Lue keskustelun säännöt.
Tindermies ei vastaa enää kun kerroin olevani pyörätuolissa
24.04.2016 |
V*ttu teidän miesten kanssa. Ensin sitä jutellaan koko viikko ja lähetellään tosi kuumia viestejä ja sitten kun kerron olevani pyörätuolikimma niin vastaanotto on tämä. Olen joutunut pyörätuoliin lihasrappeumasairauden vuoksi, eikä se todellakaan vaikuta älykkyyteen!!!
Kommentit (392)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.
Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa.
Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.
mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua.
Anteeksi mutta vihjaatko, ettei pyörätuolia käyttävä ihminen voisi olla urheilullinen tai liikunnallinen tai viettää aktiivista elämää 8-O ?????
voi olla mutta hän ei voi osallistua siihen mitä minä vapaa-ajalla ja lomalla teen eli matkustan (hyvinkin haastaviin paikkoihin joskus), harrastan sellaista urheilua ja ulkoilua johon pyörätuolilla EI pääse mukaan - joten miksi ottaisin ehdoin tahdoin elämääni ihmisen jonka vuoksi joutuisin luopumaan kaikesta siitä mistä pidän jotta meille jäisi aikaa yhdessä. Ei se ole mikään suhde.
Ymmärrä jo, ettei kukaan ole pakottamassa sinua luopumaan mistään. Sinä voit pitää omat harrastuksesi ja kumppanisi omansa. Vai oletko ihminen, joka tarvitsee koko ajan ympärilleen toisen ihmisen pyörimään?
En todellakaan. Mutta en myöskään halua ihmistä joka odottaa pitkiäkin aikoja että tulen työ- tai harrastematkoilta kotiin. En halua elämääni myöskään laumaa kumppanin avustajia, olen sen verran erakkoluonne että haluan olla kotonani rauhassa. Ihme lynkkausta tällä palstalla jos sanoo suoraan että haluaa kumppanin jonka kanssa voi jakaa yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja asioita. Toisekseen, asun Suomessa ollessa ok-talossa jossa liikkuminen olisi mahdotonta pyörätuolia käyttävälle eikä minulla ole mahdollisuutta tehdä niin mittavia remontteja että sinne kumppanikin voisi asettua. Jos joku sanoo että pituus, paino, koulutus, raha, tukan väri tm on kriteeri, se on ok, mutta krooninen sairaus tai vamma ei sitä saisi olla. Pyörätuoli ei välttämättä tee kenestäkään ihanalla luonteella varustettua ihmistä ja ap:n tapauksessa vaativa asenne on häiritsevämpi kuin pyörätuoli. Ei ketään voi pakottaa kiinnostumaan tai rakastumaan. Ap teki mielestäni väärin kun ei kertonut asiasta heti, itse menettäisin kiinnostukseni pikemminkin epärehellisyyden kuin pyörätuolin takia.
Eli senkin olet jo etukäteen päättänyt, että kumppanisi kanssa asetutte juuri siihen sinun asuntoosi? Miksi? Lisäksi on vaikeaa uskoa, että olisit erakkoluonne, koska sinulle tuntuu olevan käsittämätöntä, että pariskunnilla voi olla erilaisia harrastuksia ja jollekin voi olla ihan luonnollista viettää pidempiäkin aikoja ilman kumppania. Jotkut pariskunnat asuu eri osoitteissakin, mutta sitä tuskin uskot :)
Ikää (viiskyt) ja elämänkokemusta on sen verran että voit jättää nuo lapselliset oletukset väliin. "Asettua" esim. viikonloppuvierailulle (en asu yhdessä edes tervejalkaisen kumppanin kanssa). Olen tehnyt töitä taloni eteen ja aion siinä asua vast´edeskin ja viettää siellä sen ajan minkä kotimaassa olen. Mielestäni vierailut puolin ja toisin kuuluvat normaaliin suhteeeen ja koska taloani ei ole millään tavalla remontoitu erityistarpeisen ihmisen tarpeita ajatellen (kerroksia, portaita, pieni wc) niin käytännössä hän ei pääsisi edes ulko-ovesta sisälle ilman avustajiaan enkä todellakaan halua taloani täyteen avustajia, saati itse olla hlökoht.avustajana vapaa-ajallani. Talo ja piha itsessäänkin vaatii jo töitä. Miksi hitossa haluaisin ehdoin tahdoin hankaloittaa elämääni pyörätuolilla liikkuvan ihmisen kanssa? Käytännössä kaikki mitä voisimme yhdessä tehdä liikkuisi hänen elämänsä ja elämänpiirinsä ympärillä. Jos itse joskus päätyisin pyörätuoliin, sitten täytyisi tehdä muutoksia omassa elämässä mutta se on iso JOS. Jossittelu on ihan turhaa.
Luulisin, että pyörätuolia käyttävä pärjäisi luonasi oikein hyvin, koska jutuistasi päätellen siellä sinun asunnollasi vietettäisiin aika pieni osa ajasta. Tuskin tulisi kynnyskymykseksi. Tietysti jos et voi auttaa pyörätuolilla liikkuvaa edes sisälle taloosi, niin en usko, että talouteesi on kukaan pyörätuolia käyttävä tulossa edes kaverimielessä kyläilemään. Etkö tosiaan tee vapaa-ajallasi muuta kuin matkustele vaikeakulkuisissa maastoissa, jollette te mitään voisi tehdä yhdessä?
Käyn myös uimassa, luistelemassa, hiihtämässä ja vietän kavereiden kanssa iltaa. Kukaan heistä ei ole pyörätuolissa. Kaverisuhde on niin´ikään hieman toinen kuin parisuhde. Parisuhteessa väistämättä odotetaan toiselta enemmän : enemmän yhteistä aikaa, läsnäoloa, tukea, jakamista, ja tietenkin seksiä. Sori, mutta en nyt vaan osaa kuvitella parisuhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa. Itsekin vanhenen ja käytännössä joutuisin olemaan enemmän ja enemmän apuna ja tukena arkipäiväisissä asioissa, ns. omaishoitajana. Voin kuitenkin jossain määrin päättää mitä asioita sinne elämäni lopputaipaleelle haluan. Muuttujiahan elämässä on mutta niitä ei kukaan osaa ennustaa. Tein nuorempana myös hoitotyötä (kolmivuorotyö) joka oli fyysisestikin raskasta eikä minkään sortin hoitaminen kiinnosta enää. Yritän pitää edes itseni niin hyvässä kunnossa että pärjään mahdollisimman pitkään itsenäisesti vaikka ikää tulee.
Voisitte käydä yhdessä uimassa tai viettää kavereiden kanssa iltaa. Ehkäpä jopa lähteä baariin tanssimaan ja harrastaa seksiä sen jälkeen?
En käy baareissa ja tanssimassakin vain tanssitunneilla. Eikä oikein tuo seksikään tuntuisi luontevalta kun pitäisi odottaa että avustajat saavat kumppanin siirrettyä asemiin.
Avustajat? Aina heitä tarvitaan jopa monta? Ja väität olleesi hoitoalalla? :) Sitä luontevuutta ehkä lisäisi se, että itse auttaisit miehen tuolista vuoteelle (liukulevyä käyttämällä vie aikaa alle minuutin eikä vaadi sinulta voimia), mutta jollei ihan periaatteesta voi auttaa toista missään, niin... No joo. Se baari oli vain esimerkki. Voi sen pyörätuolin kanssa sinne tanssitunnillekin tulla!
Olen ollut hoitoalalla sekä sairaalassa että henkilökohtaisena avustajana ja tuolloin kyseessä oli lihasrappeumaa sairastava henkilö jolla oli aina kaksi avustajaa kerrallaan. Myös sairaalassa olin osastolla jolla oli vaikeavammaisia ja isokokoisia ihmisiä ja heidän siirtelyynsä tarvittiin ainakin se kaksi koska olivat itse täysin kykenemättömiä auttamaan millään tavoin.
En halua auttaa ketään vuoteeseen, kiitos vaan. Voitko jo lakata jankkaamasta? Ensimmäinen mieheni kuoli syöpään joten olen luultavasti tehnyt elämässäni enemmän myönnytyksiä kuin voit kuvitellakaan ja auttanut ihmisiä, paitsi läheisiäni, myös muita, ihan puhtaasta sydämestä, en periaatteesta. Nyt haluan nauttia kiitollisena siitä että olen terve ja olen sellaisella alalla joka ei ole millään tavoin tekemisissä sairauksien kanssa.
Juu, no ei ole kyllä kenellekään kahta henkilökohtaista avustajaa. Sairaalassakaan ei itsestäänselvästi ole 2 hoitajan potilaita, vaan suurin osa hoidetaan mieluiten yksin. Normaalipainoisen miehen siirtämiseen pyörätuolista vessaan tai sängylle ei todellakaan vaadita 2 avustajaa. En sinäänsä haluaisi jankata, mutta perustelusi kuulostavat aika ymmärtämättömiltä ja omituisilta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D
;D
Joo mut kato kun vyölaukun se mies on valinnut itse, niin se haittaa, mutta eihän ap voi mitään, nyyh, vammalleen niin eihän se mitään haittaa :D
Siis apua tätä ihmisten jeesustelua. Todellakin eikö liikuntarajoitteisille voisi olla ihan omat kanavansa? En minäkään halua kehenkään vammaiseen rakastua. En todellakaan halua! Ihan kivoja ihmisiä varmaan juu, mutta en halua minäkään elää elämääni vain sen toisen ehdoilla.Miksi ihmisillä on niin voimakas oletus, että liikuntarajoitteiset haluavat, että kumppanit elävät vain heidän ehdoillaan?
No yleensä mennään sen "heikomman" ehdoilla.
Varmasti joissain asioissa, mutta ei kaikissa. Kuten ei yleensäkään parisuhteessa. Haloo.
Joo no minua ei kiinnostaisi mennä silloin sen heikomman ehdoilla, kun se vamman takia olisi pakko, ymmärrätkö? Minulla on omia murheita ollut elämässä ihan tarpeeksi, eikä minulla ainakaan olisi kapasiteettia venyä silloin kun pyörätuoli-ihminen nyt ei vain pysty tekemään asiaa x ja meidän olisi pakko tehdä se hänen ehdoillaan. Haluan valita itse kohdat, joissa joustan, en niin, että toisen vamma sanelee ne minulle ja toinen haukkuu minua itsekkääksi, jos se ei minulle sovi. Ei sovi. Painu helvettiin minun elämästäni! Onneksi mun mies on ihan terve!
Tiesitkö, että parisuhteessa nimenomaan on kyse siitä, että tehdään kompromisseja ja mennään toisen "ehdoilla" milloin mistäkin syystä. Minä jäin juuri työttömäksi, joten se sanelee omaan parisuhteeseeni tiettyjä "ehtoja". Jos seurustelisin kanssasi, niin varmaan nyt jättäisit minut?
Tyhmää paheksua muita, ole itse esimerkkinä sitten suvaitsevaisesta tai tää ap siis voisi olla jos sitä muilta tahtoo.
Niin olenkin.
