Kiittämättömyys on maailman palkka :(

Ymmärrän kyllä ärsytyksesi, ap! Olen itse samanlainen, että tykkään nähdä vaivaa ja järjestellä juhlia - olettaen kuitenkin, että juhlakalu on niistä iloinen. Ihme, ettei hän edes kunnolla kiittänyt yllätyskemuistaan? Itse olin aivan otettu, kun ystäväni järjestivät minulle yllätyspolttarit, sillä oletin ettei kukaan niitä tee koska en halunnut vaivata ketään kaason hommilla, joten minulla ei ollut virallista kaasoa. Ja kiitin todellakin vaivannäöstä, koska se sitä todellakin on, kun yrittää saada edes ihmisten kalenterit sopimaan yhteen.

Tiedän myös näitä jotka eivät viitsi tehdä itse mitään, vaan kaikki pitäisi tehdä talkoilla/pitää nyyttäreinä. Itse sitten lepäilevät laakereilla. Törkeyden huippu oli, kun suvun vanhimman asunnolle päätettiin järjestää toisten perhejuhlat ja kaikki muut saivat tuoda sinne tarjottavat. Paikalle oli kutsuttu valtava joukko vieraita, jotka paljastuivat puolituntemattomiksi. Juhlien vastuu kaatui vanhuksen niskaan. Hän joutui tilan tarjoamisen lisäksi huolehtimaan astiat, osan tarjottavista, siivoamiset, istumapaikat jne. Kiitoksen sanaa ei kuultu - ainoa asia mikä toisen asunnon vallannutta kiinnosti, oli oma ulkonäkö ko. juhlissa.

Olen ottanut myöskin etäisyyttä näihin siipeilijöihin, joille kyllä ns. apu kelpaa ja sitä innolla pyydetään muttei ikinä toisin päin. Ei edes tarjouduta, saati sitten kiitetä avusta jälkeenpäin.

Maailmanluokan ongelma. Tuota kannattaa nyt pyörittää päässä ja pyytää av:kin mukaan. Onneksi sain omat lapseni ennen näiden amerikkalaisten ällötystapojen maahantuloa. Äidin kannalta vanha perinne käydä vauvaperheessä, tuoda syömistä ja auttaa kotiaskareissa on järkevämpi, silloin apua tarvitsee, ei kaikki jaksa vauvamahaa juhlia vaikka lapsen haluaakin.

Ap, kysy että mitäs tykkäsit vauvajuhlasta? Vaikutit aika vaisulta - menikö siinä jotain pieleen, etkö olisikaan halunnut niiitä?

Tai jotakin sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä ärsytyksesi, ap! Olen itse samanlainen, että tykkään nähdä vaivaa ja järjestellä juhlia - olettaen kuitenkin, että juhlakalu on niistä iloinen. Ihme, ettei hän edes kunnolla kiittänyt yllätyskemuistaan? Itse olin aivan otettu, kun ystäväni järjestivät minulle yllätyspolttarit, sillä oletin ettei kukaan niitä tee koska en halunnut vaivata ketään kaason hommilla, joten minulla ei ollut virallista kaasoa. Ja kiitin todellakin vaivannäöstä, koska se sitä todellakin on, kun yrittää saada edes ihmisten kalenterit sopimaan yhteen.

Tiedän myös näitä jotka eivät viitsi tehdä itse mitään, vaan kaikki pitäisi tehdä talkoilla/pitää nyyttäreinä. Itse sitten lepäilevät laakereilla. Törkeyden huippu oli, kun suvun vanhimman asunnolle päätettiin järjestää toisten perhejuhlat ja kaikki muut saivat tuoda sinne tarjottavat. Paikalle oli kutsuttu valtava joukko vieraita, jotka paljastuivat puolituntemattomiksi. Juhlien vastuu kaatui vanhuksen niskaan. Hän joutui tilan tarjoamisen lisäksi huolehtimaan astiat, osan tarjottavista, siivoamiset, istumapaikat jne. Kiitoksen sanaa ei kuultu - ainoa asia mikä toisen asunnon vallannutta kiinnosti, oli oma ulkonäkö ko. juhlissa.

Olen ottanut myöskin etäisyyttä näihin siipeilijöihin, joille kyllä ns. apu kelpaa ja sitä innolla pyydetään muttei ikinä toisin päin. Ei edes tarjouduta, saati sitten kiitetä avusta jälkeenpäin.

