Työkaveriin ihastuminen on raastavaa

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ihastus on taakka ja kahle. Se ei tee teitä onnellisiksi vaan levottomiksi. Etenkin tuo on/off ystävällisyys ja tylyys. Pienillä tuliaisilla on helppo saada toinen koukkuun ja hallita hänen mieltään. Pitää itsensä toisen mielessä. Kunnioittavampaa sitä toista ihmistä kohtaan on olla tekemättä näin. Siis kun on kyse varatuista ihmisistä.

Sinänsä ihastuminen on luonnollista ja se kannattaa myöntää itselleen. Kyllä ne tunteet aikanaan hiipuu kun ei väkisin yritä. Sille ihastukselle ei kannata mennä puhumaan tunteistaan. Ihastusta ei kannata ruokkia katseilla, kehuilla, keskusteluilla, kosketuksilla, lahjoilla, yhteydenpidolla, kahdenkeskisellä olemisella jne. Mun mielestä nämä pitää muistaa aina silloin kun molemmat tai toinen ovat varattuja.

Kiitos viisaista sanoista. Hänestä on vaan tosi hankaa olla erossa kun työskentelemme niin lähekkäin.. Toivottavasti edes kesäloma auttaisi asiaa..

Ap

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, tilanne on vaikea. Mut älä antaudu semmoseen asiaan, jossa susta tuntuu, että sua viedään ja pyöritetään. Sä pystyt siihen. Voimakkaat tunteet hiipuvat aikanaan. Sulla on tärkeämpiä ja kestävämpiä asioita kotona. Tämä ihastus ei rakasta sinua oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ihastus on taakka ja kahle. Se ei tee teitä onnellisiksi vaan levottomiksi. Etenkin tuo on/off ystävällisyys ja tylyys. Pienillä tuliaisilla on helppo saada toinen koukkuun ja hallita hänen mieltään. Pitää itsensä toisen mielessä. Kunnioittavampaa sitä toista ihmistä kohtaan on olla tekemättä näin. Siis kun on kyse varatuista ihmisistä.

Sinänsä ihastuminen on luonnollista ja se kannattaa myöntää itselleen. Kyllä ne tunteet aikanaan hiipuu kun ei väkisin yritä. Sille ihastukselle ei kannata mennä puhumaan tunteistaan. Ihastusta ei kannata ruokkia katseilla, kehuilla, keskusteluilla, kosketuksilla, lahjoilla, yhteydenpidolla, kahdenkeskisellä olemisella jne. Mun mielestä nämä pitää muistaa aina silloin kun molemmat tai toinen ovat varattuja.

Kiitos viisaista sanoista. Hänestä on vaan tosi hankaa olla erossa kun työskentelemme niin lähekkäin.. Toivottavasti edes kesäloma auttaisi asiaa..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tossa tilanteessa kymmenen vuotta sitten. Nyt olen todella iloinen, ettei mitään tapahtunut. Oli mukavaa lisäsuolaa elämään, muttei onneksi mennyt pidemmälle. Tilanne loppui pikkuhiljaa, ja lopulta ihmettelin, mitä oikein tuossa toisessa näin. Kannattaa kyllä sen verran pitää järki päässä, ettei tee mitään peruuttamatonta, jota jälkeenpäin katuu.

Kuinka kauan teillä kesti, että tilanne loppui? Meillä tätä on jatkunut jo noin puoli vuotta ja tunteet näyttää vaan syvenevän, vaikka ollaan välillä oltu joitakin viikkoja erossakin eri aikaan olleiden lomien takia..

Ap

Kyllä tunne kesti aika kauan, se hälveni pikkuhiljaa. Ehkä vuoden pari. Kyllästyin itseeni siinä tilanteessa ja omaan käytökseeni ja se alkoi tuntua turhalta.

upp

Viisaita sanoja olette sanoneet! Tuntui että kaikki oli niin paljon helpompaa ennen tota ihastusta. Tuntuu että pikkuhiljaa kaikki järki on kadonnut. Jossain vaiheessa yritin estellä tunteita ja vältellä ihastusta, mutta jossain vaiheessa en enää pystynytkään. Mies alkoi tulla uniin asti.