No, suvaitsetko sitten sen Tinder-miehen valintaa? (Siitä ketju kuitenkin on, eikä siitä, että mies katkaisi yhteydenpidon tökerösti, koska sitähän siellä käy kaikille koko ajan.)
En suvaitse. Ei suvaitsevaisuus tarkoita sitä, että täytyy suvaitsemattomuuttakin suvaita.
Kyllä se sitä tarkoittaa. Eikä kyse ole välttämättä miehen suvaitsemattomuudesta, vaan siitä, ettei halua elää vammaisen ehdoilla parisuhteessa.
En ymmärrä tätä, että suvaitsevaisiksi itseään sanovat ihmiset täytyy saada jotenkin "kiinni" siitä, etteivät he suvaitse jotain, esim. paskoja ihmisiä. Ajatellaanko, että kun he tämän huomaavat, niin he alkavat myös inhoamaan maahanmuuttajia ja homoseksuaaleja koska eivät pysty täydelliseen suvaitsevaisuuteen?
En minä yritä saada ketään kiinni, ja ymmärrän ihan hyvin, että joku voi olla suvaitsevainen yhdessä asiassa, mutta ei toisessa. Ei tämä asia ole minulle mikään suvaitsevaisuuskilpailu. Sanoin vain, että koska ap peräänkuulutti suvaitsevaisuutta on hullua, että hän itse ei suvainnut sen miehen rajoitteita millä ehdoilla haluaa parisuhteen. (Jos kyse oli siitä, ettei jatkanut juttua pyörätuolin takia.)
Eihän tuossa ole järjen hiventäkään mitä sinä puhut. Samalla tavoinhan esim. homoseksuaaleista voisi sanoa, että he olivat suvaitsemattomia heitä kohtaan, jotka pitivät homoseksuaalisuutta mielisairautena sen sijaan, että ennakkoluulottomasti tutustuisi homoihin.
No fiksuimmat homot eivät tätä varmaan tuominneetkaan. Eihän se, ettei joku ymmärrä maailmankatsomustasi ole velvoite olla suvaitsematta heidän hölmöyttään.
Silti minusta omaksi kumppaniksi pyörätuolipotilaan valitseminen on eri asia, kuin se suvaitseeko muiden olla homoja vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa luettavaa kyllä tämä ketju... Miten noin monilla ihmisillä on vääränlainen ja ilkeä asenne vammautumista ja pyörätuolia kohtaan tai sairastumista ylipäätään. No, maailmaa ei ole tehtykään täydelliseksi paikaksi elää, mutta jokainen meistä ihmisistä voi vaikuttaa omaan asenteeseensa jos vain haluaa ja näin ollen tehdä tästä maailmasta paremman paikan elää, itselleen ja muille!
Ei ihmiset varmasti ensisijaisesti haluakkaan vammautunutta ja sairasta kumppania, se on täysin luonnollista että ihminen etsii tervettä kumppania ja jos jokainen saisi päättää, ei kukaan haluaisi olla vammautunut tai sairas! Totuus on kuitenkin se, minkä jo aikaisemmin sanoin, ettei täällä kellekään tervettä elämää ole taattu... Voit joutua silmänräpäyksessä onnettomuuteen tai 5v kuluttua sairastua krooniseen tautiin mitä teillä kulkee suvussa paljon, vaikka olisit huolehtinut hyvin itsestäsi.
Ihmiset yleisesti eivät halua ajatella näitä asioita realistisesti sillä tavalla kuin pitäisi. Oikein olisi ajatella niin, että kun kohtaat jonkun ihanan ihmisen ja vaikka hänellä olisi joku puute, esimerkiksi alaraajahalvaus tai reuma, niin ettei se olisi turn off! Pystyttäisiin näkemään ne kaikki hyvät puolet siinä ihmisessä, ulkonäöllisesti ja luonteellisesti, niin sillon saatetaan huomata että hei tämähän tyyppi on paljon parempi mitä ne aikaisemmat ihmiset joita oon kohdannu! ja jokaisessahan meissä on omat vikamme, niin mitä yhdestä vammasta tai sairaudesta, kun niitäkin pystyy hoitamaan ja niiden kanssa pystyy elämään.
On yksinkertaisesti törkeää ja lapsellista ajatella, ettei vammautuneella tai sairaalla olisi oikeutta täysipainoiseen elämään! Hyi helvetti, kuka kehtaa ees sanoa tuollasta!!!. Koska ihmisen elämänhalun tulisi säilyä jokaisessa vaiheessa ja jos jonkun vammautuneen tulisi alkaa ajatella että ei enää ole yhtä haluttava tai kaunis/komea mitä ennen vammautumista, niin se masennuttaa ja katkeroittaa ihmisen. Minkä takia pitäisi luoda tuskaa lisää ihmiselle joka kärsii jo varmasti siitä vammautumisesta? Koska tuolla ja täällä on varmasti ihmisiä jotka kykenee näkemään sen vamman ylitse ja rakastamaan ihmistä joka on myöskin pyörätuolissa.
Sitten puhuttiin myöskin että harmittaisi kun ei voisi olla samoja harrastuksia. On ihan ookoo haluta yhteisiä harrastuksia, mutta maailmassa on paljon terveitäkin pariskuntia joilla on eri harrastukset ja harrastaminen tarkoittaa omaa aikaa. Toinen tykkää harrastaa liikuntaa ja toinen taas musiikkia.
Kuten myös aikaisemmin sanoin, monet vammautuneet pärjää omillaankin ja pystyy tekemään myös töitä, esim. toimistotyötä.
Ei enempää lisättävää. Jokaisella peiliin katsomisen paikka aina välillä. :)
Minusta ap on ihan yhtä suvaitsematon vaatiessaan, että kenenkään pitää alkaa elää ap:n rajoitteiden ehdoilla. Mitä pikemmin ap tajuaa vaatimuksen mahdottomuuden sen parempi hänelle.
En minä mitenkään ole ketjussa sanomassa ettei vammaisilla ole samat oikeudet kuin muilla, mutta ei heillä saa sen isompia oikeuksiakaan olla. Että muiden pitää muuttua enkeleiksi heidän ympärillään ja alkaa elää heidän ehdoillaan parisuhteessa.Laitatko tähän vaikka lainauksena sen viestin, jossa AP vaatii, että muiden täytyy elää hänen rajoitteidensa ehdoilla?
Halusi, että se mies olisi tutustunut pitemmälle, niin, että tilanne olisi kehittynyt suhteeksi. Siinähän ne hänen rajoitteensa tulisivat vastaan suhteessa.
Oletuksia, oletuksia... Samalla tavalla terve ihminen tuo mukaan erilaiset rajoitteet. Minä esimerkiksi seurustelen espanjalaisen miehen kanssa, joka ei puhu suomea.
Tietysti tuo, mitä sitten? Kysehän on siitä että nämä naurettavat jankkaajat ovat sitä mieltä, että kyllä vuoristokiipeilijä-patikoitsijan täytyy ottaa ensimmäinen kohtaamansa pyörätuolinettideitti vaimokseen ja unohtaa se kihlaus Mount Everestillä, tai muuten on vammaisia syrjivä paska ihminen.
Epäilemättä jos joku toinen sanoisi, ettei halua seurustella espanjalaisen miehen kanssa, koska ei ole yhteistä kieltä, niin samat ammattiloukkaantujat olisivat täällä kertomassa kuinka espanjalaiset ovat hienoja ihmisiä ja tämä kielimuuritonta parisuhdetta etsivä on rasisti.
Et ymmärtänyt ollenkaan pointtiani. Itse ajattelen, että kannattaa pitää silmät ja sydän auki. Sitä saattaa huomata, että se kaikista ihanin ihminen onkin ulkomaalainen ja sitä kautta elämään tulee uusia asioita, joista ei ole osannut uneksiakaan. On myös mahdollista, että jostain pyörätuolissa istuvasta nallekarhusta tulee niin rakas, että maailman paras asia on viettää hänen kanssaan aikaa esim. kesämökillä eikä enää tarvitse päästä sinne Mount Everestin huipulle ;)
Nykypäivien avioerotilastot kertovat aika karua kieltään siitä miten pitkälle tuollainen silmät ja sydän auki kumppanin löytäminen kantaa. Paljon parempi olisi jos nykyistä useammat miettisivät hetken ihan järjelläkin että mitkä ne lähtökohdat yhteiselle loppuelämälle on. Ei sitten tipahda niin korkealta, kun alkuhuuma haihtuu.
Tai ehkä ne kertovat juuri siitä silmät ja sydän auki kumppanin etsimisen puutteesta? Ehkä avioeroja on niin paljon kun nimenomaan halutaan pitää se oma elämä: matkustellaan vaikeissa maastoissa, ei tehdä mitään myönnytyksiä ja sitten petytään kun ei se kumppani kuitenkaan sopinut niihin omiin kuvioihin vaikka kaiken piti olla lähtökohdiltaan hyvin? Jos ihmiset luopuisivatkin niistä joustamattomista ennakko-odotuksista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D
;D
Joo mut kato kun vyölaukun se mies on valinnut itse, niin se haittaa, mutta eihän ap voi mitään, nyyh, vammalleen niin eihän se mitään haittaa :D
Siis apua tätä ihmisten jeesustelua. Todellakin eikö liikuntarajoitteisille voisi olla ihan omat kanavansa? En minäkään halua kehenkään vammaiseen rakastua. En todellakaan halua! Ihan kivoja ihmisiä varmaan juu, mutta en halua minäkään elää elämääni vain sen toisen ehdoilla.Miksi ihmisillä on niin voimakas oletus, että liikuntarajoitteiset haluavat, että kumppanit elävät vain heidän ehdoillaan?
No yleensä mennään sen "heikomman" ehdoilla.
Varmasti joissain asioissa, mutta ei kaikissa. Kuten ei yleensäkään parisuhteessa. Haloo.
Joo no minua ei kiinnostaisi mennä silloin sen heikomman ehdoilla, kun se vamman takia olisi pakko, ymmärrätkö? Minulla on omia murheita ollut elämässä ihan tarpeeksi, eikä minulla ainakaan olisi kapasiteettia venyä silloin kun pyörätuoli-ihminen nyt ei vain pysty tekemään asiaa x ja meidän olisi pakko tehdä se hänen ehdoillaan. Haluan valita itse kohdat, joissa joustan, en niin, että toisen vamma sanelee ne minulle ja toinen haukkuu minua itsekkääksi, jos se ei minulle sovi. Ei sovi. Painu helvettiin minun elämästäni! Onneksi mun mies on ihan terve!
Tiesitkö, että parisuhteessa nimenomaan on kyse siitä, että tehdään kompromisseja ja mennään toisen "ehdoilla" milloin mistäkin syystä. Minä jäin juuri työttömäksi, joten se sanelee omaan parisuhteeseeni tiettyjä "ehtoja". Jos seurustelisin kanssasi, niin varmaan nyt jättäisit minut?
Tyhmää paheksua muita, ole itse esimerkkinä sitten suvaitsevaisesta tai tää ap siis voisi olla jos sitä muilta tahtoo.
Niin olenkin.
