Ketä muuta ärsyttää nössöt hissukat jotka ei voi puhua mitään?
Kommentit (87)
Minä puhun koulussa silloin kun on asiaa tai kun kysytään jotain. En vaan uskalla avata suutani esim ryhmäkeskustelussa. Ne kurssit olen luonnollisesti jättänyt kesken joilla olisi pitänyt toimia ryhmän kanssa ja jopa esiintyä luokan edessä. Tiedän että minua pidetään outona, mutta olisi hyvä jos kukaan ei ajattelisi että olen tällainen vain muita ärsyttääkseni.
ahdistunut kirjoitti:
Minä puhun koulussa silloin kun on asiaa tai kun kysytään jotain. En vaan uskalla avata suutani esim ryhmäkeskustelussa. Ne kurssit olen luonnollisesti jättänyt kesken joilla olisi pitänyt toimia ryhmän kanssa ja jopa esiintyä luokan edessä. Tiedän että minua pidetään outona, mutta olisi hyvä jos kukaan ei ajattelisi että olen tällainen vain muita ärsyttääkseni.
Niiinpä. Kun ei kukaan itse valitse luonnettaan tai sitä että on arka ja ujo. Mutta silti siihen suhtaudutaan kuin se olisi ihan vain omasta valinnasta kiinni.
Monet kiusaaja-ihmispaskat taitaa olla oikeasti vain sellaisia että ne on just opetelleet piilottamaan oman ujoutensa ja epävarmuutensa kaiken typerän paskanjauhannan ja kiusaamisen alle, kun se hiljainen ja rauhallinen luonne on NIIIIIIN hirveä vika ja on noloa olla hiljainen nössöhissukka. Jos ne uskaltais relata ja ihan vaan olla rauhassa oma itsensä niin olisivat ihan erilaisia mutta ku pitää esittää niin kovaa ja sosiaalista, suosittua ja puheliasta...
Ihmisten elämä olisi paljon helpompaa jos jokainen voisi olla hyväksytty sellaisena kuin on.
kauheita kommentteja. ettekönää että noi ihan sairaalloisen ujot, niin niillä on varmaan vähän vinksahtaneet kotiolot tai kiusattu pahasti. koittakaa nyt saatana ymmärtää vähän..
Riippuu niin tilaneesta. Ja keiden kanssa pitää toimia! Ei tuntemattomille oo helppo jutella.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkien kanssa voi tulla toimeen.
Mulle on raskasta kovin paljon olla sellaisen nössönhissukan kanssa, joten ei sellaisia ole sitten juurikaan ystäväpiiriin eksynyt. Itse kun olen aika sosiaalinen ja puhelias, niin sitten kun toinen on vain hiljaa, niin käy raskaaksi se liika erilaisuus. Opiskeluaikana oli yksi kaveri, joka oli tosi pidättyväinen ja hiljainen aina, niin oli aika epämiellyttäviä usein ne kyläilyt toistemme luona, kun mun piti olla koko ajan se jutun keksijä ja muutenkin sellainen tietynlainen vetovastuu oli aina mulla.
Varmaan ymmärrätkin että se toinen vain odotti tuskissaan että lähtisit jo kotiisi.
Minäkin olin koulussa samanlainen, mutta minulla ei ole koskaan ollut masennusta. Olen autisti.