Sitten alkoikin tämä tunteiden vuoristorata. Välillä olen ollut pää ihan pilvissä ja sitten tullut ryminällä alas. Mies on ujo, joten vielä vaikeampi tulkittava. Välillä punastelee ja näyttää kun puhuu minulle, joskus näin vahingossa kun katseli pitkään mun kuvaa intrasta. Hakeutuu usein istumaan mun kanssa samaan paikkaan ja tulee usein viereen kävelemään. Eihän tuo välttämättä tarkoita mitään, tiedän, mutta joku vaisto sanoo että jotain on. Sitten taas kuitenkin on taas toinen puoli, välillä ei katso päinkään,on tyly, ei vastaa sähköpostiin (työ). Miksi????

Tosi ahdistavaa ja tunnen itseni tyhmäksi. Ja koska olen varattu omatuntokin painaa, vaikka todellakaan mitään ei ole tapahtunut...

Upp

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerran kumpikin kärsii tilanteesta noin hirveästi, lemppaatte puolisonne ja panette hynttyyt yhteen.

Emme kumpikaan halua erota emmekä pettää puolisoitamme. Tämä on mielestäni vaan aivan käsittämätöntä kun ihastus ei häviä mihinkään, päin vastoin. Ja toivoisin muiden kokemuksia, että millä tästä pääsisi nopeiten eroon? Ja kuinka kauan tunteet voivat pahimmillaan kestää?

Ap

Pari kertaa paneskelette, sitä ei lasketa pettämiseksi, jos teette sen työajalla.

Tämä tilanne on sikäli erikoinen, että kyse ei ole mistään palavasta halusta toista kohtaan vaan pään sisällä olevista tunteista. En oikein tiedä olemmeko ihastuneita vai jopa rakastuneita toisiimme. Tämä mieskään ei tuijota minua niin kuin muut miehet tekevät (päästä varpaisiin) vaan hän tuijottaa minua vaan silmiin. En edes haluaisi hänen kanssaan sänkyyn, haluaisin vaan tuijotella häntä silmiin ja käpertyä hänen kainaloonsa..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Luonto yrittää viestittää että voisitte saada hyviä jälkeläisiä.

Me saataisiin täydellisiä, mutta mä en voi saada tätä miestä. Sen jälkeen mua vihattaisiin entistä enemmän. En mä tätä halunnut, mutta näin se vain meni.

30 ei ollut ap. Itse en tajua mitä minun pääni minulle yrittää viestittää. Jos ajattelen järjellä, niin elämäntilanteeni on tällä hetkellä sellainen, että ihastuminen toi kaivattua piristyä työarkeen ja kaipasin myös sitä, että joku vielä kiinnostuisi minusta. Ja olenkin imarreltu siitä, että tämä mies on minuun ihastunut, koska hän on minua kolme vuotta nuorempi. Ajattelin jotenkin, että tässä iässä ihastumiset alkaisi olla ohi. Mutta kun kyse ei ole enää mistään pienestä piristyksestä työarkeen kun ajattelen tuota miestä jatkuvasti.. Joten haluaisin näistä tunteista nyt eroon.

Ap

Huoh. Ihastumisia tulee ja menee, kun biologiset kemiat kohtaavat. Koska et ole parisuhteessa tämän miehen kanssa, hänestä on helppo rakentaa pään sisällä todellisuutta täydellisempi. Oletettavasti olit aikoinasi myös puolisoosi ihastunut, mutta se tunne karisi arjen saatossa. Näin kävisi myös, jos aloittaisit arkisen elämän ihastuksesi kohteen kanssa. Todennäköisesti koet arkielämäsi tällä hetkellä tylsäksi ja ihastus tuo tunneskaaloja jotka värittävät arkea.