No, suvaitsetko sitten sen Tinder-miehen valintaa? (Siitä ketju kuitenkin on, eikä siitä, että mies katkaisi yhteydenpidon tökerösti, koska sitähän siellä käy kaikille koko ajan.)
En suvaitse. Ei suvaitsevaisuus tarkoita sitä, että täytyy suvaitsemattomuuttakin suvaita.
Kyllä se sitä tarkoittaa. Eikä kyse ole välttämättä miehen suvaitsemattomuudesta, vaan siitä, ettei halua elää vammaisen ehdoilla parisuhteessa.
En ymmärrä tätä, että suvaitsevaisiksi itseään sanovat ihmiset täytyy saada jotenkin "kiinni" siitä, etteivät he suvaitse jotain, esim. paskoja ihmisiä. Ajatellaanko, että kun he tämän huomaavat, niin he alkavat myös inhoamaan maahanmuuttajia ja homoseksuaaleja koska eivät pysty täydelliseen suvaitsevaisuuteen?
En minä yritä saada ketään kiinni, ja ymmärrän ihan hyvin, että joku voi olla suvaitsevainen yhdessä asiassa, mutta ei toisessa. Ei tämä asia ole minulle mikään suvaitsevaisuuskilpailu. Sanoin vain, että koska ap peräänkuulutti suvaitsevaisuutta on hullua, että hän itse ei suvainnut sen miehen rajoitteita millä ehdoilla haluaa parisuhteen. (Jos kyse oli siitä, ettei jatkanut juttua pyörätuolin takia.)
Eihän tuossa ole järjen hiventäkään mitä sinä puhut. Samalla tavoinhan esim. homoseksuaaleista voisi sanoa, että he olivat suvaitsemattomia heitä kohtaan, jotka pitivät homoseksuaalisuutta mielisairautena sen sijaan, että ennakkoluulottomasti tutustuisi homoihin.
No fiksuimmat homot eivät tätä varmaan tuominneetkaan. Eihän se, ettei joku ymmärrä maailmankatsomustasi ole velvoite olla suvaitsematta heidän hölmöyttään.
Silti minusta omaksi kumppaniksi pyörätuolipotilaan valitseminen on eri asia, kuin se suvaitseeko muiden olla homoja vai ei.
On tietenkin, mutta kukaan ei ole väittäneetkään, että ne ovat sama asia. Homous ei muuten ole maailmankatsomus. Ja luulisin, että juuri ne fiksuimmat homot tuomitsivat tuon mielesairaushölynpölyn :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pastan keittäjä kirjoitti:
Jos pyörätuolissa istuminen ei vaikuta älykkyyteen, niin mikset vain heti sanonut olevasi pyörätuolissa? Miksi pitää odottaa viikko ennen kuin voi kertoa?
Eipä minullekaan ole tullut koskaan mieleen kuvailla ensimmäisenä jalkojani tai muutakaan liikuntakykyäni kuvaavaa. Olenko toiminut epärehellisesti? Juoksin cooperissa joskus 3200, nykyään 3000 ei varmaan menisi rikki, hyvä jos 2700.
No onko ne jalat siinä kunnossa, että et pysty harrastamaan normaalia seksiä? Kyllä selkeät rajoitteet pitää kertoa. Minä tapasin kerran miehen, jolla oli pakkomielteitä. Siis sellainen häiriö, että on pakko vaikka kotoa lähtiessä kokeilla ovenkahva 10 kertaa. Heti kun hän tuli käymään luonani, huomasin, että ei tule mitään. Kaveri avasi ja sulki hanaa vessassa ja haisteli käsiään yms. En voisi kuvitellakaan seksiä sellaisen tyypin kanssa, ja se on aika iso este.
Kyseessä ei ole pakkomielle vaan pakko-oireinen häiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa luettavaa kyllä tämä ketju... Miten noin monilla ihmisillä on vääränlainen ja ilkeä asenne vammautumista ja pyörätuolia kohtaan tai sairastumista ylipäätään. No, maailmaa ei ole tehtykään täydelliseksi paikaksi elää, mutta jokainen meistä ihmisistä voi vaikuttaa omaan asenteeseensa jos vain haluaa ja näin ollen tehdä tästä maailmasta paremman paikan elää, itselleen ja muille!
Ei ihmiset varmasti ensisijaisesti haluakkaan vammautunutta ja sairasta kumppania, se on täysin luonnollista että ihminen etsii tervettä kumppania ja jos jokainen saisi päättää, ei kukaan haluaisi olla vammautunut tai sairas! Totuus on kuitenkin se, minkä jo aikaisemmin sanoin, ettei täällä kellekään tervettä elämää ole taattu... Voit joutua silmänräpäyksessä onnettomuuteen tai 5v kuluttua sairastua krooniseen tautiin mitä teillä kulkee suvussa paljon, vaikka olisit huolehtinut hyvin itsestäsi.
Ihmiset yleisesti eivät halua ajatella näitä asioita realistisesti sillä tavalla kuin pitäisi. Oikein olisi ajatella niin, että kun kohtaat jonkun ihanan ihmisen ja vaikka hänellä olisi joku puute, esimerkiksi alaraajahalvaus tai reuma, niin ettei se olisi turn off! Pystyttäisiin näkemään ne kaikki hyvät puolet siinä ihmisessä, ulkonäöllisesti ja luonteellisesti, niin sillon saatetaan huomata että hei tämähän tyyppi on paljon parempi mitä ne aikaisemmat ihmiset joita oon kohdannu! ja jokaisessahan meissä on omat vikamme, niin mitä yhdestä vammasta tai sairaudesta, kun niitäkin pystyy hoitamaan ja niiden kanssa pystyy elämään.
On yksinkertaisesti törkeää ja lapsellista ajatella, ettei vammautuneella tai sairaalla olisi oikeutta täysipainoiseen elämään! Hyi helvetti, kuka kehtaa ees sanoa tuollasta!!!. Koska ihmisen elämänhalun tulisi säilyä jokaisessa vaiheessa ja jos jonkun vammautuneen tulisi alkaa ajatella että ei enää ole yhtä haluttava tai kaunis/komea mitä ennen vammautumista, niin se masennuttaa ja katkeroittaa ihmisen. Minkä takia pitäisi luoda tuskaa lisää ihmiselle joka kärsii jo varmasti siitä vammautumisesta? Koska tuolla ja täällä on varmasti ihmisiä jotka kykenee näkemään sen vamman ylitse ja rakastamaan ihmistä joka on myöskin pyörätuolissa.
Sitten puhuttiin myöskin että harmittaisi kun ei voisi olla samoja harrastuksia. On ihan ookoo haluta yhteisiä harrastuksia, mutta maailmassa on paljon terveitäkin pariskuntia joilla on eri harrastukset ja harrastaminen tarkoittaa omaa aikaa. Toinen tykkää harrastaa liikuntaa ja toinen taas musiikkia.
Kuten myös aikaisemmin sanoin, monet vammautuneet pärjää omillaankin ja pystyy tekemään myös töitä, esim. toimistotyötä.
Ei enempää lisättävää. Jokaisella peiliin katsomisen paikka aina välillä. :)
Minusta ap on ihan yhtä suvaitsematon vaatiessaan, että kenenkään pitää alkaa elää ap:n rajoitteiden ehdoilla. Mitä pikemmin ap tajuaa vaatimuksen mahdottomuuden sen parempi hänelle.
En minä mitenkään ole ketjussa sanomassa ettei vammaisilla ole samat oikeudet kuin muilla, mutta ei heillä saa sen isompia oikeuksiakaan olla. Että muiden pitää muuttua enkeleiksi heidän ympärillään ja alkaa elää heidän ehdoillaan parisuhteessa.Laitatko tähän vaikka lainauksena sen viestin, jossa AP vaatii, että muiden täytyy elää hänen rajoitteidensa ehdoilla?
Halusi, että se mies olisi tutustunut pitemmälle, niin, että tilanne olisi kehittynyt suhteeksi. Siinähän ne hänen rajoitteensa tulisivat vastaan suhteessa.
Oletuksia, oletuksia... Samalla tavalla terve ihminen tuo mukaan erilaiset rajoitteet. Minä esimerkiksi seurustelen espanjalaisen miehen kanssa, joka ei puhu suomea.
Miten niin oletuksia? Mitä syytä aloittajalla on valittaa aloituksessaan, ellei halunnut ihan suhdetta siihen mieheen?
Tarkoitin sitä kun oletit suhteen tuovat kasapäin rajoituksia.
Miten niin oletan? Tuohan se. Yksi niistä jo ihan se, etten halua mielikuvissani kävellä ympäriinsä jonain säälittävänä rullaavan miehen vaimona viikon tinder-tuttavuuden jälkeen. Vaatii enemmän kuin sen aikaa vaikutuksen tekemistä mulle, sori vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää jeesustelua, että muka ei haittaisi jos joku tulee treffeille yllättävän vamman kanssa kun moni jättää jo sen takia tulematta toisille treffeille jos pitää vyölaukkua :D
;D
Joo mut kato kun vyölaukun se mies on valinnut itse, niin se haittaa, mutta eihän ap voi mitään, nyyh, vammalleen niin eihän se mitään haittaa :D
Siis apua tätä ihmisten jeesustelua. Todellakin eikö liikuntarajoitteisille voisi olla ihan omat kanavansa? En minäkään halua kehenkään vammaiseen rakastua. En todellakaan halua! Ihan kivoja ihmisiä varmaan juu, mutta en halua minäkään elää elämääni vain sen toisen ehdoilla.Miksi ihmisillä on niin voimakas oletus, että liikuntarajoitteiset haluavat, että kumppanit elävät vain heidän ehdoillaan?
No yleensä mennään sen "heikomman" ehdoilla.
Varmasti joissain asioissa, mutta ei kaikissa. Kuten ei yleensäkään parisuhteessa. Haloo.
Joo no minua ei kiinnostaisi mennä silloin sen heikomman ehdoilla, kun se vamman takia olisi pakko, ymmärrätkö? Minulla on omia murheita ollut elämässä ihan tarpeeksi, eikä minulla ainakaan olisi kapasiteettia venyä silloin kun pyörätuoli-ihminen nyt ei vain pysty tekemään asiaa x ja meidän olisi pakko tehdä se hänen ehdoillaan. Haluan valita itse kohdat, joissa joustan, en niin, että toisen vamma sanelee ne minulle ja toinen haukkuu minua itsekkääksi, jos se ei minulle sovi. Ei sovi. Painu helvettiin minun elämästäni! Onneksi mun mies on ihan terve!
Tiesitkö, että parisuhteessa nimenomaan on kyse siitä, että tehdään kompromisseja ja mennään toisen "ehdoilla" milloin mistäkin syystä. Minä jäin juuri työttömäksi, joten se sanelee omaan parisuhteeseeni tiettyjä "ehtoja". Jos seurustelisin kanssasi, niin varmaan nyt jättäisit minut?
Tyhmää paheksua muita, ole itse esimerkkinä sitten suvaitsevaisesta tai tää ap siis voisi olla jos sitä muilta tahtoo.
