Tindermies ei vastaa enää kun kerroin olevani pyörätuolissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tajuan miksei Ap heti kertonut, kai toivoi että voisi ensin herättää kiinnostuksen omana itsenään. Vähän niinkuin kun tutustut ihmiseen joka ei ehkä ole aluksi mielestäsi hyvännäköinen mutta kun alat pitämään tästä kauheasti pidät ulkonäöstäkin. 

Uskomatonta, että joku ymmärsi tämän :) En olisi odottanut! -ap

Kyllä minäkin tämän ymmärsin. Varmasti lähes jokainen tajusi. Viikon kirjoittelun jälkeen ette ole vielä niin syvällä kiinnostuksen tai rakastumisen tasolla, etteikö tieto pyörätuolista hätkähdytä. Vaikka olisitte kirjoitelleet 3kk, on silkka fakta että mies miettisi käytännön asioita. Juuri tämä henkilökohtaisena avustajana oleminen, miten seksi, entä lasten saaminen, hoito... Ikävästi sanottu mutta jos terveitä ihmisiä on saatavilla, hyvin harva haluaa suhteeseen vammaisen kanssa.

Pyörätuoli on iso asia. AP itsekään ei tietyistä syistä johtuen ole kiinnostunut pyörätuolissa istuvasta miehestä. Miksi terveen miehen pitäisi olla kiinnostunut ap:sta? Tätä minä en ole ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Anteeksi mutta vihjaatko, ettei pyörätuolia käyttävä ihminen voisi olla urheilullinen tai liikunnallinen tai viettää aktiivista elämää 8-O  ?????

Täytyy ottaa huomioon, että suurin osa meistä ihmisistä on vain tyhmää massaa, jolla on mitä mielenkiintoisimpia ennakkoluuloja kaikkea erilaisuutta kohtaan. Näistä luuloista syntyy joskus hauskoja harhoja ja outoja käsityksiä, joita jotkut pitävät kiveen hakattuina totuuksina.

En satu tuntemaan ketään pyörätuolinkäyttäjää, mutta olen kuullut ja lukenut, että heissä on monenlaisen urheilun harrastajaa, ahkeria matkailijoita ja niin poispäin. Joskus heille sattuu reissuillansa kaikenlaisia kommelluksia, mutta kenellepä ei sattuisi, ja jos mitään ei koskaan tee eikä mitään satu, niin tylsäähän sekin olisi.

Mutta niinhän ihmiset ajattelevat keskimäärin, että pyörätuolinkäyttäjä ei pysty, sokea ei voi, CP-vammainen ei saa, kuuro ei kykene...

Se vaan on fakta että pyörätuoli rajoittaa paljon. Terve, kävelevä ihminen voi koska vaan katsella netistä kuvia ja päättää että tonne mä meen. Pyörätuolissa oleva joutuu varmistelemaan lukemattomia asioita, jo muutama porras tekee etenemisen hankalammaksi, lähdepä siinä vuoren rinteelle rullailemaan. Tai sitten mukana on lukematon määrä avustajia, jotka kantavat selässään vuoren rinnettä ylös. Heitä tuskin joka puussa kasvaa? Machu Picchulla taitaa jäädä elämän aikana käymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ällöttää ap:n vamma... Ei se fyysinen vaan ASENNEvamma

Mikä hänen asenteessaan on vikana? Hän on vain ilmaissut haluavansa parisuhteen, jossa seksi on mahdollista ja vaivatonta.

Mikäköhän? Tietysti se että hän saa haluta suhteelta vaivatonta seksiä, mutta tindermies ei saa. Miehen pitäisi hyväksyä hänet ja hänen rajoitteensa, tindermies ei saa haluta kävelevää naista jonka kanssa voi kokeilla mitä mielikuvituksellisimpa asentoja ilman että pitää avustaa asentoihin siirtymisessä.

Älä nyt miehiä yksin syytä. Minulta loppuisi myös kiinnostus kuin seinään tuollaisessa tapauksessa. Tulisi todella huijattu olokin jos heti kättelyssä ei olisi tullut asia ilmi. Kauheaa ajan haaskausta. Sama asia kun jos lapsista ei kerrota heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Anteeksi mutta vihjaatko, ettei pyörätuolia käyttävä ihminen voisi olla urheilullinen tai liikunnallinen tai viettää aktiivista elämää 8-O  ?????

