Lue keskustelun säännöt.
Työkaveriin ihastuminen on raastavaa
22.04.2016 |
Olemme molemmat varattuja ja tämä tilanne vaan pahenee päivä päivältä. En pääse ihastumisen tunteesta millään eroon ja ajattelen tuota miestä 24/7. Hänen käytöksestään olen päätellyt, että hän tuntee samoin, vaikka emme ole asiasta suoranaisesti puhuneetkaan. Hän on alkanut vihjailla, ettei pysty enää nukkumaankaan ja itsekin olen nukkunut asian takia huonosti. Yritämme siis molemmat kaikin tavoin kuolettaa tunteemme toisiamme kohtaan, mutta tämä ei näytä millään onnistuvan. Kun toinen välttelee toista, niin toisen ikävä käy liian suureksi ja silloin toinen meistä ottaa yhteyttä. Työskentelemme muutenkin niin lähellä toisiamme, että välttely käy todella työstä.
Olisiko kellään hyviä vinkkejä siitä miten ihastuksen saisi parhaiten loppumaan? Olen yrittänyt olla kaveri, ei onnistu. Olen yrittänyt vältellä, ei onnistu, kun tällöin toinen pyörii kahta kauheammin mielessä..
Te, ketkä olette vasta ihastumaisillanne työkaveriinne, niin suosittelen, että pistäkää sille stoppi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska siitä ei seuraa muuta kuin sydänsuruja. Ihastuminen ei häviä mihinkään kun toista näkee säännöllisesti. Jos olette siis jo varattuja tahoillanne.
Kommentit (87)
Minä ainakin olen onnellinen näistä tunteista, kun ne vielä toivottavasti tuodaan käytännöntasolle. Töissä hoidetaan työt ja kaikki muu sen ulkopuolella. Ei ongelmaa, kun ei ole edes läheinen työkaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika saattaa auttaa. Itse olen opetellut hyväksymään tunteeni enkä ottamaan niitä liian vakavasti. Näin periaatteessa, ihastuksia tulee ja menee, ei vaan pidä mennä liian pitkälle teoissa.
Viimeisin / tämänhetkinen on kyllä tuottanut vähän unettomia öitä, mutta jospa tämäkin tästä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja tunteita täällä, ja äärimmäisen raastavaa on. Työkaveri pyörii mielessä koko ajan, en saa ajatuksia irti hänestä. Tilanne on kamala, olen itse naimisissa, työyhteisö pienehkö ja mies esimies -asemassa, vaikka ei minun esimies olekaan. Mies on sinkku. Tunnemme hyvin ja kemiat kohtaavat. Kukaan mies ei ole koskaan tuntunut noin samanlaiselta, suorastaan sielunkumppanilta.
Tunteista ei olla puhuttu, ainakaan suoraan. Välillä minusta on tuntunut että mies on minusta hyvinkin kiinnostunut. Huomioi eri tavalla kuin muita, muistaa meidän keskustelut pitkältäkin kun ajalta, on tuonut pieniä tuliaisia ja puolustanut jos on sanottu pahasti. Välillä mies taas vetäytyy, välttelee ja on suorastaan tyly. En ymmärrä...
Entä omat tunteet? Välillä haluan päästä eroon, olla taas normaalisti.keskittyä omaan parisuhteeseen. Välillä taas t
"mies on välillä todella tyly, mutta sen täytyy johtua vaan siitä, että hän yrittää kuolettaa tunteensa"
Voisko johtua siitä, että mies haluaa pysyä entisessä suhteessa?
Ihan vain oman kokemuksen perusteella mainitsen.
Miksi ei voi olla mahdollisimman normaalisti?
"Miksi ei voi olla mahdollisimman normaalisti?"
Koska haluaa, että pysyt kaukana.
Niinkin voi käydä.
Kannattaa varautua myös siihen, ettei tunteet mene koskaan ohi. On olemassa ihmisiä, jotka jättää pysyvän jäljen. Tätä ei voi ehkä ymmärtää, ellei itse koe.
Itsellä kyseessä ei ollut työkaveri, mutta mies, jonka kanssa kemiat kohtasi mutta ei voitu olla yhdessä. Tai en tiedä, varmaan asiat olisi järjestyneet, mutta isoja asioita oli välissä.