Niin olenkin.
No, suvaitsetko sitten sen Tinder-miehen valintaa? (Siitä ketju kuitenkin on, eikä siitä, että mies katkaisi yhteydenpidon tökerösti, koska sitähän siellä käy kaikille koko ajan.)
En suvaitse. Ei suvaitsevaisuus tarkoita sitä, että täytyy suvaitsemattomuuttakin suvaita.
Kyllä se sitä tarkoittaa. Eikä kyse ole välttämättä miehen suvaitsemattomuudesta, vaan siitä, ettei halua elää vammaisen ehdoilla parisuhteessa.
En ymmärrä tätä, että suvaitsevaisiksi itseään sanovat ihmiset täytyy saada jotenkin "kiinni" siitä, etteivät he suvaitse jotain, esim. paskoja ihmisiä. Ajatellaanko, että kun he tämän huomaavat, niin he alkavat myös inhoamaan maahanmuuttajia ja homoseksuaaleja koska eivät pysty täydelliseen suvaitsevaisuuteen?
En minä yritä saada ketään kiinni, ja ymmärrän ihan hyvin, että joku voi olla suvaitsevainen yhdessä asiassa, mutta ei toisessa. Ei tämä asia ole minulle mikään suvaitsevaisuuskilpailu. Sanoin vain, että koska ap peräänkuulutti suvaitsevaisuutta on hullua, että hän itse ei suvainnut sen miehen rajoitteita millä ehdoilla haluaa parisuhteen. (Jos kyse oli siitä, ettei jatkanut juttua pyörätuolin takia.)
Eihän tuossa ole järjen hiventäkään mitä sinä puhut. Samalla tavoinhan esim. homoseksuaaleista voisi sanoa, että he olivat suvaitsemattomia heitä kohtaan, jotka pitivät homoseksuaalisuutta mielisairautena sen sijaan, että ennakkoluulottomasti tutustuisi homoihin.
No fiksuimmat homot eivät tätä varmaan tuominneetkaan. Eihän se, ettei joku ymmärrä maailmankatsomustasi ole velvoite olla suvaitsematta heidän hölmöyttään.
Silti minusta omaksi kumppaniksi pyörätuolipotilaan valitseminen on eri asia, kuin se suvaitseeko muiden olla homoja vai ei.
Kaikki pyörätuolia liikkumisen apuvälineenä käyttävät ei eivät ole sairaita ja sairaalassa. Potilaat ovat. Vamma ei ole sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olet pyörätuolissa huomannut, miten ihmiset suhtautuvat sinuun niin olisiko hullu ajatus, että olisit kuvassa pyörätuolissa jolloin olisi mahdollisuudet onnistumisiin.
No silloin voi olla varma, että saa vastauksia vain muilta pyörätuolilaisilta. -ap
Varmasti saat hyväksikäyttäjiltäkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.
Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa.
Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.
mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua.
Anteeksi mutta vihjaatko, ettei pyörätuolia käyttävä ihminen voisi olla urheilullinen tai liikunnallinen tai viettää aktiivista elämää 8-O ?????
voi olla mutta hän ei voi osallistua siihen mitä minä vapaa-ajalla ja lomalla teen eli matkustan (hyvinkin haastaviin paikkoihin joskus), harrastan sellaista urheilua ja ulkoilua johon pyörätuolilla EI pääse mukaan - joten miksi ottaisin ehdoin tahdoin elämääni ihmisen jonka vuoksi joutuisin luopumaan kaikesta siitä mistä pidän jotta meille jäisi aikaa yhdessä. Ei se ole mikään suhde.
Ymmärrä jo, ettei kukaan ole pakottamassa sinua luopumaan mistään. Sinä voit pitää omat harrastuksesi ja kumppanisi omansa. Vai oletko ihminen, joka tarvitsee koko ajan ympärilleen toisen ihmisen pyörimään?
En todellakaan. Mutta en myöskään halua ihmistä joka odottaa pitkiäkin aikoja että tulen työ- tai harrastematkoilta kotiin. En halua elämääni myöskään laumaa kumppanin avustajia, olen sen verran erakkoluonne että haluan olla kotonani rauhassa. Ihme lynkkausta tällä palstalla jos sanoo suoraan että haluaa kumppanin jonka kanssa voi jakaa yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja asioita. Toisekseen, asun Suomessa ollessa ok-talossa jossa liikkuminen olisi mahdotonta pyörätuolia käyttävälle eikä minulla ole mahdollisuutta tehdä niin mittavia remontteja että sinne kumppanikin voisi asettua. Jos joku sanoo että pituus, paino, koulutus, raha, tukan väri tm on kriteeri, se on ok, mutta krooninen sairaus tai vamma ei sitä saisi olla. Pyörätuoli ei välttämättä tee kenestäkään ihanalla luonteella varustettua ihmistä ja ap:n tapauksessa vaativa asenne on häiritsevämpi kuin pyörätuoli. Ei ketään voi pakottaa kiinnostumaan tai rakastumaan. Ap teki mielestäni väärin kun ei kertonut asiasta heti, itse menettäisin kiinnostukseni pikemminkin epärehellisyyden kuin pyörätuolin takia.
Eli senkin olet jo etukäteen päättänyt, että kumppanisi kanssa asetutte juuri siihen sinun asuntoosi? Miksi? Lisäksi on vaikeaa uskoa, että olisit erakkoluonne, koska sinulle tuntuu olevan käsittämätöntä, että pariskunnilla voi olla erilaisia harrastuksia ja jollekin voi olla ihan luonnollista viettää pidempiäkin aikoja ilman kumppania. Jotkut pariskunnat asuu eri osoitteissakin, mutta sitä tuskin uskot :)
Ikää (viiskyt) ja elämänkokemusta on sen verran että voit jättää nuo lapselliset oletukset väliin. "Asettua" esim. viikonloppuvierailulle (en asu yhdessä edes tervejalkaisen kumppanin kanssa). Olen tehnyt töitä taloni eteen ja aion siinä asua vast´edeskin ja viettää siellä sen ajan minkä kotimaassa olen. Mielestäni vierailut puolin ja toisin kuuluvat normaaliin suhteeeen ja koska taloani ei ole millään tavalla remontoitu erityistarpeisen ihmisen tarpeita ajatellen (kerroksia, portaita, pieni wc) niin käytännössä hän ei pääsisi edes ulko-ovesta sisälle ilman avustajiaan enkä todellakaan halua taloani täyteen avustajia, saati itse olla hlökoht.avustajana vapaa-ajallani. Talo ja piha itsessäänkin vaatii jo töitä. Miksi hitossa haluaisin ehdoin tahdoin hankaloittaa elämääni pyörätuolilla liikkuvan ihmisen kanssa? Käytännössä kaikki mitä voisimme yhdessä tehdä liikkuisi hänen elämänsä ja elämänpiirinsä ympärillä. Jos itse joskus päätyisin pyörätuoliin, sitten täytyisi tehdä muutoksia omassa elämässä mutta se on iso JOS. Jossittelu on ihan turhaa.
Luulisin, että pyörätuolia käyttävä pärjäisi luonasi oikein hyvin, koska jutuistasi päätellen siellä sinun asunnollasi vietettäisiin aika pieni osa ajasta. Tuskin tulisi kynnyskymykseksi. Tietysti jos et voi auttaa pyörätuolilla liikkuvaa edes sisälle taloosi, niin en usko, että talouteesi on kukaan pyörätuolia käyttävä tulossa edes kaverimielessä kyläilemään. Etkö tosiaan tee vapaa-ajallasi muuta kuin matkustele vaikeakulkuisissa maastoissa, jollette te mitään voisi tehdä yhdessä?
Käyn myös uimassa, luistelemassa, hiihtämässä ja vietän kavereiden kanssa iltaa. Kukaan heistä ei ole pyörätuolissa. Kaverisuhde on niin´ikään hieman toinen kuin parisuhde. Parisuhteessa väistämättä odotetaan toiselta enemmän : enemmän yhteistä aikaa, läsnäoloa, tukea, jakamista, ja tietenkin seksiä. Sori, mutta en nyt vaan osaa kuvitella parisuhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa. Itsekin vanhenen ja käytännössä joutuisin olemaan enemmän ja enemmän apuna ja tukena arkipäiväisissä asioissa, ns. omaishoitajana. Voin kuitenkin jossain määrin päättää mitä asioita sinne elämäni lopputaipaleelle haluan. Muuttujiahan elämässä on mutta niitä ei kukaan osaa ennustaa. Tein nuorempana myös hoitotyötä (kolmivuorotyö) joka oli fyysisestikin raskasta eikä minkään sortin hoitaminen kiinnosta enää. Yritän pitää edes itseni niin hyvässä kunnossa että pärjään mahdollisimman pitkään itsenäisesti vaikka ikää tulee.
Ilmeisesti vietät myös kokonaisia päiviä Vauva-palstalla? ;) Tekisi varmaan ihan hyvää jos välillä nousisit sohvalta ja tekisit pienen urheilusuorituksen käyttämällä pyörätuolikumppanisi vessassa.
Teen sairaslomalla mitä huvittaa kun muulloin teen 12-16-tuntisia päiviä. Eka kerta kun tälle palstalle eksyin ja sen perusteella mitä täältä olen lukenut, taitaa jäädä myös viimeiseksi kerraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa luettavaa kyllä tämä ketju... Miten noin monilla ihmisillä on vääränlainen ja ilkeä asenne vammautumista ja pyörätuolia kohtaan tai sairastumista ylipäätään. No, maailmaa ei ole tehtykään täydelliseksi paikaksi elää, mutta jokainen meistä ihmisistä voi vaikuttaa omaan asenteeseensa jos vain haluaa ja näin ollen tehdä tästä maailmasta paremman paikan elää, itselleen ja muille!
Ei ihmiset varmasti ensisijaisesti haluakkaan vammautunutta ja sairasta kumppania, se on täysin luonnollista että ihminen etsii tervettä kumppania ja jos jokainen saisi päättää, ei kukaan haluaisi olla vammautunut tai sairas! Totuus on kuitenkin se, minkä jo aikaisemmin sanoin, ettei täällä kellekään tervettä elämää ole taattu... Voit joutua silmänräpäyksessä onnettomuuteen tai 5v kuluttua sairastua krooniseen tautiin mitä teillä kulkee suvussa paljon, vaikka olisit huolehtinut hyvin itsestäsi.
Ihmiset yleisesti eivät halua ajatella näitä asioita realistisesti sillä tavalla kuin pitäisi. Oikein olisi ajatella niin, että kun kohtaat jonkun ihanan ihmisen ja vaikka hänellä olisi joku puute, esimerkiksi alaraajahalvaus tai reuma, niin ettei se olisi turn off! Pystyttäisiin näkemään ne kaikki hyvät puolet siinä ihmisessä, ulkonäöllisesti ja luonteellisesti, niin sillon saatetaan huomata että hei tämähän tyyppi on paljon parempi mitä ne aikaisemmat ihmiset joita oon kohdannu! ja jokaisessahan meissä on omat vikamme, niin mitä yhdestä vammasta tai sairaudesta, kun niitäkin pystyy hoitamaan ja niiden kanssa pystyy elämään.