Täytyy ottaa huomioon, että suurin osa meistä ihmisistä on vain tyhmää massaa, jolla on mitä mielenkiintoisimpia ennakkoluuloja kaikkea erilaisuutta kohtaan. Näistä luuloista syntyy joskus hauskoja harhoja ja outoja käsityksiä, joita jotkut pitävät kiveen hakattuina totuuksina.

En satu tuntemaan ketään pyörätuolinkäyttäjää, mutta olen kuullut ja lukenut, että heissä on monenlaisen urheilun harrastajaa, ahkeria matkailijoita ja niin poispäin. Joskus heille sattuu reissuillansa kaikenlaisia kommelluksia, mutta kenellepä ei sattuisi, ja jos mitään ei koskaan tee eikä mitään satu, niin tylsäähän sekin olisi.

Mutta niinhän ihmiset ajattelevat keskimäärin, että pyörätuolinkäyttäjä ei pysty, sokea ei voi, CP-vammainen ei saa, kuuro ei kykene...

Se vaan on fakta että pyörätuoli rajoittaa paljon. Terve, kävelevä ihminen voi koska vaan katsella netistä kuvia ja päättää että tonne mä meen. Pyörätuolissa oleva joutuu varmistelemaan lukemattomia asioita, jo muutama porras tekee etenemisen hankalammaksi, lähdepä siinä vuoren rinteelle rullailemaan. Tai sitten mukana on lukematon määrä avustajia, jotka kantavat selässään vuoren rinnettä ylös. Heitä tuskin joka puussa kasvaa? Machu Picchulla taitaa jäädä elämän aikana käymättä.

Fakta on myös se, että aika harva meistä nyt koko ajan reissaa Lapissa ja Alpeilla. Suurin osa meistä tekee niitä asioita kuin liikunrajoitteisetkin: palstaillaan, katsotaan telkkaria, käydään uimassa, juodaan baarissa ja lenkkeillään. Mutta tietenkin jos vähänkään ajatellaan, että tähän kuvioon sopisi joku liikuntarajoitteinen, niin suunnitellaan jo maailmanympärimatkaa soutuveneellä.

Hmm, olen nainen, mutta itse ainakin haen Tinderistä vain seksiä. Ei siinä sen toisen älykkyys tai persoona kiinnosta. Ja kyllä, jättäisin väliin pyörätuolissa istuvan tapaamisen, samoin on monia muita ryhmiä jotka skippaan: ulkomaalaiset, liian nuoret tai liian vanhat, lihavat. Jokaisella on oikeus asettaa omat kriteerinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Anteeksi mutta vihjaatko, ettei pyörätuolia käyttävä ihminen voisi olla urheilullinen tai liikunnallinen tai viettää aktiivista elämää 8-O  ?????

Täytyy ottaa huomioon, että suurin osa meistä ihmisistä on vain tyhmää massaa, jolla on mitä mielenkiintoisimpia ennakkoluuloja kaikkea erilaisuutta kohtaan. Näistä luuloista syntyy joskus hauskoja harhoja ja outoja käsityksiä, joita jotkut pitävät kiveen hakattuina totuuksina.

En satu tuntemaan ketään pyörätuolinkäyttäjää, mutta olen kuullut ja lukenut, että heissä on monenlaisen urheilun harrastajaa, ahkeria matkailijoita ja niin poispäin. Joskus heille sattuu reissuillansa kaikenlaisia kommelluksia, mutta kenellepä ei sattuisi, ja jos mitään ei koskaan tee eikä mitään satu, niin tylsäähän sekin olisi.

Mutta niinhän ihmiset ajattelevat keskimäärin, että pyörätuolinkäyttäjä ei pysty, sokea ei voi, CP-vammainen ei saa, kuuro ei kykene...

Se vaan on fakta että pyörätuoli rajoittaa paljon. Terve, kävelevä ihminen voi koska vaan katsella netistä kuvia ja päättää että tonne mä meen. Pyörätuolissa oleva joutuu varmistelemaan lukemattomia asioita, jo muutama porras tekee etenemisen hankalammaksi, lähdepä siinä vuoren rinteelle rullailemaan. Tai sitten mukana on lukematon määrä avustajia, jotka kantavat selässään vuoren rinnettä ylös. Heitä tuskin joka puussa kasvaa? Machu Picchulla taitaa jäädä elämän aikana käymättä.

