Työkaveriin ihastuminen on raastavaa
Olemme molemmat varattuja ja tämä tilanne vaan pahenee päivä päivältä. En pääse ihastumisen tunteesta millään eroon ja ajattelen tuota miestä 24/7. Hänen käytöksestään olen päätellyt, että hän tuntee samoin, vaikka emme ole asiasta suoranaisesti puhuneetkaan. Hän on alkanut vihjailla, ettei pysty enää nukkumaankaan ja itsekin olen nukkunut asian takia huonosti. Yritämme siis molemmat kaikin tavoin kuolettaa tunteemme toisiamme kohtaan, mutta tämä ei näytä millään onnistuvan. Kun toinen välttelee toista, niin toisen ikävä käy liian suureksi ja silloin toinen meistä ottaa yhteyttä. Työskentelemme muutenkin niin lähellä toisiamme, että välttely käy todella työstä.
Olisiko kellään hyviä vinkkejä siitä miten ihastuksen saisi parhaiten loppumaan? Olen yrittänyt olla kaveri, ei onnistu. Olen yrittänyt vältellä, ei onnistu, kun tällöin toinen pyörii kahta kauheammin mielessä..
Te, ketkä olette vasta ihastumaisillanne työkaveriinne, niin suosittelen, että pistäkää sille stoppi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska siitä ei seuraa muuta kuin sydänsuruja. Ihastuminen ei häviä mihinkään kun toista näkee säännöllisesti. Jos olette siis jo varattuja tahoillanne.
Kommentit (96)
Raastavaa oli ja lopulta tein asialle jotain. Oltu jo pitkään yhdessä. Oltiin tosin molemmat sinkkuja, eli eroaa ap:n liki kymmenen vuoden takaisesta tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Raastavaa oli ja lopulta tein asialle jotain. Oltu jo pitkään yhdessä. Oltiin tosin molemmat sinkkuja, eli eroaa ap:n liki kymmenen vuoden takaisesta tilanteesta.
Mitä teit?
Raastaa, raastaa! Yöunet kärsii jne. Mutta onhan kiva todeta että voi vielä ihastua suuresti, tyyliin kuin olis nuori jälleen. Ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Mutta kun ei sais. Silti ruokin tätä tunnetta vaikka se tuo mulle myös paljon huonoa mieltä. Ikävää, syyllisyyttä, kaipausta ja pettymystä. Tsemppiä muille samanlaisille painijoille.
Nosto, olisikos tuoreita kokemuksia tai päivitystä
Vierailija kirjoitti:
Raastaa, raastaa! Yöunet kärsii jne. Mutta onhan kiva todeta että voi vielä ihastua suuresti, tyyliin kuin olis nuori jälleen. Ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Mutta kun ei sais. Silti ruokin tätä tunnetta vaikka se tuo mulle myös paljon huonoa mieltä. Ikävää, syyllisyyttä, kaipausta ja pettymystä. Tsemppiä muille samanlaisille painijoille.
Oli tosiaan kummallista huomata, että vieläkin pystyy ihastumaan ihan kunnolla. Mitään muuta hyvää ei olekaan. Ja sitten on riskinä, että SE huomaa asian
Nosto. Luulin jo päässeeni yli koko myrskystä, mutta ei, tänään oli paha päivä. Tai siis hyvä. Huoh...
