Lue keskustelun säännöt.
Ketä muuta ärsyttää nössöt hissukat jotka ei voi puhua mitään?
Kommentit (87)
Ei mua ärsytä, vaan tunnen oloni toisinaan todella kiusaantuneeksi.
Jos jostain duunissa parille introvertille sanon, niin he jopa kääntävät selkänsä mulle, eikä sano mitään. Siis ihan työasioissa. Sitten laittavat vastauksen sisäisen ircin välityksellä. Olihan se outoa alussa, mutta nyt en vaivaudu edes menemään tykö vaan puhun niille vaan ircin kautta. Tavatessa tervehdin, hekin kääntämällä katseensa pois.. Asioita pystyn ojentamaan, he ottavat vastaan katse maassa.. tai jättämään heidän työpöydälle.
Mietityttää kovasti, että miten nuo ovat duunipaikkansa saaneet. Kyllähän me kaikki nyt ollaan työhaastattelussa käyty.
Mä olen tuoreimpia kasvoja tuolla ja nainen. Paljon on nuoria it-nörttiä. Olen nyt puolitoista vuotta ollut noita paijaamassa, kiva paikka, jänniä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi minun pitäisi keskustella mistään asioista noin m*lkun ihmisen kanssa? :D Tuollaisten seurassa olen ihan tahallani hiljaa. :) Ärsyttääkö?! >:)
En ole kokopäivä sosiaalinen. Työn puolesta joudun olemaan aika ajoin äänessä.
Ärsyttää se että en ole hissukka, olen puhelias varsinkin kun ihmiset opin tuntemaan. Aina yritän virittää keskustelua (en itsekkään tykkää olla ihmisten kanssa jotka eivät oikeasti mitään puhu), silti jatkuvasti tulee niitä tilanteita kun korostetaan että olen jollain tavalla liian hiljainen tai että pitäisi olla rohkeampi.
Lopettakaa se minun kiusaaminen ja antakaa olla sellainen kuin olen!
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää turhan länkyttäjät jotka ei anna istua rauhassa työpaikan kahvihuoneessa. Viihdyn ihan hyvin itseni kanssa. Enkä jaksa mitään someshittiä myöskään. Toki ryhmätöissä jne pitää kantaa se kortensa kekoon.
Tiedän tyypin. Ruoka tauolla haluaisi olla rauhassa eikä vittu todellakaan jaksaisi kuluttaa ainutta hetkeä kun saa olla rauhassa töiltä tyhjään paskanjauhantaan jonkun länkyttäjän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua varmaan pidetään hissukkana töissä. Ei viitsi kiinnostua uusista ihmisistä joista ei periaatteessa tiedä kuin nimen ja että vaikuttaa jännittäjältä.
Kumpi on parempi se, että olisin tosi kiinnostunut uusista ihmisistä vai se, että annan heidän kotiutua muiden seurassa ja tavallaan nähdä keiden seurassa he viihtyvät. Se kertoo ihmisestä aika paljon.
No jo on aikoihin eletty jos hiljaisuuskin on häiriöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut on ainakin latistettu kotona. Kun oli hiljaa niin välttyi ongelmilta (ja pahoilta sellaisilta).
Huono itsetunto vaivaa ja sosiaalinen jännittäminen. Sanon kyllä jos tärkeä juttu - ei vaikeaa.
Se tässä ihmetyttää, että vapaa ja rajaton kasvatus tuottaa älämölö-ihmisiä joilla on mielipide joka asiaan ( ja tämä mielipide pitää ilmaista vaikka kukaan sitä ei kaipaa). Ja se tyhmäkin mielipide pitää sanoa ääneen...Käytöstavat myös kateissa (rymistellään kuin norsut ja kolistellaan esim töissä).
Jotkut ei pysty edes lapsiaan kasvattamaan vaan antavat tehdä mitä sattuu. Pojan luokalla näitä älämölölapsia jotka puhuvat luokassa silloin kun itse haluavat...ja hups! Yhden vanhempi on kirurgi, yhden farmaseutti, diplomi-insinööri yms.