Fakta on myös se, että aika harva meistä nyt koko ajan reissaa Lapissa ja Alpeilla. Suurin osa meistä tekee niitä asioita kuin liikunrajoitteisetkin: palstaillaan, katsotaan telkkaria, käydään uimassa, juodaan baarissa ja lenkkeillään. Mutta tietenkin jos vähänkään ajatellaan, että tähän kuvioon sopisi joku liikuntarajoitteinen, niin suunnitellaan jo maailmanympärimatkaa soutuveneellä.

Vastasinkin tuossa niille jotka yrittivät väittää että liikuntarajoitteinen voi elää yhtä liikunnallista ja matkustelevaa elämää kuin terveetkin. Ei voi, ainakaan ilman suuria suunnitelmia. Ja siltikään ei joka paikkaan pääse.

Uskon myös että vakituiseen pyörätuolissa oleva ei voi kotikaupungissakaan elää täysin samanlaista elämää kuin tervejalkainen. Jotain rajoituksia tai hidasteita on. Vai meinaatteko että voitte koska vaan hurauttaa ihan mihin tahansa kauppaan mitä kaupungistanne löytyy?  Leffaan pääsee helposti kaverin kanssa, mitäs siitä että pyörätuolissa istuva jää alas ja tervejalkaisen saa ainoan vapaan istumapaikan keskeltä penkkiriviä ylhäältä.

Mielestäni monella karsastaa juuri ne arjen hankaluudet. Ei voi vain mennä ja tehdä, vaan pitää suunnitella etukäteen monia asioita.

Unohda koko mies. Siellä on fiksuja ja sitten näitä pinnallisia idiootteja. Mulla on kuulolaite toisessa korvassa ja se on kans johtanut siihen, että ne joiden kanssa on mennyt treffeille asti on yhtäkkiä häipyneet vaikka sitä ennen laittaneet melko kiihkeitä viestejä. Oon todennut että pitäkööt tunkkinsa. Puolisen vuotta sitten uskalsin taas treffeille ja taas kerran treffeillä mies huomasi mun hiusten alta että on kuulolaite. Kysyi mikä mulla on kuulossa ja kerroin mikä on vialla ja mies totesi että aha ok ja asia oli sillä käsitelty. Nyt ollaan seurusteltu kohta puoli vuotta.

Niin ja mullakin tää on sellaista, että saatan jossain kohtaa elämää olla kuuro ja saattaa periytyä. Mies ei välitä. Totesi, että sitten opetellaan viittomaan jos se siihen menee.

-313

Mua ei haitannut yhtään kun nainen käveli huonosti , toinen jalka huomattavasti lyhyempi kuin toinen ja erikois suutarilla tehdyt kengät.

Jotka ei todellakaan olleet muodikkaat vaan käytännölliset.

Suhde kaatuu muihin asioihin kun liikkumiseen

Täällä on monelta kommentoijalta unohtunut, että ap kertoi, että hänellä on lihastauti, jonka vuoksi hän on pyörätuolissa. Käytännössä se tarkoittaa, että hän ei ole "vain pyörätuolissa", vaan se lihastauti aiheuttaa paljon muutakin ongelmaa kuin vain pyörätuolin tarpeen. On ihan eri asia sairastaa lihastautia kuin olla pyörätuolissa vaikka siksi, että jalka on amputoitu tai epämuodostunut, jolloin yläkroppa toimii ihan kunnolla ja voi esim. harrastaa monenlaista liikuntaa.

Suuri osa lihastaudeista on eteneviä, valtaosassa toimintakyky heikkenee vähitellen, jotkut johtavat kuolemaan. Jos lihastautia sairastava istuu jo pyörätuolissa, niin todennäköisesti hän tarvitsee hyvin paljon muutakin apua. Suurella todennäköisyydellä ap ei enää ole työkykyinen ja on varsin todennäköistä, että hän tarvitsee avustajaa päivittäisissä toiminnoissa ja yhä enenevästi tulevaisuudessa. Lisäksi suuri osa lihastaudeista on perinnöllisiä.