Noi on kyllä törkeitä tapauksia! Ihmeellistä kieroutunutta "selkärankaa" ihmisillä riittää kyllä tuollaiseen sikailuun :( 

Itsekkin olen aikanaan saanut yllätyspolttarit, ja olin aivan tohkeissani ja otettu, että pelkästään minua varten oli niin suuri vaiva nähty. Niiden juhlien jälkeen olen halunnut antaa "samalla mitalla" takaisin ystäville jos mahdollista, ja ehkä sitten virheellisesti olettanut että ihmiset itsestäänselvästi ilostuisivat heidän erikoishuomioinnistaan. Olin itse todella innoissani näistä vauvakutsuista ja tulevasta vauvasta, että varmaan myös sen takia tämä oli niin ikävä yllätys että ystävä ei näyttänyt mitenkään ilahtuvan. Oma fiilikseni juhlista meni pilalle näin jälkeenpäin, kun juhlat ikäänkuin kuitattiin vain olankohautuksella.

Mutta totuus tänäpäivänä on, ettei keltään voi odottaa oikeastaan yhtään mitään. Nyt sen tähän kirjoitettua vasta tajuan, että koska minulla todellakin on odotuksia kanssaihmisiltäni, en halua itseäni asettaa enää sellaiseen tilanteeseen, missä odotukset näissä tapauksissa ei ehkä täytykkään. Joten muut järjestelkööt yllätysjuhlat tästä edespäin :)

Pikku lisäykseni vielä kriitikoille; kokeilkaapa kerran elämässänne järjestää kunnon kekkerit parillekymmelle hengelle ruokineen, juomineen, koristeineen ja lahjoineen, ja tunnustelkaa sitten mitkä on fiiliksenne kun kiitokseksi saatte tympeää naamaa! ;) Ap

Vierailija kirjoitti:

Maailmanluokan ongelma. Tuota kannattaa nyt pyörittää päässä ja pyytää av:kin mukaan. Onneksi sain omat lapseni ennen näiden amerikkalaisten ällötystapojen maahantuloa. Äidin kannalta vanha perinne käydä vauvaperheessä, tuoda syömistä ja auttaa kotiaskareissa on järkevämpi, silloin apua tarvitsee, ei kaikki jaksa vauvamahaa juhlia vaikka lapsen haluaakin.

Ei tokikaan maailmanluokan.. aika keskivertoa av-kamaa sanoisin. Puretaan loukattuja tunteita ja ihmetellään kanssaihmisten ihmeellisyyksiä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, kysy että mitäs tykkäsit vauvajuhlasta? Vaikutit aika vaisulta - menikö siinä jotain pieleen, etkö olisikaan halunnut niiitä?

Tai jotakin sellaista.

Niin.. koitan punnita tässä nyt vaihtoehtoja menenkö suoraan asiaan omien tunteideni kautta vaiko jälleen kerran toisen tunteet edellä. Tuntuu että liikaa tulee mietittyä muiden tunteita ja aina sitä kautta lähestyttyä ns. ongelmatilanteita. Taidan kerrankin jättää sen väliin ja ilmaista itseäni suoraan ja rehellisesti, omat tunteeni tällä kertaa pääroolissa. Ap

Monia syitä on jo kehitelty, miksi kälysi suhtautui kuten suhtautui järjestämiisi juhliin. Tässä vielä pari ehdotusta. Kirjoitit, että laskettu aika on joskus heinäkuussa, joten raskaus on vasta jonkin verran yli puolen välin. Kälysi voi vielä kärsiä raskauspahoinvoinnista ja väsymyksestä eikä siis jaksanut riemuita odottamallasi tavalla. Keskenmenon riskikään ei vielä ole poistunut. Väärä ajankohta siis.

Toinen vaihtoehto on, että astuit lupaa kysymättä toisen ihmisen reviirille. Kaikki eivät pidä yllätyksistä. Jos minä olisin ollut kälysi asemassa, olisin todennäköisesti pyörtänyt askeleeni jo pihalla enkä olisi ilmestynyt koko kekkereihin. Tai jos olisin tullut sisälle, niin minunkin naamastani olisi näkynyt samoin kuin kälylläsikin, että nyt ei olla omalla mukavuusalueella.