On yksinkertaisesti törkeää ja lapsellista ajatella, ettei vammautuneella tai sairaalla olisi oikeutta täysipainoiseen elämään! Hyi helvetti, kuka kehtaa ees sanoa tuollasta!!!. Koska ihmisen elämänhalun tulisi säilyä jokaisessa vaiheessa ja jos jonkun vammautuneen tulisi alkaa ajatella että ei enää ole yhtä haluttava tai kaunis/komea mitä ennen vammautumista, niin se masennuttaa ja katkeroittaa ihmisen. Minkä takia pitäisi luoda tuskaa lisää ihmiselle joka kärsii jo varmasti siitä vammautumisesta? Koska tuolla ja täällä on varmasti ihmisiä jotka kykenee näkemään sen vamman ylitse ja rakastamaan ihmistä joka on myöskin pyörätuolissa.
Sitten puhuttiin myöskin että harmittaisi kun ei voisi olla samoja harrastuksia. On ihan ookoo haluta yhteisiä harrastuksia, mutta maailmassa on paljon terveitäkin pariskuntia joilla on eri harrastukset ja harrastaminen tarkoittaa omaa aikaa. Toinen tykkää harrastaa liikuntaa ja toinen taas musiikkia.
Kuten myös aikaisemmin sanoin, monet vammautuneet pärjää omillaankin ja pystyy tekemään myös töitä, esim. toimistotyötä.
Ei enempää lisättävää. Jokaisella peiliin katsomisen paikka aina välillä. :)
Minusta ap on ihan yhtä suvaitsematon vaatiessaan, että kenenkään pitää alkaa elää ap:n rajoitteiden ehdoilla. Mitä pikemmin ap tajuaa vaatimuksen mahdottomuuden sen parempi hänelle.
En minä mitenkään ole ketjussa sanomassa ettei vammaisilla ole samat oikeudet kuin muilla, mutta ei heillä saa sen isompia oikeuksiakaan olla. Että muiden pitää muuttua enkeleiksi heidän ympärillään ja alkaa elää heidän ehdoillaan parisuhteessa.Laitatko tähän vaikka lainauksena sen viestin, jossa AP vaatii, että muiden täytyy elää hänen rajoitteidensa ehdoilla?
Halusi, että se mies olisi tutustunut pitemmälle, niin, että tilanne olisi kehittynyt suhteeksi. Siinähän ne hänen rajoitteensa tulisivat vastaan suhteessa.
Oletuksia, oletuksia... Samalla tavalla terve ihminen tuo mukaan erilaiset rajoitteet. Minä esimerkiksi seurustelen espanjalaisen miehen kanssa, joka ei puhu suomea.
Miten niin oletuksia? Mitä syytä aloittajalla on valittaa aloituksessaan, ellei halunnut ihan suhdetta siihen mieheen?
Tarkoitin sitä kun oletit suhteen tuovat kasapäin rajoituksia.
Miten niin oletan? Tuohan se. Yksi niistä jo ihan se, etten halua mielikuvissani kävellä ympäriinsä jonain säälittävänä rullaavan miehen vaimona viikon tinder-tuttavuuden jälkeen. Vaatii enemmän kuin sen aikaa vaikutuksen tekemistä mulle, sori vain.
Tähän mennessä ainoa mainitsemasi rajoitus on oma negatiivinen mielikuvasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyörätuoliakin suurempi este olisi minulle ap:n asenne. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä seksuaaliseen kanssakäymiseen tai suhteeseen kenenkään kanssa mistään syystä. Jollekin se kynnys on liian pienet tissit, liian pieni muna, liian pienet tulot, ylipaino, vamma tai rajoite, tässä tapauksessa pyörätuoli. Moni pyörätuolitonkin ja terve ihminen joutuu elämään ilman seksiä, rakkautta ja suhdetta joten ap ei ole mitenkään ainutlaatuisessa tilanteessa.
Ja ei, en itse aloittaisi suhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa koska harrastan mm. patikointia vuoristossa ja haluan harrastaa sitä myös kumppanin kanssa. Jos jo olemassaoleva kumppani kuitenkin joutuu pyörätuoliin, en häntä siksi jättäisi. Sehän voi tapahtua kenelle tahansa.
Miksi kumppanisi pitää lähteä kanssasi PATIKOIMAAN? En ikinä suostuisi suhteeseen jos siinä olisi noin hullu ehto.
mitä hullua on siinä että on yhteisiä harrastuksia, esim. vaellukset Lapissa tai patikointi Alpeilla? Tai vuorikiipeily, seinäkiipeily? Ei niin mitään. Yleensä ihmiset valitsevat kumppanin sen perusteella että on jokin yhdistävä asia: urheilu, purjehdus, matkailu, ym. Itse teen pitkiä ulkomaan reissuja ja terve kumppani voi lähteä mukaan Sveitsiin tai Norjaan tai Italiaan muutamaksi viikoksi mutta pyörätuolissa oleva jäisi sitten himaan koska itse harrastan lajeja joihin pyörätuolilla ei pääse enkä ala ketään lykkimään ylös vuoren rinnettä. Harrastaa voi toki yksinkin mutta urheilullisena ihmisenä odotan kumppaniltakin jonkinasteista urheilullisuutta ja aktiivista elämää. Mutta tässä ketjussahan tuli jo selväksi se että ap:n seksinpuute on ainoa asia jolla on väliä ja siihen pitäisi huijatun Tinder-tuttavuudenkin vaan mukisematta sopeutua.
Anteeksi mutta vihjaatko, ettei pyörätuolia käyttävä ihminen voisi olla urheilullinen tai liikunnallinen tai viettää aktiivista elämää 8-O ?????
voi olla mutta hän ei voi osallistua siihen mitä minä vapaa-ajalla ja lomalla teen eli matkustan (hyvinkin haastaviin paikkoihin joskus), harrastan sellaista urheilua ja ulkoilua johon pyörätuolilla EI pääse mukaan - joten miksi ottaisin ehdoin tahdoin elämääni ihmisen jonka vuoksi joutuisin luopumaan kaikesta siitä mistä pidän jotta meille jäisi aikaa yhdessä. Ei se ole mikään suhde.
Ymmärrä jo, ettei kukaan ole pakottamassa sinua luopumaan mistään. Sinä voit pitää omat harrastuksesi ja kumppanisi omansa. Vai oletko ihminen, joka tarvitsee koko ajan ympärilleen toisen ihmisen pyörimään?
En todellakaan. Mutta en myöskään halua ihmistä joka odottaa pitkiäkin aikoja että tulen työ- tai harrastematkoilta kotiin. En halua elämääni myöskään laumaa kumppanin avustajia, olen sen verran erakkoluonne että haluan olla kotonani rauhassa. Ihme lynkkausta tällä palstalla jos sanoo suoraan että haluaa kumppanin jonka kanssa voi jakaa yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja asioita. Toisekseen, asun Suomessa ollessa ok-talossa jossa liikkuminen olisi mahdotonta pyörätuolia käyttävälle eikä minulla ole mahdollisuutta tehdä niin mittavia remontteja että sinne kumppanikin voisi asettua. Jos joku sanoo että pituus, paino, koulutus, raha, tukan väri tm on kriteeri, se on ok, mutta krooninen sairaus tai vamma ei sitä saisi olla. Pyörätuoli ei välttämättä tee kenestäkään ihanalla luonteella varustettua ihmistä ja ap:n tapauksessa vaativa asenne on häiritsevämpi kuin pyörätuoli. Ei ketään voi pakottaa kiinnostumaan tai rakastumaan. Ap teki mielestäni väärin kun ei kertonut asiasta heti, itse menettäisin kiinnostukseni pikemminkin epärehellisyyden kuin pyörätuolin takia.
Eli senkin olet jo etukäteen päättänyt, että kumppanisi kanssa asetutte juuri siihen sinun asuntoosi? Miksi? Lisäksi on vaikeaa uskoa, että olisit erakkoluonne, koska sinulle tuntuu olevan käsittämätöntä, että pariskunnilla voi olla erilaisia harrastuksia ja jollekin voi olla ihan luonnollista viettää pidempiäkin aikoja ilman kumppania. Jotkut pariskunnat asuu eri osoitteissakin, mutta sitä tuskin uskot :)
Ikää (viiskyt) ja elämänkokemusta on sen verran että voit jättää nuo lapselliset oletukset väliin. "Asettua" esim. viikonloppuvierailulle (en asu yhdessä edes tervejalkaisen kumppanin kanssa). Olen tehnyt töitä taloni eteen ja aion siinä asua vast´edeskin ja viettää siellä sen ajan minkä kotimaassa olen. Mielestäni vierailut puolin ja toisin kuuluvat normaaliin suhteeeen ja koska taloani ei ole millään tavalla remontoitu erityistarpeisen ihmisen tarpeita ajatellen (kerroksia, portaita, pieni wc) niin käytännössä hän ei pääsisi edes ulko-ovesta sisälle ilman avustajiaan enkä todellakaan halua taloani täyteen avustajia, saati itse olla hlökoht.avustajana vapaa-ajallani. Talo ja piha itsessäänkin vaatii jo töitä. Miksi hitossa haluaisin ehdoin tahdoin hankaloittaa elämääni pyörätuolilla liikkuvan ihmisen kanssa? Käytännössä kaikki mitä voisimme yhdessä tehdä liikkuisi hänen elämänsä ja elämänpiirinsä ympärillä. Jos itse joskus päätyisin pyörätuoliin, sitten täytyisi tehdä muutoksia omassa elämässä mutta se on iso JOS. Jossittelu on ihan turhaa.
Luulisin, että pyörätuolia käyttävä pärjäisi luonasi oikein hyvin, koska jutuistasi päätellen siellä sinun asunnollasi vietettäisiin aika pieni osa ajasta. Tuskin tulisi kynnyskymykseksi. Tietysti jos et voi auttaa pyörätuolilla liikkuvaa edes sisälle taloosi, niin en usko, että talouteesi on kukaan pyörätuolia käyttävä tulossa edes kaverimielessä kyläilemään. Etkö tosiaan tee vapaa-ajallasi muuta kuin matkustele vaikeakulkuisissa maastoissa, jollette te mitään voisi tehdä yhdessä?
Käyn myös uimassa, luistelemassa, hiihtämässä ja vietän kavereiden kanssa iltaa. Kukaan heistä ei ole pyörätuolissa. Kaverisuhde on niin´ikään hieman toinen kuin parisuhde. Parisuhteessa väistämättä odotetaan toiselta enemmän : enemmän yhteistä aikaa, läsnäoloa, tukea, jakamista, ja tietenkin seksiä. Sori, mutta en nyt vaan osaa kuvitella parisuhdetta pyörätuolissa olevan ihmisen kanssa. Itsekin vanhenen ja käytännössä joutuisin olemaan enemmän ja enemmän apuna ja tukena arkipäiväisissä asioissa, ns. omaishoitajana. Voin kuitenkin jossain määrin päättää mitä asioita sinne elämäni lopputaipaleelle haluan. Muuttujiahan elämässä on mutta niitä ei kukaan osaa ennustaa. Tein nuorempana myös hoitotyötä (kolmivuorotyö) joka oli fyysisestikin raskasta eikä minkään sortin hoitaminen kiinnosta enää. Yritän pitää edes itseni niin hyvässä kunnossa että pärjään mahdollisimman pitkään itsenäisesti vaikka ikää tulee.