Lihastaudeista, niiden aiheuttamista rajoituksista ja eri diagnooseista voi lukea esim. lihastautiliiton sivulta: http://www.lihastautiliitto.fi/fi/Lihastaudit

Lihastaudit

Lihastaudeiksi eli myopatioiksi kutsutaan sairauksia, jotka aiheuttavat luurankolihasten heikkenemistä ja surkastumista. Ne ovat harvinaisia neurologisia sairauksia, joille on ominaista tahdonalaisen lihaksiston etenevä surkastuminen ja heikkeneminen. 

Sairauden edetessä liikkuminen vaikeutuu, apuvälineiden ja ulkopuolisen avun tarve kasvaa. Lihastaudit etenevät yleensä hitaasti eivätkä vaikuta elinikään, mutta on myös nopeasti eteneviä lihassairauksia, jotka lyhentävät elinikää joskus huomattavasti (esim. ALS, SMA I-II tai Duchennen lihasdystrofia). Useimmat lihastaudit ovat perinnöllisiä.

Lihasperäisissä lihastaudeissa sairauden syy on itse lihassolussa ja sen toiminnassa. Syy voi olla myös liike- tai ääreishermosolujen tai hermolihasliitoksen toimintahäiriössä. Kysymyksessä on tällöin hermoston ja lihasten toiminta- tai yhteistyöhäiriö. Näitä erilaisia hermo-lihasperäisiä eli neuromuskulaarisairauksia esiintyy tavallisimmin lapsilla, nuorilla ja työikäisillä aikuisilla. Neuromuskulaaritaudit eivät yleensä vaikuta älyllisiin tai henkisiin suorituksiin.

Lihastauti voi ilmetä jo vastasyntyneellä tai vasta myöhemmin lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa. Samakin diagnoosi voi olla vaikeusasteeltaan aivan erilainen jopa saman perheen jäsenillä vaihdellen lievästä toiminnanhäiriöstä vaikeavammaisuuteen.

Suomessa on nykyisten arvioiden mukaan noin 10.000 henkilöä, joilla on jokin neuromuskulaarisairaus. Yhteen diagnoosiryhmään kuuluu tavallisesti muutamasta kymmenestä muutamaan sataan henkilöä.

Lol. Olis varmaan kannatanu mainita asiasta heti alkuunsa. Kuka nyt räsynukkea haluaa naida.

Vierailija kirjoitti:

Lol. Olis varmaan kannatanu mainita asiasta heti alkuunsa. Kuka nyt räsynukkea haluaa naida.

Olkoonkin av, niin täällä on välillä niin kamalaa kommentointia että tulee hirveä mieli pyörätuolissa istuvien vuoksi (ja muidenkin, jotka ovat täällä kertoneet fyysisestä poikkeavuudestaan ja hankaluudesta löytää kumppania). Että istu siinä pyörätuolissasi räsynukke, minä ratsastan pois tervein jaloin high horsellani. Oksettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lol. Olis varmaan kannatanu mainita asiasta heti alkuunsa. Kuka nyt räsynukkea haluaa naida.

Olkoonkin av, niin täällä on välillä niin kamalaa kommentointia että tulee hirveä mieli pyörätuolissa istuvien vuoksi (ja muidenkin, jotka ovat täällä kertoneet fyysisestä poikkeavuudestaan ja hankaluudesta löytää kumppania). Että istu siinä pyörätuolissasi räsynukke, minä ratsastan pois tervein jaloin high horsellani. Oksettavaa.

No eikö tuo ole itsestäänselvää, ettei suurin osa miehistä halua invalidia vaimokseen. Ei oikeesti pahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lol. Olis varmaan kannatanu mainita asiasta heti alkuunsa. Kuka nyt räsynukkea haluaa naida.

Olkoonkin av, niin täällä on välillä niin kamalaa kommentointia että tulee hirveä mieli pyörätuolissa istuvien vuoksi (ja muidenkin, jotka ovat täällä kertoneet fyysisestä poikkeavuudestaan ja hankaluudesta löytää kumppania). Että istu siinä pyörätuolissasi räsynukke, minä ratsastan pois tervein jaloin high horsellani. Oksettavaa.

No eikö tuo ole itsestäänselvää, ettei suurin osa miehistä halua invalidia vaimokseen. Ei oikeesti pahalla.