Tämän kaiken tiedostamalla fiksuin ratkaisu olisi panostaa tekoihin, jotka tuovat omaan ja parisuhteen arkeen virkistävää sisältöä. Samalla voi miettiä millainen kumppani on itse ollut viimeaikoina ihastuksen vallassa tunteita möyhiessä. Toinen ratkaisu on heittäytyä ihastuksen mukana ja arjen kohdatessa toistaa sykli. Vaihtaessa harvoin paranee jos ensimmäisen valinnan on tehnyt hyvin, joten jollei parisuhteen uusiminen tasaisin väliajoin kiinnosta, suosittelen nykyiseen suhteeseen panostamista

Mulla oli noin ja ohi meni ja nyt en ymmärrä mitä näin tyypissä kun oma mies on kaikinpuolin parempi. Välttelen häntä mutta lähinnä inhosta, ällöttää jos joku kuvittelee muuta. Neuvoni on että kun et ruoki ihastusta se hiipuu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli noin ja ohi meni ja nyt en ymmärrä mitä näin tyypissä kun oma mies on kaikinpuolin parempi. Välttelen häntä mutta lähinnä inhosta, ällöttää jos joku kuvittelee muuta. Neuvoni on että kun et ruoki ihastusta se hiipuu.

Pelkään toisaalta juuri tätä tilannetta, että jos hän ei enää olekaan joku päivä minuun ihastunut vaan alkaakin vihata minua ja pitää minua kuvottavana. Hän on kuitenkin mukava työkaveri ja toivoisin, että voisimme olla kavereita sen jälkeen kun nämä tunteet laantuu (jos ne joskus laantuu).

Tämä on aivan järjetöntä, minulla on aivan sairas ikävä häntä. Emme näe nyt pariin viikkoon kun hän on lomamatkalla ja toivoin, että se auttaisi tunteisiin. Mutta kun kelaan aikaa takaisin, niin ei meidän erossaolemiset ole ainakaan tähän saakka auttaneet yhtään asiaa. Nytkin katson pakkomielteisesti hänen Facebookiaan, josko hän lähettäisi jonkun piilomerkityksellisen viestin minulle. Ei tietenkään lähetä, kyllä minä sen järjellä tiedän. Yritän jopa olla menemättä faceen ynnämuualle, jossa hänen viestejään voisin nähdä, jotta saisin hänet pois mielestäni. No, tänään olen käynyt kerran, että kai se on edistystä.. Huoh, millä ihmeellä näistä tunteista pääsee eroon? Pakko kai yrittää katsella uutta työpaikkaa, jos muu ei auta. Onko kellään kokemusta sellaisesta? Laantuuko se ihastus sitten kuinka nopeasti vai olenko sitten uudessa työpaikassa ajattelemassa häntä, enkä sitten enää edes näe häntä enää koskaan..

Ap

Upp

Mä nostan tän parin vuoden takaisen ketjun ylös kun sattui niin sopivasti omalle kohdalle.

Pitäisi osata jotenkin kuolettaa tunteet ja onnistua tekemään se tuolle työkaverille kanssa niin ettei mene välit kokonaan. En haluaisi loukata ketään, en halua erota, en halua lopettaa yhteyden pitoa. Hitonmoinen soppa. Olisi kannattanut vaan painaa reippaasti jarrua silloin kun ensimmäiset viestit lähti menemään työasioiden ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Mä nostan tän parin vuoden takaisen ketjun ylös kun sattui niin sopivasti omalle kohdalle.

Pitäisi osata jotenkin kuolettaa tunteet ja onnistua tekemään se tuolle työkaverille kanssa niin ettei mene välit kokonaan. En haluaisi loukata ketään, en halua erota, en halua lopettaa yhteyden pitoa. Hitonmoinen soppa. Olisi kannattanut vaan painaa reippaasti jarrua silloin kun ensimmäiset viestit lähti menemään työasioiden ulkopuolelle.

Nosto tälle ketjulle uudestaan. Olen tismalleen samassa sopassa ja tunne on raastava. Miten tästä pääsee yli? Olemme hyvin tiiviisti yhdessä töissä, joten välttely ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoja tunteita täällä, ja äärimmäisen raastavaa on. Työkaveri pyörii mielessä koko ajan, en saa ajatuksia irti hänestä. Tilanne on kamala, olen itse naimisissa, työyhteisö pienehkö ja mies esimies -asemassa, vaikka ei minun esimies olekaan. Mies on sinkku. Tunnemme hyvin ja kemiat kohtaavat. Kukaan mies ei ole koskaan tuntunut noin samanlaiselta, suorastaan sielunkumppanilta.