On raastavaa. Etenkin nyt lomalla. Mennyt vielä niin että ensin pysyi itsellä paremmin tunteet kurissa. Nyt toinen ottanut etäisyyttä mutta itse en saa häntä mielestäni. Läheisempi ystävyys joka meille jo hetkeksi syntyi olisi riittänyt. Nyt en uskalla kertoa että tämä muuttunut tilanne tuntuu ikävältä. Etenkin kun en tiedä mistä johtuu :(
Mä ihastun jatkuvasti työkavereiheni. Flirtti on aika avointa naisena miesvaltaisessa hommassa, mutta nautin vaan ihastumisen tunteesta enkä kyllä edes yritä mitään. En ole koskaan ajatellut, että kukaan oikeasti olisi vastavuoroisesti muhun ihastunut, joten tää toimii oikein hyvin. Saan yöni nukuttua, enkä edes tiedä monenkaan kotitilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Mä ihastun jatkuvasti työkavereiheni. Flirtti on aika avointa naisena miesvaltaisessa hommassa, mutta nautin vaan ihastumisen tunteesta enkä kyllä edes yritä mitään. En ole koskaan ajatellut, että kukaan oikeasti olisi vastavuoroisesti muhun ihastunut, joten tää toimii oikein hyvin. Saan yöni nukuttua, enkä edes tiedä monenkaan kotitilannetta.
Olt ihanan järkevä ja kunnollinen. Et sotke omia tai muiden asioita. Otat vaan enrgiat ihastuksesta itselle ja pidät omana tietonas. Voi kun kaikki toimis noin, siis jos osalliset varattuja.
Mulle kävi noin. Ei voitu työkaverin kanssa vastustaa toisiamme. Olimme molemmat silloin varattuja, mutta nyt olemme olleet 7 vuotta yhdessä ja kipinä on edelleen yhtä suuri.
Ihastuminen ylipäätään on raastavaa. Inhoan sitä ja olen aina inhonnut. Ihastuminen vie itsestäni osan pois ja hankaloittaa elämääni. Parempi olisi kun keneenkään ei kiintyisi liikaa. Työkaveriin ihastuminen varmaan on aivan erityisen hankalaa kun tätä ei välttämättä voi edes vältellä.
Tsemppiä. Jos parisuhteesi on sinulle tärkeä niin kannattaa ihan oikeasti jopa harkita työpaikan vaihtoa. Ja jos pitäisi veikata niin tuskin pystyt antamaan omalle kumppanillesi 100 prosenttia itsestäsi tuossa tilanteessa. Jos taas parisuhteesi ei merkitse sinulle paljoa niin senkun annat tunteidesi viedä mutta varaudu pettymyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihastun jatkuvasti työkavereiheni. Flirtti on aika avointa naisena miesvaltaisessa hommassa, mutta nautin vaan ihastumisen tunteesta enkä kyllä edes yritä mitään. En ole koskaan ajatellut, että kukaan oikeasti olisi vastavuoroisesti muhun ihastunut, joten tää toimii oikein hyvin. Saan yöni nukuttua, enkä edes tiedä monenkaan kotitilannetta.
Olt ihanan järkevä ja kunnollinen. Et sotke omia tai muiden asioita. Otat vaan enrgiat ihastuksesta itselle ja pidät omana tietonas. Voi kun kaikki toimis noin, siis jos osalliset varattuja.
Nimenomaan tuo, että otan energiat itselleni - ja ilman, että keneenkään sattuu.
Ihmiset on erilaisia, mutta itselleni ei tulisi mieleenkään yrittää mitään suhdetta varatun kanssa, vaikka kuinka tuntuisi vuosisadan rakkaustarinalta. Totuus kuitenkin on, että joku on jo suhteessa ja pettää siinä. Se ei ole kovin hyvä juttu seurustelu-CV:ssä ja turha kitistä "huonosta suhteesta, ollaan kyllä eroamassa": Eroa, ja yritä sitten uudestaan.
Siperia opettaa olematta tutustumatta työkavereihin muiden kuin työasioiden merkeissä.
Tottakai voi tutustua muutenkin kuin työasioissa. Ja flirtata jos siltä tuntuu. Yksipuolinen ihastuminen on tietysti vähän hankalampi tilanne. Pitää tehdä selvät pelisäännöt ja pysyä kaverilinjalla.
Varmasti on ollut ihastunut, et vain ole huomannut sitä. Moni on aika hyvä peittelemään. Välillä sitten aina joku paljastuu ja tilanteet eskaloituu.