Tietysti se rajoittaa. Pointti oli lähinnä se, että ei minusta silti vammasta kärsiviä ihmisiä / vammaisia tarvitse puhutella kuin ihmisarvoa vailla.

Hassua, kun kirjoitellaan jostain vaelluksista Alpeilla ja ties missä, mutta totuus on, että harva tuollaisia harrastaa. Mutta se pyörätuoli haittaa kaikkea ihan tavallistakin elämää. Ulkoilua, lenkkeilyä, takapihalla liikkumista, kylässä käyntiä, kaupassa käyntiä, leffassa käyntiä ja jopa kodin sisällä asioiden tekemistä. Lisäksi ap:lla on ilmiselvästi vielä laajemmat ongelmat kuin jalkojen toimimattomuus, koska tarvitsee avustajaa arjessaan. Pelkästään jaloista halvaantunut ei saa tai tarvitse edes avustajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.

Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa. 

Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.

mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua. 

Anteeksi mutta vihjaatko, ettei pyörätuolia käyttävä ihminen voisi olla urheilullinen tai liikunnallinen tai viettää aktiivista elämää 8-O  ?????

voi olla mutta hän ei voi osallistua siihen mitä minä vapaa-ajalla ja lomalla teen eli matkustan (hyvinkin haastaviin paikkoihin joskus), harrastan sellaista urheilua ja ulkoilua johon pyörätuolilla EI pääse mukaan - joten miksi ottaisin ehdoin tahdoin elämääni ihmisen jonka vuoksi joutuisin luopumaan kaikesta siitä mistä pidän jotta meille jäisi aikaa yhdessä. Ei se ole mikään suhde.

Ymmärrä jo, ettei kukaan ole pakottamassa sinua luopumaan mistään. Sinä voit pitää omat harrastuksesi ja kumppanisi omansa. Vai oletko ihminen, joka tarvitsee koko ajan ympärilleen toisen ihmisen pyörimään?

En todellakaan. Mutta en myöskään halua ihmistä joka odottaa pitkiäkin aikoja että tulen työ- tai harrastematkoilta kotiin. En halua elämääni myöskään laumaa kumppanin avustajia, olen sen verran erakkoluonne että haluan olla kotonani rauhassa. Ihme lynkkausta tällä palstalla jos sanoo suoraan että haluaa kumppanin jonka kanssa voi jakaa yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja asioita. Toisekseen, asun Suomessa ollessa ok-talossa jossa liikkuminen olisi mahdotonta pyörätuolia käyttävälle eikä minulla ole mahdollisuutta tehdä niin mittavia remontteja että sinne kumppanikin voisi asettua. Jos joku sanoo että pituus, paino, koulutus, raha, tukan väri tm on kriteeri, se on ok, mutta krooninen sairaus tai vamma ei sitä saisi olla. Pyörätuoli ei välttämättä tee kenestäkään ihanalla luonteella varustettua ihmistä ja ap:n tapauksessa vaativa asenne on häiritsevämpi kuin pyörätuoli. Ei ketään voi pakottaa kiinnostumaan tai rakastumaan. Ap teki mielestäni väärin kun ei kertonut asiasta heti, itse menettäisin kiinnostukseni pikemminkin epärehellisyyden kuin pyörätuolin takia. 

Eli senkin olet jo etukäteen päättänyt, että kumppanisi kanssa asetutte juuri siihen sinun asuntoosi? Miksi? Lisäksi on vaikeaa uskoa, että olisit erakkoluonne, koska sinulle tuntuu olevan käsittämätöntä, että pariskunnilla voi olla erilaisia harrastuksia ja jollekin voi olla ihan luonnollista viettää pidempiäkin aikoja ilman kumppania. Jotkut pariskunnat asuu eri osoitteissakin, mutta sitä tuskin uskot :)