Sinua ap on taidettu rokottaa amerikkalaisella piikillä, kun odotat niin suuria ja suurellisia reaktioita. Amerikkalaiset naisethan kirkuvat ja kiljuvat korvia vihlovasti kuin kurkkua leikattaisiin. Vinkukoot ja kiljukoot siellä meren takana, mutta älkööt tuoko tapojaan tänne meille. Ei sovi jäyhään suomalaiseen luonteeseen. Aloitit sananlaskulla, minä lopetan: Kissa kiitoksella elää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kysy että mitäs tykkäsit vauvajuhlasta? Vaikutit aika vaisulta - menikö siinä jotain pieleen, etkö olisikaan halunnut niiitä?

Tai jotakin sellaista.

Niin.. koitan punnita tässä nyt vaihtoehtoja menenkö suoraan asiaan omien tunteideni kautta vaiko jälleen kerran toisen tunteet edellä. Tuntuu että liikaa tulee mietittyä muiden tunteita ja aina sitä kautta lähestyttyä ns. ongelmatilanteita. Taidan kerrankin jättää sen väliin ja ilmaista itseäni suoraan ja rehellisesti, omat tunteeni tällä kertaa pääroolissa. Ap

Ymmärrän ajatuksesi siitä, että kerrankin omat tunteesi olisivat pääroolissa. Mutta. Sinä et nyt ole pääroolissa, vaan se odottava äiti. Järjestit juhlat hänelle, joten hän on pääroolissa. Hänellä koko elämä pyörii nyt siinä oman navan ympärillä. Ja ihan syystä. Yritä miettiä itseäsi kälysi asemaan. Hänelle voi olla todella vaikea ymmärtää sitä, että sinä ns. "uhriudut" vaikka hänen pitäisi olla pääosassa. Suosittelisin, että vielä tällä kertaa miettisit hänen tunteitaan omiesi edelle ja sitten jatkossa ts. seuraavalla kerralla et.

Saitkohan kiinni yhtään tästä ajatuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmanluokan ongelma. Tuota kannattaa nyt pyörittää päässä ja pyytää av:kin mukaan. Onneksi sain omat lapseni ennen näiden amerikkalaisten ällötystapojen maahantuloa. Äidin kannalta vanha perinne käydä vauvaperheessä, tuoda syömistä ja auttaa kotiaskareissa on järkevämpi, silloin apua tarvitsee, ei kaikki jaksa vauvamahaa juhlia vaikka lapsen haluaakin.

Ei tokikaan maailmanluokan.. aika keskivertoa av-kamaa sanoisin. Puretaan loukattuja tunteita ja ihmetellään kanssaihmisten ihmeellisyyksiä. Ap

Suosittelen vielä jäitä hattuun. Varmuuden vuoksi. Pidä asialliset välit, ettet samalla menetä välejä veljeesi. Mutta pidä tilannetta silmällä ja tee johtopäätöksesi järjellä, ei tunteella. Hyvää kevättä.. T. Samanlainen

Vierailija kirjoitti:

Monia syitä on jo kehitelty, miksi kälysi suhtautui kuten suhtautui järjestämiisi juhliin. Tässä vielä pari ehdotusta. Kirjoitit, että laskettu aika on joskus heinäkuussa, joten raskaus on vasta jonkin verran yli puolen välin. Kälysi voi vielä kärsiä raskauspahoinvoinnista ja väsymyksestä eikä siis jaksanut riemuita odottamallasi tavalla. Keskenmenon riskikään ei vielä ole poistunut. Väärä ajankohta siis.

Toinen vaihtoehto on, että astuit lupaa kysymättä toisen ihmisen reviirille. Kaikki eivät pidä yllätyksistä. Jos minä olisin ollut kälysi asemassa, olisin todennäköisesti pyörtänyt askeleeni jo pihalla enkä olisi ilmestynyt koko kekkereihin. Tai jos olisin tullut sisälle, niin minunkin naamastani olisi näkynyt samoin kuin kälylläsikin, että nyt ei olla omalla mukavuusalueella.