Ilmeisesti vietät myös kokonaisia päiviä Vauva-palstalla? ;) Tekisi varmaan ihan hyvää jos välillä nousisit sohvalta ja tekisit pienen urheilusuorituksen käyttämällä pyörätuolikumppanisi vessassa.
Teen sairaslomalla mitä huvittaa kun muulloin teen 12-16-tuntisia päiviä. Eka kerta kun tälle palstalle eksyin ja sen perusteella mitä täältä olen lukenut, taitaa jäädä myös viimeiseksi kerraksi.
Niinhän me kaikki :) Aina muuten kun huomauttaa täällä jonkun olleen linjoilla jo aika pitkään, niin kyseessä on sairasloma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme tarve ihmisillä perustella miksi juuri heidän elämäänsä ei vaan pyörätuolissa istuva puoliso vaan sovi ja siksi miehen on ihan okei olla vastaamatta. Itse ymmärrän sekä miestä, että apta ja näen molempien toiminnassa parannettavaa. Aplla on ihan yhtälailla oikeus etsiä onnea kuin kenellä tahansa muullakin, eikä hänen tarvitse tyytyä vähempään kuin haluaa, niinkuin ei muidenkaan.
Ne jotka täällä tekee yleistyksiä siitä miten pyörätuolissa istuminen vaikuttaa seksiin tai miten monivammaiset ovat kauheita ihmisiä voisivat katsoa peiliin. Ennakkoluulot on aika vahvasti läsnä.
Tuskin kukaan suunnittelee ottavansa puolisokseen pyörätuolissa istuvaa ihmistä, itse en ainakaan suunnittele. Minäkin matkustelen, liikun paljon metsäpoluilla ja kallioilla koiran kanssa ja lenkkiseura olisi mukavaa. That being said, jos tapaisin ja rakastuisin johonkuhun joka on pyörätuolissa niin en nyt nää että se siinä tapauksessa olisi jotenkin täysin mahdotonta. Kyllähän sitä voi sopeutua tilanteeseen ja tehdä yhdessä mitä voi ja edelleen harrastaa myös omia juttuja. Mun kummilapsen toinen kummi on pyörätuolissa ja elää onnellisessa parisuhteessa kauniin naisen, joka ei ole pyörätuolissa, kanssa, menivät viime kesänä naimisiin. Talvella käytiin kummeina kummilapsen kanssa luistelemassa, itse olin jäällä luistimilla ja kummisetä pyörätuolillaan ja meillä kaikilla oli todella hauskaa. Tuolista ei aiheutunut mitään ongelmia tai kiusallisia tilanteita. Mies on todella sinut oman tilanteensa kanssa. Opetti hyvin luistelemaan opettelevaa lasta. Tuntuu että ne jotka kuvittelee että pyörätuoli estää kaiken normaalin elämisen eivät ole ehkä kohdanneet aktiivista alaraajavammautunutta arjessa. Ja tällä en tarkoita että kenenkään pitäisi nyt muuttaa mieltään siitä että haluaako tapailla pyörätuolissa olevaa, kunhan vaan että ei ap ole tuomittu mihinkään yksinäisyyteen ja ei pyörätuoli = kyhjöttäminen neljän seinän sisällä.
Minä en kylläkään kerro miksi en voisi ottaa pyörätuolissa istuvaa ihmistä sinänsä, minä vain kerron miksi MINÄKÄÄN EN VASTAISI aloittajalle, ja syy on siis se, että hän on pyörätuolissa, mutta minä en tiennyt sitä. Ja tuskin olisin vielä viikossa häneen niin rakastunut, että olisin tällaisesta "pikkuseikasta" aivan, että oh, ai, ei se mitään, jatketaanpas vain kun oot niin ihana. Miksi olisin?
Sen sijaan saattaisin rakastuakin (ihminenhän ei päätä sitä aina itse) vaikka joku nyt onkin rullatuolissa eikä se vetoa minuun, ja vaikken niin ollutkaan suunnitellut ja se olisi eri tilanne silloin.
Samoin en ole puolustellut miehen tapaa häipyä, mutta sen että juttu päättyi jotenkin ymmärrän aika itsestäänselvänä. Ihmeellisempää olisi ollut jos asia ei olisi miestä haitannut. Mieti nyt mikä ero! Haluaisitko sä, että kumppanisi puhuisi huomenna vain espanjaa eikä koskaan oppisi suomea? Ei kun siis anteeksi viikko sitten Tinderissä tapaamasi mies/nainen?
Jotkut miehet lopettaa kirjoittelun esim. kun toteat, että sinulta on leikattu umpisuoli, se jo riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa luettavaa kyllä tämä ketju... Miten noin monilla ihmisillä on vääränlainen ja ilkeä asenne vammautumista ja pyörätuolia kohtaan tai sairastumista ylipäätään. No, maailmaa ei ole tehtykään täydelliseksi paikaksi elää, mutta jokainen meistä ihmisistä voi vaikuttaa omaan asenteeseensa jos vain haluaa ja näin ollen tehdä tästä maailmasta paremman paikan elää, itselleen ja muille!
Ei ihmiset varmasti ensisijaisesti haluakkaan vammautunutta ja sairasta kumppania, se on täysin luonnollista että ihminen etsii tervettä kumppania ja jos jokainen saisi päättää, ei kukaan haluaisi olla vammautunut tai sairas! Totuus on kuitenkin se, minkä jo aikaisemmin sanoin, ettei täällä kellekään tervettä elämää ole taattu... Voit joutua silmänräpäyksessä onnettomuuteen tai 5v kuluttua sairastua krooniseen tautiin mitä teillä kulkee suvussa paljon, vaikka olisit huolehtinut hyvin itsestäsi.
Ihmiset yleisesti eivät halua ajatella näitä asioita realistisesti sillä tavalla kuin pitäisi. Oikein olisi ajatella niin, että kun kohtaat jonkun ihanan ihmisen ja vaikka hänellä olisi joku puute, esimerkiksi alaraajahalvaus tai reuma, niin ettei se olisi turn off! Pystyttäisiin näkemään ne kaikki hyvät puolet siinä ihmisessä, ulkonäöllisesti ja luonteellisesti, niin sillon saatetaan huomata että hei tämähän tyyppi on paljon parempi mitä ne aikaisemmat ihmiset joita oon kohdannu! ja jokaisessahan meissä on omat vikamme, niin mitä yhdestä vammasta tai sairaudesta, kun niitäkin pystyy hoitamaan ja niiden kanssa pystyy elämään.
On yksinkertaisesti törkeää ja lapsellista ajatella, ettei vammautuneella tai sairaalla olisi oikeutta täysipainoiseen elämään! Hyi helvetti, kuka kehtaa ees sanoa tuollasta!!!. Koska ihmisen elämänhalun tulisi säilyä jokaisessa vaiheessa ja jos jonkun vammautuneen tulisi alkaa ajatella että ei enää ole yhtä haluttava tai kaunis/komea mitä ennen vammautumista, niin se masennuttaa ja katkeroittaa ihmisen. Minkä takia pitäisi luoda tuskaa lisää ihmiselle joka kärsii jo varmasti siitä vammautumisesta? Koska tuolla ja täällä on varmasti ihmisiä jotka kykenee näkemään sen vamman ylitse ja rakastamaan ihmistä joka on myöskin pyörätuolissa.
Sitten puhuttiin myöskin että harmittaisi kun ei voisi olla samoja harrastuksia. On ihan ookoo haluta yhteisiä harrastuksia, mutta maailmassa on paljon terveitäkin pariskuntia joilla on eri harrastukset ja harrastaminen tarkoittaa omaa aikaa. Toinen tykkää harrastaa liikuntaa ja toinen taas musiikkia.
Kuten myös aikaisemmin sanoin, monet vammautuneet pärjää omillaankin ja pystyy tekemään myös töitä, esim. toimistotyötä.
Ei enempää lisättävää. Jokaisella peiliin katsomisen paikka aina välillä. :)
Minusta ap on ihan yhtä suvaitsematon vaatiessaan, että kenenkään pitää alkaa elää ap:n rajoitteiden ehdoilla. Mitä pikemmin ap tajuaa vaatimuksen mahdottomuuden sen parempi hänelle.
En minä mitenkään ole ketjussa sanomassa ettei vammaisilla ole samat oikeudet kuin muilla, mutta ei heillä saa sen isompia oikeuksiakaan olla. Että muiden pitää muuttua enkeleiksi heidän ympärillään ja alkaa elää heidän ehdoillaan parisuhteessa.Laitatko tähän vaikka lainauksena sen viestin, jossa AP vaatii, että muiden täytyy elää hänen rajoitteidensa ehdoilla?
Halusi, että se mies olisi tutustunut pitemmälle, niin, että tilanne olisi kehittynyt suhteeksi. Siinähän ne hänen rajoitteensa tulisivat vastaan suhteessa.
Oletuksia, oletuksia... Samalla tavalla terve ihminen tuo mukaan erilaiset rajoitteet. Minä esimerkiksi seurustelen espanjalaisen miehen kanssa, joka ei puhu suomea.
Miten niin oletuksia? Mitä syytä aloittajalla on valittaa aloituksessaan, ellei halunnut ihan suhdetta siihen mieheen?
Tarkoitin sitä kun oletit suhteen tuovat kasapäin rajoituksia.
Miten niin oletan? Tuohan se. Yksi niistä jo ihan se, etten halua mielikuvissani kävellä ympäriinsä jonain säälittävänä rullaavan miehen vaimona viikon tinder-tuttavuuden jälkeen. Vaatii enemmän kuin sen aikaa vaikutuksen tekemistä mulle, sori vain.
Tähän mennessä ainoa mainitsemasi rajoitus on oma negatiivinen mielikuvasi.
Entä sitten? Ehkä se on minulla ihan syystä. Vammaisten kanssa kaikki on paljon hitaampaa, joten ei todellakaan kiinnosta. Ja kirjoitin myös tuon edellisen viestin. Ellei joku ole kerennyt väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme tarve ihmisillä perustella miksi juuri heidän elämäänsä ei vaan pyörätuolissa istuva puoliso vaan sovi ja siksi miehen on ihan okei olla vastaamatta. Itse ymmärrän sekä miestä, että apta ja näen molempien toiminnassa parannettavaa. Aplla on ihan yhtälailla oikeus etsiä onnea kuin kenellä tahansa muullakin, eikä hänen tarvitse tyytyä vähempään kuin haluaa, niinkuin ei muidenkaan.
Ne jotka täällä tekee yleistyksiä siitä miten pyörätuolissa istuminen vaikuttaa seksiin tai miten monivammaiset ovat kauheita ihmisiä voisivat katsoa peiliin. Ennakkoluulot on aika vahvasti läsnä.