Hän kolahti heti. Ihan ensinäkemältä ajattelin, miten hyvältä hän tuoksuu. Ajattelin, ettei hän pidä minusta, kun melkein vältteli seuraani. Myöhemmin paljastui, että päin vastoin. Häkeltyi itsekin. Lähennyttiin, sänkyyn asti ei menty. Mutta se kiihkeys pelkästä kosketuksesta oli jotain ihmeellistä. Järjenvastaista suorastaan.
Vieläkin näen hänestä joskus unia. Meidän viimeinen kohtaaminen oli jokseenkin dramaattinen. Kyyneleet valuu, kun tätä kirjoitan.
-Hänestä on nyt neljä vuotta aikaa-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varautua myös siihen, ettei tunteet mene koskaan ohi. On olemassa ihmisiä, jotka jättää pysyvän jäljen. Tätä ei voi ehkä ymmärtää, ellei itse koe.
Itsellä kyseessä ei ollut työkaveri, mutta mies, jonka kanssa kemiat kohtasi mutta ei voitu olla yhdessä. Tai en tiedä, varmaan asiat olisi järjestyneet, mutta isoja asioita oli välissä.
Hän kolahti heti. Ihan ensinäkemältä ajattelin, miten hyvältä hän tuoksuu. Ajattelin, ettei hän pidä minusta, kun melkein vältteli seuraani. Myöhemmin paljastui, että päin vastoin. Häkeltyi itsekin. Lähennyttiin, sänkyyn asti ei menty. Mutta se kiihkeys pelkästä kosketuksesta oli jotain ihmeellistä. Järjenvastaista suorastaan.
Vieläkin näen hänestä joskus unia. Meidän viimeinen kohtaaminen oli jokseenkin dramaattinen. Kyyneleet valuu, kun tätä kirjoitan.
-Hänestä on nyt neljä vuotta aikaa-
Tosi surullista ja raastavaa, että ette voi olla yhdessä. Miksei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varautua myös siihen, ettei tunteet mene koskaan ohi. On olemassa ihmisiä, jotka jättää pysyvän jäljen. Tätä ei voi ehkä ymmärtää, ellei itse koe.
Itsellä kyseessä ei ollut työkaveri, mutta mies, jonka kanssa kemiat kohtasi mutta ei voitu olla yhdessä. Tai en tiedä, varmaan asiat olisi järjestyneet, mutta isoja asioita oli välissä.
Hän kolahti heti. Ihan ensinäkemältä ajattelin, miten hyvältä hän tuoksuu. Ajattelin, ettei hän pidä minusta, kun melkein vältteli seuraani. Myöhemmin paljastui, että päin vastoin. Häkeltyi itsekin. Lähennyttiin, sänkyyn asti ei menty. Mutta se kiihkeys pelkästä kosketuksesta oli jotain ihmeellistä. Järjenvastaista suorastaan.
Vieläkin näen hänestä joskus unia. Meidän viimeinen kohtaaminen oli jokseenkin dramaattinen. Kyyneleet valuu, kun tätä kirjoitan.
-Hänestä on nyt neljä vuotta aikaa-
Mitä teitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 (tai vähän reilukin) vuotta menee että pääsee yli. Sitten voi jatkaa normaalia eloa ja jälkikäteen muistella asiaa lämmön ja järjen sekaisella kauhulla. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te, ketkä olette vasta ihastumaisillanne työkaveriinne, niin suosittelen, että pistäkää sille stoppi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska siitä ei seuraa muuta kuin sydänsuruja. Ihastuminen ei häviä mihinkään kun toista näkee säännöllisesti. Jos olette siis jo varattuja tahoillanne.
Kiitos viisaasta neuvosta, valitettavasti luin sen aivan liian myöhään...
Naurettavaa. Molemmat täysin naurettavia.
Miksi kukaan ei koskaan ihastu minuun? T:mies.
Nussikaa, tehkää vahinkolapsi, erotkaa nykyisistä, muuttakaa yhteen.
Teillä on vain yksi elämä, älkää tuhlatko sitä väärän henkilön kanssa.
"mies on välillä todella tyly, mutta sen täytyy johtua vaan siitä, että hän yrittää kuolettaa tunteensa"
Voisko johtua siitä, että mies haluaa pysyä entisessä suhteessa?
Ihan vain oman kokemuksen perusteella mainitsen.