Tunteista ei olla puhuttu, ainakaan suoraan. Välillä minusta on tuntunut että mies on minusta hyvinkin kiinnostunut. Huomioi eri tavalla kuin muita, muistaa meidän keskustelut pitkältäkin kun ajalta, on tuonut pieniä tuliaisia ja puolustanut jos on sanottu pahasti. Välillä mies taas vetäytyy, välttelee ja on suorastaan tyly. En ymmärrä...

Entä omat tunteet? Välillä haluan päästä eroon, olla taas normaalisti.keskittyä omaan parisuhteeseen. Välillä taas tulee sellainen olo, että ei hemmetti, mitä jos hän on se oikea??? Noloa ja naiivia, 35 naiselta...Tiedän.

Heh, minäkin olen 35-vuotias 😄! Ja tilanne on täsmälleen sama, mies on välillä todella tyly, mutta sen täytyy johtua vaan siitä, että hän yrittää kuolettaa tunteensa (kuten varmasti sinunkin tapauksessakin, kun hän tietää sinun olevan varattu). Ja välttely on selvä merkki ihastumisesta, mekin välttelemme oman ihastukseni kanssa vuoroin toisiamme ja huomaamme sitten, että ei se auta mitään. Tunteet kun ovat mitä ovat..Mutta tämän tylyyden katsominen on myöskin todella kurjaa ja raastavaa..

Ap

Kuulostat jo pakkomielteiseltä. Jätä ihminen rauhaan ja mieti miksi et keskity omaan parisuhteeseen ja sen parantamiseen. Sinulle voisi tehdä hyvää työpaikan vaihdos.

Been there, done that. Yli 3,5 v tämä on jo kestänyt. Nähdään muutaman kerran vuodessa ja jatkossa ei enää sitäkään. Tunne ei vaan häivy. Muutaman kerran on päädytty samaan sänkyyn. Tilanne on sama kuin muillakin vastanneilla ei vuoroin ollaan lähellä ja vuoroin vältellään. Minä olen varattu, hänen tämänhetkistä tilannettaan en tiedä. Ja nelikymppisiä ollaan.

Up

Vierailija kirjoitti:

Joo just tota samaa! Ihan kamalaa... oon huomannut myös että yleensä jos ihastus on ollut tosi mukava, niin sen jälkeen alkaa "tyly" vaihe, eli välttelee, ei katso päinkään jne. Se on tosi tuskallista.

Mulla ei tosin ole nyt vinkkejä... Kun itse tajusin että olen ihastumistaan, yritin hirveästi vältellä sitä, etsiä huonoja piirteitä jne. Mutta eipä siitä mitään tullut.

Välillä taas tuntuu että oonko kuvitellut koo jutun? Mitä jos se ei edes oikeasti tykkää musta? Kun siis mitään ei ole tapahtunut eikä mitään suoraa ole edes sanottu ääneen.

Minulla on tämä sama ja se on jatkunut jo yli kolme vuotta. Alan olla aika lopussa. Se välttely on niin masentavaa, mutta sitten kun hän katsookin kohti, niin siitä saa toivoa. En haluaisi mitään parisuhdetta hänen kanssaan, pelkkää seksiä vain. Halusn höntä siis nimenomasn fyysisesti ihan tolkuttomasti. Kumpikin on naimisissa ja kouluikäisiä lapsia. Olen viisikymppinen eli ihastuminen ei riipu iästä, eikä lakkaa koskaan näköjäön.

Minulla on tämä sama ja se on jatkunut jo yli kolme vuotta. Alan olla aika lopussa. Se välttely on niin masentavaa, mutta sitten kun hän katsookin kohti, niin siitä saa toivoa. En haluaisi mitään parisuhdetta hänen kanssaan, pelkkää seksiä vain. Halusn höntä siis nimenomasn fyysisesti ihan tolkuttomasti. Kumpikin on naimisissa ja kouluikäisiä lapsia. Olen viisikymppinen eli ihastuminen ei riipu iästä, eikä lakkaa koskaan näköjäön

Ihastukseltani olen saanut parasta suuseksiä ikinä, joten nyt en oikein muuta voi ajatellakaan, kun tapaamme. Muukin seksi oli oikein kehityskelpoista. Melkein toivon, että ei olisi koskaan sänkyyn menty, nyt tämä on entistä raastavampaa...

Se yli 3,5 v kitunut