Inhoan älämölosijöitä ja pätijöitä ne on wt
Vierailija kirjoitti:
Oi tsiisus! Jouduin kerran koulussa tekemään jonku parityön tämmösen hissukan kanssa. En tiedä mitä kaikkee sillä likalla oli, mut siis ei kyllä kuunnellut tunnilla yhtään, piirteli vaan, hyvä jos tuli kouluunkaan (masennus?) eikä ikinä puhunut kellekkään mitään. Sain sen tosiaan parikseni, opettaja selitti mitä piti tehdä. Tehtävässä oli tyyliin A ja B osa. Koitin sit kysellä, että miten toimitaan. Tehdäänkö molemmat yhdessä vai, että toinen tekee A:n ja toinen B:n? Ei mitään vastausta, möllötti vaan siinä. Lopulta tais sanoo jotain tyyliin "Ihan sama/ miten vaan". Sitten kysyin, että kumman hän haluaisi tehdä, no taas oli ihan sama ja möllötti vaan kädet puuskassa. Meni kyllä niin hermot! Joo ei tarvi kaikkien olla supersosiaalisia puheripulisia ekstroverttejä, mutta jos poistut kotoasi kouluun tai töihin niin siellä pitäis hommat pystyä hoitamaan asiallisesti! Aaaargh!!! :D
Jospa opettaja halusi että tyttö voisi sulta oppia ja saada apua miten toimia. Että saisit sen liikkeelle kun olet energinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon mäkin joskus teininä ollut ujo mutta siitä pääsee yli kun vaan opettelee. En ymmärrä miksi jotkut ei viitsi opetella sosiaalisia taitoja ja muiden kanssa seurustelua.
7
Öö, miksi pitäisi? Eiköhän ihminen saa valita elämän ilman sosiaalisuutta myös jos haluaa. Itse olen valinnut, en halua ihmisten seuraa ollenkaan.
Ite oon aina myös ollu vähän hissukka, mutta vain aluksi. Kun joku alkaa mulle puhuu, puhun kyllä takaisin. Mutta suurin vaikeus on aloittaa keskustelu.
Joskus tosin syynä se, että ei kiinnosta vaan puhua muille. Ja riippuu millä fiiliksellä on.
Välillä puhun kuin papupata, kun taas joskus en sano sanaakaan. Ja ei kyllä koskaa ole itseäni haitannut tämä nössöyteni_ mutta jos haittaa muita, niin haitatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä eräs jonka varmaan ap ja kaltaisensa tulkitsisivat "nössöksi hissukaksi".
Kummastuttaa nämä yleistykset, että me jotenkin pelättäisiin ja ujosteltaisiin ihmisiä. On toki ujojakin, mutta kaikki hissukat ei sitä ole. Itse en ole ollenkaan ujo, minä en vaan välitä ihmisseurasta. Siksi viihdyn omissa oloissani. En siis ole yksin koska en jotenkin uskalla mennä seuraan tai harrastuksiin tai minne milloinkin, vaan koska tykkään eniten omasta seurastani.
Minun kaltaiseni näkökulmasta näyttää vähän hassuilta nämä ääri-ekstrovertit, jotka ilmeisen hyvää tarkoittavina mutta silti ärsyttävinä tulevat hössöttämään "rohkaisemaan" porukkaan ja yrittävät väkisin puhuttaa, ilmeisesti säälistä kun ei tuon kanssa kukaan muu puhu. Itse kyllä kaadan reippaasti kylmää vettä niskaan toteamalla, että "kiitos, olen mieluummin yksin ja ajattelen omia asioitani" tai "niin oliko sulla jotain asiaakin ihan?" jos toinen tulee väkisin small talkia vääntämään...
Minusta yhtä hirveitä on toinen ääripää eli ne jotka puhuu liian paljon, lähes päälle. Kun tuntuu että näiden kanssa ei voi hetkeäkään olla hiljaa ja itekkin joutuu oikein yli yrittämään. Pää tulee kipeäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi hissukka myös. Onko pakko kääntää puukkoa haavassa? Elämä pyörii niin ekstroverttien logiikan ja tahdon mukaan että hiljaisena introverttina on käytettävä jumalattomasti henkistä energiaa tämän tahdin kanssa mukana pysymiseen. Koulussa introvertit eivät saa ystäviä ja syrjäytyvät. Työelämässä ei saa ilman verkostoja ja suhteita juuri mitään uraa luotua, hyvä jos edes jonkin työpaikan. Parisuhdemarkkinoillakin hiljaiset hissukat jäävät herkästi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon mäkin joskus teininä ollut ujo mutta siitä pääsee yli kun vaan opettelee. En ymmärrä miksi jotkut ei viitsi opetella sosiaalisia taitoja ja muiden kanssa seurustelua.
7
Öö, miksi pitäisi? Eiköhän ihminen saa valita elämän ilman sosiaalisuutta myös jos haluaa. Itse olen valinnut, en halua ihmisten seuraa ollenkaan.
Ei kuulosta uskottavalta. Keskustelukumppanit täälläkin ovat oikeita ihmisiä ja sinä selvästi kaipaat toisten seuraa, kun täällä keskustelet. Se miksi et kestä irl seuraa onkin mielenkiintoinen kysymys. Joku varmaan pelottaa. Älä kuitenkaan väitä etten valitse ihmisten seuraa, jos vietät aikaasi keskustelupalstoilla.
Mun on vaikea olla sellaisen ihmisen kanssa, jota en tunne kunnolla ja joka ei vastaa minulle mitään järkevää, kun puhun hänelle. Okei, saatte olla "nössöjä hissukoita" ihan rauhassa, mutta älkää valittako kun en enää puhu teille...