Tuskin kukaan suunnittelee ottavansa puolisokseen pyörätuolissa istuvaa ihmistä, itse en ainakaan suunnittele. Minäkin matkustelen, liikun paljon metsäpoluilla ja kallioilla koiran kanssa ja lenkkiseura olisi mukavaa. That being said, jos tapaisin ja rakastuisin johonkuhun joka on pyörätuolissa niin en nyt nää että se siinä tapauksessa olisi jotenkin täysin mahdotonta. Kyllähän sitä voi sopeutua tilanteeseen ja tehdä yhdessä mitä voi ja edelleen harrastaa myös omia juttuja. Mun kummilapsen toinen kummi on pyörätuolissa ja elää onnellisessa parisuhteessa kauniin naisen, joka ei ole pyörätuolissa, kanssa, menivät viime kesänä naimisiin. Talvella käytiin kummeina kummilapsen kanssa luistelemassa, itse olin jäällä luistimilla ja kummisetä pyörätuolillaan ja meillä kaikilla oli todella hauskaa. Tuolista ei aiheutunut mitään ongelmia tai kiusallisia tilanteita. Mies on todella sinut oman tilanteensa kanssa. Opetti hyvin luistelemaan opettelevaa lasta. Tuntuu että ne jotka kuvittelee että pyörätuoli estää kaiken normaalin elämisen eivät ole ehkä kohdanneet aktiivista alaraajavammautunutta arjessa. Ja tällä en tarkoita että kenenkään pitäisi nyt muuttaa mieltään siitä että haluaako tapailla pyörätuolissa olevaa, kunhan vaan että ei ap ole tuomittu mihinkään yksinäisyyteen ja ei pyörätuoli = kyhjöttäminen neljän seinän sisällä.
Minä en kylläkään kerro miksi en voisi ottaa pyörätuolissa istuvaa ihmistä sinänsä, minä vain kerron miksi MINÄKÄÄN EN VASTAISI aloittajalle, ja syy on siis se, että hän on pyörätuolissa, mutta minä en tiennyt sitä. Ja tuskin olisin vielä viikossa häneen niin rakastunut, että olisin tällaisesta "pikkuseikasta" aivan, että oh, ai, ei se mitään, jatketaanpas vain kun oot niin ihana. Miksi olisin?
Sen sijaan saattaisin rakastuakin (ihminenhän ei päätä sitä aina itse) vaikka joku nyt onkin rullatuolissa eikä se vetoa minuun, ja vaikken niin ollutkaan suunnitellut ja se olisi eri tilanne silloin.
Samoin en ole puolustellut miehen tapaa häipyä, mutta sen että juttu päättyi jotenkin ymmärrän aika itsestäänselvänä. Ihmeellisempää olisi ollut jos asia ei olisi miestä haitannut. Mieti nyt mikä ero! Haluaisitko sä, että kumppanisi puhuisi huomenna vain espanjaa eikä koskaan oppisi suomea? Ei kun siis anteeksi viikko sitten Tinderissä tapaamasi mies/nainen?
Kumppanini puhuukin huomenna vain espanjaa ja hieman englantia. Hän käy kylläkin suomenkielen kursseilla ja pian puhuu jo varmasti sujuvaa suomea :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa luettavaa kyllä tämä ketju... Miten noin monilla ihmisillä on vääränlainen ja ilkeä asenne vammautumista ja pyörätuolia kohtaan tai sairastumista ylipäätään. No, maailmaa ei ole tehtykään täydelliseksi paikaksi elää, mutta jokainen meistä ihmisistä voi vaikuttaa omaan asenteeseensa jos vain haluaa ja näin ollen tehdä tästä maailmasta paremman paikan elää, itselleen ja muille!
Ei ihmiset varmasti ensisijaisesti haluakkaan vammautunutta ja sairasta kumppania, se on täysin luonnollista että ihminen etsii tervettä kumppania ja jos jokainen saisi päättää, ei kukaan haluaisi olla vammautunut tai sairas! Totuus on kuitenkin se, minkä jo aikaisemmin sanoin, ettei täällä kellekään tervettä elämää ole taattu... Voit joutua silmänräpäyksessä onnettomuuteen tai 5v kuluttua sairastua krooniseen tautiin mitä teillä kulkee suvussa paljon, vaikka olisit huolehtinut hyvin itsestäsi.
Ihmiset yleisesti eivät halua ajatella näitä asioita realistisesti sillä tavalla kuin pitäisi. Oikein olisi ajatella niin, että kun kohtaat jonkun ihanan ihmisen ja vaikka hänellä olisi joku puute, esimerkiksi alaraajahalvaus tai reuma, niin ettei se olisi turn off! Pystyttäisiin näkemään ne kaikki hyvät puolet siinä ihmisessä, ulkonäöllisesti ja luonteellisesti, niin sillon saatetaan huomata että hei tämähän tyyppi on paljon parempi mitä ne aikaisemmat ihmiset joita oon kohdannu! ja jokaisessahan meissä on omat vikamme, niin mitä yhdestä vammasta tai sairaudesta, kun niitäkin pystyy hoitamaan ja niiden kanssa pystyy elämään.
On yksinkertaisesti törkeää ja lapsellista ajatella, ettei vammautuneella tai sairaalla olisi oikeutta täysipainoiseen elämään! Hyi helvetti, kuka kehtaa ees sanoa tuollasta!!!. Koska ihmisen elämänhalun tulisi säilyä jokaisessa vaiheessa ja jos jonkun vammautuneen tulisi alkaa ajatella että ei enää ole yhtä haluttava tai kaunis/komea mitä ennen vammautumista, niin se masennuttaa ja katkeroittaa ihmisen. Minkä takia pitäisi luoda tuskaa lisää ihmiselle joka kärsii jo varmasti siitä vammautumisesta? Koska tuolla ja täällä on varmasti ihmisiä jotka kykenee näkemään sen vamman ylitse ja rakastamaan ihmistä joka on myöskin pyörätuolissa.
Sitten puhuttiin myöskin että harmittaisi kun ei voisi olla samoja harrastuksia. On ihan ookoo haluta yhteisiä harrastuksia, mutta maailmassa on paljon terveitäkin pariskuntia joilla on eri harrastukset ja harrastaminen tarkoittaa omaa aikaa. Toinen tykkää harrastaa liikuntaa ja toinen taas musiikkia.
Kuten myös aikaisemmin sanoin, monet vammautuneet pärjää omillaankin ja pystyy tekemään myös töitä, esim. toimistotyötä.
Ei enempää lisättävää. Jokaisella peiliin katsomisen paikka aina välillä. :)
Minusta ap on ihan yhtä suvaitsematon vaatiessaan, että kenenkään pitää alkaa elää ap:n rajoitteiden ehdoilla. Mitä pikemmin ap tajuaa vaatimuksen mahdottomuuden sen parempi hänelle.
En minä mitenkään ole ketjussa sanomassa ettei vammaisilla ole samat oikeudet kuin muilla, mutta ei heillä saa sen isompia oikeuksiakaan olla. Että muiden pitää muuttua enkeleiksi heidän ympärillään ja alkaa elää heidän ehdoillaan parisuhteessa.Laitatko tähän vaikka lainauksena sen viestin, jossa AP vaatii, että muiden täytyy elää hänen rajoitteidensa ehdoilla?
Halusi, että se mies olisi tutustunut pitemmälle, niin, että tilanne olisi kehittynyt suhteeksi. Siinähän ne hänen rajoitteensa tulisivat vastaan suhteessa.
Oletuksia, oletuksia... Samalla tavalla terve ihminen tuo mukaan erilaiset rajoitteet. Minä esimerkiksi seurustelen espanjalaisen miehen kanssa, joka ei puhu suomea.
Miten niin oletuksia? Mitä syytä aloittajalla on valittaa aloituksessaan, ellei halunnut ihan suhdetta siihen mieheen?
Tarkoitin sitä kun oletit suhteen tuovat kasapäin rajoituksia.
Miten niin oletan? Tuohan se. Yksi niistä jo ihan se, etten halua mielikuvissani kävellä ympäriinsä jonain säälittävänä rullaavan miehen vaimona viikon tinder-tuttavuuden jälkeen. Vaatii enemmän kuin sen aikaa vaikutuksen tekemistä mulle, sori vain.
Tähän mennessä ainoa mainitsemasi rajoitus on oma negatiivinen mielikuvasi.
Entä sitten? Ehkä se on minulla ihan syystä. Vammaisten kanssa kaikki on paljon hitaampaa, joten ei todellakaan kiinnosta. Ja kirjoitin myös tuon edellisen viestin. Ellei joku ole kerennyt väliin.
No joku oli, eli kirjoitin viestin 277 myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa luettavaa kyllä tämä ketju... Miten noin monilla ihmisillä on vääränlainen ja ilkeä asenne vammautumista ja pyörätuolia kohtaan tai sairastumista ylipäätään. No, maailmaa ei ole tehtykään täydelliseksi paikaksi elää, mutta jokainen meistä ihmisistä voi vaikuttaa omaan asenteeseensa jos vain haluaa ja näin ollen tehdä tästä maailmasta paremman paikan elää, itselleen ja muille!
Ei ihmiset varmasti ensisijaisesti haluakkaan vammautunutta ja sairasta kumppania, se on täysin luonnollista että ihminen etsii tervettä kumppania ja jos jokainen saisi päättää, ei kukaan haluaisi olla vammautunut tai sairas! Totuus on kuitenkin se, minkä jo aikaisemmin sanoin, ettei täällä kellekään tervettä elämää ole taattu... Voit joutua silmänräpäyksessä onnettomuuteen tai 5v kuluttua sairastua krooniseen tautiin mitä teillä kulkee suvussa paljon, vaikka olisit huolehtinut hyvin itsestäsi.
Ihmiset yleisesti eivät halua ajatella näitä asioita realistisesti sillä tavalla kuin pitäisi. Oikein olisi ajatella niin, että kun kohtaat jonkun ihanan ihmisen ja vaikka hänellä olisi joku puute, esimerkiksi alaraajahalvaus tai reuma, niin ettei se olisi turn off! Pystyttäisiin näkemään ne kaikki hyvät puolet siinä ihmisessä, ulkonäöllisesti ja luonteellisesti, niin sillon saatetaan huomata että hei tämähän tyyppi on paljon parempi mitä ne aikaisemmat ihmiset joita oon kohdannu! ja jokaisessahan meissä on omat vikamme, niin mitä yhdestä vammasta tai sairaudesta, kun niitäkin pystyy hoitamaan ja niiden kanssa pystyy elämään.
On yksinkertaisesti törkeää ja lapsellista ajatella, ettei vammautuneella tai sairaalla olisi oikeutta täysipainoiseen elämään! Hyi helvetti, kuka kehtaa ees sanoa tuollasta!!!. Koska ihmisen elämänhalun tulisi säilyä jokaisessa vaiheessa ja jos jonkun vammautuneen tulisi alkaa ajatella että ei enää ole yhtä haluttava tai kaunis/komea mitä ennen vammautumista, niin se masennuttaa ja katkeroittaa ihmisen. Minkä takia pitäisi luoda tuskaa lisää ihmiselle joka kärsii jo varmasti siitä vammautumisesta? Koska tuolla ja täällä on varmasti ihmisiä jotka kykenee näkemään sen vamman ylitse ja rakastamaan ihmistä joka on myöskin pyörätuolissa.