Sinua ap on taidettu rokottaa amerikkalaisella piikillä, kun odotat niin suuria ja suurellisia reaktioita. Amerikkalaiset naisethan kirkuvat ja kiljuvat korvia vihlovasti kuin kurkkua leikattaisiin. Vinkukoot ja kiljukoot siellä meren takana, mutta älkööt tuoko tapojaan tänne meille. Ei sovi jäyhään suomalaiseen luonteeseen. Aloitit sananlaskulla, minä lopetan: Kissa kiitoksella elää!

Hmm.. tuntuu kovasti siltä että kommentoijat eivät halua ymmärtää sitä seikkaa, että näissä juhlissa toteutettiin juhlakalun nimenomaisia toiveita yllätysvauvakutsuihin liittyen. Olemme hänen kanssaan asiasta paljon puhunut jo esikoistansa odotteassa, kuten myös nyt hän on vihjaillut että "järjestääköhän kukaan niitä tälläkään kertaa.. " jne. Joten tiedossa siis varmuudella on, ettei ollut epämukavuusalueellaan, ja kuten aiemmin kirjoitin, seurusteli kyllä normaalisti vieraiden kanssa, mutta minut ikäänkuin sivuutti tympeästi, vaikka minä kaiken järjestin. Kävi jopa mielessä että johtuuko mielenosoitus ja tyytymättömyys siitä, että piti juhlia huonoina, liian "vaatimattomina" tms. 

Ja mielestäni kiittämättömyys ja ylenkatsominen ei kuulu "suomalaiseen jäyhyyteen". Olen itseasiassa aika hämmästynyt, kuinka monen mielestä edellyttämäni normaalit, kohteliaat ja ystävälliset käytöstavat tuntuvat olevan minun puoleltani jotain "amerikkalaisia, suureellisia reaktioita" tai "halleluujaa-palvontaa". Järkyttävää metsäläisten junttien asenteita, jos iloinen kiitos ei kuulu jo tarhaikäisen osata osana normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa! :(

Mutta se siitä, tämä keskustelu oli kovin valaiseva katsanto "suomalaiseen kulttuuriin", ja voi vaan todeta että ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mainitsit, että hän oli kovasti toivonut vauvakutsuja itselleen. Oletko ihan varma, ja nimenomaan yllätyksenä?

Aika usei noi juhlat tulee yllätyksenä... Mun ymmärtääkseni tyyppi toivoi juhlia..Ja eihän tyypin tarvinnut kuin tulla paikalle (?)

Tajusiko osa porukasta, että vois kiittää välillä sitä joka auttaa ja tekee. Sen sijaan, että spekuloi aika simppeliä juttuä. Osanottoni ap.

Minun ja monen muun ei tarvitse yhtään spekuloida, vaan tiedämme, ettemme pidä yllätyksistä ja yllätysjuhlat ovat jotain todella kamalaa. Silloin ei ole kyse auttamisesta, josta pitäisi ylitsevuotavasti kiittää. Kohtelias voi olla ja kiittää vaivannäöstä vaikkakin hammasta purren.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmanluokan ongelma. Tuota kannattaa nyt pyörittää päässä ja pyytää av:kin mukaan. Onneksi sain omat lapseni ennen näiden amerikkalaisten ällötystapojen maahantuloa. Äidin kannalta vanha perinne käydä vauvaperheessä, tuoda syömistä ja auttaa kotiaskareissa on järkevämpi, silloin apua tarvitsee, ei kaikki jaksa vauvamahaa juhlia vaikka lapsen haluaakin.

Ei tokikaan maailmanluokan.. aika keskivertoa av-kamaa sanoisin. Puretaan loukattuja tunteita ja ihmetellään kanssaihmisten ihmeellisyyksiä. Ap

Suosittelen vielä jäitä hattuun. Varmuuden vuoksi. Pidä asialliset välit, ettet samalla menetä välejä veljeesi. Mutta pidä tilannetta silmällä ja tee johtopäätöksesi järjellä, ei tunteella. Hyvää kevättä.. T. Samanlainen

Niin, ehkäpä pistän asian vielä mietintämyssyyn.. Viimeinen asia mitä haluan on pilata välit veljeni kanssa, ja toki edelleen arvostan ystävyyttä kälyni kanssa, jotenkin tämä asia vaan saa minut raivon valtaan :D Mutta eiköhän asiat jotenkin järjesty, ja vaihtoehtonahan ei muutenkaan itselläni ole katkaista välejä ystävääni tai muutakaan dramaattista, kunhan puhua asia jossain välissä halki. Mutta kiitos samoin Samanlainen myös sinulle! :) Ap

Kun tuntee jonkun, ei piittaa vaikka hän ei kiittäisi.  No oli tuo hiukan tahditonta.