Avauksessa pääsee ääneen koulukiusaajaluonne.
Ei ne hiljaiset ihmiset olemassaolollaan mitään haittaa. Kunhan saavat suunsa auki silloin, kun se on vain saatava auki.
Kamalaa olla työssä/koulussa hoitamassa jotain projektia sellaisen hissukan kanssa, joka ei puhu eikä pukahda, vaikka työn eteneminen sitä vaatisi. Juurikin esimerkiksi tehtävien jaossa on kamalaa, kun yksi ei saa sanaa suustaan. Samoin jos yrittää palaverissa kysellä hissukalta työasioista, eikä millään saa irti muuta kuin ynähdyksiä. Usein nämä pahimmat hissukat vaikuttavat olevan täysin omissa maailmoissaan, mikään ei tunnu kiinnostavan ja katselevat seiniä tai nurkkia. Ilmeisesti ovat todella ujoja. Eräskin hissukka yliopistossa oli todella hiljainen, ei osallistunut projekteihin puolella sanalla, eikä uskaltanut päin katsoa. Aina kun salissa kiersi papereita, hän "repi" ne edellisen käsistä ja heitti seuraavan eteen. Ei katsekontaktia ei mitään. Toisaalta en ole ihan varma oliko kyseinen tyyppi hiljainen, vai ihan vain törkimys.
Ymmärrän, ettei joku halua puhua ylimääräisiä, mutta on tilanteita joissa aikuisen ihmisen on saatava suunsa auki. Sille ei vain voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi tsiisus! Jouduin kerran koulussa tekemään jonku parityön tämmösen hissukan kanssa. En tiedä mitä kaikkee sillä likalla oli, mut siis ei kyllä kuunnellut tunnilla yhtään, piirteli vaan, hyvä jos tuli kouluunkaan (masennus?) eikä ikinä puhunut kellekkään mitään. Sain sen tosiaan parikseni, opettaja selitti mitä piti tehdä. Tehtävässä oli tyyliin A ja B osa. Koitin sit kysellä, että miten toimitaan. Tehdäänkö molemmat yhdessä vai, että toinen tekee A:n ja toinen B:n? Ei mitään vastausta, möllötti vaan siinä. Lopulta tais sanoo jotain tyyliin "Ihan sama/ miten vaan". Sitten kysyin, että kumman hän haluaisi tehdä, no taas oli ihan sama ja möllötti vaan kädet puuskassa. Meni kyllä niin hermot! Joo ei tarvi kaikkien olla supersosiaalisia puheripulisia ekstroverttejä, mutta jos poistut kotoasi kouluun tai töihin niin siellä pitäis hommat pystyä hoitamaan asiallisesti! Aaaargh!!! :D
Tyttö olisi kaivannut ammattiapua. Itse olin koulussa ihan samanlainen ja masennus siinäkin oli taustalla. Eipä se masentuneen elämä mitään herkkua ole, kyllä ne ryhtiliikkeet, hommien hoitamiset ja tsemppaamiset on moneen kertaan kokeiltu ennenkuin tuossa pisteessä ollaan.
Tiedän kyllä mitä masennus on, kun itsekkin kärsin siitä. Miksi sitten esim. tytön vanhemmat ei tehnyt asialle mitään? Tai ehkä oli tehnyt, mutta mielestäni se tyttö ei ollut kyllä vielä siinä kunnossa, että olisi tarvinnut kouluun lähtä, se ei ollut oikea paikka hänelle. Kavereissanikin on paljon vakavasti masentuneita jotka kuitenkin pystyy ihan normaaliin keskusteluun kasvotusten eikä vaan tuijota hiljaa tyhjyyteen.
Joku sanoi, että ehkä sain tytön parikseni, koska olen energinen. Kyllähän minä sitäkin olen tarpeen vaatiessa kuten töissä, silti luokittelen itseni introvertiksi. Kavereille on kiva puhua ja niiden kanssa viettää aikaa, mutta kun "mitta tulee täyteen" niin haluan olla vain yksin hiljaa ja vaikka lukea. Silloin minä lataudun. Palautuminen sosiaalisista tilanteista vie aikaa, enkä yleensä jaksa kauhean montaa tuntia tai myöhään hillua ihmisten kanssa ja silloin varsinkin vähemän tutut ihmiset monesti olettaa, etten nauti heidän seurasta vaikka näin ei ole.
Ja kolmannelle kysyjälle. Tapahtui Pohjanmaalla.
Kyllä ujoudesta voi ihan oikeasti kasvaa poiskin, kuten mistä tahansa luonteenpiirteestä. Itselläni muutos tapahtui pitkässä terapiassa. Itseäni eivät hiljaiset ihmiset ärsytä, eivät kyllä ihan hirveästi vedä puoleensakaan.