselle kuin minä olen hänelle. :(

Olen jo muutamaan otteeseen kirjoittanut hänelle viestin miten itse koen tämän, mutta en vain ole saanut sitä lähetetyksi. En todellakaan ole mikään ylikäveltävä persoona, mutta tietysti se, että hän on myös kälyni, pistää vähän pohtiin miten tämän asian hoidan. Sen verran kuitenkin rassaa, että jotain tästä tilanteesta aion hänelle suoraan sanoa. Mielummin niin, kuin että rupeen karttamaan häntä ärsytykseni kasvaessa... Ap

Jos kerran tunnette toisenne hyvin, niin sitä suuremmalla syyllä tuntuu että jokin siellä oli vikana sitten. EN kestä näitä ap:n kaltaisia olettajaihmisiä. KYSY hyvä ihminen. Ja jos hän jotenkin sanoo ettei tykännyt juhlista niin siinä voi tuoda sitten vähän sitä omaa kantaa esiin. Hyvä luoja, miten tuo kommunikoiminen onkaan joillekin vaikeata.

Vierailija kirjoitti:

Mainitsit, että hän oli kovasti toivonut vauvakutsuja itselleen. Oletko ihan varma, ja nimenomaan yllätyksenä?

Aika usei noi juhlat tulee yllätyksenä... Mun ymmärtääkseni tyyppi toivoi juhlia..Ja eihän tyypin tarvinnut kuin tulla paikalle (?)

Tajusiko osa porukasta, että vois kiittää välillä sitä joka auttaa ja tekee. Sen sijaan, että spekuloi aika simppeliä juttuä. Osanottoni ap.

Vierailija kirjoitti:

Mainitsit, että hän oli kovasti toivonut vauvakutsuja itselleen. Oletko ihan varma, ja nimenomaan yllätyksenä?

Kyllä, sillä hän sai ensimmäisen lapsensa pari vuotta sitten suurinpiirtein samoihin aikoihin kuin siskonsa sai omansa, ja hän nimenomaan järjesti siskolleen silloin yllätyskutsut, ja oli todella pettynyt silloin että hänelle niitä ei järjestetty. Itse silloin jotenkin oletin että hänen sikonsa jotain hänelle järjestää, mutta jostain syystä se sitten jäi. Ja nyt tämän toisen lapsen kohdalla ajattelin hyvissä ajoin korjata tilanteen.

Moni  on kommentoinut näissä vastauksissa, että "ehkä ei tykkää olla huomion keskipisteenä", mitä ihmeen hehkutusta ja palvontaa minä tässä odotan jne..

Se että tunnen tämän henkilön niin hyvin, on kyllä varmistanut että järjestin hänelle juuri sellaiset kutsut ja niillä elementeillä jota hän on toivonut ja odottanut. Ja vielä näille kriitikoille; edelleenkään en odota mitään super hypetystä, en palvontaa tai kiitostulvaa.

Rehellisesti sanottuna olisin odottanut muutamaa yksilöityä kiitosta tyyliin: " Kiitos kun järjestit ihanat juhlat, kiitos upeista lahjoista, kiitos kaikille vieraille että vaivauduitte minun takia paikalle minua ja tulevaa vauvaani juhlimaan" Ja hymy päälle. Siinäpä se. Mielestäni odotukseni ei olleet kohtuuttomat. Vaikka olisi kuinka introvertti, tympääntynyt tai jotain muuta, kohteliaisuuteen sen ei pitäisi silti mitenkään vaikuttaa. Joku vielä kommentoi ettei esim. itse ole halaajatyyppiä. Tässä tapauksessa halauksen ei luulisi olevan kynnyskysymys. Oemme tunteneet 19 vuotta, ja pääsääntöisesti halaamme tavatessa ja hyvästellessä. Ap