Ikää (viiskyt) ja elämänkokemusta on sen verran että voit jättää nuo lapselliset oletukset väliin. "Asettua" esim. viikonloppuvierailulle (en asu yhdessä edes tervejalkaisen kumppanin kanssa). Olen tehnyt töitä taloni eteen ja aion siinä asua vast´edeskin ja viettää siellä sen ajan minkä kotimaassa olen. Mielestäni vierailut puolin ja toisin kuuluvat normaaliin suhteeeen ja koska taloani ei ole millään tavalla remontoitu erityistarpeisen ihmisen tarpeita ajatellen (kerroksia, portaita, pieni wc) niin käytännössä hän ei pääsisi edes ulko-ovesta sisälle ilman avustajiaan enkä todellakaan halua taloani täyteen avustajia, saati itse olla hlökoht.avustajana vapaa-ajallani. Talo ja piha itsessäänkin vaatii jo töitä. Miksi hitossa haluaisin ehdoin tahdoin hankaloittaa elämääni pyörätuolilla liikkuvan ihmisen kanssa? Käytännössä kaikki mitä voisimme yhdessä tehdä liikkuisi hänen elämänsä ja elämänpiirinsä ympärillä. Jos itse joskus päätyisin pyörätuoliin, sitten täytyisi tehdä muutoksia omassa elämässä mutta se on iso JOS. Jossittelu on ihan turhaa. 

Luulisin, että pyörätuolia käyttävä pärjäisi luonasi oikein hyvin, koska jutuistasi päätellen siellä sinun asunnollasi vietettäisiin aika pieni osa ajasta. Tuskin tulisi kynnyskymykseksi. Tietysti jos et voi auttaa pyörätuolilla liikkuvaa edes sisälle taloosi, niin en usko, että talouteesi on kukaan pyörätuolia käyttävä tulossa edes kaverimielessä kyläilemään. Etkö tosiaan tee vapaa-ajallasi muuta kuin matkustele vaikeakulkuisissa maastoissa, jollette te mitään voisi tehdä yhdessä?

Käyn myös uimassa, luistelemassa, hiihtämässä ja vietän kavereiden kanssa iltaa. Kukaan heistä ei ole pyörätuolissa. Kaverisuhde on niin´ikään hieman toinen kuin parisuhde. Parisuhteessa väistämättä odotetaan toiselta enemmän : enemmän yhteistä aikaa, läsnäoloa, tukea, jakamista, ja tietenkin seksiä. Sori, mutta en nyt vaan osaa kuvitella parisuhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa. Itsekin vanhenen ja käytännössä joutuisin olemaan enemmän ja enemmän apuna ja tukena arkipäiväisissä asioissa, ns. omaishoitajana. Voin kuitenkin jossain määrin päättää mitä asioita sinne elämäni lopputaipaleelle haluan. Muuttujiahan elämässä on mutta niitä ei kukaan osaa ennustaa. Tein nuorempana myös hoitotyötä (kolmivuorotyö) joka oli fyysisestikin raskasta eikä minkään sortin hoitaminen kiinnosta enää. Yritän pitää edes itseni niin hyvässä kunnossa että pärjään mahdollisimman pitkään itsenäisesti vaikka ikää tulee.  

Ilmeisesti vietät myös kokonaisia päiviä Vauva-palstalla? ;) Tekisi varmaan ihan hyvää jos välillä nousisit sohvalta ja tekisit pienen urheilusuorituksen käyttämällä pyörätuolikumppanisi vessassa.

Teen sairaslomalla mitä huvittaa kun muulloin teen 12-16-tuntisia päiviä. Eka kerta kun tälle palstalle eksyin ja sen perusteella mitä täältä olen lukenut, taitaa jäädä myös viimeiseksi kerraksi. 

Niinhän me kaikki :) Aina muuten kun huomauttaa täällä jonkun olleen linjoilla jo aika pitkään, niin kyseessä on sairasloma.

harvoin työssäkäyvillä on aikaa istua koneella jos on perhettäkin ja sairasloma on ehkä niitä harvoja joutilaita hetkiä. Kommentoija varmaan itse istuu täällä säännöllisesti kun on noin hyvin perillä siitä mitä täällä tapahtuu: "aina muuten kun huomauttaa". 

Vierailija kirjoitti:

Hassua, kun kirjoitellaan jostain vaelluksista Alpeilla ja ties missä, mutta totuus on, että harva tuollaisia harrastaa. Mutta se pyörätuoli haittaa kaikkea ihan tavallistakin elämää. Ulkoilua, lenkkeilyä, takapihalla liikkumista, kylässä käyntiä, kaupassa käyntiä, leffassa käyntiä ja jopa kodin sisällä asioiden tekemistä. Lisäksi ap:lla on ilmiselvästi vielä laajemmat ongelmat kuin jalkojen toimimattomuus, koska tarvitsee avustajaa arjessaan. Pelkästään jaloista halvaantunut ei saa tai tarvitse edes avustajaa.