Kun on näitä varamummopalveluita yms, niin voisko polkasta käyntiin varakälypalvelun? Kaikkien vuosien jälkeenkin mieheni siskot välttelevät minua, eivät tule meille jos kutsutaan, eivät kutsu meitä kylään eivätkä halua olla tekemisissä... Ala Ap mun varakälyksi <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kysy että mitäs tykkäsit vauvajuhlasta? Vaikutit aika vaisulta - menikö siinä jotain pieleen, etkö olisikaan halunnut niiitä?

Tai jotakin sellaista.

Niin.. koitan punnita tässä nyt vaihtoehtoja menenkö suoraan asiaan omien tunteideni kautta vaiko jälleen kerran toisen tunteet edellä. Tuntuu että liikaa tulee mietittyä muiden tunteita ja aina sitä kautta lähestyttyä ns. ongelmatilanteita. Taidan kerrankin jättää sen väliin ja ilmaista itseäni suoraan ja rehellisesti, omat tunteeni tällä kertaa pääroolissa. Ap

Ymmärrän ajatuksesi siitä, että kerrankin omat tunteesi olisivat pääroolissa. Mutta. Sinä et nyt ole pääroolissa, vaan se odottava äiti. Järjestit juhlat hänelle, joten hän on pääroolissa. Hänellä koko elämä pyörii nyt siinä oman navan ympärillä. Ja ihan syystä. Yritä miettiä itseäsi kälysi asemaan. Hänelle voi olla todella vaikea ymmärtää sitä, että sinä ns. "uhriudut" vaikka hänen pitäisi olla pääosassa. Suosittelisin, että vielä tällä kertaa miettisit hänen tunteitaan omiesi edelle ja sitten jatkossa ts. seuraavalla kerralla et.

Saitkohan kiinni yhtään tästä ajatuksesta?

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta siinä mielessä olet väärässä, että ystävä tässä olisi pääroolissa. Hän todellakin sai toivomansa juhlat, ja oli siis silloin pääroolissa, enkä tietenkään mitenkään antanut oman ihmetykseni näkyä. Juhlista on kuitenkin jo pari viikkoa aikaa, joten mielestäni pääroolissa on nyt se, että koen hänen hyväksikäyttävän ystävällisyyttäni ja vaivannäköäni, ja olen siitä loukkaantunut. (Esim. odottaa minun teettävän valokuvat hänelle ja kokoavan sen kollaasin jne) Eihän kukaan ihminen voi olla "pääosassa" oman itsensä ympärillä ja tunteidensa kanssa koko raskauden aikaa? Toisin sanoen muiden pitäisi olla 9kk varuillaan pääosassa olevan tulevan äidin kanssa? Entäs sen jälkeen kun on herkkä vauva-aika, vaativa taaperoaika uhmaikineen jne jne. Jotenkin juuri tuo itsekeskeisyys ja minäkeskeisyys ottaa itselleni aika koville. "Koska minä olen nyt raskaana, koska minulla on nyt pieniä lapsia, koska minä minä minä..." 

Itselläni on myös lapsia, kiireitä yrityksen kanssa ja paljon muitakin velvotteita, ja silti kunnia-asiani on yrittää olla reilu, avulias ja ystävällinen ilman sitä älytöntä "minä"-keskeisyyttä. Mutta toki odotan ja edellytän ihmisiltä kohteliaisuutta ja kiitollisuutta myös itseäni kohtaan, yhtälailla kun minä olen kiitollinen kaikille läheisille heidän avustaan ja tuestaan eri tilanteissa.

Kaikki typerät yllätyskutsut on p:stä. Jos haluaa jotain järjestää, kysy ensin, ei mitään yllätyksiä. Voi olla aivan muut suunnitelmat tai ei vaan tykkää kouhotuksesta. Itse luultavasti kääntyisin ovelta pois. En myöskään tykkää yllätysvieraista, lähipiiri tämän tietää ja siitä huolimatta tupataan käymään. Rasittavaa.