Sitten puhuttiin myöskin että harmittaisi kun ei voisi olla samoja harrastuksia. On ihan ookoo haluta yhteisiä harrastuksia, mutta maailmassa on paljon terveitäkin pariskuntia joilla on eri harrastukset ja harrastaminen tarkoittaa omaa aikaa. Toinen tykkää harrastaa liikuntaa ja toinen taas musiikkia.
Kuten myös aikaisemmin sanoin, monet vammautuneet pärjää omillaankin ja pystyy tekemään myös töitä, esim. toimistotyötä.
Ei enempää lisättävää. Jokaisella peiliin katsomisen paikka aina välillä. :)
Minusta ap on ihan yhtä suvaitsematon vaatiessaan, että kenenkään pitää alkaa elää ap:n rajoitteiden ehdoilla. Mitä pikemmin ap tajuaa vaatimuksen mahdottomuuden sen parempi hänelle.
En minä mitenkään ole ketjussa sanomassa ettei vammaisilla ole samat oikeudet kuin muilla, mutta ei heillä saa sen isompia oikeuksiakaan olla. Että muiden pitää muuttua enkeleiksi heidän ympärillään ja alkaa elää heidän ehdoillaan parisuhteessa.Laitatko tähän vaikka lainauksena sen viestin, jossa AP vaatii, että muiden täytyy elää hänen rajoitteidensa ehdoilla?
Halusi, että se mies olisi tutustunut pitemmälle, niin, että tilanne olisi kehittynyt suhteeksi. Siinähän ne hänen rajoitteensa tulisivat vastaan suhteessa.
Oletuksia, oletuksia... Samalla tavalla terve ihminen tuo mukaan erilaiset rajoitteet. Minä esimerkiksi seurustelen espanjalaisen miehen kanssa, joka ei puhu suomea.
Miten niin oletuksia? Mitä syytä aloittajalla on valittaa aloituksessaan, ellei halunnut ihan suhdetta siihen mieheen?
Tarkoitin sitä kun oletit suhteen tuovat kasapäin rajoituksia.
Miten niin oletan? Tuohan se. Yksi niistä jo ihan se, etten halua mielikuvissani kävellä ympäriinsä jonain säälittävänä rullaavan miehen vaimona viikon tinder-tuttavuuden jälkeen. Vaatii enemmän kuin sen aikaa vaikutuksen tekemistä mulle, sori vain.
Tähän mennessä ainoa mainitsemasi rajoitus on oma negatiivinen mielikuvasi.
Entä sitten? Ehkä se on minulla ihan syystä. Vammaisten kanssa kaikki on paljon hitaampaa, joten ei todellakaan kiinnosta. Ja kirjoitin myös tuon edellisen viestin. Ellei joku ole kerennyt väliin.
Juu no hitautta tietysti on. Se on tosin hidaste eikä rajoite :)
Suosittelen olemaan jatkossa rehellinen tuoliasiasta alkumetreiltä saakka. Niin kuin huomaat, joitain ihmisiä vamma haittaa, joitain ei. Toki olisi fiksua mieheltäkin sanoa suoraan, jos ei enää kiinnosta. Toimitte molemmat tilanteessa huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa luettavaa kyllä tämä ketju... Miten noin monilla ihmisillä on vääränlainen ja ilkeä asenne vammautumista ja pyörätuolia kohtaan tai sairastumista ylipäätään. No, maailmaa ei ole tehtykään täydelliseksi paikaksi elää, mutta jokainen meistä ihmisistä voi vaikuttaa omaan asenteeseensa jos vain haluaa ja näin ollen tehdä tästä maailmasta paremman paikan elää, itselleen ja muille!
Ei ihmiset varmasti ensisijaisesti haluakkaan vammautunutta ja sairasta kumppania, se on täysin luonnollista että ihminen etsii tervettä kumppania ja jos jokainen saisi päättää, ei kukaan haluaisi olla vammautunut tai sairas! Totuus on kuitenkin se, minkä jo aikaisemmin sanoin, ettei täällä kellekään tervettä elämää ole taattu... Voit joutua silmänräpäyksessä onnettomuuteen tai 5v kuluttua sairastua krooniseen tautiin mitä teillä kulkee suvussa paljon, vaikka olisit huolehtinut hyvin itsestäsi.
Ihmiset yleisesti eivät halua ajatella näitä asioita realistisesti sillä tavalla kuin pitäisi. Oikein olisi ajatella niin, että kun kohtaat jonkun ihanan ihmisen ja vaikka hänellä olisi joku puute, esimerkiksi alaraajahalvaus tai reuma, niin ettei se olisi turn off! Pystyttäisiin näkemään ne kaikki hyvät puolet siinä ihmisessä, ulkonäöllisesti ja luonteellisesti, niin sillon saatetaan huomata että hei tämähän tyyppi on paljon parempi mitä ne aikaisemmat ihmiset joita oon kohdannu! ja jokaisessahan meissä on omat vikamme, niin mitä yhdestä vammasta tai sairaudesta, kun niitäkin pystyy hoitamaan ja niiden kanssa pystyy elämään.
On yksinkertaisesti törkeää ja lapsellista ajatella, ettei vammautuneella tai sairaalla olisi oikeutta täysipainoiseen elämään! Hyi helvetti, kuka kehtaa ees sanoa tuollasta!!!. Koska ihmisen elämänhalun tulisi säilyä jokaisessa vaiheessa ja jos jonkun vammautuneen tulisi alkaa ajatella että ei enää ole yhtä haluttava tai kaunis/komea mitä ennen vammautumista, niin se masennuttaa ja katkeroittaa ihmisen. Minkä takia pitäisi luoda tuskaa lisää ihmiselle joka kärsii jo varmasti siitä vammautumisesta? Koska tuolla ja täällä on varmasti ihmisiä jotka kykenee näkemään sen vamman ylitse ja rakastamaan ihmistä joka on myöskin pyörätuolissa.
Sitten puhuttiin myöskin että harmittaisi kun ei voisi olla samoja harrastuksia. On ihan ookoo haluta yhteisiä harrastuksia, mutta maailmassa on paljon terveitäkin pariskuntia joilla on eri harrastukset ja harrastaminen tarkoittaa omaa aikaa. Toinen tykkää harrastaa liikuntaa ja toinen taas musiikkia.
Kuten myös aikaisemmin sanoin, monet vammautuneet pärjää omillaankin ja pystyy tekemään myös töitä, esim. toimistotyötä.
Ei enempää lisättävää. Jokaisella peiliin katsomisen paikka aina välillä. :)
Minusta ap on ihan yhtä suvaitsematon vaatiessaan, että kenenkään pitää alkaa elää ap:n rajoitteiden ehdoilla. Mitä pikemmin ap tajuaa vaatimuksen mahdottomuuden sen parempi hänelle.
En minä mitenkään ole ketjussa sanomassa ettei vammaisilla ole samat oikeudet kuin muilla, mutta ei heillä saa sen isompia oikeuksiakaan olla. Että muiden pitää muuttua enkeleiksi heidän ympärillään ja alkaa elää heidän ehdoillaan parisuhteessa.Laitatko tähän vaikka lainauksena sen viestin, jossa AP vaatii, että muiden täytyy elää hänen rajoitteidensa ehdoilla?
Halusi, että se mies olisi tutustunut pitemmälle, niin, että tilanne olisi kehittynyt suhteeksi. Siinähän ne hänen rajoitteensa tulisivat vastaan suhteessa.
Oletuksia, oletuksia... Samalla tavalla terve ihminen tuo mukaan erilaiset rajoitteet. Minä esimerkiksi seurustelen espanjalaisen miehen kanssa, joka ei puhu suomea.
Tietysti tuo, mitä sitten? Kysehän on siitä että nämä naurettavat jankkaajat ovat sitä mieltä, että kyllä vuoristokiipeilijä-patikoitsijan täytyy ottaa ensimmäinen kohtaamansa pyörätuolinettideitti vaimokseen ja unohtaa se kihlaus Mount Everestillä, tai muuten on vammaisia syrjivä paska ihminen.
Epäilemättä jos joku toinen sanoisi, ettei halua seurustella espanjalaisen miehen kanssa, koska ei ole yhteistä kieltä, niin samat ammattiloukkaantujat olisivat täällä kertomassa kuinka espanjalaiset ovat hienoja ihmisiä ja tämä kielimuuritonta parisuhdetta etsivä on rasisti.
Et ymmärtänyt ollenkaan pointtiani. Itse ajattelen, että kannattaa pitää silmät ja sydän auki. Sitä saattaa huomata, että se kaikista ihanin ihminen onkin ulkomaalainen ja sitä kautta elämään tulee uusia asioita, joista ei ole osannut uneksiakaan. On myös mahdollista, että jostain pyörätuolissa istuvasta nallekarhusta tulee niin rakas, että maailman paras asia on viettää hänen kanssaan aikaa esim. kesämökillä eikä enää tarvitse päästä sinne Mount Everestin huipulle ;)
Nykypäivien avioerotilastot kertovat aika karua kieltään siitä miten pitkälle tuollainen silmät ja sydän auki kumppanin löytäminen kantaa. Paljon parempi olisi jos nykyistä useammat miettisivät hetken ihan järjelläkin että mitkä ne lähtökohdat yhteiselle loppuelämälle on. Ei sitten tipahda niin korkealta, kun alkuhuuma haihtuu.
Tai ehkä ne kertovat juuri siitä silmät ja sydän auki kumppanin etsimisen puutteesta? Ehkä avioeroja on niin paljon kun nimenomaan halutaan pitää se oma elämä: matkustellaan vaikeissa maastoissa, ei tehdä mitään myönnytyksiä ja sitten petytään kun ei se kumppani kuitenkaan sopinut niihin omiin kuvioihin vaikka kaiken piti olla lähtökohdiltaan hyvin? Jos ihmiset luopuisivatkin niistä joustamattomista ennakko-odotuksista!
Periaatteessa näin, mutta ei sitä tuolla asenteella itselleen vaatimalla saa, joka aloittajalla on. Sitä pitää sitten nöyrästi odottaa, että josko joku nyt viitsisi tai kykenisi nähdä minut ihanana, vaikka olenkin pyörätuolissa. Ei täällä muillekaan kanneta vaatimuksesta suurisydämisiä puolisoita tarjolle nenän eteen.
Nykypäivien avioerotilastot kertovat aika karua kieltään siitä miten pitkälle tuollainen silmät ja sydän auki kumppanin löytäminen kantaa. Paljon parempi olisi jos nykyistä useammat miettisivät hetken ihan järjelläkin että mitkä ne lähtökohdat yhteiselle loppuelämälle on. Ei sitten tipahda niin korkealta, kun alkuhuuma haihtuu.