Tiedän monia jotka harrastavat (vaellusta Alpeilla ja kauempanakin) mutta jos ei itse liiku niissä porukoissa niin voihan se kuulostaa extremeltä. Siitä olen samaa mieltä että pyörätuoli vaikuttaa kaikkeen. Terve puoliso voi osallistua arjen pyörittämiseen täysipainoisesti mutta ei pyörätuolin kanssa kaikki suju niin helposti ja perheen perustaminen olisi hankalaa koska lastenhoitokin jää sen terveen vastuulle. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on monelta kommentoijalta unohtunut, että ap kertoi, että hänellä on lihastauti, jonka vuoksi hän on pyörätuolissa. Käytännössä se tarkoittaa, että hän ei ole "vain pyörätuolissa", vaan se lihastauti aiheuttaa paljon muutakin ongelmaa kuin vain pyörätuolin tarpeen. On ihan eri asia sairastaa lihastautia kuin olla pyörätuolissa vaikka siksi, että jalka on amputoitu tai epämuodostunut, jolloin yläkroppa toimii ihan kunnolla ja voi esim. harrastaa monenlaista liikuntaa.

Suuri osa lihastaudeista on eteneviä, valtaosassa toimintakyky heikkenee vähitellen, jotkut johtavat kuolemaan. Jos lihastautia sairastava istuu jo pyörätuolissa, niin todennäköisesti hän tarvitsee hyvin paljon muutakin apua. Suurella todennäköisyydellä ap ei enää ole työkykyinen ja on varsin todennäköistä, että hän tarvitsee avustajaa päivittäisissä toiminnoissa ja yhä enenevästi tulevaisuudessa. Lisäksi suuri osa lihastaudeista on perinnöllisiä.

Lihastaudeista, niiden aiheuttamista rajoituksista ja eri diagnooseista voi lukea esim. lihastautiliiton sivulta: http://www.lihastautiliitto.fi/fi/Lihastaudit

Lihastaudit

Lihastaudeiksi eli myopatioiksi kutsutaan sairauksia, jotka aiheuttavat luurankolihasten heikkenemistä ja surkastumista. Ne ovat harvinaisia neurologisia sairauksia, joille on ominaista tahdonalaisen lihaksiston etenevä surkastuminen ja heikkeneminen. 

Sairauden edetessä liikkuminen vaikeutuu, apuvälineiden ja ulkopuolisen avun tarve kasvaa. Lihastaudit etenevät yleensä hitaasti eivätkä vaikuta elinikään, mutta on myös nopeasti eteneviä lihassairauksia, jotka lyhentävät elinikää joskus huomattavasti (esim. ALS, SMA I-II tai Duchennen lihasdystrofia). Useimmat lihastaudit ovat perinnöllisiä.

Lihasperäisissä lihastaudeissa sairauden syy on itse lihassolussa ja sen toiminnassa. Syy voi olla myös liike- tai ääreishermosolujen tai hermolihasliitoksen toimintahäiriössä. Kysymyksessä on tällöin hermoston ja lihasten toiminta- tai yhteistyöhäiriö. Näitä erilaisia hermo-lihasperäisiä eli neuromuskulaarisairauksia esiintyy tavallisimmin lapsilla, nuorilla ja työikäisillä aikuisilla. Neuromuskulaaritaudit eivät yleensä vaikuta älyllisiin tai henkisiin suorituksiin.

Lihastauti voi ilmetä jo vastasyntyneellä tai vasta myöhemmin lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa. Samakin diagnoosi voi olla vaikeusasteeltaan aivan erilainen jopa saman perheen jäsenillä vaihdellen lievästä toiminnanhäiriöstä vaikeavammaisuuteen.

Suomessa on nykyisten arvioiden mukaan noin 10.000 henkilöä, joilla on jokin neuromuskulaarisairaus. Yhteen diagnoosiryhmään kuuluu tavallisesti muutamasta kymmenestä muutamaan sataan henkilöä.

Nimenomaan. Jos tähän kelkkaan lähtee, tarkoittaa se sitä että on loppuelämänsä naimisissa sen sairauden kanssa, ja niiden haasteiden joita se tuo. Joutuu todennäköisesti myös elättämään sen sairaan puolison ja toimimaan omaishoitajana vaikka jossain vaiheessa ei enää omakaan kunto ja terveys kestä. Jo omien iäkkäiden vanhempien hoitaminen on monelle raskasta ja on mahdolliset lapset ja lastenlapset. Jos joutuu vielä syöttämään puolisoaan, huolehtimaan vessakäynneistä ja kääntämään yöllä toiselle kyljelle, siinä ei muuta elämää ehdi juuri elää.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on monelta kommentoijalta unohtunut, että ap kertoi, että hänellä on lihastauti, jonka vuoksi hän on pyörätuolissa. Käytännössä se tarkoittaa, että hän ei ole "vain pyörätuolissa", vaan se lihastauti aiheuttaa paljon muutakin ongelmaa kuin vain pyörätuolin tarpeen. On ihan eri asia sairastaa lihastautia kuin olla pyörätuolissa vaikka siksi, että jalka on amputoitu tai epämuodostunut, jolloin yläkroppa toimii ihan kunnolla ja voi esim. harrastaa monenlaista liikuntaa.

Suuri osa lihastaudeista on eteneviä, valtaosassa toimintakyky heikkenee vähitellen, jotkut johtavat kuolemaan. Jos lihastautia sairastava istuu jo pyörätuolissa, niin todennäköisesti hän tarvitsee hyvin paljon muutakin apua. Suurella todennäköisyydellä ap ei enää ole työkykyinen ja on varsin todennäköistä, että hän tarvitsee avustajaa päivittäisissä toiminnoissa ja yhä enenevästi tulevaisuudessa. Lisäksi suuri osa lihastaudeista on perinnöllisiä.

Lihastaudeista, niiden aiheuttamista rajoituksista ja eri diagnooseista voi lukea esim. lihastautiliiton sivulta: http://www.lihastautiliitto.fi/fi/Lihastaudit

Lihastaudit

Lihastaudeiksi eli myopatioiksi kutsutaan sairauksia, jotka aiheuttavat luurankolihasten heikkenemistä ja surkastumista. Ne ovat harvinaisia neurologisia sairauksia, joille on ominaista tahdonalaisen lihaksiston etenevä surkastuminen ja heikkeneminen. 

Sairauden edetessä liikkuminen vaikeutuu, apuvälineiden ja ulkopuolisen avun tarve kasvaa. Lihastaudit etenevät yleensä hitaasti eivätkä vaikuta elinikään, mutta on myös nopeasti eteneviä lihassairauksia, jotka lyhentävät elinikää joskus huomattavasti (esim. ALS, SMA I-II tai Duchennen lihasdystrofia). Useimmat lihastaudit ovat perinnöllisiä.

Lihasperäisissä lihastaudeissa sairauden syy on itse lihassolussa ja sen toiminnassa. Syy voi olla myös liike- tai ääreishermosolujen tai hermolihasliitoksen toimintahäiriössä. Kysymyksessä on tällöin hermoston ja lihasten toiminta- tai yhteistyöhäiriö. Näitä erilaisia hermo-lihasperäisiä eli neuromuskulaarisairauksia esiintyy tavallisimmin lapsilla, nuorilla ja työikäisillä aikuisilla. Neuromuskulaaritaudit eivät yleensä vaikuta älyllisiin tai henkisiin suorituksiin.

Lihastauti voi ilmetä jo vastasyntyneellä tai vasta myöhemmin lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa. Samakin diagnoosi voi olla vaikeusasteeltaan aivan erilainen jopa saman perheen jäsenillä vaihdellen lievästä toiminnanhäiriöstä vaikeavammaisuuteen.

Suomessa on nykyisten arvioiden mukaan noin 10.000 henkilöä, joilla on jokin neuromuskulaarisairaus. Yhteen diagnoosiryhmään kuuluu tavallisesti muutamasta kymmenestä muutamaan sataan henkilöä.

Juuri näin, ei todellakaan mikään pelkkä pyörätuoli, vaan todennäköisesti etenevä sairaus ja yhä enemmän avustettava henkilö ja lapsihaaveet no-no-no.